Paastopäiväkirja 7.-21.3.

Mitä siis oon syöny vai oonko syöny mitään?! Välillä tuntuu kuin tämä paastoruoka ei ees täyttäis ja sais olla koko ajan syömässä. Kaikenlaisia mielitekoja on. Niistä suurimpana juusto. Ja on mulla ikävä kananmuniakin ja muita maitotuotteita. Mutta oon onneks löytäny jotain korvaavia juttuja, kuten soijatuotteet. Oonkin alkany juomaan soijamaitoo ja syömään soijajugurttia. Monet soijamaidot on tosi makeita ja ei oikein hivele mun makunystyröitä, mut nyt löysin yhen, joka ei oo makee: Gerblen Bio Natural soijamaito. Soijajugurtteja ei oo kovin suurta valikoimaa, joko naturalia (joka sekin on makeeta) tai sit jotain hedelmämakuja (ananas, mango). Mut on nää nyt sentäs jo tuonu vaihtelua mun ruokavalioon.

Sit oon syöny tosi paljon hedelmiä: mandariineja, appelsiineja, luumuja, kiwejä, nektariineja ja ananasta. Luin joltain hotellilta löytämästäni Fit-lehdestä, et hedelmät kannattaa syödä hedelminä ja jättää mehut väliin, koska niistä tulee helposti enemmän kaloreita.

Oon hurahtanut myös syömään pähkinöitä. Oon ostanu erilaisia pähkinäsekotuksia ja etenkin mun lemppareita on macadamiapähkinät. Pähkinöissä on tietty paljon energiaa, mut niissä on myös jonkun verran proteiineja, joten nyt kun en syö lihaa enkä kalaa, niin jostain pitää koittaa vähän saada proteiineja. Tietty niitä on soijassakin.

Loppujen lopuksi oon syönyt kyl aika paljon kans riisiä ja nuudeleita. Nuudelit on niin helppo nopsaan keittää. Oon sekottanut niitten joukkoon maissia ja mungopavun ituja. Ja monesti sit teen salaattia nuudelien lisäksi. Riisin kanssa oon kokkaillut kaikenlaisia sörsseleitä lähinnä kasviksista, kuten sipuli, kesäkurpitsa, papria, tomaatti, herkkusienet. Oon ostanu myös kaupan valmiita kastikkeita, kuten tomaattikastiketta ja green curry kastiketta. Viikko sitten löysin yhestä marketista kookosmaitoa ja teinkin pari päivää sitten omaa green currya. Laitoin siihen paprikaa, sipulia ja bataattia, kookosmaitoa ja green curry -kastiketta. Tuli hyvää, vaikka itte sanonkin :)

Koska äyriäiset on sallittu, niin yleensä kun meen ravintolaan, oon syöny esim. mustekalaa. Sitä saa grillattuna (a la plancha) tai renkaina (a la Romana). Oon myöskin syönyt valkosipulikatkarapuja (gambas al ajillo) ja valkosipuliherkkusieniä (champiñones al ajillo). Ja tietty ryppyperunoita (papas arrugadas) mojo-kastikkeiden kera. Aliolin (valkosipulimajoneesin) oon joutunu jättää väliin, kun majoneesissa on kananmunaa. Leipääkin oon vedellyt kaksin käsin kasvimargariinin ja vihannesten kuten paprikan, kurkun ja jäävuorisalaatin kera.

Tänään mennäänkin johonki tapaspaikkaan syömään parin muun suomalaisen oppaan kanssa. Ne on täällä viimesiä päiviä paraikaa, kun niillä loppuu kausi. Meillä on vielä kolme viikkoo jälellä. Vähiin käy ennen kun loppuu! Ja tässä jo on kaikki kaudenlopetushommat käsillä pian ittelläkin ja oon jo alkanu valmistautuu pikku hiljaa lopetukseen. Mut aina se tulee liian äkkiä! Toissapäivänä mulla oli vapaapäivä ja patikoin n. 22 km!! Nii-in, luit ihan oikein. En oo varmaan koskaan eläissäni patikoinu noin pitkää matkaa kerralla. Tosin tää oli ihan semmosta hiekkatietä, jossa ei ollu juurikaan korkeuseroja, joten meni suht helposti, mut kyl se jalkoihin alko sattuu jo noin tunnin jälkeen. Semmonen joku 6 tuntii mulla tais siihen mennä yhteensä, kun välillä tietty pysähyin tankkaamaan ja valokuvia ottamaan ja lueskelemaan reitin varrella olevia opasteita. Mut oon ollu ihmeissäni, kun mulle ei tullu reidet tai pohkeet ollenkaan kipeeks. Lähinnä lonkissa ja nilkoissa tuntuu, ja jonkin verran alaselässä. Jos täs joskus kerkiän, ni kirjottelen lisää tosta mun patikasta. Niin ja en oo siitä Las Palmasistakaan viel kerinny kirjottaa... Mut tää on nyt vähän tämmöstä hektistä tää elämä, kun ei oo kauheesti vapaa-aikaa ja kotona taas ei oo nettiä. Mut ei voi mitään. Palataan taas!

Adios amigos y buenas noches! Besitos xxx

Paastopäiväkirja 3.-6.3.

3.3. Tänään se alkaa – paasto! Periaatteella kaikkea on kokeiltava elämässä kerran ja ei tämä nyt oo ees niin paha. Eikä vaikeakaan. Suoraan sanottuna oon aika huonosti valmistautunu koko juttuun. En taida olla ees kunnolla perillä, mitä saan syödä ja mitä en. Joka tapauksessa liha, kala, maitotuotteet, kananmuna ja alkoholi ovat nyt pannassa. Öljykin yleensä jätetään pois, mut siitä ei olla niin tarkkana ja monet jättää sen pois vasta viimesellä viikolla. Koska meillä on vielä iso pänikkä oliiviöljyä kotona, niin aion sitä kyllä käyttää ruuanlaitossa. Päivällä infotilaisuuden jälkeen mennään syömään aasialaiseen ravintolaan. Siitä on tullu vähän niinku meidän vakiopaikka aina infon jälkeen. Tilaan riisiä ja kasviksia currykastikkeessa. Se on ihan hyvää, mut ei niin hyvää kun muut curryt, mitä oon aikasemmin syöny. Illalla meen zumbaan ja sen jälkeen teen kotona salaattia: salaatinlehtee, tomaattia, parsaa, paprikaa ja oliivia. Ja leivän päälle kasvimargariinia, paprikaa ja salaatinlehtee. Hmm… vähän köyhää.

4.3. Aamulla meen hotellipäivystyksille ja sen jälkeen onkin jo nälkä. Päätän mennä lounaalle toimiston läheiseen ravintolaan. Tilaan mustekalaa. Sitähän saan syödä. Itse asiassa en olekaan enää niin varma asiasta, joten myöhemmin toimistolla alan perehtyä asiaan netistä. Nyt mulle valkenee, että en saa siis syödä mitään punaista verta sisältävistä eläimistä saatuja tuotteita, eli siksi kiellettyjä ovat liha, maitotuotteet ja muna. Merenelävistä selkärankaiset on kielletty, mutta mustekalahan kuuluu nilviäisiin eli selkärangattomiin. Näin ollen saan syödä mustekalaa ja huokaisen helpotuksesta – ei menny paasto heti toisena päivänä poskelleen. Pähkäilen asiaa, ja totean että saan syödä esim. soijatuotteita, tofua ja kaikenlaisia kasviperäisiä valmisteita. En ole varma, mitä majoneesi sisältää, joten varmuuden vuoksi jätän sen syömättä. Oletan sen sisältävän munaa. Hirveen vaikeeta tää paastoominen, kun ei ees tiedä, mitä kaikki jutut sisältää! Pitäs olla niin hirveen valveutunut. No, varmuuden vuoksi pitää vaan jättää syömättä.

5.3. Tänään lähen obsaamaan retkeä Lanzarotelle. Siellä on lounas, mutten tietenkään ole muistanut, että olen paastolla ja en ole selvittänyt, mitä lounas sisältää saatikka että oisin ilmottanut, et mulla on erikoisruokavalio. Lounas on noutopöydästä, mut on hyvin lihapainotteinen. Saan lautaselleni kaaliraastetta, tomaattia, sipulia, ranskalaisia perunoita, ryppyperunoita ja mojo-kastikkeita sekä leipää. Lähteehän se nälkä näinkin. Kun olen illalla Playa Blancan satamassa, on mulla jo nälkä. Meen ihan sattumalta intialaiseen ravintolaan (luulin meneväni johonki kahvilaan, mut kun saan menun eteen, ni käykin ilmi, et se on intialainen ravintola – no ei se mitään, tekevälle sattuu :D) Intialaisessa keittiössähän on paljon kasvisruokia, joten no problem, tilaan linssejä kastikkeessa riisin kera. Ihan hyvää, mut ois saanu olla mausteisempaa. Illalla meen taas zumbaan ja kotiin tultuani järsin leipää vihannesten kera sekä syön yhen appelsiinin ja kiwin.

6.3. Tänään olen opastamassa Lanzaroten retkeä. Retkellä ei ole varsinaista lounasta, vaan kevyt välipala – sämpylä ja juoma. Tähän asti oon aina tilannut sämpylän con queso tierno, eli tuoreella vuohenjuustolla. Tai itse asiassa mun ei ees tarvii sitä tilata, kun tekevät sen mulle jo valmiiks, kun näkevät mut. Nyt oon paniikissa, et miten kerkeen sanoo, et en syökään sitä, kun yleensä se tyyliin jo nököttää siel mulle valmiina, kun meen sinne. Ja kauheen noloo sit kieltäytyä siitä. Kun asiakkaat on saanu tilauksensa tehtyä ei mun juustosämpylää onneks vielä näy ja hätäpäissäni alan sönköttää espanjaks ravintolan miehelle, et nyt en voi syödä juustoo, et saisinks pelkillä kasviksilla. Se sit kyselee, et mitkä täytteet käy laatuun ja sanon et ei, tonnikala ja muna ei nyt käy. Niin eikä majoneesikaan. Täällähän kasvissämpylä yleensä sisältää tonnikalaa - loogista! Kun oon saanu asian selväks, ilmestyy ”kokki” keittiön puolelta jo tutuksi tulleen juustosämpylän kera. Kääk! Mut ei voi mitään, se jää nyt syömättä ja kohta saan sämpylän tomaatin, salaatin ja parsan kera. Ihan hyvää, mut kyl se juusto vaan on parempaa… Muutenkin oon jo monta päivää tuskaillu, et ei tästä elämästä tuu mitään ilman juustoo. Ah, edamit ja goudasiivut leivän päällä, vuohenjuusto salaatissa ja etenkin tuore vuohenjuusto, sitähän vetelee ihan siltänään! Ja entäs fetajuusto ja mozzarella… Juustoo mä kaipaan ihan eniten, enkä tajuu, miten selviän ilman sitä pääsiäiseen saakka ¤=”=?¤)=(!?”!!

Himoja ja luopumisia

Täällä Fuerteventuralla on ollu suoraan sanottuna kylmä. Mutta se, mitä minä pidän kylmänä, voi olla jollekin ihan lämmintä. Meidän asiakkaatkin kommentoi, että tää ilmasto sopii heille, koska ei ole liian kuuma. Minulle taasen sopii ihan hyvin se, että hiki valuu pitkin selkää. Meitä on niin moneksi. Joka tapauksessa oon itse saanu tehdä kaikkeni pysytelläkseni lämpimänä. Uuden vuoden jälkeen alko viileet kelit ja on ollu pilvistä, sateista, tuulista. Kovimmassa käytössä työvaatteista on ollu huppari ja tuulitakki. Pitkiä housuja on ollu pakko käyttää joka päivä. Iltaisin olen verhoutunu tikkitakkiin, pitkiin saappaisiin, huiviin ja hansikkaisiin ja yöllä oon nukkunu lämpökalsarit jalassa ja pitkä fleecepaita päällä neljän huovan alla. Villasukat jalassa tietenkin koko ajan sisällä ollessa! Teetä on kulunu litrakaupalla. Täällä talot on vanhoja kivitaloja ja niissä ei tosiaankaan ole mitään kunnollisia eristyksiä, joten joskus tuntuu jopa, et sisällä on kylmempi kun ulkona. Täällä on myös tosi kosteeta ja sisällä on vaikeeta saada pyykkejäkään kuivamaan. Niinpä oonkin mitä suurimmissa määrin tyytyväinen siitä, että kesä osoittaa täällä jo saapumisen merkkejä. Viime viikolla oli tosi lämpimiä päiviä ja pääsin ottamaan aurinkoa. Viime viikon keskiviikkona mulla oli vapaapäivä ja olin meidän talon katolla taas makoilemassa. Torstaina hotelleja pyörällä kiertäessä olin jopa lyhythihanen paita päällä, mikä on jo melkonen saavutus. Ja lauantaina olin meriretkellä ja oli ihana aurinkoinen päivä ja sain Loboksen saarella paistatella rannalla auringossa – tosin kyl ihan työvaatteet päällä, mut kummiskin. Mut nyt tällä viikolla on taas tultu jotain takapakkia. Pari päivää ollu hirmusen kylmä tuuli. Mut lauantaiks ois taas luvassa lämmintä keliä. Toivotaan, sillä oon taas menossa meriretkelle.

Kylmyyttä vastaan oon taistellu myös saunomalla. Aloin tuossa vuodenvaihteen jälkeen käymään läheisellä kuntosalilla zumbassa. Se on aina kolme kertaa viikossa ja parhaimmillaan oon ollu paikalla joka kerta. Mullon jo toinen 10 kerran kortti menossa ja siitä on enää 1 kerta käyttämättä. Ja meinasin, et kerkiin vielä ostaa yhen 10 kerran kortin, kun onhan tässä kautta vielä reilu 5 viikkoa jälellä. Mut mikä parasta, siellä salilla on saunapäivät aina samana päivänä kun zumbakin ja oonki ottanut tavaks käydä saunassa zumban jälkeen. Siel on ollu taivaallista lämmitellä oikeen luita ja ytimiä myöten. Sauna on ollu mulla ja kollegalla melkeen privaattikäytössä, koska monesti siellä ei oo samaan aikaan ollu ketään muita. Se on periaatteessa sekasauna, ja siksi siel pitää olla sääntöjen mukaan joko uikkarit päällä tai pyyhe ympärillä. Mut nyt siellä on alkanu käymään yks unkarilainen nainen, joka haluu ehdottomasti maata siellä alasti. No ihan vapaasti...

Kun tammikuussa paukkui pakkaset (ei nyt ihan oikeesti, mut siltä se välillä tuntu, kun kyhjötti kotona viltin alla ja koitti lipittää teetä, et pysys lämpimänä)  niin piti turvautua kaikenlaiseen, kuten esim. herkkujen syömiseen, jotta sais jotain mielihyvähormoneja jylläämään. Suklaakeksejä, Oreo-keksejä, muffinsseja, suklaata, lähileipomon omenapiirasta... kaikkee näitä rupes kulumaan jo ihan liikaa. Pizzaakin tuli syötyä ainakin kerran viikossa. Joten ennen helmikuun alkua tein päätöksen, et nyt tää loppuu. Päätin alottaa himottoman helmikuun (heh, nää sanat vaan sointu niin hyvin yhteen). Eli tammikuun viimesenä päivänä tuhosin (syömällä) kaapista kaiken epäterveellisen ja sit alotin tiukan kurin. No, muuten söin kaikkee aika vapaasti, mut en syöny koko helmikuun aikana yhtään karkkia, suklaata, keksiä, kakkua enkä mitään muutakaan imelää, enkä pizzaa.

Vuoden ensimmäisen päivän pizza!

Juustokakku

Jossain tuossa helmikuun lopulla sain sit uuden päähänpiston. Paasto! Ajatus tuli oikeestaan siitä, kun täällä katolisissa maissa vietetään näin helmikuun lopulla / maaliskuun alulla karnevaaleja. Ne ovat kevään alun juhla, mutta samalla niitä vietetään ilonpitojuhlana ennen paastoon laskeutumista, joka taas on perinteisesti ennen pääsiäistä. Aloin miettiä, et millastahan se ois paastota kerran elämässään. Ja sen kummempia asiaa pähkäilemättä päätin kokeilla. Eihän mulla mitään varsinaista tietoa paastosta ollut, joten netistä sit lueskelin, et mihin tässä oikeestaan oon ryhtymässä. Paastojakin on niin erilaisia. Osa niistä on ihan ihmisten omia laihdutusyrityksiä. Jotkut jopa lopettavat kaiken kiinteän ruoan ja käyttävät vain nestettä paaston ajan. Ei mulla ollu ajatus mihinkään näin radikaaliin ryhtyä ja itse asiassa mun paaston ei edes tarkoitus ole ollakaan mikään laihduttava. Joten perehdyin sit tarkemmin näihin uskonnollisiin paastoihin eli katoliseen ja ortodoksiseen. Pääsiäistä edeltävä suuri paasto on uskonnollisista paastoista tärkein, mutta katolisilla ja ortodokseillakin on siinä eroja. Katoliset lähinnä rajoittavat syömisen määrää  syömällä yhden ison aterian päivittäin ja muutaman pienen aterian ja lisäksi lihan syöminen on kiellettyä tiettyinä päivinä. Ortodoksit paastoavat voimakkaammin. Paastonaika kestää 49 päivää ja tänä vuonna se alkaa ensi maanantaina 3.3. ja päättyy pääsiäissunnuntaihin 20.4. Ortodoksit eivät syö paaston aikana lihaa, kalaa (mutta äyriäiset ovat sallittuja), maitotuotteita, munia ja öljyä (mutta kasvirasvat ovat sallittuja lukuun ottamatta oliiviöljyä). Muutenkin tietysti kaikenlaista mässäilyä ja ylipäänsä yletöntä huvitteluakin pitää välttää ja alkoholin nauttiminen on kielletty. Päädyinkin tähän ortodoksiseen paastoon ihan sen vuoksi, että olen menossa kesäksi Kreikkaan (en paljasta vielä sen tarkemmin kohdetta, koska sitä ei ole vielä virallisesti julkistettu) ja jotenkin tämä tuntui hyvältä Kreikkaan menon valmistautumisriitiltä.

Miksi sitten ylipäänsä paastoan? No suoraan sanottuna, se oli pääasiassa hetken päähänpisto, ja sellaisistahan mulla yleensä monetkin suuremmat ideat saa alkunsa. Mut nyt tarkemmin ajateltuna oikeestaan pidän tätä tavallaan semmosena kehon puhdistamisena. En usko, että tämä paasto mitään hirveen terveellistä on. Tässähän jää monet proteiinin lähteet syömättä, ja toisaalta tulee syötyä paljon hiilihydraatteja. Mut mä en kyl ikinä ookaan perustanu mistään hiilarivillityksistä vaan oon vetäny leipää ja pastaa kaksin käsin. Mut aion syödä paljon kasviksia, ja olenkin lastannut jo jääkaappiin valmiiks porkkanaa, kesäkurpitsaa, tomaattia, paprikaa, sipulia ja sieniä. Ostin myös papuja, ja kasvimargariinia leivän päälle. Mut mä tuun varmana kaipaamaan ennen kaikkea juustoa ja kalaa. Lihaahan mä en syö muutenkaan, joten se ei tuota ongelmia. Mut juusto... tää paastoominen tarkottaa sitä, et en koko loppuaikana täällä ollessa saa enää syödä tän saaren hyviä vuohenjuustoja. Ja se jos mikä on mulle luopumista! Varmaan kaipaan myös maitoa, jugurttia ja kananmunia. Mut oikeestaan tuo luopuminen onkin mulle toinen tärkee syy paastota. Haluan testata itteeni, et miten pystyn luopumaan mulle tärkeistä asioista ja rajoittamaan mielitekojani. Yleensä jos mä jotain päätän, niin sen myös pidän, joten en kyl epäile hetkeekään, ettenkö sais tätä paastoo pidettyä. Tää on mun oma hengen koetus ja siirtymäriitti.

Nämä herkut (perunamunakas, vuohenjuusto) jäävät loppukauden ajan haaveeksi vain...

Näitä herkkuja (perunoita, riisiä, sieniä, äyriäisiä, leipää) voin syödä jatkossakin!

Oikeestaan mä mietin monestikin sitä, miten riippuvaisia me ihmiset ollaan monista asioista. Enkä tarkota nyt pelkkää ruokaa. Yks asia on esim. netti ja tämä niin muodikas some. Minkä takia lomallekin mennessä yks tärkeimpiä asioita on se, miten hotellissa toimii netti?! Minkä takia nykysin hotellien vastaanotot pursuaa ihmisiä, jotka räplää kännyköitään ja kannettaviaan (siis vastaanotoissa siksi, et siellä on yleensä hotelleissa ilmanen langaton netti)? Ja vielä pahempaa, kun näkee pariskuntia ja seurueita ravintoloissa, ja kaikki istuu tuijottaen omaa mobiililaitettaan sanomatta sanaakaan toisilleen. Joskus mun tekis mieli sanoo hyvästit koko netille ja somelle, mut tunnustan – olen itsekin liian riippuvainen. Onneks oon kuitenki saanu luovuttua televisiosta. Ennen olin senkin orja ja tallensin digiboksin kovalevylle varmaan yli kymmentä eri sarjaa, joita sitten monesti viikonloppusin katselin, jos viikolla ei kerinnyt. Mut näin opasaikanani eli n. 2,5 vuoden aikana oon television avannu muutaman kerran. Vuosi tästä ajasta on mennyt niin, ettei mulla edes ole ollu televisiota kämpillä. Eikä ole tehny tiukkaakaan. Muissa kohteissa mulla on ollu nettiyhteys kotona, nyt ei oo sitäkään. Ja hyvin oon selvinny. Ehkä joskus vielä pidän jonku netittömän kuukauden, mut toisaalta töissä kummiski tarvii nettiä koko ajan. Ja kun jostain pitää kummiskin uutisia seurata, kun ei oo televisioo. Toisaalta oon aika huono seuraa mitään uutisia ja en oikeestaan seuraa juuri Suomen uutisia. Täällä en oikeestaan oo seurannu paikallisiakaan uutisia, koska en oo löytäny siihen sopivaa keinoa, koska en puhu espanjaa (paitsi et oon kyl oppinu aika paljon tänä talvena!) Mitä mä sit vapaa-ajalla teen? Tähän pitäs ehkä vastata, et millä vapaa-ajalla... hah! Mut no joo, on sitä vapaa-aikaa jonkin verran ja iltasin tosiaan oon zumbannu ja saunonu, joskus käyny ulkona syömässä ja sit oon kokkaillu ja lukenu. Luin (vasta nyt) Elizabeth Gilbertin kirjan Eat Pray Love, ja se antokin paljon ajateltavan aihetta omaan elämään. Nyt aloin lukee Victoria Hislopin Saari-kirjaa, joka kertoo Kreikan tärkeimmästä spitaalisten siirtolasaaresta, Spinalongasta. Siinä kirjassa oon tosin vasta ihan alkumetreillä.

No nyt tää mun juttu poikkes taas jo vähän sivuraiteille. Oon näköjään tämmönen höpöttäjä kirjotttaessanikin. Viime sunnnuntaina, kun toin lentokentältä asiakkaita hotellille, niin yks asiakas sano, et sinähän ootkin puhelias opas. Ja olin varmaan just puhunu normaalia vähemmän bussissa! Asiakas sano, et joku opas oli joskus sanonu alkuun muutaman sanan ja sit oli istuttu loppumatka hiljasuuden vallitessa. Ilmeisesti se oli sitten hyvä asia, et puhuin enemmän. Enkä mä ees puhunu ihan koko reilun puolen tunnin matkaa J Tää asiakas sit veikkaili, et oisin Itä-Suomesta. Kuulemma puhekin viittais sinne. No, ei kai sitä juuriaan voi peitellä, etenki jos on pohjimmiltaan tämmöne kiero savolaenen.

Eikun mukavata maaliskuuta (kalo mina!), paastonaikaa ja pääsiäisen odotusta kaikille! Mun on ollu tarkotus kirjotella myös mun parin viikon takasesta reissusta Las Palmasiin, Gran Canarialle, mut katsotaan, miten taas kerkiän. Ja sit aattelin pitää semmosta paastopäiväkirjaa siitä, miten mun tahtojen taisto edistyy.

Hasta la proxima!