2011-12-26

Seikkailua kerrakseen

Viime viikolla pääsin kokeilemaan kaikenlaista uutta ja ihmeellistä. Tiistaina oli ohjelmassa viidakkoseikkailu, missä liidettiin vaijerikaapeleita pitkin puusta toiseen latvojen tasalla. Pisin liuku oli 400 metriä ja vauhti on maksimissaan 60 km/h (tosin ihan niin nopeelta se ei kyllä tuntunut). Liuku tapahtui valjaissa istumalla ja kädetkin pysty pitämään ihan vapaana, pakko ei ollut pitää mistään kiinni. Alkuun tietysti oma suojeluvaisto käski puristamaan köysistä, mut sit kun homma tuli tutuksi niin uskalsi irrottaa jo kädetkin :D Parissa kohtaa käppäiltiin pitkin riippusiltoja ja radalla on myös kaksi kohtaa, missä laskeuduttiin köysien varassa alaspäin, enimmillään 40 metriä. Mut siinäkään ei tarvinnu itse mitenkään ponnistella, kunhan vaan istui valjaissa. Kyl toi reissu kuitenkin jonkinmoista yleiskuntoa vaati, kun ensimmäiselle etapille piti kivuta kohtalaisen jyrkkää vuorenrinnettä ja sit reitin varrellakin joutu kiipeemään kierreportaita pitkin puunrunkoa ylöspäin. Mut täytyy sanoo, et huisin hauska seikkailu se oli (vaikka Joonas sanokin, et liian turvallinen, kun koko ajan oltiin köydellä kiinni jossain, joko vaijerissa tai puun ympärillä olevassa köydessä).
Kimmo, Minna ja minä varusteet päällä valmiina lähtöön

Maisemat yläilmoista olivat upeat
Minna katoaa viidakon siimekseen
Sit keskiviikkona päästiin tutustumaan Siam Safarin elefanttileiriin. Se on ainoa elefanttileiri koko Etelä-Thaimaan alueella, joka on saanut sertifikaatin siitä, että siellä kohdellaan elefantteja hyvin. Joten siinä mielessä pysty sitten kevyin mielin siellä olemaan. Välillä kun täällä näkee elefantteja ihan katujen varsilla näytillä tai tien vieressä sijaitsevissa leireissä, niin tulee kyllä paha mieli fanttien puolesta. Kyllä elefantin arvoinen paikka on kuitenkin metsäisissä maisemissa eikä missään keskellä kaupunkia tai vilkasliikenteisen tien reunassa. Siam Safarilla päästiin tutustumaan heidän Elefanttielämys-retkeen, jota mekin välitetään. Tutustuttiin riisinviljelyyn, maisteltiin paikallista teetä ja kahvia ja päästiin pienelle kärryajelulle vesipuhvelin vetäminä. Sitten käytiin pikkunorsujen koulussa ja siellä Punok ja Hatchu (liekö kirjotetaan noin?) esitteli meille oppimiaan juttuja, nähtiin mm. taidetta ilman käsiä :D Ja retken kohokohta oli tietty se, kun lähdettiin norsuja hoitamaan. Pilkottiin hedelmiä ja syötettiin niitä norsuille, nähtiin kun norsu polski uima-altaassa ja lopuksi päästiin pesemään norsuja kookosharjojen ja vesiletkujen kera. Voih, fantit veivät sydämeni <3 Haluan kyllä ehdottomasti lähteä vielä joku kerta sinne uudestaan. Tiesittekö muuten, että elefantit elävät noin 60-70 vuotiaiksi, syövät n. 250 kg ravintoa päivässä, ovat kasvissyöjiä, ja voivat täysikasvuisena painaa 2000-3000 kg? No, nyt tiedätte :D
Vesipuhveliajelulla
Pikkunorsut
Mä syötän fantille välipalaa :)
Meneillään fantin pesu!

Viikon viimeinen seikkailu oli purjehduspäivä Raya Diversin vieraana katamaraanipurjevene Kuutilla. Matkaan lähdettiin Patongin laiturilta ensin kumiveneellä ankkurissa olevalle veneelle ja siitä sitten länsirannikkoa seuraillen eteläkärjen ympäri ja lopulta päädyttiin Chalongin satamaan. Päivä oli aika tuulinen, joten vene kulki ihan hyvää vauhtia. Se hyvä puoli katamaraanissa on, että se ei kallistele niin kuin tavallinen purjevene (ja näin ollen sopi hyvin tällaiselle purjehduskammoisellekin :D) Matkan aikana olisi itsekin saanut osallistua purjehtimiseen, mutta päätin omalta osaltani jättää sen osaavampiin käsiin... Onneksi näillä rannikoilla ei kareja olekaan, että eipä sitä vaaraa tosin olisi ollut. Veneellä oli ihana istuskella ja ottaa aurinkoa merituulen puhaltaessa vilvoittavasti. Maisemat oli myös ihan erinäköiset mereltä kuin maalta päin katsottuna. Nai Harnin rannassa ankkuroiduttiin hetkeksi ja sai käydä pulahtamassa vedessä, mutta itse jätin sen väliin, kun kuulin, et vesi oli aika kylmää.... :D :D
Mut koko viikko oli kyllä taas täynnänsä niin upeita kokemuksia, että monta kertaa tuli sellanen fiilis, et kyl tää elämä on vaan aika mahtavaa täällä! En kyllä kadu hetkeekään, että tähän duuniin lähdin. Vaikka toki tässä on pitkiä päiviä ja työtä 6 päivää viikossa, mut vastapainona on nämä hienot elämykset, joiden avulla taas jaksaa eteenpäin. Ja itse asiassa oon kyl nauttinut työstäkin täällä, koska tykkään asiakaspalvelutyöstä. Aina on ihan voittajafiilis, kun saa jonkun homman hoidettua hyvin ja kaikki menee putkeen. Pitää kai ihan puuta koputtaa, ettei mun kohdalle oo vielä osunu mitään isompia ongelmia tai muita hankaluuksia...
p.s. Hyvää joulunaikaa ja tulevaa uutta vuotta tässä samalla kaikille lukijoille! Oli meillä joulujuhlatkin tuossa, mut kerron niistä sit seuraavalla kerralla J Ja laittakaahan rohkeesti kommentteja ja kysyäkin saa, jos joku asia mieltä askarruttaa!

2011-12-22

Illanvietto Cape Panwalla

Viime sunnuntaina yksi meidän opas Mali oli kutsunut meidät miehensä Peterin kanssa viettämään iltaa Radisson hotelliin Cape Panwalle. Otimme porukalla sinne tilataksin. Paikka oli aivan mahtava – maisemat oli todella upeat ja ilmapiiri rauhallinen. Ensin vietettiin aikaa yksityisvillalla jutellen, nauttien näkymistä ja maistellen viiniä ja camparia appelsiinimehulla. Säiden jumala päätti hieman räväyttää vettä taivaalta, mut se ei menoa haitannut. Osa lähti uimaan, mutta itse jätin sen tällä kertaa väliin.
Aurinkomatkojen oppaita kuusen juurella
Minä ja taustalla upea Andamaanienmeri
Radissonin privaattivilloissa on omat pikkualtaat ja upeat näkymät
Palmut huojuvat illan hämärtyessä
Kun uimarit oli tehneet kierroksensa, illallinen kutsuikin jo meitä hotellin ravintolassa. Meille oli varattuna pöytä ulkosalta katoksen alta. Illan isäntä ja emäntä oli jo etukäteen suunnitellut meille alkupaloiksi sushia. Maistelimme eri makuja: tonnikala, lohi ja katkarapu, tietysti soijalla, inkiväärillä ja wasabilla terästettynä. Alkuun syötiin myös ihan taivaallisen makuiset tom yam seafood keitot. Näitten jälkeen vatsat alkoi jo olla täynnä, mutta pöytään tuli vielä japanilaisia vartaita ja niiden tilalla itse sain valkosipulilla maustettuja kasviksia. Tietysti jälkiruualle oli ihan eri vatsa, ja Anun kanssa otettiin puoliksi juustokakku ja kookoskakku hedelmillä. Nam nam J Illan kruunasi filippiiniläinen duo, joka lauloi ja soitti kitaraa. Esittivät meille muun muassa Besame Mucho ja All You Need Is Love. Olivat kyllä melkoisia taitureita!
Tom yam -keittoa länsimaisesti maustettuna
Filippiiniläiset virtuoosit
Suklaakuorrutteinen juustokakku - nams, nams :)
Ilta oli todella mieleenpainuva. Ennen kaikkea paikan kiireetön ja rauhallinen ilmapiiri loi koko porukallemme ihanan irtioton arjesta. Maistuvat ruoat hyvässä seurassa lempeän merituulen puhaltaessa – jälleen kerran piti todeta, että aika täydellistä J Kiitokset Malille ja Peterille ihanasta illasta!

2011-12-16

Eka oma kokopäiväretki ja vapaapäivän viettoa

Tämän viikon tiistaina mulla oli eka oma kokopäiväretki. Pänttäsin tietoja päähäni etukäteen kolmena iltana. Maanantai-iltana meillä olis ollut Buffalo Steak Housen illallinen, jonne kaikki Aurinkomatkojen oppaat oli kutsuttu ja siellä olis päässy tutustumaan kaikkien Buffaloiden vetäjiin, mutta mä sit tunnollisena oppaana jätin sen väliin, koska aavistelin, et siellä olis kuitenki menny myöhään ja sit ois ollu aika orpo olo lähtee vetämään retkee, jos ei ois ollu kunnolla valmistautunut.
Vedettävänä retkenä mulla oli Eteläsaari ja Phuket City. Siinä käydään siis Phuketin saaren eteläisimmässä kärjessä, Wat Chalongin buddhalaistemppelissä, akvaariossa ja meribiologian tutkimuslaitoksella sekä Phuketin pääkaupungissa Phuket Cityssä, missä on vierailu tuoretorilla sekä lopuksi 1,5 h vapaata aikaa. Retki sujui hyvin, eikä mitään isompia ongelmia tullut vastaan. Bussissa kyllä tukeuduin prujuihin, mutta ulko-opastukset olin opetellut ulkoa niin hyvin, ettei papereita tarvinnut vilkuilla. Mut toki voin petrata seuraavaan kertaan ja opiskella vielä lisää. Ja eilen toimistolle tulikin lisämatskua kilpikonnasuojeluprojektista, joten siinäpä sitten opiskeltavaa seuraavaa retkeä varten! Mut kaiken kaikkiaan retki oli ihan onnistunut ja monet asiakkaat sanoivat bussista lähtiessään, että oli kiva päivä. Yhdelle nuoremmalle pariskunnalle olin retkeä myydessäni paljastanut, että olen sitä ekaa kertaa vetämässä ja he sanoivat retken jälkeen, että se ei näkynyt yhtään ja että hyvin meni J Ihan hyvä fiilis siis jäi!
Retkipäivän jälkeen olikin ansaittu vapaapäivä. Olin kovasti pohtinut, et mitä oikein tekisin. Päätin sit lopulta lähtee vähän kiertelemään eri paikkoja. Hyppäsin mopon selkään aamulla joskus puol kymmenen aikaan ja ekaks vein työvaatteita pestäväks läheiseen pesulaan. Täs hotellillakin on pyykkitupa ja siinä eilen pesinkin omia vaatteita. Hinta on 50 bahtia per koneellinen, eli reilu euro. Ja siihen koneeseen mahtuu kyl aika paljon pyykkiä kerralla, jos on vaan saman väristä. Pesulassa pesettäminen maksaa halvimmillaan tässä Karonilla 60 bahtia/kg silitettynä ja 40 bahtia/kg ilman silitystä. Eli siinä suhteessa toi hotellin kone tulee ihan edulliseks, koska mulla oli kyl eilen useempi kilo pyykkiä. Ja kun eihän nyt kaikkia t-paitoja ja alushousuja tarvii ees silittää.
Pesulalta suuntasin sit Karonin ja Katan takakatua eteenpäin mäen yli Chalongiin ja sieltä edelleen orkideafarmille. Se oli oikeestaan sellanen iso kasvihuone, jossa oli vaan hirveesti erilaisia ja erivärisiä orkideoita. Itte en paikalle niin hirveesti lämmenny, mut ehkä se jollekin hortonomille soveltuu :D Sisäänpääsymaksu sinne oli 200 bahtia eli noin 5 euroa ja siihen hintaan sisälty yks orkideaoksa. No sainpahan kukan kämpille. Mulla vaan ei oo maljakkoo niin panin sen muoviseen vesipulloon, et ei kovin esteettistä....
Orkideoita
Lisää orkideoita
Mä orkideoiden keskellä!
Orkideafarmin jälkeen päätin ajaa isoon ostoskeskukseen, Central Festivaliin. Lähin sit ajamaan ja mulla ei ollut ihan kauheen hyvää muistikuvaa, et miten kaukana se on. Ajoin sit jo joltisenkin matkan, kunnes tulin Wat Chalongin temppelille. Siinä kohti sit pysähdyin ja katoin karttaa ja totesin et Centralille olis vielä moninkertanen matka ja vielä tietty pitäs ajaa sieltä takasinkin. Heitinkin sit U-käännökset siinä ja päätin etten jaksa lähtee niin pitkää matkaa ajamaan. Sen sijaan ajoin Chalongin satamaan eli sinne mistä kaikki meriretket lähtee. Heitin mopon parkkiin ja kävelin satamassa, otin kuvia ja heitin sit satamalaiturille pitkäkseni ja laitoin pyyhkeen pään alle tyynyks. Siinä sit makoilin ja paistattelin päivää. Oli ihana päivä, aurinko paistoi ja merituuli vilvoitti mukavasti. Sillä hetkellä kaikki tuntu niin täydelliseltä J Muutenkin oon tykännyt niin paljon olla täällä. Tietty tää ilmasto tekee jo paljon, kun ei tarvii kärsiä kylmästä. Nää lämpötilat täällä on vaan mulle NIIN täydelliset. Et ei voi muuta sanoo, kun että nautin!
Chalongin satamassa
Mä NAUTIN :D
Satamasta lähin ajelee takasin lomarannoille päin. Chalongiin päin aamulla ajellessani oli matkan varrella ratsia, mut poliisit näytti olevan sillon kiinnostuneita vain autoista, ja mua ei onneks pysäytetty. Mun ajokorttihan ei täällä käy mopolla ajamiseen, ja opaskollegat on saanu sakkojakin. Mut on kerran ratsattu, mut poliisisetä vaan vilkas korttia ja sain jatkaa matkaa. Mut joskus poliiseilla on määrärahat loppu, niin sillon paukahtaa sakot. Samaten käy, jos ei oo kypärä päässä, mut lähinnä sakottavat meitä ulkomaalaisia. Kyllähän täällä monet paikalliset ajelee ilman kypärää. Mut silti luin, että Phuketin provinssissa kypäriä käytetään eniten koko Thaimaassa.
Ajelin sit Katalle ja heitin mopon parkkiin. Kävelin vähän ja kattelin, et mitäs kivaa sieltä Katalta oikeen löytyy. Kävin myös tsekkaamassa Katan joogastudion. Siellä on joogatunnit neljä kertaa päivässä aina 1,5 h kerrallaan. Mut aika kalliita nuo tunnit on. Yksittäinen tunti maksaa 480 bahtia eli jotain 11,5 euroa. 10 kerran kortti maksais 3500 bahtia, eli siinä kerran hinnaksi tulis noin 8,40 euroo.  Sit sinne sais kuukauden ja kolmen kuukauden rajattomat kortit, mut veikkaan et mun ei tulis niin paljoo käytyä, et mun niitä kannattais ottaa. Luulen et kävisin ehkä jotain kerran tai max pari kertaa viikossa. Tai ehkä mun kantsii käydä eka vaikka yks kerta tuolla kertamaksulla ja kattoo millasta se on, et innostunko siitä sitten.
Joogastudion jälkeen kävin lounaalla Katalla, paikan nimi tais olla joku Natalie’s. Ja siitä hipsin sitten Katan rannalle. En viittiny vuokrata ees aurinkotuolia vaan heitin pyyhkeen hiekalle ja rupesin siihen makoilemaan. Pari tuntia otin siellä aurinkoo. Enempään en jaksanu auringon alla makoilla, kun siel oli aika kuuma. Sit menin käymään toimistolla kattomassa seuraavan päivän työvuoron ja sen jälkeen ajelin supermarketin kautta kämpille suihkuun.
Kata Yain ranta
Mikäs tämän ihanampaa?! :D
Ihanat pilvenhattarat
Kuuden maissa lähin sit pienelle iltakävelylle. Kävin ekaks Jaspal räätäliliikkeessä mun joulumekon toisessa sovituksessa. Mekko oli jo melkolailla valmis, mut vaati vielä pientä fiksausta helmaan ja olkaimeen. Hitto soikoon, mähän muistin just et tänään voin mekon käydä sieltä hakemassa, sen pitäs nyt olla valmis, iiks! Jaspalin jälkeen käppäilin sivukadulle päin ja olinkin suunnitellut et lakkauttaisin mun varpaankynnet uudelleen. No yhteen paikkaan sit mua houkuttelivat ja kun hintakin oli tosi edullinen, niin päätin kokeilla. Tuolla oli kaikki palvelut 50 bahtia halvemmat kun mitä oon muualla halvimmillaan nähnyt. Otin sit tunnin jalkahieronnan (200 bahtia) ja pedikyyrin (150 bahtia), joka täällä on pelkkä kynsihoito, eli ei ole semmoinen jalkahoito, johon Suomessa on totuttu. Eli nuo molemmat yhteensä tuli maksamaan noin 8,40 euroa plus tipit päälle. Täällähän yleensä suositellaan hierojillekin jätettäväks vähän tippiä. Jalkahierontaan täällä kuuluu myös käsien, hartioiden ja pään hieronta. Eli aika kokonaisvaltainen paketti J Ja kun lakan kuivumisessa kesti ja mulla oli sellaset kengät et jos oisin jalat niihin työntäny niin lakkaukset ois varmaan menny pilalle, niin hierojatyttö lainas mulle vielä omat varvastossunsa ja sano et voin tulla palauttamaan seuraavana päivänä. Et ainakin hyvä oli palvelu!
Hieronnan jälkeen söin vielä illallista yhessä pienessä thaikkupaikassa ja sen jälkeen hiippailin kämpille ja aloin lueskella Phang Ngan retken prujua. Nimittäin eilen sain ens viikon työvuorolistan ja mulla on sit jouluaattona kokopäiväretki Phang Ngan provinssiin. Siellä käydään kumipuuviljelmällä, luolatemppelissä, James Bond –saarella, merimuslimikylässä ja cashewpähkinätehtaan myymälässä. Paluu sieltä menee jonnekin iltakuuteen. Et semmosta ohjelmaa mulle luvassa aattopäivälle. Ja kaiken huipuks se on vielä eka kerta kun lähen vetää tätä retkee, joka on meidän pisin ja rankin retki... Mut ei se mitään! Suunnittelin jo, et pitää hommata tonttulakki sille päivälle retkelle mukaan :D
Joulupäivänä mulla onkin transfer, koska sunnuntai on meidän lentopäivä eli se tietää aikasta herätystä aamulla. Saa nähä millasia työvuoroja sit uuden vuoden aikaan pukkaa. Joulu menee siis mulla ihan töissä, mut ei se mua harmita mitenkään, koska ei mulla täällä oo ees niin joulufiilistäkään. Ei vaikka juuri paraikaakin mun kämpille kantautuu jostain We wish you a merry Christmas –laulu :D Ens viikolla mulla on kuitenkin kivoja juttuja tiedossa, kun pääsen obsaamaan Siam Safarin Elämyssafari-retken, missä pääsee ratsastamaan norsulla. Lisäks siellä käydään pikkunorsujen koulussa, riisiviljelmällä, nähdään vesipuhveleita, tutustutaan paikalliseen kahviin ja kookokseen sekä valmistetaan currytahnaa. Ja sit ens viikolla pääsen kans Kuutti-katamaraanille purjehdusretkelle. Eli mahtavia juttuja tiedossa ja ootan tosi innolla!

2011-12-14

Bangkok!

Mitä siitä nyt sitten sanois... kymmenen miljoonaa ihmistä, hassunvärisiä takseja, korkeita torneja, valtavia ostoskeskuksia, hienoja temppelialueita, kiinalaiskortteleita.... ja olin myyty. Ennen kuvittelin, että suurkaupungit on tylsiä paikkoja, jotenkin kasvottomia. Ja että suurkaupungit on vaan valtavia laitoksia, joista ei saa mitään otetta. Mutta sit tajusin, että niihin pitääkin vaan pureutua pala kerrallaan, eikä edes yrittääkään nielaista kokonaisena. Mikä suuruudenhullu ajatus tuommonen oliskaan!

Lähdettiin siis Bangkokiin viime viikon tiistaina ja takas tultiin torstaina. Meillä oli lennot Air Asialla ja mulla ei ole kyllä mitään moitetta kyseisen yhtiön toiminnasta. Koneet oli siistejä ja lennot oli kutakuinkin ajallaan. Perillä oltiin illansuussa ja päätettiin et lähetään käymään jossain näköalabaarissa. Lopulta päädytiin menemään Baiyoke Toweriin, jonka 83. kerroksessa sit juotiin drinksut ja ihailtiin Bangkokia by night. Ilta jatku siitä sit yhen yökerhon kautta thaikkupaikkaan, jossa yönälkään vetäisin vielä pad thaita (paistettuja nuudeleita) vihanneksilla. Tulipa sitä yön aikana testattua myös Bangkokin tuk tuk- ja mopotaksipalvelutkin... niin ja se, et Thaimaassa voi saada drinksutkin dogibagiin :D

Näkymä Baiyoke Towerin 83. kerroksesta

Laura, Päivikki ja mä Bangkokin yössä

Aamulla matka suuntautu ensimmäisenä työministeriöön, missä lakimies (jota ei ulkonäön perusteella ikinä olis lakimieheks uskonu) olikin jo meitä oottamassa. Homma meni tosi jouhevasti ja alta aikayksikön meillä olikin työluvat plakkarissa. Jiihaa, nyt sais sit alkaa tehä töitä oikeen virallisesti luvan kanssa!

Tässä se nyt on ja kattokaas mun syntymävuotta! :D
Ministeriökeikan jälkeen lähettiin shoppailemaan. Ensimmäiseksi suunnattiin Platinumiin. Se oli monikerroksinen ostoskeskus täynnä pikku putiikkeja. Ylimmän kerroksen food courtilla käytiin syömässä ja mä otin fish ball keittoa. Nää kalapallot on näitä paikallisia erikoisuuksia. Platinumin jälkeen mentiin vielä MBK:hon. Sit alko väsy jo painaa monen tunnin shoppailu-urakan jälkeen ja Mäkkärin takeaway-sapuskat pussissa lähin kämpille. Illalla käytiin viel syömässä hotellin lähellä kadunvarsikippolassa. Mun päivän shoppailusaldo oli aika laiha: 2 t-paitaa à 150 bahtia, 2 kaulakorua yht. 120 bahtia, korvakorut jotain reilut 200 bahtia, kaks huivia ja yks matkalaukun nimikyltti oisko ollu yhteensä jotain 300 bahtia. Ai niin ja rannekello 100 bahtia, mut se oli ihan hukkaostos, nimittäin se kello käy ihan miten sattuu ja pysähtyy aina välillä. Onneks mun Phuket Cityn markkinoilta ostama kello on toiminu ilman ongelmia. Jotenkin en oikeen osannu ostaa sieltä mitään vaatetta, kun ne oli jotenkin niin semmosta ”aasiatyyliä”. Tuli tuolla reissulla ainakin selväks, et minkätyylistä vaatetta täällä käytetään. Ja ne vaatteet oli sinänsä ihan ok, mut jotenkin tällä hetkellä itte kaipaan lähinnä rentoja lomavaatteita, enkä semmosia siistimpiä kaupunkivaatteita.

Platinum - this is what I call a shopping mall :D
Kalapallerokeittoa
Siamin ostarikeskittymä
Mä ja MBK :D
Tokana päivänä meillä oli tarkotuksena kattella vähän nähtävyyksiä. Otettiin taksi Suurelle Palatsille (Grand Palace). Ja palatsin yhteydessähän on myös suuri temppelialue Wat Phra Kaew. Yksi huijariukko koitti meitä huijata, et alue on nyt kiinni jonkun seremonian takia ja koitti saada meidät lähtemään tuk tukilla jonnekin muuanne. Mut onneks sit nähtiin yhestä toisesta portista, et alueella näky hyvinkin olevan turisteja. Päästiin siis sisälle ja olihan tuo alue tosi upea. Hienoja kullattuja temppeleitä, patsaita ynnä muita. Sisäänpääsymaksu koko alueelle oli 400 bahtia eli vajaa 10 euroa.

Temppelin portailla
Wat Phra Kaew
Suuri Palatsi

Seuraavaks lähettiin taas Siamiin, ja käveltiin ekana hulppean Siam Paragon ostarin läpi, jossa käytiin juomassa iltapäiväteet/kahvit ja syömässä leivokset. Sen jälkeen suunnattiin Siam Centerin läpi Siam Discoveryyn ja Madame Tussaud’n vahakabinettiin. Siellä tapasin mm. Georgen, Bradin, Leonardon ja Johnnyn... J Niin ja kun kabinetissa oli aika vähän asiakkkaita niin saatiin siel temmeltää keskenämme mielin määrin – kivaa oli!

Nams nams :)
Vanha tuttuni Cristiano Ronaldo!
Iltapäiväteet George Clooneyn kanssa...aah...
Brad näytti jo aika vanhalta ja raihnaselta, mut suostuin sit kuitenkin sen kanssa kuvaan...
Sit pitikin sanoo bye byet Bangkokille ja suunnata takas lentokentälle ja sitä tietä Phuketiin. Toivottavasti pääsen Bangkokiin viel joku päivä uudestaan! Jäi siitä vielä niin paljon tutkimatta ja mielenkiintosia paikkoja käymättä.
Bangkokin lentokentällä

2011-12-03

Työntekoa ja lepäilyä

Keskiviikon vapaapäivä menikin sit lähinnä kämpillä ollessa. Flunssa oli sen verran paha ja olo vetämätön, et juuri ja juuri jaksoin raahautua Seveneleveniin (paikallinen pikku market) ruokaostoksille. Täällä nuo marketit on aika mielenkiintosia paikkoja. Pieneen tilaan on tungettu tavaraa joka lähtöön ja sieltä saa myös yleisimpiä lääkkeitä. Ruokavalikoimat ei kuitenkaan ole kovin kummoiset. Leipätarjonta rajoittuu lähinnä paahtoleipään, levitteitä ei juurikaan ole, juustoista on tarjolla vaan yksittäispakattuja sulatejuustoviipaleita. Muutenkin tuntuvat tykkäävän täällä tuosta yksittäin pakkaamisesta. Esim. kaikenlaisia pullia on tarjolla, mut täytteet on toinen toistaan erikoisempia, mm. nakkeja ja naudanlihaa. Myös pasteijoita, muffinseja ja kakunpalasia on pienissä yksittäis- tai muutaman kappaleen paketeissa ja hinnat on euroihin käännettynä n. 30-60 sentin luokkaa. Ostin muun muassa pienen pizzaleivän, joka oli raputäytteellä, mutta siihen olikin ängetty myös jotain makeaa mukaan. Täällä nuo suolaisen ja makean yhdistelmät eivät ole ollenkaan harvinaisia, päinvastoin, ja täytyy sanoa, että ei ehkä ihan meikäläisen makuhermoja kutkuttele. Ja ärsyttävin asia on se, että täällä ei saa vihanneksia pienistä ruokakaupoista laisinkaan. Ilmeisesti paikalliset ostaa vihannekset pitkälti kauppahalleista, mut lähin meistä katsottuna sijaitsee Katalla, ja sinnekin on tuota matkaa ihan kohtalaisesti. Ainoastaan Jungceylonin isossa ruokamarketissa oon nähnyt vihannesosaston, ja sinnehän on tästä meiltä matkaa n. 7 km, joten eipä ihan aina viitsi sinne asti lähtee, kun mopolla ajellessa pitäis kaikki ostokset tunkea reppuun. Taksi yhteen suuntaan maksaa 300-400 bahtia, eli noin 7-9,5 euroa, joten taksillakaan ei viitsi ruokakauppaan lähteä. Ja bussithan ei tästä Karonilta Patongille liikennöi. Bussiliikennettä ollaan ranta-alueiden välille suunniteltu, mutta esteenä on lähinnä se, että täällä nuo tuk tuk –taksien kuljettajat on verkostoituneet ja pitävät monopolia kuljetuksissa Kata/Karonilta Patongille ja bussit eivät kertakaikkiaan ole uskaltaneet tuota monopolia uhmata – ainakaan toistaiseksi. Toivottavasti tähän tulisi joku päivä muutos.
Torstaipäivänä mulla oli päivystysvuoro Karon palvelutoimistolla yhdessä Salkan kanssa. Aamupäivällä menin kuitenkin käymään myös tohtori Chusakilla jälleen kerran ja sain diagnoosin, että tulehdusta ei enää ole, joten antibiootteja ei tarvita, mut et flunssa johtuu vaan siitä kun mun keho koittaa mukautua vallitsevaan ilmastoon. No just! Sais jo alkaa pikku hiljaa mukautumaan! Sain kuitenkin flunssalääkkeet ja olo on ollut taas huomattavasti parempi ja uskosin, että oon jo paranemaan päin. Torstaina sain myös Minnalta tehtäväksi käydä mopoilemassa Karonin ja Katan hotelleissa viemässä lomakirjoihin päivitettyjä tietoja kotiinlähtöajoista, kuninkaan syntymäpäivän ja perustuslain päivän aiheuttamista muutoksista sekä uudet sivut kanoottisafarista, jota me aletaan myös myymään.
Eilen mopoilin ensin Katalle hotellipäivystyksille, missä olin yhdessä Malin kanssa. Käytiin kolmella hotellilla. Tämän jälkeen käytiin syömässä pikkusen aamiaista ja sit mentiin toimistolle. Minna oli jättäny meille päivän ohjelmaksi saada valmiiks aloittamamme kansioprojektin ja se me urakoitiinkin porukalla pakettiin. Sit pidettiin myös pieni palaveri koskien infotilaisuuksia ja etenkin niissä käytettäviä karttoja. Tuon karttaprojektin tiimoilta kokoonnutaan ideariiheen uusien oppaiden porukalla sunnuntaina pohtimaan, millainen kartta olis hyvä tervetulotilaisuuteen ja mitä siihen tulis merkitä. Varmasti tulee olemaan käyttökelponen työkalu infon vetäjille, ja noita infojahan talven mittaan meille kertyy! Toimistolta jatkoin matkaa Malin kanssa vielä Katan palvelupisteelle Buffalo Steak Houseen, johon tulikin jonkun verran asiakkaita mm. varailemaan retkiä.
Illalla mentiin neljän oppaan porukalla Patongin Cello-hotellin ravintolaan testailemaan mahdollisesti meidän ohjelmaan tulevaa tervetuloillallista. Cello-hotelli on suomalaisessa omistuksessa. Illallinen oli kovin lihapainotteinen, joten kasvissyöjälle sitä en suosittelis. Alkupaloissa oli kyllä maukkaat kevätkääryleet ja som tam eli papaijasalaatti. Pääruuissa yksi ruoka oli lihaton, eli Pad Thai (= paistettuja nuudeleita, joiden sekaan on sekoitettu jotain kasvista, pähkinöitä, kananmunaa ja joskus myös katkarapuja). Kimmon kanssa mentiin Patongille taksilla. Oltiin jo mopojen selässä hotellin pihassa, kun taivaalta alkoi tipahdella jotain märkää ja päätettiin sit ottaa taksi.
Porukka Cello-hotellin illallisella, oikeanpuoleinen mies on paikan omistaja
Kotimatkalla tuktukin kyydissä :D

Tänään mulla oli työvuorossa lentokenttä. Kävin hakemassa ensin neljästä hotellista asiakkaat kyytiin ja luotsasin heidät kentälle. Saapuva kone oli noin 20 minsaa etuajassa, joten ei paljon ylimääräistä aikaa jäänyt, kun porteista jo alkoi valua uutta porukkaa. Kerkisin välissä kuitenkin hakea kentän leipomosta ihanan pullan, jossa oli jotain vaaleaa ”mähmää” sisällä, nams nams J Sitten vaan vastaanottamaan uudet lomalaiset ja neljään hotelliin vein sit asiakkaita tässä Karonin alueella. Yhden aikoihin oli koko ruljanssi ohi, lomalaiset onnellisesti hotelleillaan, ja menimme opasporukalla lounaalle Karonin Buffaloon. Söin aivan yli-ihanaa kalagratiinia perunamuusin kera. Oih, vieläkin on ähky olo siitä :D Sen jälkeen vielä toimistolle ja Kimmon kanssa koottiin huomisen lentokenttämatskut valmiiks pöydälle odottamaan. Huomenna alkaa uusi lento, eli lähteviä asiakkaita ei ole, joten siirrymme kentälle pienellä minibussilla. Tulevia asiakkaita onkin sitten 7 bussin verran eli ihan kiitettävästi. On taas vilskettä ja vipinää kentällä. Itsekin siis lähden taas huomenna kentälle ja itse asiassa taas maanantainakin. Tuleepahan ainakin tutuks ja voinen sen jälkeen jo aika rutiinilla noita kenttäkuljetuksia hoidella.
Iltapäivällä sateen jumala päätti, että täällä kaivattaisiin taas vähän vettä taivaalta ja tässä onkin sit sadellu siitä lähtien koko illan. Ihan kiva, kun just asiakkaille mainostin bussissa tänään, et jos täällä on sateita, niin ne on yleensä aina semmosia lyhyitä kuuroja. Ja nyt sit heti tulee vettä koko illan... Nyt oon tässä sti huilinu ja otin itse asiassa semmoset muutaman tunnin päikkärit ja heräilin joku aika sitten ja mietin et paljonkohan kello mahtaa olla. Viime yönä tuli nukuttua vaan 5,5 tuntii ja se tuntu liian vähältä kun oon täällä tottunut nukkumaan semmosia  8 tunnin yöunia (eli huomattavasti enemmän kun mitä koti-Suomessa!) Kyllä tässä oppaan työssä kerkiää myös nukkumaankin, etenkin kun jättää iltajuoksut vähemmälle :D Pitänee ruveta täs kattelemaan vaatteet kuntoon huomiseen transuun. Joten ei kun vaan illan jatkoja kaikille! J
Mun viime lauantaiset ostokset Phuket Cityn viikonloppumarkkinoilta

2011-11-30

Duunit alkoi!

Nyt oon sitten kaks päivää tehny ihan oikeeta duunia, ja hyvin on menny. Mut palailen ensin vielä viime viikonlopun tapahtumiin. Lauantaina mulla oli aamupäivä vapaata ja suunnittelin, et lähen vaan vähän kiertelemään ja kattelemaan. Sit tulikin Lauralta tekstari ja pyys mua hakemaan lääkkeitä tohtori Chusakilta, koska oli itte niin kipee et ei jaksanu sinne lähtee. No minähän sit lähin, kun paikkakin oli mulle jo tuttu. Vastaanottovirkailija varmaan katto, et taasko tuo on täällä ja kysy et tarviiko mun päästä lääkäriin. No selitin sitten asiani ja sain lääkkeet. Sen jälkeen päätin lähtee käymään toimistolla. Kimmo olikin siellä ja oli tullut ihan vapaa-ajallaan jatkamaan sitä meidän kansiourakkaa. Mä siinä eka tsekkailin ilmotustaululta tärkeet tiedotteet ja sen jälkeen päätin ruveta auttamaan Kimmoa.
Illan ohjelmassa oli Thaimaan tuliaiset –retken obsaus. Ensimäisenä stoppina oli Jim Thompson outlet. Jim Thompson on täällä Thaimaassa Marimekkoa vastaava brändi. Myy silkkikankaita, yksivärisiä ja kuviollisia ja paljon muutakin tekstiilitavaraa, kuten tyynyliinoja, pöytäliinoja, kaikenlaisia erikokoisia pussukoita ja laukkuja, jonkun verran vaatteita ja kenkiä ynnä muuta. Ihan kivannäköisiä tuotteita, mutta kun kyseessä on tunnettu brändi, ovat hinnatkin sen mukaiset. Eli ei ihan halpaa. Mut kovasti suomalaiset sieltä kuitenkin ostivat. Sen jälkeen ajettiin lyhyt matka Phuthain matkamuistomyymälään, jossa oli jos jonkinlaista krääsää. Siellä on kiinteät hinnat, mut kohtalaisen edulliset. Ostin sieltä ittelleni 150 bahtilla (n. 3,5 euroa) metallisen rannerenkaan, missä oli norsujen kuvia. Ostin myös semmoset rihkamahelmikorvakorut, jotka makso saman verran. Ja lisäks löyty avaimenperä, missä on pikkunen kilpikonnapehmolelu. Sen ostin ihan mun moponavainta varten.
Viimeisenä oli sitten illan kohokohta eli Phuket Cityn viikonloppumarkkinat. Ne oli levittäytyny aika laajalle alueelle ja oli kyllä melkonen labyrintti täytyy sanoa! Tavaraa oli joka lähtöön, mut aika paljon vaatetta ja kenkiä ja sit niitä piraatticd- ja dvd-levyjä. Niitten Suomeen vieminenhän on laitonta, ja en kyllä muutenkaan niitä ostas, kun levyt ei välttämättä edes toimi ja leffassa saattaa olla puhe japaniks ja tekstitykset kiinaks, vaikka kuinka myyjä vakuuttais et englanniks on. Sit markkina-alueen laitamilla oli kymmenittäin ruokakojuja. Alue oli katettu, ja ilma ei muutenkaan kiertäny kovin hyvin ja sit vielä kun ruokakojujen grillit hohkas lämpöö niin voitte kuvitella, et tunnelma oli aika hikinen. Päivikin kanssa testattiin kuuluisaa durian-hedelmää. Sehän on kuuluisa lähinnä hajustaan, joka on tosi epämiellyttävä ja voimakas. Sen takia sen vieminen moniin sisätiloihin ja esim. hotelleihin on kielletty. Mut eipä tuo makukaan kovin houkutteleva ollut... maistui ihan ylikypsälle pilaantuneelle ja yli-imelälle banaanille. Vähän maistettiin, mut loput jäi kyllä meiltä syömättä. Onpahan sekin nyt sit kuitenkin testattu! Markkinoilta mulle tarttu mukaan yhdet sandaalit, jotka makso 100 bahtia (n. 2,4 euroa) ja muovirannekkeinen kello, joka makso saman verran. Noita samoja kelloja oli Jungceylonissa myynnissä hintaan 199 bahtia. Eli puolet halvemmalla irtos markkinoilta. Noi sandaalit ostin lähinnä siksi, että oon kuullu noitten halppiskenkien olevan aika huonolaatusia ja saattavat hajota jo parin viikon käytön jälkeen. Ostin puoliksi testimielessä ne. Mut en oo kyl vielä niitä käyttänyt. Katsotaan nyt et levähtääkö ne alta aikayksikön vai ei...
Mun ostokset Phuthain matkamuistomyymälästä
Sunnuntaina mulla oli ansaittu vapaapäivä. Päivikin kanssa oltiin jo etukäteen suunniteltu, et vois lähtee rannalle. Aamusta sit suuntasin sinne ja vähän myöhemmin sinne tuli Laura ja lopulta Päivikkikin. Rantakaupustelijoita kierteli koko ajan kauppaamassa jotain: vaatteita, aurinkolaseja, bikineitä, hedelmiä, niskatyynyjä ja vaikka mitä. Jäätelöt sit ostettiinkin. Päivikki tykästyi yhteen rantamekkoon, mut melkonen hintapyynti oli myyjällä, muistaakseni 800 bahtia vai oliko peräti enemmänkin (siis melkein 20 euroa ja suoraan sanottuna tommosen rantamekon sais Suomestakin halvemmalla!) Johonkin puoleen hintaan myyjä tais siitä tinkiä, mut oli se siltikin vielä thaimaalaisittain aika kallis, joten jäi ostamatta. Rannalta kipastiin toimistolle kattomaan seuraavan päivän transulistoja. Halusin tietää, et mihin hotelleihin seuraavana päivänä asiakkaita vien, et voin vähän perehtyä niihin etukäteen.
Karonin ranta
Karonin rannalla oli rauhallista sunnuntaina aamupäivällä
Vapaapäivän vietossa :)
Kun vapaapäivä kuitenkin oli, niin päätettiin pitää hemmottelupäivä. Suunnattiin Patongille Jungceylon –ostoskeskukseen ja mentiin kasvohoitoon. Halvimmillaan kasvohoidon olis saanu 300 bahtilla, mut onnistuivat ylipuhumaan meidät ottamaan jonkun ”paremman ja monipuolisemman” hoidon, joka makso 500 bahtia. Hihih, oltiin siis taas mainoksen uhreja :D Hoito kesti noin tunnin ja oli se ihan rentouttava, vaivuin jo melkein horrokseen sen aikana. Hoidon jälkeen tulikin jo nälkä ja päätettiin ottaa vähän länsimaisempaa ruokaa, joten syötiin täytetyt patongit Subwayssa. Sen jälkeen lähettiin ettimään jalkahierontapaikkaa Patongin kaduilta. Jotenkin tuli tunne, et noissa Patongin hierontapaikoissa saatto olla jotain muutakin palvelua tarjolla, kun aika paljon siellä oli miesasiakkaita yksinään. Ja miehiä vietiin takahuoneisiin ja sieltä heitä myös tuli. Noh... voihan olla et oli vaan ihan hierontaa, mut tuli nyt vaan mieleen... Jotenkin mun mielestä Karonin hierontapaikat on vaikuttaneet siistimmiltä kun nää Patongin. Mut tunnin jalkahieronnat kuitenkin otettiin, hinta 250 bahtia. Täällä on kuitenkin tapana jättää hierojillekin tippiä, joten annettiin 100 bahtia mieheen. Et yhteensä tuo tunnin hieronta tuli maksamaan siis reilut 8 euroa. Ei oo hinnankiroissa täällä nää hemmottelupalvelut.
Lauran kanssa mopoiltiin takas Karonille ja salamat välkkyivät taivaalla koko ajan ja sit alko tulla vettä. Jeejee! Onneks se oli kuitenkin vaan sellasta kevyttä sadetta. Mut sit kun päästiin kämpille, niin taivas repes oikeen kunnolla, joten kylläpä tultiinkin kreivin aikaan! Siinä kelissä mopoilu ois ollu jo ihan mahdotonta, koska oli jo pimeetä, ei ois nähny eteensä mitään ja tietkin ois ollu niin liukkaita tuolla mäissä (tuossa Patongin ja Karonin väliselläkin tiellä on melkoisia mäkiä). Loppuilta menikin sit transumateriaaleihin perehtyessä ja tehdessä itselle muistilistaa, mitä pitää muistaa sanoa asiakkaille.
Maanantai-aamuna se sitten vihdosta viimein koitti! Eka ”oikea” työpäivä! Valkonen kauluspaita ja oranssi hame päälle, huivi kaulaan ja ruskeet avokkaat jalkaan ja voilà – olin valmis lähtemään lentokentälle. Ensin toimistolle hakemaan listat ja siellä on myös aina pieni kokous kaikkien transuun lähtevien kesken.  Mulla oli noudot kolmelta hotellilta. Kaikki sujui hyvin, sain asiakkaat kyytiin ja vietyä kentälle ilman ongelmia. Juttukin luisti ihan hyvin. Eipä siinä taukoa jäänyt paljoa, kun oli saatu edelliset asiakkaat lähtöselvityksestä läpi, niin piti mennä jo tsekkaamaan bussit tulevia asiakkaita varten. Pari opasta on aina lentokentän ovella toivottelemassa tervetulleiksi ja ohjaamassa eteenpäin, yksi on kenttärakennuksen ja bussien välissä näyttämässä oikeaa suuntaa ja loput seisovat rivissä bussien edustalla ohjaamassa ihmisiä oikeisiin busseihin. Itse toimitin tätä viimeksi mainittua tehtävää. Meillä oli nytkin peräti 8 bussia tulossa, joista yksi meni tosin Khao Lakiin. Mun bussissa oli asiakkaita sekä Karonille että Katalle. Matka sujui ihan hyvin Kata Palm hotellille asti. Siitä lähdimme koti Kata Thania, joka on ihan kauimpana Katan eteläisellä Kata Noi –rannalla ja selvisi, että bussista oli ilmastointi mennyt rikki. Ajattelin, että ehkä tästä selvitään, mutta yhtäkkiä bussi oli kuin sauna. Hiki valui pitkin naamaa ja paita ihan märkä. Eli ei mitään mahdollisuutta jatkaa matkaa tällä bussilla, sillä asiakkailla oli vaatetta päällä vielä enemmän kuin minulla, koska olivat kylmästä Suomesta tulossa. Paikallisopas ehdotti, että otetaan tilataksi sieltä loppujen kuuden asiakkaan kanssa Karonin hotelliin. Soitin kohdepäällikölle ja sain tuotapikaa varmistuksen, että se on ok. Joten näin teimme. Asiakkaille tuli tietysti hieman ylimääräistä vaivaa ja odotteluaikaa, ja hieman siitä purnasivat, mutta kohtalaisen kivuttomasti tuo kuitenkin järjestyi. Kello oli jo neljä kun olin takaisin toimistolla. Sit lähin käymään pikasesti suihkussa ja vaihtamassa vaattet ja kuudeksi takas toimistolle, koska meillä on maanantaisin aina kaikkien oppaitten yhteinen palaveri. Kokouksen jälkeen mentiin vielä porukalla läheiselle Woraburi-hotellille illalliselle, mutta en jaksanut siellä kovin myöhään istua, koska olin niin väsynyt ja piti vielä lähteä valmistelemaan seuraavan päivän infoa.
Eilen mulla oli siis ohjelmassa mun eka tervetulotilaisuus. Tavattiin Minnin kanssa ensin toimistolla, kun Minni oli tulossa mun infotueksi. Tilaisuus oli Orchid-hotellilla ja siellä oli vain sen hotellin asiakkaita. Se on asiakasmääriltään meidän suurin hotelli täällä. Infoon tuli porukkaa varmaan joku pari-kolmekymmentä. Kaikki meni hyvin ja Minni sanoi tilaisuuden jälkeen, että ei uskois, että se oli mun eka info. Et kuulemma oon ihan synnynnäinen opas :D Muutamia asiatietoja meni väärin, mut nekin johtu siitä, et meidän matskuissa oli vanhentunutta tietoa. Mistäs mä oisin voinu tietää, et Mekong-viskin valmistus on lopetettu viime vuonna ja et Midnight Sun ravintola on lopettanu Katalla. Noh, mut nää oli aika pikkujuttuja kuitenkin... Mun suurin moka oli kuitenkin se, et onnistuneesti olin jättäny retkilippuvihon kotiin, mut onneks Minnillä oli matkassa mukana. Ehkä en seuraavalla kerralla enää unoha :D
Tulihan tuossa transun ja infon aikana kysymyksiä, joihin en osannu vastata. Esim. kuinka suuri prosentti Thaimaan bruttokansantuotteesta tulee matkailusta. Ja että miten Phi Phi saarilta pääsee Koh Lantalle ja kauan matka kestää. Mut ei kaikkee vaan voi mitenkään tietää! Ja tässä työssä sitä tietotulvaa riittää, kun periaatteessa pitäs olla historioitsija, kasvitieteilijä, sairaanhoitaja, vakuutusasiamies ja kaikkien mahdollisten alojen ekspertti!
Tiistai-aamuna lähössä töihin
Eilen pääsin sitten vetämään mun ekan oman retkenkin, joka suuntautui Phuket Fantaseaan. Kaikki meni muuten hyvin, mutta yksi pariskunta ei ilmestynyt retkipysäkille. Kymmenen minuuttia odoteltiin, soitin heidän hotellihuoneeseenkin tuloksetta. Sitten oli vain pakko jatkaa matkaa. Soitin meidän palvelupuhlimeen ja ilmotin tilanteen, et jos asiakkaat sattuu siihen soittelemaan ja kyselemään. Liekö sitten olivat unohtaneet tai onhan mahdollista, että meidän listassa oli virhe. Noh, pitää asia tänään selvittää. Itse retki sujui sitten hyvin ja uskon, että asiakkaatkin tykkäsivät. Eilen muuten infon jälkeen yksi mies tuli kyselemään, että mistä olen kotosin, kun mulla on tämmönen murre. Mun puhe on varmaan semmosta savon ja keskisuomen sekasikiökieltä ja kaupan päälle vielä mietä ja sietäkin tulee sillon tällön. Mies sitten sanoi, että kyllähän siinä menee aikaa ennen kuin murteista pääsee eroon, mutta oli sitä mieltä, että mukavan kuuloista se vaan on ja toivoi etten siitä eroon pääsekään. Ja vielä kun selvisi, että tää oli mun eka info, niin ihmetteli asiaa, kun kuulemma niin hyvin meni J Ja eilen Fantasean retkellä yksi mies kyseli, että montako kautta olen täällä Phuketissa ollut. Sanoin, että reilut kaksi viikkoa että olen ihan uusi täällä. Sitten kysyi, että missäs kohteessa oli kesällä... niin piti sitten tunnustaa, että olen ihan tämmönen vihreä opas. Mut ilmeisesti hänkin sitten oletti, että olen jo enemmänkin kokenut. Et ainakin oon hyvin pystynyt asiakkaita hämäämään. Ja siinä kyllä suurena apuna on tietysti paikkurit eli paikallisoppaat, jotka täällä Thaimaassa on mukana joka retkellä ja myös lentokenttäkuljetuksillä. Niistä on tosi suuri apu ja he hoitavat meidän apuna monia asioita, mm. tulkkaavat meidän ja kuskin välillä, hoitelevat pääsylippujen ostamiset ja monet muutkin jutut. Ihan korvaamaton apu ovat ainakin tällaselle alottelevalle oppaalle. Eilen mulla oli Fantaseassa paikkurina mies nimeltä Doopy ja hän oli tosi mukava (tuo nimi on tietty lempinimi, koska täällä Thaimaassa kaikki käyttävät lempinimeä, kun oikeat nimet on niin pitkiä ja vaikeita). Illallisella oppaat istuvat siellä omissa pöydissään ravintolan nurkassa ja show’n ajaksi alueen ulkopuolella on tiloja oppaille. Siellä on huone, missä voi katsoa televisiota tai käyttää tietokonetta. Ja toisessa huoneessa oli semmosia leposohvia, missä voi ottaa vaikka nokoset tai lueskella jotain. Sinne sohvaan sitten viltin alle käperryin ja lepäilin sillä aikaa kun asiakkaat katselivat showta. Ja kun show päättyy, siellä oppaiden tiloissa tulee kuulutus, että show on ihan kohta päättymässä ja se on merkki, että pitää mennä asiakkaita vastaan sinne sisäänkäynnille. Kätevää :D
Ekat duunipäivät ovat siis sujuneet tosi hyvin ja eiköhän tää tästä lähe käyntiin! Ainoo mikä vaivaa, on tää mun terveys. Kun siitä flunssasta selvisin, niin mulle iski hartiaongelma. Varmaan 4-5 päivää särki vasenta hartiaa ja niskaa ja kipu säteili päähän ja käsivarteenkin. Varmaan monen tekijän yhteissumma: ilmastointi, painavien laukkujen ja reppujen kantaminen olalla ja vielä se, että mopolla ajaessa tuppaan jännittämään hartioita. Nyt oon koittanu sit aina ilmastoiduissa tiloissa pitää kaulahuivia ja pitkähihasta. Söin särkylääkkeitä ja lihasrelaksanttia ja ostin semmosta lihaskipuun soveltuvaa voidetta. Sit kokeilin vielä semmosta ihmesalvaa, mitä saatiin Phan Ngan reissulla sieltä kumipuuviljelmältä. Ja ihme ja kyllä, se tuntu auttavan. Särky on hellittäny, mut on se vieläkin semmonen jäykkä ja kipee kun sitä venyttää. Mut nyt mulle iski uudelleen flunssa päälle. Se on varmana tän ilmastoinnin syytä, kun koko ajan siirrytään kuumasta kylmään ja kylmästä kuumaan ja ilmastointilaitteet puhaltaa kylmää ilmaa suoraan päälle esim. bussissa, ravintoloissa ja kaikissa muissakin sisätiloissa. Eli käytännössä ottaen oon ollu jollain lailla kipee koko sen ajan mitä oon täällä ollut, koska sairastuin sillon heti kun tänne tulin. Noh, minkäs teet! Pitää kattoo, et jos tää ei tästä taas helpota, niin pitänee lähtee vaivaamaan tohtori Chusakia... taitaa tulla musta kanta-asiakas :D
Jeps, tänään siis mulla vapaapäivä ja taidan lähtee käymään kuitenki toimistolla selvittelmässä ne eiliset retkijutut ja sit en tiiäkään vielä mitä tekis, mut eiköhän täällä aina jotain keksi. Tai oishan sitä tekemistä vaikka mitä ja vois lähtee mihin vaan, mut toisaalta välillä on hyvä vähän levätä. Huomenna mulla onkin koko päivä päivystystä palvelutoimistolla.
Aurinkomatkat guide - at your service!! :))

2011-11-28

Patong tutuksi

Taas on vierähtänyt vähän aikaa siitä, kun viimeksi kirjoittelin johtuen ihan siitä, että mulla on ollut nettiaika lopussa ja en oo saanu aikaseks sitä ostettua, ja kaiken kukkuraks se on vielä niin kallista eli jotain 1,5 euroo minuutti tässä hotellilla. Ja sen parempaakaan (=halvempaa) yhteyttä ei olla vielä löydetty.
Viikko sitten maanantaina olin taas seuraamassa lentokenttäkuljetusta ees takasin. Sen jälkeen vielä ajeltiin mopoilla Patongille seuraamaan Miaa palvelupisteellä yhellä hotlalla. Mut Mia laittokin meidät heti duuniin, eli saatiin palvella asiakkaita vuoron perään. Joten pääsin eka kertaa kirjottamaan retkilippua. Sen jälkeen mentiin tutkailemaan Patongin suurimman ostoskeskuksen eli Jungceylonin tarjontaa. Siellähän oli kaikenlaista joka lähtöön. Oli vaatetta, kenkää, koruja, kelloja, kauneushoitoloita, leffateatteri, 4D-teatteri, taikashowteatteri, elektroniikkaliikkeitä ja rafloja. Se on kyllä aika hervoton laitos, joka koostuu useemmasta rakennuksesta ja olin itte jo ihan pihalla. Voisin varmaan eksyä sinne päiväkausiksi... sanoinkin kollegoille, et jos mua ei ala näkyä, niin tulkaa ettii mua Jungceylonista :D Mitään en kuitenkaan reissulla ostanu, koska lähinnä kulettiin paikka läpi ja kateltiin tarjontaa. Sen jälkeen meil oli treffit Mian ja Looruksen kanssa ja käytiin eka tsekkaamassa Jaspal Tailorsin liike Banglan sivukadulla sekä Midnight Sun suomalainen rafla ja sen jälkeen mentiin Buffalo Steak Houseen syömään. Iltapimeellä mopoiltiin Kimmon ja Lauran kanssa takas Karonille ja ihan meidän yläpuolella ammuttiin mahtavia ilotulitusraketteja. Et hienosti meidät toivotettiin tervetulleiks takas Karonille ;)

Jungceylon ostoskeskuksessa

Tiistai-aamuna hyppäsin mopon selkään ja ajoin eka kertaa ihan yksinäni Patongille asti. Patongin palvelutoimistolla mulla, Kimmolla ja Minnalla oli treffit ja Minna anto meille päivän tehtävänannon. Hommaksi tuli kiertää Patongia ja selvittää, mistä mikäkin paikka löytyy, mm. poliisiasema, sairaala, lääkäri, hotellit, ostospaikat, kauppahalli jne. Patongilla on se hankala puoli että noin puolet kaduista on yksisuuntasia. Eli reitit pitää suunnitella hyvin etukäteen ja joskus joutuu ajamaan pitkiäkin lenkkejä, kun haluaa pisteestä A pisteeseen B. Patong-seikkailujen jälkeen onkin aina helpottavaa ajella Karonilla, kun joka katua saa ajaa siihen suntaan kun huvittaa. Pienistä ne ilotkin pitää repiä :D

Patong Beach Centra Ashlee -hotellin katolta kuvattuna
Tiistai-iltana meil oli illallinen yhteistyökumppanimme, Katan Horn Grill Steak Housen ravintolassa. Mut kun olin päässyt Patongilta kämpille ja käyny suihkussa, niin mulla olikin niin huono olo tän flunssan tiimoilta, et soitin Minnalle, et jätän nyt iltamenot väliin ja jään huilailee. Keskiviikkoaamuna ajoinkin heti kaheksaks Kata Beachille tohtori Chusakin vastaanotolle. Tohtori oli oikeen miellyttävä mies ja puhuu myös melko hyvin suomea! Diagnoosi oli, et mulla on keuhkoputkentulehdus. Sain sit antibiootit 5 päiväks, sekä lisäks lääkkeet nuhaan ja yskään. Niitä oon nyt sitte syöny kolme päivää ja olo on helpottanu huomattavasti. Keskiviikkoaamuna olo oli edelleen aika heikko, mut päätin et suomalaisella sisulla lähen hoitaa päivän hommaa, joka oli käydä päivittämässä hotellikirjat kaikilla Patongin hotlilla. Hoidettiin se Kimmon kanssa kahestaan. Siinäpähän sit viimestään tuli Patong ja sen hotlat tutuksi.
Keskiviikko-iltana Aurinkomatkojen porukka oli kutsuttu intialaiselle illalliselle Karon Sea Sands-hotelliin. Sen omistaa intialaista sukujuurta oleva Jaspal, joka omistaa siis myös räätäliliikkeitä ympäri Phuketia. Ensin kuitenkin me uudet oppaat mentiin hänen Karonin räätälinliikkeeseen kuulemaan heidän räätälipalveluistaan ja kankaista ynnä muista niihin liittyvästä. Nyt voi hyvillä mielin suositella ko. liikettä asiakkaille, sillä sain sen kuvan, että siellä ollaan aidosti kiinnostuneita siitä, että asiakas todella on tyytyväinen lopputulokseen. Jaspalilla ei myöskään ole kaduilla sisäänheittäjiä, mitä monissa liikkeissä on. Nämä sisäänheittäjät haluaa yleensä kätellä, ja sit ne ei meinaa päästää kättä irti. Ittellenikin meinas näin käydä kun tyhmänä menin yhtä kättelemään. Ja alta aikayksikön ne saa jengin kiskottua liikkeisiinsä, tosin itse sain vedettyä käden pois ja jatkoin matkaa. Toinen riesa on lomaosakekauppiaat. Esim. Banglalla jakoivat semmosia arpakuponkeja. Mäkin sitten mukamas voitin jonkun huippupalkinnon, joka ois pitäny mennä jostain ihan erikseen lunastamaan. Mut sit kävi ilmi, et piti olla tietyn ikänen ja ollu naimisissa tai asunu yhessä vähintään kaks vuotta ja sitä ja tätä. Siis ihan ihme säännöt! Mut heillä on kai tietty kohderyhmä. Ja en mä nyt missään nimessä muutenkaan sinne ois lähteny. Ja kun tää arpalippujen jakaja kuuli, et minä ja Kimmo ei ollakaan pariskunta, niin hävis lipun kanssa äkkiä teille tietymättömille. Koska hän saa kuulemma siitä ittelleen 3000 bahtin bonuksen, mut se varmaan edellyttää, et se palkinto lunastetaan... No niin tai näin, niin moni saattaisi tähänkin lankaan mennä, kun palkinnoks lupaillaan jotain iPhonea ja luksuslomia ym. Tosin Kimmo ois voittanu ihan vaan T-paidan :D
Mut nyt sitten näköjään harhauduin itte aiheesta, joka oli siis se, et ilta Karon Sea Sandsissa sujui rattoisasti ja intialainen ruoka oli tosi hyvää. Ja isäntä oli ”meidän mieliks” tilannut ei niin tulisia ruokalajeja. Tosin joku kanajuttu oli sit vähän tulisempaa, mut sitähän mä en sit maistanu. Siinä illallisen aikana alkokin sit rankkasade ja hotellipojille tuli kiire siirtää ruokatarjoilut katoksen alle. Mut kaiken huippu oli se, et meidän pöydän vieressä oli esiintymislava, johon tuli sit esiintymään kolmen hengen ”bändi”. Taustat tuli playbackina, mut mies soitti itse kitaraa ja sit oli kaks tyttöä, jotka lauloivat. Ja kaikilla oli stetsonit päässä ja ohjelmistossa oli mm. Islands In The Stream (rivariporukoille enemmän kuin tuttu biisi!) Ja ei siinä vielä mitään: yhen kantribiisin aikana laulajatytöt tanssivat ja mä aloin kattoo et tuo on kyllä joku rivitanssi ja kaiken lisäks vielä mulle tuttu, nimittäin Rhyme or Reason!!! Siis enpä ois ihan äkkiä uskonu et tääl Phuketissa nään joittenki thaityttöjen vetävän hotlassa keikalla rivitanssia stetsonit päässä. Mietin heti et pitää käydä tyttöjä haastattelemassa ja kyselemässä, et missä ne on rivitanssia oppinu, mut ikävä kyllä me poistuttiin paikan päältä, kun niillä oli vielä setti kesken, joten tuo jäi mulle sit mysteeriks.

Sade yltyikin sitten ihan myrskyksi, ja koko yön oli hirveä tuuli. Välillä tuli semmosia puuskia, et tuntu, et täällähän kaatuu kohta talot. Tai siis siltä se lähinnä kuulosti. Mut aamulla sää oli selkiintynyt ja tuuli rauhottunut ja kaikki oli taas ihan normaalia. Päivän ohjelmassa olikin Karonin toimistolla papruhommia. Kasattiin uusia lomainfokirjoja palvelupisteille ja hotelleille. Illalla meillä oli sit ohjelmassa käynti Patongin Simon Cabaret’ssa. Lauralla oli auto käytössä ja kun sää alko näyttää taas epävakaiselta, niin päätettiin lähtee sillä liikenteeseen. Itse show oli melkoista pukuloistoa. Yleisöä oli tässä kello kuuden näytöksessä aika vähän ja se ehkä vaikutti vähän esiintyjiin ja välillä tuntu, et hymyt alko hyytyä. Toisaalta siihen voi vaikuttaa sekin, et niillä on joka ilta kolme näytöstä. Melkosta tehtailua! Tuossa Simon Cabaret’ssa erikoinen piirre on tietysti se, et kaikki naiset siellä on oikeesti alunperin miehiä. Sitä oli kyllä oikeesti vaikea uskoa, kun niitä hoikkia kaunokaisia katteli. Vartalotkin oli muokattu niin naiselliseksi, oli silikonitissit ja kaikki. Show’ssa nää mimmit imitoivat sitten aasialaisia ja kansainvälisiä tähtiä, mm. Cher, Lady Gaga ja Christina Aguilera.

Simon Cabaret'n upeita "mimmejä"
Perjantai-aamuna taas moppe alle ja suuntana Patong. Sieltä Banglan päästä Laura noukki mut, Kimmon ja Päivikin auton kyytiin ja lähettiin kohti Bangtao Beachia. Lauralla oli päivystykset Surinin, Bangtaon ja Lagunan hotelleilla ja me oltiin sit mukana tutustumassa hotelleihin ja alueisiin. Voi olla et joku päivä mekin joudutaan sinne päikille. Mäkin pääsin sit tänään eka kertaa auton rattiin täällä. Siinä olikin ihmettä kerrakseen. Ensinnäkin kun täällä on tää vasemmanpuoleinen liikenne, mut kaiken lisäks autoissa kuski istuu oikealla puolella ja sit tietty kaikki menee päinvastoin, et vikutkin on oikeella eika vasemmalla puolella. Ja sit vielä se, et auto oli automaattivaihteinen, millasella pelillä en oo itte ikinä ajanu. No arvatkaa vaan kuinka monta kertaa olin painamassa olematonta kytkintä ja kuinka monta kertaa laitoin pyyhkijät päälle, kun piti laittaa vilkku. Ja sit oli vielä kauheen vaikeen arvioida sitä kohtaa, missä auton pitää tiellä olla, että ei mee liikaa vasempaan reunaan. Mut en mä ollu ainoo, jolla oli samat ongelmat.  Ja kun siel Bangtaon alueella ne tietkin oli niin kapeita, et jos siel joku tulee vastaan ni se tietää het probleemia. Mut ehkä se siitä. Pakko vaan lähtee huristelee, jos käsky sinne käy, eihän se muukaan auta! Mut kyl täällä tuo mopolla liikkuminen paljon helpompaa on, kun sillä nyt pääsee aina moneen väliin ja parkkipaikatkin löytyy helpommin. Vaik toisaalta taas mopolla-ajo on paljon vaarallisempaa, kun siinähän on paljon suojattomampi, jos jotain sattuu. Ja täällä oikeesti niitä mopo-onnettomuuksia sattuu ja jos toisena osapuolena on ulkomaalainen, laitetaan onnettomuus aina sen syyksi, vaikkei oikeesti ees näin olisi. Mut ei näitä asioita passaa edes ajatella. Muutenhan tuonne liikenteeseen ei uskaltais ees lähtee. Et parempi kun menee sekaan vaan, eikä turhia murehdi. Mut asiakkaillehan me ei tietenkään auton ja skoottereiden/mopojen vuokraamista täällä edes suositella...
Bangtao Beach/Laguna Phuket
Hotellikierroksen jälkeen käytiin Surinin rannassa syömäs. Mä söin Pad Thaita, eli nuudeleita katkarapujen kera. Oli tosi hyvää, kun lisäsin siihen vähän chiliä (en osaa varmaan syödä enää mitään ilman chiliä, kun ei mikään maistu enää miltään ilman sitä, tosin en kuitenkaan kauheen tulisena syö). Lounaan jälkeen tultiin toimistolle ja jatkettiin kansiourakkaa, mut sit pitikin koota huomisen transumatskut (eli kaikki materiaalit mitä tarvii hotellikuljtuksille). Tulipahan sekin homma nyt sitten tutuksi! Sen jälkeen pikavisiitti hotellilla ja mopon selkään ja Kata Palm –hotelliin kauden aloitusillalliselle. Ruoat buffetpöydässä oli ylihyviä ja oli salaattia, kalaa, katkarapuja ja mustekalaa renkaina ja grillattuna sekä hedelmiä ja jälkkäreitä. Nams nams :D
Aurinkomatkojen iloista porukkaa Surinin rantaravintolassa
Ai niin, ja tulihan tässä testattuu eka kertaa paikallista pesulaakin. Mietittiin Lauran kans, et miten ne siel pesulassa muistaa, mitkä oli kenenkin vaatteita, mut se selvis kun sain pyykit takas. Kaikkiin vaatteisiin oli ommeltu johonki kokolappuun tai saumaan semmonen vihree pieni langanpätkä kiinni merkiksi. Positiivista oli se, et ainakaan pesula ei mun vaatteita mitenkään pilannu. Mut itte en henk.koht. käytä huuhteluainetta oikeastaan ollenkaan, koska mun mielestä se vaan pilaa vaatteet. Niin monissa vaatteissa on nykysin lycraa tai muuta vastaavaa ”joustoainetta” ja niillehän ei huuhteluaine ei sovi. Meidän omassa hotellissa on semmonen pesukone, jossa voi pestä koneellisen 50 bahtilla. Pesuloissa on taksa 60 bahtia/kg silitettynä ja 40 bahtia silittämättömänä. Otin ite silitettynä, mut seuraavaks ehkä koklaan ilman silitystä tai sit pesen ehkä ite tuossa hotellin koneessa. Pussillinen vaatteita paino lähemmäs 3 kg ja meni siis 180 bahtia (eli reilut neljä euroa).
Kaikkee en varmaan tässä millään muista, mitä on tullu tehtyä, mut jatkan juttua taas kunhan kerkiän. Tänään meikäläisellä alkaa sit oikeet duunit. Heti pukkaa arria ja deppiä (eli meno- ja paluukuljetukset kentälle). Sit huomenna perään info Karonilla ja illalla vielä mun eka oma retki Phuketin Fanteasea’hin. Huh huh, on pikkasen valmistautumista! Mut toisaalta tosi siistiä vihdosta viimein vetää työkuteet niskaan ja lähtee kentälle. Ja nythän vielä asiakamäärät on pienempiä, mut tän viikon lopussa alkaa pyöriä kolmas lento ja sit joulukuun puolvälis vielä neljäs, niin sit onkin täys rähinä päällä. Et sitä odotellessa...
Nyt hyppään suihkuun ja alan vetää transukamoja niskaan. Se on menoo nyt!