Oo Las Palmas!

Viime syksynä, kun tulin Kreikasta, mulla oli vaan 2 pv aikaa olla Suomessa. Mulla oli passi vanhenemassa, mutta en kerinnyt sitä sitten uusimaan. Niinpä mun piti sit talvikauden aikana tehdä passinuusintareissu Suomen konsulaattiin Las Palmasiin Gran Canarialle, joka on Fuerteventuran naapurisaari. Passi oli menossa vanhaks maaliskuun alkupuolella, ja sainkin sit sovittua visiitin konsulaattiin 19.2. Fuerteventuralta, Morro Jablesta etelärannikolta on aina keskiviikkoisin laivayhteys Fred Olsenilla Las Palmasiin niin, että saman päivän aikana pääsee vielä takaisinkin. Laiva lähtee klo 9 aamulla ja paluu on puoli neljältä iltapäivällä. Matka kestää 2 tuntia. Mutta juuri 19.2. laiva liikennöi tällä aikataululla viimeistä kertaa. Ja aika tuuri oli siinäkin, et konsulaatissa keskiviikko on just se päivä, kun passianomuksia käsitellään. Tän päivän jälkeen laivayhteys muuttui niin, et lähtö Morro Jablesta on jo klo 6 aamulla ja paluu klo 20 illalla, joten tällä aikataululla reissu Corralejosta käsin olis ollu aika mahdotonta yhessä päivässä tehdä. Mulla kävi vielä hyvä tuuri sen suhteen, et mä pääsin yhdellä retkibussilla Corralejosta Morro Jableen ja takasin. Jos ois pitänyt ottaa paikallisbussi, niin mun ois ollu pakko mennä Jandiaan jo edellispäivänä ja yöpyä siellä. Takasintulokin ois venyny tosi myöhäseen iltaan.

Helmikuun 19. päivä otin sit taksin Corralejosta Riu-hotellille, mistä ensimmäinen nouto retkibussiin oli. Lähtö oli jo kuuden aikoihin aamulla. Matkan varrelta tuli vielä lisää väkeä kyytiin. Morro Jablen satamassa kävin lippuluukulta lunastamassa mun laivaliput. Sain ne oppaana erikoishintaan, maksamalla ainoastaan verot eli jotain noin 9 euroa. Normaalisti liput maksaa 41 euroa meno-paluu. Laivamatka oli aika pomppuista ja jotkut kanssamatkustajat joutuivat jo käyttämään pahoinvointipusseja.

Kun laiva saapui Las Palmasin satamaan, hyppäsin saman tien taksiin ja hurautin El Corte Inglesiin. En suinkaan shoppailemaan, vaan konsulaatista olivat neuvoneet otattamaan passikuvan siellä, koska kuulemma tietävät Suomen passiin tulevien kuvien määräykset. Ne kun ei ole samat kuin Espanjan passissa. Kävelin sisään tavarataloon ja hortoilin jonkun aikaa enkä löytäny mitään paikkaa, missä saisi kuvia otettua. Kysyin sit joltain myyjältä, joka paljasti et tien toisella puolella on toinen El Corte Inglesin rakennus ja valokuvaamo olis siellä. Myyjä kyl neuvo mut menemään alakertaan, mut kuvaamo olikin kakkoskerroksessa. Se selvisi kysymällä toiselta myyjältä. Kukaan ei oikeen puhunut kunnolla englantia. Kuvaamo kummiskin löyty ja sain ihan espanjaks kuvat tilattua. Hetken päästä piti tulla niitä hakemaan. Kuvashowssa vierähtikin joku tunnin verran ja siitä lähdin sit kartan avulla ettimään konsulaattia. Osuin oikeelle kadulle, mut taisin onnistua ekan kerran kävelee oikeesta talosta ohi. Eipä aikaakaan, kun oikea paikka löytyi.

Konsulaatissa oli juuri vanhempi suomalainen Fuerteventuralla asuva rouva myös anomassa passia, joten mä jouduin odottelemaan. Mun piti täyttää anomuskaavake, antaa kuitti siitä että olin maksanut passin (120 euroa + 5 euroa maksua siitä, että passi lähetetään mulle postissa) sekä passikuva. Sit multa otettiin sormenjäljet. Kävi samalla ilmi myös, että Suomen väestötietojärjestelmän mukaan mä asun edelleen Karon Beachilla, Phuketissa. Nice to know! Mut aika outoo, koska oon tehnyt kyl muuttoilmotuksen monta kertaa sen jälkeen ja viimeks nyt talven aikana netissä. Konsuli anto mulle taas muutospaperin täytettäväks, ja sano, et kun hän sen laittaa Suomeen, niin sit tiedon pitäs ainakin mennä eteenpäin. Seuraavat pari vuotta mä asunkin sit varmaan Fuerteventuralla ;)

Kun passihärdelli oli ohi, ei mulla ollu enää kun joku 3,5 h aikaa ennen kun laiva lähtis takasin, joten mun piti olla nopee. Kävelinkin takas El Corte Inglesille ja sieltä sain taksin ja käskin kuljettajan ajaa Santa Anan katedraalille. Kuski vähän ihmetteli outoo määränpäätä ja varmisteli vielä, et tosiaanko sille kirkolle haluan. Kun mä vahvistin asian, niin matka sinne taittui nopsaan ja perille päästyä kuski ilmotti voitonriemusena, että tässähän tää katedraali nyt sitten on. Ihmetteli varmaan, et miks mä sinne halusin. Mä olin saanu Gran Canarialla työskennelleiltä kollegoilta vinkkejä vähän siihen, mitä Las Palmasissa kannattaisi nähdä ja missä käydä ja yksi kohde oli vanha kaupunki, Vegueta ja siellä sijaitsi myös tämä kyseinen kirkko. En mä sisälle mennyt, kunhan kuvailin ulkopuolelta ja käppäilin sit siin vanhan kaupungin kortteleissa. Siel oli tosi kaunista arkkitehtuuria ja mukavia kapeita kujia ja katuja. Sieltä mä bongasin sit myös mun lounaspaikan, nimeltä Rolls. Sitä oli myös mulle suositeltu, ja sen piti olla bocadillopaikka (siis semmonen sämpyläbaari), mut joko paikka oli muuttanu konseptia tai sit kollega muisti väärin, mut tää paikka oli enemmänki tapaspaikka. Noh, ei se mitään, ruoat oli kummiskin hyvät. Mä söin friteerattua vuohenjuustoa hillolla ja tonnikalatäytteisen letun. Nam nam.

Santa Anan katedraali

Koirapatsaita oli kirkon aukiolla

Veguetan katuja

Friteerattua vuohenjuustoa hillolla - sairaan hyvää!

Rollsin ruokalistaa

Kun vatsa oli täynnä, käppäilin vielä vähän aikaa ja etsin sit lähimmän taksiaseman ja tilasin taksin Las Arenas –ostoskeskukselle. Se olikin tosi upeella paikalla, meren rannalla. Piti sit mennä ensin kuvailemaan vähän rantaa ja maisemia. Loppujen lopuksi mulle jäi tunti tehokasta shoppailuaikaa. Ja itse asiassa liike, joka mua kiinnosti, oli englantilainen ketjukauppa Primark. Eräs entinen kollega oli mua siitä vinkannut. Mähän shoppailin aikoinaan Primarkissa aina Englannissa rivitanssikisareissuilla, ja liike olikin mulle jo entuudestaan tuttu. Joten tiesin, et sieltä tulen löytämään kaikkea kivaa. Eikun shoppailukassi käteen ja taistoon. Melkoista taistoa se olikin, nimittäin Primark on tosi edullinen liike ja sieltä löytyy aina kaikenlaista. Sovitukseen mulla ei ollut aikaa, joten sulloin vaan tavaroita kassiin. Ostin parit kengät ja ne olikin ainoot, mitä mä sovitin. Mut muuten mukaan tarttu kaikenlaista: sukkia, t-paitoja, toppi, neule, rantamekko, bikinit, laukku, kaulakoru, huivi ja ehkä jotain muutakin, mitä en vaan enää muista. Rahaa ei kuitenkaan menny paljookaan. Hätäpäissäni olin jopa tunkenut kassiin parikin sukkapakettia, vaikka oli yks vaan tarkotus ottaa. No, nytpähän on ainakin sukkia! Sit vaan pikasesti kassalle ja paperipussit viuhuen metsästämään taas yhtä taksia. Taksiasemahan oli ihan ostoskeskuksen edessä, joten no problem, istuin taksissa taas alta aikayksikön. Ainoo ongelma vaan oli, et kuljettaja ei tienny, et mihin satamaan mut pitäs viedä, enkä mä osannu ittekään sanoo sille mitään sen enempää, kun että Fuerteventuralle menevään Fred Olseniin pitäs päästä. Siin olikin sit vähän jännät paikat, kun ei ollu ihan hirveesti ylimäärästä aikaa. Kuskikin sen jo hoksas. Pariin otteeseen käytiin kysyy tietä, mm. huoltsikalta, mut sit musta alko itestäkin näyttää jo suht tutulta paikka ja löytyhän se oikee laiva lopulta. Eikä se nyt menny ees ihan viime minuutille J

Vanhan kaupungin laitamilla

Ranta lähellä Las Arenas -ostoskeskusta

Alfredo Krausin patsas

PRIMARK!!!

Joskus puol yheksän aikaan olin takas Corralejossa ja kuljettaja oli niin ystävällinen, et toi mut melkeen kotiovelle saakka, vaikka oikeestaan hänen olis pitänyt jättää mut sinne Riu-hotellille. Sieltä taksi kotiin ois maksanu jotain 7-8 euroo. Ajattelin vaan kysyy, et jos kuski sattus olee menossa Corralejon keskustaan. No ei se ollu, mut sano mut vievänsä, eikä suostunu ottaa siitä ees maksua. Mukava mies J

Semmonen oli siis mun Las Palmasin reissu. Paljon tuli nähtyä ja tehtyä, kun käytti ajan tehokkaasti ja etenkin, kun oli kollegoiden hyvät vinkit käytössä. Muuten oisin varmaan palloillu jossain ihan väärissä paikoissa, enkä ois nähny mitään ja etekin toi Primark ois jääny kyl ihan varmana käymättä ja luultavasti se vanha kaupunkikin. Olihan toi melkonen pintaraapasu kaupungista ja oishan siellä kuulemma hieno Canterasin rantakin. Tosin sinä päivänä ei ollu kyl mikään rantsukeli, kun oli aika pilvistä ja tuulista. Joka tapauksessa, miksipä ei voisi mennä vielä uudestaankin, jos sattuis Granille eksymään joku päivä. Nyt just tuntuu, et en ihan äkkiä oo menossa Kanarialle takasin, mut eihän sitä taas koskaan tiedä. Elämä on yllätyksiä täynnä! Ja yksi ehkä toisaalta jo hieman odotettukin yllätys tuli toissapäivänä, kun sain tietää, et mun kohde Kreetalla tulee olemaan Hersonissos ja sieltä käsin hoidan myös Agios Nikolaosta. Ei nyt ollu ihan mun toiveissa päätyä sinne, lähinnä työn kannalta, koska oon siellä yksinäni ja pelkään, et se tietää mulle vaan hirveesti duunia. Mut mä toivon, et mä oon väärässä, koska just nyt en kyl kaipaa yhtään mitään ylimäärästä stressiä. Nimimerkillä vuoden painanu duunia putkeen vähintään 6 pv viikossa ja lomaa odotellessa!

Seuraavan kerran mä varmaan kirjottelenkin sitten Kreetalta, ja huomenna mulla loppuu paastokin, jee! Eikun hyvää pääsiäistä kaikille!

Paastopäiväkirja 22.3.-15.4.

Mun ruokavalio on ollu ja pysyny aika samana tässä paaston ajan, mutta aina aika ajoin oon tehny jotain uusiakin löytöjä. Mun uusi suosikkituote on avokado! En tajua, miks en ennen oo syöny sitä enempää. Ehkä mun huonot kokemukset Suomesta on olleet esteenä. Nimittäin muistan, et Suomessa joskus ostin niitä ja ne oli ihan kovia eikä pehmenny millää. Mut tänään, kun kävin K-marketissa (niin, siis olen tällä hetkellä Suomessa!!), bongasin, että Pirkalla on syömäkypsiä avokadoja. Aivan mahtavaa! Ja toinen juttu, mitä Pirkalta löysin, oli savustetut simpukat. Tosi hyviä! Näistä saikin mukavan salaatin: salaatinlehtee, paprikaa, avokadoa ja savusimpukoita. Bueno!

Mut aattelin tässä blogissa enemmänkin keskittyä siihen, miten mun paasto on sujunut. Ja vastaus on, et sinällään ihan ok, mut on välistä tullu tehtyy vähän paastomokiakin. Kun ravintolassa ruokailee, ei aina tiedä, mitä annoksessa on ja jos on joku oma kuvitelma päässä, niin ei tajua kysyäkään. Tilasin mm. kerran avokadoa katkaravuilla, ja siinähän oliki sitten jotain kastiketta kanssa ja hyvin todennäkösesti siinä kastikkeessa oli joko maitotuotteita tai kananmunaa käytetty. Ups. Ja kun sunnuntain ja maanantain välisenä yönä laskeduin Helsinki-Vantaalle, ni menin Picnic-kahvilaan. Näin vitriinissä karjalanpiirakoita ja sen enempää ajattelematta tilasin yhden. Ja sit jälkikäteen vasta tajusin, et niin... karjalanpiirakoissa todennäkösesti myös on maitotuotteita käytetty. No, mut ainakin mä oon ollu koko ajan hyvissä aikeissa, ja en oo tarkotuksella syöny mitään, missä olis näitä "kiellettyjä aineita". Kerran aasialaisessa tilasin paistettua riisiä ja siinä olikin sit kananmunaa. No, vaihettiin sit riisiannokset kollegan kanssa.

Löysin Fuerteventuralla vielä paremman soijamaidon, nimeltään Yosoy. Tänään K-marketista ostin Pirkan soijajuomaa ja se oli itse asiassa hyvää. Ostin myös Alpro soya maustamatonta jugurttia. Mun paasto alkaa olla jo lopuillaan ja oon pikku hiljaa alkanu tottua tähän ruokavalioon. Mut en niin paljoa, että haluaisin sitä jatkaa. Ehkä tästä kokeilusta jää kummiskin jotain pysyvästikin mun ruokavalioon. Ja toisaalta tää aika on herättänyt ajatuksia siitä, miten jatkossa voisin muuttaa mun ruokavaliota. Mut kyllä mä aion alkaa syödä taas kalaa ja maitotuotteita sekä kananmunia. Ihan vaan proteiinin takia. Mut mietin, et yks minkä syömistä mun pitäs kyllä vähentää, on leipä! Mun leivänsyönti on taas karannu ihan käsistä ja en oikeen jaksa uskoa, että on hyväks syödä sitä niin paljon. En tiedä vaan oikeen vielä, et millä sen korvaisin, kun mä tykkään niin paljon leivästä ja siitä on niin kätevä pyöräyttää pika-ateria. Mut ehkä sen vois korvata salaatilla. Nyt Fuerteventuralla ollessa tein tosi paljon salaatteja ja opin tekemään myös kunnon ruokaisia salaatteja vaihtelevista ainesosista. Uskon, että jatkan tätä myös Kreikassa. Ei se horiatiki (kreikkalainen salaatti) ole ainoa vaihtoehto, vaikka se hyvä onkin :)

Pääsiäissunnuntaina mun paasto sitten loppuu ja samana päivänä aikasin aamulla lennän Kreetalle. Eli aika hyvään päivään osu tuo mun Kreikkaan meno ja siellä aionkin heti sunnuntaina mässätä kaikkia ihania Kreikka-ruokia, kuten vaikkapa tzatzikia... niin ja mites ois vähän saganakia?

Öitä, kali nihta, buenas noches a todos!

Paastopäiväkirja 7.-21.3.

Mitä siis oon syöny vai oonko syöny mitään?! Välillä tuntuu kuin tämä paastoruoka ei ees täyttäis ja sais olla koko ajan syömässä. Kaikenlaisia mielitekoja on. Niistä suurimpana juusto. Ja on mulla ikävä kananmuniakin ja muita maitotuotteita. Mutta oon onneks löytäny jotain korvaavia juttuja, kuten soijatuotteet. Oonkin alkany juomaan soijamaitoo ja syömään soijajugurttia. Monet soijamaidot on tosi makeita ja ei oikein hivele mun makunystyröitä, mut nyt löysin yhen, joka ei oo makee: Gerblen Bio Natural soijamaito. Soijajugurtteja ei oo kovin suurta valikoimaa, joko naturalia (joka sekin on makeeta) tai sit jotain hedelmämakuja (ananas, mango). Mut on nää nyt sentäs jo tuonu vaihtelua mun ruokavalioon.

Sit oon syöny tosi paljon hedelmiä: mandariineja, appelsiineja, luumuja, kiwejä, nektariineja ja ananasta. Luin joltain hotellilta löytämästäni Fit-lehdestä, et hedelmät kannattaa syödä hedelminä ja jättää mehut väliin, koska niistä tulee helposti enemmän kaloreita.

Oon hurahtanut myös syömään pähkinöitä. Oon ostanu erilaisia pähkinäsekotuksia ja etenkin mun lemppareita on macadamiapähkinät. Pähkinöissä on tietty paljon energiaa, mut niissä on myös jonkun verran proteiineja, joten nyt kun en syö lihaa enkä kalaa, niin jostain pitää koittaa vähän saada proteiineja. Tietty niitä on soijassakin.

Loppujen lopuksi oon syönyt kyl aika paljon kans riisiä ja nuudeleita. Nuudelit on niin helppo nopsaan keittää. Oon sekottanut niitten joukkoon maissia ja mungopavun ituja. Ja monesti sit teen salaattia nuudelien lisäksi. Riisin kanssa oon kokkaillut kaikenlaisia sörsseleitä lähinnä kasviksista, kuten sipuli, kesäkurpitsa, papria, tomaatti, herkkusienet. Oon ostanu myös kaupan valmiita kastikkeita, kuten tomaattikastiketta ja green curry kastiketta. Viikko sitten löysin yhestä marketista kookosmaitoa ja teinkin pari päivää sitten omaa green currya. Laitoin siihen paprikaa, sipulia ja bataattia, kookosmaitoa ja green curry -kastiketta. Tuli hyvää, vaikka itte sanonkin :)

Koska äyriäiset on sallittu, niin yleensä kun meen ravintolaan, oon syöny esim. mustekalaa. Sitä saa grillattuna (a la plancha) tai renkaina (a la Romana). Oon myöskin syönyt valkosipulikatkarapuja (gambas al ajillo) ja valkosipuliherkkusieniä (champiñones al ajillo). Ja tietty ryppyperunoita (papas arrugadas) mojo-kastikkeiden kera. Aliolin (valkosipulimajoneesin) oon joutunu jättää väliin, kun majoneesissa on kananmunaa. Leipääkin oon vedellyt kaksin käsin kasvimargariinin ja vihannesten kuten paprikan, kurkun ja jäävuorisalaatin kera.

Tänään mennäänkin johonki tapaspaikkaan syömään parin muun suomalaisen oppaan kanssa. Ne on täällä viimesiä päiviä paraikaa, kun niillä loppuu kausi. Meillä on vielä kolme viikkoo jälellä. Vähiin käy ennen kun loppuu! Ja tässä jo on kaikki kaudenlopetushommat käsillä pian ittelläkin ja oon jo alkanu valmistautuu pikku hiljaa lopetukseen. Mut aina se tulee liian äkkiä! Toissapäivänä mulla oli vapaapäivä ja patikoin n. 22 km!! Nii-in, luit ihan oikein. En oo varmaan koskaan eläissäni patikoinu noin pitkää matkaa kerralla. Tosin tää oli ihan semmosta hiekkatietä, jossa ei ollu juurikaan korkeuseroja, joten meni suht helposti, mut kyl se jalkoihin alko sattuu jo noin tunnin jälkeen. Semmonen joku 6 tuntii mulla tais siihen mennä yhteensä, kun välillä tietty pysähyin tankkaamaan ja valokuvia ottamaan ja lueskelemaan reitin varrella olevia opasteita. Mut oon ollu ihmeissäni, kun mulle ei tullu reidet tai pohkeet ollenkaan kipeeks. Lähinnä lonkissa ja nilkoissa tuntuu, ja jonkin verran alaselässä. Jos täs joskus kerkiän, ni kirjottelen lisää tosta mun patikasta. Niin ja en oo siitä Las Palmasistakaan viel kerinny kirjottaa... Mut tää on nyt vähän tämmöstä hektistä tää elämä, kun ei oo kauheesti vapaa-aikaa ja kotona taas ei oo nettiä. Mut ei voi mitään. Palataan taas!

Adios amigos y buenas noches! Besitos xxx

Paastopäiväkirja 3.-6.3.

3.3. Tänään se alkaa – paasto! Periaatteella kaikkea on kokeiltava elämässä kerran ja ei tämä nyt oo ees niin paha. Eikä vaikeakaan. Suoraan sanottuna oon aika huonosti valmistautunu koko juttuun. En taida olla ees kunnolla perillä, mitä saan syödä ja mitä en. Joka tapauksessa liha, kala, maitotuotteet, kananmuna ja alkoholi ovat nyt pannassa. Öljykin yleensä jätetään pois, mut siitä ei olla niin tarkkana ja monet jättää sen pois vasta viimesellä viikolla. Koska meillä on vielä iso pänikkä oliiviöljyä kotona, niin aion sitä kyllä käyttää ruuanlaitossa. Päivällä infotilaisuuden jälkeen mennään syömään aasialaiseen ravintolaan. Siitä on tullu vähän niinku meidän vakiopaikka aina infon jälkeen. Tilaan riisiä ja kasviksia currykastikkeessa. Se on ihan hyvää, mut ei niin hyvää kun muut curryt, mitä oon aikasemmin syöny. Illalla meen zumbaan ja sen jälkeen teen kotona salaattia: salaatinlehtee, tomaattia, parsaa, paprikaa ja oliivia. Ja leivän päälle kasvimargariinia, paprikaa ja salaatinlehtee. Hmm… vähän köyhää.

4.3. Aamulla meen hotellipäivystyksille ja sen jälkeen onkin jo nälkä. Päätän mennä lounaalle toimiston läheiseen ravintolaan. Tilaan mustekalaa. Sitähän saan syödä. Itse asiassa en olekaan enää niin varma asiasta, joten myöhemmin toimistolla alan perehtyä asiaan netistä. Nyt mulle valkenee, että en saa siis syödä mitään punaista verta sisältävistä eläimistä saatuja tuotteita, eli siksi kiellettyjä ovat liha, maitotuotteet ja muna. Merenelävistä selkärankaiset on kielletty, mutta mustekalahan kuuluu nilviäisiin eli selkärangattomiin. Näin ollen saan syödä mustekalaa ja huokaisen helpotuksesta – ei menny paasto heti toisena päivänä poskelleen. Pähkäilen asiaa, ja totean että saan syödä esim. soijatuotteita, tofua ja kaikenlaisia kasviperäisiä valmisteita. En ole varma, mitä majoneesi sisältää, joten varmuuden vuoksi jätän sen syömättä. Oletan sen sisältävän munaa. Hirveen vaikeeta tää paastoominen, kun ei ees tiedä, mitä kaikki jutut sisältää! Pitäs olla niin hirveen valveutunut. No, varmuuden vuoksi pitää vaan jättää syömättä.

5.3. Tänään lähen obsaamaan retkeä Lanzarotelle. Siellä on lounas, mutten tietenkään ole muistanut, että olen paastolla ja en ole selvittänyt, mitä lounas sisältää saatikka että oisin ilmottanut, et mulla on erikoisruokavalio. Lounas on noutopöydästä, mut on hyvin lihapainotteinen. Saan lautaselleni kaaliraastetta, tomaattia, sipulia, ranskalaisia perunoita, ryppyperunoita ja mojo-kastikkeita sekä leipää. Lähteehän se nälkä näinkin. Kun olen illalla Playa Blancan satamassa, on mulla jo nälkä. Meen ihan sattumalta intialaiseen ravintolaan (luulin meneväni johonki kahvilaan, mut kun saan menun eteen, ni käykin ilmi, et se on intialainen ravintola – no ei se mitään, tekevälle sattuu :D) Intialaisessa keittiössähän on paljon kasvisruokia, joten no problem, tilaan linssejä kastikkeessa riisin kera. Ihan hyvää, mut ois saanu olla mausteisempaa. Illalla meen taas zumbaan ja kotiin tultuani järsin leipää vihannesten kera sekä syön yhen appelsiinin ja kiwin.

6.3. Tänään olen opastamassa Lanzaroten retkeä. Retkellä ei ole varsinaista lounasta, vaan kevyt välipala – sämpylä ja juoma. Tähän asti oon aina tilannut sämpylän con queso tierno, eli tuoreella vuohenjuustolla. Tai itse asiassa mun ei ees tarvii sitä tilata, kun tekevät sen mulle jo valmiiks, kun näkevät mut. Nyt oon paniikissa, et miten kerkeen sanoo, et en syökään sitä, kun yleensä se tyyliin jo nököttää siel mulle valmiina, kun meen sinne. Ja kauheen noloo sit kieltäytyä siitä. Kun asiakkaat on saanu tilauksensa tehtyä ei mun juustosämpylää onneks vielä näy ja hätäpäissäni alan sönköttää espanjaks ravintolan miehelle, et nyt en voi syödä juustoo, et saisinks pelkillä kasviksilla. Se sit kyselee, et mitkä täytteet käy laatuun ja sanon et ei, tonnikala ja muna ei nyt käy. Niin eikä majoneesikaan. Täällähän kasvissämpylä yleensä sisältää tonnikalaa - loogista! Kun oon saanu asian selväks, ilmestyy ”kokki” keittiön puolelta jo tutuksi tulleen juustosämpylän kera. Kääk! Mut ei voi mitään, se jää nyt syömättä ja kohta saan sämpylän tomaatin, salaatin ja parsan kera. Ihan hyvää, mut kyl se juusto vaan on parempaa… Muutenkin oon jo monta päivää tuskaillu, et ei tästä elämästä tuu mitään ilman juustoo. Ah, edamit ja goudasiivut leivän päällä, vuohenjuusto salaatissa ja etenkin tuore vuohenjuusto, sitähän vetelee ihan siltänään! Ja entäs fetajuusto ja mozzarella… Juustoo mä kaipaan ihan eniten, enkä tajuu, miten selviän ilman sitä pääsiäiseen saakka ¤=”=?¤)=(!?”!!

Himoja ja luopumisia

Täällä Fuerteventuralla on ollu suoraan sanottuna kylmä. Mutta se, mitä minä pidän kylmänä, voi olla jollekin ihan lämmintä. Meidän asiakkaatkin kommentoi, että tää ilmasto sopii heille, koska ei ole liian kuuma. Minulle taasen sopii ihan hyvin se, että hiki valuu pitkin selkää. Meitä on niin moneksi. Joka tapauksessa oon itse saanu tehdä kaikkeni pysytelläkseni lämpimänä. Uuden vuoden jälkeen alko viileet kelit ja on ollu pilvistä, sateista, tuulista. Kovimmassa käytössä työvaatteista on ollu huppari ja tuulitakki. Pitkiä housuja on ollu pakko käyttää joka päivä. Iltaisin olen verhoutunu tikkitakkiin, pitkiin saappaisiin, huiviin ja hansikkaisiin ja yöllä oon nukkunu lämpökalsarit jalassa ja pitkä fleecepaita päällä neljän huovan alla. Villasukat jalassa tietenkin koko ajan sisällä ollessa! Teetä on kulunu litrakaupalla. Täällä talot on vanhoja kivitaloja ja niissä ei tosiaankaan ole mitään kunnollisia eristyksiä, joten joskus tuntuu jopa, et sisällä on kylmempi kun ulkona. Täällä on myös tosi kosteeta ja sisällä on vaikeeta saada pyykkejäkään kuivamaan. Niinpä oonkin mitä suurimmissa määrin tyytyväinen siitä, että kesä osoittaa täällä jo saapumisen merkkejä. Viime viikolla oli tosi lämpimiä päiviä ja pääsin ottamaan aurinkoa. Viime viikon keskiviikkona mulla oli vapaapäivä ja olin meidän talon katolla taas makoilemassa. Torstaina hotelleja pyörällä kiertäessä olin jopa lyhythihanen paita päällä, mikä on jo melkonen saavutus. Ja lauantaina olin meriretkellä ja oli ihana aurinkoinen päivä ja sain Loboksen saarella paistatella rannalla auringossa – tosin kyl ihan työvaatteet päällä, mut kummiskin. Mut nyt tällä viikolla on taas tultu jotain takapakkia. Pari päivää ollu hirmusen kylmä tuuli. Mut lauantaiks ois taas luvassa lämmintä keliä. Toivotaan, sillä oon taas menossa meriretkelle.

Kylmyyttä vastaan oon taistellu myös saunomalla. Aloin tuossa vuodenvaihteen jälkeen käymään läheisellä kuntosalilla zumbassa. Se on aina kolme kertaa viikossa ja parhaimmillaan oon ollu paikalla joka kerta. Mullon jo toinen 10 kerran kortti menossa ja siitä on enää 1 kerta käyttämättä. Ja meinasin, et kerkiin vielä ostaa yhen 10 kerran kortin, kun onhan tässä kautta vielä reilu 5 viikkoa jälellä. Mut mikä parasta, siellä salilla on saunapäivät aina samana päivänä kun zumbakin ja oonki ottanut tavaks käydä saunassa zumban jälkeen. Siel on ollu taivaallista lämmitellä oikeen luita ja ytimiä myöten. Sauna on ollu mulla ja kollegalla melkeen privaattikäytössä, koska monesti siellä ei oo samaan aikaan ollu ketään muita. Se on periaatteessa sekasauna, ja siksi siel pitää olla sääntöjen mukaan joko uikkarit päällä tai pyyhe ympärillä. Mut nyt siellä on alkanu käymään yks unkarilainen nainen, joka haluu ehdottomasti maata siellä alasti. No ihan vapaasti...

Kun tammikuussa paukkui pakkaset (ei nyt ihan oikeesti, mut siltä se välillä tuntu, kun kyhjötti kotona viltin alla ja koitti lipittää teetä, et pysys lämpimänä)  niin piti turvautua kaikenlaiseen, kuten esim. herkkujen syömiseen, jotta sais jotain mielihyvähormoneja jylläämään. Suklaakeksejä, Oreo-keksejä, muffinsseja, suklaata, lähileipomon omenapiirasta... kaikkee näitä rupes kulumaan jo ihan liikaa. Pizzaakin tuli syötyä ainakin kerran viikossa. Joten ennen helmikuun alkua tein päätöksen, et nyt tää loppuu. Päätin alottaa himottoman helmikuun (heh, nää sanat vaan sointu niin hyvin yhteen). Eli tammikuun viimesenä päivänä tuhosin (syömällä) kaapista kaiken epäterveellisen ja sit alotin tiukan kurin. No, muuten söin kaikkee aika vapaasti, mut en syöny koko helmikuun aikana yhtään karkkia, suklaata, keksiä, kakkua enkä mitään muutakaan imelää, enkä pizzaa.

Vuoden ensimmäisen päivän pizza!

Juustokakku

Jossain tuossa helmikuun lopulla sain sit uuden päähänpiston. Paasto! Ajatus tuli oikeestaan siitä, kun täällä katolisissa maissa vietetään näin helmikuun lopulla / maaliskuun alulla karnevaaleja. Ne ovat kevään alun juhla, mutta samalla niitä vietetään ilonpitojuhlana ennen paastoon laskeutumista, joka taas on perinteisesti ennen pääsiäistä. Aloin miettiä, et millastahan se ois paastota kerran elämässään. Ja sen kummempia asiaa pähkäilemättä päätin kokeilla. Eihän mulla mitään varsinaista tietoa paastosta ollut, joten netistä sit lueskelin, et mihin tässä oikeestaan oon ryhtymässä. Paastojakin on niin erilaisia. Osa niistä on ihan ihmisten omia laihdutusyrityksiä. Jotkut jopa lopettavat kaiken kiinteän ruoan ja käyttävät vain nestettä paaston ajan. Ei mulla ollu ajatus mihinkään näin radikaaliin ryhtyä ja itse asiassa mun paaston ei edes tarkoitus ole ollakaan mikään laihduttava. Joten perehdyin sit tarkemmin näihin uskonnollisiin paastoihin eli katoliseen ja ortodoksiseen. Pääsiäistä edeltävä suuri paasto on uskonnollisista paastoista tärkein, mutta katolisilla ja ortodokseillakin on siinä eroja. Katoliset lähinnä rajoittavat syömisen määrää  syömällä yhden ison aterian päivittäin ja muutaman pienen aterian ja lisäksi lihan syöminen on kiellettyä tiettyinä päivinä. Ortodoksit paastoavat voimakkaammin. Paastonaika kestää 49 päivää ja tänä vuonna se alkaa ensi maanantaina 3.3. ja päättyy pääsiäissunnuntaihin 20.4. Ortodoksit eivät syö paaston aikana lihaa, kalaa (mutta äyriäiset ovat sallittuja), maitotuotteita, munia ja öljyä (mutta kasvirasvat ovat sallittuja lukuun ottamatta oliiviöljyä). Muutenkin tietysti kaikenlaista mässäilyä ja ylipäänsä yletöntä huvitteluakin pitää välttää ja alkoholin nauttiminen on kielletty. Päädyinkin tähän ortodoksiseen paastoon ihan sen vuoksi, että olen menossa kesäksi Kreikkaan (en paljasta vielä sen tarkemmin kohdetta, koska sitä ei ole vielä virallisesti julkistettu) ja jotenkin tämä tuntui hyvältä Kreikkaan menon valmistautumisriitiltä.

Miksi sitten ylipäänsä paastoan? No suoraan sanottuna, se oli pääasiassa hetken päähänpisto, ja sellaisistahan mulla yleensä monetkin suuremmat ideat saa alkunsa. Mut nyt tarkemmin ajateltuna oikeestaan pidän tätä tavallaan semmosena kehon puhdistamisena. En usko, että tämä paasto mitään hirveen terveellistä on. Tässähän jää monet proteiinin lähteet syömättä, ja toisaalta tulee syötyä paljon hiilihydraatteja. Mut mä en kyl ikinä ookaan perustanu mistään hiilarivillityksistä vaan oon vetäny leipää ja pastaa kaksin käsin. Mut aion syödä paljon kasviksia, ja olenkin lastannut jo jääkaappiin valmiiks porkkanaa, kesäkurpitsaa, tomaattia, paprikaa, sipulia ja sieniä. Ostin myös papuja, ja kasvimargariinia leivän päälle. Mut mä tuun varmana kaipaamaan ennen kaikkea juustoa ja kalaa. Lihaahan mä en syö muutenkaan, joten se ei tuota ongelmia. Mut juusto... tää paastoominen tarkottaa sitä, et en koko loppuaikana täällä ollessa saa enää syödä tän saaren hyviä vuohenjuustoja. Ja se jos mikä on mulle luopumista! Varmaan kaipaan myös maitoa, jugurttia ja kananmunia. Mut oikeestaan tuo luopuminen onkin mulle toinen tärkee syy paastota. Haluan testata itteeni, et miten pystyn luopumaan mulle tärkeistä asioista ja rajoittamaan mielitekojani. Yleensä jos mä jotain päätän, niin sen myös pidän, joten en kyl epäile hetkeekään, ettenkö sais tätä paastoo pidettyä. Tää on mun oma hengen koetus ja siirtymäriitti.

Nämä herkut (perunamunakas, vuohenjuusto) jäävät loppukauden ajan haaveeksi vain...

Näitä herkkuja (perunoita, riisiä, sieniä, äyriäisiä, leipää) voin syödä jatkossakin!

Oikeestaan mä mietin monestikin sitä, miten riippuvaisia me ihmiset ollaan monista asioista. Enkä tarkota nyt pelkkää ruokaa. Yks asia on esim. netti ja tämä niin muodikas some. Minkä takia lomallekin mennessä yks tärkeimpiä asioita on se, miten hotellissa toimii netti?! Minkä takia nykysin hotellien vastaanotot pursuaa ihmisiä, jotka räplää kännyköitään ja kannettaviaan (siis vastaanotoissa siksi, et siellä on yleensä hotelleissa ilmanen langaton netti)? Ja vielä pahempaa, kun näkee pariskuntia ja seurueita ravintoloissa, ja kaikki istuu tuijottaen omaa mobiililaitettaan sanomatta sanaakaan toisilleen. Joskus mun tekis mieli sanoo hyvästit koko netille ja somelle, mut tunnustan – olen itsekin liian riippuvainen. Onneks oon kuitenki saanu luovuttua televisiosta. Ennen olin senkin orja ja tallensin digiboksin kovalevylle varmaan yli kymmentä eri sarjaa, joita sitten monesti viikonloppusin katselin, jos viikolla ei kerinnyt. Mut näin opasaikanani eli n. 2,5 vuoden aikana oon television avannu muutaman kerran. Vuosi tästä ajasta on mennyt niin, ettei mulla edes ole ollu televisiota kämpillä. Eikä ole tehny tiukkaakaan. Muissa kohteissa mulla on ollu nettiyhteys kotona, nyt ei oo sitäkään. Ja hyvin oon selvinny. Ehkä joskus vielä pidän jonku netittömän kuukauden, mut toisaalta töissä kummiski tarvii nettiä koko ajan. Ja kun jostain pitää kummiskin uutisia seurata, kun ei oo televisioo. Toisaalta oon aika huono seuraa mitään uutisia ja en oikeestaan seuraa juuri Suomen uutisia. Täällä en oikeestaan oo seurannu paikallisiakaan uutisia, koska en oo löytäny siihen sopivaa keinoa, koska en puhu espanjaa (paitsi et oon kyl oppinu aika paljon tänä talvena!) Mitä mä sit vapaa-ajalla teen? Tähän pitäs ehkä vastata, et millä vapaa-ajalla... hah! Mut no joo, on sitä vapaa-aikaa jonkin verran ja iltasin tosiaan oon zumbannu ja saunonu, joskus käyny ulkona syömässä ja sit oon kokkaillu ja lukenu. Luin (vasta nyt) Elizabeth Gilbertin kirjan Eat Pray Love, ja se antokin paljon ajateltavan aihetta omaan elämään. Nyt aloin lukee Victoria Hislopin Saari-kirjaa, joka kertoo Kreikan tärkeimmästä spitaalisten siirtolasaaresta, Spinalongasta. Siinä kirjassa oon tosin vasta ihan alkumetreillä.

No nyt tää mun juttu poikkes taas jo vähän sivuraiteille. Oon näköjään tämmönen höpöttäjä kirjotttaessanikin. Viime sunnnuntaina, kun toin lentokentältä asiakkaita hotellille, niin yks asiakas sano, et sinähän ootkin puhelias opas. Ja olin varmaan just puhunu normaalia vähemmän bussissa! Asiakas sano, et joku opas oli joskus sanonu alkuun muutaman sanan ja sit oli istuttu loppumatka hiljasuuden vallitessa. Ilmeisesti se oli sitten hyvä asia, et puhuin enemmän. Enkä mä ees puhunu ihan koko reilun puolen tunnin matkaa J Tää asiakas sit veikkaili, et oisin Itä-Suomesta. Kuulemma puhekin viittais sinne. No, ei kai sitä juuriaan voi peitellä, etenki jos on pohjimmiltaan tämmöne kiero savolaenen.

Eikun mukavata maaliskuuta (kalo mina!), paastonaikaa ja pääsiäisen odotusta kaikille! Mun on ollu tarkotus kirjotella myös mun parin viikon takasesta reissusta Las Palmasiin, Gran Canarialle, mut katsotaan, miten taas kerkiän. Ja sit aattelin pitää semmosta paastopäiväkirjaa siitä, miten mun tahtojen taisto edistyy.

Hasta la proxima!

Mennyttä ja tulevaa sanoin ja kuvin

Kun mietin mennyttä vuotta, niin ei tunnu siltä, kuin se olis ollut mikään varsinainen virstanpylväs elämässä tai muutenkaan merkkitapahtumien vuosi. Toki vuoden aikana on kerinnyt tapahtumaan yhtä jos toista. Alkuvuosi tuli vietettyä aurinkoisessa ja lämpimässä Khao Lakissa. Muistan, että vuoden ensimmäisenä päivänä olin rannalla viettämässä vapaapäivää. Khao Lakissa elämä oli mukavaa ja leppoisaa. Muistan monia ihania hetkiä rannalla tai samoillen vesiputouksilla ja luontopoluilla, mukavia hetkiä työkaverini kanssa viinilasin ääressä kuunnellen kreikkalaista musiikkia Youtubesta. Tammikuussa tuli pyörähdettyä myös Malesiassa hakemassa viisumia ja se oli ihan hauska reissu sekin, vaikkakin rankka pitkän bussissa istumisen vuoksi. Toki vähän ikävämpi tapahtuma helmikuussa oli mopokolari, mut onneks siinä ei käyny mitenkään pahasti. Helmikuussa tuli vietettyä pari päivää myös Krabilla tuplavapailla ja se toi mukavaa vaihtelua arjen rutiineihin ja kuun lopulla olin muutaman päivän Phuketissa koulutuksen merkeissä ja oli mahtavaa fiilistellä vanhoja kotikulmia.

Khao Lakissa Chong Fah -vesiputouksella samoilemassa hiki päässä :)

Khao Lak on ihana luonnonläheinen paikka

Hassuttelua iltapatikalla Khao Lakissa

Khao Lak beachillä

Auringonlasku Khao Lakissa

Khao Lakin ihanaa valkoista puuterihiekkaa

Penang, Malesia

Krabilla Phranang rannalla

Auringonlasku Ao Nangin rannalla Krabilla

Mopolla tuli törttöiltyä, mutta onneksi selvisin säikähdyksellä ja pienillä ruhjeilla

Khao Lakissa nautin olostani myös ihanissa thaihieronnoissa ja työkaverin kanssa löydettiin hyvä kauneushoitola, jossa laitatimme kynsiä. Thaihierontaa on ikävä etenkin juuri nyt, kun vanha niskajumitusvaiva meinaa taas nostaa päähän. Lääkinnyt olen sitä nyt (tietystikin Thaimaasta hankitulla) tiikeribalsamilla, ja tuntuisihan tuo auttavan. Suosikiksemme Khao Lakissa nousi myös Cafe Kantary, jossa tuli eräänkin kerran nautittua maittavia kreppejä ja vohveleita. Maaliskuussa käytiin paikallisen suositun reggaebändin Job 2 Don keikalla Bang Niangin rannalla. Kuun lopussa vietimmekin jo kauden lopettajaisia, sillä työkaverini Mervi lähti jo kohti kesäkohdetta ja jäin kauden viimeiseksi kahdeksi viikoksi kohteeseen yksin. Huhtikuun alku oli kovaa punnertamista, kun piti saada kausi ja kohde yksin pakettiin. Päivät venyivät, mutta kun lähdön hetki koitti, oli tippa linssissä. Thaimaasta oli toisen maassa vietetyn talven aikana muodostunut koti, jonka jättäminen tuntui tosi haikealta. Etenkin kaikille ihanille ihmisille oli vaikeaa jättää hyvästit. Uudet haasteet kuitenkin odottivat.

Kylläpä onkin ikävä Khao Lakin kauneushoitoloita ja hierontapaikkoja...

Cafe Kantaryn herkkuja

Job 2 Don keikalla Bang Niangin rannalla

Kaiken kaikkiaan nautin olostani Khao Lakissa

Kämppäni parvekkeella Khao Lakissa

Ikävä on näitä ihania Thaimaan rantojakin!

Suomessa mulla oli 3 viikkoa aikaa keväällä. Ensimmäinen viikko tosin meni pitkälti työn merkeissä Helsingissä kohdepäällikköpäivillä. Tammikuun alussa olin saanut ehdotuksen, että lähtisinkö kohdepäälliköksi Lefkakselle ja olin suostunut. Tämä olikin vuoden 2013 suuri haasteeni ja etenkin koska Lefkas on yhden oppaan kohde, tietysti hieman jännitti miten tulisin pärjäämään. Toinen Suomi-viikkoni menikin sitten Kreikassa :D Edelliskauden lopussa (2 viikkoa ennen kun mun piti lähteä Suomeen), olin tavannut miehen, joka kolahti heti niin, että tiesin jo kahden viikon (tai oikeastaan yhden päivän) jälkeen, että tässä on jotain. Hän kävi ennen Khao Lakiin lähtöäni mua Suomessakin tapaamassa, mutta koko talvi meni erossa ja onhan se tietysti rankkaa. Näin ollen päätin lähteä Kreetalle viikoksi kausien välissä. Viikko oli tietysti lyhyt aika, mutta parempi kuin ei mitään. Kreetalla oli siihen aikaan, huhtikuun puolivälissä, melko kylmä, mutta muuten viikko meni mukavasti. Sen jälkeen olikin enää viikko Suomessa ja sen jälkeen lähtö kesäkohteeseeni Lefkakselle.

Kuva mun käyntikortin takana, voisko enää paremmin mulle sopivampi olla: ihanat Santorinin maisemat ja kisu, joka muistuttaa vähän mun omaa Gilli-kissaa :)

Kreetalla Plataniaksen rannalla, taustallamme jähmettynyt merihirviö eli Agii Theodorin saari

Rodopoun niemimaalla

Naminamiruokaa Suomen visiitillä äitin luona

Lefkas on aivan mahtava paikka. Pieni, mutta erittäin kaunis ja ihmiset tosi ystävällisiä. Lefkakselle lensin huhtikuun lopussa, ja mulla oli 2 viikkoa aikaa pistää kohde pystyyn ennen kun ekat asiakkaat tulivat. Toki kauden alku oli kiirettä, kun mulla oli vielä paljon opeteltavaa kohdepäällikön hommissa. Tapasin heti mukavia ihmisiä, joiden kanssa aloin viettää aikaa. Toukokuu meni kohteeseen tutustuessa ja kuun alussa vietettiin myös ortodoksista pääsiäistä. Päivät oli lämpimiä, mutta illat ja yöt oli vielä yllättävänkin viileitä. Toukokuussa virittelin vanhaa tanssiharrastustakin ja kävin paikallisoppaan kanssa lattaritanssitunnilla. Se oli tosi kivaa. Tunnit olivat ylhäällä vuoristossa sijaitsevassa Karian kylässä, jonne aina skootterilla huristelin ja matkan varrella tuli vastaan kaikenlaisia eläimiä kuten kettuja ja lehmiä sekä upeita näköaloja. Kotiin päin ajellessa pysähdyin aina katselemaan Nidri by night näkymää ylhäältä näköalapaikalta.

Ensimmäistä kertaa meriristeilyllä, ja tätä tulikin tehtyä kesän aikana Lefkaksella 20 kertaa... :)

Kreikkalaiset pääsiäismunat maalataan punaisiksi, se symboloi Kristuksen verta

Mikros Gialoksen kaunis rantapoukama Lefkaksen etelärannikolla

Nidri by night

Kesäkuussa pääsin ihastelemaan ensimmäistä kertaa Lefkaksen upeita rantoja, Porto Katsikia ja Egremniä. Juhannuksen tienoilla mun mutsi saapui myös Lefkakselle viikoksi lomailemaan ja oli tietysti mukava, että äiti pääsi arjen keskeltä vähän erilaisiin maisemiin hetkeksi ja minä pääsin esittelemään ihanaa uutta kotisaartani. Kesäkuussa työt alkoivat jo luistaa hyvin kohteessa, tosin kuun lopulla oli muutama lennon myöhästyminen, jotka aiheuttivat pientä lisähämminkiä.

Taustalla Porto Katsikin ranta, yksi Euroopan kauneimmista

Porto Katsiki, Lefkas

Egremni, Lefkas

Äitin kanssa mässäämässä ihania kreikkalaisia ruokia

Äitin kanssa road tripillä ympäri saaren. Kuva Lefkadan kaupungista.

Heinäkuussa näin ensimmäistä kertaa kunnolla Lefkaksen upean auringonlaskun länsirannikon puolella. Vapaapäiväni käytin tutustumalla saareen lisää mm. patikoimalla Agia Kyriakin kappelille Genin niemimaan kärkeen ja kiertelemällä etelärannikon kauniita pikku rantapoukamia. Heinäkuussa kelit alkoivat olemaan minun mieleen: päivisin uskomattoman helteistä ja illallakin tarkeni lyhythihaisessa. Juuri tällaisesta säästä minä tykkään!

Auringonlasku Pefkoulian rannalla Lefkaksen länsirannikolla

Heinäkuinen patikkaretki Genin niemimaan kärkeen oli hikinen, mutta ehdottomasti kannattava reissu

Lefkaksen etelärannikolla on kauniita pieniä rantapoukamia, kuva Aftelin lahdelta

Elokuun puolivälissä pääsin viettämään aikaa herra M:n kanssa, kun hän vihdosta viimein tuli mua tapaamaan Lefkakselle. Aika vaan oli tosi lyhyt, vain 1,5 viikkoa, mutta siinä ajassa kerkisimme tekemään kaikenlaista kuten pyöräilemään vesiputouksille ja käymään länsipuolen rannoilla kuten Kathismalla ja Gaidaroksella. Olin tietty tosi surullinen, kun hän lähti pois, mutta onneksi hän lupaili tulevansa uudestaan ja näin kävikin sitten syyskuussa. Silloin saatiin olla yhdessä mun kauden 2 viimeistä viikkoa. Maisteltiin merisiilen mätiä, käytiin Pargassa yön yli reissulla, tanssittiin kauden lopettajaisissa kreikkalaisessa illassa. Kun kausi sitten loppui syyskuun lopussa, oli tippa taas linssissä kahdestakin syystä. Tietysti siksi, että en tiennyt milloin näkisin M:n taas seuraavan kerran ja osittain siksi, että piti taas sanoa hyvästit monelle mahtavalle tyypille ja kodiksi muodostuneelle Lefkaksen saarelle. Kesän aikana oli monia koetuksia. Tietysti erossaolo M:stä oli vaikeaa, etenkin kun olimme samassa maassa, mutta emme voineet olla yhdessä. Lisäksi sairastelin aika paljon kesän aikana. Oli migreeniä, vatsatautia, kuumetta ja flunssaa. Laskeskelin, että varmaan n. kolmannes koko kesästä meni jonkin vaivan kourissa. Se kävi pitemmän päälle tosi paljon voimille. Ja loppurutistus syyskuun lopussa oli jälleen melkoinen, joten sekin harmitti, että mun piti olla melkein koko ajan töissä, kum M oli mun luona. Mun työmoraali vaan ei anna periksi tehdä hommia vähän sinne päin tai jättää mitään puolitiehen. Vaadin itseltäni täydellisyyttä ja joskus vähän enemmänkin.

Illallisella Rahin kylässä

Meganissin saarella Spilian lahden rannalla meriristeilyretkellämme

Upea Mylos Beach Lefkaksen länsirannikolla

Kesämuistoja

Näköalapaikalla Lefkaksen luoteisrannikolla

Lefkadan kaupungissa iltaa viettämässä

Merisiili

Itse valmistettu ateria, vasemmalla merisiilen mätiä

Pargassa

Pargassa vanhalla venetsialaisella linnoituksella, josta näkymä Valtos Beachille

Auringonlasku Kathisman rannalla

Kausien välissä oli huimat 2 päivää aikaa olla Suomessa. Olin nimittäin jossain hulluuksissani suostunut lähtemään näin lyhyellä kääntymisajalla kohdepäälliköksi Fuerteventuralle, Kanariansaarille. Tätä kyllä sittemmin kaduin, koska ensinnäkään en kerinnyt Suomessa tekemään juuri mitään enkä tapaamaan edes omaa perhettä ja sukulaisia. Toiseksi olin juuri tehnyt hulluna töitä, jotta saan kesäkauden pakettiin, kun piti sit alottaa alusta ittelle ihan vieraassa paikassa tiimin kanssa, joka oli myöskin paikassa uusi ja kaikki tuntui alussa tosi sekavalta ja aika ei tahtonut millään riittää tekemään kaikkea. Lokakuun alusta lähtien loppuvuosi onkin mennyt sit täällä Corralejossa. En varsinaisesti kadu, että tulin tänne, sillä onhan tää ihan mukava paikka, mutta ehkä nämä Kanariansaaret ei kummiskaan ole se mun paikka. En tunne oloani niin kotoisaksi kuin Thaimaassa ja Kreikassa. Tuntuu, että täältä puuttuu jotain. Ehkä tää on vaan niin eurooppalainen, jotenkin sieluton paikka. Ehkä se johtuu siitä, että tää paikka on kansojen sulatusuuni. Harvemmin täällä törmää aitoihin ja alkuperäisiin asukkaisiin. Täällä on tosi paljon eurooppalaisia, eteläamerikkalaisia, afrikkalaisia, aasialaisia. Siis ei pelkästään matkailijoita vaan siirtolaisia. Joka tapauksessa tää loppuvuosi on ollut tosi työntäyteinen ja en ole juurikaan päässyt nauttimaan olostani täällä. Välillä tuntuu, et ei oo kerinnyt tekee mitään muuta kun tekemään töitä, syömään ja nukkumaan. Toisaalta tietysti ero M:stäkin rassaa mieltä, eikä oikeestaan edes niin huvitakaan tehdä mitään tai mennä mihinkään. Täällä on ehkä myöskin vähän liian kylmä mun makuun. Päivisin on nyt ollu tosi tosi lämpimiä päiviä, mutta illat ja yöt on viileitä ja meidän kämpilläkin on niin kylmä, et pakko koko ajan olla jossain vällyjen alla. Oon nyt kummiskin alkanu vapaapäivinä ottamaan aurinkoa aina kun mahdollista ja se on sentäs piristänyt mua vähäsen. Kun aurinko paistaa ja on lämmin, niin mä en vaan pysty olemaan kovin surullinen J

Mukava istuskelupaikka Corralejon vanhassa kaupungissa

Vuohia on Fuerteventuran saarella ehkä noin 100 000...

Ajuyn kalastajakylästä pääsee kävelemään kallionreunaa pitkin vanhoille merirosvoluolille

Ajuyn luolilla

Oasis Park -eläinpuistossa näin ensimmäistä kertaa virtahepoja!

Oasis Parkissa kirahvi nuolaisi kättäni :)

Mun uusi kaveri

Corralejon ranta

Corralejon vanhassa kaupungissa

Lähdössä pikkujouluihin

Eräänä aurinkoisena päivänä Corralejon rantakadun ravintolassa

Miten vuosi sitten saatiin päätökseen? Uudenvuodenaaton olin töissä, vetämässä meidän saarikierrosretkeä. Retki kummiskin meni tosi  hyvin, mulla oli taas mukava kuljettaja joka lauleskeli pitkin matkaa ja päästiin vielä aikataulun puitteissa takasin kotiinkin. Illalla meidät oli kutsuttu yhden hollantilaisoppaan luokse ja sinne kokoontuikin seitsemän naisen porukka. Haettiin take away –ruokaa Asia Gardenista, yhestä mun lemppariravintolasta. Puhelimessa tehty tilaus meni putkeen ja saatiin juuri sitä, mitä oli tilattukin. Tää ei ois kyl onnistunu Thaimaassa J Mä tilasin panang currya katkaravuilla ja ruoka oli ihan sairaan hyvää. Nautiskeltiin hieman siideriä ja cavaa palan painikkeeksi ja kun kello oli kymmenen, soittelin M:lle Kreikkaan ja toivottelin hyvää uutta vuotta (koska siellä aika on 2h edellä). Kun kello alkoi lähestyä puolta yötä, otettiin taksi Corralejon keskustaan. Siellä keskusaukiolle oli kerääntynyt paljon väkeä laskemaan vuoden 2013 countdownin ja juhlistamaan vuoden 2014 saapumista. Kuohuviinipullot vaan poksahteli ja musiikki raikasi, kun vuosi vaihtui. Katselimme myös ilotulituksia, jotka täällä olivat tosin aika vaatimattomat. Ei mitään Thaikkulaan verrattuna. Aukiolta jatkoimme matkaa pariin baariin, mutta kahden aikoihin olin itse valmis luovuttamaan ja päätin lähteä kämpille nukkumaan. Toiset vielä jatkoivat juhlintaa.

Uudenvuodenaaton viettoa

Uutta vuotta vastaanottamassa Corralejon keskusaukiolla

Ilotulituksia

Kun aamu valkeni, olin ihan pirteä eikä edellisilta painanut, joten aamupalaa syötyäni päätin lähteä rantsuun. Menin Corralejon keskustan Waikiki-rannalle.  Aurinko paistoi lämpimästi, mutta mereltä puhalsi kylmä tuuli. Löysin kumminkin suojaisan paikan ison kiven vierestä, joka toimi tuulensuojana, ja siinä oli tosi lämmin köllötellä. Rannalla aurinkoa ottaen vierähtikin muutamia tunteja. Auringonoton jälkeen alkoikin jo olla vähän nälkä, joten päätin lähteä käppäilemään ja etsiskelemään jotain ruokapaikkaa. Mulla ei ollu mitään tarkkaa suunnitelmaa, mihin haluaisin mennä, joten päädyinkin italialaiseen ravintolaan nimeltä San Borondon. Siellä paistetaan pizzat kiviuunissa, joten tilasin välimerellisen pizzan (Mediterranea), jossa oli tonnikalaa, katkarapua ja sipulia. Voisi sanoa, että vuosi lähti käyntiin ihan mukavissa merkeissä. Keli oli paras mahdollinen, mitä täällä voi tähän aikaan vuodesta olla, joten ei kai enempää voi vaatia. Toki mua surettaa, että jälleen kerran juhlin vuoden vaihtumista yksin. En siis tietysti varsinaisesti yksin, mutta you know what I mean.

Uudenvuodenpäivänä Corralejon rannalla

Uuden vuoden lounaalla San Borondon -ravintolassa

Päätin sit aloittaa uuden vuoden pizzalla :)

Kun näitä kaikkia kuvia kattelee, niin ei kai tässä voi muuta kuin todeta, että paljon on tullut nähtyä ja koettua vuonna 2013, ja että ei tää nyt yhtään pöllömpi vuosi kummiskaan ollu. Vaikkakin työntäyteinen vuosi on kyllä ollut, mutta joukkoon on mahtunut ihania ja ikimuistoisiakin hetkiä.

Mitä sitten odottaa vuodelta 2014? Suoraan sanottuna, en oikein tiedä. Mulla ei ole tarkkaa visiota, mitä edes haluaisin. Tai no on, mutta mikä on realistista onkin sitten eri asia. Joka tapauksessa työrintamalla sellainen muutos on tulossa, että en jatka kohdepäällikkönä ensi kesänä. Tämä oli mun oma tietoinen ja harkittu päätös. Koen olevani sen verran väsynyt ja stressaantunut, että tämän päätöksen tein ihan oman hyvinvoinnin vuoksi. Haluan, että joku muu kantaa kokonaisvastuun ja että itse saan keskittyä omaan työhöni. Haluan, että vapaapäivänäni voin olla todella vapaalla, enkä miettiä mitä on ehkä tekemättä, tai minkä olen mahdollisesti unohtanut, tai vastata puhelimeen tai istua toimistolla tekemässä jotain pakollisia hommia. Mulla ei ole vielä aavistustakaan, mihin kohteeseen menen kesäksi, mutta parin kuukauden sisällä olen asiasta jo viisaampi. Aion työtä jatkaa ainakin tulevan kesän ja oikeastaan koskaan en mieti kun yhden kauden eteenpäin. Mitä tapahtuu ensi talvena, sille en ole vielä suonut ajatustakaan. Ajatus Suomeen paluusta ei kuitenkaan houkuttele. Ennen ensi talvea on kumminkin vielä kesä ja ennen sitä on vielä tämän kauden loppu. Ja tämä kausi ei ole vielä puolivälissäkään, joten työsarkaa on vielä täällä Fuerteventurallakin 3,5 kk.

Tietysti toivon, että tulevana vuonna mulla olis aikaa viettää myös M:n kanssa ja siksi odotankin kovasti mun tulevaa kesälomaa. Mullahan on nykysin vakkarityösuhde, ja mulle kertyy kesälomat ihan normaalisti. Kesäloman ajastakaan en vielä tiedä, se riippuu ihan mun kesän kohteesta, mutta toivon, että saisin loman kesäaikaan.

Viime aikoina mun ajatukset on myöskin pyöriny monissa paikoissa, joissa haluaisin vielä elämän aikana käydä. Etenkin Aasiaan meneminen houkuttelee, mutta toki Euroopassakin olis monta paikkaa, joissa haluaisin käydä. Tai miksei lähteä jonnekin paljon eksoottisempaan paikkaan. Mutta miten ja milloin reissaaminen olis mahdollista, se onkin kysymys ihan erikseen! Oon vähän aikaa sitten alkanu lukee Eat Pray Lovea (joo tiedetään, et se on jo vanha juttu, mut mä nyt luen kirjoja vaan sillon tällön ja vaan harvat ja valikoidut kirjat pääsevät mun lukulistalle... okei ei mulla mitään lukulistaa ole, mä vaan summassa poimin kirjoja yleensä meidän toimistojen kirjastoista) ja jotenkin tommonen retriittimatka kiehtoo. Ehkä se ei kummiskaan ole 2014 suunnitelmissa, mutta eihän sitä toisaalta koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Sehän tässä elämässä onkin niin jännää. Vaikka kuinka suunnittelis, niin asiat menee todennäkösesti ihan päinvastoin. Ja oishan se aika tylsää, jos kaikki menis aina suunnitelmien mukaan. Joten 2014 – toivon, että yllätät minut! J