Missä minun pitäisi opastella ensi talvena?

Ehkä tuntuu vähän hassulta miettiä tätä nyt, kun kesäkautta takana hieman reilut 2 viikkoa, mutta meillä on nyt meneillään kohdehaut, joten siitä syystä tämä kysely. Noh, yksi kohde mulla on jo selvänä, mut kolme toivetta pitäisi laittaa, ja ne kaksi muuta on vähän hakusassa. Ja huomenna on viimenen hakupäivä! Tää on vaikeeta!! Mähän olen vielä määräaikasella sopimuksella, joten mitään takuuta ei ees töistä ole talveksi, mutta toivossa on aina hyvä elää :) Joten äänestelkää tuossa kyselyssä sivun laidassa ja voitte laittaa tähän kommentteihinkin hyviä ehdotuksia perusteluineen tulemaan, ties vaikka ottaisin teidän neuvosta vaarin ;)

Eikun hyvää päivää kaikille! Minä viettelen tänään vapaapäivää, mut pitäs tässä vähän valmistautuu sellaseen vaihtoehtoon, et mun pitää lähtee huomenna meidän Iraklionin ja Knossoksen retkelle... Täytynee soittaa toikalle, ja kysyy et mikä on huomisen retken tilanne! Jassu!

Sirikari

Kreetalla on paljon erilaisia lyhyempiä ja pidempiä vaellusreittejä. Meillä on kerran viikossa patikointiretki Sirikarin rotkoon. Siellä vaellellaan noin 7 kilometrin matka ja matkaan menee noin kolmisen tuntia ja tuohon aikaan mahtuu semmonen parinkymmenen minuutin taukokin. Reitti lähtee Sirikarin kirkolta ja ensimmäinen kilometri on alaspäin laskeutumista, kunnes päästään rotkon pohjalle. Sitten polku kulkee sekä rotkon pohjalla puron viertä että kallionrinteellä. Polku on aika kapea ja välillä tosi kivikkoinen, kun vuorenrinnettä alaspäin on valunut irtokiviä reitille. Puolessavälissä on taukopaikka, missä vesipullon voi täyttää raikkaalla vuoristovedellä.

Vaellusreitti, Sirikari - Polirinia

Vuoren seinässä on luola

Kivikkorinne

Loppupäässä mennään pienen kivisillan yli ja reitin päässä on viimeinen lammasaita. Matkan alku- ja loppupäässä on siis rautalankaportteja, jotka pitää aina muistaa laittaa kiinni. Paimenet ei tykkää, jos lampaat karkaa :D Eilen kun olin eka kertaa tätä retkee vetämässä, niin siihen Sirikarin kirkolle ilmesty lammaslauma paimenen kera. Yhtäkkiä lampaat lähti vauhkona juoksemaan ihan väärään suuntaan, liekö säikähtivät meitä suomalaisia matkailijoita :P Paimen oli yksinään ja koitti viskellä kiviä lampaitten eteen, jotta saisi ne säikäytettyä toiseen suuntaan. No, lampaat sitten pysähtyivät ja kohta juoksivat kahta kauheempaa kyytiä kirkon viertä ja paimen perässä. Toivottavasti nyt oli suunta oikea J

Polkua pitkin mennään

Rotkon pohjalla on puro

Kun varsinainen vaelluspolku päättyy, tulee retken haastavin osa, kun noustaan semmonen kilometrin matka Polirinian kylään. Nousua tulee aikalailla, ja siinä kohti hengityskin jo vähän tiivistyy! Mut ihan peruskunnolla siitä selviää. Polirinian kylässä ruokaillaan sitten kafenion Odysseaksessa, jota pitää vanha rouva Argiro. Hänen erikoisuutensa on boureki, kreikkalainen kesäkurpitsa-perunapaistos. Myös munakas ja kreikkalainen salaatti on siellä tosi herkullisia.

Idyllinen talo vuorenrinteellä Polirinian kylässä

Maisemia Polirinian kylästä

Verrattuna muuhun Eurooppaan, Kreetalla kasvaa tosi paljon enemmän kasveja, joista osa on sellasia, jotka kasvaa vaan Kreetalla. Erilaisia kasvuympäristöjä on niin monenlaisia, koska Kreetan korkeusvaihtelut on niin suuret. Tästä syystä siis kasvistokin on tosi monipuolista ja on kuivien paikkojen ja kosteikkojen kasveja, rannikko- ja vuoristoalueen kasveja. Tuolla retkellä näkee tosi paljon kaikenlaisia kasveja, mut enhän mä mikään hortonomi ole, joten suurin osa niistä mulle on ihan outoja. Mut olen opetellut jo jotain kasveja, yrttejä ja puita tunnistamaan,  mm. keltakukkaisen piiskaherneen ja vaaleanpunakukkaisen oleanterin, joita molempia kasvaa täällä tosi paljon teiden varsilla. Yrteistä tunnistan salvian, pensaspaloyrtin, timjamin ja oreganon sekä puista araukarian, eukalyptuspuun, oliivipuun, plataanin ja sypressin.

Pensaspaloyrttiä kasvaa Kreetalla tosi paljon

Tuossa vaelluspäivän aikana näkee yleensä myös eläimiä, ainakin lampaita, vuohia, kanoja, liskoja ja maakotkia olemme tähän mennessä nähneet. Eilen näin tosi siistinnäköisen ihan kirkkaanvihreän liskoeläimen. Harmi vaan, että se pujahti pensaikkoon piiloon niin nopsaan, etten kerinnyt sitä tarkemmin tutkailemaan. Mut tietty ne maisematkin tuolla rotkossa on näkemisen arvoiset. Jylhiä vuorenrinteitä katsellessa voi vaan ihmetellä veden suurta voimaa, sillä rotkot ovat täällä Kreetalla syntyneet maan kohotessa ja virtaavan veden syövyttäessä uoman kallioon.

Vuohia taukopaikallamme

Vaellusmaisemat on jylhät

Mut se mikä kanssa on hyvä, on se et tällä retkellä saan työtä tehdessä hyötyliikuntaa samalla. Ainakin jalkojen lihakset tekee töitä kun laskeudutaan polkua ja kivikoita pitkin rotkoon ja sitten kun noustaan rinnettä ylös. Seuraavana päivänä reissu yleensä tuntuu lihaksissa. Mut ehkä jollain hyväkuntosella ei tunnu missään, kun mulla onkin tällä hetkellä lihaskunto tosi rappeutunut. Jahka tää kauden alkuhässäkkä on ohi, niin täytyy varmaan alkaa enempi panostamaan tähän kuntoiluun. Ja mun työvuorolistalla olikin Sirikarin retki ens viikollekin merkittynä, et siinähän sitä tulee sit taas päivän patikat tehtyä :D