Katsahdus itään

Kesän aikana tuli tehtyä pari reissua myös Haniasta itään päin. Eräänä vapaapäivänä heinäkuun lopulla lähdin päiväseltään bussilla käymään Rethymnonissa. Bussimatka sinne kestää hieman reilun tunnin ja maksaa 6,20 €/suunta. Kiertelin kaupungissa kartan kanssa. Käppäilin vanhassa kaupungissa ja katselin venetsialaisaikaisia rakennelmia (Loggia ja Rimondin suihkulähde). Fortezza-linnoituksessa en nyt sisäpuolella käynyt, koska oon käynyt siellä aikasemmin lomamatkalla vuonna 2007. Siitä lomamatkasta muistan ennen kaikkee sen, että sillon oli ihan mieletön helleaalto, koko viikon jotain 40 asteen lämpötiloja, ja oli aika hikinen reissu J

Kirkko Rethymnonin vanhassa kaupungissa

Ottomaaniajalla käytettiin rakentamiseen paljon puuta

Rimondin suihkulähde

Vanhan kaupungin kujilla on viihtyisiä kahviloita ja ravintoloita

Kop, kop! Onko ketään kotona?

Vanhan kaupungin arkkitehtuuria

Kävin kattomassa myöskin ihan vaan ulkoa päin Rethymnonin pääkirkon eli Neljän Marttyyrin kirkon, joka on rakennettu neljän vastarintaliikkeen miehen kuolinpaikalle. Kaupunginpuistossa tein myös pienen kävelylenkin ja sitten ostoskatua pitkin kävelin itäänpäin ja eksyin samalla Pink Womaniin vähän shoppailemaan.  Saldona yks toppi ja yks hame, jotka oli vielä alennuksessa eli ei paha :D. Tosin vanhassa kaupungissa harhauduin koruliikkeeseen ja siellä huiskahti vähän enemmän rahaa, kun ostin jo pitkään haaveilemani Mallian mehiläiset –korut, kaula- ja korvakorut. Ne on siis tehty vanhalla minolaisella mallilla, alkuperäinen riipus on löydetty hautausmaalta läheltä Mallian minolaisaikaista palatsia ja se on kultainen. Itse tosin tyydyin ihan hopeisiin versioihin, koska käytän enemmän hopeakoruja.

Guoran portti

Neljän Marttyyrin kirkko Rethymnonin keskustassa

Rethymnon on kiva kaupunki, hieman pienempi kun Hania, mutta tunnelmallinen ja lomailuun oikein sopiva, koska ranta on ihan kaupungin edustalla. Rantakatu on myös kiva kävelypaikka, siellä voi tehdä iltakävelyn eli kreikkalaisittan kutsuttuna voltan. Kun olin aikani katuja tallannut, päätin soittaa kollegalleni Hannalle, joka oli tuolloin Rethymnonissa töissä ja mentiin yhessä syömään vanhaan kaupunkiin oikeen mukavaan mezepaikkaan. Syötiin muun muassa tosi hyvää halloumijuustoa, nams! Ilta oli jo pimennyt kun lähin viimesellä bussilla takasin Haniaan. Kävelin meren rantaa pitkin kohti bussiasemaa ja auringonlasku oli tosi upea J

Rethymnonin rantakatu

Auringonlasku Rethymnonissa - näitä mä kaipaan!!

Elokuun puolivälissä mulla oli sellanen historiallinen tapahtuma kun kolmen päivän vapaa. En ees tiennyt, et sellasia vois ees olla :D En taaskaan jääny lepäilee laakereille, vaan päätin lähtee vielä pitemmälle itään, kun kerrankin oli aikaa. Tohon aikaan olin töissä Paliksessa ja tulin sieltä sit jo edellisenä iltana Haniaan ja olin yhen yön siellä. Aamulla sit hyppäsin bussiin kohti Haniaa ja sieltä bussi ensin Iraklioniin ja siitä eteenpäin Agios Nikolaokseen. Iraklioniin bussi makso 13,80 € ja sieltä Agiin 7,10 €. Matkan tekoon meni kutakuinkin viis tuntia. Reitti Iraklioniin asti olikin jo tullu tutuksi, kun useemman kerran olin ollu opastamassa meidän Iraklionin ja Knossoksen retkeä. Mut sieltä itäänpäin sain kattella ihan uusia maisemia. Ohitettiin muun muassa Iraklionin lentokenttä, joka on nimetty kreetalaisen kirjailijan Nikos Kazantsakiksen mukaan  (kirjottanut siis kirjan Kerro minulle Zorbas, jos joku ei tienny J). Ennen Agia reitin varrelle jäi Mallian lomakylä, joka on brittimatkailijoiden suosiossa, sekä Hersonissos, joka vaikutti siltä, et venäläisiä taitaa lomailla siellä aika paljon. Sen verta paljon kadun varressa oli turkisliikkeitä venäjänkielisine kyltteineen... No, muutenkaan paikka ei hirveesti ulkonäöllään mua houkutellu. Vielä ennen Agios Nikolaosta tuli Neapolin kylä, ja vihdosta viimein joskus siinä iltapäivällä saavuin Agiin. Mulla ei ollu siellä mitään majaa ees varattuna, olin lähteny matkaan ihan vaan kohti tuntematonta, ees sen kummemmin kattelematta mitään aikatauluja saati reittiä (joten siks olin siin bussissakin koko ajan kummissani, et millonkahan ollaan Agissa, kun se bussi tais jatkaa siitä viel sitte eteenpäin, eikä mulla siis ollu mitään aavistustakaan, et minkänäkönen paikka koko Agios Nikolaos on :D).

Bussilippu kourassa kohti "tuntematonta" :)



Iraklionin bussiaseman mittari näytti 36 astetta - eikun kalo taksidi (=hyvää matkaa) vaan!

Osasin sit kuiteski jäädä oikeessa kaupungissa pois kyydistä. Ja linja-autoasemalta löysin jonkulaisen kaupungin kartan ja sen perusteella lähin metsästää hotellia ittelleni. Päättelin loogisesti et lähellä rantaa varmaankin on hotelleita ja suuntasin kohti lähintä hiekkarantaa ja huvivenesatamaa ja päätin kävellä sisään ekaan näkemääni hotelliin ja kysyy huonetta. No, eka hotelli jonka näin oli nimeltään joku Apollon, mut tyrmäsin sen kun näin sen ulkopuolella Pegasin kyltit (Pegas on siis venäläinen matkanjärjestäjä). Ei nyt sinänsä mulla mitään oo venäläisiä vastaan, mut en nyt ihan ekana kuitenkaan halunnu johonkin Pegasin hotelliin. Sit näin Doxa-hotellin kyltin, joka opasti pienelle sivukadulle ja se vaikutti semmoselta sopivalta, pieneltä ja vaatimattomalta. Menin sisään ja kun tilaa oli, niin otin sieltä huoneen. Se oli sellainen mitä olin odottanutkin, ihan perussiisti, mut hieman vanhanaikanen. Hinta tais olla 45 euroo per yö ja siihen sisälty kevyt aamupala.

Mun huone Doxa-hotellissa

Näköala mun parvekkeelta Ammos Beachin suuntaan

Ekana päivänä lähin käppäilee kaupungin keskustaa kohti. Kuljin rantaa pitkin maisemareittiä ja tulin ihan keskustaan pohjattomalle järvelle (mistä lie nimensä saanut?). Kävelin sen ympäri näköalapaikalle. Sit yhessä vaiheessa keskustassa käppäillessäni multa hajos toinen kenkä (kiitos Thaikkulan halppiskenkien...). Aloin katella kenkäkauppaa, mut mitään ei näy missään. Sit yhestä vaateliikkeestä löysin nahkasandaaleja ja mun oli pakko ostaa ekat jalkaansopivat, vaikka hintaa oli 37 euroo ja en niitä muuten ois varmaan ees ostanu. No tietty sen oston jälkeen näin jos miten paljon muita paikkoja, mis oli kenkiä. Mr. Murphy taas asialla.

Maisemia rantaraitilta Kitroplatian rannan suuntaan

Matkan varrelta löytyi myös tuttu ja turvallinen logokyltti :)

Näköalapaikalta oli hienot maisemat pohjattomalle järvelle

Pohjattoman järven sininen silta on hyvä tapaamispaikka

Mun uudet sandaalit vaikuttavat ihan laatukengiltä (= ovat kestäneet jo yli kuukauden käytössä :D)

Mun hajonneet thaikkukengät, jotka myöhemmin liimasin... ja sittemmin ne hajos toisesta kohtaa...

Kävelykierroksen päätteeks menin drinksulle kaupungin edustalla olevan pikkusen rantapätkän varrella olevaan kahvilaan nimeltä Barko. Join mun miniloman kunniaks yhen pina coladan J Ja sen jälkeen lähinkin kämpille suihkuun ja vaihtaa vaatteita. Illalla lähin viel keskustaan samoilee ja ettimään ruokapaikkaa, ja menin ihan rannan äärelle italialaiseen Twins-raflaan, ja söin siellä hyvää pastaa.

Barko-baarin pina colada

Tokana Agi-päivänä söin aamupalaa hotellilla ja sain katsella hotellin sisäpihalla leikkiviä kissanpentuja :) Aamupalan jälkeen lähin taas keskustaan. Mun työkaverit oli suitsuttanu Spinalongaa, saarta kaupungin edustalla, joka on ollut spitaalisten siirtolana vielä 1900-luvulla. Euroopan viimenen paikka, jossa spitaalisia vielä hoidettiin. Spitaalisten saareksi paikka julistettiin, kun haluttiin karkottaa ottomaanit saarelta. Ostin sit lipun Nostos-paattiin, ja matka kohti Spinalongaa alkoi.

Doxa-hotellin aamupala

Kisulit vähän arasteli mua

Nostos-paatti ankkuroituna satamassa

Paatti oli täynnä kaiken maalaisia matkailijoita ja siellä tuli monilla eri kielillä (tosin ei kyllä suomeksi – ihme ja kumma! :D) kuulutuksia, joissa esiteltiin paikkoja matkan varrella. Spinalongalla oli opastettu kierros ja opas oli tosi hyvä. Hän antoi paikasta realistisen kuvan, mutta sai meidät ymmärtämään, että Spinalonga ei ollut kuoleman saari, vaan toivon ja elämän saari. Asukkaat saivat siellä elämän, mitä ulkomaailmassa eivät olisi saaneet ja siksi voidaan olettaa heidän jopa viihtyneen siellä. Koko reissu kesti muistaakseni nelisen tuntia ja maksoi 15 euroa, joten ei paha hinta. Lippuja saa suoraan paatin edessä olevasta myyntikojusta ja näitä reissuja tekee useempikin firma (itte olin Nostos-nimisellä paatilla). Ja lisäksi lippuja kauppaavat myyntitykit keskustassa. Yks koitti mulle kovasti lippua myydä, mut liian myöhään, kun olin lippuni jo ostanut. Ja koitti se mua rannallekin houkutella, mut en oikeen lämmennyt :D

Spinalonga näkyvissä!

Spinalongalla käy paljon vierailijoita

Spinalongalla ovat olleet aikoinaan sekä venetsialaiset että ottomaanit

Pääportti

Spinalongalta tultuani tapasin pari Agin kollegaa keskustassa ja mentiin istuu kahvilaan jokskin aikaa. Myöhemmin illalla tuli vielä yks kollega lisää Haniasta ja lähettiin porukalla syömään Patuhas-nimiseen raflaan hieman kauemmas keskustasta. Paikka oli tosin aika kuollut, oltiin kutakuinkin ainoot asiakkaat lukuunottamatta jotain paikallisia takeaway-hakijoita. Illallisen jälkeen mentiin viel satamaan istuu yhelle drinksulle, mut sit jo yöpuu kutsui, koska mullakin oli aikanen herätys seuraavana aamuna, kun piti lähtee kotimatkalle kymmenen hujakoilla, et kerkiäisin vielä viimeseen Paliksen bussiin, joka lähtee Haniasta neljältä iltapäivällä. Paluumatkalla matka-ajaksi tulin semmonen kaheksan tuntia kahella vaihdolla. Olihan melkosta bussissa istumista! Kaupan päälle sain sit vielä reissun aikana ilmastoinnista flunssan ja olin kipeenä ainaki viikon verran. Mut tulipahan vähän tutkailtuu saaren itäpäätä. Tokihan Agios Nikolaos ei vielä ole edes ihan idässä, nimittäin siitä eteenpäin on viel esim. Sitia ja Vai. Niin ja mun tutkailut on rajottuneet ihan vaan tähän pohjoisrannikkoon. Sisämaa ja etelärannikko itäpuolella on mulle vielä täysin kartottamatonta aluetta. Eli nähtävää Kreetalla riittäisi varmasti vielä toiseksikin kaudeksi. Ja vielähän saaren länsipäähänkin jäi paljon paikkoja, joissa ei tullut käytyy, esim. Falassarna, missä on kuulemani mukaan upea ranta.

Agios Nikolaos by night

Agios Nikolaos oli myös ihan kiva paikka, mut huomasin et saaren itäpäässä on huomattavasti enemmän venäläismatkailijoita kun lännessä taas enempi skandinaaveja. Agi on vielä Rethymnonistakin pienempi, et ehkä jos itte pitäisi valita lomailupaikka Kreetalta niin Rethymnon vois olla aika kärjessä. Mut taas toisaalta ihastuin ihan hirmusesti Paleohoraankin. Se oli niin idyllinen ja maanläheinen paikka. Ja kaupungeista kaunein on kuitenkin mielestäni Hania. Ei ole sen voittanutta <3

Myös Agissa oli "tomaatinläiskijöitä"

Tässä idän reissulla tein muuten myös kartotuksen Kreetan bussiasemista kolmessa kaupungissa, ja tässäpä arvioni:

1.       Hania

Ehdottomasti bussiasemista siistein ja uudenaikaisin. Lippuluukku, josta voi ostaa liput ja monitori, mistä voi seurata lähteviä busseja. Asemalla on kahvila, josta saa ruokaa ja pikku purtavaa sekä kioski. WC-tilat oikein siistit. Myös penkkejä odottaville hyvin tarjolla ja kaiken kukkuraksi tietokoneita, eli matkailijat pääsee vaikka nettiin (hinnasta en tiedä, mut tuskin paljoo maksaa). Sijainti lyhyen kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista.  Täällä hommaan on selkeestikin satsattu, vaikka ehkä matkustajamääriin nähden paikka alkaa jo käydä vähän pieneksi.

Hanian bussiaseman odotustiloja ja kahvila

Näissä WC-tiloissa oli miellyttävä asioida

2.       Agios Nikolaos

Sisätilat ihan siistit. Lippuluukulta saa liput kätevästi. Siistit WC-tilat alakerrassa. Sijainti kävelymatkan päässä keskustasta.

Agios Nikolaoksen bussiasema on siisti ulkoapäin

Myös WC-tilat olivat siistit ja nykyaikaiset

Tässä erään kreikkalaisen vanhan pariskunnan matkatavarat Agin bussiasemalla... tais olla pitempikin reissu :D

3.       Iraklion

Aivan hirveä paikka. Bussiasema sijaitsee vanhassa matalassa kivirakennuksessa, joka näyttää aikansa eläneeltä. Sisätiloissa on kahvila, jonka nurkasta käynti erittäin epäsiisteihin, haiseviin ja ahtaisiin WC-tiloihin. Kioski aulassa, jossa lipunmyyntiluukku ja monitori lähteville linja-autoille. Ulkona muutama penkki bussia odottaville. Onneksi kadun toisella puolella on Grigoris-ketjun kahvila, jossa töissä oli yltiöpositiivinen nuorimies, joten pakko ei ole jäädä asemalle kökkimään, jos on pidempi vaihtoaika. Masentava paikka kerta kaikkiaan ja ehdottaisin kyllä pikaisesti uuden bussiterminaalin rakentamista. Kyse kuitenkin saaren pääkaupungista! Plussaa läheinen sijainti satamaan nähden (esim. jos on lähdössä Santorinille paatilla).

Iraklionin bussiasema on ikivanhassa kivirakennuksessa

Lähtölaiturit

Iraklionin bussiasema sisältäpäin

Kausi Kreetalla tosiaan päättyi osaltani viime perjantaina ja sillon mulla oli lento Suomeen. En olis kyl halunnut vielä lähteä. Kesä meni ihan sairaan nopeesti. Alkukaudesta paiskittiin töitä aika hartiavoimin ja juurikaan vapaa-aikaa ei ollut, mut onneks sit alko helpottaa ja saatiin pitää enemmän vapaatakin ja työkuorma ei ollut enää niin suuri. Kesä oli aika rikkonainen, ja ootin koko ajan, et millon tää tästä tasaantuu ja tulee tietty rutiini, mutta sitä ei koskaan tapahtunut. Johtuu siitä, et meillä oli paljon muutoksia mm. retkiohjelmassa ja muutenkin aikatauluissa ja kesälomat sekotti pakkaa myös, kun ihmisiä tuli ja meni koko ajan. Ehkä tuleva talvikausi on sitten vähän stabiilimpi J

Niin ja se talvikausi sitten... Ekahan mun oli tarkotus lähtee Puerto de la Cruziin, Pohjois-Teneriffalle, mut tossa elokuun alussa sainkin sit tiedon, et mun kohde vaihtui ja lähenkin lokakuun lopussa Phuketiin takas. Olin aika ilonen tästä uutisesta. Kiva mennä tuttuun paikkaan ja alkaa heti hommiin. Mukava nähä monia tuttuja naamoja ja tietysti olla mukana tutustuttamassa uusia ihmisiä paikkaan. Nyt on mahdollisuus syventää tietämystä ja tutkailla paikkoja, jotka jäi vielä viime kaudella näkemättä. Tänä talvena haluisin käydä ainakin Krabilla ja ehkä Koh Lantallakin. Näissä molemmissa on tutut oppaat töissä, niin mukava ois käydä tuttuja moikkaamassa. Ja tokihan tuttuja on Hua Hinissä, Pattayalla ja Malesiassakin.  Saa nähä, mitä tuleva talvikausi tuo mukanaan, mutta sitä ennen tässä onkin vielä kuukausi Suomessa. Suomen lomani alotinkin pienellä jännityksellä eli olin eilen silmien laserleikkauksessa! Leikkaus meni hyvin ja nyt oon siitä toipumassa. Ei voi muuta sanoo, kun et on aika huimaa et tommonen pari minuuttia kestävä operaatio ja mä näen ilman laseja! Eli on tää nykyteknologia aika huippua! :) Nyt tosin viikkoon en saa käyttää meikkiä, hikoilla, käydä saunassa tai pestä silmiä. Viikon ajan pitää pitää suojalaseja öisin päässä, etten vahingossakaan hiero unissani silmiä. Ja silmätippoja pitää vähän väliä olla laittamassa. Mut itse operaatio oli tosiaan hirmusen nopee eikä sattunut yhtään, luomenlevitin oli ehkä pikkusen epämiellyttävä kapistus :D

Eikun vaan hyvää alkanutta lokakuuta kaikille ja palaillaanhan asiaan! :)

The Samaria Experience

Samarian rotko on Euroopan pisin ja syvin rotko. Rotko on ollut kansallispuisto 60-luvulta lähtien, koska siellä asustelee harvinaisia Kreetan villivuohia, eli kri kri –vuohia. Rotkoon on mahdollista mennä patikoimaan, paitsi talvella rotko on kiinni, koska rotkon pohjalla virtaa joki, ja sen pinta voi nousta korkeallekin. Patikan pituus rotkossa on noin 13 kilometriä ja päätepisteestä on vielä noin 3 km patikka Agia Roumelin kylään. Patikka alkaa Omalokselta ja alkumatka on laskeutumista kivikkoa ja kivisiä portaita pitkin alas kohti rotkon pohjaa. Alkumatkan saa taittaa hyvin puiden suojassa. Reitti kulkee välillä rotkon rinteellä, välillä sen pohjalla. Muutamissa kohdissa ylitetään joki puusiltoja pitkin (jotka vähän huojuu :D). Pääasiassa matka on kivikkoista polkua ja tarkkaan saa katsoa, mihin astuu, jottei nilkka nyrjähdä. Välillä kivet ovat myös liukkaita, samaten irtohiekka saattaa luistaa jalan alla, mutta muuten reitti on suht helppokulkuista.

Tientuke lähellä Omalosta

Tästä se alkaa!

Miten Samariaan oikein pitäisi valmistautua ja varustautua, ja miten itse sinne valmistauduin, siitäpä seuraavaksi pieni raportti!

Ohje 1. Nesteytä hyvin edellispäivänä ja syö hiilihydraattipitoista ruokaa.

Kuinka itse toimin? Ensinnäkin edellispäivänä olin kävellyt pitkin Paleohoraa pitkin ja poikin ja olin ihan poikki helteessä ravaamisesta. Juominen on ollut mulle aina vähän problemaattinen juttu, kun mua ei hirveesti janota. No ei sit tuu juotua. Mut ei mun kroppa silleen kaipaakaan sitä nestettä, eli pärjään kyl ihan hyvin sillä määrällä mitä juon. Eli vaikka asiakkaille mainostan, et pitäs juoda 3-4 litraa, niin ite juon ehkä pari litraa, jos aina sitäkään (eilenkin taisin juoda vaan jotain litran, plus sit vähän skumppaa Anun kans sen loman alkamisen kunniaks J). Toki jos enempi ”urheilen”, niin juon enemmän. Mut tosiaan sit edellisenä iltana ennen Samariaa menin Anun kans syömään Kapetan Dimitris –nimiseen raflaan Paliksen kivikkorannan puolelle. Se olikin tosi hyvä ruokapaikka! Tilattiin tabbouleh-salaatti, missä oli bulguria ja vihanneksia ja en ees muista mitä muuta, mut se oli tosi hyvää! Ja sit tilattiin grillattua halloumia, fetajuustolla täytettyjä paprikoita ja mustekalalla täytettyä munakoisoa. Voin sanoo, et ruuat oli SAIRAAN hyviä! Niin ja sit tilattiin ruokajuomaks viiniä. Niin ja jälkkäriks saatiin melonia ja tietty rakia, ja olihan se rakihuikkakin pakko ottaa. Eli mites mun nesteytyksen ja tankkauksen sit kävikään... no, ei ollu ehkä se ihan paras mahollinen :D

Alussa oli paaaaaljon portaita

Patikoijien tekemiä taideteoksia :)

Ohje 2. Nuku kunnon yöunet, jotta olet levännyt.

Miten itse toimin? Menin nukkuu ehkä joskus klo 23, ja herätys oli siinä viiden aikaan, et ruhtinaalliset 6 tuntia tuli sit nukuttuu...

Ohje 3. Hanki nestettä ja evästä matkaan mukaan.

Kuinka itse toimin? Oli tarkoitukseni käydä jo päivällä kaupassa hakemassa jotain juomista ja evästä, mut siinä vielä kun Anun kans oltiin syömässä ja kello oli jo yli kymmenen illalla, tajusin et marketit taitaa jo mennä kiinni. No oli sit marketti auki pääkadulla ja sieltä kävin hakemassa 2 x 0,75 l pulloo vettä (oisin ottanu vaan yhen, mut Anu sano et pitää ottaa enemmän :D) ja sit yhen puolen litran pullon energiajuomaa. Sit pikkusen pussin sipsejä ja pari hunajasesampatukkaa. Itse asiassa nää evästykset riitti aika hyvin ja itse asiassa ostin vielä lisäks yhen puolen litran limpparipullon aamulla lähtiessä Paliksen linja-autoasemalta. Eli sieltäkin saa vielä juomia ja myös  esim. sipsipusseja ostettua. Ja Omaloksen kahvilastakin saa ainakin juomaa. Omaloksella nautinkin aamiaista, johon sisälty leipää, kananmuna, voita, sulatejuustoo, marmeladia, hunajaa ja teetä (hinta 5 euroa). Matkan varrella on vedentäyttöpisteitä, joten välttämättä vettä ei kannata litratolkulla mukana kantaa. Totesin, et mulle ois se yks pullo riittänyt, kun mulla oli vielä kämpille tullessakin osa eväsjuomista juomatta... Tosin join kyl Agia Roumelissa puol litraa tuorepuristettua appelsiinimehua ja sit ostin marketista puolen litran soodavesipullon. Et kyl mä nyt vähän normaalia enempi päivän mittaan join...

Välillä reitti kulki varjossa vuoren rinteellä...

... välillä taas auringonpaahteessa kivikossa rotkon pohjalla.

Ohje 4. Laita tukevat kuviopohjaiset kengät jalkaan (lenkkarit tai vaelluskengät).

Kuinka itse toimin? Mul oli jalassa mun Niken Clima Cool lenkkarit, joissa on päällys sellasta verkkoa, joka hengittää hyvin. Ne on aika kevyet muutenkin, ja eivät ehkä tue jalkaa ihan parhaiten, joten niissä jalkaa saa ehkä tehä vähän enempi duunia. Mut ihan hyvin ne tohon keikkaan soveltu. Ja siellähän näki kyl patikoijia ihan läpsyissä ja esim. semmosissa ihan normaaleissa avonaisissa lättäpohjasissa remmisandaaleissa, joihin olivat vaan nilkkasukat tunkeneet. Nuo kuviopohjat kengissä on hyvät sen takia, koska siellä reitillä on tosiaan liukkaita kiviä ja irtohiekkaa, joka helposti luistaa jalan alla, niin kuviopohjat antaa paremmin pitoo.

Reitin loppupuolella oli hienoimmat ja jylhimmät maisemat

Reitti kulkee vuorenseinämien välissä

Ohje 5. Patikoi verkkaiseen tahtiin, nauti maisemista, ota paljon kuvia ja pidä taukoja.

Kuinka itse toimin? Alkumatka oli aika hankalaa, koska siinä laskeudutaan koko ajan alaspäin, ja välillä on jyrkempiäkin kohtia. Se on sellasta kivikkoa ja kivistä on tehty portaita. Saa kyllä tarkkaan kattoa mihin astuu ja yks tyttö liukastukin ja lens pyllylleen. Onneks ei pahemmin käyny, kun kynsi vaan katkes! :D Mut kuitenkin suht ookoo se on kulkea, ainoastaan aika kivasti se alkaa ottaa jalkoihin jo heti alkumatkasta. Kun päästään vähän alaspäin, niin reitti muuttuu enempi polkumaiseksi. Alun otin tosi varovasti ja menin aika hitaasti. Reitillä oli paljon muitakin patikoijia ja siinä peräkanaa mentiin. Mut sitten kun tuo polkuosuus alko, niin lisäsin tahtia ja välillä kuljin tavallaan yksinäni, siis niin että en nähnyt edessä enkä takana ketään. Mut kyl sieltä edestä aina välillä tuli ihmisiä vastaan, etenkin taukopaikoilla. Mut aika lailla hyvää vauhtia koitin mennä, ja ehkä välillä vauhti kiihty, kun olin yksinäni. Jos ois ollu seuraa, niin ois ehkä tullu patikoitua verkkasemmin (tai riippuu tietty seurasta J). Mut 4h 40min mulla meni aikaa tohon koko hässäkkään, eli 16 km. Taukoja pidin pari kertaa ihan lyhyen tauon, et kuhan vaan hörpin juomapullosta ja itte asiassa välillä join ihan siinä kävellessäkin. Sit oisko ollu kolme kertaa, kun pidin semmosen vähän pitemmän tauon, että istuin ihan alas ja otin vähän evästäkin. Maisemista toki nautin matkan varrella, ja paljon pysähtelin ottamaan kuvia. Matkaan itse lähdin siinä noin 8.40 ja perillä Agia Roumelissa olin noin 13.20.

Hikeä pukkaa ja naama punottaa

Välillä ylitettiin puro puusiltoja pitkin

Mikäs siinä oli näissä maisemissa patikoidessa!

Kapeimmalla kohdalla

Ohje 6. Ota uikkarit mukaan.

Kuinka itse toimin? No juuri näin toimin! Agia Roumelin pikkuiseen kylään saavuttuani käppäilin katuja, ja totesin, että kylä on todellakin pieni, vain pari kadunpätkää. Ruokapaikkoja on kuitenkin ihan hyvin tarjolla. Menin niistä yhteen (oisko ollu Calypso nimeltään) ja jotenkin siinä helteessä ei ollu kauhee nälkä, niin tilasin kreikkalaisen salaatin ja ison lasin tuorepuristettua appelsiinimehua. Se oli siis semmonen puolen litran tuoppi :D Ja siinä rauhassa ruokailtuani kävin WC:ssä vaihtamassa uikkarit alle ja suuntasin rantaan. Agia Roumelin ranta on pikkukiviranta. Pyyhe vaan kivikolle ja eikun uimaan. Sanotaan, että vesi etelärannikolla Libyanmeressä on kylmempää kuin pohjoisrannikolla Kreetanmeressä. Mene ja tiedä, itse olen toistaiseksi uinut vasta Libyanmeressä. Mut kylmältä se aina aluks tuntuu, kun sinne menee. Mut virkistää niin ihanasti! Uimisen (tai no, sitä ei mun ollessa kyseessä voi oikeestaan uimiseksi sanoo, paremminkin vedessä seisomiseksi ja pikaseksi sellaiseksi) jälkeen heitin pitkälleni pyyhkeen päälle ja kuivattelin biksuja. Sit jossain vaiheessa kyllästyin siinä lekottelemaan ja lähin viel käppäilemään kylään ja hain mm. marketista vähän juotavaa. Sit vaan oottelin paattia, joka vei mut Agia Roumelista Paleohoraan. Paatti lähtee klo 17.30, joten Agia Roumelissa jää hyvin aikaa. Ja paatteja itse asiassa lähtee kaksi: Daskalogiannis kohti Hora Sfakionia ja Samaria I kohti Sougiaa ja Paleohoraa. Ja tietty mun paatti oli jotain puol tuntii myöhässä kun oli tulossa Gavdoksen saarelta.

Agia Roumelin rannalla ei ollut vielä ruuhkaa kun kylään saavuin

Agia Roumelin ranta

Samaria on kohtalaisen rankka patikka, mut kyl sen normaalikunnolla vetää läpi. Ittelleni se ei käynyt fyysisesti liian rankaksi, ettenkö olis jaksanut, mut jalkoihin se otti aika kivasti. Jo alkumatkasta musta alko tuntua, et mun toinen kenkä hankaa. Onneks mul oli rakkolaastareita mukana ja liimasin sen kantapäähän, ja sen jälkeen ei ollu enää mitään ongelmaa. Aamulla olin myös voidellu jalkoja Compeedin rakonestopuikolla. Seuraavana päivänä jalat oli kipeet, mut kyl mä nyt kävelemään pystyin, et on mul joskus ollu kipeemmätkin. Eniten mulla patikka otti lonkkiin, pakaroihin ja nilkkoihin, ja tietty sit pohkeisiin ja reisiinkin, et aika kokonaisvaltaisesti. Ja seuraavana päivänä viel pyöräilin pitkästä aikaa pari tuntia, niin takapuolikin tuli viel kipeeks. Ja kahen päivän päästä tein viel melkein samanmoisen patikan, mut siitä pitääkin kertoo taas enempi ihan omassa blogipäivityksessä J

Aamulla nää oli vielä mustat :P

Kaiken kaikkiaan Samaria oli käymisen arvoinen. Täältä Paliksesta käsin se vielä oli kätevämpi ja lyhyemmät matkat. Bussi lähti aamulla noin puol seittemän aikaan (piti lähtee 6.15, mut tää kreetalainen aikakäsitys...) ja kaheksan jälkeen oltiin perillä Omaloksella. Ja Agia Roumelista paatilla semmonen joku vajaa puoltoista tuntia ni olin takasin Paleohorassa. Olihan se pitkä päivä, mut kyl maisemat oli sen arvoset ja muutenkin oli kiva pitkästä aikaa vähän kuntoilla J Mikä ettei vois lähtee joskus uudestaankin tuon patikoimaan. Tai oishan mul käymättä viel esim. Imbrosin rotko ja Agia Irinin rotko... hmm... et ei kun kohti uusia patikoita!

Laivamatkalla sai ihailla Kreetan karunkauniita maisemia mereltä käsin

Mun paatti Samaria I saapuneena Paliksen satamaan

Toivottelisin teille kaikille lukijoille mukavaa ja seikkailurikasta maanantaipäivää!

Paleohora kutsuu!

Paleohora, sunnuntai 29.7.

Heräsin aamulla ja tajusin, et en ollu laittanut taaskaan herätystä soimaan. Sitä sattuu mulle nykysin aika usein, mut en kertaakaan oo nukkunu pommiin. Kun meen nukkumaan, niin alan miettii, et moneltakohan pitäs herätä ja sitä laskeskellessani nukahan. Kertoo jotain siitä, miten väsynyt oon iltasin... :/

Heräsin kuiteskin taaskin ihan hyvissä ajoin ja aloin kattomaan viimesiä kamoja kasaan, sillä tänään oli päivä, kun mun oli määrä lähtee Paleohoraan eli tuttavallisemmin sanottuna Palikseen. Päristelin mopolla toimistolle ja siel viel Mervin kans kävin läpi muutamia työjuttuja ennen lähtöö. Sit lentokentälle! Tosin Anu ja Anne tajus sit vasta myöhemmin, et eihän mun nyt ois ihan pakko ollu sinne kentälle lähtee, kun oisin voinu mennä bussiin myöhemmin kyytiin Kato Staloksesta, kun se siitä ohi kuiteskin ajaa. No, eipä mullakaan säteilly aikasemmin, tosin en ollu transferlistoja ees nähnykään, koska olin eilen vapaalla. Ja joka tapauksessa mun piti mennä Mervin kans toimistolle kattoo ne jutut, joten tulipahan taas käytyy Hanian lentokentällä. Eihän siel vielä montaa kertaa oo tullukaan käytyy tänä kesänä :D

Matkalla Palikseen rustasin muistiinpanoja siitä, mitä Anu puhuu. Matkan varrella pysähyttiin Kakopetrossa pikku kuppilassa tien varressa. Kun tultiin perille, lähin Anun ohjeiden perusteella ettii mun kämppää. Se löytykin helposti. Ekan kolme yötä asustelen huoneistohotlassa kivirannan sisämaan puoleisessa päässä. Tää ei kuiteskaan oo mun lopullinen maja, vaan keskiviikkona siirryn asuu Anun kämppään, kun Anu menee Haniaan. Ja lauantai me vietellään siel sulassa sovussa kahestaan, kun Anu tulee takas ja sunnuntaina pääsen siirtyy sit mun lopulliseen sijotuspaikkaan eli yhteen huoneistohotelliin hiekkarannan puolelle. Eli reppureissuelämää! Torstaina meen tosin itekin Haniaan, kun ollaan menos porukalla Mihalis Hatzigianniksen konserttiin ja perjantaina mul on vapaa ja sitä viettelen sit Haniassa.

Mun tän hetkinen kämppä Paliksessa on ihan ookoo, perussiisti yksiö, jos on pikkunen keittonurkkaus ja kylppäri.  Parvekkeelta on talojen välistä näkymä merelle, tällä kertaa Libyanmerelle J Täs partsilla just istuskelen, ja tätä kirjottelen. Hetki sitten vielä aurinko kajasti taivaanrannassa vaaleenpunasena ja kaskaat siritti, mut nyt on jo ihan pimeetä ja kuu vaan mollottaa taivaalla.

Mun kämpän partsi

Kun olin asettautunu kämppään, lepäsin hiukan ja sit Anu jo soittikin ja lähettiin käppäilee pitkin Paleohoraa. Anu näytteli paikkoja: pankit, postin, marketit, rafloja, liikkeitä. Tääl on myös ulkoilmaelokuvateatteri, joka käytiin tsekkaa. Siel on näytöksii ainakin ma, ti, la, su, tai päivät kai vähän vaihtelee. Joka viikko esitetään ainakin Kerro minulle Zorbas. Liput maksaa 5 euroo. Sinne on kyl pakko mennä joku kerta.

Ravintolatarjontaa tääl on ihan kivasti. Käytiinkin Anun kans testaa Third Eye –niminen kasvisravintola, ja voin sanoo, et se oli mun taivas!! Ensinnäkin siel on vaan kasvisruokaa, ja tosi paljon valinnanvaraa. Ja toiseks: listalla oli myös THAIKKURUOKAA!!! Apua, olin ihan innoissani. Syötiinkin massaman currya, missä oli ihan mukavasti potkua. No ei se nyt ihan thaikkutulista ollu, mut krekuruokaan verrattuna ihan toista maata. Veikkaan et tuun vierailee kyseises ravitsemusliikkees useemman kerran täällä oloni aikana. Nytkin jo kuolasin mm. niitten kasvismoussakaa...

Paleohorassa liikennöi myös hevoskärryt

Sit istuskeltiin Skala-baarissa kivikkorannan puolella ja mä join vitamin shock –juoman, jossa oli tuorepuristettua appelsiinia ja vaniljajäätelöö – nam! Paliksessa on tosi rento ja leppoisa tunnelma. Ihan erilaista kun Hanian lomakylissä. Vaik kyl täälläkin nyt kohtalaisesti väkee on, mut silti tunnelma vaan on ihan toisenlainen, jotenkin raukea ja letkeä. Nytkin kun istun tässä partsilla, niin tulee tunne ihan kun nyt vasta oisin löytäny palan toisenlaista, aitoa Kreetaa, mitä en vielä ennen ole nähnytkään. Kuu vaan katselee, mitä tääl puuhastelen, pienoinen leuto tuulenvire käy ja jostain alhaalta hämärästä kuuluu paikallisten ääniä. Valtakunnassa kaikki hyvin J

Illan kajastus kivikkorannan puolella

Paleohora, maanantai 30.7.

Eilen illalla koitin kattoo telkkarista jotain amerikkalaista jännitysleffaa. En ees kunnolla kuullu, mitä ne puhu, kun en viittiny laittaa telkkaria niin kovalle. Ja sit olin viel nukahtanu kesken leffan. Et se siitä töllönkatteluyrityksestä (en oo kolmeen kuukauteen kattonu telkkaria ollenkaan...)

Aamulla söin eilen leipomosta ostamaani leipää (sairaan hyvää!) ja join ananasmehua ja eikun obsaamaan. Lähin käppäilee ympäri Palista. Kävin monien meidän yhteistyökumppaneiden luona ja sit kävin bussiasemalla ostamassa huomiselle lipun Omalokselle. Bussi lähtee 6.15 ja hinta oli 6,40€. Kipusin kirkon vierestä noin 70 porrasta ylöspäin vanhan venetsialaisen linnotuksen raunioille. Kiersin niemenkärjen auringonpaahteessa ja mietin, et AM I CRAZY OR WHAT, kun oon huomenna lähössä patikoimaan Samarian rotkoon semmoset 16 kilsaa tässä n. 40 asteen helteessä... Tuleepahan sit obsattuu, et miten tämmönen rupukuntonen siitä selviää näissä astelukemissa. Pitää käyä tänään illalla hakemassa vähän evästystä reissuun mukaan. Sit kävin myös tsekkaa pari meidän hotellia ja niissä oli tosi ystävällistä henkilökuntaa. Toisella hotellilla luinkin meidän Lomainfo- ja Lomaohjelma-kirjat, ja sain niistäkin paljon hyvää tietoa. Koko päivän siis oon vaan käppäilly ja obsaillu eri paikkoja. Anun näin äsken meidän palvelupisteellä Libyan Princess –hotellilla ja tsekkailtiin vähän tietsikkajuttuja, sähköpostii ja koneelle tallennettuja tiedostoja. Vähän oon viel pihalla, mut eiköhän tää tästä J

Näkymä ylhäältä linnoitukselta alaspäin kylään

Linnoituksella oli kivi, jolla oli kiva virkattu suojus :)

Nyt tulin kämpille suihkuun ja illal mennään Anun kans viel käymään yhellä meidän yhteistyökumppanilla ja sit aattelin käydä ostamas viel laivalipun huomiselle Agia Roumelista Paleohoraan. Agia Roumelin kylästä, mihin patikka päättyy, pääsee vaan paatilla pois, ei maateitse ollenkaan. Ja sit mennään syömään. Pitää varmaan koittaa tankata jotain hiilihydraattia huomista varten. Ja hakee marketista jotain juomista ja kevyttä syömistä huomiselle matkaan mukaan. Wish me luck!

Pahia Ammos, Paleohoran hiekkaranta

Paleohora, tiistai 31.7.

Tää päivä oli mun suuri Samarian valloituspäivä, mut se onkin sellainen juttu, et ansaitsee ihan oman blogipäivityksensä J Eli palataanpa myöhemmin asiaan!

Paleohora, keskiviikko 1.8.

Tänään mun piti muuttaa pois mun väliaikaismajotuksesta. Joten laitoin kamat kasaan ja kävelin aamulla hiekkarannan puolelle yhteen kahvilaan, missä meillä on aina keskiviikkoaamusin meidän palvelupiste. Sit sen jälkeen mentiin Anun kämpille ja käytiin läpi kaikkia tietokonejuttuja, mitä mun pitää tietää. Ja sit kokoustettiin Office Communicatorin välityksellä Hanian ja itäpään tiimien kanssa.

Kokoustelujen jälkeen olikin taas aika päivän urheilusuorituksen! Käppäilin hakemaan ittelleni fillarin Notos Toursilta ja sit eikun menoks! Eilisen Samarian jäljiltä jalat on kohtalaisen kipeet, mut pyöräily sujui kuitenkin aika ookoo. Ainoo ongelma oli se, et tänään on ihan älyttömän tuulinen päivä täällä, ja tuuli meinas välillä kerrassaan viedä mut mukanaan J Pyöräilin Paliksesta länteen päin, ja tarkotus oli lähinnä tsekkailla lähialueen rantoja. Pyöräilin Krios Beachille asti, mihin on täältä joku 10 km netin mukaan, mut musta kyl tuntuu et ei sinne kyl ihan niin pitkä matka ole, veikkaisin jotain 7-8 km. Reitti oli aika hyvin poljettavissa, ei ollut isoja ylämäkiä ja tie kulki aikalailla rantaa pitkin, Kondouran kylän läpi ja matkan varrella oli lampaiden laitumia, vuohiakin näkyi, oliivipuulehtoja ja kasvihuoneita, joissa kasvatetaan tomaattia. Oikein ihanaa maalaismaisemaa! Suosittelen ehdottomasti pyöräretkeä tähän suuntaan. Krioksella kävin vaan tsekkaamassa rannan ja kävelin vähän rantavedessä. Se on pikkukiviranta, mut siel on myös kanttiini ja saa petejä vuokrattua, on suihkut ja pukukoppikin.  Sitten poljin sieltä takasinpäin ja matkalla pysähdyin Grammenon rannalle. Se on niemenkärjen kahden puolin, ja Grammeno campingin edustalla on hiekkaranta ja niemen toisella puolella kiviranta. Siellä kävin uimassa. Siellä oli myös petejä vuokrattavana ja kanttiini myös. Matkan varrelle Grammenosta Paleohoraan jäi vielä Plakakin, Karavopetran, Psilos Volakasin ja Kalamian rantapoukamat, jotka kaikki ovat ihan luonnonrantoja ilman palveluita. Kaikki nämä ovat myöskin kivirantoja. Takasin päin pyöräillessä piti välillä pyöräillä vastatuuleen, huh melkonen urakka! Kotiin kävellessä kävin viel hakemassa marketista juomista, leipomosta leipää ja sorruin ostaa ananastäytepiirasta myös ja sit viel luumuja hedelmä- & vihanneskaupasta. Vähänkö on kivaa harrastaa shoppailua näistä erikoisliikkeistä! J

Krios beach

Krios beachillä 2 rantapetiä + varjo 6 €

Grammenon niemimaa, hiekkarannan puoli

Heilläkin oli kiire Grammenon rannalle :)

Karavopetron rantaa reunustavat jännät kivimuodostelmat

Psilos Volakasin mukava rantapoukama

Paleohora vaikenee nyt, mutta huomenna on taas urheiluntäyteinen päivä... Anidrin kylä ja rotko odottavat ja niitten jälkeen Gianniskarin ranta. Ja sieltä vielä patikka takas Palikseen. Mut just nyt en jaksa edes ajatella koko asiaa, siis patikointia tässä paahtavassa helteessä näillä kipeillä jaloilla. Täytyy sanoo, et tän jälkeen on kyl obsattu!! Ja tänään tarjouduinkin tekee lauantaina duunia Haniassa. Tää Palis käy liikaa mun kunnon päälle :D Mut huomenna iltapäivällä otan bussin Haniaan, ja siellä odottaa Mihalis Hatzigianniksen konsertti!! Jee! Ja perjantaina mul onkin sitten vapaapäivä, jonka varmaan vietän ihan lepäillen, enkä ainakaan kävele, patikoi, pyöräile, enkä harrasta mitään muutakaan kuntoiluun viittaavaakaan J

Kali nihta! Hyvää yötä! xxx

Road trip to Preveli!

Viime lauantaina mulla ja mun kämppiksellä Mervillä oli vapaapäivä. Yhet asiakkaat oli mulle jo kauan aikaa sitten kehuneet, että Prevelin palmuranta on hieno paikka. Jostain se idea sit lähti, et vuokrataan Europcarilta auto ja huristellaan vapaapäivänä sinne. Molemmat oltiin kyl viikolla kipeinä, et näytti jo uhkaavasti siltä et reissu peruuntuu, mut kun perjantaina oli jo huomattavasti parempi olo, niin kämppis soitti Europcarille ja varas meille auton.


Lauantaina puol ysiltä aamulla lähettiin sit Europcarille autoo hakemaan. Saatiin hieno valkonen turbonuoli (=Nissan Micra) allemme ja road trip alkoi! Aamulla todettiin, että taas on oppaat lähössä liikenteeseen. Meil ei ollu juuri mitään hajua koko paikasta, saatikka siitä missä se sijaitsee ja mistä kautta sinne pitäisi ajaa. Ja että missä se palmuranta siel on. Mervi sit katteli vähän netistä ja sielt jo selvis et pitäs ajella Prevelin luostarille päin ja et sieltä menis joku polku rantaan. Vielä Europcarin mieheltäkin kyseltiin neuvoa ja vastaavanlaiset tiedot saatiin.

Meidän turbokaara Armenin leipomon pihassa

Sit ei kun matkaan! Meillä oli varusteena biitsikamat, paljon juomaa ja tietty hyvää musaa autoon, joten matkan aikana autossa raikas mm. Mihalis Hatzigiannis, Adele ja Despina Vandi. Minä olin kuskina (heh, paras kuski tulikin valittua :D) ja Mervi kartturina. Suunnattiin ekana kansallistielle ja sitä pitkin itään kohti Rethymnonia. Retyn kohdalta piti kääntyy etelään päin kohti Armenin kylää. Tietty kateltiin viitoist vaan Armenia, mut kun semmosta ei alkanu näkyä, ni Mervi kartturina totes, et varmaan pitäs alkaa jo kääntyä ja minähän sit käännyin. Tienviitassa luki Spili. Ja kyllä - kartturi oli oikeassa, se oli juuri oikea tienhaara!

Armenin kylässä pidettiin eka pysähdys, käytiin paikallisesta leipomosta hakemassa pinaattirullapiiraat (vai mitä le ovatkaan) aamupalaks. Sit taas jatkettiin matkaa ja sit alko näkymäänki Preveli monastery -viittoja, joita seuraamalla alettiin lähestymään etelärannikkoa. Sit ajettiin tosi hienon Kourtaliotikon rotkon läpi. Siin oli pakko pysähtyy ottaa kuvai, mut eihän noi rotkot ikinä näytä kuvis niin hienoilta ku mitä luonnossa.

Kourtaliotikon rotko

Kun lähestyttiin rantaa ni tie vaan muuttu kapeemmaks ja kulki vuoren rinteellä eikä ollu ees mitään kaidetta. Ja sit lopulta tuli kyltti, mis luki et palm beach. Perillä! Eikä ajettu kertaakaan ees harhaan! Mut tästä alkoki sit meidän matkan voimainponnistus. Nimittäin parkkipaikka oli ylhäällä rinteellä ja alas meni polku, mis oli varmaan ainaki tuhat porrasta (no okei, ei oikeesti niin montaa, mut siinä melkein 40 asteen helteessä se tuntu siltä, ja tieto et samaa reittiä on tultava takas, lisäs vielä tuskaa :D) Parkkipaikal ei ollu ees vielä maksunkerääjät paikalla sillon aamuyhentoista aikaa, kun rannalle saavuttiin (ilmeisesti parkkipaikka ois oikeesti maksullinen).

Kyltti rannalle - perille löydetty!

Sit ei kun vaan laskeutumaan portaita alas. Täytyy sanoo, et itse ranta ei ollu mikään kauheen kummonen ja hiekka oli semmosta harmaata. Rannalla oli yks rantaravintola, mistä sai ruokaa ja juomaa. Laitettiin sit alustat ja pyyhkeet puun alle varjoon ja alettiin löhöömään. Aateltiin, et eihän täs varjossa tarvii ees aurinkorasvaa... no okei, laitettii me sit vähän kuiteskin. Rannalla tuuli kyl mukavasti, et ei ollu liian kuuma. Rannalta lähti joki, jonka varrella kasvo palmuja. Se oli ihan hieno, mut varmaan aikasemmin kesällä/keväällä ois ollu vehreämpi paikka. Nyt alko luonto jo vähän olla kuivunutta. Joessa oli ihanan kylmää vettä ja siinä oli kiva vähän kahlata ja vilvoittaa jalkoja.

Ylhäältä avautuivat upeat näköalat...

.... mutta tie alas (ja etenkin takaisin ylös) oli tuskien taival auringonpahteessa 

Prevelin ranta

Palmumetsän keskellä virtaa joki ja joen vartta kulkee polku

Muutaman tunnin löhöilyn jälkeen lähettiin kapuamaan rappuja ylös ja meinattii kuolla helteeseen. Mun vesipullokin oli ihan lämmenny, mut pakko oli hörppiä sitä kuumaa vettä ja huilata aina vähän väliä. Päästiin kuin päästiinkin lopulta ylös ja sit ei kun autoon ja ilmastointi täysille :D Päätetiin käydä syömässä jossain läheisessä Prevelin tavernassa ja löydettiinkin taverna nimeltä Preveli, kas kun omaperäistä! Mä tilasin spaghettia anthotyro-juustolla. Tarjoilija sano, et siinä kestäs vähän kauemmin, mut meillähän ei ollu kiire, joten.... kohta näin kun ravintolan mies meni jonnekin ja tulee kohta takas kattila ja spagettipussi kädessä... :D

Takas ajellessa päätettiin et kun aikaa on, ni mennään käymään Rethymnonissa. Siel seurailtiin satamaan johtavia kylttejä ja ajettiin Fortezza-linnotuksen kuvetta ja tultiin ihan sataman lähelle ja sinne saatiin auto parkkiin. Mentiin istumaan yhteen kahvilaan venetsialaiseen satamaan. Siin otettiin vähän virvoketta ja sit lähettii taas ajelee ja ettii reittiä kohti kansallistietä. No se löytykin helposti. Ja kansallistietä pitkin matka takas sujui joutuisasti ja radiosta vaan poppi soimaan ja auto sen kun hytky, kun me vähän "jorattiin"... (vastaantulijoille jotain hupia) :)

Rethymnonin satama

Sellanen oli meidän road trip. Mukava päivä ja etenkin kiva oli kruisailla vähän etempänä ja katsella uusia maisemia ja paikkoja. Ylihuomenna mul ois taas vapaata, mietin täs et mihinkähän sillon lähtis?! Oon kyl vähän suunnitellu et jos ottas ihan bussin alle ja suuntais Rethymnoniin koko päiväks. Mä tykkään ajella autolla, mut en yksinäni ja Retyyn pääseen ihan kätsysti myös paikallisbussilla ihan siihen vanhan kaupungin kupeeseen.

Ai niin ja ups! Mä oon täl viikol sortunu vähän shoppailee... maanantaina oli lento 2h myöhässä ja mentiin lentokentän henkilökunnan tax free myymälään, mistä lähti mukaan Estee Lauderin puuteri ja Escadan kesätuoksu. Ja sit toissapäivänä mul oli päiväl useempi tunti vapaata (historiallista!) ja mun oli tarkotus mennä Jumboon ostaa superliimaa, jotta saan liimattuu mun yhet kengät ja sit eksyinki matkan varrel kiinalaisten pitämään JYD-vaatekauppaan. No sieltä tuli ostettuu yhtä sun toista ja kerkisin mä pikasesti viel Jumboonkin, mistä liiman lisäks tarttu mukaan vähän muutakin. Siis ihan tarpeellista vaan! :) Täytyy laittaa kuvii mun shoppailuista kuhan kerkiän taas!

Eikun mukavaa päivää kaikille ja terveisiä sinne kylmään ja sateiseen Suomeen täältä helteiseltä Kreetan saarelta!

Haloo haloo, kyllä täällä vielä ollaan!

I know, I know... on sit jäänyt tää blogin kirjottaminen tällä kaudella. Monesti asia on ollu mielessä, mutta yksinkertaisesti vain ei ole ollut aikaa. Tai varmaan aikaa ois ollu kirjottaa pari riviä, mut jotenkin en harrasta semmosia blogipäivityksiä, vaan haluan tehdä sit kerralla enempi juttua. Mut jospa nyt saisin kunnostauduttua tässä asiassa vähitellen...

Kauden alussa Katjan kanssa Hanian venetsialaisessa satamassa

Kausi on ollut tosi kiireinen. Alkuun oli taas aikamoinen shokki tulla uuteen paikkaan, opetella uudet kuviot ja uudet rutiinit. Taas oli se sama tunne kun edelliskauden alussa, et kaikki on ihan uutta ja ihmeellistä, eikä mistään saa mitään tolkkua ja et kaikilla on vielä niin kiire, et ei viitti edes kysyä ja vaivata. Mut siitä se sitten lähti, ja asiat alko selkiintyä ja nyt rutiinit alkaa olla aika hyvin hanskassa. Toki joka päivä tulee kysymyksiä eteen, joihin ei osaa vastata. Se vaan tässä työssä kuuluu asiaan – kaikkea ei voi koskaan tietää. Mut joku tietää jotain ja toinen jotain toista, ja jostain todennäkösesti saa vastauksen. Asiakkaat kun saattaa kysellä ihan mitä vaan... vaikkapa et missä on lähin paloasema! Mut sekin sit selvisi paikalliselta kysymällä J

Hanian ihanan idyllisessä vanhassa kaupungissa

Tykkään olla täällä Haniassa ja Kreetalla. Tää on kaunis paikka ja täällä on kaikenlaista tekemistä ja näkemistä. Vapaapäivinä tekis mieli aina lähtee johonkin uuteen paikkaan, mut en vielä oo kovin moneen paikkaan kerinny. Paleohorassa käytiin yhtenä vapaapäivänä ja sit kun mul oli tuplavapaa, kävin Santorinilla moikkaamassa Phuketin opaskaveria. Sit kun mul on seuraavat tuplavapaat, niin lähen varmaan saaren pääkaupunkiin Iraklioniin tutkimaan paikkaa tarkemmin.  Ja Rethymnoniinkin haluan vielä mennä. Paikkoja täällä riittää missä käydä! Tosin saari on aika suuri, 260 km itä-länsi suunnassa, joten yhden päivän aikana ei viitti ihan saaren toiseen päähän lähtee. Etenkin vuoristotiet kun on aika mutkaisia ja ei niitä nopeimpia ajaa.

Paleohoraan mennessä oli upeat maisemat

Nyt täällä on kesän eka helleaalto. Lämpötilan on ennustettu nousevan noin 40 asteeseen. Ja aika lähellä ollaan jo oltu tässä parina päivänä. Kyllä nyt tarkenee! Tosin huono puoli on se, et kun lämpötilaerot sisällä ja ulkona on niin suuret (tarkoitan ilmastoituja sisätiloja), niin meinaa heti aiheuttaa mulle vilustumista. Mulla onkin nyt sitten kurkku kipee, nenä tukossa ja eilenkään ei asiaa auttanut, kun olin opastamassa meidän Knossoksen retkeä, ja siellä jouduin huutamaan 54 hengen porukalle, ja kaskaatkin koitti vielä kilpailla mun kanssa!! Olo ei oo kovin häävi ollu tänään, mut oon sinnitelly. Mul oli vielä ihan sikapitkä päivä, kun aamul oli transfer eli lentokenttä, iltapäiväl tervetulotilaisuus ja sit viel täs illal kävin lähettämässä yhen bussin kentälle.  Saa nähä, mikä on olotila huomenna.

Meillä on partsilta merinäköala ja auringonlaskut on ihan mielettömiä! :)

Työt tosiaan on alkanu tääl jo luistaa ja tääl on muutenkin aika monipuolisia työtehtäviä. On lentokenttää, tervetulotilaisuuksia, retkiä, päivystyksiä, toimistotyötä, puhelinpalvelua... Ja meillä toimii tääl Haniassa myös nyt Aurinkomatkojen Kids Club, ja siellä vierailee pari kertaa viikossa myös Muumipeikko. Tiistaina sain olla eka kertaa Muumipeikkoa vastassa ja avustamassa, kun hän saapui aikakoneellaan Haniaan ja kävi lapsia (ja aikuisiakin!) tervehtimässä ja halaamassa hotelli Imperialilla Malemen lomakylässä. Vähänks oli kivaa nähdä Muumi!! J

Muumipeikko eka kertaa vierailulla meidän toimistolla toukokuussa

Päätän raporttini tähän ja jatkan istuskelua takaparvekkeella, nauttien laskevan auringon kajosta ja kaskaiden korvia huumaavasta sirityksestä. Kirjottelen taasen lisää paremmalla ajalla, ja koitan nyt kunnostautua tän blogin kanssa, ja laitella enempi kuviakin hienoista maisemista ja paikoista missä olen täällä päässyt käymään.

Tämmösen oon meinannu ostaa, mut enhän mä oo osannu viel valita... hih, tunnettehan te mut! :D

Eikun jassu ja kali nihta kaikille! J