Tapahtumia Lefkaksella

Kesäisin täällä Lefkaksella on kaikenlaisia tapahtumia. Esimerkiksi kun eri luostarit viettävät juhlapäiviään, niin niiden yhteydessä on markkinoita. Kesäkuun 24. päivä Faneromenin luostari Lefkadan kaupungin lähellä vietti Pyhän Hengen päivää ja silloin luostarin kirkkoon oli pitkät jonot ja ihmiset menivät sytyttämään kynttilöitä. Pyhän Hengen päivä on aina ortodoksisen helluntaipäivän jälkeinen maanantai. Tuon juhlapäivän yhteydessä luostarilla ja sen lähistöllä on isot markkinat. Markkinakojuja oli tien varsi täynnänsä. Ja mitä tien varret ennen kaikkea oli täynnä niin pysäköityjä autoja! Oli melkonen temppu löytää parkkipaikka, mut onneks mun paikallinen seuralainen omaa taidon bongata paikkoja :) Siellä markkinoilla oli myytävänä vaikka mitä maan ja taivaan väliltä: vaatteita, kenkiä, koruja, kodin tekstiilejä, keittiötavaroita, lemmikkieläimiä ja vaikka vallan mitä. Ostin yhet 5 euron kengät, jotka oli kokoa 40, mutta käytössä ne on kyl osottautunu liian pieniks, et nyt ois jollekin hyvät kengät tarjolla! Ostin mä sit pari alusvaatetta lisäks. Sit piti tietystikin ostaa annos paikallisia herkkuja eli lukumades-munkkeja hunajalla kuorrutettuna. Huh, oli kyllä niin äkkimakeeta ja iso annos, et tuli melkonen äklötysolo.

Tämmöisiäkin oli markkinoille myynnissä

Kojuja oli paljon tien molemmin puolin

Mitä myöhemmäksi ilta meni, sitä enemmän väkeä virtasi paikalle

Kuu katseli markkinaväen yläpuolella

Lukumades-munkkeja kaupan, joko suklaalla tai hunajalla kuorrutettuna

Vähän samantapainen häppeninki oli 6.-7. heinäkuuta, kun Nidrin satamaa vastapäätä, Genin niemimaan kärjessä oleva Agia Kyriakin (Pyhä Sunnuntai) luostari vietti juhlapäiviä. Silloin meni paikallisia Nidristä veneillä kappelille sytyttämään kynttilöitä ja Nidrin sataman liepeillä oli myös markkinat. Niillä ei tullut käytyä, kun olin sillon kipeenä ja olin kotona lepäämässä enkä millään jaksanu lähtee, vaikka mieli teki.

Elokuun alussa Karian kylässä vuoristossa n. 15 km päässä Nidristä järjestetään perinteiset kreikkalaiset häät. Ne on siis lavastettu tapahtuma, ei oikeat häät. Tapahtuma on kolmepäiväinen ja ekana päivänä on myötäjäisten esittely. Aikaisemmin myötäjäiset ovat olleet tärkeässä asemassa avioliittoja solmittaessa ja niistä on kirjoitettu oikein kirjalliset sopimukset, että mitä kummankin osapuolen perheet/vanhemmat liittoon tuovat. Myötäjäiset saattoivat olla rahaa, mutta myös kaiken laista tarpeellista, kuten vuohia tai lampaita. Itse päätapahtuma oli kuitenkin toisena päivänä eli viime viikon sunnuntaina. Silloin oli siis itse häät. Ajelin ylös Karialle ja parkkeerasin skootterini vähän ennen kylää, sillä poliisit olivat sulkeneet kylään menevän tien. Kun menin paikalle, kylän keskusaukiolla oli jo melkoinen kuhina. Ihmisiä istui tavernoissa ja kahviloissa ja kovaäänisistä soi musiikki. Aukion lähistölle oli pystytetty lava. Käppäilin ensin vähän ympäriinsä ja sit menin yhteen aukion tavernaan syömään. Päivän listalla oli suolattua turskaa perunoilla sitruunaisessa kastikkeessa. Päätin kokeilla sitä. Ihan syötävää se oli, mut ehkä vähän liian suolaista. No, suolattuahan se tietty olikin, että saattoihan tuota odottaakin :D Mut ei tullut siitä ihan mun suosikkia.

Hevosia valmisteltiin kulkuetta varten kirkon edustalla

Hääväkikin oli pukeutunut perinteisiin juhla-asuihin ja myytävänä oli myös lapsille ilmapalloja

Kylän keskusaukion kahvilat ja tavernat pursuivat väkeä

Suolattua turskaa perunoilla ja tietysti tzatzikia!

Siinä istuessani hääkulkue kulki pääkatua pitkin useampaan kertaan. Oli soittokunta ja ihmisiä perinteisissä juhla-asuissa sekä miehiä hevosilla. Välillä ratsasti sulhanenkin ja sitten morsian. Niin ja tulihan siinä pappikin aasilla. Kovaääniseen kreikaksi aina selostivat jotain, mutta kieltä sen enempää taitamattomana tapahtumien kulku jäi vähän mysteeriksi. Joka tapauksessa lopulta lavan läheisyydessä alkoi tapahtua ja siellä rupesi orkesteri soittamaan. Tietystikin luvassa oli perinteistä klarinettimusiikkia ja paikalla oli naissolistikin. Oli tanssia ja tanssissa mukana oli tuore "avioparikin". Vieressä olevasta kojusta myytiin souvlaki-vartaita ja ne tuntuivat tekevän kauppansa. Aikani menoa seurattuani päätin lähtee päristelemään takasin Nidriin. Kello oli jo yli yksitoista ja aamulla oli kummiskin jo kaheksan jälkeen töihinmeno. Kotimatka alas Karialta Nidriin on aina jänskää yöaikaan. Ensinnäkin mun skootterissa toimii pitkät valot vaan kun painaa koko ajan "napista" ja siinä meinaa käsi oikeesti väsyä. Ja tolla matkalla on katuvaloja aika harvassa kohdassa. Ja sit ei ikinä tiedä, mitä eläimiä millonkin hyppii tielle. Tällä kertaa näin jäniksen ja lehmiä. Kyllä. Iso lehmälauma keskellä tietä. Ensin näin vaan pimeydessä, että nyt on jotain vähän isompia otuksia kyseessä. Ekana tuli mieleen hirvet, kunnes muistin, että nyt ei ollakaan Suomessa. Lehmiähän ne sitten olikin. Siinä vaan niitten lomitse puikkelehdin ja ne vaan seisoo jökötti eikä paljoo liikahtaneetkaan.

Hääkulkue soittokuntineen menossa kirkolle päin

Kulkueessa soitettin mm. klarinettia ja haitaria

Kulkue hevosineen menossa kylän pääkatua pitkin kohti kirkkoa

Pappi tulossa aasilla kirkolta päin

Sulhanen ratsastaa poispäin kirkolta väkijoukolle vilkutellen

Karian keskusaukiolla



Sulhanen ja morsian ratsastavat kirkolle päin

Hääjuhlassa soi klarinettimusiikki ja väkeä oli paikalla sankoin joukoin

Toki juhlissa oli tanssiakin - epäilemättä aamuun saakka :)

Eilisiltana oli sit vuorossa lisää kotiseutumatkailua. Nimittäin ajelin taas Karialle. Siellä sit tapasin meidän paikallisoppaan ja jatkettiin matkaa hänen autolla. Siinä häntä odotellessani Karian pääkadulla näin aika yllättävän näyn. Nimittäin kilpikonna mennä möngersi ihan tien laitaa. Mä tietysti hyökkäsin heti kuvia ottamaan. Sit kilppari päätti ottaa suunnaksi ajotien ja jotain paikallisia käveli paikalle ja mies otti konnan käteen ja kantoi sivummalle, jottei poloinen konna jäisi auton alle. Kiltisti tehty :) Tällä kertaa suuntana oli kummiskin Englouvi ja linssifestivaali! Englouvin kylän lähellä olevassa laaksossa viljellään fakes-linssiä ja sadonkorjuu on alkanut kaksi viikkoo sitten. Kun päästiin tapahtumapaikalle Agios Donatoksen luostarille, oli kello jo puol yheksän ja oli alkanut hämärtää. Tarjolla oli linssikeittoa muovisista kertakäyttötörpöistä, lisäksi myös leipää, sardiineja, oliiveja ja viiniä. Keitto näytti lähinnä vihreältä mönjältä, mutta oli itse asiassa hyvää. Siinä kun oltiin saatu ruuat käteemme, niin katseltiin että mihin mahtuisi istumaan.Siinä suoraan edessämme oli pitkän pöydän päässä tilaa ja siihen itsemme tällättiin. Noh, sit huomattiin, että samassa pöydässä istu rivi pappeja ja itse asiassa koko tämän alueen ylin pappi tai piispa vai miksikä niitä nyt kutsutaankaan. Mut me aateltiin et pappeja tai ei, tähän istutaan :) Vähän myöhemmin papit tekivät siinä lähtöään ja heitä kävi kättelemässä itse kylän pormestari, jonka paikallisoppaamme tunnisti. Pappi tuli sitten kättelemään paikallisopastammekin pöydän päässä ja mullekin vilkutti :) Hihi :) Juhlassa soi koko ajan klarinettimusiikki ja paikalliset tanssivat innokkaasti. Miehetkin mennä koikkelehtivat oikeen lennokkaasti. Joskus vähän kymmenen jälkeen pidot päättyivät, ja olisivat jatkuneet Englouvin kylässä. Sinne ei kummiskaan enää lähetty vaan suunnattiin takas Karialle, tosin ensin Lazaratan huoltsikan kautta. Mentiin sit viel iltaa istumaan paikallisoppaamme kotiin ja hän valmisti kotitekoisia mojitoja. Mulle tosin ilman alkoholia, kun oli vielä skootterimatka takasin alas Nidriin. Niitä siinä siemailtiin tunnelmallisessa kynttilänvalossa ja katseltiin Kreikan tummaa yötaivasta tähtineen ja puhua pälpätettiin, kunnes huomattiin, että kello olikin jo yli yksi. Lähin taas matkaan alas Nidriä, mut tällä kertaa tiellä ei näkyny kun yks käärme :P Kello oli jo kaks, kun kotiuduin. Onneks olikin tänään vapaapäivä, joten sai nukkua kunnolla pitkään.

Tämmöinen mönki Karian pääkadun laitaa

Lähestyimme tapahtumapaikkaa, musiikki soi jo kauas ja paikalle oli eksynyt aika paljon muitakin

Vanhoja kiviasumuksia

Agios Donatoksen kirkon luona oli meno jo täydessä vauhdissa

Linssikeiton tarjoilussa ei paljoa hienosteltu

Tässä sitä kuuluisaa linssiä nyt on, maistuis varmaan sullekin? :)

Linssikeiton tarjoilua

Juhla-ateria: linssikeittoa, sardiineja, oliiveja ja leipää

Istuimme arvovaltaisessa seurassa

Väkeä oli paikan päällä paljon

Joanna ja minä

Tietysti juhlissa tanssittiinkin ja klarinettimusiikki raikasi

Linssijuhlien mainosplakaatti

Agios Donatos -kirkon sisäänkäynti

Kotitekoista mojitoa tunnelmallisessa kynttilänvalossa

Tää päivä onkin menny sit vaan aika lailla hohhaillessa. Pesin pyykkiä, tein vähän ruokaa ja sit oon hoidellu kaikenlaisia työjuttuja, kun puhelua ja tekstiviestiä on pukannut koko ajan. Yleensähän toi puhelin on aika hiljanen, mutta totta kai näin vapaapäivän kunniaksi on kaikenlaisia juttuja :) Puhelin on soinut enemmän kuin kokonaisella viikolla yhteensä! Mutta eipä tässä taas tämän ihmeempiä. Jospa täs vähän vaik siivoilis ja pitäs kait sitä jotain liikuntaakin harrastaa... Mä oon nimittäin alkanu vähän taas kuntoilemaan! Mut siitä enempi sitten toisen kerran. Nyt eikun mukavaa loppupäivää kaikille!

Beach hopping!

Vapaapäivinä voi hyvin yhdistää työn ja huvin. Nimittäin biitsihyppely on kivaa puuhaa ja samalla siinä saa kartotettua uusia paikkoja, joista voi kertoa asiakkaillekin. Kätevää!

Viime viikolla vapaapäivänä hyppäsin mopon selkään ja ajaa karautin kolmelle rannalle. Ensimmäiselle niistä mun piti mennä jo muutamia viikkoja sitten patikkalenkin yhteydessä, mut sitten tulikin vähän muutoksia suunnitelmiin. Joten nyt päätin aloittaa siitä. Tää ranta oli siis Desimin lahden ranta, Genin niemimaan eteläpuolella. Sinne kääntyy tie Nidristä etelään päin mennessä heti Vlihon kylän jälkeen. Siitä on vielä pari kilsaa matkaa rannalle. Loppupätkä rannalle on hieman huonokuntoista tietä, kun asfaltissa on aukko pitkällä matkalla tien toisella puolella. Rannalla on parikin camping-aluetta, missä näkyi ihmisiä asuntovaunuineen. Tämän vuoksi paikalla oli myös paljon paikallisia. Tie rannalle menee camping-alueiden lomitse. Itse ranta ei mun mielestä ollu kummonen ja kalpenee kyllä monelle muulle rannalle tällä saarella. Aika kapea eikä mitenkään erityisen kaunis. Mutta kyllä siellä väkeä kumminkin oli ja tuo lahdenpoukama on suojapaikka myös huvi- ja kalastusveneille. Rantaa ympäröi osittain puut, joten hyvällä tuurilla saa paikan puiden katveesta. Rannalla on myös muutama kahvila ja taverna, sekä venevuokrausta. En jostain syystä kummiskaan erityisemmin ihastunut tähän paikkaan, joten rannan läpi käveltyäni päätin jatkaa matkaa.

Desimin rannalla vuokrataan veneitä

Rannalle voi myös leiriytyä

Rannalla on kalastaja-aluksia

Desimin lahti

Desimin rannalla

Matka siis jatkui. Seuraavana vuorossa oli Aftelin ranta. Rannalle alas menevä tie kääntyy päätieltä hieman Sivotan kalastajakylän risteyksen jälkeen Nidristä päin tullessa. Risteyksen tienviitassa lukee Afteli Beach. Tie sinällään on jo upea maisemareitti. Oikealla puolelle jää vehreä viljelty laakso. Tie kulkee Evgiroksen kylän halki ja kylän kohdalla tie on paikoitellen huonokuntoinen. Kylän jälkeen maisemat vaan kaunistuvat, kun alhaalla oleva Aftelin lahti alkaa siintää. Pakko oli pysähdellä pariinkiin otteeseen kuvia ottamaan. Tie kiemurtelee alas, ja alhaalla on parikin pientä parkkialuetta. Autoja oli jonkin verran, mutta olis sinne vielä mahtunut. Itse ranta on todella pieni, mutta eipä tuolla mitään väenryntäystä ollut, joten sekaan mahtu oikeen hyvin. Tänne rantakivikolle siis levitin pyyhkeeni ja alotin auringonpalvonnan. Mutta ennen sitä tapahtui kuitenkin kesän historiallinen hetki, eli uin ensimmäisen kerran tällä kaudella. Okei, tästä voitte jo päätellä, että en ole mikään himouimari, kun tähän ekaan kertaan meni n. 3 kk!! Mutta kerta se on ensimmäinenkin ja Aftelin ranta sai kunnian tätä kesän merkkihetkeä todistaa. Rannalla tuntui olevan ainakin hollantilaisia ja italialaisia. Rannalla on pieni kahvila, mutta ei muita palveluita. Poukama on kuitenkin todella kaunis ja idyllinen eli paikka minun mieleeni. Kuvat puhukoon puolestaan :)

Laakso matkan varrella rannalle

Siellä se Aftelin rantapoukama siintää!

Aftelin ranta on hyvin pieni...

... mutta sitäkin kauniimpi!

Valkoista pikkukiveä ja siniturkoosi meri!

Näkymä kahvilalta rannalle, taustalla näkyvät myös lähisaaret Ithaka ja Kefalonia

Rantapoukaman reunaa

Kun Aftelilla olin paistatellut päivää tarpeeksi, oli aika siirtyä eteenpäin biitsihyppelyssä. Vuorossa oli päivän viimeinen kohde, Amouson ranta Kastrin lahdella. Sinne kääntyy tie Marandochorin kylän jälkeen. Taas oli mukava ajella tätä reittiä, sillä matkan varrella näkyi oliivilehtoja ja eläinten laitumia. Viiden kilometrin matka päätieltä taittui yhdessä hujauksessa, kun jo saavuinkin Amouson rannalle. Sielläkin näytti olevan tilaa sekä rannalla että parkkialueella, vaikka saavuinkin vasta iltapäivällä. Rannan kivet ovat hieman suurempia mukulakiviä ja siinä mielessä ranta ei näyttänyt parhaalta mahdolliselta pyyhkeen päällä makoiluun. Rannalla tosin on aurinkopetejä ja -varjoja vuokrattavana kohtuulliseen hintaan. Koska kello tosiaan oli jo aika paljon, en jäänyt rannalle enää lekottelemaan, vaan suuntasin rannan tavernaan, Akrogialiin. Vieressä oli myös samanniminen kahvila, joka tarjoili juomapuolta. Tavernan herkut maistuivat ulkoilmassa vietetyn päivän päätteeksi. Matkalla takaisin näin aika erikoisen yhdistelmäajoneuvon, josta oli pakko napata kuva lennossa... :)

Varjo ja kaksi tuolia 3 euroa, ei paha! Ja muistathan pitää rannan siistinä, kiitos :)

Amouson ranta

Rantaa reunustavat istutetut palmut

Näkymä tavernasta kohti rantaa

Akrogialin dolmadakia, täytetyt viininlehtikääryleet

Grillattua fetaa - nam!

Tzatziki - aina hyvää!

Kreikassa on tällaisetkin yhdistelmät sallittuja

Kyllä nyt hauvaa viedään ja lujaa :)

Tänään mulla oli siis "taas" vapaapäivä. Niin kerran viikossahan niitä yksi on, mut tällasessa yhden oppaan kohteessa on aika harvinaista, että ei tartteis tehdä mitään töitä vapaapäivänä. Yleensä vähintään heti aamusta soi puhelin tai sitten soittaa joku agentin henkilökunnasta ja kyselee jotain tai sitten on vaan jotain, mitä on pakko tehdä just sinä päivänä. Tänään näistä toteutuivat kohdat kaksi ja kolme :) Mm. piti toimittaa yhdelle hotellille pullo, kun asiakkaat viettivät juhlapäivää. Enkä luota noihin hotelleihin niin paljoa, että jos sen eilen olisin vienyt, että ne ois muistanu sen tänään sinne huoneeseen viedä. No anyway, pikku hommahan toi loppujen lopuksi oli, eikä mua häiritse, jos jotain tommosia teen vapaapäivänäni, mut jotain toista se saattas häiritäkin. Sit ei ehkä kannata suuntautua tälle alalle, tai ainakaan mennä yhden oppaan kohteeseen töihin.

Joka tapauksessa aamupäivästä otin taas mopon alle ja tällä kertaa suunnaksi Vasiliki, etelärannikon suurin kylä. Oikeestaan ajoin sit Pondin kylään saakka, sillä Vasilikin ranta ulottuu sinne asti. Vasilikin ranta on purjelautailijoiden suosiossa, koska siellä on aina sopivat tuulet. Senpä takia ajattelin, että siellä voisi näin helleaallon keskellä olla mukava myös rantapäivää viettää. Ja oikeassa olin. Melkein koko ajan puhalsi mieto tuuli, joka ei ollut kummiskaan liian kova, että olis haitannut mitenkään. Ja onneksi Lefkaksen rannat on oikeestaan kaikki pikkukivirantoja, joten hiekka ei pöllyä. Se on itse asiassa mun mielestä vaan hyvä. Eipähän oo päivän päätteeks joka paikka hiekassa. Rannalla sitten olla öllöttelin jonkun kolmisen tuntia ja kattelin aikani kuluksi purjelautailua. Yllättävän paljon lajia oli opettelemassa suhteellisen pieniäkin lapsia. En ollut osannut aavistaakaan, et tää sopis näin hyvin lapsillekin. Ja kouluttajat oli koko ajan mukana vedessä, harjottelijoilla kelluntaliivit päällä, joten ei se ees näyttäny mitenkään vaaralliselta, ja musta tuntu, et lapset tykkäs siitä kovastikin. Hei, eikun rohkeesti sinne vaan sekaan suomalaisetkin. Vasilikin rannalla on useempiakin firmoja, jotka vuokraa välineitä ja antavat koulutusta. Pitäs varmaan mennä itekin kokeilee, mut tiedättehän mut: tartteis aika paljon suostuttelua, mutta you never know :)

Pondin ranta

Mikäpäs täällä on päivää vietellessä

Purjelautailua Vasilikin lahdella

Rannalla oli paljon lapsia leikkimässä, mutta myös purjelautailemassa

Muuten täydellinen kuva, mutta sen pilasi jonkun jättämä Sprite-pullo... Keep the beach clean people!!

Pondin rantakylä

Pondi

Siinäpä sitten tämänkertaiset! Koitin laittaa nyt paljon kuvia, koska nehän kummiskin kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Mutta toisaalta kuvat ei tee kyllä monestikaan näille maisemille oikeutta. Lefkas pitää nähdä ja kokea ihan itse omin silmin :) Tervetuloa vaan tänne! Meillä taitaa olla vielä paikkoja jäljellä, ainakin tuonne syyskuulle. Joten mites ois semmonen pieni kesän jatko, kun Suomessa alkaa jo syyssateet painamaan päälle ja kelit viilenemään? Täällä riittää lämmintä kyllä vaikka muillekin jakaa :D

Eikun illan jatkoja kaikille ja kali nihta täältä etelän lämpimästä yöstä...

Terveisiä Lefkakselta

Täällä sitä ollaan oltu Lefkaksella nyt jo yli 3 kuukautta. Tulin tänne huhtikuun lopussa lennolla Düsseldorfin kautta. Pari viikkoa oli aikaa tutkailla paikkoja ja laittaa kaikki kuntoon ennen kun ensimmäiset asiakkaat tuli. Oon täällä yksin, tai siis ainoana Aurinkomatkojen oppaana. Onhan täällä toki paljon muita oppaita suomalaisilta ja ennen kaikkea ulkomaisilta matkanjärjestäjiltä. Lähimmät oman firman kollegat on 100 km päässä Pargassa ja kerran viikossa nähdään lentokentällä. Mut siel on monesti niin kiire, et ei kerkiä paljoa kuulumisia vaihtamaan. Olen nyt eka kertaa kohdepäällikkönä, mikä tarkottaa sitä, et vastaan kaikesta, mitä täällä tapahtuu. Kaikki talousjutut ja kirjanpidot ja muut oli mulle ihan uutta, kun tänne tulin. Mut monia asioita on selvinny vaan aktiivisesti ohjeita opiskellessa ja välillä muualla olevilta kollegoilta kysymällä. Voisin sanoo, et ihan ookoo tää on tähän asti sujunut ja olen ihan tyytyväinen. Ainahan toki on parantamisen varaa ja mä tuppaan olemaan luonteeltani vähän semmonen, et viilailen kaikkea vähän liikaakin. Jos ei ole tarpeeksi tekemistä, niin kehittelen itselleni lisähommia. En oikeen osaa levätä laakereillani. Anyway, ollut aika kiirettä ja vapaa-ajallakin oon ollu normaalia enemmän menossa alkukaudesta, joten en oo kerinny tätä blogiakaan kirjottelemaan. Mutta nyt oon viime aikoina ollu vähän enemmän kotosalla ja kokkaillu täällä.

Melkein kotikatu

Nidrin ranta huhtikuun lopussa, nyt 3 kk myöhemmin on vähän toinen meininki

Panagia-kirkko Nidrin pääkadulla

Kissimirrejä täällä riittää

Oon tykännyt kyllä tästä paikasta. Tää on ennen kaikkea tosi kaunis paikka. Meri on just niin siniturkoosia kun kuvitella saattaa ja vesi on kristallinkirkasta. Rannoilla on vitivalkosia kiviä, jotka hohtaa kilvan auringon kanssa. Upeita rantoja, mahtavia maisemia, hyvää ruokaa, mukavia ihmisiä - niistä on Lefkas tehty. Just tähän vuoden aikaan täällä on kyllä aika paljon jengiä, eli jos tykkää vilkkaammasta menosta, niin sitten tänne kannattaa tulla heinäkuun lopussa - elokuussa. Mut touko-kesäkuu oli ihan rauhallista, ja eiköhän se syyskuussa taas rauhotu uudestaan. Tänne tulee paljon omilla autoilla kreikkalaisia, italialaisia, romanialaisia ja etenkin serbejä. Loppujen lopuks ei täällä teillä oo kauheita ruuhkia, muuta kun näissä pullonkaulapaikoissa eli Nidrissä ja Lefkadassa ja niitten välillä. Mut muuten teillä on suht rauhallista, eli sekaan mahtuu. Rantojen parkkipaikat ovatkin sitten luku sinänsä. Siellä voi menettää hermonsa. Mut eihän tältä saarelta saa poistua ennen kun on nähny esim. Porto Katsikin ja Egremnin rannat. Välimeren upeimpia rantoja. Mut tosiaan tähän vuodenaikaan etsiydyn itse rauhallisempiin paikkoihin. Viime viikolla vapaapäivänä ajelin bongaamaan kolme eri rantaa, joille mahtu ihan hyvin, vaikka siellä väkeä olikin: Desimi, Afteli ja Amouso. Kaikki semmosen mukavan skootterimatkan päässä. Skootterillahan mä täälläkin mennä vilistän. Tiet on vaan paikotellen kuoppasia, joten sitä pitää skootterin kanssa varoo.

Kaunista merimaisemaa Perigialissa, taustalla näkyy Kreikan manner

Uimarantaa Perigialin kylän alueella toukokuun alussa

Porto Katsikin ranta heinäkuussa

Porto Katsiki heinäkuussa - eikun sekaan vaan!

Tää Lefkas on siitä kiva paikka, et tää on suhteellisen kompakti ja mikään ei ole pitkän matkan päässä. Päivässä saaren ajaa jo hyvinkin ympäri ja matkaa kertyy alle 100 km. Mutta en kyllä tämmöstä välttämättä suosittele. Suosittelen ennemmin varaamaan pari-kolme päivää ja kiertämään ajan kanssa niin, että paikoissa kerkiää pysähtymään ja myöskin nauttimaan. Vaikka onkin pieni saari, niin itsekään en väitä vielä nähneeni kaikkea. Vielä on esim. rantoja bongattavana. Tosin kun mä ajelen tolla 50-kuutioisella skootterilla, niin sillä ei viiti lähtee ihan hirveen pitkiä matkoja köröttelemään. On se vähän semmosta jurraamista. Etenkin jos lähtee vuoristoteille. Oon kyl muutamia kertoja käyny skootterilla tuolla Karian vuoristokylässä, jonne menee aika jyrkkä ja mutkanenkin reitti. Ihan tanssituntien takia sinne lähdin, ja opeteltiin siellä mm. rumbaa, salsaa ja tangoa paritansseina. Siellä oli yleensä kolme miestä ja meitä naisia paljon enemmän, mut aina vaiheltiin paria. Ihan kivaa oli pitkän tauon jälkeen päästä taas vähän tanssahtelemaan.

Näkymä näköalapaikalta saaren länsipuolella, alhaalla näkyy Pefkoulian ranta

Minä Lefkadan kaupungissa, taustalla kävelysilta

Ruuat täällä on ihan parhaita! Kuvassa kalamarakia (mustekalaa), saganaki-juusto ja juustotäytteiset paprikat

Tänään olin meidän saarikierroksella. Alotin tekemään sitä toissaviikolla suomenkielisenä. Tähän asti se oli englanninkielisenä, mut mietin, et suomalaiset tykkää kuitenkin enempi, kun saa opastuksen omalla kielellä. Tää Lefkas on toki sellanen kohde, että meriretket ovat täällä suositumpia. Täällä on kaunis saaristo tässä ympärillä ja laivalla on mukava hyppelehtiä saarelta toiselle. Meillä on myös meriristeilyretki ja se on ehdottomasti suosituin. Siitä tykkään myös itse tosi paljon ja samaten asiakkaat. Meidän lounas on kanssa yliveto ja vaikka en ole itse niitä lihavartaita maistanutkaan niin pakko se on uskoa, kun monet sanoo, että ne on parempia kun missään ravintolassa! Mut mun mielestä ehdottomasti täällä kannattaa myös kiertää tätä saarta, ja jos ei halua ajaa itse ja haluaa myös kuulla mielenkiintosta asiaa päivän aikana, niin miksipä ei sitten lähteä opastetulle retkelle :)

Mahtava maisema meidän Meriristeily-retkeltä. Otettu Spartochorin kylästä Meganissin saarella.

Täytyy koittaa taas aktivoitua enempi tän blogin suhteen. Kautta on kummiskin tässä vielä n. 2 kk täällä jäljellä, eli hyvin yli puolivälin ollaan jo. Kyl mulla on talvenkin kuviot jo selvillä, mutta niistä enempi sitten myöhemmin...

Kalispera sas!

Äänestä minua!

Mun blogia oli ehdotettu Supersaverin Travel Blog -kilpailuun Aasia blogi -sarjaan. Jos tykkäätte mun blogia lukea, niin käykääpä äänestämässä täällä:

http://www.supersaver.fi/kilpailu/blog-awards/aasiablogi

Kiitokset kannatuksesta :)

Ai niin, ja ihan tiedoks, että en kylläkään itse blogiani sinne ehdottanut. Tuli mulle ihan yllärinä tää tieto ja en ole ollut edes tommosesta kilpailustakaan tietoinen.

Khao Lak, goodbye

Toisiks viimenen päivä ennen kotiinlähtöpäivää lähti tässä käyntiin. Tänään mulla on vapaa, mut luulen, et joudun tekee vähän työjuttujakin. Ainakin käyn tsekkaa toimistolla, että onko mun eiliset aamiaispakettitilaukset saaneet vastakaikua ja onko hotelleilta tullut vahvistuksia. Meillä on huominen lähtö tosi poikkeusaikataululla, lähdöt hotelleilta jo 2.40-3.30 aamuyöllä. Se pitää ittekin lähtee sit keskellä yötä töihin. Tää onkin eka kerta mulle virallisesti yötöissä!

Nyt on tehty viimeset arrit, infot, retket ja hotellikierrokset. Enää ei oo kun kaks deppiä. Ens yönä käyn lähettämässä kaks bussillista kentälle ja mun työkaveri Phuketista hoitaa meiän kolmannen bussin ja on sitten ekana kentällä vastaanottamassa muita busseja. Sen jälkeen meen nukkumaan jokskin aikaa ja huomenna mul on vielä iso urakka eli toimiston pakkaaminen! Ehkä vois tänään jo vaikka sitä alotella... Mut huomenna vasta voin joka tapauksessa käydä hakemassa meidän hotellikansiot pois hotelleilta. Meiän pitää tyhjentää koko toimisto, eli mun pitää pakata ihan kaikki. Ja kaikki pitää sit vielä samalla inventoida toimintakertomukseen.

Tällä viikolla on taasen kauden lopun tapaan tullut pikkusia vastoinkäymisiä. Ekaks viime sunnuntaina mun läppäri teki tenän. Windows ei käynnisty. Ja en uskalla tehä recoverya, koska samalla menis kaikki tiedostot. Eikä mulla tietystikään oo mitään back uppeja niistä... Tai kyl mä aina Suomessa käydessäni siirrän kaiken ulkoselle kovalevylle, mut tän kauden tiedostot on vaan tossa läppärillä, mm. mun kaikki kuvat!! No ei auta kun Suomessa kiikuttaa kone mun veljelle, joka on mun atk-tukihenkilö ja varsinainen guru. Se saa ehkä mun tiedostot pelastettua. Saako ite konetta enää toimimaan, onkin sit toinen juttu. Se on tosin vajaa puol vuotta vanha, et takuukin vielä voimassa, mut eivät varmaan kerkiä sitä mun aikataululla korjaamaan, eli voi olla uuden koneen osto edessä. Prkleen koneet!

Sit tiistaina olin lähössä Luontosafarille viimestä kertaa ja aamulla käynnistin mopon tarkotuksenani mennä huoltsikalle tankkaamaan. No mopo venkoili ihan ihmeellisesti, kun lähin ajaa, ja huomasin ilokseni, et kappas se onkin takarengas tyhjänä! Eikun sit soittamaan mun paikallisen yhteistyökumppanin edustajalle ja se päräyttikin kohta paikalle, heitti mut töihin ja otti mopon avaimet ja lupas viedä sen korjattavaks. Onneks olin aikonu käyä siel bensiksellä, joten olin ajoissa menossa töihin ja näin ollen en myöhästyny. Muussa tapauksessa oisin varmaan ollu lähössä just minuutilleen, eikä mul ois ollu ekstra-aikaa yhtään. No sit ois vaan pitäny ottaa lavataksi, eihän se ois muukaan auttanu. Mut onni oli tässäkin onnettomuudessa. Retki meni kivasti, ja oli vielä ihan mukava porukkakin. Ja kun tulin takas toimistolle, oli mun mopokin jo korjattu. Ainoo vaan, et bensa oli siitä nyt jo IHAN lopussa. Ei viisari värähtänykään, kun sen käynnistin. Lähin sit hitaasti köröttelee ja kattelin ympärilleni, et missä näkys kyltti 'gasoline'. Täällähän siis saa bensaa pulloissa. Pullo löytykin aika nopsaan ja otin yhen pullollisen, et selviän sen voimin seuraavana aamuna bensikselle.

Ton läppärin hajoomisen takia, mulla ei oo oikeen mitään kunnollisia kuvia, mitä nyt tähän laittaa, koska mul ei oo aavistustakaan, missä mun kameran piuhat on ja siirrän kuvat aina suoraan muistikortinlukijan kautta koneelle. Nyt täs käytän firman konetta, eikä tässä semmosta lukijaa ole. Mut on mulla sentäs pari surkeeta otosta mun kännykästä tältä kaudelta. Tässä eka pari hauskaa kuvaa, jossa mun paikalliset apupojat siirtää kamoja toimistolta mun kämpille kauden alussa. Itte asiassa ne tulee varmaan huomenna siirtämään ne taas takas mun kämpiltä toimistolle :) Ei ihan laillista puuhaa, mut täällähän mopot on perheajoneuvoja (niitten päällä näkee joskus koko perheen niin että vauvat on sylissä ja hyvä ettei koiratkin vielä retkota jossain joukon jatkeena) ja niitten päällä menee isommatkin kuormat.

Siellä ne menee vaaterekit, kenkätelineet ja silityslaudat... :D

Pysyyköhän tää homma nyt varmasti kasassa...

Sit tässä tämmönen ihan pönttö otos, kun olin kerran raflassa syömässä ja koko Bang Niangin kylästä oli sähköt poikki, niin oli vaan tämmönen romanttinen kynttilänvalo :)

Dao Thong -ravintolassa Bang Niangissa

Ja tossa kun noita kuvia mun kännykästä kattelin, niin tulipa vastaan muutama otos viime kesältä Kreetalta. Olinkin unohtanu, miten ihana paikka on Baloksen laguuni, ihan Kreetan luoteiskulmassa. Sinne tehtiin meriretkee parhaimmillaan kakskin kertaa viikossa viime kesänä. Mä tosin kävin siel vaan kaks kertaa, eli eka obsaamassa ja vaan kerran kävin sen retken tekemässä. Se tosin olikin vähän muistorikkaampi kerta, oli nimittäin pikkanen myrsky ja välillä tyrskyt löi laivan kannelle asti (ja se oli siis ihan suhteellisen iso laiva, millä mentiin). Muutamat ihmiset voi pahoin ja minä merikammonen ihminen sain taluttaa yhtä pahoinvoivaa asiakasta ja kiikuttaa toiselle oksennuspussia. Ja tuolla Baloksellakin kävi sellanen tuuli, et se oli ihan kun ois jossain hiekkapuhalluksessa ollu. Ja voin sanoo, et kun tuulee kovaa, niin se hiekka SATTUU kun se osuu iholle. Saipahan ilmasen ihonkuorinnan. Mut paluumatkalla merenkäynti olikin sit huomattavasti rauhallisempaa ja kaikki oli taas ok. Ja asiakkaat oli retkeen tyytyväisiä! Ja mäkin selvisin :) Mut ehottomasti voin sanoo, et Kreetan upeimmat maisemat sain ikuistettuu just tuolla Baloksella ja Gramvousan saarella. Täs pari kännykkäkameralla otettuu kuvaa, jotka ei oo mitään huippuja, mut näistäkin jo näkee, miten ihana paikka se on! Oh, I miss Crete! Ja kohtahan mä sinne pääsenkin :)

Laguuni on matala ja siinä pystyy hyvin kahlaamaan

Laguunin takana kohoaa jylhät vuoret

Balos ja ihanan turkoosi meri

Jeps, kait tässä pitäs sit ruveta vaikka vähän pakkauspuuhiin. Vaikkei kyl yhtään kiinnostaskaan. Suurimman osan vaatteita voisin kummiskin jo pakata. En oikeen osaa sanoo, mitkä mun lähtöfiilikset on. Tää kausi on ollut hieno ja oon siihen tyytyväinen. Kaudesta tuli ihan erilainen kun mitä olin ajatellut, ihan jo senkin takia, et olinkin koko kauden Khao Lakissa enkä Phuketissa niin kuin alunperin luulin. Mut tää on ollu vaan hyvä juttu ja itse tosiaan tuossa puolivälissä kautta pyysin, et saisin olla täällä kauden loppuun. Ihan sen takia, et se vaan tuntu musta järkevämmältä vaihtoehdolta kuin se, et oisin alkanu opettelee taas Phuketin juttuja ja joku uus Khao Lakin juttuja. Yksin mä tän kauden alotin ja yksin mä sen myös lopetan. Ekat kaks viikkoo olin täällä siis yksin ja niin myös vikat kaks viikkoo. Näin se ympyrä sulkeutuu. Tässä kaudessa on ollut paljon hyvää, Khao Lak on ihana paikka ja oon oppinut niin paljon uutta Thaimaasta tän kauden aikana. Toki vielä paljon olisi opittavaa! Ja enhän mä ole käynyt tuolla pohjosempana ollenkaan Bangkokia lukuunottamatta. Eli en voi sanoo mitenkään vielä tuntevani tätä maata kauheen hyvin, mut huomattavasti paremmin kuin ennen opasuraani. Enhän ollut käynyt Kaakkois-Aasiassa laisinkaan ennen kun tänne oppaaksi lähin. Jotenkin tällä kaudella on ollut vaan koko ajan semmonen tunne, et tää on vaan jokin välivaihe johonkin. Tai et ihan kun en ois oikeen päässyt ajan tasalle koko kaudella vaan aina ois jotakin kesken. Ja sama tunne on vielä tässä lopussakin. Ei tunnu yhtään, et tää kausi ois ees loppumassa?! En tiedä, palaanko enää Thaimaahan ainakaan töihin, mut toivon että ainakin lomalle, jos en muuta. Toisaalta odotan niin monia juttuja - Suomessa käymistä, perheen ja kavereiden tapaamista, koulutuspäiviä pääkonttorilla, ja etenkin tietty mun Kreetan lomaa ja vieläpä tulevaa kesäkautta Lefkaksella - että tän kaiken keskellä meinaa unohtua, et oon tosiaan lähdössä pois Thaimaasta ja jättämässä tän paikan, monet ihanat ihmiset ja kaikki nää hassut thaimaalaiset jutut taakseni. Näistä hassuista jutuista on kumminkin tullut mun elämää ja kyllä - mä tööttäilin tällä viikolla hotellikierroksella käydessäni siinä temppelin kohdalla, missä paikallisetkin tööttää ja pyytää hengiltä suojelusta liikenteeseen.

Khao Lak, hei hei. Thaimaa, olet koti. Tulee ikävä <3