TOP 10: Mitä tehdä Khao Lakissa?

1.       Mene rannalle!

Rantaviivaa täällä riittää ainakin 15 kilometriä, ellei enemmänkin. Ja rannoissa riittä, mistä valita! Keskustan ranta Nang Thong ja siitä n. 3 km pohjoiseen oleva Bang Niang ovat vilkkaimmat. Niiden puolivälissä on pitkä rantapätkä, jolla on ravintoloita, baareja ja hierontapaikkoja ja niiltä saa myös rantapetejä  ja –varjoja käyttöön. Muutenhan rannat täällä ovat rauhoitettuja, eli petejä ei saa rantahiekalle laittaa, ei saa vuokrata mitään moottorivekottimia eikä kaupustella. Keskustasta etelän suuntaan ei pääse kovin pitkälle kävellen, mutta n. 4 km keskustasta etelään alkaa Khao Lak Beach, joka on myöskin aivan mainio ranta. Sen edustalla on isoja hotelleja, mutta ranta on siltkin rauhallinen, ja mitä etelämmäksi kulkee, sitä vähemmän on porukkaa. Hotellin baarien/ravintoloiden lisäksi rannalla on muitakin pikkubaareja ja ihan pohjoispäässä pari mukavaa seafood-ravintolaa. Myös hierontaa on runsaasti tarjolla. Rannalla oli myös hauska reggaevene. Pitkähäntävene, joka tekee jotain venereissuja. Mainoksia siitä näkyi kiinnitettynä rannan puihin. Vene oli parkissa rannan tuntumassa, reggae raikasi ja veneen omistaja köllötteli lepposasti meressä renkaan päällä J Mitä pohjoisemmaksi taas Khao Lakin keskustasta mennään, sitä rauhallisemmiksi rannat muuttuvat. Esim. Khuk Khak Beach ennen Pakarangin niemimaata. Siellä on ainakin yksi pikkuinen rantabaari, Lek Bar. Pakarangin niemimaasta pohjoiseen, n.15 km pohjoiseen taas on Bang Sak Beach, oikea rauhan tyyssija. Eipä näy juuri muita rantapäivän aikana. Ihan uskomatonta, että tuommoinen paikka voi vielä olla. Kilometrien mitalta autiota rantaa! Näiden rantojen väliin jää siis Pakarangin niemimaa, jonka ympäri ei pääse rantaa pitkin. Mutta sen eteläpuolella on myös suosittu White Sand Beach. Hieman valkosempaa hiekkaa ja paljon rantaravintoloita, joilla myös petejä ja varjoja vuokrattavana. Tästä rannasta monet tykkäävät, mut toki siellä siksi on myös vähän enempi porukkaakin. Mut kaikenkaikkiaan mahtavia rantoja ja tässä suhteessa kannattaa lähteä merta edemmäs kalaan, eli vaikka hotelli ois keskustassa, niin ehdottomasti lavataksi alle ja kattomaan näitä muitakin biitsejä!

Nang Thong Beach

Khao Lak Beach ja reggaevene

2.       Käy Khao Sokin kansallispuistossa!

Ehdottomasti tämä kannattaa sisällyttää lomaan. Ja jos loma-aikaa on vähintään kaksi viikkoa, niin suosittelen viettämään yhden yön kansallispuistossa. Majoitusvaihtoehtoja riittää: bungaloweja Sok-joen tuntumassa sekä veden päälle rakennettuja bambumajoja ja pikkumökkejä Cheow Lan –järvellä. Kätevimmin pääset paikan päälle järjestetyillä retkillä, koska sillon ei tarvii käyttää kallisarvoista aikaa pähkäilemällä, mihin mennä ja miten sinne päästä ja varmasti näkee myös enemmän ja saa vierailusta enemmän irti. Cheow Lan –järvi on upea paikka, maisemat ovat vertaansa vailla. Mahtavat karstikalliot kohoavat korkeuksiin ja järvellä on yli 100 saaren saaristo, joka on muodostunut karstikallioiden huipuista, jotka jäivät järven alle. Toki bambumajat ovat aika vaatimattomia, joten luksusta hakeville en voi niitä suositella, mutta elämystä ja eksotiikkaa etsiville sitäkin enemmän! Kansallispuistossa tehdään Sok-jokea pitkin myös kanoottisafareita ja joella on mahdollista bongailla myös viidakon elämää.

Sok-joella kanootissa on mukava lekotella

Mahtavia maisemia pitkähäntäveneestä Cheow Lan -järvellä

3.       Sukella tai snorklaa Similanilla!

Vesi ei ole minun juttuni ja yleensä rannalla ollessa en käy edes uimassa. Tällä kaudella olen uinut vain kaksi kertaa, Khao Sokin kansallispuistossa Cheow Lan –järvellä ja Krabin reissulla Chicken Islandin poukamassa meressä. Mutta kuka vedestä ja merestä tykkää, niin ehdottomasti suunta Similanin merelliseen kansallispuistoon. Mitään reittilauttoja saarille ei mene, mutta sinne järjestetään monenlaisia retkiä. Retkiä, jossa rantaudutaan yleensä kahdelle saarelle (koska ainoastaan kahdelle näistä yhdeksästä saaresta saa ylipäänsä rantautua), retkiä joissa pysytellään veneessä koko päivä, ja myös yön yli reissuja. Riippuu ihan omista intresseistä, millaiselle retkelle sitten haluaa lähteä. Jos snorklaus on pääasia ja haluaa nimenomaan ihmetellä upeaa pinnanalaista elämää, niin sitten ehdottomasti suoraan veneestä, koska veneellä pääsee suoraan riuttojen päälle, missä on parhaiten katseltavaa. Jos taas haluaa nauttia aivan yli-ihanasta valkoisesta hiekasta ja ihastella upeaa rantamaisemaa turkoosin meren lainehtiessa vieressä, niin sitten retkelle, jossa rantaudutaan. Näillä retkillä yleensä käydään käppäilemässä vähän viidakossakin, tosin ihan polkuja pitkin ja paljasjaloin. Mun täytyy harmikseni sanoa, et en ole Similanilla itse käynyt, kuvia ainoastaan nähnyt. Johtuu siitä, et mulla on tää merikammo, ja ajatus siitä et lähetään tosta vaan suoraan avomerelle ja aallokoiden armoille... Siis eihän sinne tietenkään lähdetä, jos keli on liian paha, mut kammo mikä kammo ja parempi et itte pysyttelen maissa vaan. Harmittaa kyl sinänsä, koska ehdottomasti Similanille haluisin. Ja sukeltajille Similan on tietysti ihan must! Sanotaan, että se kuuluu top 10 sukelluskohteisiin koko maailmassa. Mut hyvät ihmiset, ketkä sinne menette: ettehän sit pliis koske koralleihin! Ne on eläviä ja jos niitä koskee tai niitten päälle tallaa, ne kuolee ja ne uusiutuu ihan älyttömän hitaasti. Eli kuka sinne menee, niin tuntekoon myös vastuunsa tuon paikan tulevaisuudesta. Thänkjuu! J

 Similan, kuva sivulta www.photos-thailand.com

Snorklausta, kuva sivulta www.thailandsnorkeling.com

4.       Hemmottele itseäsi!

Hierontaa, kuorintoja, kasvohoitoja, manikyyrejä ja pedikyyrejä... ja vielä mielettömän edulliseen hintaan! Oma suosikkihierontamuotoni on ehdottomasti thaihieronta. Siitä jo edellisessä kirjoituksessani mainitsinkin, mut siinä tosiaan hieroja käyttää sormien lisäksi käsivarsia, kyynärpäitä, jalkoja ja polvia. Painellaan, mutta myös venytetään. Joskus hieroja saattaa kävelläkin päällä. Thaihieronnan yleinen hinta täällä on 300thb/tunti eli n. 7,5 euroa (jostain saa jopa 250 thb). Samalla hinnalla saa tunnin jalkahieronnan, jonka päätteeksi yleensä hierotaan vähän hartioitakin. Itse en tykkää öljyhieronnasta, mut jos haluaa rentouttavampaa, niin sit se on paikallaan. Mä en ensinnäkään tykkää siitä, et mun iholle lotrataan öljyä ja mun käsitys hyvästä hieronnasta on se, et siinä pitää pikkusen ”murjoakin”, joten jätän nää rentouttavat hieronnat suosiosta muille. Mut selkä-hartiahieronta on toinen hyvä, josta tykkään. Se maksaa yleensä 400 thb eli 10 euroa. Oon kartoittanut aika monia hierontapaikkoja täällä ja kaksi suosikkipaikkaa on muodostunut: keskustassa Lampan Massage (sijaitsee päätien varrella sijaitsevan Café Kantaryn takana) ja Bang Niangissa Kinnaree Massage (käänny päätieltä 7eleven-marketilta rantaan päin, Kinnaree on heti oikealla). Sit paras kynsihoitola on Phu Ping keskustassa, Ten Star –ravintolan vieressä, sisämaan puolella. Manikyyri tai pedikyyri 200 thb eli 5 euroa, jos haluaa koristelakkauksilla, niin 100 thb lisää. Ja sit keskustassa on vielä paikka nimeltä Sabaidee Massage (Ska Barin vierestä porttikongi, jonka päässä sisäänkäynti). Täällä on panostettu tunnelmaan ja rauhallisuuteen. Tarjoavat hierontaa ja mm. kasvohoitoja. Sopii nimenomaan rentoutusta etsiville.

Lampan Massagen hintoja

5.       Syö thairuokaa!

Aaah, chili! Mun on pakko saada sitä, oon ihan addiktoitunut J Jos tilaan jotain miedompaa, niin oon heti pyytämässä tarjoilijalta chili powderia, eli chilirouhetta. Mun lempparilounasvaihtoehdot ovat Pad Thai (paistettuja nuudeleita kastikkeessa ja seassa on yleensä kananmunaa, vihanneksia ja haluamaansa lisuketta esim. kanaa tai katkarapuja ja ruokaan lisätään monesti vielä pähkinärouhetta ja bambunversoja sekä puristetaan limeä päälle) ja Fried Rice (paistettu riisi, jonka seassa useasti myös kananmunaa ja haluamiaan lisukkeita). Kummassakan näistä ei ole chiliä valmiiksi, paitsi fried ricea voi tilata jossain paikoissa myös curry powderilla maustettuna, jolloin ruokaan tulee potkua. Mut tulisempia vaihtoehtoja on currykastikkeet (vihreä, keltainen, punainen, massaman ja panang). Ei voi sanoa, mikä näistä olisi tulisin, koska kaikki voidaan valmistaa sillä tulisuusasteella kuin ruokailija haluaa. Mai pet tarkoittaa thaikielellä ei tulinen, joten semmoisenakin voi tilata. Curreja voi tilata myös haluamillaan ainesosilla: vihanneksilla, kanalla, naudalla, katkaravuilla, mustekalalla tai seafoodilla, jolloin yleensä laitetaan kaikkia merenantimia sekaisin (ainakin katkarapuja ja mustekalaa, useasti tulee lisäksi kalaakin). En osaa sanoa, mikä olisi mun ehdoton thairuokasuosikkini, mut se mistä täällä nautin eniten, on tuoreet merenelävät. Nimenomaan katkaravut ja mustekala, ja niitä syönkin eri tavoin valmistettuna oikeestaan joka päivä J Niitä tuun kaipaamaan taas, kun täältä lähden ja tietty chiliä kans! Kreikassa kun ei oikeen harrasteta noita tulisia ruokia ja siel on aika vähän semmosia etnisiä ravintoloita, mistä sais tulista ruokaa. Ruokahan täällä on ylipäänsä tosi edullista. Toki eritasoisia ravintoloita on tarjolla, mut ihan normithairavintolassa syö hyvinkin n. 200 bahtilla eli 5 eurolla (esim. curryt yleensä 120-150 thb, lisukkeeksi riisi 20 thb, sooda 30-40 thb). Pad thai ja fried rice ovat yleensä jotain 100-150 thb, mut meidän toimiston lähellä on paikka, missä ne maksaa lisukkeesta riippuen 40-70 thb. Kerran oltiin siinä työkaverin kanssa lounaalla ja meidän lasku oli yhteensä 150 thb! Me kutsutaankin sitä paikkaa meidän työpaikkaruokalaksi J Niin ja en edes tiedä, mikä sen paikan nimi on, mut semmonen tosi vaatimattoman ruokalan näkönen paikka se on, ja siinä edustalla on koju, jossa tehdään tuoreista hedelmistä fruit shakeja. Nekin maksaa siellä vaan 40 thb eli n. euron, kun muualla saa yleensä pulittaa 60-80 thb. Eli hedelmiä ja jäätä tehosekottimeen ja siitäpä syntyykin tää virkistävä juoma. Mun suosikki on lemon shake. Mango shake on kans hyvä. Tietty jos alkoholijuomia juo, niin laskun loppusummakin nousee. Olutta en itse edes juo, joten sen hintaa en ole edes seurannut. Baareissa taitaa olla jotain 80-90 thb, toivottavasti en nyt hirveesti valehtele. Viinilasillinen ravintolassa on yleensä 120-150 thb. Thairuoasta riittäis juttua vaikka loputtomiin, mut sit tähän lopuks pari ravintolavinkkiä Khao Lakista. Thairuokapaikoista mun ykkössuosikki on Gold Elephant eli Chang Thong, joka on ihan päätien varressa Laguna-hotellia vastapäätä keskustan eteläpäässä. Hyvä ja edullinen paikka on myöskin Khaolak Seafood Family House, päätien varressa sisämaan puolella lähellä Happy Snapper  -baaria. Sit taas Bang Niangissa päätien varressa 7eleven-markettia melkein vastapäätä on kaksi hyvää paikkaa ihan vierekkän: Dao Thong (jossa saa jälkkäriksi aina ihanat friteeratut banaanit J) ja Takieang. Molemmat ihan edullisia ja hyvää ruokaa. Parhaat pizzat saa kartotukseni mukaan keskustassa rantakadulla Seaview-hotellin lähellä sijaitsevasta La Piccola Maria –paikasta. Paljon muitakin hyviä paikkoja on toki!

Barrakudaa tamarind-kastikkeella

Tom Kha Goong, katkarapukookosmaitokeitto

6.       Nauti auringonlaskun illallinen!

Tää liittyy nyt ruokaan, mut tässä on suuremmassa osassa kokonaisvaltainen elämys. Auringonlaskut täällä nimittäin ovat tosi kauniita ja kun ravintolaan lähtee vähän aikasemmin, saa nauttia tästä upeasta elämyksestä samalla. Aurinko laskee tällä hetkellä tuossa noin puoli seitsemän aikoihin, joten jos kuuden maissa on paikan päällä, niin ei missaa mitään. Auringonlaskun ihasteluun pari mukavaa paikkaa Bang Niangin rantakadulla: Green Pepper on the Beach (täällä on ihanan välimerellinen tunnelma ja vaaleansävyinen sisustus, kansainvälistä ja thairuokaa) ja Chong Fah (Mukdara-hotellin vieressä rantakadun eteläpäässä). Myös keskustasta n. kilometri eteläänpäin hienolla näköalapaikalla sijaitsee Muanlai –ravintola, jossa tarjoillaan vain thairuokaa. Sinne pääsee keskustasta kävelytietä pitkin päätien laitaa kulkien tai sit tietty lavataksila.

Upea auringonlasku Green Pepper on the Beach -ravintolassa

7.       Käy kuuntelemassa Happy Snapper –baarin loistavaa livebändiä!

Bändi esiintyy muina iltoina paitsi sunnuntaina ja keskiviikkoisin on lisäksi avoin lava, jolloin kuka tahansa yleisöstä voi mennä bändin kanssa (tai ilman bändiä) lavalle soittamaan tai laulamaan. Mut tosiaan bändin on tasokas ja osaa hommansa ja heidän solisti Exy on ihan stara. Pieni nainen, mutta mahtavalla äänellä varustettu. Välillä lavalla käy muitakin, esim. sveitsiläinen Claudia tiistai-iltaisin. Bändi alottelee yleensä vasta kymmenen jälkeen ja soittaa useemman setin.

Happy Snapperin loistobändi esiintymässä

8.       Katso ladyboyesitys!

Tämähän onnistuu Bang Niangissa, päätien varrella sijaitsevassa Moo Moo Cabaret’ssa. Esitys alkaa klo 21.45 joka ilta ja kestää 1,5 tuntia. Eikä maksa mittään! Drinkit on ehkä pikkasen hinnakkaampia kun muualla, mut ei mitään överiä kummiskaan ja toki on esityksen päätteeksi kohteliasta laittaa pikkasen tippiä lavalla olevaan keräyskulhoon. Ja jos kuvautat itsesi ”ladyn” kanssa esityksen jälkeen,niin siitäkin on tapana antaa vähän henkilökohtaista tippiä. Tämä kabaree toimii harrastelijapohjalta, eli esitys ei ole ihan ammattilaistasoa, mut näkemisen arvonen ja hauska! Puvustus on ihan upea, kimallusta, sulkia ja höyheniä piisaa. Mut tietty se suurin mielenkiintotekijä on koittaa tarkastella näitä leidejä ja etsiä miesmäisiä piirteitä. Ja kyllä niitä näkee, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän. Mut tosi hoikkia ja sorjarakenteisia nämä leidit kummiskin ovat.

Ladyboyesityksessä on väriä

9.       Patikoi luonnossa!

Tämä onnistuu vaikkapa Khao Lak – Lamru –kansallispuistossa. Keskustasta n. 2 km etelään päin päätien varressa on Lamru-puiston pääsisäänkäynti ja lipunmyynti (aikuiset 100 thb, lapset puoleen hintaan). Puistossa on n. 1,5 km mittainen kävelyreitti, ja matkan varrella on myös pikkunen hiekkaranta, jossa voi uida ja ottaa aurinkoa. Saman kansallispuiston alueella, n. 9 km keskustasta pohjoiseen päin on myös Chong Fah –vesiputous, josta kirjottelinkin jo aikasemmin tässä blogissa. Molemmissa paikoissa reitit on pikkasen haastavia, eli ei huonojalkasille sopivia. Ehdoton varustus: hyvät kengät, paljon nestettä, hyttyskarkotetta. Jos näissä molemmissa vierailee saman päivän sisällä, pääsee samalla lipulla. Tosin sisäänkäynnit suljetaan puoli viideltä, koska alueilta on parasta keritä takasin auringonlaskuun mennessä, koska siellä ei ole mitään valaistuksia ja pimeessä alueilla liikkuminen ois tosi vaarallista. Ja pari tuntia vähintään on hyvä varata vierailuihin molemmissa paikoissa. Puistossa tietysti enemmänkin, jos jää rannalle aikaa viettämään.

Lamrupuistossa on mielenkiintoisia juurakoita

10.   Juttele paikallisten kanssa!

Täytyy sanoa, et tän kauden aikana mun silmät ovat avautuneet ihan uudella tavalla katsomaan tätä maata ja kansaa. Välillä fiilikset on ristiriitaisetkin, ja ei oikein tiedä, miten suhtautua asioihin. Mut nimenomaan paikallisten kanssa puhumalla saa niin paljon tietoa siitä, miten täällä oikein eletään. Thaimaalaiset hymyilevät aina (no ainakin melkein kaikki ja melkein aina...), mut välillä se ”naamari” putoaa naamalta ja näkee karun todellisuuden. Mietin välillä, että miten nämä ihmiset jaksavat? Elannon hankkiminen ei ole helppoa. Tehdään pitkiä päiviä pienillä palkoilla.Osa tekee useampaakin työtä elättääkseen perhettään. Matkailijoiden antamat palvelurahat ovat tärkeä osa palkkaa, ne tulevat todelliseen tarpeeseen. Joissakin baareissa saattaa olla, että tarjoilijan palkka muodostuu pelkästään palvelurahasta. Toki paikallisten kanssa jutteleminen on joskus haastavaa puutteellisen kielitaidon vuoksi, mutta kannattaa yrittää. Moni ei pistä juttutuokioita ollenkaan pahakseen.

11.   Bonusvinkki matkailijalle!

Pesetä pyykkisi pesulassa ennen kotiinlähtöä! Pesettäminen ei paljoa maksa, suurin piirtein 50-60thb/kg. Joissain paikoissa on eri hinnat riippuen haluaako silitettynä vai ei. Monesti pelätään, että pesulat hävittävät vaatteet tai että kaikki muuttuu pinkiksi. Itselleni ei ole koskaan käynyt näin. Valkoiset paidat ovat edelleen valkoisia. Toisaalta olen aina kauden alussa rohkeasti vienyt johonkin lähellä olevaan pesulaan, ja jos se on toiminut, niin olen koko kauden käyttänyt samaa paikkaa. Täällä pesuaineissa on aika voimakkaat hajusteet, joten pyykit saa hyväntuoksuisina takaisin. Mut jos ei hajusteista tykkää, kannattaa jättää pesetys sikseen. Samaten mitään kallisarvosia muotiluomuksia ei ehkä kannata pesulaan viedä, mut harvapa semmosia mukanaaan Thaimaahan kantaakaan. Miten ihanaa, kun ei kotiinmennessä tarviikaan ruveta setvimään pyykkivuorta, vaan voi laittaa vaatteet suoraan kaappiin odottamaan kesää tai seuraavaa lomareissua J

Tiedän, et tästä listasta tuli aika perinteinen, mut nää on oikeesti niitä parhaita juttuja, mitä täällä voi tehdä, ainakin mun mielestä. Ja niitä mistä ylipäänsä matkailijat tuntuu eniten täällä nauttivan. Ehkä seuraavaks teen Top 10 listan asioista, mitä täällä EI kannata tehdä. Se vois varmaan olla ihan yhtä hyödyllinen J Hih, mulla onkin jo mielessä pari juttua, mitä ainakin on sillä listalla! Mut joo, tämmösen Khao Lak –manuaalin kirjottelin teille tässä vapaapäivän ratoksi. Nyt taidan alkaa suunnittelemaan ulosmenoa. Jos kävis vaikka lounaalla mun lempparikahvilassa Café Kantaryssa ja sit pitäs viedä pari työpaitaa räätälille, et laittasvat niihin parit ylimääräset napit. Ja illalla pitäs mennä taasen klinikalle ja toivon mukaan saan nää siteet tänään pois!

Mukavaa päivää kaikille!

Hupsista keikkaa, nurin mentiin...!

Pitihän sen tämäkin sitten sattua. Mopo-onnettomuus. Eikös sitä sanota, et ei oo täysin kokenut Thaimaata, jos ei oo ollu mopokolarissa. Ehkä vähän liioteltua, mut kuvastaa sitä, et nää onnettomuudet on täällä tosi yleisiä ja niitä sattuu harva se päivä.

Mulla oli siis viime keskiviikkona vapaapäivä. Oltiin jo työkaverin kanssa puhuttu, et lähetään biitsille. Nooh, lähettiinki ajelee. Mä sit ajelin eellä ja kaveri perässä, ja yhessä vaiheessa sit hiljensin vauhtii ja tarkotus oli kysästä, et mentäskö yhelle rannalle. Samalla sit kattoin sivulle ja siinä sitä sitte mentiinki... Nimittäin meni mopon rengas pois asfaltin puolelta sinne hiekan puolelle ja siinä oli vielä vähän koroketta asfaltin ja pientareen välissä. Kaaduin ja mopo meni ojan puolelle ja ite lensin asfalttiin. Käsi ja polvi siinä ensimmäisenä otti vastaan. Tuli lähinnä pintanaarmuja, joista tuli ihan vähän verta. Tien toisella puolella oli jotain paikallisii ”puutarhureita”, jotka oli siistimässä tienvierustoja ja leikkaamassa rehottavia puita ja puskia. Taisvat olla tien varressa lounastauolla. Sieltä sit heti juoksivat apuun ja mopoo nostaman pystyyn ja kattomaan tarviiko apua. No ittekin pääsin sieltä tolpilleni ja soitinki yhelle lekurille joka neuvo, mis on lähin ensiapu. Muitaki ohiajavia siihen pysähty kysymään, et tarviiko apua ja varmistelivat, et voinko varmasti nyt lähtee ajamaan. Mut vakuuttelin, et kaikki ookoo ja eiku mopon selkään ja ajamaan ensiapuun. Tuurilla se oliki ihan vähän matkan päässä. Eli jos ajaa nurin, ni se kannattaa tehä lähellä ensiapuasemaa. Siellä sit putsasvat haavat ja laittovat polven päälle sideharson teipillä kiinni. Käden haavaan eivät laittaneet mitään. Sanovat, et illalla voin itte puhdistaa ne haavat ja jättää avoimeksi...

Ensiavussa putsasivat ja laittovat siteen, makso 100 thb eli 2,5 €

No, biitsille meneminen ei ehkä ollu enää kovin hyvä idea (eipä järkee lähtee hautoo niitä haavoja sinne aurinkoon), ni päivän suunnitelma meniki sit uusiks. Kaveri ehotti, et mennään käymään Phuket Pearl -helmiliikkeessä, jossa käyään aina yhellä meiän retkellä. Sillon ei kummiskaan itte kerkiä ruveta mitään shoppailemaan, ja olin jo ittekin ajatellu, et pitäs mennä sinne joku kerta ajan kanssa, ku oon vaan hulluna noihin helmikoruihin. Ja olin aatellu, et kyl mun pitäs vihdosta viimein saada ihan aitoja helmiä. Siitä tuliki sitte kallis reissu :D Mukaan tarttu sormus ja rannekoru. Tai no, ne jäi kyl sinne vielä pienennettäviks, ku mul on nii kapee ranne ja sormet, et nehän oli mulle ihan liian isoja. Hain ne sieltä sit myöhemmin, ja oih ja voih, on ne vaan niin hienot! J

Mun uuet porvarikorut :D

Sitte seuraavaks päätettiin mennä kahvilaan lounaalle. Tos Khao Lakin keskustassa on yks aivan ihana kahvila nimeltä Café Kantary. Sieltä saa kaikkia ihania juomia ja kreppejä ja vaikka mitä herkkuja. Ostin sieltä jo aikasemin semmosii pikkuleipiä ja söin niitä yks ilta niin monta,et vatsaan sattu! Nyt päätin kokeilla juomaa nimeltä Green Tea Cream Frappe. Se näyttää terveelliseltä, jos ei kermavaahtokerrosta oteta lukuun, mut terveellisyys on siitä kaukana... Nimittäin se maistu ihan kermalle. No okei, se oli tyyliin vihreetä kermaa koko juoma :D Sen kanssa söin tosi hyvää pinaattijustokreppiä, nam!

Green Tea Cream Frappe & Italian Soda @ Café Kantary

Hemmottelupäivä sen kun jatku ja seuraavaks mentii laitattaa meiän kynnet Phu Ping -kauneussalonkiin. Mä laitatin sekä jalat että kädet. Ja siel salongis se tyttö osaa kyl asiansa. Tuli ihan ylihienot! Ja sen jälkeen vielä kadun toiselle puolelle Lampan-hierontapaikkaan hierontaan. Nyt en oikee voinu siteiden takia mitää thaihierontaa ottaa, ni otin päähieronnan. Sekin oli ihan mukava, mut ei oo kyllä kunnollisen thaihieronnan voittanutta. Se on kyllä oikeesti paras hierontamuoto. Ainaki mä tykkään ja etenkin sillon, kun hieroja osaa asiansa. Mä nimittäin inhoon sellasta hissutteluhierontaa. Siinä hommassa pitää olla kunnon ote ja sen pitää tuntuakin jossain. Mitä enemmän sattuu ja mitä enemmän nikamat rutisee, sitä enemmän mä nautin :D Oon varmaan joku sadomasokisti...

Hienot! Ja makso 300 thb eli vajaa 8 €

Mut joo tuli sit vähän erilainen vapaapäivä kun mitä oli suunniteltu, mut täytyy sanoo et ei yhtään hassumpi! Rahaa tietty palo vähän enempi kun mitä ois rannalla makoillessa menny, mut kaikki oli kyl hinnan väärttejä.

Illalla sit päätin lähtee viel klinikalle, jota suositellaan asiakkaillekin. Halusin näyttää siellä vielä haavoja ja puhdistuttaa ne uudelleen ja saada vähän parempia hoito-ohjeita. Lääkäri sanokin, et hyvä kun tulin. Laittovat semmoset rakkolaastarii muistuttavat ”tarrat” noihin haavoihin ja siteet päälle. Seuraavana iltana piti mennä tarkistuttaa, et ne on ok. Ja viis päivää näitä pitäs nyt pitää, eli tiistaina meen sinne seuraavan kerran, ja jos kaikki on ok, ni saan nää siteet sit pois. Oon syöny nyt antibiootteja kans ihan siltä varalta, et jos bakteereita ois menny haavoihin, ni ne ei tulehtus. Näissä lämpötiloissa ja kosteusoloissa pienetkin haavat voi olla vakavia, jos ei niitä kunnolla hoideta, koska ne tulehtuu niin helposti.

Nyt on polvi kunnon paketissa...

... ja samaten käsi!

Ihanan värisiä antibiootteja :)

Täytyy vielä sekin sanoo, et mehän ei kylläkään suositella täällä edes mopon tai skootterin vuokrausta. Syykin on selvä, eli vakuutuksia ei niissä ole ja kolareita sattuu. Tietkin on kuoppasia ja vielä vasemmanpuoleinen liikenne. Ja etenkin jos asfaltilla on hiekkaa, niin sillon mopo lähtee helposti lapasesta. Mut jos nyt välttämättä pitää lähtee mopoilemaan, niin ehottomoasti KYPÄRÄT PÄÄHÄN! Lakikin sen jo määrää, mut paikallisethan niitä ei juurikaan käytä. Tai eivät ainakaan ajattele, et se olis turvallisuuden takia tarpeellista. Käyttävät vaan siksi, et eivät sais sakkoja. Eli kypärät on täällä poliiseja varten ja monesti ovat mopon etukorissa tai käsivarrella roikkumassa, kun ajetaan. Sit jos tiedetään jossain olevan ratsian, niin siitä ohi ajettaessa laitetaan kypärä päähän ja kun on ohi ajettu, niin taas kypärä pois. Uskokaa tai älkää, mut tää on totta ja oon omin silmin todistanu. Sama myös autoillessa turvavöiden kanssa. Mut mä voin sanoo, et kypärä pelasti mun pään ja naaman. Ne naarmut, mitkä nyt on mun kypärän visiirissä, oisvat olleet mun naamassa ja ties vaikka ois ollu vakavampaakin kun pelkkiä naarmuja. Täällä näkee polvia ja käsiä tosi paljon paketoituina ja etenkin just ulkomaalaisilla. Johtuu monesti siitä, kun kokemattomana lähetään mopolla huristelemaan. Toki paikallisillekin kolareita sattuu ja monilla on mopokolarin jälkiä, etenkin just polvissa. Nyt se on sitten kokeiltu itekin, ja onni onnettomuudessa, et selvisin lähinnä pelkällä säikähyksellä ja melko lievillä vammoilla.

Sekin selvis tässä hötäkässä, et täällä kyl apua saa, kun sitä tarvii ja vaik ei edes tarviiskaan. Kaikki on heti huolehtimassa ja auttamassa. Kaikki tutut ja tuntemattomat, siis nimenomaan paikalliset, kyselee koko ajan, et mitä mulle on sattunu ja osottavat myötätuntoa. Meidän paikallisen yhteistyökumppanin edustaja kun näki mut, niin kauhistu ja rupes ihan vaahtoo mulle, et miks en mä soittanu sitä apuun. Ja tänään kun menin hakee yhestä hotellista asiakkaita kotimatkalle ja siitä päätien varresta on pikkunen kävelymatka hotellin respaan, ni paikallisopas oli soittanu hotellin auton hakemaan mut. Siis vaikka mä pystyn ihan hyvin kävelemään, eikä mul oo enää ees mitään kipuja tossa jalassa!! Lentokentälläki monet paikallisoppaat (meidän omat ja toisenkin firman) kyseli mitä on tapahtunu, samaten laukkuauton kuljettajat, ja mihin ikinä hotelliin tai ravintolaan meen niin saan myötätuntosia katseita osakseni ja myös kyselyitä. Asiakkaatkin on jonkun verran kyselly, etenkin sellaset, joitten kanssa oon ollu tekemisissä. Eli on tää ihana tunne, et apua on tosiaankin tässä maailmassa tarjolla, ja ihan vielä pyyteetöntä sellasta. Sitä ihka oikeaa aitoa auttamisenhalua <3

Eikun turvallista tulevaa viikkoa kaikille! J

Krabia tutkailemassa

Toissaviikolla mulla oli semmonen historiallinen tapahtuma kun tuplavapaa. Ensimmäinen – ja varmaan viimenen – tällä kaudella... Mut olin jo miettiny, et tällä kaudella lähen käymään Krabilla, kun viime kaudella se jäi väliin. Ja muutenkaan en halunnu jäädä nyhjää tänne samoihin ympyröihin pariks päivää. Sattu silleen, et kollega Krabilta oli tulossa just samoina päivinä Khao Lakiin, ni tehtiin vaihtokauppa ja mentiin samalla autolla eestakas. Saatiin ihan kohtuulliseen hintaan, ni se oli kyl paljon mukavampi ja kätevämpi vaihtoehto kun lähtee paikallisbusseilla sotkee. Kun ois viel pitäny kaks kertaa vaihtaa bussiakin, ja ties kuin kauan ois menny ootellessa asemilla jne.

Noh, tiistai-iltana oli tarkotus eka vaihto suorittaa. Mut kuski oli tänne tullessa ajellukin harhaan ja oli kääntyilly menosuuntaan ja monta kertaa kyselly tietä. Ja ei, ei tietenkään ollu mukamas eksyksissä :D Noh, kun sit vihosta viimein tänne pääsivät ni kello tais olla jo iltakaheksan ja kun lähettiin matkaan, ni kuski ja sen mukana ollut vaimo/tyttöystävä ilmotti, et ne vieki mut vaan Krabi Towniin saakka. Ja mähän olin menossa Ao Nangiin. Ei se matka pitkä siinä välillä oo, mut en nyt kyl halunnu iltapimeellä mihkää Krabi Townin bussiasemalle ihmettelee, et milläs sinne Ao Nangiin pääsen?! Onneks seki sit ratkes parin puhelun jälkeen ja matka alkoi. Mut johan oli maailman hitain kuski. Ajeli semmosta 60-80 km/h. Meinas jo hermot mennä. Kolme tuntia se sahas sitä matkaa sinnekin suuntaan takas, vaikkei se tiettävästi nyt ees eksyny, mut musta tuntu et se ajeli jostai vähän pitemmän kautta... Ja toi välimatkahan on jotai 130 km...

Kello oli puol kakstoista ku vihosta viimein saavuin Ao Nangiin. Kollega oli mulle buukannu majapaikan Ao Nang Backpacker Dormitorysta, naisten huoneesta. Ku sinne hiippailin, ni siel oli jo kolme muuta nukkumassa. Se oli siis semmonen makuusali, jos oli kolme kerrossänkyy ja mä sain yläpedin. Ja sit siel oli lukolliset kaapit. Mä koitin siinä sit mahdollisimman hiljasesti hoidella mun iltatoimet ja rupesin nukkuu.

Aamulla oliki aikanen herätys, kun mul oli lähtö kansainväliselle neljän saaren retkelle. Aamukasilta mua tultiin majapaikasta hakemaan. Siinä bussia oottaessa meinasin syödä aamupalaks yhen 7elevenin croissantin. Mut meinaukseks se jäi, kun sen söiki sit yks kulkukissa, hups! :D No enhä voinu olla sille sitä syöttämättä, ku polosella oli vaan puolikas häntäki jälellä! Kyyti sit tuli ja yheksän hengen bussiin tais tulla loppujen lopuks kyytiin jotain 12 henkee, sopu sijaa antaa! Mut matka rantaan oli tosi lyhyt, et eipä tuo haitannu. Rannassa oli pöytä,jonka luona liimattiin rintapieleen jokaiselle tarrat sen mukaan, mille retkelle kukakin oli lähössä. Suurin osa oli menossa Phi Phi –saarille. Tälle 4 saaren retkelle oli vähempi porukkaa lähössä, joten pikaveneessä oli ihan mukavasti kaikille tilaa, eikä ollu ollenkaan ahdasta. Ja tää retki oliki just ihan passeli meriretki mulle, ku en tosiaankaan oo oikeen mikään meri/vesi-ihminen. Välimatkat paikasta toiseen oli jotain 5-10 min luokkaa.

Kisu popsi mun croissantin!

Mun majapaikka

Eka käytiin hakemassa pari tyyppiä kyytiin vielä Railey Beachiltä ja sit suunnattiin ekaan pysähdyspaikkaan eli Phranang Beachille, missä on myös Princess Cave. Kuvat tuosta prinsessaluolasta puhukoot puolestaan :D Biitsillä oli myös kalliokiipeilijöitä. Tunnin verran oli aikaa ja kerkisin vähäks aikaa itteni oikasta aurinkookin ottamaan.

Phranangin rannalla oli upeita kallioita

Mä :)

Prinsessaluolan selitys

Ja tässä sitä hedelmällisyyttä nyt siten on!

Phranang Beachin hienoja maisemia

Phranang Beach

Sit matka jatkui. Tuos Krabin edustalla on paljon karstikalliosaaria, ja maisemat on kyl tosi upeet. Muutenkin karstikalliot kohoavat ihan siinä Ao Nangin taustalla. Seuraavaksi ajeltiin kattomaan ”Kanasaarta” eli Chicken Islandia, jonka kivimuodostelma näyttää ihan kanan päältä. Saaren luona pidettiin n. 45 minuutin snorklaustauko. Itte en jaksanu nyt alkaa snorklaamaan, ni tyydyin vaan uimaan. Ja sit saatiin leipäpaloja, joita syötettiin veneen luona parveileville kaloille. Kävi melkonen kuhina vedessä!

Chicken Island

Seuraava pysähdys oli Tup Islandilla. Siel oli taas aikaa. Sieltä ois voinu kahlata Mo ja Chicken –saarille, mut itte tyydyin vaan lekottelemaan rannalla, ottaa arskaa ja kuuntelee musaa mp3:sta. Sieltä matka jatkui vielä Poda Islandille, missä ensimmäisenä syötiin piknik-tyylinen lounas. Venepojat kanto ruuat semmosessa lämpösäiliössä puiden alle, ja laittovat ne pikkusen pöydän päälle tarjolle. Sit vaan lounaalle! Tosin ruuat oli aika lihapitosia eikä oikeen mulle sopivia. Söin sit vaan riisiä ja vähän sieltä currykastikkeen joukosta keräilin jotain kasviksia siihen päälle. Mut eipä mulle nälkä jääny kummiskaan. Lounaan jälkeen oli viel vapaata aikaa, ni käppäilin viel saarella ja sit taasotin arskaa ja luin vähän kirjaa, mikä mul oli mukana (aivan loistava Maeve Binchyn Taverna tähtien alla, ehdottomasti suosittelen kaikille ainaki jos on kaukokaipuu Kreikkaan :D).

Tup Island

Tup Island - voiko hiekka enää valkosempaa olla?!

Podan rannassa oli paljon pitkähäntäveneitä eli lonkkareita

Podalta löytyy myös baari!

Podalla oli myös porukkaa

Päivä oli tosi kiva ja hyvissä ajoin iltapäivällä olin jo takas Ao Nangissa. Tällä kertaa rantaudutttiin Nopparat Tharan satamaan ja siitä oli sit lava-autokyyti majapaikkaan. Siellä sit kerkisin käydä suihkussa ku toinen Krabin kollega soitteli, et sillä ois mulle mopon avaimet ja kypärä. Niin ja tietty myös mopo. Nää oli se Khao Lakiin tullut kollega jättäny mulle käyttöön, vaihettiin mopotkin päikseen, kätsyä! Lähin sitte päristelee pitkin Ao Nangia. Näin muun muassa maailman kamalimman muistomerkin!! Ja huomasin, et Ao Nangissa on tosiaankin paljon muslimeita. Lähes kaikilla naisilla oli huivi hiusten peittona ja siellä oli myös isoja moskeijoita (yks iso rakennusvaiheessa). Laitoin mopon parkkiin ja käppäilin rantakatua pitkin ja kävin sit jalkahieronnassakin. Illalla mentiin kollegoiden kans syömään ja parille ämpärille Mr. Longin baariin. Mr. Long oli semmonen pitkätukkanen harmaahapsinen heppu, ja se oli sitä mieltä et meil oli ihan samanlaiset hiukset, hahah :D No sit joskus yhen, puol kahen aikaan hipsin taas kämpille ja taas varoin metelöimästä, koska yks oli siel jo nukkumas.

Rakenteilla oleva iso moskeija

Valmis moskeija

Tsunamin muistomerkki nimeltänsä Hold Me Close... juuri nuo sanat tuleekin mieleen kun tätä muistomerkkiä katsoo...!!

Ao Nangin rannan kävelykatu

Auringonlaskun aikaan Ao Nangin rannalla

Backpacker Dormitoryn naisten makuusali

Aamul nukuin sit niin kauan ku nukutti ja varmaan jotai 10 aikaa lähin liikkeelle. Kävin syömäs aamupalaa jossai random paikassa lähellä rantakatua ja sit ajelin Nopparat Tharan rannalle. Siel pääsi mukavasti puiden alle varjoon ja siel sit vietin päivää horisontaaliasennossa. Tuli ihan mukavasti otettuu arskaa päivien aikana ja tarttu väriäkin pintaan. Enkä onnistunu ees itteeni käräyttämään, jee!

Hieman pilvistä oli Nopparat Tharalla, mutta se oli hyvä vaan

Iltapäivällä neljän aikaan tuli paluukyyti mua hakemaan ja tällä kertaa oli asiansa osaava kuski. Ajeli ihan reippahasti, no ei nyt liian kovaa kummiskaan. Ja tuntu tietävän reitin (no yhessä risteyksessä vähän aikaa pähkäili ja säikähin jo kun lähti suuntaan johon osotti viitta, jossa luki Krabi, mut se oli sit kuitenki oikee suunta). Ihan oli mukava kakspäivänen juu J Mut ainoo asia mikä jäi harmittaa oli se, et siin mun majapaikan yhteydes oli joogastudio! No ei se sinänsä harmita, vaan se, et mul ei ollu mitään joogaan sopivia vaatteita matkassa mukana. Oisin NIIIN menny joogaamaan, jos ois vaan ollu sopivat vermeet. Ei ihan farkkusortseissa viittiny... No seuraavan kerran oon viisaampi, jos joku päivä Krabille viel eksyn J Ja miksikäs ei vois eksyäki?!

Nyt jäi joogat väliin

Muuten täs on taas menny töitten merkeis aika. Ja kiinalainen uusi vuosikin oli tos viime viikonloppuna, ja voin sanoo, et melkosta hässäkkää aiheuttaa kyseinen juhlapäivä tällä alalla ainaki tääl idässä. On täällä Khao Lakissakin meno vilkastunut. Mut jospa nää kiinalaisen uuden vuoden lieveilmiöt kohta helpottas ja pääsis taas omaan rauhalliseen normielämään takas. Nii ja Phuketin retkellä keskiviikkona oli Patongin mäessä ollu kolari. Joku bussi oli ajanu mopoilijan kumoon ja jatkanu vaan matkaa, mut sit oli bussista jarrut pettäny ja oli törmänny johonki. No se sit aiheuttiki sen, et liikenne mukavasti seiso ja meidän retkibussi siel joukossa mukana. Et semmosen tunnin verran meni siel ekstra-aikaa, ku liikenne suorastaan mateli eteenpäin. Ja se mäki on JYRKKÄ, sen voin sanoo, ni oli meidän bussiski kytkin aika kovilla... Mut eipä siinä mittään, sanoin vaan et tää on tää Amazing Thailand ja asiakkaat pysy ihan hyvällä tuulella, eikä hermo menny kellään.

Tuolla ruuhkissa sitä oltiin: http://www.phuketgazette.net/phuket_news/2013/Brake-failure-on-fleeing-bus-causes-second-accident-20242.html

Eiku illan/päivän jatkoja kaikille! Pus! <3

Ei kenenkään kansa

Okei. Ihan alkuun varotus, et tää juttu ei nyt kuvaile Thaimaan ihania rantoja tai hyviä ruokia eikä muuta sitä, mitä matkailija täällä näkee. Thaimaan toista puolta kuvailevia juttuja on saanut lukea netissä ja lehdissä aikasemminkin: pilviä paratiisin yllä, huumeturismia, pedofiliaa. No, näitä riittää. Thaimaa on ihana maa, mutta myös moniongelmainen maa. Mikäpä maa ei tänä päivänä olisi! Tämän jutun tarkoitus ei ole myöskään mitenkään valistaa, en edes pysty takaamaan kaikkien faktojen oikeellisuutta, sillä tieto on monesta lähteestä koottua, tiedotusvälineistä luettua. Eikähän varmaan kukaan tänä päivänä usko kaikkeen, mitä lehdissä kirjotetaan, eihän? Mutta nyt tämä ”ongelma” on tullut tuohon ihan mun naapuriin, enkä voi enää siltä silmiä ummistaa.

Yhtenä päivänä lähin työkaverin kanssa iltakävelylle. Lähettiin kävelemään tästä Bang Niangista päätietä pitkin pohjoseen päin. Käytiin kiertämässä lenkki lammen ympäri ja sen jälkeen ajateltiin suunnistaa kohti rantaa erän temppelialueen ohi. Kun me käveltiin temppelialuetta kohti, ohitettiin paikka nimeltä Phang Nga shelter for children and families. Oon sen nähnyt aikaisemminkin, mutten ajatellut sen kummemmin, mikä paikka se on. Mutta nyt tuo aidattu alue kiinnitti meidän huomion. Sisäpuolella oli paljon lapsia, leikki-ikäisiä ja koulu-ikäisiä, ja naisia sylilapsineen. Naiset oli verhoutunu peittäviin vaatteisiin ja heillä oli huivit hiusten peittona. Vanhemmilla pojillakin oli pyöreänmallisia päälaen peittäviä lakkeja päässä. Ymmärsin heti, että ihmisryhmä oli muslimeja. Käveltiin paikan ohi hieman kummissamme katsellen ihmisiä. Suunnattiin kuitenki kohti meren rantaa. Käveltiin eteenpäin ja yhtäkkiä me oltiinki ihan autionoloisilla teillä ja paikoilla. Kasvillisuus oli vallannu tiet lähestulkoon puolelta leveydeltä. ”Päätieltä” haarautu pienempiä teitä, jotka ei kuitenkaan johtanu mihinkään. Ne vaan päätty johonkin pöheikköön. Ihan rantaan ei ees päässy, koska välissä tuli vesialue vastaan. Teiden varrella oli paljon jätettä: kenkiä, laukkuja, vaatteita, tyhjiä pulloja ja kaikenlaista muuta roskaa.  Tuli jopa vähän outo olo. Mietittiin, että ennen hyökyaaltoo täällä on varmaan ollu jotain hotelleja/bungalow-alueita ja et ehkä niitten raunioita voi olla nää puskat täynnänsä. Mut noi roskat ihmetytti kans. Ne nyt ei enää sieltä asti jääneitä jätteitä voi olla. Ehkä joku dumppaa tänne jätteitä salaa, mene ja tiedä.

Puoliksi kasvillisuuden peitossa olevat tiet ei johda mihinkään

Mut takasin taas kun käveltiin siitä turvakodin ohi, niin sieltä aidan välistä pikkunen poika vilkutteli meille ja huusi hello. Mä vilkutin kans ja huikkasin jotain takasin. Mut sit kämpillä tuli tunne, et haluun selvittää ton paikan toimintaa tarkemmin. Laitoin googleen paikan nimen hakusanaks, ja johan alko selviimään.

Ne ihmiset, naiset ja lapset, on Rohingya-muslimeja. Tää kansa on asutellu iät ja ajat Burman eli nykysen Myanmarin luoteisosissa, Rakhinen (toiselta nimeltään Arakanin) alueella. Heitä on siellä noin 800 000. He eivät kuitenkaan ole burmalaisia, sillä Myanmar ei tunnusta heitä kansalaisikseen. Kesäkuussa tapahtuneen buddhalaisen naisen raiskauksen jälkeen ongelmat muslimien ja buddhalaisten välillä kärjistyi ja siitä alko jatkuva väkivaltaisuuksien kierre. Etnisen puhdistuksen nimissä heitä vainotaan; tapetaan ja koteja poltetaan. Hiedän kansalaisoikeuksia poletaan. Myanmar ei halua heitä. Pois he on alkanu haluta itsekin, ja siksi lähtevät epätoivoisille matkoille kohti parempaa tulevaisuutta. Suurin osa pakenee Bangladeshiin, ja Myanmarissa heitä itse asiassa pidetäänkin laittomasti maassa olevina bengaleina. Mutta Bangladeshkaan ei halua heitä. Monet pakkautuvat pieniin veneisiin, joilla lähtevät kohtalokkaille matkoille uhmaten merta ja myrskyjä. Moni näistä matkoista ei elävänä selviä. Moni selviää vain kohdatakseen uusia ongelmia.

Miten tää juttu nyt sitten liittyy Thaimaahan ja mun naapurustoon? Monet Rohingya-muslimeja kuljettavat veneet suuntaa Malesiaan. Malesia on islaminuskoinen maa, ja siellä Rohingya-muslimit sulautuu paremmin joukkoon. Siellä heitä ei vainota uskonnon takia. Mutta moni täyteen ahdettu paatti päätyykin Thaimaahan. Niitä tulee näille samoille vesille, missä matkailijat paistattelevat päivää huviveneillä ja suihkivat kohti saaria, sukeltelevat ja snorklailevat. Mutta Thaimaakaan ei halua heitä. Täällä heitä ei odota se paratiisi, mitä me matkailijat ollaan totuttu näkemään. Täällä heitä vaanii korruptoitunut armeijan laivasto, välinpitämättömät viranomaiset ja ihmiskauppiaat.

Mikä Thaimaahan saapuvien Rohingya-muslimien kohtalo on, riippuu paljolti siitä, kehen he ensimmäisinä täällä törmää. Se on kuitenkin selvää, että tänne heitä ei haluta. Heistä halutaan hankkiutua eroon. Joskus heidät leimataan laittomasti maahantulleiksi burmalaisiksi, ja palautetaan takasin kurjuuteen ”kotimaassaan”. Mutta uudempi käytäntö on heidän pakomatkansa avustaminen. Annetaan ruokaa, vettä ja polttoainetta ja lähetetään takasin armottoman meren syliin. Hei hei ja hyvää matkaa, toivottavasti emme enää koskaan tapaa. Mutta monilla on toisenkinlainen kohtalo. Nimittäin armeija on korruptoitunut. Se haluaa rahaa. Näin ollen venekansa päätyy useesti salakuljettajien käsiin. Mutta mikään ei tule ilmaiseksi. Välittäjät pyytää 40000 – 60000 bahtia (1000 – 1500 euroa) per henkilö salakuljetuksesta Malesiaan. Itse salakuljettajat tästä saa enintään neljäsosan ja loput päätyy läpi sormien katsovien viranomaisten käsiin. Rohingya-muslimit kuljetetaan Etelä-Thaimaan leireihin, joissa heille valkenee, että he onkin vankeja ja vain maksamalla suuren summan rahaa aukenee tie vapauteen. Osa pakolaisista on osannut tämän aavistaa ja heillä on sukulaisia, jotka voi lähettää rahaa. Mutta suuremmalla osalla tällaista mahdollisuutta ei ole, jolloin he joutuu pakkotyöhön. He saattaa joutua tekemään jopa vuodenkin työtä kalastusaluksilla ja trooleilla nälkäpalkalla, jotta saa lunastettua menolippunsa Malesiaan. Joskus välittäjät tarvitsee rahaa, ja vanhasta lastista on päästävä eroon ennen uutta, joten osa pakolaisista tulee myydyksi. Jotkut haluaa ”pelastaa” heitä kohtaloltaan. Yleensä tämä pelastus on kuitenkin erittäin kyseenalaista ja heitä odottaa vaan toisenlainen pakkotyö ja orjuus. Joskus Thaimaan muslimiyhteisöt on keränny varoja pakolaisten vapauttamiseksi, mutta pakolaisia on niin paljon, liian paljon.

Suurin osa tulijoista on nuoria miehiä. He lähtee paremman tulevaisuuden toivossa, ja uskoo ehkä sen saavansakin ja voivansa siten myöhemmin pelastaa perheensäkin. Mutta nyt myös naisia ja lapsia on alkanut tulla. Epätoivo on suurta. Eräs alus oli rantautunut Kuraburiin, Khao Lakista pohjoseen. Ja noin kuutisenkymmentä naista ja lasta sijotettiin tähän turvakotiin, joka on lähestulkoon mun naapurissa. Mutta turvakodilla ei ole resursseja pitää heistä huolta. Siksi he pyysi julkisesti apua. Ja pyyntöön vastattiin. Keskukseen on tullu paljon ruoka- ja tavaralahjoituksia. Rahaa he ei suostu edes ottamaankaan vastaan. Pakolaiset sai uusia vaatteita, lapset jopa leluja, joita eivät olleet eläessään nähneet. He sai ruokaa ja kaksi lapsista tuli ylensyönnistä kipeeksi. Mekin työkaverin kanssa haluttiin auttaa ja netistä löysin puhelinnumeron, johon sitten laitoin meidän paikallisen yhteistyökumppanin edustajan soittamaan. Hän oli ihan ihmeissään, ei ollut kuullut koko asiasta. Mutta selvis, että meidän apua ei enää tarvittu, koska lahjotuksia oli tullut niin hyvin. Hyvä niin. Ei sillä etteikö me olis oikeesti haluttu auttaa, vaan siksi, että oli ihanaa huomata, että tässä maailmassa vielä apua annetaan niille, ketkä sitä tarttee. Olin ehkä vähän pettyny kummiskin, niin suuri auttamisenhalu ittessänikin oli heränny.

Turvakodin aidassa oli isot plakaatit: Stop human trafficking. Lopettakaa ihmiskauppa! Ja uskomatonta mutta totta, ihmiskauppiaat on väijyny turvakotia. Paljon on tullu kyselijöitä, jotka olis valmiita viemään näitä ihmisiä mukanaan. Etenkin pieniä lapsia on jouduttu pitämään silmällä, he olis halutuimpia. Ja tämä kaikki minun naapurustossani, iltalenkkireitin varrella.

Itselläni ei kuvia näistä tapahtumista ole, mutta tässä on linkki erään Phuketin lehden juttuun, missä on kuvia veneestä, jota ”autettiin eteenpäin”.

http://phuketwan.com/tourism/rohingya-helped-phuket-photo-special-17499/

Kuinka pitkälle laivamatkalle itte lähtisit tuommosella purtilolla tuommosessa seurueessa? Samaisen lehden sivuilta voi lukee enemmänkin aiheesta, jos kiinnostaa. Aiheesta on kirjoittanu myös Phuket News ja Phuket Gazette. Mutta nämähän on kaikki ulkomaalaisille suunnattuja englanninkielisiä lehtiä täällä. Mitä paikallinen lehdistö sitten näistä tapauksista kirjoittaa? Suoraan sanottuna en tiedä, kun en sattuneistä syistä paikallista kieltä osaa lukea, mutta epäilen, että ei mitään.

YK:n mukaan Rohingyat on yksi maailman vainotuimpia ihmisryhmiä. Euroopan parlamenttikin on päätöslauselmassaan tuominnut Myanmarin toimet ja kehottanut rauhanomaseen kanssakäymiseen ja myös muita valtioita auttamaan. Iran ainakin on tukenut uskonveljiään. Täällä ounastellaan, että Thaimaahan saapuvien veneiden määrä tulee vaan kasvamaan lähiaikoina ennen sadekauden alkua, koska sitten kun sadekausi alkaa, tulee venematkatkin vaarallisemmiks. Mitä mun naapuruston Rohingya-muslimeille tapahtuu, se jää nähtäväksi. Siitä päättää Thaimaan viranomaiset ja hallitus.

Ehkä he ovat onnekkaita, ja joku haluaa heidät - joku muukin kuin ihmiskauppiaat.

Chong Fah -vesiputous & Khuk Khakin ranta

Tänään on mun vapaapäivä ja päätin saada tänään jotain muutaki aikaseks kun vaan biitsillä makoilua. Niinpä aamulla lähin liikenteeseen jo peräti ennen puolta päivää (!) ja lähin päristelemään tästä Bang Niangista pohjosen suuntaan. Vajaan puolen kilsan päästä kääntyy oikealle sisämaahan päin tienviitta jossa lukee Ton Chong Fah Waterfall. Sinne siis!

Ajelin tietä ja matkan varrella oli kumipuuviljelmiä, paikallisasutusta ja Baan Chong Fah Resort hotelli. Matkalla näky sellasia aika uudenkin näkösiä bungaloweja. Noin viisi kilometriä ajettuani tie muuttu hiekkatieksi, tai pitäskö sanoo et ennemminki kivikkotieksi. Se oli nimittäin vähän haastavaa mopolla ajettavaa. Kyllä sitä nyt pysty ajamaan, kun ajeli ihan rauhallisesti vaan. Perille asti oli hyvä viitotus, ja eipä siinä tarvinnu mihkään kääntyilläkään, suoraan eteenpäin vaan. Portilla oli lipunmyyntikoju. Sisäänpääsy on 100 bahtia aikuiselta ja 50 bahtia 3-13 v. lapsilta ja sitä nuoremmat pääsee maksutta.

Portilta alko tie, joka nousi rinnettä ylöspäin. Se oli aika kivikkoinen ja paikotellen jyrkkäkin, mut leveä ja sinänsä helppokulkunen. Toki siinä pikkasen jo hengitys alko tiheentyä :D Tää tie johti putouksen ekalle tasolle ja lopussa piti kulkee vielä pari metrii semmosta lankkua pitkin. Ekalle tasolle siis pääsi suht helposti.

Matkalla ensimmäiselle tasolle

Tie ensimmäiselle tasolle oli leveä ja paikoitellen ihan helppokulkuinenkin

Matkan varrella oli opasteita

Ensimmäisellä tasolla oli pieni lampi, jossa voi pulahtaa uimaan

Jos tuonne haluaa lähtee, niin hyvä on kyl olla tukevat kengät jalassa. Ittelläni oli ihan lenkkarit. Jotkut kivetkin on tosi liukkaita, joten varovainen saa olla. Hiki siellä patikoidessa myöskin virtaa, ilma on niin kosteeta, eli juomista myös reilusti mukaan.

Kipuamista riitti

Juurakoiden ylitse

Ekalta tasolta ylöspäin polku muuttu huomattavasti haastavammaksi. Joutui suorastaan kiipeilemään. Toki siel oli kaiteita rakennettu ja oli puita ja jotai liaaneja mistä sai aina otettuu kiinni, mut se kipuaminen ottaa kyl voimille ja siin hengästyy ja pitää koko ajan kattoo mihin astuu. Eli ei huonojalkasille ollenkaan sopiva paikka. En ollu oikeen etukäteen perehtyny, et montako tasoo putouksessa on, mut luin nyt, et 5 tasoa pitäs olla. Joissain kohdissa oli opasteita, jotka osottivat mihin polku jatkuu ja kuinka pitkä matka on seuraavalle tasolle. Mut joka kohdassa näitä opasteita ei ollu ja siks menin itteki vahingossa vähän semmosta offroad-polkuu pitkin, kun en ihan hoksannu et mihin polku oikeesti jatku. No sieltäkin kyllä pääsi... Mut sitte jossain siel 3-4 tason paikkeilla en enää mitään opastetta nähny, et pitkäkö matka ois ollu seuraavalle tasolle ja polku näytti jo sen verta haastavalta ja aloin olla jo vähän väsyksissäkin, niin päätin etten jatka enää eteenpäin. Alaspäin matka kyl meni helpommin, vaik jossain kohti oli aika korkeita askelmia.

Toisella tasolla

Toisella tasolla

Kolmannella tasolla

Mä & Chong Fah!

Kyl toi ihan päivän urheilusuorituksesta kävi! Ja sen jälkeen aattelinkin, et voisin lähtee rannalle. Noh, tuli mieleen, et voisin mennä tsekkaa jotain uutta biitsiä, ni päätin lähtee Khuk Khakin rannalle. Kun pääsin takas päätielle (kerran kyl ajoin pikkasen harhaan siinä matkalla, siis ihan vähän vaan! :D) niin käännyin pohjoseen päin. Ja sieltä Khuk Khak Beachin kyltin kohdalta kohti rantaa. Ajoin merenrantaan ja näin siinä muitaki mopoja parkis ni parkkeerasin siihen. Siinä rannas oli kyltti, joka toivotti tervetulleeks Lek Bariin ja kehotti soittamaan kelloa, niin he tulisivat veneellä hakemaan. Hoksasin, et sieltä pääs kuitenkin ihan helposti kahlaamaankin. Menin ihan rannalle ja totesin, että se oli aika samantapanen kuin Bangsakin ranta, jossa olin aikasemmin. Rantaviivaa pitkästi molempiin suuntiin ja porukkaa ei paljoakaan. Oli siel nyt vähän enempi kuitenki kun Bangsakilla. Tossa rannan edustalla oli hotlia esim. Blue Lagoon, joilla oli omia rantepetejä vaan hotellin asukkaille. Sit se Lek Bar osottautu pikkuseks baariks, jolla oli kans muutamia rantapetejä. Päätin kuitenkin kävellä hieman enkä jäänyt rannalle makoilemaan. Se ehkä olikin ihan hyvä päätös, nimittäin yhtäkkiä alko pukkaamaan aika tummaa pilvee taivaalle ja ukkonen jyrähteli. Katsoin parhaaksi kääntyä ympäri ja kävellä takas mopolle.

Khuk Khakin rannalla

Khuk Khakin rannalla ei ole ruuhkaa

Pilvet oli uhkaavan näköisiä ja ukkonen jyrähteli

Kun lähin mopolla ajelemaan, niin alko riputella vettä. Päätin ajaa suorinta tietä kotiin, vaikka alunperin olin ajatellu käydä jossain syömässä. Ennen kun pääsin kotiin, niin alko sataa vettä ihan kaatamalla. En ookaan ennen ajanu tommosessa sateessa mopolla ilman sadeviittaa (sadeviitta oli jääny kotiin). Ja en siis tiennyt, et siinä vauhissa ne vesipisarat oikeesti sattuu, kun ne osuu iholle! No onneks ei ollu pitkä matka kotia, ja sit vaan kämpille kuivattelee. Vettä satokin sitte parisen tuntia, joten en viittiny ulostautua enää kämpiltä mihinkään. Paitti syömään lähen vielä täs illalla.

Huomennahan sitä sitten pitäs taas lähtee viemään yhtä lastillista lentokentälle kohti kotimatkaa ja toista lastillista sitte tänne lomaa alottamaan. Siis transupäivä!

Eikun mukavaa iltaa kaikille ja alkavaa viikonloppua. Itte tajusin just, et en ees tajua et on joku viikonloppukin, kun oon aina kaikki viikonloput töissä, kun meille tulee lennot aina lauantaisin ja sunnuntaisin. Eli vapaapäivä mul on aina viikolla. Viikonpäivätkin tuppaa menemään välillä sekasin (viimeks eilen luulin, et on maanantai), mut ei se mitään!

Pus!