Espanjan valloitus on alkanut

En oikein tiennyt, mitä ajatella, kun sain tietää, että mun tän talven kohde olisi Kanariansaaret. Päässä leijaili ehkä semmoisia suomimatkailun stereotypioita, että tänne matkustaa vain eläkeläiset ja että täällä on kehitys jämähtänyt ihan paikoilleen. Noh, ei mun tarvinnut täällä kovin kauaa olla, kun jo tajusin, että tämmöiset ajatukset voi heittää romukoppaan. Täällä ei tosiaankaan juosta suomikaraokessa ja päivystetä sairaalassa joka viikko. Mitä täällä sitten tehdään? Varmasti eri saarilla on elämä erilaista, ja itse asustelen siis nyt täällä Fuerteventuralla. Täällä ei toistaiseksi ole tullut vastaan kuin yksi suomalainen kohteessa asuva. Asiakaskunta on hyvin monenkirjavaa. Paljon lapsiperheitä, jotka kokevat paikan turvalliseksi ja eurooppalaiseksi. Iäkkäämpiä ihmisiä, jotka arvostavat rauhallisuutta. Aktiivisia nuoria, jotka ovat löytäneet kohteen monet harrastusmahdollisuudet. Kaikki nämä kolme ryhmää ovat ihan erilaisia, mutta kaikki kokevat kohteen yhtälailla omakseen ja kaikilla on varmasti kohteesta ihan erilainen mielipide. Se riippuu ihan, miltä kantilta tätä paikkaa katsoo.

Corralejon merimaisemaa

Itse asun Corralejossa, Fuerteventuran pohjoiskärjessä. Tästä on puolen tunnin laivamatka Lanzaroten Playa Blancaan, reilun puolen tunnin bussimatka saaren lentokentälle ja kahden tunnin ajomatka saaren eteläiseen lomakohteeseen, Jandiaan. Corralejo on pieni n. 10 000 asukkaan kaupunki. Täällä on hyvin kaikki palvelut, koska täällä on myös paikallista elämää, eikä tämä ole pelkästään matkailijoita varten rakennettu paikka. Sen vuoksi täällä on myös mukava asua. Paikka ei ole liian pieni eikä liian iso - semmoinen mukavankokoinen. Elo ei ole hirmuisen vilkasta, mutta kyllä täällä yöelämääkin on sitä kaipaavalle. Minulla tosin seuraelämä on ihan täydessä nollassa - ellei lasketa seurustelua firman läppärin kanssa. Kauden alku on ollu ihan hirveen kiireinen. Meidän koko tiimi on täällä uusi, joten tutustumista paikkaan on riittänyt. Tarjontaa on pilvin pimein ja tietysti oppaana pitäis olla perillä vähän kaikesta. Onneksi asiat, jotka asiakkaitamme pääasiassa kiinnostavat, ovat aika lailla samat: miten kulkee bussit, miten pääsee dyyneille, mikä on hyvä ravintola jne. Tietysti retkillä tulee kinkkisempiäkin kysymyksiä esim. saaren energiantuotannosta, ilmastosta, vedestä, maataloudesta tai vaikkapa vuohenjuuston rasvaprosentista. Kaikkiin näihin on tiedettävä vastaukset. Aina kaikkea ei voi tietää, mutta sen voi myöntää suoraan. Tai sitten voi ottaa selvää. Kun pitää hoksottimet auki, saa tiedonjyvän sieltä ja toisen täältä, ja niillä pötkii jo pitkälle!

Läheinen Loboksen saari on 15 min venematkan päässä ja sen takana Lanzarote puolen tunnin laivamatkan päässä

Yksi sivukuja Corralejossa

Tää paikka on ihan erilainen kuin Thaimaa ja Kreikka. Toki ilmastokin on jo toisenlainen. Täällä mennään koko ajan talvea kohti ja kelit viilenee. Nyt tosin pari päivää on puhaltanut sirokkotuuli eli kalima niin kuin sitä täällä Kanarialla kutsutaan. Näkyvyys on tosi heikko, koska tuulessa on niin paljon Saharan hiekkaa mukana. Mutta hyvä puoli on se, että tämä tuuli yleensä nostaa vähän lämpötilaakin. Muutenhan täällä puhaltelee lähes aina koillispasaati. En ihan äkkisiltään muista, milloin olisi ollut tuuleton päivä. Niitä ei taida täällä montaa vuodessa olla. Thaimaan kostean lämmön jälkeen tämä on jotain ihan muuta. Mä oon kyllä melkoinen vilukissa, mut en mä nyt sentäs tänne vielä palellu. Paitsi kylmimmät kuukaudethan ovat vasta tulossa, eli tammi-helmikuu vasta toden sanoo... Veikkaan, et mä en täällä rantavarusteita tuu tarviimaan, mut asiakkaat kyl kuulemani mukaan altaalla oleilee. Eli suomalaisille kai täällä kummiskin on lämmin :) Mut mä en ookaan normisuomalainen.

Mä en oikeestaan oo tehny täällä mitään spesiaalia, siis työajan ulkopuolella. Mä en vaan kertakaikkisesti jaksa käydä ulkona missään baareissa. Eli siinä suhteessa oon ihan mummoutunut. Kaks kertaa oon käyny ulkona ja totesinkin, et semmonen kerta kuukaudessa on mulle sopiva tahti. Ja nythän oon ollu täällä kohta 2 kk. Yhtenä vapaapäivänä kävin pääkaupungissa Puerto del Rosariossa. Menin bussilla ja tutustuin hieman keskustaan ja suureen Las Rotondas -ostoskeskukseen. Shoppailemassa en kummiskaan ollut, joten ostin vain pari oikeasti tarvitsemaani kosmetiikkatuotetta. Kiertelin vain ja katsalin. Kovin iso ei ole pääkaupunkikaan, eikä mikään kaikista idyllisin kaupunki. Mut parhaat shoppailumahdollisuudet siellä kyllä on nimenomaan tossa ostarissa. Eli voi olla, että sinne tulee vielä joku kerta lähettyä. Muuten vapaapäivät onkin menny aika lailla lepäillessä. Joskus oon kierrelly ja käppäilly ihan tässä omalla kylällä ja kerran makoilin meidän kerrostalon katolla aurinkoo ottamassa (se ainoo kerta, kun oon täällä aurinkoa ottanu) samalla kun päivystin pyykkikonetta. Meidän taloyhtiön kone kun on tuolla katolla ja siellä on pyykkinarutkin.

Aloe Club -hotellimme allasalue täällä Corralejossa - kyllä asiakkaiden kelpaa :)

Virgen del Rosarion kirkko pääkaupungissa

Oikeestaan mukavin alue tässä Corralejossa on vanha kaupunki. Perinteisiä matalia valkoisia kivirakennuksia ja sokkeloisia pikkukujia, kivoja ravintoloita ja kahviloita ja meri vieressä. Päiväsaikaan on kiva istuskella rantakadun kahvilassa, etenkin jos aurinko paistaa ja illalla voi mennä vaikka La Iglesia -kadulle tai musiikkiaukiolle syömään. Mutta aika paljon mä oon kokkaillu kotonakin. Meillä tosin on vaan liesi ja vedenkeitin kämpillä, joten kovin monipuoliset ei ole ruoanlaittomahdollisuudet, mutta kyllä niillä pärjää. Ja täällä on aika kiva, kun saa tortilla españolaa (eli espanjalaista perunamunakasta) valmiina kaupasta. Sen kun lämmittää pannulla vaan. Ja täytyy myöntää, et hyviä ruokia täällä on. Mun ehdoton suosikki on gambas al ajillo eli valkosipulikatkaravut. Ne tuodaan pöytään oikeen tirisevässä kuumassa pannussa ja katkaravut ui valkosipulilla maustetussa öljyssä... nam! Niin, ja queso de cabra! Siis vuohenjuusto! En oo koskaan pahemmin tykänny vuohenjuustosta, mutta mun käsitys vuohenjuustosta onkin perustunut niille Suomessa myytäville. Täällä vuohenjuustot on ihan erilaisia ja sairaan hyviä! Etenkin mun lemppariksi on noussut nyt Maxorata-tilan fresco-juusto. Fresco on tuoretta, max. 20 pv kypsytettyä juustoa. Se on semmoista pehmeetä ja miedonmakuista. Mut Maxorata on onnistunu tekemään siitä mielettömän maukasta. Frescon lisäksi juustoa saa puolikypsänä (semicurado) ja kypsänä (curado) ja mitä kypsempää juusto on, sitä voimakkaampi on makukin. Mut noi kypsätkin on tosi hyviä. Ihan varmasti vien näitä kauden lopuksi Suomeenkin ja tää on yks parhaista tuliaisvinkeistä täällä. Juustot säilyy vakuumipakkauksissa ihan hyvin koti-Suomeen saakka.

Corralejon rantakatu

Vanhan kaupungin arkkitehtuuria

Blanco Cafe - yksi vanhan kaupungin istuskelupaikoista

Gambas al ajillo - nam!

Mut tämmöinen pieni alkuraportti täältä. Ja koitan taas kirjotella lisää, kunhan taas ehdin! Toivottavasti jaksatte roikkua mukana rakkaat lukijat, vaikka postausväli on välillä harva. Kyl mä teitä kummiskin koitan aina sillon tällön muistaa ja tosi hienoa, jos joku jaksaa ja tykkää näitä lukea.

Buenas tardes ja kuulumisiin!

Tapahtumia Lefkaksella

Kesäisin täällä Lefkaksella on kaikenlaisia tapahtumia. Esimerkiksi kun eri luostarit viettävät juhlapäiviään, niin niiden yhteydessä on markkinoita. Kesäkuun 24. päivä Faneromenin luostari Lefkadan kaupungin lähellä vietti Pyhän Hengen päivää ja silloin luostarin kirkkoon oli pitkät jonot ja ihmiset menivät sytyttämään kynttilöitä. Pyhän Hengen päivä on aina ortodoksisen helluntaipäivän jälkeinen maanantai. Tuon juhlapäivän yhteydessä luostarilla ja sen lähistöllä on isot markkinat. Markkinakojuja oli tien varsi täynnänsä. Ja mitä tien varret ennen kaikkea oli täynnä niin pysäköityjä autoja! Oli melkonen temppu löytää parkkipaikka, mut onneks mun paikallinen seuralainen omaa taidon bongata paikkoja :) Siellä markkinoilla oli myytävänä vaikka mitä maan ja taivaan väliltä: vaatteita, kenkiä, koruja, kodin tekstiilejä, keittiötavaroita, lemmikkieläimiä ja vaikka vallan mitä. Ostin yhet 5 euron kengät, jotka oli kokoa 40, mutta käytössä ne on kyl osottautunu liian pieniks, et nyt ois jollekin hyvät kengät tarjolla! Ostin mä sit pari alusvaatetta lisäks. Sit piti tietystikin ostaa annos paikallisia herkkuja eli lukumades-munkkeja hunajalla kuorrutettuna. Huh, oli kyllä niin äkkimakeeta ja iso annos, et tuli melkonen äklötysolo.

Tämmöisiäkin oli markkinoille myynnissä

Kojuja oli paljon tien molemmin puolin

Mitä myöhemmäksi ilta meni, sitä enemmän väkeä virtasi paikalle

Kuu katseli markkinaväen yläpuolella

Lukumades-munkkeja kaupan, joko suklaalla tai hunajalla kuorrutettuna

Vähän samantapainen häppeninki oli 6.-7. heinäkuuta, kun Nidrin satamaa vastapäätä, Genin niemimaan kärjessä oleva Agia Kyriakin (Pyhä Sunnuntai) luostari vietti juhlapäiviä. Silloin meni paikallisia Nidristä veneillä kappelille sytyttämään kynttilöitä ja Nidrin sataman liepeillä oli myös markkinat. Niillä ei tullut käytyä, kun olin sillon kipeenä ja olin kotona lepäämässä enkä millään jaksanu lähtee, vaikka mieli teki.

Elokuun alussa Karian kylässä vuoristossa n. 15 km päässä Nidristä järjestetään perinteiset kreikkalaiset häät. Ne on siis lavastettu tapahtuma, ei oikeat häät. Tapahtuma on kolmepäiväinen ja ekana päivänä on myötäjäisten esittely. Aikaisemmin myötäjäiset ovat olleet tärkeässä asemassa avioliittoja solmittaessa ja niistä on kirjoitettu oikein kirjalliset sopimukset, että mitä kummankin osapuolen perheet/vanhemmat liittoon tuovat. Myötäjäiset saattoivat olla rahaa, mutta myös kaiken laista tarpeellista, kuten vuohia tai lampaita. Itse päätapahtuma oli kuitenkin toisena päivänä eli viime viikon sunnuntaina. Silloin oli siis itse häät. Ajelin ylös Karialle ja parkkeerasin skootterini vähän ennen kylää, sillä poliisit olivat sulkeneet kylään menevän tien. Kun menin paikalle, kylän keskusaukiolla oli jo melkoinen kuhina. Ihmisiä istui tavernoissa ja kahviloissa ja kovaäänisistä soi musiikki. Aukion lähistölle oli pystytetty lava. Käppäilin ensin vähän ympäriinsä ja sit menin yhteen aukion tavernaan syömään. Päivän listalla oli suolattua turskaa perunoilla sitruunaisessa kastikkeessa. Päätin kokeilla sitä. Ihan syötävää se oli, mut ehkä vähän liian suolaista. No, suolattuahan se tietty olikin, että saattoihan tuota odottaakin :D Mut ei tullut siitä ihan mun suosikkia.

Hevosia valmisteltiin kulkuetta varten kirkon edustalla

Hääväkikin oli pukeutunut perinteisiin juhla-asuihin ja myytävänä oli myös lapsille ilmapalloja

Kylän keskusaukion kahvilat ja tavernat pursuivat väkeä

Suolattua turskaa perunoilla ja tietysti tzatzikia!

Siinä istuessani hääkulkue kulki pääkatua pitkin useampaan kertaan. Oli soittokunta ja ihmisiä perinteisissä juhla-asuissa sekä miehiä hevosilla. Välillä ratsasti sulhanenkin ja sitten morsian. Niin ja tulihan siinä pappikin aasilla. Kovaääniseen kreikaksi aina selostivat jotain, mutta kieltä sen enempää taitamattomana tapahtumien kulku jäi vähän mysteeriksi. Joka tapauksessa lopulta lavan läheisyydessä alkoi tapahtua ja siellä rupesi orkesteri soittamaan. Tietystikin luvassa oli perinteistä klarinettimusiikkia ja paikalla oli naissolistikin. Oli tanssia ja tanssissa mukana oli tuore "avioparikin". Vieressä olevasta kojusta myytiin souvlaki-vartaita ja ne tuntuivat tekevän kauppansa. Aikani menoa seurattuani päätin lähtee päristelemään takasin Nidriin. Kello oli jo yli yksitoista ja aamulla oli kummiskin jo kaheksan jälkeen töihinmeno. Kotimatka alas Karialta Nidriin on aina jänskää yöaikaan. Ensinnäkin mun skootterissa toimii pitkät valot vaan kun painaa koko ajan "napista" ja siinä meinaa käsi oikeesti väsyä. Ja tolla matkalla on katuvaloja aika harvassa kohdassa. Ja sit ei ikinä tiedä, mitä eläimiä millonkin hyppii tielle. Tällä kertaa näin jäniksen ja lehmiä. Kyllä. Iso lehmälauma keskellä tietä. Ensin näin vaan pimeydessä, että nyt on jotain vähän isompia otuksia kyseessä. Ekana tuli mieleen hirvet, kunnes muistin, että nyt ei ollakaan Suomessa. Lehmiähän ne sitten olikin. Siinä vaan niitten lomitse puikkelehdin ja ne vaan seisoo jökötti eikä paljoo liikahtaneetkaan.

Hääkulkue soittokuntineen menossa kirkolle päin

Kulkueessa soitettin mm. klarinettia ja haitaria

Kulkue hevosineen menossa kylän pääkatua pitkin kohti kirkkoa

Pappi tulossa aasilla kirkolta päin

Sulhanen ratsastaa poispäin kirkolta väkijoukolle vilkutellen

Karian keskusaukiolla



Sulhanen ja morsian ratsastavat kirkolle päin

Hääjuhlassa soi klarinettimusiikki ja väkeä oli paikalla sankoin joukoin

Toki juhlissa oli tanssiakin - epäilemättä aamuun saakka :)

Eilisiltana oli sit vuorossa lisää kotiseutumatkailua. Nimittäin ajelin taas Karialle. Siellä sit tapasin meidän paikallisoppaan ja jatkettiin matkaa hänen autolla. Siinä häntä odotellessani Karian pääkadulla näin aika yllättävän näyn. Nimittäin kilpikonna mennä möngersi ihan tien laitaa. Mä tietysti hyökkäsin heti kuvia ottamaan. Sit kilppari päätti ottaa suunnaksi ajotien ja jotain paikallisia käveli paikalle ja mies otti konnan käteen ja kantoi sivummalle, jottei poloinen konna jäisi auton alle. Kiltisti tehty :) Tällä kertaa suuntana oli kummiskin Englouvi ja linssifestivaali! Englouvin kylän lähellä olevassa laaksossa viljellään fakes-linssiä ja sadonkorjuu on alkanut kaksi viikkoo sitten. Kun päästiin tapahtumapaikalle Agios Donatoksen luostarille, oli kello jo puol yheksän ja oli alkanut hämärtää. Tarjolla oli linssikeittoa muovisista kertakäyttötörpöistä, lisäksi myös leipää, sardiineja, oliiveja ja viiniä. Keitto näytti lähinnä vihreältä mönjältä, mutta oli itse asiassa hyvää. Siinä kun oltiin saatu ruuat käteemme, niin katseltiin että mihin mahtuisi istumaan.Siinä suoraan edessämme oli pitkän pöydän päässä tilaa ja siihen itsemme tällättiin. Noh, sit huomattiin, että samassa pöydässä istu rivi pappeja ja itse asiassa koko tämän alueen ylin pappi tai piispa vai miksikä niitä nyt kutsutaankaan. Mut me aateltiin et pappeja tai ei, tähän istutaan :) Vähän myöhemmin papit tekivät siinä lähtöään ja heitä kävi kättelemässä itse kylän pormestari, jonka paikallisoppaamme tunnisti. Pappi tuli sitten kättelemään paikallisopastammekin pöydän päässä ja mullekin vilkutti :) Hihi :) Juhlassa soi koko ajan klarinettimusiikki ja paikalliset tanssivat innokkaasti. Miehetkin mennä koikkelehtivat oikeen lennokkaasti. Joskus vähän kymmenen jälkeen pidot päättyivät, ja olisivat jatkuneet Englouvin kylässä. Sinne ei kummiskaan enää lähetty vaan suunnattiin takas Karialle, tosin ensin Lazaratan huoltsikan kautta. Mentiin sit viel iltaa istumaan paikallisoppaamme kotiin ja hän valmisti kotitekoisia mojitoja. Mulle tosin ilman alkoholia, kun oli vielä skootterimatka takasin alas Nidriin. Niitä siinä siemailtiin tunnelmallisessa kynttilänvalossa ja katseltiin Kreikan tummaa yötaivasta tähtineen ja puhua pälpätettiin, kunnes huomattiin, että kello olikin jo yli yksi. Lähin taas matkaan alas Nidriä, mut tällä kertaa tiellä ei näkyny kun yks käärme :P Kello oli jo kaks, kun kotiuduin. Onneks olikin tänään vapaapäivä, joten sai nukkua kunnolla pitkään.

Tämmöinen mönki Karian pääkadun laitaa

Lähestyimme tapahtumapaikkaa, musiikki soi jo kauas ja paikalle oli eksynyt aika paljon muitakin

Vanhoja kiviasumuksia

Agios Donatoksen kirkon luona oli meno jo täydessä vauhdissa

Linssikeiton tarjoilussa ei paljoa hienosteltu

Tässä sitä kuuluisaa linssiä nyt on, maistuis varmaan sullekin? :)

Linssikeiton tarjoilua

Juhla-ateria: linssikeittoa, sardiineja, oliiveja ja leipää

Istuimme arvovaltaisessa seurassa

Väkeä oli paikan päällä paljon

Joanna ja minä

Tietysti juhlissa tanssittiinkin ja klarinettimusiikki raikasi

Linssijuhlien mainosplakaatti

Agios Donatos -kirkon sisäänkäynti

Kotitekoista mojitoa tunnelmallisessa kynttilänvalossa

Tää päivä onkin menny sit vaan aika lailla hohhaillessa. Pesin pyykkiä, tein vähän ruokaa ja sit oon hoidellu kaikenlaisia työjuttuja, kun puhelua ja tekstiviestiä on pukannut koko ajan. Yleensähän toi puhelin on aika hiljanen, mutta totta kai näin vapaapäivän kunniaksi on kaikenlaisia juttuja :) Puhelin on soinut enemmän kuin kokonaisella viikolla yhteensä! Mutta eipä tässä taas tämän ihmeempiä. Jospa täs vähän vaik siivoilis ja pitäs kait sitä jotain liikuntaakin harrastaa... Mä oon nimittäin alkanu vähän taas kuntoilemaan! Mut siitä enempi sitten toisen kerran. Nyt eikun mukavaa loppupäivää kaikille!

Beach hopping!

Vapaapäivinä voi hyvin yhdistää työn ja huvin. Nimittäin biitsihyppely on kivaa puuhaa ja samalla siinä saa kartotettua uusia paikkoja, joista voi kertoa asiakkaillekin. Kätevää!

Viime viikolla vapaapäivänä hyppäsin mopon selkään ja ajaa karautin kolmelle rannalle. Ensimmäiselle niistä mun piti mennä jo muutamia viikkoja sitten patikkalenkin yhteydessä, mut sitten tulikin vähän muutoksia suunnitelmiin. Joten nyt päätin aloittaa siitä. Tää ranta oli siis Desimin lahden ranta, Genin niemimaan eteläpuolella. Sinne kääntyy tie Nidristä etelään päin mennessä heti Vlihon kylän jälkeen. Siitä on vielä pari kilsaa matkaa rannalle. Loppupätkä rannalle on hieman huonokuntoista tietä, kun asfaltissa on aukko pitkällä matkalla tien toisella puolella. Rannalla on parikin camping-aluetta, missä näkyi ihmisiä asuntovaunuineen. Tämän vuoksi paikalla oli myös paljon paikallisia. Tie rannalle menee camping-alueiden lomitse. Itse ranta ei mun mielestä ollu kummonen ja kalpenee kyllä monelle muulle rannalle tällä saarella. Aika kapea eikä mitenkään erityisen kaunis. Mutta kyllä siellä väkeä kumminkin oli ja tuo lahdenpoukama on suojapaikka myös huvi- ja kalastusveneille. Rantaa ympäröi osittain puut, joten hyvällä tuurilla saa paikan puiden katveesta. Rannalla on myös muutama kahvila ja taverna, sekä venevuokrausta. En jostain syystä kummiskaan erityisemmin ihastunut tähän paikkaan, joten rannan läpi käveltyäni päätin jatkaa matkaa.

Desimin rannalla vuokrataan veneitä

Rannalle voi myös leiriytyä

Rannalla on kalastaja-aluksia

Desimin lahti

Desimin rannalla

Matka siis jatkui. Seuraavana vuorossa oli Aftelin ranta. Rannalle alas menevä tie kääntyy päätieltä hieman Sivotan kalastajakylän risteyksen jälkeen Nidristä päin tullessa. Risteyksen tienviitassa lukee Afteli Beach. Tie sinällään on jo upea maisemareitti. Oikealla puolelle jää vehreä viljelty laakso. Tie kulkee Evgiroksen kylän halki ja kylän kohdalla tie on paikoitellen huonokuntoinen. Kylän jälkeen maisemat vaan kaunistuvat, kun alhaalla oleva Aftelin lahti alkaa siintää. Pakko oli pysähdellä pariinkiin otteeseen kuvia ottamaan. Tie kiemurtelee alas, ja alhaalla on parikin pientä parkkialuetta. Autoja oli jonkin verran, mutta olis sinne vielä mahtunut. Itse ranta on todella pieni, mutta eipä tuolla mitään väenryntäystä ollut, joten sekaan mahtu oikeen hyvin. Tänne rantakivikolle siis levitin pyyhkeeni ja alotin auringonpalvonnan. Mutta ennen sitä tapahtui kuitenkin kesän historiallinen hetki, eli uin ensimmäisen kerran tällä kaudella. Okei, tästä voitte jo päätellä, että en ole mikään himouimari, kun tähän ekaan kertaan meni n. 3 kk!! Mutta kerta se on ensimmäinenkin ja Aftelin ranta sai kunnian tätä kesän merkkihetkeä todistaa. Rannalla tuntui olevan ainakin hollantilaisia ja italialaisia. Rannalla on pieni kahvila, mutta ei muita palveluita. Poukama on kuitenkin todella kaunis ja idyllinen eli paikka minun mieleeni. Kuvat puhukoon puolestaan :)

Laakso matkan varrella rannalle

Siellä se Aftelin rantapoukama siintää!

Aftelin ranta on hyvin pieni...

... mutta sitäkin kauniimpi!

Valkoista pikkukiveä ja siniturkoosi meri!

Näkymä kahvilalta rannalle, taustalla näkyvät myös lähisaaret Ithaka ja Kefalonia

Rantapoukaman reunaa

Kun Aftelilla olin paistatellut päivää tarpeeksi, oli aika siirtyä eteenpäin biitsihyppelyssä. Vuorossa oli päivän viimeinen kohde, Amouson ranta Kastrin lahdella. Sinne kääntyy tie Marandochorin kylän jälkeen. Taas oli mukava ajella tätä reittiä, sillä matkan varrella näkyi oliivilehtoja ja eläinten laitumia. Viiden kilometrin matka päätieltä taittui yhdessä hujauksessa, kun jo saavuinkin Amouson rannalle. Sielläkin näytti olevan tilaa sekä rannalla että parkkialueella, vaikka saavuinkin vasta iltapäivällä. Rannan kivet ovat hieman suurempia mukulakiviä ja siinä mielessä ranta ei näyttänyt parhaalta mahdolliselta pyyhkeen päällä makoiluun. Rannalla tosin on aurinkopetejä ja -varjoja vuokrattavana kohtuulliseen hintaan. Koska kello tosiaan oli jo aika paljon, en jäänyt rannalle enää lekottelemaan, vaan suuntasin rannan tavernaan, Akrogialiin. Vieressä oli myös samanniminen kahvila, joka tarjoili juomapuolta. Tavernan herkut maistuivat ulkoilmassa vietetyn päivän päätteeksi. Matkalla takaisin näin aika erikoisen yhdistelmäajoneuvon, josta oli pakko napata kuva lennossa... :)

Varjo ja kaksi tuolia 3 euroa, ei paha! Ja muistathan pitää rannan siistinä, kiitos :)

Amouson ranta

Rantaa reunustavat istutetut palmut

Näkymä tavernasta kohti rantaa

Akrogialin dolmadakia, täytetyt viininlehtikääryleet

Grillattua fetaa - nam!

Tzatziki - aina hyvää!

Kreikassa on tällaisetkin yhdistelmät sallittuja

Kyllä nyt hauvaa viedään ja lujaa :)

Tänään mulla oli siis "taas" vapaapäivä. Niin kerran viikossahan niitä yksi on, mut tällasessa yhden oppaan kohteessa on aika harvinaista, että ei tartteis tehdä mitään töitä vapaapäivänä. Yleensä vähintään heti aamusta soi puhelin tai sitten soittaa joku agentin henkilökunnasta ja kyselee jotain tai sitten on vaan jotain, mitä on pakko tehdä just sinä päivänä. Tänään näistä toteutuivat kohdat kaksi ja kolme :) Mm. piti toimittaa yhdelle hotellille pullo, kun asiakkaat viettivät juhlapäivää. Enkä luota noihin hotelleihin niin paljoa, että jos sen eilen olisin vienyt, että ne ois muistanu sen tänään sinne huoneeseen viedä. No anyway, pikku hommahan toi loppujen lopuksi oli, eikä mua häiritse, jos jotain tommosia teen vapaapäivänäni, mut jotain toista se saattas häiritäkin. Sit ei ehkä kannata suuntautua tälle alalle, tai ainakaan mennä yhden oppaan kohteeseen töihin.

Joka tapauksessa aamupäivästä otin taas mopon alle ja tällä kertaa suunnaksi Vasiliki, etelärannikon suurin kylä. Oikeestaan ajoin sit Pondin kylään saakka, sillä Vasilikin ranta ulottuu sinne asti. Vasilikin ranta on purjelautailijoiden suosiossa, koska siellä on aina sopivat tuulet. Senpä takia ajattelin, että siellä voisi näin helleaallon keskellä olla mukava myös rantapäivää viettää. Ja oikeassa olin. Melkein koko ajan puhalsi mieto tuuli, joka ei ollut kummiskaan liian kova, että olis haitannut mitenkään. Ja onneksi Lefkaksen rannat on oikeestaan kaikki pikkukivirantoja, joten hiekka ei pöllyä. Se on itse asiassa mun mielestä vaan hyvä. Eipähän oo päivän päätteeks joka paikka hiekassa. Rannalla sitten olla öllöttelin jonkun kolmisen tuntia ja kattelin aikani kuluksi purjelautailua. Yllättävän paljon lajia oli opettelemassa suhteellisen pieniäkin lapsia. En ollut osannut aavistaakaan, et tää sopis näin hyvin lapsillekin. Ja kouluttajat oli koko ajan mukana vedessä, harjottelijoilla kelluntaliivit päällä, joten ei se ees näyttäny mitenkään vaaralliselta, ja musta tuntu, et lapset tykkäs siitä kovastikin. Hei, eikun rohkeesti sinne vaan sekaan suomalaisetkin. Vasilikin rannalla on useempiakin firmoja, jotka vuokraa välineitä ja antavat koulutusta. Pitäs varmaan mennä itekin kokeilee, mut tiedättehän mut: tartteis aika paljon suostuttelua, mutta you never know :)

Pondin ranta

Mikäpäs täällä on päivää vietellessä

Purjelautailua Vasilikin lahdella

Rannalla oli paljon lapsia leikkimässä, mutta myös purjelautailemassa

Muuten täydellinen kuva, mutta sen pilasi jonkun jättämä Sprite-pullo... Keep the beach clean people!!

Pondin rantakylä

Pondi

Siinäpä sitten tämänkertaiset! Koitin laittaa nyt paljon kuvia, koska nehän kummiskin kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Mutta toisaalta kuvat ei tee kyllä monestikaan näille maisemille oikeutta. Lefkas pitää nähdä ja kokea ihan itse omin silmin :) Tervetuloa vaan tänne! Meillä taitaa olla vielä paikkoja jäljellä, ainakin tuonne syyskuulle. Joten mites ois semmonen pieni kesän jatko, kun Suomessa alkaa jo syyssateet painamaan päälle ja kelit viilenemään? Täällä riittää lämmintä kyllä vaikka muillekin jakaa :D

Eikun illan jatkoja kaikille ja kali nihta täältä etelän lämpimästä yöstä...