Nyt olen siirtynyt uuteen kohteeseen, Haniaan Kreetalle.
Saavuin tänne tänään ja vielä en oo kerinnyt juuri muuta tekemään ku
asettautumaan taloks. Tällä kertaa asun vuokrakämpässä ja kaiken lisäksi
kimpassa uuden kollegani Mervin kanssa. Kämppä sijaitsee Kato Staloksen
lomakylässä. Rantaan on lyhyt kävelymatka sekä parvekkeelta on merinäköala ja
sisämaahan päin katsoessa näkyy Lefka Orin lumipeitteiset vuorenhuiput. Näkymät
on siis mahtavat ja muutenkin kämppä on mukava ja tilava.
Mutta ennen kuin tähän uuteen kohteeseen sen tarkemmin
paneudun tässä blogissa, kun en vielä itsekään ole kovin hyvin perillä, halusin vielä
palata Phuketin kauden lopun tunnelmiin. Viimesellä viikolla sattui ja tapahtui vielä
kaikenlaista. Nimittäin meillä oli tsunamivaroitus. Itse olin asiakkaitten
kanssa retkellä tuona iltapäivänä ja sain paikallisoppaan kautta ensin tiedon,
että Phuketissa olisi ollut joku lievä maanjäristys. Kohta kuitenkin selvisi,
että ei se Phuketissa ollut, vaan merellä Sumatran länsipuolella ja että
järistys oli aika voimakas. Me olimme juuri retken viimeisessä pysähdyspaikassa
cashewpähkinätehtaan myymälällä, joka sijaitsee kaukana rannikolta ja sain kohdepäälliköltämme ohjeet jäädä sinne.
Kun liike meni kiinni, siirryimme lähimmän 7eleven supermarketin pihaan, jotta
asiakkaat saivat ostettua ruokaa ja juomaa ja lähellä oli myös pieni
thairavintola, jossa pääsimme käymään wc:ssä.
Nuoret pojat suorittavat luostarijakson, jonka jälkeen ovat uskonnollisesti täysikäisiä |
Phnag Ngan karstikallioita |
Kun tilanne iski päälle, meni matkapuhelinverkot ihan
tukkoon. Pääsin onneks kuitenkin kännykällä facebookiin ja sieltä sain
tietoa Phuket Newspaperin tilapäivityksistä. Niitä sitten suomentelin
asiakkaille ja pidin heitä koko ajan ajan tasalla. Kävi ilmi, että
tsunamivaroitus oli annettu ja käsketty ihmisiä siirtymään korkeille paikoille
ranta-alueilta. Liikennepoliisi oli myös sulkenut kaikki rannikolle menevät
tiet ja kehotti kaikkia teillä liikkuvia pysähtymään ja jäämään sinne missä
ovat. Saimme tiedon, että tsunami iskisi Phuketiin noin puolen tunnin päästä.
Painotin asiakkaille koko ajan, että me ollaan turvassa. Ranta-alueiden tilanteesta meillä ei kuitenkaan ollut varmuutta, koska uutisissa asiantuntijatkaan eivät osanneet arvioida,
mitä tulisi tapahtumaan. Me siis odotettiin ja odotettiin. Tuli myös
jälkijäristyksiä ja tsunamivaroituksen määräaikaa pidennettiin. Meillä oli koko ajan epätietoisuus siitä, kuinka kauan evakko tulisi kestämään. Sitten saatiin tietää, että aalto oli tullut ja merenpinta oli noussut vain 10 cm, ja aalto
oli tullut 80 cm pidemmälle sisämaahan normaaliin verrattuna. Vielä oli
epävarmaa kuitenkin, että tuleeko lisää aaltoja. Yhteensä noin 4 tuntia me oltiin evakossa ennen kuin saatiin vihdosta viimein tieto, että tsunamivaroitukset on
peruttu Thaimaan osalta. Sitten lähdetiin bussilla hotelleille. Kaikkialla oli
aika rauhallista ja melko autiotakin. Sanoin asiakkaille, et mulla on nyt aika
lailla pasmat sekasin, et en tiedä pitäskö mun jatkaa vielä retkipuheita vaiko
ei. Asiakkaat sanoivat, että huilaa sinäkin jo. Kovasti kiittelivät, että hyvin
hoidin tilanteen ja tiedotus pelasi ja joku jopa kysyi, että olenko ennen
tämmöisissä vastaavissa tilanteissa ollut. Minä kiitin puolestani heitä ja
sanoin, että oli hyvä, että henki säilyi. En siinä vaiheessa edes tajunnut,
että tuon saattoi ymmärtää kahdella lailla. Minä tarkoitin sitä, että ilmapiiri
säilyi hyvänä, mutta tietysti tuon saattoi ymmärtää, että säilyttiin hengissä.
Jotain naurunremahduksia bussista kuului ja joku kommentoi, että joo oli
pääasia, että henki säilyi.
Mutta olihan tuo melkoinen kokemus ensimmäisen kauden
viimeiselle retkelleni. Ja se oli itse asiassa samalla meidän koko Phuketin kauden viimeinen
retki. Aamulla kun retkelle lähdettiin ja asiakkaille kerroin, että tämä on
kauden viimeinen retki, niin sanoin, että tämä on oikein special-retki. Enpä
vielä siinä vaiheessa tiennyt, miten spesiaali siitä tulisikaan. Varmaan jäi
meille kaikille ikuisesti mieleen. Onneksi, mitään pahempaa ei tapahtunut, ja
selvittiin pelkällä säikähdyksellä.
Tästä mennään pitkähäntäveneellä ali |
Outo pilvimuodostelma |
Kissat viettivät Panyeen merimuslimikylässä lokoista päivää autuaan tietämättöminä tulevasta tsunamiuhkasta |
Kaikki tsunamivaroitukset unohtuivat kuitenkin tyystin parin
päivän sisällä, kun alkoi thaimaalainen uusi vuosi eli songkran. Siitä jo
edellisessä postauksessa taisin kirjottaakin. Tässä vielä yks kuva, joka otettu Patongin Bangla Roadilta päivää ennen
kun songkranin piti alkaa. Eli alottivat päivän etuajassa, varmaan tästä
tsunamijutusta ilahtuneena :D
Songkran-lämmittelyä |
Täytyy tähän viel ynnätä yhteen, et Phuketin kausi oli kyllä
tosi mahtava, ja kyl mulle vähän tuli suru puseroon ja haikea mieli, kun sieltä
piti lähteä pois. Kausi meni vielä kaiken lisäksi aika helposti. Olihan niitä
haastaviakin tilanteita, mutta kuitenkin pääasiassa asiakkaat oli hyväntuulisia
ja mukavia. Tulihan meille kirjallista palautettakin, mitä innolla tietysti
luin. Ilahduin siitä, että minullekin tuli nimeltä mainiten positiivista
palautetta ja etenkin minun Phang Ngan ja James Bond saaren retkeä kiiteltiin.
Muutama palaute jäi mieleen erityisesti: ”Lisää Suvi Rantaman kaltaisia oppaita.
Loistava.” ja ”James Bondin saaren opas Suvi oli erinomainen (10+).” Kyllähän
nämä kommentit lämmittivät mieltä ekan kauden lopussa. Kuitenkin retket on
mulle henkilökohtasesti ehkä se haastavin osa tätä työtä ja oli mukava huomata,
että musta on retkioppaaksikin. Mutta haluan kyllä kehittyä siinä vielä lisää
ja jos joku päivä pystyn luomaan asiakkaille wow-elämyksiä, niin sitten olen
onnistunut työssäni. Noh, rimahan kannattaa aina asettaa korkealle ja pyrkiä huipulle. Jos jää vähän vajaaksi, niin todennäköisesti suoritus on
kuitenkin ihan kelvollinen :D
15.4. sinivalkoisin siivin laskeutumassa siniristilippujen maahan |
Seuraavat jutut onkin sitten jo täältä Kreetalta. Nyt oon aika rättipoikki, kun viime yön oon istunu bussissa matkalla lentokentälle ja sit vajaa neljä tuntia lentokoneessa ja sit vielä semmonen tunti lentokenttäkuljetusbussissa. Ja nukkunu en oo kun ehkä pari hassua tuntia ja nekin tosi harsomaisesti. Joten nyt lähen nukkumaan ja huomenna alkaakin sitten uuteen kohteeseen tutustuminen oikein toden teolla! Ekat retkiobsaukset on perjantaina iltaretki Hilimoudoun vuoristotarvernaan ja lauantaina Sirikarin vaellus. Ja sunnuntaina olis sit eka vapaa! :)
p.s. Tän postauksen alkupään kuvat on otettu tuolla
surullisenkuuluisalla kauden viimeisellä retkellä. Maisemat oli niin upeet,
että piti kaivella omakin kamera esiin J
Moi! Minua kiinnostaisi matkaoppaan työ, ja haluaisin kysyä pari juttua :) Oletko töissä siis aurinkomatkoilla, ja tuota, millainen se palkka on? :) Kouluttauduitko aurinkomatkojen kurssilla, vai tarvitseeko mitään matkaopaskoulutusta suomessa jossakin, päivölässä? :)
VastaaPoistaOlen töissä Aurinkomatkoilla ja mulla on kaupallisen alan koulutus eli ei tarvitse välttämättä olla matkailualan koulutusta, vaikka toki se etu on. Itse olen käynyt vain Aurinkomatkojen oman opaskurssin. Palkasta voin sanoo sen verran, että ei tähän työhön kenenkään kannata rahan takia lähteä, mutta mulle palkka on ollut ihan riittävä. Se riittävyys tietty riippuu vähän kohteen hintatasosta, mut Thaimaassa mulla jäi palkasta säästöönkin, täällä Kreikassa taas eläminen maksaa enemmän. Mut mä oon ainakin tullut ihan hyvin toimeen ja firman puolestahan meille tulee asunnot. Ja Suomessa asumiseen verrattuna mulla on jäänyt paljon kuluja pois (sähkö, vesi, vakuutukset, auton kulut jne.) Täällä oikeestaan tarvii itte maksaa vaan ruoka, mahdolliset harrastukset, oma puhelinlasku (töissä toki voi käyttää firman puhelimia) ja tietty omat shoppailut :) Joissakin kohteissa sit pitää itte maksaa netti, mut joissakin on sekin ilmainen. Niin ja tietty jos on kova bilettämään, niin siihenhän sitä rahaa kuluu, mut se on ihan omasta itestä kiinni.
VastaaPoista