Shoppailua

Tällä kaudella oon shoppaillut tosi vähän. Lähinnä Phuketin ostosretkellä oon ostoksia tehnyt ja nekin olleet aika minimaalisia. Mut mitä oon ostanu, ni ne onki sit ollu vähän arvokkaampia hankintoja. Oon jotenkin aika kyllästynyt tähän "rantavaatteeseen" ja muuhun krääsään, mitä markkinoilla ja kadunvarsikojuissa myydään. Tai no siis kyllä sieltäkin saa ihan hyvää tavaraa ja edullisestikin, mut ehkä tuli viime kaudella sitä ostettua niin paljon, et nyt ei oo enää oikeen innostanut. Ehkä johtuu osittain siitä, et raahasin taas ihan liikaa kamaa mukanani jo tänne päin, joten eipä oo hirveesti enää laukuissa tilaa mitään ostaa kotiinpäin viemisiksi. Nyt koitan käyttää kaiken mahdollisen niin loppuun ettei tartteis mukana enää Suomeen kantaa. Jotain ihan huonoks menneitä vaatteita oon heittänyt jopa roskiin. Pakko vähän karsia, ku laukut painaa kun synti ja ite ne pitää taas kotia asti raahata. Muistuttaisko joku mua ennen kesäkaudelle lähtöö, et vaatetta ei tarvi ihan niin paljoo ottaa mukaan, kun kuiteski melkein koko ajan on työvaatteet päällä...

Mut tämmösiä hankintoja oon tällä kaudella tehnyt. Hintoja en kuolemaksenikaan kaikista enää muista, joten nää on vaan tämmösiä hinta-arvioita. Kurssi on ollut kutakuinkin 39-40 thb/1 euro, mut nyt on kurssi laskenut aika paljon. Tällä hetkellä saa jotain vajaat 38 thb eurolla.

kengät 300 thb / Platinum, Bangkok

Paper Doll -paita jotain 200-300thb / Platinum, Bangkok

hihaton paita 300 thb / katukauppa, Bangkok

huivi 150 thb / Everyday-ravintola, Khao Lak

aurinkolasit 259 thb / Udomagg, Patong, Phuket

kengät jotain 300-400 thb / Udomagg, Patong, Phuket

sandaalit muistaakseni 300 thb / Jungceylonin aula, Patong, Phuket

Sabai-arom suihkugeeli 200-250 thb ja Lee Staffordin shampoo ja hoitoaine à 450 thb / Boots, Central Festival, Phuket

tiikeriprinttipaita #%*§ thb (=kallis!) / Zara, Central Festival, Phuket
 (totta puhuakseni tää tais olla lähemmäks pari tuhatta bahtia...
mut oli niin ihana, et oli ihan pakko ostaa...)

farkkucaprit 1990 thb / Zara, Central Festival, Phuket

kengät 499 thb / Udomagg, Patong, Phuket

Oon mä sit jotain tuliaisia kans ostanut, mut eihän niitä voi täs esitellä ettei tuliaisten saajat niitä nää! :) Niin ja sit ostin ne helmisormuksen ja rannekorun, jotka esittelinkin jo aikasemmassa blogikirjotuksessa. Eli oon nyt koittanut panostaa enempi laatuun tällä kaudella, enkä ostaa sellasta joka hajoo heti kättelyssä. Tosin noista Jungceylonista ostetuista Pixel'sin sandaaleista on toisesta koristekivi pudonnut. Mut noi Pixel'sin kengät onki semmosia halppiskenkiä. Ostin viime kaudella siitä samasta kaupasta kahet kengät, mut ne tais olla eri merkkisiä, mut anyway, toiset on jo roskiksessa ja toisistakin on pohjat tosi kuluneet. Eli halvalla ei saa mitään kovin hyvää, ainakaan aina. Tosin yhet 100 bahtilla markkinoilta viime talvena ostetut sandaalit on kestäny tosi hyvin, mut nyt tänä talvena niistä irtos yks remmi, joten heitän ne varmaanki nyt roskiin. Eihän täälläkään noissa merkkiliikkeissä mitään ihan sikahalpaa ole, vaik oon kyl kuullu, et jos vertaa Suomen hintoihin ni on ne halvempia (esim. Levi's farkut, Converset jne). Täs kauden lopussa on yleensä nois ostoskeskuksissa ja liikkeissä alennusmyyntejä. Esim. pari viikkoo sitten Jungceylonin aulassa Patongilla oli RipCurlin sesongin loppumyynti, ja sieltä ois saanu tosi hyviä alennuksia. Teki mieli ostaa jokin huppari, mut kun nekin painaa sit laukussa niin paljon, ni jätin ostamatta... 

Mä oonki nyt sit vaan viettäny vapaapäivää kotosalla ja koittanu järkkäillä mun Suomessa oloaikaa ja selvittäny kaikkii bussi- ja juna-aikatauluja ja oikeen kirjottanu ittelle päivä päivältä aikataulut ylös. Varasin kans kasvisateriat jo mun paluulennolle sekä mun Kreetan lomalennoille. Ai niin... en ookaan täällä ees vielä kertonu, et lähen lomailemaan viikoks Haniaan Kreetalle tässä kevättauolla ennen kun lähen sit taas kesäkaudelle. Ootan jo niin tota lomaa, tulee kyllä tarpeeseen näitten muutamien hektisten viikkojen jälkeen. Mun eka Suomi-viikkokin tulee olee yhtä ees taas ramppaamista. Mut kyllä sitä jaksaa, kun on mitä odottaa <3

Lopun alkua

Mun työkaveri lähti täältä Khao Lakista sunnuntaina, joten nyt oon viimeset kaks viikkoo täällä yksinäni. Pikkasen hirvittää, et miten saan tehtyy kaiken itse. Pitäs tehdä kaikki kaudenlopetusjutut eli inventoida toimisto ja tehdä inventaariolista, pakata koko toimisto, jotta kamat voidaan siirtää sieltä pois, hakee meidän infokirjat pois hotelleilta, kirjotella toimintakertomukset sun muut tästä kaudesta. Niin ja tietty samalla pyörittää normiohjelma eli lentokenttä, hotellipäivystykset ja retket. Jeejee. Nyt on vielä ihan sairaan kuuma ja sekin vie mehut pois. Eilen olin meidän Luontosafari-retkellä opastamassa ja ennen paluumatkaa olin jo ihan poikki ja valmis menee nukkumaan. Ajattelin, et varmaan asiakkaatkin on ihan naatteja siitä helteestä. Mut he olikin ihan pirtsakoita eikä kukaan nukkunut paluumatkalla vaan halusivat jutella ja kysellä multa kaikkee! Itsekin siinä ilmastoidussa bussissa sit vähän piristyin, mut kotiuduttuani toimiston kautta olin ihan poikki.

Viime maanantaina oltiin Bang Niangin rannalla kuuntelemassa suosittua thaimaalaista reggaebändiä nimeltä Job 2 Do. Niillä on yks biisi, jonka kaikki tietää ja tuntee: Doo doo doo. Kaikki muu heidän musa olikin mulle sit ihan tuntematonta, mut jotenkin tähän ympäristöön toi musa sopii. Siellä sitä huojuttiin reggaen tahdissa kookospalmujen alla. Paikalla oli paljon sekä matkailijoita että paikallisia, mut jotenkin aika huonosti sitä oli mainostettu, koska ittekään en ois tienny siitä mitään. Samana päivänä vasta kuultiin Raya Diversin porukoilta. Ja ois sinne kyl enempikin porukkaa mahtunut. Lippu oli 350 thb ja sisälsi yhden juoman, sillä ois saanu joko olutta tai coca colaa tms. Toi lipun hinta tosin oli vähän hämärän peitossa. Oltiin nimittäin kuultu et se ois jotain kolmen sadan luokkaa, mut kun mentiin sinne, ni portilla meiltä pyydettiin 600 bahtia. Kun oltiin vähän kummissaan, ni se lipunmyyntimies selitti, et siihen kuuluu muutama olut hintaan. No mä olin sit, et en mä ees juo olutta, ni sit ne myi meille 350 bahtin liput ja sano et sillä saa virvotusjuoman. Kun mentiin juomia hakemaan, ni selvis, et ois sillä yhen oluenkin saanut. Ja myöhemmin sit kuultiin, et 600 ois ollu ns. turistilippu ja se 350 paikallisille... No, ota tästä nyt sitten selvää, kummaa touhua!

Job 2 Do esiintyy

Doo doo doo...

Tiistaina mulla oli sit vapaapäivä ja en kyl tehny mitään muuta, kun makoilin rannalla. Tosin ihan varjon alla. Kauden lopussa on yleensä aina dinnereitä yhteistyökumppaneiden kanssa ja meillä ne oli kaikki viime viikolla, jotta päästiin kummatkin mukaan. Joten tiistai-iltana illallistettiin erään retkifirman johtajan kanssa. Kyseisen firman kanssa tehdään yhteistyössä meidän omat retket, eli bussit ja paikallisoppaat ovat sieltä. Ja lisäksi me välitetään heidän kansainvälisiä retkiä. Illallista syötiin japanilaisessa Enzo-ravintolassa Bang Niangissa. Itse en ole pahemmin japanilaiseen ruokaan perehtynyt, joten en oikeen ymmärtänyt ruokalistasta mitään. Mut tilattiin sitten niitä annoksia ja jaettiin kaikkien kesken, niin päästiin maistelemaan monenlaista. Ruoka oli tosi hyvää. Mukana illallisella oli myös johtajan kaksi teini-ikäistä tytärtä ja kaksi heidän kaveriaan. Heitä tosin tuntui kiinnostavan enempi omat älypuhelimensa kuin itse illallinen :D Mietittiin, et on se tää nykyteinien elämä erilaista kun ennen. Ei ollu meidän nuoruudessa älypuhelimia, nettiä, facebookkia jne. Miten sitä tultiin toimeen?!?

Bang Niangin ranta

Lounaalla Happy Day -ravintolassa

Biitsielämää...

Keskiviikkona mä olin viimestä kertaa opastamassa meidän Phuketin ostosretkee. Tässä retkessä on ollut kummallinen taika. Aina kun mun on sille pitänyt lähtee, niin se on yleensä toteutunut, ja sit taas kun mun työkaverin piti mennä, niin se yleensä peruuntui liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Noh, lähin sit viimestä kertaa käymään Phuketissa tällä kaudella (tai no käynhän mä vielä Phuketin lentokentällä monta kertaa, mut sitä ei lasketa). Olihan mun sit ihan pakko mennä käymään Findig/Udomagg -liikkeessä ja sieltähän tarttu sit mukaan yhet kengät, jotka makso 499 thb eli n. 13 euroa. Ostin mä sitten yhen kassin käsimatkatavaroita varten, kun se kassi mikä mulla oli tullessa, hajos saumasta (se olikin Kreetalta Jumbosta viiellä eurolla ostettu rantakassi...).

Kun tulin tuolta retkeltä, niin tapasin heti meidän kohdepäällikön, joka oli tullu käymään Khao Lakissa ja mulla oli loppukeskustelu. Käytiin läpi sitä, miten kausi on mennyt. Ja ihan hyvinhän se on mennyt, tokihan jotain parannettavaa aina on. Keskustelun jälkeen pikasuihkuun ja sit taas dinnerille kohdepäällikön ja meidän "talouspäällikön" kanssa, tällä kertaa italialaiseen Amici-ravintolaan, joka on Monochrome-hotellissa Bang Niangissa. Sieltä saa tosi hyvää pastaa, ei koskaan ylikeitettyä. Ja ah, Caprese alkupalana oli täydellinen - tomaattia, mozzarellaa, pestoa.... Ilallisen jälkeen nähtiin vielä pari kollegaa Phuketista, jotka oli tullu Khao Lakiin vapaapäivän viettoon. Käytiin piipahtamassa Happy Snapperissa. Mut piti lähtee ajoissa pois, kun seuraavana aamuna piti olla taas kasilta toimistolla.

Amici!

Torstaina oli taas yks illallinen. Tällä kertaa Raya Diversin Khao Lakin managerin kanssa. Paikaksi oli ehdotettu Joe's Steakhousea, joka on Khao Lakin suosituin pihvipaikka. Ja siellä on siis parhaimmat pihvit. Itse en voi omakohtaisesti mitään sanoa, mutta niin monet on tätä sanoneet, että uskon. Ja kyllä ne näyttikin tosi hyviltä. Itse söin sit kummiskin kalaa, joka oli ihan ok. Mut ehkä toi paikka tosiaan on enempi lihanystävien paikka, kasvissyöjien ei kannata vaivautua :) Sit jatkettiin iltaa siitä vielä Green Pepper on the Beachiin, jossa otettiin muutamat drinkit. Oih ihana semmonen joku likööridrinksu, mis oli  hirmusesti kermavaahtoo päällä. Tarjoilijapoika siellä oli ihan ylihauska tyyppi! Lopuksi päädyttiin vielä Happy Snapperiin. Taasen oli itellä työpäivä seuraavana päivänä ja kaiken lisäks vielä kokopäiväretki, joten lähin jo vähän aikasemmin kotia kohti. Onneks olin työpäivän jälkeen nukkunu päikkärit ja sit viel 6 tunnin yöunetkin, niin ei väsyttäny yhtään aamulla ja retki meni tosi hyvin.

Happy Snapperissa keskityin soodaveden juontiin :)

Livemusaa Happy Snapperissa

Tänään mul on vapaapäivä, mut ei mitään ihmeitä suunnitelmia. Pyykkipaikasta pitäs pestyt hakee ja uutta viedä tilalle. Nyt kun tääl on nää helteet, ni hikoilemisen määrä on jotain ihan käsittämätöntä. Pyykkiä siis kertyy. Mä oon oikeestaan koko kauden ollu yöt ilman ilmastointia, mut nyt on ollu niin hikisiä öitä, et on ollu pari kertaa pakko pitää ilmastointii päällä. Veikkaan, et siitä johtuen sain mun yläselän jumiin. Onneks on tiikeribalsami keksitty! Se on kyl oikeesti tehokas lihasjumituksiin. Ja hyttysenpuremiin paikalliset käyttää kans.

Aurinkoista päivää kaikille!

Maanantaimietteitä

Kautta on täällä Khao Lakissa jäljellä enää kolme viikkoa. Mut mun työkaveri lähtee jo ens viikonloppuna pois, joten oon viimeset kaks viikkoo täällä yksin. Joten jotenkin tuntuu, et tässä on jo eräänlainen loppu käsillä. Tällä viikolla meillä onkin jo kaudenlopetusillallisia yhteistyökumppaneiden kanssa. Eilen illalla meillä oli viimeinen yhteinen tervetulotilaisuus Gold Elephant -ravintolassa, joten piti sitten poseerata yhessä ravintolan omistajan kanssa.

Aurinkomatkat Khao Lakin tiimi ja Khun Mit

Tuolla Gold Elephantissa on vaan niin hyvät ruuat. Ja niin ystävällistä henkilökuntaa <3

Ollaan metsästetty täällä parasta pizzapaikkaa, ja kyllä se vaan meidän kartotuksen mukaan taitaa olla La Piccola Maria, joka on keskustassa rantakadulla hotelli Seaview'n lähellä. Siellä saa pizzaan ihan maksutta lisäksi esim. chiliä tai valkosipulia. Tänään käytiin kartottamassa yks paikka keskustan pohjoispäässä, päätien varrella, nimeltään Mamma Tonie. Ihan hyvät pizzat oli sielläkin, ehkä kuitenkin hieman kalliimmat hinnat kuin muissa paikoissa. Paikka olikin vähän semmonen siistimpi, oli valkoset pöytäliinat ja kaikki.Tarjoilija erittäin siistiin mustaan asuun pukeutunut. Ja sisustuskin oli hieman erikoisempi.

Tuokaa meille PIZZAA, hirvee nälkä :)

Mamma Tonie sisältäpäin

Viime viikolla maanantaina työkaveri Phuketista soitti yllättäen ja oli päättäny ex tempore lähtee tänne Khao Lakiin lomailemaan vapaapäivänään. Ja kun mulla oli vapaapäivä kans samana päivänä, niin sehän sopi oikeen hyvin. Hän hyppäs illalla paikallisbussiin ja menin häntä vastaan tohon tien toiselle puolelle 7elevenin luokse. Siinä sit vähän valmistauduttiin ja mentiin ekaks syömään tohon ihan lähelle Dao Thong -nimiseen thairavintolaan ja siitä sit otettiin lavataksi ja suihkastiin mihinkäs muuhun kun Happy Snapper -baariin. Siellä tavattiin tuttuja, joitten kanssa vielä jatkettiin paikallisten yökerhoon eli Zantikaan, joka on ihan tässä lähellä mun kämppää Bang Niangin alueella. Siellä soitti jokin paikallinen rokkibändi ihan paikallista musaa ja aika kovalla, joten eipä me siellä kauaa viihdytty. Ja siellä olikin lähinnä vaan paikallisia. Kävästiin vielä Gecko-baarissa ihan kävelymatkan päässä kämpiltä, ennen kun hilauduttiin kotia.

Seuraavana aamuna käynnistyttiin aika hitaasti, mut kun liikkeelle päästiin, ni suunnattiin ekaks mun lempparikahvilaan Café Kantaryyn brunssille. Siel on aivan ihania noi krepit eli täytetyt letut. Oon jo maistanu niitä kolmella eri täytteellä: pinaatti&juusto, lohi&juusto ja tonnikalasalaatti. Ja vohveliannokset on tosi tuhteja. Esim. mansikkavohveliannokseen kuuluu kaks isoa vohvelinpalaa, hilloa, iso pallo jäätelöä ja kermavaahtoa. Nam! :)

Lounaaksi kreppi tonnikalasalaatilla ja puokkiin kaverin kans mansikkavohveliannos

Lounaan jälkeen käppäiltiin rantaan, Nang Thongin biitsille. Kun aurinko alko jo olla aika alhaalla, päivän tärkeä tehtävä eli kynsien laitattaminen oli vielä ohjelmassa! Hienot taas tulikin. Niin ja tällä kertaa laitatin varpaankynnetkin. Ne on nyt tuommoset samanväriset siniset kuin kynsien kärjet ja tietty glitterlakkaa päällä! :)

Phu Ping -kauneussalongissa on tosi taitava tyttö!

Illalla mentiin vielä porukalla syömään tähän Bang Niangiin Green Pepper -ravintolaan. Siellä olikin tosi hyvät ruuat.

Hyvää ruokaa Green Pepperissä

Tämmöstä täällä taasen on tullut puuhasteltua töiden lomassa. Eipä tässä tosiaan enää hirmusesti ole aikaa, ja aina kauden lopussa sitä alkaa miettimään, että mitä juttuja vielä on tekemättä ja mitä pitäis tai haluais vielä tehdä. Mulla ei oikeestaan oo mitään erikoisia, mitä pitäs vielä  tehdä. Ehkä rannalla vois käydä, jos sais vielä pikkasen enempi väriä pintaan. Okei, mä oon varmaan tämmönen ikuinen kalkkilaivan kapteeni enkä muuksi muutu. Mut uskokaa tai älkää, mä oon ollut Suomessa asuessani vieläkin valkosempi! Muistan aina kun vertasin esim. käsivartta jonkun kanssa, niin ikinä ei löytyny mua valkosempaa ihmistä. Kerran vuosia sitten Turkin lomalla paikallisen marketin henkilökunta huuti aina et "white lady", kun mä kävelin ohi. Joo, tiedetään, et oon valkonen, tarviiko siitä enää muistuttaa... Mut nyt oon ehkä muuttunut semmoseks normaalin värikseks :) Huomenna mulla oiskin vapaapäivä, ni sitä voiskin sit suunnata biitsille. Nyt täällä vaan on tosi kuuma. Lähemmäks 40 astetta päivisin - varjossa. Eli ei ainakaan auringossa jaksa hullukaan maata kovin kauaa. Paikallisetkin valittaa, kun on niin kuuma. Ne odottaa jo sadekautta, joka tuo hieman viilennystä ilmaan.

Vajaan kolmen viikon päästä oonkin jo Suomessa ja oon ollu ihan järkyttyny kun oon kuullu, et siel on ollu viel yli 20 asteen pakkasia ja lunta tuprunnut! Eihän mulla oo mukana ees sopivia vaatteita semmoseen keliin. Lenkkarit on lämpimimmät jalkineetkin, mitä mul on matkassa mukana, ja onhan mul nyt sentäs farkut ja takki, niin ja kaulahuivi ja hanskat. Mut nyt vaan äkkiä aurinko paistelemaan sinne Suomeen ja sulattamaan lumia ja lämmittämään kelejä! En haluu saada heti jotain flunssaa kun sinne tuun.

Aurinkoisia päiviä kaikille! xxx

Thaimaassa kaikki on pinkimpää

Pinkkiä, oranssia, kirkkaan vihreää, keltaista, violettia... Thaimaassa värejä on joka puolella eikä niitä arkailla käyttää. Jokaisella viikonpäivällä on täällä oma värinsä, ja jotkut ihmiset jopa saattavat pukeutua niiden mukaisesti. Tosin keskiviikkona tätä ei noudateta, sillä keskiviikon väri vihreä on epäonnen väri. Torstaisin olen Aurinkomatkojen oransseissa oikein pukeutunut.

Särkylääkkeetkin on täällä pinkkejä

Värejä ei käytetä pelkästään pukeutumisessa. Taloja maalataan jos minkäkin värisiksi ja täällä onkin paljon ihan kirkkaan oranssejakin taloja. Ei myöskään tunnu siltä, että täällä noudatettaisiin mitään maisemasuunnittelua, joka määräisi, minkä värinen talon pitää olla. Täällä ilmeisesti ajatellaan niin, että mitä värikkäämpää, sen nätimpää. Ympärille katsellessa Suomen tarkat määräykset alkavat tuntua ihan pöljiltä. Miksi ei Suomessakin vois olla vähän enempi väriä? Toisiko se enemmän hymyäkin suomalaisten naamalle? Toisaalta voi ajatella, että värit sopivat paremmin tänne tropiikin lämpimiin olosuhteisiin kuin meidän kylmään ja pimeään Suomeen. Miltä pinkit talot sitten näyttäisivät lumihangen keskellä tai syksyn pimeissä illoissa? Ehkä hyvä pointti. Mutta voisivathan ihmiset sentäs itse laittaa päälle jotain räväkämmän väristä.

Kiinalaiset temppelit on tosi värikkäitä, kuva Takuapan vanhasta kaupungista

Oranssi Walkers Inn -hostelli ja ravintola

Hengille rakennetut talot ovat myös värikkäitä

Hymy. Ystävällisyys. Palvelualttius. Näitä peräänkuulutan enemmän Suomeen. Ja voisiko sen piponkin ottaa useammin pois kirstämästä päätä? Thaimaalaisilla on ihan yhtä paljon ongelmia ja murheita kuin meillä suomalaisillakin, ellei jopa enemmänkin, mutta he ovat silti paljon huolettomamman oloisia ja jaksavat hymyillä ja nauttia elämän pienistä asioista.

Jopa rekisterikilvet ovat täällä hauskempia

Eilen kävin eräässä ravintolassa lounaalla. Kun menin sinne, oli siellä henkilökunta täydessä touhussa - nimittäin laittelemassa uusia koristuksia. Paikan päällä oli ehkä omistajat, pariskunta siisteihin vaatteisiin pukeutuneena. Heidän lisäkseen tarjoilijat olivat myös esittämässä omia mielipiteitään. Tuntui olevan todella tärkeää puuhaa. Mitä siellä sitten tehtiin? No, laitettiin ravintolan edustalle katosta roikkumaan semmoisia muovisia värikkäitä kierretankoja, jotka heijastivat valoa kun pyörivät ympäri. Ja oli tosi tarkkaa, et mihin näitä tankoja kiinnitettiin ja useampaan paikkaan niitä testailivat. Ravintolan nimi on Orchid, ja koristuksena siellä on myös mitäpäs muuta kuin orkideoita. Ja niitäkin juoksetettiin paikasta toiseen ja ripusteltiin ties minne ennen kuin oikeat paikat löytyivät. Hieman huvittuneena seurasin puuhaa ja lopputuloksesta ylpeinä henkilökunta vielä varmisti minultakin, että onko tämä sijoittelu nyt varmasti okei. Okei okei, vahvistin. Kun kaikki oli paikoillaan, pariskunta haki takahuoneesta pienen parivuotiaan lapsen ja hyvästelivät henkilökuntaa. Kuulin naisen mainitsevan sanan falang (=ulkomaalainen) ja sitten jo käännettiin lapsi katsomaan minuunkin päin ja vilkuttelin hyvästiksi. Vielä minulle kovasti nyökkäilivät kun nousivat autoon ja ajoivat pois. Olen tuossa ravintolassa käynyt pari kertaa akaisemmin, edellisen kerran hieman reilu viikko sitten. Kun ravintolaan saavuin niin tarjoilija muisti, että minulla oli ollut polvi paketissa edellisellä visiitillä ja ehätti jo kyselemään, että onko jalka nyt kunnossa.

Tässä vain yksi esimerkki thaimaalaisesta ystävällisyydestä. Paikallisen yhteistyökumppanin edustaja, joka istuu myös meidän toimistossa, on toinen hyvä esimerkki. Hän on aina tarjoamassa apuaan. Kyselee, että tarvitseeko hakea minulle syötävää tai juotavaa. Kauden alussa, kun mun piti siirtää kamojani paikasta toiseen ja toimistolta kämpille, niin hän kaverinsa kanssa siirti mm. mun isot matkalaukut mopolla! Samaten mopolla kulkivat isot ja korkeat vaaterekit, kenkätelineet, silityslauta jne. Kyselee, pitääkö faksata tai kopioida jotain ja tarviiko sulkea/käynnistää ilmastointi. Täytyy sanoa, että en ole ehkä ikinä törmännyt yhtä auttavaiseen ihmiseen.

Okei, ei kaikki ehkä ole ihan samanlaisia. Joskus sitä hymyä saa hakea. Mut senkin olen huomannut, että kun itse muistaa vaan hymyillä, niin kyllä se hymy ennen pitkää sieltä vastapuoleltakin irtoaa. Ehkä kaikki paikalliset ei täällä tykkää ulkomaalaisista. Olen kuullut joiltain Thaimaassa pitempään asuneilta, että joskus se ystävällisyys on teeskenneltyäkin ja sitten saattavat arvostella ja haukkuakin meitä ulkomaalaisia omalla kielellään, kun tietävät ettemme ymmärrä. Mutta itse olen ainakin kokenut niin paljon aitoa ystävällistä palvelua, että ne harvat hapannaamat on kyllä unohtunu.

Iloisia thaimaalaisia koululaisa Sok-joella Loy Krathong -juhlapäivänä

Viime päivinä mulla on ollu jotenkin kevättä rinnassa. Ihan outo fiilis, kun täällä ei tosiaan oo mikään kevät! Just on siirrytty kuumalle kaudelle ja täällä on lämpötilat vaan lähteneet kohoamaan. Paikallisetkin valittelee, et kun on niin kuuma. Mut jotenkin mulla on vaan semmonen kevätfiilis. Semmonen samanlainen kun Suomessa keväisin, kun lumet sulaa ja luonto herää henkiin ja odottaa kesää ja tulee vaan semmonen uudistunut ja virkeämpi mieli. En tiedä, mistä se yhtäkkiä tänne helteen keskelle on tullu :) Toisaalta mulla on ollu semmonen fiilis, että oon kotona täällä. Nää kaikki hupsut ja hauskat thaimaalaiset jutut ja ihmiset sen vaan tekevät. Siltikin ootan jo innolla kesää ja kaikkia uusia ihania juttuja, mitä se tuo tullessaan. Eilen meidän kesän kohdesijotukset tulivatin julki, joten paljastettakoon nyt sitten täälläkin, et kesäksi mun tie vie Lefkaksen saarelle Kreikkaan. Paljon uusia tuulia ja uusia haasteita on siis luvassa, koskapa olen tuolla kohteessa yksin. Mutta päätin tarttua härkää sarvista, ja ottaa haasteen vastaan. Ja Lefkaksesta olen kuullutkin pelkkää hyvää. Kuulemma aivan ihana ja kaunis saari ja upeat rannat. Näihin kreikkatunnelmiin onkin hyvä päättää tämä kirjoitus. Filia polla! xxx ;-)

Kuva Lefkakselta, Porto Katsikin rannalta (kuva sivulta www.aurinkomatkat.fi)

Ja täältä eikun sitten lomia katselemaan ja varailemaan:

http://www.aurinkomatkat.fi/kreikka/lefkas

TOP 10: Jätä nämä väliin Thaimaassa!

"Yleisön" pyynnöstä tein nyt sitten tämmöisen listan. Nämä nyt olivat taasen asioita, joita mulle tuli päällimmäisenä mieleen ja varmasti on muitakin asioita, mitä ei kannata tehdä. Joku voi olla joistain asioista eri mieltä, mutta nämä edustavatkin mun omia mielipiteitä ja perustuvat mun omiin kokemuksiin ja tietoihin asioista. Ja kuten allaolevasta voi lukea, en ihan aina onnistu itsekään noudattamaan näitä ohjeita... Asiallinen palaute ja eriävätkin mielipiteet on kommenttiboksiin oikein tervetulleita! :)

1.       Älä vuokraa autoa tai skootteria!

Okei, olen ehkä paraskin sanomaan, kun itse ajelen skootterilla täällä koko ajan. Työni takia mun on pakko. Mutta blogiani seuranneet tietävät, että itsekin olen jo saanut osani tästä mopoilun vaarallisuudesta. Onnettomuuksia täällä myös näkee harva se päivä ja yleensä ainakin toisena osapuolena on ulkomaalainen. Ensinnäkin liikenne on vasemmanpuoleista eikä täällä niin tarkkaan noudateta liikennesääntöjä. Paikalliset ovat tähän tottuneet, me matkailijat emme. Tietkään eivät ole kovin hyväkuntoisia. On monttuja ja hiekkaa. Sateella tien pinnat muuttuvat liukkaiksi, samaten jos tielle on valunut vähänkään öljyä. Kun täällä laitetaan uusi asfaltti, ei se ole ollenkaan sellainen sileä kuin mihin olemme Suomessa tottuneet, vaan tosi muhkurainen. Vuokra-mopoissa ei myöskään ole vakuutuksia, eli jos jotain sattuu, maksat sen omasta pussistasi. Viime tiistaina näin kun tuossa Khao Lakin päätiellä nostettiin autoa ihmisen päältä pois isolla porukalla. Tarkemmin en tiedä, mutta siinä kolarissa ei ole voinut käydä hyvin. Eilen kuulin, että joku ulkomaalainen mies oli vuokrannut täällä auton ja ajanut hotellinsa puutarhurin hengiltä. On ollut täällä siitä lähtien jo toista kuukautta, kun miestä ei päästetä maasta pois ennen kuin selviää, kuka maksaa viulut. Työpaikkakin oli mieheltä mennyt, kun ei ollut sinne ajallaan palannut. Lauantaina oli Phuketwan-nettilehden mukaan kuollut suomalainen nelikymppinen mies mopo-onnettomuudessa Phuketissa. Tässä vain muutamia esimerkkejä siitä, miksi ei kannata vuokrata mitään menopeliä. Täällä saa vuokrattua auton käyttöönsä kuljettajan kera, mikä onkin huomattavasti fiksumpi vaihtoehto.

Mopot on vaarallisia menopelejä

2.       Älä poseeraa Buddha-patsaiden kera!

Buddha-patsaat on täällä pyhiä, kuten myös kaikki muutkin Buddhan kuvat. Niiden kanssa poseeraaminen saatikka lasten niiden päälle asetteleminen kuvattavaksi on todella loukkaavaa käytöstä paikallisten pääuskontoa kohtaan. Buddha-patsaita eikä niiden osia saa myöskään viedä maasta pois ilman vientilupaa. Ainoastaan alle 12 cm korkeita matkamuistoiksi luokiteltavia patsaita/avaimenperiä tms. voi viedä.

Buddha-patsas Phuketin Wat Chalongin temppelissä

3.       Älä kulje uima-asussa julkisilla paikoilla!

Menisitkö Suomessa uimahousuissa kauppaan tai bikinit päällä kirkkoon? Entäpä toimistoon tai virastoon? Kuumuus tuntuu välillä löyhentävän matkailijoiden harkintakykyä pukeutumisen suhteen. Vaikka täällä on kuuma, ei ole soveliasta mennä puolialasti yleisille paikoille rantoja lukuunottamatta. Monet paikalliset pukeutuvat hyvinkin peittävästi, mikä tosin yleensä johtuu siitä, että halutaan suojata iho auringolta ja ruskettumiselta. Mutta ei heitä koskaan näe uima/ranta-asuissa julkisilla paikoilla. Etenkin, kun mennään temppeleihin vierailemaan, on syytä noudattaa seuraavia pukeutumissääntöjä: olkapäät  ja reidet peitossa, hattu pois päästä ja kengät pois jalasta. Viime keskiviikkona Phuketissa Patongin Jungceylon-ostoskeskuksessa näin pohjanoteerauksen. Ulkomaalainen nainen oli ostoksilla ”shortseissa”, jotka näyttivät lähinnä alushousuilta, eli olivat ohutta trikoota ja aivan ihonmyötäiset ja jättivät pakarat paljaiksi. Viime kaudella Phuket Fantaseassa näin naisen mihihameessa ja bikinin yläosissa. Ja yleensä tähän iltashow’hun monet ihmiset pukeutuvat vähän siistimmin...

Uima-asut kuuluvat rannoille

4.       Älä lähetä lyhtyä taivaalle!

Tiedän, nämä lyhdyt ovat todella kauniita. Etenkin kun niitä on taivaalla useita, muodostavat upean valomeren. Täällä myös uskotaan, että kun lyhdyn lähettää taivaalle, voi toivoa jotain ja saa itselleen hyvää onnea. Mutta se varjopuoli... Lyhdyt ovat yleensä valmistettu muovista ja rautalangasta ja ne päätyvät loppujen lopuksi, mihinkäs muuallekaan kuin mereen. Maailman merissä on jo ihan tarpeeksi roskaa ja saastetta muutenkin. Ja kaiken lisäksi esim. valaat ja kilpikonnat saattavat erehtyä luulemaan muovia syötäväksi (esim. meduusoiksi). Tietystikään muovi ei sovi merenelävien ruokavalioon ja ne tukehtuvat siihen ja aika ajoin ajautuvat kuolleina rannoille. Joten meidän hetken ilo on niiden turma. Esimerkiksi kaikki merikilpikonnalajit ovat erittäin uhanalaisia. Joten ethän edistä näiden lajien kuolemista sukupuuttoon! Huolehdithan, että mitään muutakaan jätettä tai roskaa ei joudu mereen (eikä mihinkään muuallekaan luontoon)!

Lyhdyt ovat kauniita, mutta turmiollisia

5.       Älä arvostele kuningasta!

Thaimaassa kaikista arvostetuin henkilö on kuningas. Thaimaassa absoluuttinen monarkia lakkautettiin vuonna 1932 jas silloin Thaimaa sai perustuslain. Kuninkaalla on lähinnä vain arvovaltaa, mutta sitä hänellä on sitäkin enemmän. Kuninkaan sana on kutakuinkin laki. Perustuslaissa olevan artiklan mukaan kuningasta ei saa julkisesti arvostella. Siitä voi saada monen vuoden vankilatuomion ja tuomioita Thaimaassa on myös langetettu lakiin perustuen. Jopa kymmenien vuosien tuomioita. Hallitus on aiemmin varoittanut mm. facebookin käyttäjiä siitä, etteivät he tykkäisi sivustoista, joilla on monarkiaa arvostelevaa sisältöä. Joku poliitikko oli jopa väläytellyt mm. facebookin kieltämistä kokonaan. Tämäpä tuskin koskaan Thaimaassa toteutuisi, sillä sosiaalinen media on täällä todella suosittu.

6.       Älä polta ihoasi!

Auringon ultraviolettisäteilyn voimakkuus ilmoitetaan UV-indeksillä, joka kertoo ihoa vahingoittavan ultraviolettisäteilyn maan pinnan saavuttavan määrän silloin, kun aurinko on korkeimmillaan. Yleensä säteily vaihtelee välillä nollasta kahteentoista, joskus tropiikin alueella päästään korkeampiinkin lukemiin. Kun UV-indeksi on 3 tai enemmän, tulee auringolta jo suojautua. Etelä-Suomessa keskikesällä indeksi voi olla 5-7, Välimerellä 9-10. Täällä Etelä-Thaimaassa tähän aikaan indeksi on 12. Paksut pilvet voivat vähentää säteilyn voimakkuutta, mutta uskomatonta kyllä, ohuet pilvet voivat jopa tehostaa sitä! Joten pilviselläkin säällä voi palaa, samaten varjon alla, sillä säteily yltää sinnekin (ja tämän olen ihan omakohtaisesti kokeillut, joten on ihan ensikäden tietoa J). Myös silmät voivat vahingoittua UV-säteilystä. Siksi ihka oikeiden aurinkolasien (ei vain halpahalliversioiden) käyttäminen täällä on tärkeää. Mitä korkeampi UV-indeksi on, sitä lyhyemmässä ajassa iho- tai silmävaurioita voi syntyä. Tietysti tähän vaikuttaa paljon myös jokaisen oma iho ja sen luonnollinen väri, mutta thaimaalaisetkin suojautuvat erittäin tarkoin auringolta, eivätkä ollenkaan suotta! Sitä paitsi aurinko on yksi eniten vanhentavista tekijöistä, joten kasvoillakin olisi syytä käyttää suojakertoimellista päivävoidetta ihan joka päivä, vaikkei varsinaisesti aurinkoa ottaisikaan.

Pilvisenäkin päivänä voi palaa

7.       Älä käytä tienvarsilla sijaitsevia norsufarmeja!

Norsu on Thaimaan kansalliseläin ja ollut täällä arvostettu vuosituhansien ajan. Silti nykypäivänä ahneuksissaan norsuja hyväksikäytetään rahan tienaamiseen. Norsufarmeja on noussut vilkasliikenteisten teiden varsille, paikkoihin, jotka eivät todellakaan ole norsun arvoisia! Norsut viihtyvät luonnossa parhaiten metsiköissä, joten metsäisiin maisemiin pystytetyt norsufarmit suovat norsuille paljon luonnonmukaisemmat olosuhteet. Norsut myöskin kärsivät liikenteen melusta, koska niillä on hyvin herkkä kuuloaisti.

Paras paikka norsulle on metsä

8.       Älä osta piraattitavaraa!

Kadunvarsikojut ja –kaupat, markkinat ja basaarialueet pursuavat piraattitavaroita. Hinnat ovat toki paljon aitoja edullisemmat, mutta laatu ei ole samaa. Kannattaa miettiä, kannattaako ostaa halpaa tavaraa, joka hajoaa muutaman käyttökerran jälkeen ja päätyy roskikseen. Tai kannattaako ostaa esim. piraatti-DVD:tä, jossa on kukaties vain japaninkielinen tekstitys tai CD:tä, joka ei soi. Toki osa tuotteista toimiikin, mutta aina on riski, että rahat menevät täysin hukkaan. Piraattitavaran myyminen Thaimaassa on laitonta, mutta tavaraa on niin paljon, että sitä on mahdotonta kitkeä kokonaan pois. En tiedä, onko tätä todella edes yritettykään. Ainakin Phuketissa uutisoidaan aina välillä massiivisista piraattitavaran tuhoamistalkoista. Tavarat on koottu johonkin paikkaan ja niiden yli ajetaan katujyrällä. Osittain nämä tempaukset ovat varmasti silkkaa julkisuustemppuilua – halutaan näyttää, että ongelmalle tehdään jotain. Miksei viranomaiset voisi ratsata liikkeitä ja laittaa toiminnalle loppua, jos piraattituotteiden myynnistä todellakin haluttaisiin päästä? Joka tapauksessa piratismi on rikos ja jos jäät kiinni piraattituotteiden tuomisesta Suomeen, menetät tavaran ja saat vielä sakotkin päälle. Halppistuotteesta tuleekin ehkä kallis. Kuinka paljon Thaimaasta tulijoita sitten Suomen päässäkään tarkastetaan, on toinen kysymys. Tuskinpa kovin paljon, mikä johtunee resursseista. Mutta toki on aina vaara joutua tarkastukseen. Itse asiassa tämän ei pitäisi olla syy jättää piraattituotteita ostamatta, vaan se, että piratismin myötä rahat joutuvat henkilöille, jotka niitä eivät ansaitse. Ja henkilöt, jotka ovat tehneet kaiken työn esim. muusikot, jäävät osattomiksi omista tuotoksistaan. Ja sitä paitsi minun ihan henkilökohtainen mielipide on, että on tosi mautontakin kulkea feikki Jimmy Choon laukku kainalossa. Mutta okei, myönnetään, mullakin on kolmet feikki-Ray Banit... Näitä piraattituotteita on niin helppo ostaa ilman sen kummempia ajattelematta, niin kuin itsellenikin on käynyt. Mutta lupaan skarpata itsekin jatkossa! Jos haluaa ostaa halpaa, niin parempi ostaa tuotteita, joissa ei ole mitään (ainakaan tunnettua) merkkiä kuin feikkejä merkkituotteita!

9.       Älä lähde samoilemaan mihin tahansa pusikkoon!

Jos haluaa patikoimaan lähteä, täällä on parasta pysytellä ihan merkityillä poluilla, koska puskissa on käärmeitä. Joskus käärmeitä tulee ihan ihmisten ilmoillekin. Muutama viikko takaperin Phuketin ostosretkellä tuli käärme vastaan Patongin kukkulalla keskellä vilkasliikenteistä tietä. Kohtalaisen iso käärme luikerteli siinä ja autot väistivät. Pikkunen käärme oli ihan tossa mun majapaikan kulmalla yks ilta. Mangrovekäärmeitä olen nähnyt Sok-joen kanoottisafarilla puissa päivää lekottelemassa. Ne ovat myrkyllisiä ja ärsytettyinä purevatkin herkästi. Mut päiväsaikaan vaan nukkuvat siellä puissa. Käärmeet toki kaikkoavat ihmistä, ja pyrkivät pysyttelemään poissa sieltä, missä ihmisiä liikuu. Mutta jos lähtee samoilemaan tuosta noin vaan johonkin pusikkoon, niin sitä ei koskaan tiedä, mitä siellä tulee vastaan. Täällähän on isoja hämähäkkejäkin ja varmasti kaikenlaisia muitakin ökkömönkiäisiä, mutta hotelleissa kun myrkytellään, niin pysyvät poissa. Ja ei niitä matkailijan kannata alkaa pelkäämään. Olen Thaimaassa asustellut nyt yhteensä 9 kk ja hyvin vähän on mitään luontokappaleita täällä ihmisten ilmoilla vastaan tullut kulkukoiria lukuunottamatta. Ja voin sanoa, että olen itsekin aika ötökkäkammoinen, eikä mulla ole ollut mitään vaikeuksia täällä asustella J

Gekot on mukavia otuksia, käärmeet ja hämähäkit ei...

10.   Älä jätä mitään ruokaa esille!

Nimittäin ellet halua, että se hetken päästä kuhisee pikkuisia muurahaisia. Täällä Khao Lakissa niitä on ehkä vielä enemmän kun Phuketissa. Esim. mun kämpän seinässä menee joku niitten kulkureitti. Niitä samoilee myös vessan tasolla ja seinällä, lattialla, välillä muuallakin. Kai niihin jokin myrkky tehoais, mut en oo viittiny alkaa myrkyttää, koska kyl niitä kumminki jostain taas esiin putkahtais. Jos vedenkeittimeen jättää vettä, sinnekin menevät, mut jos sen tyhjentää ja jättää kuivumaan sisältä, sillon pysyy muurahaisvapaana. Ja se on harhaluulo, et niitä houkuttais pelkkä makea. Nimittäin kerran unohin leivän pöydälle, ni kohta se kuhis muurahaisia ja oli ne löytäny sipsipussin jämänkin. Ei pidä luulla, että esim. peltirasiat olisivat niille läpitunkemattomia. Viime talvena Phuketissa mulla oli peltirasiassa keksejä. Keksit oli rasian sisällä pakattu vielä tiiviisiin muovipusseihin. No mä olin yhen niistä pusseista avannu, ja ajattelin, et eihän ne nyt sinne rasian sisälle pääse. Väärässä olin. Kun seuraavan kerran avasin rasian, se kuhisi muurahaisia. Ja ne oli möyhentäny ne esillä olleet keksit ihan pieneks muruks. Eli kaikki ruuat pitää ehdottomasti täällä säilyttää jääkaapissa ellei ne ole ihan tiiviissä avaamattomissa pakkauksissa.

Jassoo, ja nyt olis taas aika lähtee vapaapäivän viettoon... ehkä biitsille ja Cafe Kantaryyn... niin ja pitäs mennä kattomaan ihan oikeita AITOJA aurinkolaseja... katsotaan nyt mihin tässä oikeen kerkiää :) Mukavaa päivää kaikille!

Nostalgiaa vanhoilla kotikulmilla

Tiistai-iltana sain mun siteet pois. Viis päivää niitä piti pitää ja eihän siinä muuten mitään, mut kun niitä ei saanu kastella, ni oli suihkussa käyminen aika haasteellista. Mun polvi näytti sillon tältä. Eli ihan hyvin oli haavat parantuneet, mut eihän toi kauheen nätin näkönen oo... Kylhän se paranee joka päivä ja Phuketista ostin semmosta arpivoidettakin, jonka pitäs nopeuttaa ihosolujen uusiutumista :)

Mun polviparka :/

Keskiviikkona mulla olikin sitten meiän Phuketin ostosretki. Central Festivalissa menin Zaraan ja oih, siellähän oli taas vaikka mitä ihanaa. Löysin ihan yli-ihanat kengät. Punaset, joissa oli korkeet korot. Mut ne kyl jäi sit kuitenkin kaupan hyllylle... ainakin toistaseks J Mut kyl sieltä sit jotain mukaan lähti, nimittäin farkkucaprit. Ja niihin upposkin 1990 thb (n.50 eur) – hups! Etukäteen oli jo sovittu, et ostosretkeltä jään sitten Phuketiin pariks päivää koulutukseen. Mulle oli varattu hotellihuone yhestä meiän hotellista, Phuket Orchidista ja hotellille pääsin retken jälkeen n. puoli seittemän jälkeen. Kävin sit vaan äkkiä vaihtamassa vaatteet ja lähin käppäilemään ympäri Karonia. Muistelin, et temppelialueella oli menossa jotkut useamman päivän markkinat ja suuntasin kulkuni sinne. Mulla oli kuitenkin jo kauhee nälkä, ja matkan varrella olikin sopivasti mun viime talven lempparirafla, Elephant. Menin sit sinne syömään ja innostuin tilaamaan Tom Yum Pizzan. Hermostun aina, jos pizzoissa ei ole tarpeeksi makua (kun eihän mikään ilman chiliä maistu miltään!), joten aavistelin, että tämä pizza voisi olla mieleeni. Enkä joutunut pettymään. Oli ihanan tulista! J

Tom Yum pizza

Jos muuten joku haluaa tuohon kyseiseen raflaan mennä, niin ei pidä erehtyä menemään väärään paikkaan, sillä Karonin takakadulla on kaksi samannimistä ravintolaa. Mut tää Elephant, mistä mä tykkään löytyy näin: lähde Karonin liikenneympyrästä ns. takakadun suuntaan ja kävele temppelialueen ohi. Edelleen kävele hotelli Mövenpickin sisäänkäynnin ja 7eleven-marketin ohi ja siitä ihan vähän matkaa oikealla puolella tietä on tämä suosikkiravintolani J Ravintola oli hieman edistynyt viime talvesta. Nyt siellä oli oikeen hienot painetut ruokalistat ja tarjoilijoilla yhtenäiset ”uniformut”. Mutta hinnat olivat kuitenkin samat kuin ennen, ja tää paikka on myös ihan edullinen.

Kiva oli siinä käppäillessä huomata, et siihen entisille kotikulmille oli tullut uusia liikkeitä. Yks ravintola, jossa en viime talvena käynyt kertaakaan, koska se ei näyttänyt kovinkaan houkuttelevalta (joku Titon nimeltään) oli nyt huomattavasti siistiytynyt ja uudistunut. Olin kuin Liisa Ihmemaassa, kun katselin ympärille ja totesin et ”hei tuohon on tullu tommonen liike!” ja ”ooh, onpas tuo paikka muuttunut!” J

Menin sitten temppelialueelle ja sieltä kuulukin jo kova metakka. Markkinameininki oli ylimillään. Mut sit siellä oli myös munkkeja korokkeillaan ja ihmiset saivat käydä hakemassa heiltä rukousnauhoja ja siunauksia. Ja jotkut arpajaisetkin siel oli menossa. Ois voinu voittaa kait jotain pyykkikoneita tms., mut suurin osa voitoista oli jotain pyykkikoreja ja vateja. Ja sit siel oli semmonen ihan ihme viritelmä. Naru meni maasta temppelin katolle ja naruun oli kiinnitetty seteleitä. Ne setelit oli liitetty toisiinsa semmosiksi pitemmiksi nauhoiksi ja näitä nauhoja oli sitten kiinnitetty ryppääseen nauhaan. Ja sit sillä narulla välillä hilattiin sitä setelirypästä ylös temppelin katolle ja sit taas alas. Ei mitään havaintoa mikä juttu tää oli, mut ehkä sekin oli joku arpajaisjuttu, eli ehkä joku sitten lopulta voitti ne rahat – mene ja tiedä! Mut joku mies papatti mikrofoniin ihan taukoomatta ja se oli tosi kovalla. Sääli vaan niitä, jotka asustelee temppelin lähellä, noi markkinat kun kuulemma jatkuvat monena päivänä yömyöhään ja sit myöhemmin illalla siellä alkaa soittaa bändit. Mä sit vaan kiertelin vähän markkinoilla ja päädyin lopulta ostamaan kahet alushousut 150 thb:lla. Musta tuntuu, et niitten hinta oli kyl noussut viime vuodelta. Jotenkin mulla on sellanen tunne, et viime vuonna tohon hintaan sai jo kolmet! Sit käppäilin kohti rantakatua ja ostin hedelmäkojusta mandariineja ja pomeloa valmiiks kuorittuna. Rantakatua pitkin palasin takasin hotellille. Ja lisää nostalgiaa: näin Autobarin, jossa kaverin kanssa istuttiin muutamat kerrat vajaa vuosi sitten drinksuilla J

Karonin buddhalaistemppeli

Buddha-patsaita

Rahanippu menossa ylös

Rahaa!

Seuraava päivä oli koulutusta ja toimistolta lähin joskus kuuden aikaan illalla. Menin ensiks syömään yhteen toimistokadun paikkaan, jossa viime talvena paljon käytiin (nimeltään Bai Toey). Ruoka oli hyvää, mut liian mietoa :D Ja sen jälkeen päätin mennä hierontaan. Siinä kadun toisella puolella on hierontapaikka nimeltä Karma, jossa kävin kans muutaman kerran viime talvena ja siel oli yleensä aina hyvät hierojat. Niin oli nytkin. Sain oikeen kunnon thaihierontakäsittelyn. Eipä tarvinnu pyydellä kovempia otteita. Välillä sattu niin, et purin hammasta yhteen, mut mähän en valita. Päinvastoin mä nautin vaan siitä kidutuksesta J Ja tää meidän toimistokatu on siis Karonin rannan noin puolivälissä pieni kadunpätkä, joka vie The Old Phuket –hotellille ja tällä pätkällä on paljon ravintoloita, muutamia hierontapaikkoja ja räätäliliikkeitä.

Kotiin päin kävellessä matkan varrella tuli vastaan banana pancake –koju. Joten miksipä ei? J Otin pannukakun ananaksella ja vaniljakastikekuorrutuksella. Nam! Se olikin vasta mun tän kauden toinen pancake.

Orchid-hotellin uima-allasaluetta

Seuraava päivä oli taas koulutusta ja ennen kun lähdin taas takaisin Khao Lakiin, käväisin Phuketin työkaverin kanssa pikaisella lounaalla toimiston vieressä Ging-ravintolassa. Muistin, et siel on erityisen hyvä pad thai, joten tilasin sen mustekalalla.

Oi, olipa tosi ihanaa ja virkistävää olla kaks päivää Phuketissa. Näki tuttuja Phuketin työkavereita, oppi paljon uutta ja ennen kaikkea – oli niin nostalginen fiilis! Oli kuin ois ollu kotona J  Ois vallan mukavaa ollu olla Phuketissa pitempäänkin ja tehdä enemmänkin juttuja, mutta työt Khao Lakissa kutsuivat. Ja KÄÄK! Kautta on oikeesti jälellä Khao Lakissa ja Phuketissa enää 5 viikkoa! Siis mihin tää talvi taas on oikeen mennyt?!? Kohta kaikki kaudenlopetusjutut painaa päälle ja on vielä vaik mitä juttuja, mitä pitää saada kuntoon ennen kun voi taas heittää hyvästit Thaimaalle. Meiän viimenen lomalento on 7.4. ja sillä lennolla pitäs olla mullekin paikka kohti Suomea.