Helsingissä

Eilen aamulla kello soi klo 4.30. Noin puoli kuuden aikaan lähdin hipsimään kohti matkakeskusta. Kaupunki oli lähestulkoon autio, muutamia hassuja ihmisiä oli liikenteessä.

Kirkkopuiston laidalla

Autio kävelykatu

Kompassi

Joku hörhö



Jyväskylän matkakeskus aamukuuden jälkeen

Helsingin juna lähti klo 6.22 ja mulla oli vaihto Tampereella. Matkalla koitin lueskella Aurinkomatkojen Phuketin materiaalia, mm. lentokenttäkuljetuksista. Mut jossain vaiheessa väsy iski ja nuokuin varmaan jonkun tunnin verran. Perillä Hesassa olin puoli kymmeneltä ja sit kipaisin siitä suoraan Aurinkomatkojen pääkonttorille, joka on nimeltään Happy Landing :)

Mikäs oranssi pallukka siellä seinässä siintääkään... :)



Onnellisesti perillä!

Konttorilla näinkin heti tuttuja naamoja opaskurssilta. Kimmo ja Oskari oli jo kerinny paikan päälle ja Päivikkikin tuli tuota pikaa. Aurinkomatkojen Jukka ja Piia pitivät meille pikaisen briiffauksen. Jokainen sai nipun papereita. Thaimaan päästä oli tullu hirvee kasa paperia, joissa oli jotain selittämättömän näkösiä koukeroita... siis thaikirjoitusta! Siinä se kauan odotettu työlupavahvistus nyt oli. Ja sitten viisumianomuksen liitteeksi tarvittiin myös kaksi värillistä passikuvaa, kopio passin valokuvasivusta ja Aurinkomatkojen saatekirje. Mukaani Aurinkomatkoilta sain myös mun kaks työhametta, jotka olivat jo tehneet reissun Playa del Inglesiin ja takas. Tosi kansainvälisiä hameita siis! :) Jos ei muuta, niin ainakin mul on sitten kaks hametta, mut oishan se kiva joku yläosakin saada... Toivottavasti mun muut työasut on menny Airprolle niin kun piti! Pitäsköhän tarkistella vipusta (=virkapukutoimisto) vielä tällä viikolla...

Sitten me lähdettiin porukalla kohti Royal Thai Embassya. Mä seurasin vain kiltisti paremman paikallistuntemuksen omaavia kollegoita. En varmaan olis itse löytänyt perille ihan niin nopeasti, josko ollenkaan... Lähetystön sisäänkäynti oli tosi huomaamattomasti sisäpihan nurkassa ihan tavallisessa toimistorakennuksessa, kolmannessa kerroksessa. Siellä oli vaan pieni huone, ja yhellä seinällä oli luukku, jonka takana virkailija otti hakemuksia vastaan. Me otettiin vuoronumerot ja mä pääsin luukulle nopeesti ja löin paperit tiskiin. Virkailijatyttö vilkas mun hakemusta ja passia, mä annoin maksun (55 euroa) ja se kirjotti mulle kuitin. Kun tyttö laitto kuittia tiskille, se meinas lähtee lentoon. Mä muistin mun lukemat ohjeet käytöstavoista Thaimaassa ja hymyilin kovasti. Thaimaassa pitää aina muistaa hymyillä joka tilanteessa. Jukka meitä oli hieman varotellu byrokratiasta lähetystössä, mutta kaikki sujui ainakin tähän asti jouhevasti. Ja porukkaa lappas pieneen odotushuoneeseen koko ajan lisää. Monet tuntuu haluavan Thaimaahan ja kummakos se! :) Nyt sitten ristin kädet kyynärpäitä myöten ja toivon, että mun hakemuksessa on kaikki kunnossa. Jos ei ole, niin tulee kuulemma bumerangina takaisin.

Lähetystövisiitin jälkeen hengailtiin kaupungilla Päivikin kanssa. Käytiin ensin Akateemisessa kirjakaupassa kattomassa minkälaisia Thaimaasta kertovia kirjoja siellä olis tarjolla. Itsehän sieltä kurssin aikaan jo pari kirjaa hankinkin. Oskari suositteli Culture Shock -sarjan Thaimaasta kertovaa kirjaa. Sitä ei kaupassa ollut. Päivikki osti sen sijaan historiaosastolta kirjan, jossa kerrotiin koko Kaakkois-Aasian historiasta. Sen jälkeen mentiin Stockalle hankkimaan lentosukkia. Sukkaosaston myyjä sai kaupattua meille polvisukat, jotka on kuulemma tukevat ja sisältävät kaiken lisäks vielä gingko-uutetta. Kaikkea kanssa! Ostosten jälkeen mentiin lounaalle City Centerin äskettäin avattuun Aya ravintolaan, joka oli siis sushipaikka. Siitä olikin aikaa kun oon viimeks syöny sushia. Joskus vuosia sitten oon ittekin yhen kokkikurssin innottamana tehnyt susheja kotonakin.

Helsingin keskustassa

Lounaan jälkeen Päivikki jatkoi matkaa ja mä menin vielä Sokkarille kattelee ihan muuten vaan. Siellä oli jo hirveesti joulukrääsää. Sit tein vielä pakollisen lenkin Ginaan, josta mukaan lähti sormus, rintsikat ja semmonen "toppi"... tai siis se on semmonen topin alla pidettävä toppi... hmm, tosi selkeetä!

Ginan näyteikkuna



Helsingin rautatieasema





Helsingin asemalaiturilla

 Sit juna takas Jyväskylään lähti puol neljältä. Alkumatkasta menin käymään junan vessassa ja sit ku tulin takasin paikalle niin oli joku epätasanen pätkä meneillään ja juna huoju puolelta toiselle. Horjahdin melkein yhen miesmatkustajan päälle. Se onneks istu ikkunapaikalla, muuten oisin varmaan ollu sen sylissä :D No se vaan naureskeli kun mun laukkukin putos olalta siihen sen vieruspaikalle. Mä vaan jotain anteekspyyntöö siinä sopertelin, mut nauratti muakin. Taas oli junanvaihto Tampereella ja perillä Jyväskylässä olin joskus vartia vaille seittemän. Kävin hakee tonnikalapatongin matkakeskuksen Picnic-kahvilasta ja sitä mutustellen käppäilin kämpille. Huh, olin ihan poikki!

Ginasta ostettu sormus, 9,95 €

Jyväskylän kaupunginkirkon iltavalaistus

Tiedon Portti

Alvar Aallon suunnittelema yliopiston päärakennus

Viikonloppu

Lauantaina mulla oli "älä tee mitään -päivä". Löhöilin, lueskelin blogeja ja surffailin netissä. Kaupatkaan ei ollu auki pyhäinpäivän takia, niin päivä oli loistava laiskottelutarkoitukseen :D

Tänään mun entinen miesystävä kävi auttamassa mua renkaanvaihdossa. Nyt on sitten talvirenkaat alla, vaikka tosin sääennusteet on luvanneet lämpimille keleille jatkoa, joten mitään kiirettä asialla ei olis ollut. Ajattelin kuitenkin, että ihan hyvä ne talvikumit on alle saada, kun kerran olen autoa laittamassa myyntiin. Jos jollakulla on auton tarvetta, niin nyt olis siis myynnissä Mazda Familia vm. -97, ajettu n. 230 tuhatta. Laitan tuohon alle kuvia ja jos kiinnostusta löytyy niin lisätietoja saa suvi.rantama@elisanet.fi. Mut tämmönen tosi perusauto se on, ei mitään turhia hienouksia, mut hyvin pääsee paikasta A paikkaan B. Niin ja se hinta... no sanotaan että noin kaks tonnia :)

Renkaanvaihdon jälkeen ajelin Prismaan vähän ruokaostoksille ja sen jälkeen tuli kylään mun hyvä ystävä jo ala-asteajoilta, Anita. Siinä vierähtikin pari tuntia jutskaillessa, teetä hörppiessä ja herkkuja syödessä. Ups, taas tuli syötyä kahvileipiä. Täähän on menny ihan mahottomaks!

Nyt pitää ruveta nukkumaan, koska huomenna on aikainen lähtö Helsinkiin. See you! :)







Mun rakas ajopeli etsii uutta hyvää kotia :)

 

Sisältäkin ihan siisti, ehkä vähän imurointia kaipais :)

Viimeinen työpäivä

Perjantaina 4.11. oli mun viimeinen työpäivä Harvialla, missä oon ollu töissä vientiassistenttina. Mullahan tuli 26.2.2011 siellä 10v täyteen, että ehkäpä se oli sitten jo aikakin lähtee sieltä. Tai niin mun yks kollega sano perjantaina, et jo oli aikakin :D Siis ihan hyvällä tarkotti tuota. Kyllä musta ittestäkin tuntu, et jos en ois nyt lähtenyt, niin sit oisin varmaan ollu siellä hamaan eläkeikään asti. Ei kai siinä sinänsä mitään vikaa, mutta mulla on ollut jo pitkään tunne, että voisi tässä elämässä tehdä jotain muutakin. Ja sit oon aina haaveillu siitä että työskentelisin/asusin ulkomailla, mut elämäntilanne vaan ei oo ollu sopiva, et oisin voinu lähtee. Mut nyt oon vapaa kuin taivaan lintunen ja mikään ei pidättele mua. Etenkin kun sain asiat täällä kotimaan päässä järjestymään ja mutsi suostu ottamaan mun kissan hoitoonsa. Kiitti äiti <3



Aamulla töihin lähdössä



Viimeinen työpäivä alkamassa...


Viimeinen työpäivä sujui suht normaaliin tapaan töitä tehden. Kollegoille delegoin hommia ja sit mun piti tietysti briiffata heille mun kaikki asiakkaat, joita he nyt sitten tästä eteenpäin alkavat hoitaa. Mun asiakkaita menikin neljälle eri ihmiselle. Siivoilin myös mun sähköpostia ja tiedostoja. Iltapäivällä vein sit kahvipöytään tarjoilut. Istuttiin sit naisten kanssa kahvilla ja sain työkavereilta läksiäislahjaks S-ryhmän lahjakortin. Mun pitäskin ostaa uus kamera, kun se entinen meni rikki, niin mietin et jos käyttäs tuon rahan sit osamaksuna siihen. Sain myös vientiosaston naisilta ihanan kukkakimpun, joka oli jo aamulla oottamassa mun työpöydällä, kun menin töihin. Firmalta sain Lapponia Jewelryn modernin ja tyylikkään kaulakorun ja myös kukkakimpun. Kiitos kaikille muistamisesta!

Ihanat kukkakimput

Lapponia Jewelryn kaulakoru

Työpäivä venähtikin sitten aika pitkäksi, kun viime hetkellä vielä muistin kaikenlaisia juttuja, mm. että munhan pitää jättää mun tag-avain nyt sinne... ja SIM-kortti kanssa, koska mulla oli työsuhdepuhelin. Onneks mulla on ollut koko ajan omakin liittymä auki, niin otin sen nyt sitten taas käyttöön. Sit joskus puol seittemän aikaan pääsin lähtemään ja olin tietty myöhässä, kun olin sopinut työkaverini Millan kanssa, et se tulee mua kotoo hakemaan 20 vaille seitsemän, kun oltiin menossa illalla intialaiseen raflaan syömään.

Milla joutu sit jonkun aikaa venailemaan, kun kaasuttelin hirveetä vauhtia Jyväskylään ja kävin laittaa kukkakimput äkkiä vaan maljakoihin. Noin 10 minuuttia myöhästyttiin sieltä raflasta, joten ei paha. Iltaa vietettiin naisporukalla entisten työkavereitten kanssa Jyväskylän matkakeskuksen Shalimar-ravintolassa. Ruoka oli tosi hyvää. Itse söin vihanneksia ja katkarapuja currykastikkeessa, naanleipää, raitaa ja jälkkäriksi ihanaa kookoksen makuista intialaista jäätelöä - nam! Ruoka oli just sopivan tulista ja palvelu pelasi hyvin. Suosittelen kyllä ehdottomasti tätä paikkaa!

Raflan jälkeen lähdettiin suoraan kotiin. Kerkisin vielä hyvin kattomaan Paratiisia ja sen jälkeen meinasin kirjoitella blogia mut olinkin niin väsynyt, että olin nukahtanut sänkyyn läppäri ja valot päällä ja meikit naamassa :D Joskus yöllä sit heräsin ja kävin pesulla, sammutin masiinan ja jatkoin unia.

Hieman haikea fiilis tietty oli viimeisenä päivänä, mut jotenkin oli vaan ihan epätodellinen tunne ja en voinut vielä käsittää, että en enää maanantaina mene sinne. Koko ajan tuntu ihan siltä, että oisin vaan jäämässä lomalle. Enkä mä vielä oikeen käsitä sitäkään, et mulla ei oo nyt kämppääkään ja et viikon päästä lähen Thaikkuihin. Nipistäkää joku mua, ehkä mä herään kohta ja kaikki onkin niinkun aina ennenkin...



Perjantai-iltana kotosalla

 

Mun läksiäislahjat... sain kavereilta vielä pullon salmaria ja pienen suojelusenkelin... ja yks lahja vielä paketissa, kun avaan sen vasta mun synttäripäivänä



Torstai on toivoa täynnä

Sain digiboksin kaupaks huutonetissä, joten torstai-aamuna kiikutin sen Muuramen Shellille ja laitoin menemään uudelle omistajalle. Sen jälkeen ajelin Muuramen K-marketiin ja keräsin salaattibaarista salaatin lounaaksi (salaattia, lohta, katkarapuja, kananmunan puolikas, fetajuustoa ja valkosipulisalaatinkastiketta - nam!). Normaalisti syön työpaikan Sodexo-ruokalassa, mutta siellä ei sit ollukaan mulle soveltuvaa lihatonta vaihtoehtoo taaskaan... Jo toinen kerta tällä viikolla! Mut enpä oo viittiny valittaa enää, kun enää pari työpäivää jälellä :D

Torstaina töissä

Töitten jälkeen ajoin ekaks Keljon marketeille ja tankkasin auton Prisman ABC-kylmäasemalla ja sit kävin Prismasta hakee kolme ambrosiakakkua ja kolme täytepitkoa työpaikalle tarjottavaks mun viimesen työpäivän kunniaks. Sieltä jatkoin matkaa Seitsemän hunnun tanssin salille. Kerkisin sinne just vähän ennen seittemää, kun mun entinen disco oriental -tanssiryhmä oli lopettelemassa treenejään ja ne näytti mulle mitä olivat saaneet aikaseks syksyn aikana. Uus tanssi näytti hienolta, mut siinä oli tosi paljon pääliikkeitä, jotka ei oo oikeen mun juttu. Mul on jotenki nii jäykät niskat, johtuu varmaan siitä et oon tehny näyttöpäätetyötä yli 10 vuotta... Mullon ollu tosi paljon ongelmii näitten mun niskojen kanssa. Monta kertaa menneet totaalisesti jumiin et oon joutunu olee saikulla ja syömään sirdaludia ja särkylääkettä. Ja siis kun mun niskat menee jumiin, ni en pysty pitää mun päätä pystyssä ollenkaan. Et ihan kiva :) Just tällä hetkellä on aika ok kunnossa, mut esim. viime viikonloppuna kun ajoin paljon autolla, ni alko tuntuu taas lievää jumitusta. Mä luulen et tuo uus työ on ihan hyvä mun niskoille, kun oon paljon enemmän liikkeessä enkä vaan istua jökitä näyttöpäätteen ääressä.

Mut siis se pääsyy et tonne tanssisalille menin, oli se kun mun piti mennä hakee DVD joka oli kuvattu meidän viime maaliskuisessa kevätnäytöksessä. Samalla siinä tietty sit vähän vaihdoin kuulumisia tuttujen kanssa. Kotiin päästyäni viritin DVD-soittimen toimintakuntoon ja aloin heti kattoo sitä. Osaa esityksistä en ollu ite ees nähny, kun olin ollu ihan hermona jossain takahuoneeessa/verhoissa oottamassa omaa vuoroo. Ja tietty se meidän ryhmän esitys oli hauska nähä ja katoinki sen oikeen kaks kertaa :D Mut oikeesti se meni kyl ihan hyvin!

Tähän loppuun pari muistelukuvaa tuolta näytöksestä viime keväältä.


Inka, Hannis, minä, Reetta ja Heidi



Koko meidän Disco Oriental III ryhmä (niin ja älkää kattoko mun käsiä... en oo muistanu ihan viimeistellä ;D)

What really matters is what happens in us, not to us.

Viime aikoina olen päättänyt keskittyä positiiviseen asenteeseen. Otsikkoon lainasin James Kennedyn ajatusta, jonka luin tänään Positiivareitten Ajatusten aamiaisesta. Tuo on siinä mielessä hyvinkin järkevä ajatus, sillä emme juurikaan voi vaikuttaa siihen mitä meille tapahtuu, joten miksi sillä pitäisi olla niin suuri merkitys? Tärkeämpää on se, miten tuo tapahtuma vaikuttaa meihin ja mitä se saa meissä tapahtumaan. Tähän samaan liittyen olen lukenut viime aikoina muitakin ajatuksia. Läheltä liippaa se, että emme voi muuttaa sitä mitä meille tapahtuu, ainoastaan sen miten asennoidumme siihen. Olenkin jo aikoja sitten ottanut henkilökohtaiseksi motokseni juuri Positiivareilta lainatun tunnuslauseen: Asenne ratkaisee. Aina. Tämä tulee ihan varmasti olemaan kaiken kulmakivi myös tulevassa työssäni. Tunteet ovat kuitenkin välillä hallitsemattomia ja niitä on vaikea muuttaa, kun ne saavat vallan. Uskon kuitenkin, että positiivisilla ajatuksilla on suuri voima, ja mitä enemmän ajattelemme positiivisesti, sitä enemmän alamme uskoa näihin ajatuksiin. Ja kun uskomme niihin, niistä tulee meille todellisuutta. Uskon siis vakaasti, että ajatukset muuttavat maailmaa :)

Viime päivinä luin myöskin seuraavan ajatuksen jossain netissä: Mitä enemmän olen oppinut tuntemaan itseni, sitä vähemmän minulle merkitsee, mitä muut ajattelevat minusta. Pysähdyin ajattelemaan tätä. Miksi välitämme niin paljon siitä, mitä muut meistä ajattelevat? Itsehän kuitenkin tunnemme itsemme parhaiten. Vai tunnemmeko? Välillä sitä vaan saa niin ristiriitaista palautetta siitä, millainen itse on, että se pistää miettimään, että millainen todellisuudessa olen. Haluan pyrkiä siihen, että olen hyvä ihminen. Haluan olla epäitsekäs ja antaa muille ihmisille. Koska uskon siihen, että mitä enemmän annamme, sitä enemmän saamme. If giving makes you happy, the more you give, the more you get :)

Nyt alkaa Paratiisi, eli suuntaan television ääreen ja sen jälkeen nukkumaan. Toivottelen jo teille kaikille oikein mukavaa ja positiivista huomispäivää!

Today at work

The Last Zumba

Maanantaina töissä lähettelin jo asiakkailleni viestejä, että olen tämän viikon perjantaina viimeistä päivää Harvialla töissä. Monilta tulikin viestejä takaisin ja kiittelivät yhteistyöstä. Muutama kysyi, että mihinkä olen nyt suuntaamassa. Töiden jälkeen menin Kuntoriiheen ja zumbaan viimeistä kertaa. Nyt mulle saattaa tulla tässä vähän pidempi tauko kuntoiluun, mikä sinänsä harmittaa. En ole mikään innokas lenkkeilijä tai kotona kuntoilija, vaan ohjattu liikunta on mun juttu. Saan vaan ittestäni niin paljon enemmän irti ohjatusti. Täytyy siellä Phuketissa kyllä heti kartoittaa liikuntamahdollisuudet ja alkaa harrastamaan jotain. Ei sukellusta. Niin eikä muutakaan vesiurheilua. Mä totesin, että mut onkin sijoitettu oikeen just passeliin paikkaan, kun siellä ois maailman parhaimpia sukellus- ja snorklauspaikkoja ja meikäläinen on oikein vesipedon antiruumiillistuma...

Tänään en ole tehnyt mitään kovin erikoista. Töitten jälkeen kävin kaupassa ja sitten kämpille päästyäni kokkailin sienikastiketta lampaankäävistä ja leppärouskuista. Sitten järjestelin vähän kamoja säilytykseen, mm. vaatteita muovisäkeistä vaatekaappiin.

Nyt on nukkumaanmenon aika, joten ei muuta kuin good night and sweet dreams :)

Today

Maakuntamatkailua

Viime viikon perjantaina töiden jälkeen hain iskän kyytiin ja ajeltiin vielä vanhalle kämpälle Muurameen irrottamaan lamput katosta ja hakemaan mun viimeset kamat (jakkara, pölynimuri, pakasteet). Eteisen plafondilampun päätin sitten jättää sinne. Takaisin Jyväskylään tultuamme kokkailin lasagnea.

Lauantaina pakkailin taas tavaroita autoon ja ajelin äitille Suonenjoelle... niin tai oikeastaan Leppävirralle. Talo on siis Leppävirran puolella, mutta Suonenjoki on ainakin tietä pitkin lähempänä. Joten siksi puhun aina meneväni Suonenjoelle. Äitin luona laittelin tavaroita lipaston laatikoihin ja kirjat kirjakaappiin. Gilli-kissa oli kiinnostunut puuhista ja erityisesti tykästyi, kun tyhjiä pahvilaatikoita lojui ympäriinsä. Tykkää siis niissä makoilla. Gillihän jää nyt sitten äitille hoitoon, kun mä lähden maailmaa valloittamaan.

Sunnuntaina käytiin äitin kanssa moikkaamassa mun mummoa, enoa ja sen vaimoa. Juotiin päiväkahvit/teet. Sen jälkeen mentiin vielä äitin luokse ja äiti paisteli muikkuja päivälliseksi. Äitin luona käydessä saa aina näitä maan ja veen antimia, kun äiti tykkää marjastaa, sienestää ja kalastaa. Illalla lähdin vasta kahdeksan maissa ajelemaan takas Jyväskylään ja tietysti vettä alkoi satamaan just kun lähdin pihasta. Mun tuurilla... Melkein koko matkan sitten tulikin vettä taivaalta ja pimeä&vesisade olikin just mun lemppariajokeli!



Gilli-kisu tykkää laatikoista :)