Fantasea ja Phang Nga

Perjantaina kun vihdosta viimein sain itseni ulostettua kämpästä, lähdin kävelylenkille Karonille. Kattelin ja tutkailin, mitä mistäkin löytyy. Kun olin jo tunnin verran käppäilly, törmäsin Päivikkiin ja kuulin, että meidän pitäs ensi tilassa otattaa ittestämme passikuvat, koska ne pitäs saada Minnan mukaan Bangkokiin sunnuntaiks. No sit lähin hirveellä höyryllä toiseen päähän Karonia valokuvausliikkeeseen. Olin ihan naama punasena, hikisenä ja ilman meikkiä ja tukka pöhötti. Et just tällasen kuvanhan mä ittestäni halusinkin siihen työlupakirjaan... No ei auttanu itku markkinoilla, vaan se oli pakko ottaa se kuva, kun seuraava päivä menis kokonaan Phan Ngan retkellä.

Illalla lähettiin sit Malin johdolla retkelle Fantaseahin. Se on semmonen mieletön teemapuisto, missä on kauppoja, rafloja ja pelihalleja. Ja sit se pääjuttu on joka iltainen show, jossa on tanssia, akrobatiaa ja eläimiä joka lähtöön, mm.  elefantteja, kanoja, kilejä, hevonen ja tais siellä yks vesipuhvelikin olla. Show oli kyllä hieno spektaakkeli. Show on salissa, mihin mahtuu 3000 katsojaa, ja eipä siellä kyllä tainnu kovin hirveesti vapaita paikkoja olla. Ja kun ottaa huomioon, et se on joka ilta, niin siitä voipi laskeskella, et miten suosittu se on! Ja kyllä ehdottomasti se kantsii käyä kattomassa, jos Phuketiin tulee! Ennen showta meillä oli illallinen buffetpöydästä. Siellä oli salaattia, thaimaalaista ja kansainvälistä ruokaa, kasvisruokaa, hedelmiä ja jälkkäreitä. Kyllä tuli taas syötyä ja hyvää oli! Etenkin ne thairuoat kuten kalakku (fish cake). Se ravintolasali oli kanssa ihan hervottoman kokonen ja väittävät että sinne mahtuu 4000 ruokailijaa ja että se ois maailman suurin ravintola. Mene ja tiedä, josko jo joku isompikin on rakennettu, mutta ainakin joskus se on ollut isoin.

Auringonlasku Patongilla bussin ikkunan läpi kuvattuna

Fantasean Kinnaree-ravintola ulkoa...

... ja sisältä

Ihanat tiikerit Fantasean viidakkopolulla (sääliksi kuitenkin kävi :// ei tää oo tiikerin paikka...)

Eilen meillä oli ohjelmassa sitten retki Phan Ngan provinssiin, joka sijaitsee Phuketista pohjoiseen. Ensin mentiin vierailemaan kumipuuviljelmällä. Siellä nähtiin, miten kumipuusta valutetaan maitiaisnestettä ja miten se sit käsitellään, että siitä saadaan eteenpäin teollisuuteen myytävä kumimatto.Kumipuuviljelmän jälkeen ajettiin luolatemppelille, jota vartioi makakiapinat. Ne olikin hassuja veijareita. Niille sai syöttää banaaneja, mutta ahneimmat apinat ryöstivät toisilta apinoilta banaanit kädestä. Ja kuulemma turisteiltakin lähtee banaanit ja muutkin kamat käsistä aika altayksikön!  Temppelin sisällä oli vekotin, johon bahtin kolikon laittamalla kuului jotain aavemaista thaikielistä sepostusta ja sitten se masiina arpoi numeron. Sitten vieressä oli teline, missä oli ennustuksia ja siitä piti sit ottaa omaa numeroa vastaava lappulippunen.  Mä uskaltauduin tuota ennustuskonetta kokeilemaan ja ennustus lupasi, että menestystä ei ole mahdotonta saavuttaa, jos valmistaudun hyvin :D Ja että ei kannata muuttaa, koska se paikka missä olen, tuo mulle hyvää onnea. Ja valoisaa tulevaisuutta siinä luvattiin kanssa ja että jos oon kipee, niin paranen. Eli odotettavissa on, et tää mun flunssanpoikanen menee pian ohi :D Et ihan hyvä ennustus!

Ihmeellinen ennustuskone :)

Makakiapinan päivän lepohetki... ja kohta taas banaanijahtiin :)

Matka jatkui eteenpäin ja sit hypättiinkin isoihin pitkähäntäveneisiin ja huristeltiin niillä James Bond-saarelle. Saari on saanut nimensä siitä, että siellä kuvattiin Kultainen ase –elokuvaa 70-luvulla. Itse saari on hyvin pieni, mutta siellä on kuuluisa maisema, jossa kaikki turistit haluavat kuvauttaa itsensä. Niin mekin, mutta omalla tyylillä :D

Girl power!!

James Bond-saarelta siirryttiin veneillä Panyeen muslimikylään, joka on rakennettu mereen paalujen päälle. Siellä on noin 2000 asukasta. Kylä taitaa elää ihan turisteilla, mutta tosi köyhää siellä silti näytti olevan. Siellä oli paljon turisteille suunnattuja kauppoja, mutta hinnat tuntui olevan ihan pilvissä. Meillä oli kylässä ensin lounas ja sen jälkeen kyläkävely, jossa päästiin kurkistamaan kylän jokapäiväiseen elämään. Käytiin mm. kyläkoululla, mutta se oli kiinni, koska oli sunnuntai.

Paaluille rakennettu muslimikylä

Viimeinen pysähdys retkellä oli Phuketin saaren puolella sijaitseva cashepähkinätehtaan myymälä. Siellä oli myynnissä cashewpähkinöitä jos jonkinmoisilla mausteilla. Paras oli mun mielestä hunajalla ja sesamsiemenillä kuorrutettu versio, ja purkillisen niitä ostinkin. 250 g purkki makso 180 bahtia eli reilut neljä euroa, et ei nyt ihan ilmasia olleet nuokaan. Paikan johtaja lahjotti meille sitten vielä pullolliset cashewuutetta sisältävää omenamehua. Se on konsentraattia ja sitä voi sekottaa periaatteessa minkä tahansa nesteen kanssa. Paikan päällä maistoimme sitä soodaveden kanssa, ja ihan juotavaa se oli. Tässä tänä iltana testasin sitä kuuman veden kanssa, eli tein siitä vähän niinkun teetä. Joka tapauksessa se johtajanainen selosti meille ummet ja lammet sen terveysvaikutuksista, et kuulemma saa paljon lisää voimaa ja pysyy terveenä ja ei tuu kuulemma krapulaakaan (?!?) kun sitä juo säännööllisesti.  Antoipa meille jopa monisivuiset monisteet, missä on jotain tutkimustuloksia. No eipä se mitään ota jos ei annakaan, kun kerta pullollisen sitä sain, niin eiku vaan juomaan! Kerron sit teille, et onko sillä mitään efektiä J

Noh, retkeltä kotiuduttuamme käytiin Kimmon ja Lauran kanssa hakemassa läheisestä haisevasta kiinalaisten kaupasta vähän thaiviskiä ja lantrinki. Siellä kaupassa siis oikeesti haisee niin hirveelle, et hyvä kun siellä pystyy ees asioimaan ja yleensä me käydäänkin vastapäätä olevassa Seveneleven-marketissa. Mut nyt mentiin tänne, kun tääl on kuulemma viinakset halvempia.  Sit kämpillä otettiin muutamat drinksut, käytiin suihkussa ja sit otettiin taksi Patong Beachille. Ajettiin paikkaan, missä Patongin alueen oppaita asustaa ja sieltä lähettiin sit porukalla Patongin kuuluisalle Bangla Roadille iltaa viettämään. Kyllähän siellä populaa riittikin! Osa porukasta häipy omille teilleen ja lopulta olin Päivikin kanssa kahestaan. Sit joskus kolmen jälkeen päätettiin ottaa taksi ja se vei eka Päivikin kämpille ja sit mut takas Karonille.

Illanviettoon lähdössä.... ja kukas se olikaan taas valkosin?!

Tänään meillä oli sit ihka ensimmäinen vapaapäivä! Mä vietin sitä aika rauhallisissa merkeissä edellisillasta toipuen ja lueskellen matskuja. Kävin mä kuitenkin pedikyyrissä, joka makso 200 bahtia eli jotain 4,65 eur ja nyt mulla on hienot lakkaukset varpaankynsissä. Ja sit kävin ruokaostoksilla BigOne marketissa, kun siellä on vähän paremmat valikoimat kun noissa meidän lähimarketeissa.  Ja Lauran kanssa käytiin sit syömässä tossa elefanttipaikassa, joka on kanssa tässä lähellä kämppää.

Huomenna mulla onkin sitten transun obsaus eli suomeks sanottuna lentokenttäkuljetuksen seuranta. Ja sen jälkeen Patongin palvelupisteeseen tutustuminen. Patong onkin mulle edelleen yksi suuri kysymysmerkki. Eli ei ole vielä hanskassa se alue, kun oon toistaseks nähny sen vaan lähinnä auton/bussin ikkunasta ja sit eilen muutaman baarin ja that’s it. Onneks seuraavat kolme päivää onkin varattu Patongiin tutustumiseen.

Nyt eikun hyvää yötä ja mä vetäydyn yöpuulle ehkä vielä noitten työmatskujen kanssa... jos silmät pysyy auki! Jokohan siellä Suomessa on muuten lunta?

Maalla ja merellä

Tänä aamuna ei ollut kello herättämässä. Tänään on eka päivä, kun on hieman vapaata! Mulla ei tosin ole mitään suunnitelmia, muuta kun että halusin nukkua pitkään :)

Keskiviikkona oli lähtö kahdeksan jälkeen hotellilta ja minibussi vei meidät ensin Chalongin huvisatamaan. Sieltä hypättiin pikaveneeseen ja hurautettiin noin puolen tunnin matka Raya Yain saarelle. Normaalisti saariretki tehdään isommalla paatilla ja matkaan menee noin 1,5 tuntia, mut meillä oli vähän special-ohjelma. Saarella Raya Diversin Mika kertoi meille toiminnastaan ja valotti meille heidän retkitarjontaa, joka onkin todella laaja. Jokaiselle löytyy jotakin! On saariretkeä, snorklausretkeä, sukelluskokeilua, sukelluskurssia, sukellusretkeä, yötä paratiisissa jne. Tietopläjäyksen jälkeen lähdettiin sitten kokeilemaan ihan käytännössä. Mä olin ilmottautunut snorklaukseen, eli eikun rantaan räpylät ja maski kourassa! Ensin musta tuntu, et enhän mä uskalla ees päätä laittaa sinne veteen ja tuntu et heti menee korvat vettä täyteen. Mut sit se lähti siitä sujumaan ja totesin, et eihän se ees mitään vaikeeta ollut! Siinä vaa polski menemään, ja suolainen merivesi kannatti tosi hyvin, et periaatteessa käsillä ei tartteis tehä mitään. Pinnan alla näkyi paljon erilaisia kaloja, mm. värikkäitä papukaijakaloja ja raidallisia kersanttikaloja. Siinä aikamme snorklailtiin ja sehän oli ihan kivaa! Vois kokeilla uudestaankin ja uskon, et lähen vielä Rayan snorklausretkille mukaan, koska me oppaathan päästään niille ilmasiks. Tietty sen takia, et se on Raya Diversin antama etu yhteistyökumppanille ja myös siksi, että osataan sitten meidän asiakkaille myydä retkiä paremmin, kun tiedetään mitä siellä tarkalleen ottaen tapahtuu.

Raya Yain Patak Beach

Tunnelma saarella oli rauhallinen aamutuimaan

Suurin osa meidän porukasta teki sukelluskokeilun ja muutama kokeneempi meni sitten ihan hupisukellukselle. Merenalaisen elämän tutkimisen jälkeen meillä oli lounas upean Racha hotellin ravintolassa noutopöydästä. Ruoka oli tosi hyvää. Jälkkärinä oli hedelmiä ja pääsinkin nyt maistamaan lohikäärmehedelmää, jonka hedelmäliha on valkoista ja siinä on ihan pieniä mustia siemeniä. Hurjasta ulkonäöstään huolimatta maku on tosi mieto.




Thaimaassa on tarjolla monenlaisia hedelmiä

Lounaan jälkeen Mikaela Raya Diversilta kertoi meille vähän Raya Sailingin palveluista. Eli hehän tekevät päivä- ja iltapurjehduksia katamaraanipurjevene Kuutilla. Todennäkösesti parin viikon sisällä päästään sitäkin testaamaan. Sit me lähettiin saarikävelylle. Käveltiin ensin päärannan eli Patak Beachin läpi ja toisella reunalla noustiin polulle, jonka varrella nähtiin mm. varaaneja. Jos gekot on mukavia ja lepposia pikkuotuksia, niin nää oli jo ihan eri kaliiberia. Mut ne liikkuivat tosi hitaasti ja lähinnä kököttivät paikoillaan ja lipoivat kieltään.... Kuulemma niitten puraisu voi olla vaarallinenkin, siis hoitamattomana. Matka jatkuin toiselle rannalle, joka oli ihan autio meitä lukuunottamatta. Siellä tosin oli ravintola, mut kausi on vasta täälläkin aluillaan. Saarella ylipäänsä rakennettiin tosi paljon ja itse asiassa sillon aikoinaan kun Raya Diversin perustajat on saarelle tulleet, niin ovat asuneet teltoissa! Ja saarella ei ollut sillon ees mitään teitä.

Mun uus lemmikki

Aurinkomatkojen jengiä Raya Yailla

Hiekka Rayan saarella oli aivan mahtavaa. Se oli sitä kuuluisiaa valkeaa hiekkaan, niin pehmeetä jalalle, mut silti semmosta kiinteää ja tiivistä, ja parasta oli et se ei polta jalan alla yhtään, vaan siinä kärsii kävellä hyvin paljasjaloin. Ja vesi näytti ihanan turkoosilta. Siis oikea paratiisi! Nyt alan ymmärtää, miksi näitä Thaimaan pikkusaaria sanotaan paratiisisaariksi... Kuulemma verenpainekin laskee, kun tulee Rayan saarelle, eikä ihme! Sen verran leppoisaa meno on :)

Iltapäivällä sit mentiin pikaveneellä takas Chalongiin. Veneeseen pääsy oli pikkusen haasteellista kun ponttoonilaituri heilu ees sun taas, samaten itse vene. Laiturilla kävely muistutti lähinnä surffaamista. Mut asiakkaat tuodaan kyllä aina isolla paatilla, joka jää parkkiin kauemmaks, ja sit saareen siirrytään pitkähäntäveneillä, jotka pääsee lähelle rantaa. Eli nou hätä! Chalongissa käytiin viel Rayan toimistolla ja saatiin Rayan T-paidat.

Sit meillä jäikin ilta vapaaks, mut päätettiin Kimmon ja Lauran kanssa käyttää se hyödyllisesti ja pärtsäiltiin mopoilla Kata Beachille ja käytiin tutustumassa neljään hotelliin. Tosi hulppeita hotelleja olikin ja oma suosikkini niistä oli Andaman Cannacia, jossa oli tosi yksilöllinen fiilis ja moderni ulkonäkö. Ja ylempien kerrosten ikkunoista aukesi aivan mielettömän upea näköala. Kyllä kelpaisi lomailla täällä! Ylipäänsä hotellit täällä on tosi tasokkaita, vaikka toki täälläkin löytyy majoitusta eri budjeteille. Tällä Katan reissulla mulle alko pikkusen jo hahmottua tuo Kata Beachin alue ja mopoonkin sain jo paremmin tuntumaa. Kyllä se siitä! Katan reissun jälkeen tuotiin mopot kämpille ja mentiin läheiseen paikallisravintolaan nimeltään Elephant. Se oli siisti, palvelu ystävällistä ja hinnatkin edulliset. Mietittiin, et voitas ottaa se meidän kantikseksi :)

Eilen sit oli lähtö aamuyhdeksän aikoihin obsaamaan retki, joka suuntautui Phuketin eteläosiin ja Phuket Cityyn. Retken ohjelma olikin tosi monipuolinen. Ensin ajettiin Phuketin eteläkärjen näköalapaikalle, missä on myös kuninkaan kunniaksi rakennettu majakka. Siellä maisemia ihailtuamme suuntasimme Wat Chalongin temppelialueelle. Siellä näimme mm. tupakoivan patsaan (joka tosin oli juuri pössytellyt savukkeensa loppuun) ja lasipallon sisällä muinaisjäännöksen, eli Buddhan solisluun palasen. Sieltä ajoimme Panwan niemimaalle ja kävimme meribiologisen tutkimuslaitoksen akvaariolla ja näimme jos jonkinmoista merenelävää ja tutustuimme myös Turtle Watch projektiin ja nähtiin merikilpikonnia, joita tämän suomalaisten vetämän projetkin nimissä kasvatetaan altaissa ja sitten kun on taattu niiden selviytyminen, päästetään mereen. Luonnossa merikilpikonnien poikasilla on niin paljon vihollisia, että sadasta poikasesta vain muutama elää aikuiseksi asti. Joten tämä projekti on perustettu auttamaan kilpikonnien selviytymistä ja turvaamaan kilpikonnien tulevaisuutta.

Phuketin saaren eteläkärjen maisemia

Wat Chalongin temppelialueella

Buddha-patsaita Wat Chalongissa

Läpinäkyviä kaloja

Viimeinen pysähdyspaikka oli Phuket City, joka on kohtalaisen kokoinen kaupunkin. Ehkä noin reilu satatuhatta asukasta (tarkkaa määrää tuskin kukaan tietää). Phuket Cityn hyvä puoli on se, että se on aito thaimaalainen kaupunki ja sen palveluita ei ole tehty turisteja varten. Ensin käytiin kaupungin tuoretorilla ja viimeinen pysähdyspaikka oli Robinson-tavaratalo, johon voi jäädä shoppailemaan tai sitten oli mahdollisuus lähteä tutkimaan kaupunkia. Vapaa-aikaa oli n. 1,5 tuntia. Me mentiin opasporukalla Robinsonin yläkerran raflaan syömään. Siellä lounas oli edullinen, vaikka muuten tavaratalon hinnat olivatkin aikalailla Suomen tasoa. Jotain merkkituotteita sai ehkä halvemmalla, sillä siellä oli nyt aika paljon alennuksia.

Robinsonin tavaratalon leipomossa on tarjolla myös nakkipullia

Retken jälkeen käväistiin pikasesti toimistolla ja sen jälkeen kämpille suihkuun ja valmistatutumaan iltaan. Meillä oli illallinen Raya Diversin kanssa Chalongissa Skiffer ravintolassa, jota isännöi suomalainen Janne. Hän perehdytti meidät ravintolan vieressä sijaitsevan yrttiöhöyrysaunan ja thaimaalaisen keittiön saloihin. Ilta jatkuin puolille öin asti. Mihinkään jatkoille en jaksanut lähteä, sillä olin ensinnäkin ihan poikki pitkän päivän jälkeen ja toiseksikin flunssainen olo on vaivannut jo muutaman päivän. Mulla on ääni mennyt ja nenäkin tuntuu välillä tukkoiselta. Joten eikun pää tyynyyn ja sammuin kun saunalammpu!

Tänään mulla on siis päivä vapaata ja illalla lähetään obsaamaan FantaSea retkeä. Siellä on odotettavissa illallinen ja upea thaimaalainen show, jossa on mukana mm. tanssia ja elefantteja. Eihän näillä elementeillä voi epäonnistua! :D

Toistaiseksi kaikki on sujunut todella mahtavasti, mutta jotta ette tule liian kateellisiksi, niin kerrottakoon, että kärsin jo monellekin turistille tutuista vaivoista. Ekana yönä hyttyset siis söi mut, ja mulla on käsissä ja jaloissa punasia paukamia (tosin onneksi ne ei kauheesti kutia!) ja jalat mulla on rakoilla ja ihan turvoksissa, joten on taattua et kaikki kengät hankaa. Sit oon jo onnistunut vähän käräyttämään käsiäni ja alaselkää. Niin ja sit vielä tää, et ääni on mennyt, mikä on voimakkaan ilmastoinnin tulosta. Vain turistiripuli enää puuttuu, niin sit ois koko kombo kasassa :D Mut en mä anna tämmösten pikkujuttujen haitata matkaa. Kaikkihan on ihan omasta asenteesta kiinni! :)))

Nyt mä taidan ulostautua täältä kämpästä, etten tuu ihan mökkihöperöks!

Sawatdii khaa from Thailand

Täällä sitä nyt ollaan Phuketissa oltu noin kaksi päivää ja hyvin on mennyt. Lentomatka kesti sen noin 10 tuntia, mutta se meni yllättävänkin nopsaan. Aika huonosti kuitenkin sain nukuttua, joten maanantaipäivästä tuli melko raskas. Tietysti heti tullessa obsattiin (tulee sanasta observe) lentokenttäkuljetus. Sitten meidät ajettiin Karon Beachin toimistolle, missä saatiin kaikenlaista kivaa paperimatskua. Heti sen jälkeen lähdettiin yhen oppaan mukaan, kun hänellä oli päivystys läheisellä Orchid hotellilla, joka on Aurinkomatkojen suurin hotelli täällä. Käytiin tutustumassa huoneisiin ja yleisiin tiloihin. Tän jälkeen kohdepäällikkö ajoi meidät meidän majapaikkaan, joka on eräs hotelli. Se sijaitsee Karon Beachilla lähellä Aurinkomatkojen toimistoa. Kämppä on tosi tilava ja muutenkin viihtyisä. Ja kun paikka on hotelli, on meillä käytössä myös hotellin uima-allas. Sinne ei kyllä olla vielä keritty, ja tuskin ihan äkkiä keritäänkään...

Lentokoneessa

Gekko meidän majapaikan respan seinässä

Mun olohuone ja taustalla keittonurkkaus

Eka yö meni ihan hyvin eikä mulla ollu edes ilmastointi päällä, koska ei mun mielestä ollu liian lämmin. Tosin heräsin yöllä 3,5 h unien jälkeen, enkä meinannut saada enää unta, joten rupesin tutkimaan kaikkia matskuja, joita oltiin saatu. Sain sit uudelleen unta, mut olin niin väsynyt et nukuin aamulla pommiin. Onneks kollegani Laura pelasti mut, kun soitti mulle puol tuntia ennen kun meidän piti nähdä. Sit pikasuihku ja kerkisin hyvin mukaan :) Ekana yönä myös hyttyset löysivät minut.... kuulin ininää korvan juuuressa ja päivällä löytyi punaisia puremia jaloista ja käsistä. Jos ne alkaa enempi vaivaamaan niin ostan sitten semmosen pistorasiaan laitettavan karkottimen. Sellasta jo marketissa tänään katoin ja makso vajaa 200 bahtia eli alle 5 euroa.

Tänään oli taas kiireinen päivä. Ekana aamulla lähettiin seuraamaan tervetulotilaisuus Buffalo ravintolaan, joka sijaitsee Kata Beachillä. Sen jälkeen yksi opas, Mali, ajoi minut, Kimmon ja Lauran Chalongiin hakemaan meidän mopoja.... IIK IIK IIK!! Kimmo oli vanha konkari ja Laurakin ajanut kesällä Rodoksella, joten mä olin ainoo ekakertalainen. Kimmo onneks anto mulle tosi hyvän opastuksen ja semmosella piha-alueella ajelin pari kierrosta. Homma rupes sit sujumaan kohtuullisesti, joten eikun vaan liikenteeseen! Gulp! Ajetltiin sitten oikeen semmosta tosi pitkää maisemareittiä takas Karon Beachille. Matkalla oli hienoja rantamaisemia, ja bongattiin myös ihka eläviä elefantteja. Joten sain kaksi ihan uutta elämystä tälle päivää: mopolla ajo ja elefantit :)) Kyllähän toi vasemmanpuoleinen liikenne on oma epävarmuustekijänsä. Joten tosi tarkkana saa olla. Täällähän nimittäin noi mopo-onnettomuudetkaan ei oo mitään ihan harvinaisia.

Toimistolla saatiin uus tehtävä: meidän piti lähtee tarkistamaan hotellitietoja. Mä sain osakseni kaksi lähellä sijaitsevaa hotlaa: Bauman Casan ja Mövenpickin. Molemmissa hotelleissa sain ihan mahtavan vastaanoton ja ihmiset olivat tosi ystävällisiä ja palvelualttiita. Päivitysten jälkeen käytiin vielä toimistolla läpi huominen ohjelma ja sit mentiin toimiston viereiseen raflaan Kimmon ja Lauran kanssa illalliselle. Sieltä saa oppaat 30% alennuksen. Syötiin kaikkia ihania mereneläviä: katkarapua, mustekalaa, taskurapua ja morning glorya, mikä on semmonen vihreä ruoho, jota täällä syödään. En tiiä yhtään, mikä se lie suomeksi. Sen jälkeen hurautettiin vielä pimeän jo tultua mopoilla meidän majapaikkaan. Ja kun ilta oli vielä nuori, lähettiin porukalla läheiselle temppelialueelle pystytetyille iltamarkkinoilla ja käppäiltiin Karonin ns. takakatua. Mä sorruin ostaa uudet biksut... :D Ja sit ostin kämpille henkareita ja semmosta jotain ihmelääkettä, minkä pitäs tehota kurkkukipuun ja yskään (pullollinen makso vaan 19 bahtia eli alle 50 senttiä). Mä ilmeisesti vilustuin lentokoneessa, kun siel oli niin sairaan kovalla se ilmastointi. Sit otettiin markkinoilta yks annos sticky rice with mangoa (eli kookosmaidossa keitettyä makeaa kylmää riisiä mangosiivujen kera - se on tunnettu paikallinen jälkkäri) ja mentiin porukalla se syömään vielä Kimmon huoneeseen.

Meidän tän illan illallinen

Minä, Kimmo ja Laura

Markkinat ihan meidän majapaikan naapurissa sijaitsevalla temppelialueella

Markkinoilla oli tämmöistäkin tarjolla

Nyt pitäis vetäytyä yöpuulle, koska huomisaamuna on taas lähtö klo 8.15 tästä hotellilta ja suuntana meillä on Raya Yain saari. Eli vietämme päivän merellä, missä Aurinkomatkojen yhteistyökumppani Raya Divers kertoo meille toiminnastaan ja sit saadaan koklata snorklausta tai sukellusta. Mä ilmottauduin tohon ekaan, koska varmaan ihan hyvä alottaa siitä... Sen sukelluksen jätän viel hautumaan... :D

Mut kaiken kaikkiaan täällä menee hyvin, aurinko paistaa, on lämmintä (muttei liian) ja mahtava meininki!! Hirveesti uutta opittavaa, mut eiköhän tästä päästä kärryille pikku hiljaa! :)) Terkkuja sinne Suomeen!

Nyt hihnalle laukku, ja viimeinen kuppi naamaan....

Aamupäivä meni lähtövalmisteluissa. Suihku, vähän sapuskaa, laukut kiinni. Puolilta päivin tilasin taksin. Iskä ja naapurin mies olivat mua taksiin saattelemassa ja onnea matkaan toivottelemassa. Bussi Jyväskylästä lähti klo 12.45 ja mulla oli Lahdessa vaihto. Kävin siel linkkiasemalla vetäsemässä yhen sämpylän ja kupin teetä.

Lahden aseman baari

Lahden asemalla

Lahdesta matka jatku kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa, jossa olin perillä puol kuuden jälkeen. Kipasin laukkuineni pari kerrosta alemmassa Airprolle hakemaan mun työvaatteita ja pakkailin ne mun Hippo-laukkuun - hyvin mahtu! Mut toimituksesta puuttu edelleenkin ruskeet pitkälahkeiset retkihousut, jotka oli jälkkärissä. No en tiiä, miten paljon niitä tuolla Thaikuissa sit ees tarviiskaan. Ja sit mun jakun koko oli 38, vaikka tilattu oli 32... et voipi olla pikkasen iso :D Mut onni onnettomuudessa on se, et sitäkään ei tuolla Thaimaassa varmaan tarvii, et sen kerkiää sitten vaihtaa. Pääasia et suurin osa vaatteista oli tullu ja oli peräti oikeeta kokoo (mikäli en oo lihonu sitten syyskuun lopun, kun niitä sovituksia tehtiin, mikä on ihan hyvin mahdollista niillä herkkumäärillä, mitä oon viime aikoina syöpötelly.... upsis :D)

Työvaatteiden pakkailua

Siinä se nyt sitten on!!

Kamat paketissa

Ready, steady, go!

Nyt tässä venailen Päivikkiä, jolla on mun passi. Sit check innin, turvatarkastuksen ja passintarkastuksen kautta portille!

"Nyt hihnalle laukku, ja viimeinen kuppi naamaan. Kohta pilvien päältä voin muistaa tämän maan. Ei mulla oo tarkkaa suuntaa, mä menen minne sattuma johtaa...."
- Haloo Helsinki: Maailman toisella puolen -

Loy Krathong

Loy Krathong on Thaimaassa vietettävä juhlapyhä, jossa juhlistetaan sadekauden päättymistä ja kiitetään veden henkeä saaduista sateista ja riisisadosta. Sitä vieteään loka-marraskuussa täydenkuun aikaan. Tänä vuonna juhlapäivä sattui torstaille 10.11.

Viime viikolla töissä kuulin yhdeltä työkaverilta, että Jyväskylässä järjestettäis joku Thaimaa-ilta lauantaina 12.11. Valorinteellä. Mietin, että vois sinne lähteäkin meininkiä katsastamaan. Tänään sit tutkin netistä, et löytyskö sieltä lisätietoa ja löytyi tämä:

Olin jo päivällä saanu pakkailutouhut hyvälle mallille, mikä oli sinänsä pieni ihme. Mä kun nimittäin inhoon pakkaamista yli kaiken, mikä taas johtuu siitä et mä en ikinä tiiä mitä mä pakkaisin. Mulla menee tuntikausia kun vatvon mun vaatteita ja mietin et käykö tää toppi nyt noitten sortsien kanssa vaiko ei jne. Mut nyt olin latonu vaatteita laukkuihin jo muuttaessa, joten homma oli sinänsä helpompi. Mulla on nyt sitten lähössä mukaan kaks laukkua, jotka painaa n. 20 kg per laukku ja toiseen tulee vielä Airpro:lta työvaatteet ja sit käsimatkatavaroihin tulee yks laukku, josta tulee varmaan aika lähelle maksimipainoinen. Mut täähän tarkottaa hyvät lukijat nyt sitä, et mulla on mahollisuus tuoda matkalaukullinen tuliaisia sit Thaikuista... wohoo!! :) Siis meillä saa olla 3 laukkuu á 23 kg plus 8 kg käsimatkatavaraa.

Mut nyt eksyin sit taas jo vähän aiheesta... eli kamat alko olee pakattuna, niin päätin sit lähtee tonne juhlaan. Käppäilin Valorinteelle, koska tästä iskältä on sinne ehkä n. 5-10 min matka. Kun saavuin paikalle noin 10 vaille kuus, niin paikka alko olee jo aika täynnä, ja koko ajan porukkaa valu sisään lisää ja lisää. Kuulinkin illan aikana, et väkee oli tullu about 200 enemmän kun järjestäjät odotti... Kyl siellä varmaan se 300 ainakin oli paikalla. Arvatenkin tila alko käydä jo vähän ahtaaks ja tilaisuuden alku vähän venähti kun järjestäjät joutu kantamaan lisää tuoleja ja siltikään kaikki ei tainneet mahtua istumaan.

Juhlaväkeä

Illan juontajat

Lavalle kiikutettiin telineessä Thaimaan kuningasparin Bhumibolin ja Sirikitin kuva ja telineeseen oli kiinnitetty myös Suomen ja Thaimaan liput. Sitten kaikki lauloivat seisaaltaan Thaimaan kansallishymnin. Sehän muuten soitetaan Thaimaassa televisiossakin kaks kertaa päivässä joka kanavalla ja sen aikana näytetään filmi kuninkaan elämän vaiheista. Thaimaalaiset ovat siis isänmaallista väkeä ja etenkin kuningashuone on heille hyvin rakas ja tärkeä. Tämä Loy Krathong -juhla oli samalla Keski-Suomen Thai Seura ry:n ensimmäinen tapahtuma. Seuran paperit on vasta lähetetty yhdistysrekisteriin eli niin tuoreesta tapauksesta on kyse. Seuran puheenjohtaja Nuttayaporn "Natti" Borgström piti aloituspuheen thaikielellä, jonka hänen miehensä käänsi meille kieltä taitamattomille.


Puheenjohtajan puhe

Puheen jälkeen nuoret tytöt esittivät tanssia ja sen jälkeen alkoi ruokailu. Tilanne näytti huolestuttavalta ruoan riittämisen suhteen. Ja välillä olikin lopussa lautaset ja sitten haarukat ja osa ruoistakin loppui, mutta jostain järjestäjät taikoivat lisää ruokaa ja sitä oli sitten tarjolla vielä myöhemmin illalla. Mulle ruoat olivat hieman liian lihapainotteisia, mutta oli siellä sentään tulista papaijasalaattia, riisiä, nuudeleita, vihanneksia. Aika paljon pöydässä oli tarjolla kanaruokia.

Tanssiryhmä

Thaitanssissa pääpaino on enemmän käsiliikkeillä ja askeleet ovat yksinkertaiset

Ruokailun jälkeen alkoi missikisat. Niissä oli kaksi eri sarjaa. Toinen nuorille, jonka ratkaisi tuomarit ja toinen yleinen sarja varttuneemmille kaunottarille, jossa voiton ratkaisi yleisö. Kaikki kilpailijat oli pukeutuneet toinen toistaan säihkyvämpiin juhla-asuihin. Kaikilla oli pitkät mekot/hameet ja yläosa oli monilla olkaimeton, mutta rinnan edestä meni kangas toisen olan yli ja roikkui sitten liehukkeena takana. Asut oli värikkäitä ja niissä oli kultakirjailuja. Monilla oli kultainen metallivyö. Hopeaa en nähnyt kellään, eli kulta on ilmeisesti thaimaalaisten juttu. Hameosa oli yleensä kuvioitu salmiakinmuotoisilla kuvioilla. Ja naiset olivat toinen toistaan kauniimpia. Missikisaan kuului myös talent-osio, jossa näimme laulua, tanssia ja piirrustusta. Kilpailijoiden hiukset oli laitettu oikein viimeisen päälle ja suurimmalla osalla oli hiuslaitteita ja näyttäviä kullanvärisiä koruja. Täytyy sanoa, että olin ihan kateellinen thaimaalaiselle kauneudelle :D Mutta toisaalta olen lukenut että thainaiset ihailevat meidän vaalea ihoa, koska se näyttää kuulemma kauniimmalle ja terveemmälle ja Thaimaassa kosmetiikkateollisuus on löytänyt suuret markkinat ihonväriä vaalentaville voiteille (jotka ilmeisesti ei kuitenkaan ole kovinkaan tehokkaita...)

Nuorten sarjan voittaja edessä aloittamassa lauluaan, toiseksi tullut vasemmalla.  Kolmanneksi tuli Suomen lipun vieressä seisova tyttö

Ilta läheni loppua ja suoritettiin vielä arvonta. Jokaisella oli arpanumero pääsylipussa. Arpaonni ei suosinut, mutta toisaalta enpä olis nyt kyllä mitään tarvinnutkaan... Ja lopuksi julistettiin missikisojen tulokset. Yleinen sarja tosiaan ratkaistiin yleisön avulla. Yleisö sai ostaa kaulaan laitettavia leitä ja antaa niitä suosikilleen. Eniten leitä saanut voitti sitten kisan.

Leikauppaa

Ylipäänsä juhlassa oli paikan päällä todella paljon thaimaalaisia - naisia, miehiä, nuoria ja lapsia. Mutta tietysti myös suomalaiset olivat hyvin edustettuina. Monilla thainaisilla näkyi olevan suomalainen mies. Thaimaalaiset olivat pukeutuneet juhlavasti ja olin ehkä heihin verrattuna hieman alipukeutunut... mutta toisaalta monilla suomalaisilla oli ihan normaalit vaatteet. Itse en ainakaan ihan tarkalleen tiennyt etukäteen, et millasesta juhlasta oikeín edes on kyse. Mutta todella mielenkiintoista oli seurata ihmisiä ja itse tapahtumaa, nähdä paljon wai-tervehdyksiä ja kuunnella thaikieltä. Näin sain viritettyä itseni oikealla aaltopituudelle näin Thaimaahan lähdön kynnyksellä.

Tanssiesitys meneillään

Maalla ja kaupungissa

Torstai-iltana mun mummo, Mate-eno ja Maire tuli mun synttärikahveille mutsin luokse. Pöydässä oli jos minkäkinlaisia herkkuja. Kauan eivät kerinneet istua, kun enolla oli vielä hirvenlihanlaittoprojekti edessä. Mummo kyseli kaikkea oppaantyöstä ja muun muassa, että miten me siellä asutaan. Taitaa olla mummolle ihmettä kerrakseen siinä, että mä lähden niinkin kauas!

Mummo, Mate, mutsi, Maire, Jussi

Illalla oli tietysti taas vuorossa telkkarin tuijotusta. Opeteltiin porukalla numeroita thaikielellä. Veikkaan, et tuo kieli ei kyllä ihan helpolla jää mun päähän! Nyng, soong, saam...

Perjantai-aamuna soittelin Aurinkomatkoille ja ne laitto mulle sieltä vielä lentovarausvahvistuksen sähköpostilla. Kävin sitten Finnairin lomalentojen sivulla varaamassa ittelleni kasvisaterian lennolle. Sit soittelin myös Päivikille ja sain kuulla, et passit+viisumit on nyt saatu. JIIIIIHAAAAA!!!!! Nyt se on menoo eikä meininkiä!

Lounaan jälkeen sanoin heipat äitille ja Jussille ja kyllähän siinä tuli tippa linssiin puolin ja toisin. Mut oikeesti tässä on kuitenkin tullut semmoinen tunne, et miten tää maailma on kuitenkin loppujen lopuksi tosi pieni. Vaikka ollaan kaukana, niin ollaan silti niin lähellä. Puhelin ja netti toimii ja yhteyttä voi pitää. Toista se oli ennen kun ei ollu kun pulloposti... hihi :)

Kylläpäs Gilli on tainnu lihoo mutsin hoidossa!!

Tien päällä taas

Ajelin Jyväskylään ja olin sopinut treffit neljäksi Anitan ja Annen kanssa Sokkarin kulmalle. Olin meinannut käydä iskän luona vaatteita vaihtamassa, mut huomasin, et mulla onkin suht vähän aikaa, niin ajoinkin suoraan kaupunkiin ja menin maistraattiin. Siellä hoidin sitten muuttoilmoitusasiat kuntoon! Annen ja Anitan kanssa mentiin sit yhessä syömään Kauppalaispihan Food Bariin. Mä olin luvannu tarjota synttärin kunniaks. Söin lohicaesarsalaatin ja se oli tosi hyvä. Kuulumisia vaihdettiin puolin ja toisin ja oli tosi mukava nähä vielä ennen lähtöä <3

Anita ja Anne

Iskän kanssa juotiin sit illalla kotona vielä mun synttäriteet herkkujen kera... Onneks mä luin, että Thaimaassa ei oo tämmöstä jälkiruokakulttuuria kun täälllä ja siellä ei oo juuri leivonnaisiakaan, kun siellä ei käytetä pahemmin uunia. Tai no on siellä varmaan jotain länsimaisia kahviloita, mut näissä paikallisissa paikoissa ei juuri harrasteta jälkkäreitä. Ihan hyvä juttu mun kannalta :D

Nyt pitää ruveta nukkumaan, huomenna on pakkauspäivä!!

Kuvia keskiviikolta

Näin mä autolla ajelen.... ja apinoin... :D

Kuopio & Varkaus - "taivaallisia" paikkoja

Ihana kuutamohämy

Illan sininen hetki

Auringonlasku Paasvedellä

Mutsin leipomat sämpylät ja mun pykäämä salaatti

Jouluista tunnelmaa