Korallisaari

Viime perjantaina mulla oli vapaapäivä ja olin päättänyt lähteä tsekkaamaan Korallisaaren Raya Diversin retkellä. Mukaan lähti myös Päivikki ja Laura perheineen. Mä lähdin aamulla kyytiin yheltä meidän hotellilta. Hurautin sinne mopolla ja sieltä Rayan minibussi otti kyytiin. Sillä sit ajettiin Chalongin satamaan, missä piti odottaa, että saatiin koko jengi kasaan. Sen jälkeen hypättiin pikaveneeseen ja kello oli varmaan jotain yhdeksän siinä vaiheessa.

Pikaveneellä Korallisaarelle matka kestää vaan noin vartin. Olihan se aikamoista hyppyytystä se pikavenekyyti. Oon aikasemmin haaveillut reissusta Phi Phi -saarille, mut nyt rupesin jo vähän tulee toisiin aatoksiin, nimittäin sinne on pikaveneellä puolentoista tunnin matka suuntaansa. En tiiä jaksasinko oikeesti semmosta pomputusta niin pitkään. Mut kattoo nyt...

Pikavene jolla saarelle pyyhkästiin

Korallisaaren Banana Beach aamutuimaan

Korallisaarella rantauduttiin Banana Beachille. Tuo ranta-alue ei ole kovinkaan suuri, mutta kyllä sinne nyt tämä porukka mahtui ja oli siellä suomalaisten lisäksi muitakin. Raya Diversin edustaja esitteli snorklausvehkeet ja neuvoi, kuinka niitä käytetään. Sen jälkeen meillä oli noin 1,5 h aikaa snorklata, uida tai ottaa aurinkoa - mitä itse kukin nyt halusikaan tehdä. Itse vetäsin maskin naamalle ja räpylät jalkaan ja lähdin snorklailemaan. Ihan rantavedessä ui paljon raidallisia kersanttikaloja. Sitten kauempana rannasta näin mun muassa yhden sinisen meritähden. Ja paljon oli tietty kaloja, joita em tunnistanutkaan.

Raya Diversin Laura opastaa kuinka maski laitetaan päälle

Banana Beachin rantaravintola

Aika meni snorklatessa aina nopsaan. Mä vielä jouduin vaihtaa maskin kerran, kun mulle tuli koko ajan suolavettä suuhun ja sain olla vähän väliä tyhjentämässä. Sit ruokailu alkoi vartin yli 11. Mä sain omia kasvispöperöitä ja ruoat olikin ihan hyviä. Ruokailun jälkeen oli vielä vähän aikaa rannalla, mut en jaksanut enää lähtee snorklaamaan vaan kuivattelin itteeni. Sit lähti pikavenekyyti takas Chalongin satamaan, josta taas minibussilla hotelleille.

Snorkkelointi on kivaa

Muutama muukin snorklailija oli saapunut paikalle

Saarireissun jälkeen lähin vielä Lauran kanssa Karonin rannalle. Sit jossain vaiheessa viiden aikaan alettiin kattoa että hitto soikoon taidetaan olla aika kärtsähtäneitä :D Et parhaitakin oppaita, jotka asiakkaita aina muistuttelevat, että pistäkää niitä suojakertoimia pintaan. Mulla takareidet vähän punotti ja se oli varmaan tullut siinä snorklatessa. Olin kyllä rasvaa laittanut, mut näköjään olin sitä läiskinyt vaan epämääräsesti, sillä mulla oli suurin piirtein semmonen kämmenenkuva mun oikeessa takareidessä :D :D

Sit kun tultiin takas hotellille niin hotellin johtaja olikin jo vastassa ja muistutteli meitä siitä, et illalla on hotellin järjestämät ihka ensimmäiset cocktail partyt, joihin oli kutsuttu sellaiset hotellin asukkaat, jotka asuvat yli 2 viikkoa hotellissa. No tuskin siellä ketään muita oli, jotka asuvat peräti 5 kuukautta :D Siellä oli pientä cocktailpurtavaa ja sit tietty niitä cocktaileja. Tuli maistettua mm. Phuket Dream (vai olikohan se nyt tän niminen??), Mai Tai ja sit joku Phurita mikä lie... joo ihan hyviä oli kaikki :) Bileet kesti vähän reilun tunnin ja sinä aikana jutskailtiin siinä hotellin johtajan kanssa pariinkin otteeseen.

Oikealla meidän hotellin johtaja ja vasemmalla joku henkilökunnan edustaja

Nämä miekkoset taikoivat meille hyviä drinksuja :)

Juhlien jälkeen menin käymään lähikaupassani eli 7elevenissä, tuttavallisemmin sanottuna seiskaleiskassa, ja hain jotain ruokatarvikkeita. Nukkumaan menin tosi aikaisin, koska takana oli sellaisia 5-6 tunnin yöunia useampana yönä ja seuraavana päivänä mulla oli Phang Ngan kokopäiväretki. Hyvien yöunien jälkeen olinkin tosi levännyt ja hyvällä fiiliksellä heti aamusta. Ja tätyy sanoa, et oli varmaan paras Phang Nga tähän mennessä. Tosi hyvä retkifiilis koko päivän ja loistavaa porukkaa! :)

Täytyy sit tähän loppuun kertoa, et Aurinkomatkojen arvontakoneistosta putkahti mulle ens kesän kohteeksi Hania, Kreeta! Et tervetuloo kaikki tutut ja tuntemattomatkin sinne ens kesänä, sieltä mut sit löytää opastelemassa suomimatkailijoita :) Oon ihan hyvillä mielin tuosta kohteesta. Sehän on meidän kesäkohteista kaikista suurin asiakas- ja opasmäärältään, ja ainakin täällä Phuketissa olen viihtynyt isossa kohteessa, joten odotan jo innolla Kreetalle pääsyä. Muutenkin Kreikka on tietysti ihana paikka ja kreikkalaiset ruoat - nam nam :)

Tällaisissa maisemissa siellä sitten kesällä ollaan

Viisumijuoksulla Kuala Lumpurissa

Helmikuun 8.-10. päivä olin viisumijuoksulla Kuala Lumpurissa eli Kullissa niinkuin me täällä tuota kaupunkia tuttavallisemmin kutsutaan. Tuo viisumijuoksu on ihan mun oma käännös englanninkielen termistä visa run, joka tarkottaa sitä et poistutaan maasta ihan vaan sen takia et pitää hommata uus viisumi. Meillähän on täällä 3 kk:n non immigrant viisumit ja ne on yhdellä entryllä, eli siis niillä saa tulla maahan vaan kerran.

Matkaan lähettiin AirAsian iltalennolla Phuketin kentältä. Lento kesti vaan n. 1h 15min. Kullin kentältä otettiin taksi, joka vei meidät kaupungin keskustaan Nova hotelliin. Kyyti oli melkoista formulaykköstä, ja ihmekös tuo, kun matkalla ajettiin Sepangin formularadan ohikin :) Muita kyydissäolijoita hirvitti, mut mulla on ilmeisesti tää joku tämmönen tauti nimeltään vauhtisokeus...

Lentokoneessa on myös tunnelmaa...

Meille oli kerrottu et meidän hotelli on tosi perushotla. No se ei ois kauheesti haitannu ja hotelli oli kyllä ihan perussiisti, mut se homeenhaju, se oli aika paha. Itse asiassa siellä paikan päällä se ei niin kauheesti mua haitannut, vaikka aika voimakas olikin, kun ajattelin, että ei tässä kuitenkaan olla kun kaks yötä. Mut sit oikeestaan vasta takas Phuketiin tullessa sen tajusin, kun kaikki vaatteet ja muutkin kamat tuoksu ihanasti homeelle. Eikun pesuun vaan kaikki vaatteet, nekin mitä en ollu ees käyttänyt, ja muut tavarat tuuletukseen. Aamupala ei ollu erityisen monipuolinen, mut oli siel paahtoleipää, paistettua munaa, papuja ja jotain riisijuttua, et vatsa tuli kuitenkin ihan täyteen.

Näköala hotellihuoneen ikkunasta oli ihan hieno :)

Ja ei se huone sisältäpäinkään paha ollut

Ekana iltana mentiin heti syömään, kun oltiin hotelliin saavuttu. Siinä hotellikadulla oli hirveesti muovituolipaikkoja ja jopa thaikkuravintoloita ja mentiinkin sit yhteen thaikkupaikkaan ja tilasin kotoisasti pad thaita. Annos oli tosi suuri ja oli hyvää :) Sen jälkeen mentiin nukkumaan, koska seuraavana aamuna olis aikanen herätys.

Aamulla sitten aamupalan jälkeen suunnattiin heti Thaimaan suurlähetystöön. Siel oltiin ehkä joskus puol ysin aikoihin. Paikalle oli jo kerääntynyt väkeä odottamaan porttien ulkopuolelle. Portti aukesi vähän ennen yheksää ja porukkaa alettiin ottaa sisään ja mies portilla kirjasi kaikkien tiedot ylös ja antoi viisumihakemuskaavakkeita. Meillä oli kuitenkin jo kaikki kaavakkeet valmiiks täytettynä, joten paineltiin suorinta tietä lähetystörakennuksen ovelle. Kun se aukes, piti rynniä sisälle (no ei me oikeesti rynnitty, mut kuulin kollegalta et sillon kun se oli ollu, niin jotkut miehet oli koittanu käyttää jopa kyynärpäätekniikkaa) ottamaan jonotusnumero. Me saatiin numerot 10-13 ja päästiin luovuttamaan paperimme aika nopsaan. Sit saatiin kuitti ja ohjeet tulla seuraavana päivänä viisumeita hakemaan.

Kotikatumme Kuala Lumpurissa

Tämä kuva kertoo hyvin kaupungin moninaisuudesta

Tuossa ovenrivassa oltiin aamulla kiinni Thaimaan suurlähetystössä

Sit meillä olikin vapaata aikaa. Päätettiin lähtee kiertää Kuala Lumpuria hop on hop off -bussilla, joka lähtee liikkeelle Petronas torneilta. Lähettiin siis kävelemään kohti torneja, joita ei voi olla näkemättä, nimittäin ovat 452 metriä korkeita. Olleet aikoinaan maailman korkeimmat rakennukset. Tuol KL:n keskustassa noita korkeita rakennuksia kyl riittää muutenkin. Matkalla torneille pysähyttiin yhen puiston kulmalla olleeseen kahvilaan. Juotiin hieman aamuteetä, kahvia - ja Baileysiä! :D

KL on täynnä korkeita rakennuksia

Petronas twin towers

Baileys maistui jäiden kera - nams nams :)

Tornien luota löydettiin sit bussin alkupysäkki ja ostettiin liput jotka makso 38 ringgittiä. Se tekee noin 430 bahtia eli vajaat 11 euroa. Sillä hinnalla sai sit ajella sillä bussilla 24 tunnin ajan. Siel bussissa tuli englanniks selostusta paikoista mitä matkan varrella näkyi. Ajettiin mm. KL Towerin ja keskustan baari- ja ostoskatujen ohi. Kuala Lumpurissa on myös kiinalainen kaupunginosa eli Chinatown ja intilainen kaupunginosa eli Little India. Päätettiin sit jäädä kyydistä pois jälkimmäisessä ja käydä lounaalla. Ihastuinkin tuohon kaupunginosaan, koska siellä soi intialainen musiikki liikkeistä kaduille ja aloin jo mielessäni kuvitella, miten mahtavaa olisi jos katu suljettaisiin liikenteeltä ja siinä järjestettäisiin bollywood-tanssifestivaali. No siinä huimissa unelmissani käppäillessä aloin vähän tanssahdella, ja johan alkoi ohikulkijat ja bussikuskitkin tuijotella ja hymyillä. Ois pitänyt varmaan pistää oikeen kunnolla tanssiksi! :)

KL Tower bussin ikkunasta kuvattuna

Aukio Little India -kaupunginosassa

Ruokapaikka mihin Little Indiassa päädyimme oli hyvinkin intialainen. Erittäin vaatimaton ruokalatyyppinen rafla, ja me oltiin paikan ainoat ulkomaalaiset ja lähestulkoon ainoat naisetkin. Saatiin sitten senmukaiset katseetkin osaksemme. Tarjoilijapojat kyllä erittäin ystävällisesti ja innolla meille tarjoilivat :D

Eipä muita falangeja näy...

Intiasta hyppäsimme taas takaisin bussiin. Kävimme mm. kuninkaallisella palatsilla, missä oli lyhyt pysähdys. Meidän seuraava pysähdyspaikka oli kuitenkin lintupuiston luona. Sinne emme kuitenkaan menneet vaan kävelimme vähän matkan päässä sijaitsevaan perhospuistoon. Siellä oli vaikka minkä väristä ja kokoista perhosta.Perhoset liihottelivat ympärillämme ja etenkin tuntuivat ihastuneet Lauran Aurinkomatkojen reppuun... oranssit perhoset varmaan luulivat sitä lajitoverikseen :D Lammikossa ui myös aika värikkäitä kaloja. Puiston kierrettyämme reitti kulki vielä sisätiloihin, missä oli näytillä kaikenlaisia sekä kuolleita ja eläviä ökkömönkiäisiä. Ne oisin kyl voinu jättää kattomatta. Ihan hirveen kokosia ötököitä ja kaikenmaailman ällöttäviä örkkejä. Semmoset kun tulis jossain vastaan, ni saisin varmaan sydänkohtauksen. No itse asiassa kun puistolta käveltiin takas bussipysäkille, niin mä kävelin tien laitaa ja yhtäkkiä karjasin... nimittäin ihan tien laidassa mun vieressä oli lisko. Ei mikään hirveen iso, mut kuitenkin paljon isompi kun joku gekko. Se siinä kaiveli hiekkapenkerettä. Aikamme sitä tarkkailtuamme tulimme siihen tulokseen, että se oli pieni varaani, ja varaanin puremahan on vaarallinen. Et tämmönenkin voipi tulla vastaan melkeinpä suurkaupungin keskusta-alueella.

KL hop-on hop-off -bussi ja taustalla Kuala Lumpur

Hei, ollaanks me sukua??

Puistossa oli paljon upeita perhosia

Tämä tuli vastaan ihan vapaana - hui!

Jatkoimme bussilla vähän matkaa, mutta olimme jo niin väsyneitä että päätimme, ettei jakseta enää kierrosta istua loppuun asti. Jäätiinkin sit yhellä pysäkillä pois ja siitä jatkettiin ilmajunalla suoraan meidän hotellia lähimpänä olevalle asemalle. Ilmajunalla oli kiva körötellä. Se oli nopsa ja hyvin ilmastoitu.

Ilmajunassa on myös tunnelmaa...

Kun tultiin hotellille, sovittiin et pidetään parin tunnin lepotauko ja sit lähetään syömään ja iltaa viettämään. Tällä kertaa mentiin kiinalaiseen ravintolaan meidän kotikadulla, mut ainakin mun ruoka oli aika pettymys. Se oli tosi mautonta ja aika epämääräsen näköstäkin. Ihan tuli ikävä thaikkupöperöitä :) Ruokailun jälkeen lähettiin ettimään baarikatua. Meillä oli tunne et se on jossain ihan lähellä, mut ei vaan keksitty et missä. No nähtiin sit matkan varrella yks baari ja päätettiin mennä siihen yhelle ja ajateltiin et sieltä saadaan varmaan suuntaohjeita. No ne yhet vaihtukin sit kahdeks tai peräti kolmeks ja lopulta kävi niin et saatiin sieltä yks saksalainen mies mukaan meille tietä näyttämään. Hän oli asunut jo pitkään KL:ssa ja tunsi kaupungin tosi hyvin.

Saksalaisen Mathiaksen opastuksella päästiin sit vihdosta viimein baarikadulle. Käytiin illan aikana parissakin baarissa ja vastaan tuli jopa mun mittapuulla paras näkemäni reggae-baari... nimittäin siellä soitettiin reggaemusan sijasta ihan normidiscohumppaa. Ja sit pääs joraamaan, jee :)) Taksilla kotiuduttiin joskus aika aikaisin... aamulla...

Kuala Lumpurin baarikatu

Viinilasillinen maistui

Seuraavana aamuna meil ei ollu mitään kiirettä, mut huoneet piti tietty luovuttaa 12 mennessä. Kun se oltiin saatu tehtyä, niin lähettin istumaan yhteen kuppilaan. Sit taas taksi alle ja suurlähetystöön hakemaan viisumeita. Mulla oli koko ajan pelko, et mun papereissa on jotain häikkää enkä saa viisumia, mut onneks tuo pelko osottautui ihan aiheettomaks. Viisumit plakkarissa lähettiin sit taksilla KL Sentraliin, mistä otettiin Aerobus (8 ringgittiä per nenä) Kullin kentälle. Siellä meidän alko tehdä mieli roskaruokaa ja mentiin mässäämään Mäkkäriin.

Matkalla kentälle ajettiin Sepangin formularadan ohi

Alettiin olla jo reissussa rähjääntyneitä ja väsähtäneitä. Jotain viime hetken shoppailuita kentällä tehtiin, koska muuten meillä olikin jäänyt shoppailut koko reissulla väliin, kun priorisoitiin kuitenkin kaupungin katselu shoppailun edelle. Mulla ei tosin ollut enää kauheesti ränkylöitä jälellä ja ne riittikin sitten vaan yhteen pullolliseen mintunmakusta Baileysia (tärkeimmät ensin :D). Lento takas Phuketiin suju mukavasti ja ei voi muuta sanoo, kun että Kuala Lumpur oli hieno ja mukava kaupunki ja saatiin siellä ystävällistä palvelua, mutta kylläpä vaan oli ihana palata kotiin. Eniten kaipas omaa ei-homeenhajuista kämppää ja sänkyä sekä kotoista thaikkuruokaa. Home sweet home <3

Hieman väsähtänyttä mutta hilpeää porukkaa lentokentällä

Tri Trang Beach

Tänään mulla oli taas vapaapäivä ja eilen tein suunnitelmaa pääni menoksi. Mun oli tarkotus tehdä biitsikierros ja tuohon kierrokseen olin suunnitellut sellasia rantoja kun Tri Trang Patongilta eteläänpäin, Laem Singh Kamalan ja Surinin välillä ja sit jos oisin vielä jaksanu ni vuorossa ois ollu Surinin ranta. Noooh, tää oli suunnitelma, mut toisinhan siinä kävi :)

Aamulla ennen kymmentä hyppäsin mopon selkään ja ensimmäisenä ajoin toimistolle lainaamaan meidän kirjastosta jotain rantalukemista. En halunnu mitään liian raskasta, mut en mitään kevyttä rakkaushömppääkään, joten päädyin Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa -opukseen. Sujautin sen reppuun ja lähin päristelemään kohti Tri Trangin rantaa. Sehän löytyy kun ajaa Patongin paikallisbussiasemalta etelään päin rantaa pitkin ja heti sillan jälkeen käännytään vasemmalle ylämäkeen ja sit huristellaan pari kilsaa vaan samaa tietä eteenpäin. Matkan varrella on Tri Trang Beach Resort kylttejä joita seuraamalla pääsee tuohon hotellille, mut siitä eteenpäin ajamalla tulee vastaan vasemmalla Merlin Beach Resort hotelli ja pian sen jälkeen oikealla on baari/ravintola ja sen kohdalla on parkkitilaa mopoille. Siihen jätin sit moppeni ja kävelin muutaman rappusen alas rantaan. Tosin takasin tullessa hoksasin et ennen tota ravintolaa kääntyy oikeelle semmonen hiekkatie, mistä pääsee suoraan toiselle rantaravintolalle.

Windsurf restaurant rannan eteläpäässä

Tri Trang Beach aamulla klo 10.30

Rannalla ei ollut oikeastaan juuri ketään tuolloin puol yhentoista aikaa kun sinne menin. Yks nainen makoili rantavedessä ja joku vanha mies tuli siihen uimaan. Oli siellä kauempana sit jotain porukkaa kanssa. Mut tää eteläpää oli ainakin ihan rauhallinen. Heitin siihen pyyhkeen hiekalle hieman puun varjoon ja aloin lukea kirjaa. Päivä kulu siinä ihan huomaamatta. Oli aika pilvistä, mut silti lämmintä, mut tuulenvire koko ajan vilvoitti mukavasti. Lisää porukkaa alko tulla rannalle, mut mitään tungosta ei missään vaiheessa syntynyt.

Rauhallista on :)

Kun laitoin silmät kiinni, kuulin vaan kun tuuli suhisi puiden lehdistössä ja linnut lauloivat ja laineet liplattivat rantaan. Siis ei voi uskoa, että näin lähellä Patongin vilskettä voi olla näin rauhallinen paratiisiranta. Rantahiekalla vipelsivät pienet ravut ja kaivelivat kuoppia. Päätin lähteä hieman uiskentelemaan Andamaanienmereen. Ranta oli tosi matala pitkälle ja en jaksanut edes kävellä niin kauas, että se olis alkanut syvenemään enemmälti. Vesi oli älyttömän lämmintä. Sit lähdin kävelee pitkin rantaa ja kattelemaan mitä muuta rannalla oikeen on. Vastaan tuli mukavannäkönen rantaravintola, jossa soi letkeä musiikki. Päätin et tulen siihen myöhemmin syömään. Ihan ravintolan vieressä oli pieniä bungaloweja ja mielessäni alkoikin jo kummitella ajatus, et joskus vapaapäivänä vois vuokrata siitä yhden ja viettää oikeen ihanan illan rauhallisella rannalla istuen bungalowin verannalla vaikka viinilasillinen kädessä. Ja aamuvarhaisella vois pulahtaa heti mereen aamu-uinnille. Oih, mikä ajatus!

Rapuja oli mukava seurailla

Ihanaa rantapäivän viettoa

Rantabungaloweja

Rantaa kävellessä vastaan tuli toinenkin ravintola, mut siitä eteenpäin en enää viitsinyt kävellä. Ihan toisessa päässä ois varmaan ollut se Tri Trang Beach Resort. Sit kävelin takasin eteläpäähän ja siirsin pyyhkeeni ja kamani aurinkoiseen paikkaan, jossa sain kuivatella vähän aikaa. Rantakoirat alkoivat siinä haukkua vihaisesti toisilleen ja ajoivat toisiaan takaa ja niille meinas tulla oikeen kunnon tappelu. Yks juoksi vähän kauempaa ja otti oikeen kunnon loikan suoraan mun yli! No ei siinä muuta, mut sain kasan hiekkaa päälleni :D

Rantahauveli

Sit kuivateltuani vetäsin vaatetta niskaan ja kävelin rantaravintolaan ja tilasin kevätkääryleitä (spring rolls), riisiä kasviksilla (fried rice with vegetables) ja kokiksen (coca cola :D). Ruoka oli ihan ok ja hintatasokin aika kohtuullinen; ei nyt ihan halvinta mahdollista, mutta ei nyt mitään yltiökallistakaan. Syötyäni kävelin takasin mopolle ja lähdin hurruuttelemaan takasin Karonille. Kello oli siinä vaiheessa jotain noin viisi ja aurinkokin alkoi painua alaspäin ja ranta hiljetä (vaikka eihän tuo nyt kovin meluisa ja vilkas ollut koko päivänä). Hassuinta kyllä oli ehkä se, että vaikka rannalla ei kauheasti väkeä ollut, niin ainakin neljään suomalaispariskuntaan/porukkaan törmäsin päivän aikana. Suomen lisäksi sain kuunnella venäjää ja ranskaa.

Mukava rantaravintola

Rantaravintolan näkymät Patongin suuntaan

Aurinko alkoi laskea ja väki häipyä

Patongilla piti taas niitten yksisuuntasten katujen takia ajaa rantakatua Bangla-kadulle asti, mistä sitten ns. välikatua takasin päin, eli tuli siinä varmaan parin kilsan ylimääräinen lenkki, mut that's the way it is over here in Thailäääänd :)

Elikkäs se mun hyvä suunnitelma biitsikierroksesta ei toteutunut, mutta mitäpäs sillä on väliä. Tykästyin niin tuohon rauhalliseen rantaan, että varmaan menen vielä uudestaankin. Ja asioitahan pitää tehdä spontaanisti sillä fiiliksellä, mikä millonkin sattuu olemaan. Ehkä sit seuraavana vapaapäivänä menen Laem Singhille ja/tai Surinille... tai sitten en, mistäs tuota tietää. Voihan olla että siihen mennessä mieli muuttuu ja kerkiän keksiä taas parempia suunnitelmia :D Ja mikäs sen mukavampaa!

Ai niin, ja pitää tähän loppuun mainita, että sain tässä viikolla tietää, että mun opastelut jatkuvat kesällä jossain kohteessa. Mutta missä ja milloin - se selviää myöhemmin... jännittää.... ;)

The Big Buddha

380 metrin korkeudessa kukkulan päällä kohoaa 45-metrinen valkosella marmorilla päällystetty Buddha-patsas. Mulla on ollu suunnitelmissa jo kauan aikaa lähtee siellä käymään, mut nyt vihdosta viimein sain tuon toteutettua viime viikon keskiviikkona, kun mulla oli vapaapäivä. Täältä Karonilta ei mene sinne mitään oikoreittiä, vaan ensin joutuu ajamaan n. 7 kilsaa Chalongiin ja sit vielä toisen mokoman sieltä jyrkkää tietä ylös kukkulan laelle. Chalongista pohjoseen päin lähtevää tietä ajetaan vähän matkaa ja sit kääntyy tie vasemmalle ja risteyksessä lukee The Big Buddha (oikeestaan siitä pääsee kahtakin reittiä, mä käännyin siitä ekasta vasemmalle, joka oli heti liikennevalojen jälkeen), ja siitä eteenpäin onkin sit opasteita. Tie oli paikotellen aika jyrkkä, mut ei nyt mikään paha kuitenkaan ja matkan varreltakin avautui upeita maisemia. Tien varressa oli myös maisemaravintoloita.

Maisemakuva matkan varrella olleelta tasanteelta

Ylhäällä on Big Buddha patsaan lisäksi buddhalaisluostari. Mut se vaikutti enempi kyl sellaselta turisteja varten kyhätyltä paikalta. Siellä oli pari munkkia, joilta sai käydä pyytämässä saisin-nauhoja. Ne on puuvillalangasta tehtyjä rannenauhoja, jotka tuo onnea. Jos semmosen ottaa, niin sitä ei saa itse ranteesta irrottaa, kun se tuottaa huonoa onnea. Eli sen pitää antaa kulua ittestään ja siinä saattaapi kestää vaikka vuosikin ellei enempi. Et tarkkaan kantsii harkita, ottaako sitä vai ei, sillä jos ei haluakaan sitä ranteessa niin kauaa pitää, niin joutuu ottamaan riskin, et saa pahan karman :D Tää paikallisten taikauskosuus on tarttunut muhun jo siinä määrin, että en ole vielä tuota nauhaa ottanut, mutta jos sen otan, niin en takuulla kyllä irti leikkaa :D

Iso Buddha!

Buddha hymyilee

Luostarin sivusta lähti portaat ylös Buddha-patsaalle ja sen juurelta olikin hienot näköalat etenkin Chalongin lahdelle. Ja siinä portaita kivutessa näin myös melkeen Gillin (=mun kissan) kaksoisolennon. No, oli tää thaikkuversio vähän tummempi väriltään.

Gilli II

Ylhäältä oli hienot näkymät Chalongin lahdelle

Phuket - my 2nd home :)

Miniatyyri Big Buddha

Buddha-patsaan rakennustyöthän on vielä kesken, vaikka se aika valmiilta jo päältä päin näyttääkin niin on siinä vielä viimeistelemistä ja takapuoli ainakin oli vielä työn alla. Sitä rakennetaan ihan lahjoitusvaroilla ja paikan päällä olikin mahdollista ostaa pieni laatta 100 bahtilla tai sitten isompi tais maksaa 500 bahtia, jos en ihan väärin muista. Sit jos halus semmosen pyöreen kuvunmallisen palan ostaa, niin se oli sit jo pari tuhatta. Niihin sai sit kirjottaa omat terveiset ja nimmarit. En sit kuitenkaan ostanu, mut ehkä meen vielä uudestaan joku kerta. Auringonlaskun jälkeen se ois hieno, kun patsas on valaistu. Mut en tiedä, miten pimee se reitti sinne ylös ois ajella ja itse asiassa en oo varma moneen asti se on edes aukikaan, et ainakin se pitäs tarkistaa ennen kun ilta-aikaan sinne lähtis.

Patsaan takapuoli

Tuonne patsaalle tai luostariinkaan ei ole mitään pääsymaksua ja ihan mukava paikka se on vierailla. Tosin kävelemällä en sinne kyllä suosittelis lähtemään. Tuli paluumatkalla yks pariskunta vastaan siinä mäessä ja siitä oli vielä aika pitkä matka ylös ja siinä ne vaan helteessä patikoi. Teki mieli sanoo, et luovuttakaa jo ja ottakaa taksi :) Mut kyllä sinne siis mopolla kanssa hyvin voi mennä, kunhan vaan mopossa on jarrut kunnossa :D

Takasin tullessa ajoin Chalongin satamaan ja menin yhteen rantaravintolaan syömään. Se näky kyllä olevan falangien (=ulkomaalaisten) suosiossa. Söin siellä green currya katkaravuilla. Green curry onkin mun lemppariruoka täällä. Oon suunnitellu tekeväni tänne blogiinkin vähän juttua noista mun suosikkithairuuista, mut pitää hommata ensin vähän lisää kuvamateriaalia!

Tänään mulla onkin tämmönen puolipäivävapaa. Aamulla olin thaiboxingissa (niin siitäkinhän mun sitä juttua on pitänyt tehdä!) ja nyt oon vaan löhöilly kotona. Illalla lähen opastaa Phuket Fantasean retkeä. Ja sit huomenna onkin lähtö Kuala Lumpuriin hommaamaan uutta viisumia! Siellä menee kaks päivää, eli perjantaina ois paluu takasin ja sit lauantaina mul piti olla lentokenttäpäivä, mut sainkin just viestiä et mulla on vapaapäivä. Et pitäskin ruveta suunnittelemaan lauantaille jotain ohjelmaa...

Eikun adios ja palataan taas! Pus! :)

Mitä minun pitäisi tehdä ensi kesänä?

Hih, tein piruuttani tuommoisen kyselyn, et mitä mun pitäs tehdä ensi kesänä. Siis oon toki hakenut jatkamaan oppaan hommissa Aurinkomatkoilla ja kohteet, joihin hain, on Kreikassa ja Portugalissa. Mut tieto tullee joskus helmikuun lopulla siitä, et jatkuuko työt ja jos niin missä. Mut tää kysely onkin nyt ihan tämmöstä jossittelua, ja sit jos duunit ei jatku, niin sittenhän nuo muutkin optiot ovat mahdollisia... joten jos juuri Sinä saisit päättää, niin missä näkisit mut mieluiten ens kesänä? :) Katso tuohon oikeanpuoleiseen sarakkeeseen blogissa ja anna äänesi kuulua! :D

Autokoulussa

Tänään oli se suuri ja pelottava päivä kun meikäläisen piti lähteä Thaimaan autokouluun. Tänään sinne mun kanssa lähti Anu ja Kati. Meidän piti olla aamukahdeksalta Chalongissa meidän yhteistyökumppanin toimistolla, ja sieltä mies vei meidät Phuket Cityyn autokouluun. Ensin piti rekisteröityä ja antaa tarvittavat paperit, eli lääkärintodistus, sit joku hakemus mikä lie (mä niistä mitään ymmärtänyt, kun olivat thaiksi) ja passin kopiot. Ne kysyi siellä et car and motorbike? ja me sit vastattiin että yes... no sit kävi ilmi, et ei meidän kait ois tarvinnut ottaa kun pelkkä motorbike, mut nooh se oli sit myöhästä enää :D

Eikun tuonne vaan...

Ekaks mentiin semmoseen luokkahuoneeseen, missä meille tehtiin reaktiotesti. Piti pitää jalkaa kaasulla, ja kun näki punasen valon, piti painaa jarrua. Ja sit testattiin liikennevaloilla et ei oo värisokee, piti aina sanoo red, yellow tai green kun ne valot sytty. No se meni läpi... Sit meidän komennettiin yläkertaan ja jouduttiin oottaa melkein tunti ennen kun seuraava osio alko. Meidän piti kattoo englanninkielinen noin tunnin kestävä video, missä kerrottiin kaikki Thaimaan liikennesäännöt, miten ajetaan, ohitetaan, parkkeerataaan, kuormataan ja vaikka mitä... Ihan kaikkee en kyl ees tajunnu ja välillä mielenkiitokin meinas vähän herpaantua. Ja oikeesti siinä tuli niin paljon tavaraa, et sen muistaminenkin oli jo aika mahdoton juttu. No heti sen jälkeen mentiin tekemään tietokoneelle englanninkielinen testi, missä sitä oli kysymyksiä. Niitä oli yhteensä 30 ja jokaisessa 4 vastausvaihtoehtoo. Oli mm. kuvia et mikä näistä on oikein parkkeerattu ja kuka saa ajaa ensin ja sit liikennemerkeistä et mitä mikäkin merkki tarkottaa. Oli sit jotain merkkejä, joista ei mulla ollu mitään hajuakaan. Ja aika moni kysymys oli mulle ihan hämärän peitossa, et veikkaukseks meni. Mut onneks se valvoja oli meille armollinen ja kävi vähän auttamassa. Kertoi oikeita vastauksia ja sit se muutteli mun vääriä vastauksia oikeiksi :D Meidän piti tehä vielä kaiken lisäks kaks testiä, koska oltiin ilmotettua hakevamme sekä auto- että mopokorttia. Siinä sai olla enintään 7 väärin ja mul oli ekassa kolme ja tokassa 5. Mut veikkaan, et en ois päässy läpi niistä ilman sen valvojanaisen apua.

Testien jälkeen meil oli noin tunnin tauko. Itse asiassa siinä kohti selvis, että meidän lääkärintodistukset oli 6 päivää liian vanhoja, kun ne sai olla enintään kuukauden vanhoja. No eikun soittaa toimistolle, et hommatkaa nyt äkkiä meille uudet todistukset. Sil aikaa lähettiin lounaalle, ja mentiin semmoseen tosi paikalliseen thairuokapaikkaan. Syötiin nuudeliannokset, mul oli merenelävillä ja Katilla ja Anulla lihalla ja hintaa oli huimat 45 bahtia eli reilu euro... Ja kokis siihen päälle 15 bahtia, eli yhteensä koko ruokailu makso siis 1,5 euroo. Aika halpaa sanoisin.

Mun 1,5 euron lounas

Yhen aikaan meidät oli määrätty menemään sinne ajokoeosuuteen. Siel oli ihan sairaasti porukkaa. Mut meidän lääkärintodistuksia ei näkyny ei kuulunu. Saatiin ne sit vihosta viimein puol kahen aikoihin ja sit käytiin laittamas nimet listaan ja alettiin odottaa. Jonkun ajan kuluttua sit päästiin mopo-osuuteen. Siinä piti ajaa semmonen rata, mm. sellasta suht kapeeta koroketta pitkin ja sit piti pujotella törppöjen väleistä ja ajaa mm. liikenneympyrässä ja pysäyttää semmosen mäen päälle ja välillä piti aina muistaa pysähtyy valkosten viivojen kohalle. No se meni aika ookoo, mitä nyt vähän horjutti siinä korokkeen alussa ja taisin pikkasen ottaa jalalla siinä alussa tukee. Mut läpi se sit meni kummiskin.

Tästä se lähtee :D

Siellä sitä liikenneympyrässä mennään!

Mopo-osuus ohi!

Sit eikun oottaa vuoroo siihen auto-osuuteen. Se olikin sitten huomattavasti hankalampi. Ensinnäkin se auto oli automaattivaihteinen ja sellasella oon kerran elämässäni aiemmin ajanu. Mut ei se onneks vaikee ollu. Sithän täällä on vasemmanpuoleinen liikenne ja kuskin paikka on autossa oikeella ja esim. vilkut oikeella puolella (eli jos laittaa vasemmalta vilkun päälle, menee pyyhkijät päälle) Ihme kyllä en onnistunu kertaakaan laittaa pyyhkijöitä päälle. No sit jotenkin sen auton ulottuvuutta on paljon hankalampi arvioida kun istuu oikeella puolella, kun ei oo siihen tottunu. Eka piti ajaa 25 sentin päähän semmosen korokkeen reunasta. Mul ei tainnu se mennä ihan putkeen... taisin olla liian kaukana, mut kait ne sit katto vähän läpi sormien. Sit piti tehdä taskuparkkeeraus. Juu kyllä. Ja edellisen kerranhan oon sen tehny vuonna 97 kun olin Suomessa autokoulussa. Et sillä lailla! Mut kun ihmeen kaupalla se auto taittu ihan nätisti siihen törppöjen väliin. Olin ihan että täh?!? teinkö mä just taskuparkkeerauksen?!? Eikä törpöt ees kaatunu. Ja olin aikasta ylpee, koska aika monikaan ei siinä onnistunu ja osa hiissas kaarojensa kanssa siinä eestaas ja osalla meni niin pieleen, et ne komennettiin siitä pois. Seuraavaks piti ajaa semmoseen kapeeseen törppökujaan ja peruuttaa sieltä pois. Sekin meni ihan putkeen. Sen jälkeen sit piti ajaa se sama rata kun mopollakin, paitti ei tarvinnu niitä törppöjä pujotella. Se loppu olikin sit ihan selvää pässinlihaa.

Tuohon törppöjen väliin vaan taskuparkkeeraus, ja yleisöä riitti (siis paljon enemmän kun mitä tässä kuvassa näkyy)

Noh, mentiin sit toimistoon niitä kortteja maksamaan. Ne makso 160 bahtia, mopon vuokra oli 50 bahtia, auton 200 bahtia ja sit vielä piti maksaa valokuvat 220 bahtia eli koko lysti oli 630 bahtia, eli vajaa 16 euroa. Noh, kun sille tätsylle löin mun paprut kouraan, niin se sanookin et mun mopo-osuus ei menny läpi, vaikka se mies siellä radalla sano et meni. Onneks meidän yhteistyökumppanin edustaja tuli siihen ja sille asiaa ihmettelin ja se puhu niille jotain thaita ja sit lähettiin juoksee takas sinne radalle (kun se toimisto oli kait menossa jo kiinni tai jotain) hakee merkintöjä paperiin. Mentiin sinne ja sain merkinnät ja eikun takas. Sit ne otti meistä kuvat ja printtas meille kortit.

Jiihaa, tässä ne ajoluvat nyt on!!! Mahtavaa :)

Jihuu, nyt mulla on sit ajokortit! Toivon et tulee mahdollisimman monta ratsiaa vastaan, et saan voitonriemusena tota korttia sit esitellä poliisisedille :D Mut täytyy sanoo, et olin koko päivän ihan paniikissa ja suunnittelin jo ennen sitä auto-osuutta et jätän homman kesken, kun en mä täällä sitä autokorttia itse asiassa ees välttämättä tarvii. Mut onneks tuli sit tehtyä sekin. Noi kortit on nyt vuoden voimassa ja sit ne pitää uusia. Ei voi muuta sanoo, kun et onneks huomenna on vapaapäivä ja tänään saa vähän juhlia uusia kortteja :D Eiku kiitos ja morjens!