Terveisiä Lefkakselta

Täällä sitä ollaan oltu Lefkaksella nyt jo yli 3 kuukautta. Tulin tänne huhtikuun lopussa lennolla Düsseldorfin kautta. Pari viikkoa oli aikaa tutkailla paikkoja ja laittaa kaikki kuntoon ennen kun ensimmäiset asiakkaat tuli. Oon täällä yksin, tai siis ainoana Aurinkomatkojen oppaana. Onhan täällä toki paljon muita oppaita suomalaisilta ja ennen kaikkea ulkomaisilta matkanjärjestäjiltä. Lähimmät oman firman kollegat on 100 km päässä Pargassa ja kerran viikossa nähdään lentokentällä. Mut siel on monesti niin kiire, et ei kerkiä paljoa kuulumisia vaihtamaan. Olen nyt eka kertaa kohdepäällikkönä, mikä tarkottaa sitä, et vastaan kaikesta, mitä täällä tapahtuu. Kaikki talousjutut ja kirjanpidot ja muut oli mulle ihan uutta, kun tänne tulin. Mut monia asioita on selvinny vaan aktiivisesti ohjeita opiskellessa ja välillä muualla olevilta kollegoilta kysymällä. Voisin sanoo, et ihan ookoo tää on tähän asti sujunut ja olen ihan tyytyväinen. Ainahan toki on parantamisen varaa ja mä tuppaan olemaan luonteeltani vähän semmonen, et viilailen kaikkea vähän liikaakin. Jos ei ole tarpeeksi tekemistä, niin kehittelen itselleni lisähommia. En oikeen osaa levätä laakereillani. Anyway, ollut aika kiirettä ja vapaa-ajallakin oon ollu normaalia enemmän menossa alkukaudesta, joten en oo kerinny tätä blogiakaan kirjottelemaan. Mutta nyt oon viime aikoina ollu vähän enemmän kotosalla ja kokkaillu täällä.

Melkein kotikatu

Nidrin ranta huhtikuun lopussa, nyt 3 kk myöhemmin on vähän toinen meininki

Panagia-kirkko Nidrin pääkadulla

Kissimirrejä täällä riittää

Oon tykännyt kyllä tästä paikasta. Tää on ennen kaikkea tosi kaunis paikka. Meri on just niin siniturkoosia kun kuvitella saattaa ja vesi on kristallinkirkasta. Rannoilla on vitivalkosia kiviä, jotka hohtaa kilvan auringon kanssa. Upeita rantoja, mahtavia maisemia, hyvää ruokaa, mukavia ihmisiä - niistä on Lefkas tehty. Just tähän vuoden aikaan täällä on kyllä aika paljon jengiä, eli jos tykkää vilkkaammasta menosta, niin sitten tänne kannattaa tulla heinäkuun lopussa - elokuussa. Mut touko-kesäkuu oli ihan rauhallista, ja eiköhän se syyskuussa taas rauhotu uudestaan. Tänne tulee paljon omilla autoilla kreikkalaisia, italialaisia, romanialaisia ja etenkin serbejä. Loppujen lopuks ei täällä teillä oo kauheita ruuhkia, muuta kun näissä pullonkaulapaikoissa eli Nidrissä ja Lefkadassa ja niitten välillä. Mut muuten teillä on suht rauhallista, eli sekaan mahtuu. Rantojen parkkipaikat ovatkin sitten luku sinänsä. Siellä voi menettää hermonsa. Mut eihän tältä saarelta saa poistua ennen kun on nähny esim. Porto Katsikin ja Egremnin rannat. Välimeren upeimpia rantoja. Mut tosiaan tähän vuodenaikaan etsiydyn itse rauhallisempiin paikkoihin. Viime viikolla vapaapäivänä ajelin bongaamaan kolme eri rantaa, joille mahtu ihan hyvin, vaikka siellä väkeä olikin: Desimi, Afteli ja Amouso. Kaikki semmosen mukavan skootterimatkan päässä. Skootterillahan mä täälläkin mennä vilistän. Tiet on vaan paikotellen kuoppasia, joten sitä pitää skootterin kanssa varoo.

Kaunista merimaisemaa Perigialissa, taustalla näkyy Kreikan manner

Uimarantaa Perigialin kylän alueella toukokuun alussa

Porto Katsikin ranta heinäkuussa

Porto Katsiki heinäkuussa - eikun sekaan vaan!

Tää Lefkas on siitä kiva paikka, et tää on suhteellisen kompakti ja mikään ei ole pitkän matkan päässä. Päivässä saaren ajaa jo hyvinkin ympäri ja matkaa kertyy alle 100 km. Mutta en kyllä tämmöstä välttämättä suosittele. Suosittelen ennemmin varaamaan pari-kolme päivää ja kiertämään ajan kanssa niin, että paikoissa kerkiää pysähtymään ja myöskin nauttimaan. Vaikka onkin pieni saari, niin itsekään en väitä vielä nähneeni kaikkea. Vielä on esim. rantoja bongattavana. Tosin kun mä ajelen tolla 50-kuutioisella skootterilla, niin sillä ei viiti lähtee ihan hirveen pitkiä matkoja köröttelemään. On se vähän semmosta jurraamista. Etenkin jos lähtee vuoristoteille. Oon kyl muutamia kertoja käyny skootterilla tuolla Karian vuoristokylässä, jonne menee aika jyrkkä ja mutkanenkin reitti. Ihan tanssituntien takia sinne lähdin, ja opeteltiin siellä mm. rumbaa, salsaa ja tangoa paritansseina. Siellä oli yleensä kolme miestä ja meitä naisia paljon enemmän, mut aina vaiheltiin paria. Ihan kivaa oli pitkän tauon jälkeen päästä taas vähän tanssahtelemaan.

Näkymä näköalapaikalta saaren länsipuolella, alhaalla näkyy Pefkoulian ranta

Minä Lefkadan kaupungissa, taustalla kävelysilta

Ruuat täällä on ihan parhaita! Kuvassa kalamarakia (mustekalaa), saganaki-juusto ja juustotäytteiset paprikat

Tänään olin meidän saarikierroksella. Alotin tekemään sitä toissaviikolla suomenkielisenä. Tähän asti se oli englanninkielisenä, mut mietin, et suomalaiset tykkää kuitenkin enempi, kun saa opastuksen omalla kielellä. Tää Lefkas on toki sellanen kohde, että meriretket ovat täällä suositumpia. Täällä on kaunis saaristo tässä ympärillä ja laivalla on mukava hyppelehtiä saarelta toiselle. Meillä on myös meriristeilyretki ja se on ehdottomasti suosituin. Siitä tykkään myös itse tosi paljon ja samaten asiakkaat. Meidän lounas on kanssa yliveto ja vaikka en ole itse niitä lihavartaita maistanutkaan niin pakko se on uskoa, kun monet sanoo, että ne on parempia kun missään ravintolassa! Mut mun mielestä ehdottomasti täällä kannattaa myös kiertää tätä saarta, ja jos ei halua ajaa itse ja haluaa myös kuulla mielenkiintosta asiaa päivän aikana, niin miksipä ei sitten lähteä opastetulle retkelle :)

Mahtava maisema meidän Meriristeily-retkeltä. Otettu Spartochorin kylästä Meganissin saarella.

Täytyy koittaa taas aktivoitua enempi tän blogin suhteen. Kautta on kummiskin tässä vielä n. 2 kk täällä jäljellä, eli hyvin yli puolivälin ollaan jo. Kyl mulla on talvenkin kuviot jo selvillä, mutta niistä enempi sitten myöhemmin...

Kalispera sas!

Äänestä minua!

Mun blogia oli ehdotettu Supersaverin Travel Blog -kilpailuun Aasia blogi -sarjaan. Jos tykkäätte mun blogia lukea, niin käykääpä äänestämässä täällä:

http://www.supersaver.fi/kilpailu/blog-awards/aasiablogi

Kiitokset kannatuksesta :)

Ai niin, ja ihan tiedoks, että en kylläkään itse blogiani sinne ehdottanut. Tuli mulle ihan yllärinä tää tieto ja en ole ollut edes tommosesta kilpailustakaan tietoinen.

Khao Lak, goodbye

Toisiks viimenen päivä ennen kotiinlähtöpäivää lähti tässä käyntiin. Tänään mulla on vapaa, mut luulen, et joudun tekee vähän työjuttujakin. Ainakin käyn tsekkaa toimistolla, että onko mun eiliset aamiaispakettitilaukset saaneet vastakaikua ja onko hotelleilta tullut vahvistuksia. Meillä on huominen lähtö tosi poikkeusaikataululla, lähdöt hotelleilta jo 2.40-3.30 aamuyöllä. Se pitää ittekin lähtee sit keskellä yötä töihin. Tää onkin eka kerta mulle virallisesti yötöissä!

Nyt on tehty viimeset arrit, infot, retket ja hotellikierrokset. Enää ei oo kun kaks deppiä. Ens yönä käyn lähettämässä kaks bussillista kentälle ja mun työkaveri Phuketista hoitaa meiän kolmannen bussin ja on sitten ekana kentällä vastaanottamassa muita busseja. Sen jälkeen meen nukkumaan jokskin aikaa ja huomenna mul on vielä iso urakka eli toimiston pakkaaminen! Ehkä vois tänään jo vaikka sitä alotella... Mut huomenna vasta voin joka tapauksessa käydä hakemassa meidän hotellikansiot pois hotelleilta. Meiän pitää tyhjentää koko toimisto, eli mun pitää pakata ihan kaikki. Ja kaikki pitää sit vielä samalla inventoida toimintakertomukseen.

Tällä viikolla on taasen kauden lopun tapaan tullut pikkusia vastoinkäymisiä. Ekaks viime sunnuntaina mun läppäri teki tenän. Windows ei käynnisty. Ja en uskalla tehä recoverya, koska samalla menis kaikki tiedostot. Eikä mulla tietystikään oo mitään back uppeja niistä... Tai kyl mä aina Suomessa käydessäni siirrän kaiken ulkoselle kovalevylle, mut tän kauden tiedostot on vaan tossa läppärillä, mm. mun kaikki kuvat!! No ei auta kun Suomessa kiikuttaa kone mun veljelle, joka on mun atk-tukihenkilö ja varsinainen guru. Se saa ehkä mun tiedostot pelastettua. Saako ite konetta enää toimimaan, onkin sit toinen juttu. Se on tosin vajaa puol vuotta vanha, et takuukin vielä voimassa, mut eivät varmaan kerkiä sitä mun aikataululla korjaamaan, eli voi olla uuden koneen osto edessä. Prkleen koneet!

Sit tiistaina olin lähössä Luontosafarille viimestä kertaa ja aamulla käynnistin mopon tarkotuksenani mennä huoltsikalle tankkaamaan. No mopo venkoili ihan ihmeellisesti, kun lähin ajaa, ja huomasin ilokseni, et kappas se onkin takarengas tyhjänä! Eikun sit soittamaan mun paikallisen yhteistyökumppanin edustajalle ja se päräyttikin kohta paikalle, heitti mut töihin ja otti mopon avaimet ja lupas viedä sen korjattavaks. Onneks olin aikonu käyä siel bensiksellä, joten olin ajoissa menossa töihin ja näin ollen en myöhästyny. Muussa tapauksessa oisin varmaan ollu lähössä just minuutilleen, eikä mul ois ollu ekstra-aikaa yhtään. No sit ois vaan pitäny ottaa lavataksi, eihän se ois muukaan auttanu. Mut onni oli tässäkin onnettomuudessa. Retki meni kivasti, ja oli vielä ihan mukava porukkakin. Ja kun tulin takas toimistolle, oli mun mopokin jo korjattu. Ainoo vaan, et bensa oli siitä nyt jo IHAN lopussa. Ei viisari värähtänykään, kun sen käynnistin. Lähin sit hitaasti köröttelee ja kattelin ympärilleni, et missä näkys kyltti 'gasoline'. Täällähän siis saa bensaa pulloissa. Pullo löytykin aika nopsaan ja otin yhen pullollisen, et selviän sen voimin seuraavana aamuna bensikselle.

Ton läppärin hajoomisen takia, mulla ei oo oikeen mitään kunnollisia kuvia, mitä nyt tähän laittaa, koska mul ei oo aavistustakaan, missä mun kameran piuhat on ja siirrän kuvat aina suoraan muistikortinlukijan kautta koneelle. Nyt täs käytän firman konetta, eikä tässä semmosta lukijaa ole. Mut on mulla sentäs pari surkeeta otosta mun kännykästä tältä kaudelta. Tässä eka pari hauskaa kuvaa, jossa mun paikalliset apupojat siirtää kamoja toimistolta mun kämpille kauden alussa. Itte asiassa ne tulee varmaan huomenna siirtämään ne taas takas mun kämpiltä toimistolle :) Ei ihan laillista puuhaa, mut täällähän mopot on perheajoneuvoja (niitten päällä näkee joskus koko perheen niin että vauvat on sylissä ja hyvä ettei koiratkin vielä retkota jossain joukon jatkeena) ja niitten päällä menee isommatkin kuormat.

Siellä ne menee vaaterekit, kenkätelineet ja silityslaudat... :D

Pysyyköhän tää homma nyt varmasti kasassa...

Sit tässä tämmönen ihan pönttö otos, kun olin kerran raflassa syömässä ja koko Bang Niangin kylästä oli sähköt poikki, niin oli vaan tämmönen romanttinen kynttilänvalo :)

Dao Thong -ravintolassa Bang Niangissa

Ja tossa kun noita kuvia mun kännykästä kattelin, niin tulipa vastaan muutama otos viime kesältä Kreetalta. Olinkin unohtanu, miten ihana paikka on Baloksen laguuni, ihan Kreetan luoteiskulmassa. Sinne tehtiin meriretkee parhaimmillaan kakskin kertaa viikossa viime kesänä. Mä tosin kävin siel vaan kaks kertaa, eli eka obsaamassa ja vaan kerran kävin sen retken tekemässä. Se tosin olikin vähän muistorikkaampi kerta, oli nimittäin pikkanen myrsky ja välillä tyrskyt löi laivan kannelle asti (ja se oli siis ihan suhteellisen iso laiva, millä mentiin). Muutamat ihmiset voi pahoin ja minä merikammonen ihminen sain taluttaa yhtä pahoinvoivaa asiakasta ja kiikuttaa toiselle oksennuspussia. Ja tuolla Baloksellakin kävi sellanen tuuli, et se oli ihan kun ois jossain hiekkapuhalluksessa ollu. Ja voin sanoo, et kun tuulee kovaa, niin se hiekka SATTUU kun se osuu iholle. Saipahan ilmasen ihonkuorinnan. Mut paluumatkalla merenkäynti olikin sit huomattavasti rauhallisempaa ja kaikki oli taas ok. Ja asiakkaat oli retkeen tyytyväisiä! Ja mäkin selvisin :) Mut ehottomasti voin sanoo, et Kreetan upeimmat maisemat sain ikuistettuu just tuolla Baloksella ja Gramvousan saarella. Täs pari kännykkäkameralla otettuu kuvaa, jotka ei oo mitään huippuja, mut näistäkin jo näkee, miten ihana paikka se on! Oh, I miss Crete! Ja kohtahan mä sinne pääsenkin :)

Laguuni on matala ja siinä pystyy hyvin kahlaamaan

Laguunin takana kohoaa jylhät vuoret

Balos ja ihanan turkoosi meri

Jeps, kait tässä pitäs sit ruveta vaikka vähän pakkauspuuhiin. Vaikkei kyl yhtään kiinnostaskaan. Suurimman osan vaatteita voisin kummiskin jo pakata. En oikeen osaa sanoo, mitkä mun lähtöfiilikset on. Tää kausi on ollut hieno ja oon siihen tyytyväinen. Kaudesta tuli ihan erilainen kun mitä olin ajatellut, ihan jo senkin takia, et olinkin koko kauden Khao Lakissa enkä Phuketissa niin kuin alunperin luulin. Mut tää on ollu vaan hyvä juttu ja itse tosiaan tuossa puolivälissä kautta pyysin, et saisin olla täällä kauden loppuun. Ihan sen takia, et se vaan tuntu musta järkevämmältä vaihtoehdolta kuin se, et oisin alkanu opettelee taas Phuketin juttuja ja joku uus Khao Lakin juttuja. Yksin mä tän kauden alotin ja yksin mä sen myös lopetan. Ekat kaks viikkoo olin täällä siis yksin ja niin myös vikat kaks viikkoo. Näin se ympyrä sulkeutuu. Tässä kaudessa on ollut paljon hyvää, Khao Lak on ihana paikka ja oon oppinut niin paljon uutta Thaimaasta tän kauden aikana. Toki vielä paljon olisi opittavaa! Ja enhän mä ole käynyt tuolla pohjosempana ollenkaan Bangkokia lukuunottamatta. Eli en voi sanoo mitenkään vielä tuntevani tätä maata kauheen hyvin, mut huomattavasti paremmin kuin ennen opasuraani. Enhän ollut käynyt Kaakkois-Aasiassa laisinkaan ennen kun tänne oppaaksi lähin. Jotenkin tällä kaudella on ollut vaan koko ajan semmonen tunne, et tää on vaan jokin välivaihe johonkin. Tai et ihan kun en ois oikeen päässyt ajan tasalle koko kaudella vaan aina ois jotakin kesken. Ja sama tunne on vielä tässä lopussakin. Ei tunnu yhtään, et tää kausi ois ees loppumassa?! En tiedä, palaanko enää Thaimaahan ainakaan töihin, mut toivon että ainakin lomalle, jos en muuta. Toisaalta odotan niin monia juttuja - Suomessa käymistä, perheen ja kavereiden tapaamista, koulutuspäiviä pääkonttorilla, ja etenkin tietty mun Kreetan lomaa ja vieläpä tulevaa kesäkautta Lefkaksella - että tän kaiken keskellä meinaa unohtua, et oon tosiaan lähdössä pois Thaimaasta ja jättämässä tän paikan, monet ihanat ihmiset ja kaikki nää hassut thaimaalaiset jutut taakseni. Näistä hassuista jutuista on kumminkin tullut mun elämää ja kyllä - mä tööttäilin tällä viikolla hotellikierroksella käydessäni siinä temppelin kohdalla, missä paikallisetkin tööttää ja pyytää hengiltä suojelusta liikenteeseen.

Khao Lak, hei hei. Thaimaa, olet koti. Tulee ikävä <3

Shoppailua

Tällä kaudella oon shoppaillut tosi vähän. Lähinnä Phuketin ostosretkellä oon ostoksia tehnyt ja nekin olleet aika minimaalisia. Mut mitä oon ostanu, ni ne onki sit ollu vähän arvokkaampia hankintoja. Oon jotenkin aika kyllästynyt tähän "rantavaatteeseen" ja muuhun krääsään, mitä markkinoilla ja kadunvarsikojuissa myydään. Tai no siis kyllä sieltäkin saa ihan hyvää tavaraa ja edullisestikin, mut ehkä tuli viime kaudella sitä ostettua niin paljon, et nyt ei oo enää oikeen innostanut. Ehkä johtuu osittain siitä, et raahasin taas ihan liikaa kamaa mukanani jo tänne päin, joten eipä oo hirveesti enää laukuissa tilaa mitään ostaa kotiinpäin viemisiksi. Nyt koitan käyttää kaiken mahdollisen niin loppuun ettei tartteis mukana enää Suomeen kantaa. Jotain ihan huonoks menneitä vaatteita oon heittänyt jopa roskiin. Pakko vähän karsia, ku laukut painaa kun synti ja ite ne pitää taas kotia asti raahata. Muistuttaisko joku mua ennen kesäkaudelle lähtöö, et vaatetta ei tarvi ihan niin paljoo ottaa mukaan, kun kuiteski melkein koko ajan on työvaatteet päällä...

Mut tämmösiä hankintoja oon tällä kaudella tehnyt. Hintoja en kuolemaksenikaan kaikista enää muista, joten nää on vaan tämmösiä hinta-arvioita. Kurssi on ollut kutakuinkin 39-40 thb/1 euro, mut nyt on kurssi laskenut aika paljon. Tällä hetkellä saa jotain vajaat 38 thb eurolla.

kengät 300 thb / Platinum, Bangkok

Paper Doll -paita jotain 200-300thb / Platinum, Bangkok

hihaton paita 300 thb / katukauppa, Bangkok

huivi 150 thb / Everyday-ravintola, Khao Lak

aurinkolasit 259 thb / Udomagg, Patong, Phuket

kengät jotain 300-400 thb / Udomagg, Patong, Phuket

sandaalit muistaakseni 300 thb / Jungceylonin aula, Patong, Phuket

Sabai-arom suihkugeeli 200-250 thb ja Lee Staffordin shampoo ja hoitoaine à 450 thb / Boots, Central Festival, Phuket

tiikeriprinttipaita #%*§ thb (=kallis!) / Zara, Central Festival, Phuket
 (totta puhuakseni tää tais olla lähemmäks pari tuhatta bahtia...
mut oli niin ihana, et oli ihan pakko ostaa...)

farkkucaprit 1990 thb / Zara, Central Festival, Phuket

kengät 499 thb / Udomagg, Patong, Phuket

Oon mä sit jotain tuliaisia kans ostanut, mut eihän niitä voi täs esitellä ettei tuliaisten saajat niitä nää! :) Niin ja sit ostin ne helmisormuksen ja rannekorun, jotka esittelinkin jo aikasemmassa blogikirjotuksessa. Eli oon nyt koittanut panostaa enempi laatuun tällä kaudella, enkä ostaa sellasta joka hajoo heti kättelyssä. Tosin noista Jungceylonista ostetuista Pixel'sin sandaaleista on toisesta koristekivi pudonnut. Mut noi Pixel'sin kengät onki semmosia halppiskenkiä. Ostin viime kaudella siitä samasta kaupasta kahet kengät, mut ne tais olla eri merkkisiä, mut anyway, toiset on jo roskiksessa ja toisistakin on pohjat tosi kuluneet. Eli halvalla ei saa mitään kovin hyvää, ainakaan aina. Tosin yhet 100 bahtilla markkinoilta viime talvena ostetut sandaalit on kestäny tosi hyvin, mut nyt tänä talvena niistä irtos yks remmi, joten heitän ne varmaanki nyt roskiin. Eihän täälläkään noissa merkkiliikkeissä mitään ihan sikahalpaa ole, vaik oon kyl kuullu, et jos vertaa Suomen hintoihin ni on ne halvempia (esim. Levi's farkut, Converset jne). Täs kauden lopussa on yleensä nois ostoskeskuksissa ja liikkeissä alennusmyyntejä. Esim. pari viikkoo sitten Jungceylonin aulassa Patongilla oli RipCurlin sesongin loppumyynti, ja sieltä ois saanu tosi hyviä alennuksia. Teki mieli ostaa jokin huppari, mut kun nekin painaa sit laukussa niin paljon, ni jätin ostamatta... 

Mä oonki nyt sit vaan viettäny vapaapäivää kotosalla ja koittanu järkkäillä mun Suomessa oloaikaa ja selvittäny kaikkii bussi- ja juna-aikatauluja ja oikeen kirjottanu ittelle päivä päivältä aikataulut ylös. Varasin kans kasvisateriat jo mun paluulennolle sekä mun Kreetan lomalennoille. Ai niin... en ookaan täällä ees vielä kertonu, et lähen lomailemaan viikoks Haniaan Kreetalle tässä kevättauolla ennen kun lähen sit taas kesäkaudelle. Ootan jo niin tota lomaa, tulee kyllä tarpeeseen näitten muutamien hektisten viikkojen jälkeen. Mun eka Suomi-viikkokin tulee olee yhtä ees taas ramppaamista. Mut kyllä sitä jaksaa, kun on mitä odottaa <3

Lopun alkua

Mun työkaveri lähti täältä Khao Lakista sunnuntaina, joten nyt oon viimeset kaks viikkoo täällä yksinäni. Pikkasen hirvittää, et miten saan tehtyy kaiken itse. Pitäs tehdä kaikki kaudenlopetusjutut eli inventoida toimisto ja tehdä inventaariolista, pakata koko toimisto, jotta kamat voidaan siirtää sieltä pois, hakee meidän infokirjat pois hotelleilta, kirjotella toimintakertomukset sun muut tästä kaudesta. Niin ja tietty samalla pyörittää normiohjelma eli lentokenttä, hotellipäivystykset ja retket. Jeejee. Nyt on vielä ihan sairaan kuuma ja sekin vie mehut pois. Eilen olin meidän Luontosafari-retkellä opastamassa ja ennen paluumatkaa olin jo ihan poikki ja valmis menee nukkumaan. Ajattelin, et varmaan asiakkaatkin on ihan naatteja siitä helteestä. Mut he olikin ihan pirtsakoita eikä kukaan nukkunut paluumatkalla vaan halusivat jutella ja kysellä multa kaikkee! Itsekin siinä ilmastoidussa bussissa sit vähän piristyin, mut kotiuduttuani toimiston kautta olin ihan poikki.

Viime maanantaina oltiin Bang Niangin rannalla kuuntelemassa suosittua thaimaalaista reggaebändiä nimeltä Job 2 Do. Niillä on yks biisi, jonka kaikki tietää ja tuntee: Doo doo doo. Kaikki muu heidän musa olikin mulle sit ihan tuntematonta, mut jotenkin tähän ympäristöön toi musa sopii. Siellä sitä huojuttiin reggaen tahdissa kookospalmujen alla. Paikalla oli paljon sekä matkailijoita että paikallisia, mut jotenkin aika huonosti sitä oli mainostettu, koska ittekään en ois tienny siitä mitään. Samana päivänä vasta kuultiin Raya Diversin porukoilta. Ja ois sinne kyl enempikin porukkaa mahtunut. Lippu oli 350 thb ja sisälsi yhden juoman, sillä ois saanu joko olutta tai coca colaa tms. Toi lipun hinta tosin oli vähän hämärän peitossa. Oltiin nimittäin kuultu et se ois jotain kolmen sadan luokkaa, mut kun mentiin sinne, ni portilla meiltä pyydettiin 600 bahtia. Kun oltiin vähän kummissaan, ni se lipunmyyntimies selitti, et siihen kuuluu muutama olut hintaan. No mä olin sit, et en mä ees juo olutta, ni sit ne myi meille 350 bahtin liput ja sano et sillä saa virvotusjuoman. Kun mentiin juomia hakemaan, ni selvis, et ois sillä yhen oluenkin saanut. Ja myöhemmin sit kuultiin, et 600 ois ollu ns. turistilippu ja se 350 paikallisille... No, ota tästä nyt sitten selvää, kummaa touhua!

Job 2 Do esiintyy

Doo doo doo...

Tiistaina mulla oli sit vapaapäivä ja en kyl tehny mitään muuta, kun makoilin rannalla. Tosin ihan varjon alla. Kauden lopussa on yleensä aina dinnereitä yhteistyökumppaneiden kanssa ja meillä ne oli kaikki viime viikolla, jotta päästiin kummatkin mukaan. Joten tiistai-iltana illallistettiin erään retkifirman johtajan kanssa. Kyseisen firman kanssa tehdään yhteistyössä meidän omat retket, eli bussit ja paikallisoppaat ovat sieltä. Ja lisäksi me välitetään heidän kansainvälisiä retkiä. Illallista syötiin japanilaisessa Enzo-ravintolassa Bang Niangissa. Itse en ole pahemmin japanilaiseen ruokaan perehtynyt, joten en oikeen ymmärtänyt ruokalistasta mitään. Mut tilattiin sitten niitä annoksia ja jaettiin kaikkien kesken, niin päästiin maistelemaan monenlaista. Ruoka oli tosi hyvää. Mukana illallisella oli myös johtajan kaksi teini-ikäistä tytärtä ja kaksi heidän kaveriaan. Heitä tosin tuntui kiinnostavan enempi omat älypuhelimensa kuin itse illallinen :D Mietittiin, et on se tää nykyteinien elämä erilaista kun ennen. Ei ollu meidän nuoruudessa älypuhelimia, nettiä, facebookkia jne. Miten sitä tultiin toimeen?!?

Bang Niangin ranta

Lounaalla Happy Day -ravintolassa

Biitsielämää...

Keskiviikkona mä olin viimestä kertaa opastamassa meidän Phuketin ostosretkee. Tässä retkessä on ollut kummallinen taika. Aina kun mun on sille pitänyt lähtee, niin se on yleensä toteutunut, ja sit taas kun mun työkaverin piti mennä, niin se yleensä peruuntui liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Noh, lähin sit viimestä kertaa käymään Phuketissa tällä kaudella (tai no käynhän mä vielä Phuketin lentokentällä monta kertaa, mut sitä ei lasketa). Olihan mun sit ihan pakko mennä käymään Findig/Udomagg -liikkeessä ja sieltähän tarttu sit mukaan yhet kengät, jotka makso 499 thb eli n. 13 euroa. Ostin mä sitten yhen kassin käsimatkatavaroita varten, kun se kassi mikä mulla oli tullessa, hajos saumasta (se olikin Kreetalta Jumbosta viiellä eurolla ostettu rantakassi...).

Kun tulin tuolta retkeltä, niin tapasin heti meidän kohdepäällikön, joka oli tullu käymään Khao Lakissa ja mulla oli loppukeskustelu. Käytiin läpi sitä, miten kausi on mennyt. Ja ihan hyvinhän se on mennyt, tokihan jotain parannettavaa aina on. Keskustelun jälkeen pikasuihkuun ja sit taas dinnerille kohdepäällikön ja meidän "talouspäällikön" kanssa, tällä kertaa italialaiseen Amici-ravintolaan, joka on Monochrome-hotellissa Bang Niangissa. Sieltä saa tosi hyvää pastaa, ei koskaan ylikeitettyä. Ja ah, Caprese alkupalana oli täydellinen - tomaattia, mozzarellaa, pestoa.... Ilallisen jälkeen nähtiin vielä pari kollegaa Phuketista, jotka oli tullu Khao Lakiin vapaapäivän viettoon. Käytiin piipahtamassa Happy Snapperissa. Mut piti lähtee ajoissa pois, kun seuraavana aamuna piti olla taas kasilta toimistolla.

Amici!

Torstaina oli taas yks illallinen. Tällä kertaa Raya Diversin Khao Lakin managerin kanssa. Paikaksi oli ehdotettu Joe's Steakhousea, joka on Khao Lakin suosituin pihvipaikka. Ja siellä on siis parhaimmat pihvit. Itse en voi omakohtaisesti mitään sanoa, mutta niin monet on tätä sanoneet, että uskon. Ja kyllä ne näyttikin tosi hyviltä. Itse söin sit kummiskin kalaa, joka oli ihan ok. Mut ehkä toi paikka tosiaan on enempi lihanystävien paikka, kasvissyöjien ei kannata vaivautua :) Sit jatkettiin iltaa siitä vielä Green Pepper on the Beachiin, jossa otettiin muutamat drinkit. Oih ihana semmonen joku likööridrinksu, mis oli  hirmusesti kermavaahtoo päällä. Tarjoilijapoika siellä oli ihan ylihauska tyyppi! Lopuksi päädyttiin vielä Happy Snapperiin. Taasen oli itellä työpäivä seuraavana päivänä ja kaiken lisäks vielä kokopäiväretki, joten lähin jo vähän aikasemmin kotia kohti. Onneks olin työpäivän jälkeen nukkunu päikkärit ja sit viel 6 tunnin yöunetkin, niin ei väsyttäny yhtään aamulla ja retki meni tosi hyvin.

Happy Snapperissa keskityin soodaveden juontiin :)

Livemusaa Happy Snapperissa

Tänään mul on vapaapäivä, mut ei mitään ihmeitä suunnitelmia. Pyykkipaikasta pitäs pestyt hakee ja uutta viedä tilalle. Nyt kun tääl on nää helteet, ni hikoilemisen määrä on jotain ihan käsittämätöntä. Pyykkiä siis kertyy. Mä oon oikeestaan koko kauden ollu yöt ilman ilmastointia, mut nyt on ollu niin hikisiä öitä, et on ollu pari kertaa pakko pitää ilmastointii päällä. Veikkaan, et siitä johtuen sain mun yläselän jumiin. Onneks on tiikeribalsami keksitty! Se on kyl oikeesti tehokas lihasjumituksiin. Ja hyttysenpuremiin paikalliset käyttää kans.

Aurinkoista päivää kaikille!

Maanantaimietteitä

Kautta on täällä Khao Lakissa jäljellä enää kolme viikkoa. Mut mun työkaveri lähtee jo ens viikonloppuna pois, joten oon viimeset kaks viikkoo täällä yksin. Joten jotenkin tuntuu, et tässä on jo eräänlainen loppu käsillä. Tällä viikolla meillä onkin jo kaudenlopetusillallisia yhteistyökumppaneiden kanssa. Eilen illalla meillä oli viimeinen yhteinen tervetulotilaisuus Gold Elephant -ravintolassa, joten piti sitten poseerata yhessä ravintolan omistajan kanssa.

Aurinkomatkat Khao Lakin tiimi ja Khun Mit

Tuolla Gold Elephantissa on vaan niin hyvät ruuat. Ja niin ystävällistä henkilökuntaa <3

Ollaan metsästetty täällä parasta pizzapaikkaa, ja kyllä se vaan meidän kartotuksen mukaan taitaa olla La Piccola Maria, joka on keskustassa rantakadulla hotelli Seaview'n lähellä. Siellä saa pizzaan ihan maksutta lisäksi esim. chiliä tai valkosipulia. Tänään käytiin kartottamassa yks paikka keskustan pohjoispäässä, päätien varrella, nimeltään Mamma Tonie. Ihan hyvät pizzat oli sielläkin, ehkä kuitenkin hieman kalliimmat hinnat kuin muissa paikoissa. Paikka olikin vähän semmonen siistimpi, oli valkoset pöytäliinat ja kaikki.Tarjoilija erittäin siistiin mustaan asuun pukeutunut. Ja sisustuskin oli hieman erikoisempi.

Tuokaa meille PIZZAA, hirvee nälkä :)

Mamma Tonie sisältäpäin

Viime viikolla maanantaina työkaveri Phuketista soitti yllättäen ja oli päättäny ex tempore lähtee tänne Khao Lakiin lomailemaan vapaapäivänään. Ja kun mulla oli vapaapäivä kans samana päivänä, niin sehän sopi oikeen hyvin. Hän hyppäs illalla paikallisbussiin ja menin häntä vastaan tohon tien toiselle puolelle 7elevenin luokse. Siinä sit vähän valmistauduttiin ja mentiin ekaks syömään tohon ihan lähelle Dao Thong -nimiseen thairavintolaan ja siitä sit otettiin lavataksi ja suihkastiin mihinkäs muuhun kun Happy Snapper -baariin. Siellä tavattiin tuttuja, joitten kanssa vielä jatkettiin paikallisten yökerhoon eli Zantikaan, joka on ihan tässä lähellä mun kämppää Bang Niangin alueella. Siellä soitti jokin paikallinen rokkibändi ihan paikallista musaa ja aika kovalla, joten eipä me siellä kauaa viihdytty. Ja siellä olikin lähinnä vaan paikallisia. Kävästiin vielä Gecko-baarissa ihan kävelymatkan päässä kämpiltä, ennen kun hilauduttiin kotia.

Seuraavana aamuna käynnistyttiin aika hitaasti, mut kun liikkeelle päästiin, ni suunnattiin ekaks mun lempparikahvilaan Café Kantaryyn brunssille. Siel on aivan ihania noi krepit eli täytetyt letut. Oon jo maistanu niitä kolmella eri täytteellä: pinaatti&juusto, lohi&juusto ja tonnikalasalaatti. Ja vohveliannokset on tosi tuhteja. Esim. mansikkavohveliannokseen kuuluu kaks isoa vohvelinpalaa, hilloa, iso pallo jäätelöä ja kermavaahtoa. Nam! :)

Lounaaksi kreppi tonnikalasalaatilla ja puokkiin kaverin kans mansikkavohveliannos

Lounaan jälkeen käppäiltiin rantaan, Nang Thongin biitsille. Kun aurinko alko jo olla aika alhaalla, päivän tärkeä tehtävä eli kynsien laitattaminen oli vielä ohjelmassa! Hienot taas tulikin. Niin ja tällä kertaa laitatin varpaankynnetkin. Ne on nyt tuommoset samanväriset siniset kuin kynsien kärjet ja tietty glitterlakkaa päällä! :)

Phu Ping -kauneussalongissa on tosi taitava tyttö!

Illalla mentiin vielä porukalla syömään tähän Bang Niangiin Green Pepper -ravintolaan. Siellä olikin tosi hyvät ruuat.

Hyvää ruokaa Green Pepperissä

Tämmöstä täällä taasen on tullut puuhasteltua töiden lomassa. Eipä tässä tosiaan enää hirmusesti ole aikaa, ja aina kauden lopussa sitä alkaa miettimään, että mitä juttuja vielä on tekemättä ja mitä pitäis tai haluais vielä tehdä. Mulla ei oikeestaan oo mitään erikoisia, mitä pitäs vielä  tehdä. Ehkä rannalla vois käydä, jos sais vielä pikkasen enempi väriä pintaan. Okei, mä oon varmaan tämmönen ikuinen kalkkilaivan kapteeni enkä muuksi muutu. Mut uskokaa tai älkää, mä oon ollut Suomessa asuessani vieläkin valkosempi! Muistan aina kun vertasin esim. käsivartta jonkun kanssa, niin ikinä ei löytyny mua valkosempaa ihmistä. Kerran vuosia sitten Turkin lomalla paikallisen marketin henkilökunta huuti aina et "white lady", kun mä kävelin ohi. Joo, tiedetään, et oon valkonen, tarviiko siitä enää muistuttaa... Mut nyt oon ehkä muuttunut semmoseks normaalin värikseks :) Huomenna mulla oiskin vapaapäivä, ni sitä voiskin sit suunnata biitsille. Nyt täällä vaan on tosi kuuma. Lähemmäks 40 astetta päivisin - varjossa. Eli ei ainakaan auringossa jaksa hullukaan maata kovin kauaa. Paikallisetkin valittaa, kun on niin kuuma. Ne odottaa jo sadekautta, joka tuo hieman viilennystä ilmaan.

Vajaan kolmen viikon päästä oonkin jo Suomessa ja oon ollu ihan järkyttyny kun oon kuullu, et siel on ollu viel yli 20 asteen pakkasia ja lunta tuprunnut! Eihän mulla oo mukana ees sopivia vaatteita semmoseen keliin. Lenkkarit on lämpimimmät jalkineetkin, mitä mul on matkassa mukana, ja onhan mul nyt sentäs farkut ja takki, niin ja kaulahuivi ja hanskat. Mut nyt vaan äkkiä aurinko paistelemaan sinne Suomeen ja sulattamaan lumia ja lämmittämään kelejä! En haluu saada heti jotain flunssaa kun sinne tuun.

Aurinkoisia päiviä kaikille! xxx

Thaimaassa kaikki on pinkimpää

Pinkkiä, oranssia, kirkkaan vihreää, keltaista, violettia... Thaimaassa värejä on joka puolella eikä niitä arkailla käyttää. Jokaisella viikonpäivällä on täällä oma värinsä, ja jotkut ihmiset jopa saattavat pukeutua niiden mukaisesti. Tosin keskiviikkona tätä ei noudateta, sillä keskiviikon väri vihreä on epäonnen väri. Torstaisin olen Aurinkomatkojen oransseissa oikein pukeutunut.

Särkylääkkeetkin on täällä pinkkejä

Värejä ei käytetä pelkästään pukeutumisessa. Taloja maalataan jos minkäkin värisiksi ja täällä onkin paljon ihan kirkkaan oranssejakin taloja. Ei myöskään tunnu siltä, että täällä noudatettaisiin mitään maisemasuunnittelua, joka määräisi, minkä värinen talon pitää olla. Täällä ilmeisesti ajatellaan niin, että mitä värikkäämpää, sen nätimpää. Ympärille katsellessa Suomen tarkat määräykset alkavat tuntua ihan pöljiltä. Miksi ei Suomessakin vois olla vähän enempi väriä? Toisiko se enemmän hymyäkin suomalaisten naamalle? Toisaalta voi ajatella, että värit sopivat paremmin tänne tropiikin lämpimiin olosuhteisiin kuin meidän kylmään ja pimeään Suomeen. Miltä pinkit talot sitten näyttäisivät lumihangen keskellä tai syksyn pimeissä illoissa? Ehkä hyvä pointti. Mutta voisivathan ihmiset sentäs itse laittaa päälle jotain räväkämmän väristä.

Kiinalaiset temppelit on tosi värikkäitä, kuva Takuapan vanhasta kaupungista

Oranssi Walkers Inn -hostelli ja ravintola

Hengille rakennetut talot ovat myös värikkäitä

Hymy. Ystävällisyys. Palvelualttius. Näitä peräänkuulutan enemmän Suomeen. Ja voisiko sen piponkin ottaa useammin pois kirstämästä päätä? Thaimaalaisilla on ihan yhtä paljon ongelmia ja murheita kuin meillä suomalaisillakin, ellei jopa enemmänkin, mutta he ovat silti paljon huolettomamman oloisia ja jaksavat hymyillä ja nauttia elämän pienistä asioista.

Jopa rekisterikilvet ovat täällä hauskempia

Eilen kävin eräässä ravintolassa lounaalla. Kun menin sinne, oli siellä henkilökunta täydessä touhussa - nimittäin laittelemassa uusia koristuksia. Paikan päällä oli ehkä omistajat, pariskunta siisteihin vaatteisiin pukeutuneena. Heidän lisäkseen tarjoilijat olivat myös esittämässä omia mielipiteitään. Tuntui olevan todella tärkeää puuhaa. Mitä siellä sitten tehtiin? No, laitettiin ravintolan edustalle katosta roikkumaan semmoisia muovisia värikkäitä kierretankoja, jotka heijastivat valoa kun pyörivät ympäri. Ja oli tosi tarkkaa, et mihin näitä tankoja kiinnitettiin ja useampaan paikkaan niitä testailivat. Ravintolan nimi on Orchid, ja koristuksena siellä on myös mitäpäs muuta kuin orkideoita. Ja niitäkin juoksetettiin paikasta toiseen ja ripusteltiin ties minne ennen kuin oikeat paikat löytyivät. Hieman huvittuneena seurasin puuhaa ja lopputuloksesta ylpeinä henkilökunta vielä varmisti minultakin, että onko tämä sijoittelu nyt varmasti okei. Okei okei, vahvistin. Kun kaikki oli paikoillaan, pariskunta haki takahuoneesta pienen parivuotiaan lapsen ja hyvästelivät henkilökuntaa. Kuulin naisen mainitsevan sanan falang (=ulkomaalainen) ja sitten jo käännettiin lapsi katsomaan minuunkin päin ja vilkuttelin hyvästiksi. Vielä minulle kovasti nyökkäilivät kun nousivat autoon ja ajoivat pois. Olen tuossa ravintolassa käynyt pari kertaa akaisemmin, edellisen kerran hieman reilu viikko sitten. Kun ravintolaan saavuin niin tarjoilija muisti, että minulla oli ollut polvi paketissa edellisellä visiitillä ja ehätti jo kyselemään, että onko jalka nyt kunnossa.

Tässä vain yksi esimerkki thaimaalaisesta ystävällisyydestä. Paikallisen yhteistyökumppanin edustaja, joka istuu myös meidän toimistossa, on toinen hyvä esimerkki. Hän on aina tarjoamassa apuaan. Kyselee, että tarvitseeko hakea minulle syötävää tai juotavaa. Kauden alussa, kun mun piti siirtää kamojani paikasta toiseen ja toimistolta kämpille, niin hän kaverinsa kanssa siirti mm. mun isot matkalaukut mopolla! Samaten mopolla kulkivat isot ja korkeat vaaterekit, kenkätelineet, silityslauta jne. Kyselee, pitääkö faksata tai kopioida jotain ja tarviiko sulkea/käynnistää ilmastointi. Täytyy sanoa, että en ole ehkä ikinä törmännyt yhtä auttavaiseen ihmiseen.

Okei, ei kaikki ehkä ole ihan samanlaisia. Joskus sitä hymyä saa hakea. Mut senkin olen huomannut, että kun itse muistaa vaan hymyillä, niin kyllä se hymy ennen pitkää sieltä vastapuoleltakin irtoaa. Ehkä kaikki paikalliset ei täällä tykkää ulkomaalaisista. Olen kuullut joiltain Thaimaassa pitempään asuneilta, että joskus se ystävällisyys on teeskenneltyäkin ja sitten saattavat arvostella ja haukkuakin meitä ulkomaalaisia omalla kielellään, kun tietävät ettemme ymmärrä. Mutta itse olen ainakin kokenut niin paljon aitoa ystävällistä palvelua, että ne harvat hapannaamat on kyllä unohtunu.

Iloisia thaimaalaisia koululaisa Sok-joella Loy Krathong -juhlapäivänä

Viime päivinä mulla on ollu jotenkin kevättä rinnassa. Ihan outo fiilis, kun täällä ei tosiaan oo mikään kevät! Just on siirrytty kuumalle kaudelle ja täällä on lämpötilat vaan lähteneet kohoamaan. Paikallisetkin valittelee, et kun on niin kuuma. Mut jotenkin mulla on vaan semmonen kevätfiilis. Semmonen samanlainen kun Suomessa keväisin, kun lumet sulaa ja luonto herää henkiin ja odottaa kesää ja tulee vaan semmonen uudistunut ja virkeämpi mieli. En tiedä, mistä se yhtäkkiä tänne helteen keskelle on tullu :) Toisaalta mulla on ollu semmonen fiilis, että oon kotona täällä. Nää kaikki hupsut ja hauskat thaimaalaiset jutut ja ihmiset sen vaan tekevät. Siltikin ootan jo innolla kesää ja kaikkia uusia ihania juttuja, mitä se tuo tullessaan. Eilen meidän kesän kohdesijotukset tulivatin julki, joten paljastettakoon nyt sitten täälläkin, et kesäksi mun tie vie Lefkaksen saarelle Kreikkaan. Paljon uusia tuulia ja uusia haasteita on siis luvassa, koskapa olen tuolla kohteessa yksin. Mutta päätin tarttua härkää sarvista, ja ottaa haasteen vastaan. Ja Lefkaksesta olen kuullutkin pelkkää hyvää. Kuulemma aivan ihana ja kaunis saari ja upeat rannat. Näihin kreikkatunnelmiin onkin hyvä päättää tämä kirjoitus. Filia polla! xxx ;-)

Kuva Lefkakselta, Porto Katsikin rannalta (kuva sivulta www.aurinkomatkat.fi)

Ja täältä eikun sitten lomia katselemaan ja varailemaan:

http://www.aurinkomatkat.fi/kreikka/lefkas