Mennyttä ja tulevaa sanoin ja kuvin

Kun mietin mennyttä vuotta, niin ei tunnu siltä, kuin se olis ollut mikään varsinainen virstanpylväs elämässä tai muutenkaan merkkitapahtumien vuosi. Toki vuoden aikana on kerinnyt tapahtumaan yhtä jos toista. Alkuvuosi tuli vietettyä aurinkoisessa ja lämpimässä Khao Lakissa. Muistan, että vuoden ensimmäisenä päivänä olin rannalla viettämässä vapaapäivää. Khao Lakissa elämä oli mukavaa ja leppoisaa. Muistan monia ihania hetkiä rannalla tai samoillen vesiputouksilla ja luontopoluilla, mukavia hetkiä työkaverini kanssa viinilasin ääressä kuunnellen kreikkalaista musiikkia Youtubesta. Tammikuussa tuli pyörähdettyä myös Malesiassa hakemassa viisumia ja se oli ihan hauska reissu sekin, vaikkakin rankka pitkän bussissa istumisen vuoksi. Toki vähän ikävämpi tapahtuma helmikuussa oli mopokolari, mut onneks siinä ei käyny mitenkään pahasti. Helmikuussa tuli vietettyä pari päivää myös Krabilla tuplavapailla ja se toi mukavaa vaihtelua arjen rutiineihin ja kuun lopulla olin muutaman päivän Phuketissa koulutuksen merkeissä ja oli mahtavaa fiilistellä vanhoja kotikulmia.

Khao Lakissa Chong Fah -vesiputouksella samoilemassa hiki päässä :)

Khao Lak on ihana luonnonläheinen paikka

Hassuttelua iltapatikalla Khao Lakissa

Khao Lak beachillä

Auringonlasku Khao Lakissa

Khao Lakin ihanaa valkoista puuterihiekkaa

Penang, Malesia

Krabilla Phranang rannalla

Auringonlasku Ao Nangin rannalla Krabilla

Mopolla tuli törttöiltyä, mutta onneksi selvisin säikähdyksellä ja pienillä ruhjeilla

Khao Lakissa nautin olostani myös ihanissa thaihieronnoissa ja työkaverin kanssa löydettiin hyvä kauneushoitola, jossa laitatimme kynsiä. Thaihierontaa on ikävä etenkin juuri nyt, kun vanha niskajumitusvaiva meinaa taas nostaa päähän. Lääkinnyt olen sitä nyt (tietystikin Thaimaasta hankitulla) tiikeribalsamilla, ja tuntuisihan tuo auttavan. Suosikiksemme Khao Lakissa nousi myös Cafe Kantary, jossa tuli eräänkin kerran nautittua maittavia kreppejä ja vohveleita. Maaliskuussa käytiin paikallisen suositun reggaebändin Job 2 Don keikalla Bang Niangin rannalla. Kuun lopussa vietimmekin jo kauden lopettajaisia, sillä työkaverini Mervi lähti jo kohti kesäkohdetta ja jäin kauden viimeiseksi kahdeksi viikoksi kohteeseen yksin. Huhtikuun alku oli kovaa punnertamista, kun piti saada kausi ja kohde yksin pakettiin. Päivät venyivät, mutta kun lähdön hetki koitti, oli tippa linssissä. Thaimaasta oli toisen maassa vietetyn talven aikana muodostunut koti, jonka jättäminen tuntui tosi haikealta. Etenkin kaikille ihanille ihmisille oli vaikeaa jättää hyvästit. Uudet haasteet kuitenkin odottivat.

Kylläpä onkin ikävä Khao Lakin kauneushoitoloita ja hierontapaikkoja...

Cafe Kantaryn herkkuja

Job 2 Don keikalla Bang Niangin rannalla

Kaiken kaikkiaan nautin olostani Khao Lakissa

Kämppäni parvekkeella Khao Lakissa

Ikävä on näitä ihania Thaimaan rantojakin!

Suomessa mulla oli 3 viikkoa aikaa keväällä. Ensimmäinen viikko tosin meni pitkälti työn merkeissä Helsingissä kohdepäällikköpäivillä. Tammikuun alussa olin saanut ehdotuksen, että lähtisinkö kohdepäälliköksi Lefkakselle ja olin suostunut. Tämä olikin vuoden 2013 suuri haasteeni ja etenkin koska Lefkas on yhden oppaan kohde, tietysti hieman jännitti miten tulisin pärjäämään. Toinen Suomi-viikkoni menikin sitten Kreikassa :D Edelliskauden lopussa (2 viikkoa ennen kun mun piti lähteä Suomeen), olin tavannut miehen, joka kolahti heti niin, että tiesin jo kahden viikon (tai oikeastaan yhden päivän) jälkeen, että tässä on jotain. Hän kävi ennen Khao Lakiin lähtöäni mua Suomessakin tapaamassa, mutta koko talvi meni erossa ja onhan se tietysti rankkaa. Näin ollen päätin lähteä Kreetalle viikoksi kausien välissä. Viikko oli tietysti lyhyt aika, mutta parempi kuin ei mitään. Kreetalla oli siihen aikaan, huhtikuun puolivälissä, melko kylmä, mutta muuten viikko meni mukavasti. Sen jälkeen olikin enää viikko Suomessa ja sen jälkeen lähtö kesäkohteeseeni Lefkakselle.

Kuva mun käyntikortin takana, voisko enää paremmin mulle sopivampi olla: ihanat Santorinin maisemat ja kisu, joka muistuttaa vähän mun omaa Gilli-kissaa :)

Kreetalla Plataniaksen rannalla, taustallamme jähmettynyt merihirviö eli Agii Theodorin saari

Rodopoun niemimaalla

Naminamiruokaa Suomen visiitillä äitin luona

Lefkas on aivan mahtava paikka. Pieni, mutta erittäin kaunis ja ihmiset tosi ystävällisiä. Lefkakselle lensin huhtikuun lopussa, ja mulla oli 2 viikkoa aikaa pistää kohde pystyyn ennen kun ekat asiakkaat tulivat. Toki kauden alku oli kiirettä, kun mulla oli vielä paljon opeteltavaa kohdepäällikön hommissa. Tapasin heti mukavia ihmisiä, joiden kanssa aloin viettää aikaa. Toukokuu meni kohteeseen tutustuessa ja kuun alussa vietettiin myös ortodoksista pääsiäistä. Päivät oli lämpimiä, mutta illat ja yöt oli vielä yllättävänkin viileitä. Toukokuussa virittelin vanhaa tanssiharrastustakin ja kävin paikallisoppaan kanssa lattaritanssitunnilla. Se oli tosi kivaa. Tunnit olivat ylhäällä vuoristossa sijaitsevassa Karian kylässä, jonne aina skootterilla huristelin ja matkan varrella tuli vastaan kaikenlaisia eläimiä kuten kettuja ja lehmiä sekä upeita näköaloja. Kotiin päin ajellessa pysähdyin aina katselemaan Nidri by night näkymää ylhäältä näköalapaikalta.

Ensimmäistä kertaa meriristeilyllä, ja tätä tulikin tehtyä kesän aikana Lefkaksella 20 kertaa... :)

Kreikkalaiset pääsiäismunat maalataan punaisiksi, se symboloi Kristuksen verta

Mikros Gialoksen kaunis rantapoukama Lefkaksen etelärannikolla

Nidri by night

Kesäkuussa pääsin ihastelemaan ensimmäistä kertaa Lefkaksen upeita rantoja, Porto Katsikia ja Egremniä. Juhannuksen tienoilla mun mutsi saapui myös Lefkakselle viikoksi lomailemaan ja oli tietysti mukava, että äiti pääsi arjen keskeltä vähän erilaisiin maisemiin hetkeksi ja minä pääsin esittelemään ihanaa uutta kotisaartani. Kesäkuussa työt alkoivat jo luistaa hyvin kohteessa, tosin kuun lopulla oli muutama lennon myöhästyminen, jotka aiheuttivat pientä lisähämminkiä.

Taustalla Porto Katsikin ranta, yksi Euroopan kauneimmista

Porto Katsiki, Lefkas

Egremni, Lefkas

Äitin kanssa mässäämässä ihania kreikkalaisia ruokia

Äitin kanssa road tripillä ympäri saaren. Kuva Lefkadan kaupungista.

Heinäkuussa näin ensimmäistä kertaa kunnolla Lefkaksen upean auringonlaskun länsirannikon puolella. Vapaapäiväni käytin tutustumalla saareen lisää mm. patikoimalla Agia Kyriakin kappelille Genin niemimaan kärkeen ja kiertelemällä etelärannikon kauniita pikku rantapoukamia. Heinäkuussa kelit alkoivat olemaan minun mieleen: päivisin uskomattoman helteistä ja illallakin tarkeni lyhythihaisessa. Juuri tällaisesta säästä minä tykkään!

Auringonlasku Pefkoulian rannalla Lefkaksen länsirannikolla

Heinäkuinen patikkaretki Genin niemimaan kärkeen oli hikinen, mutta ehdottomasti kannattava reissu

Lefkaksen etelärannikolla on kauniita pieniä rantapoukamia, kuva Aftelin lahdelta

Elokuun puolivälissä pääsin viettämään aikaa herra M:n kanssa, kun hän vihdosta viimein tuli mua tapaamaan Lefkakselle. Aika vaan oli tosi lyhyt, vain 1,5 viikkoa, mutta siinä ajassa kerkisimme tekemään kaikenlaista kuten pyöräilemään vesiputouksille ja käymään länsipuolen rannoilla kuten Kathismalla ja Gaidaroksella. Olin tietty tosi surullinen, kun hän lähti pois, mutta onneksi hän lupaili tulevansa uudestaan ja näin kävikin sitten syyskuussa. Silloin saatiin olla yhdessä mun kauden 2 viimeistä viikkoa. Maisteltiin merisiilen mätiä, käytiin Pargassa yön yli reissulla, tanssittiin kauden lopettajaisissa kreikkalaisessa illassa. Kun kausi sitten loppui syyskuun lopussa, oli tippa taas linssissä kahdestakin syystä. Tietysti siksi, että en tiennyt milloin näkisin M:n taas seuraavan kerran ja osittain siksi, että piti taas sanoa hyvästit monelle mahtavalle tyypille ja kodiksi muodostuneelle Lefkaksen saarelle. Kesän aikana oli monia koetuksia. Tietysti erossaolo M:stä oli vaikeaa, etenkin kun olimme samassa maassa, mutta emme voineet olla yhdessä. Lisäksi sairastelin aika paljon kesän aikana. Oli migreeniä, vatsatautia, kuumetta ja flunssaa. Laskeskelin, että varmaan n. kolmannes koko kesästä meni jonkin vaivan kourissa. Se kävi pitemmän päälle tosi paljon voimille. Ja loppurutistus syyskuun lopussa oli jälleen melkoinen, joten sekin harmitti, että mun piti olla melkein koko ajan töissä, kum M oli mun luona. Mun työmoraali vaan ei anna periksi tehdä hommia vähän sinne päin tai jättää mitään puolitiehen. Vaadin itseltäni täydellisyyttä ja joskus vähän enemmänkin.

Illallisella Rahin kylässä

Meganissin saarella Spilian lahden rannalla meriristeilyretkellämme

Upea Mylos Beach Lefkaksen länsirannikolla

Kesämuistoja

Näköalapaikalla Lefkaksen luoteisrannikolla

Lefkadan kaupungissa iltaa viettämässä

Merisiili

Itse valmistettu ateria, vasemmalla merisiilen mätiä

Pargassa

Pargassa vanhalla venetsialaisella linnoituksella, josta näkymä Valtos Beachille

Auringonlasku Kathisman rannalla

Kausien välissä oli huimat 2 päivää aikaa olla Suomessa. Olin nimittäin jossain hulluuksissani suostunut lähtemään näin lyhyellä kääntymisajalla kohdepäälliköksi Fuerteventuralle, Kanariansaarille. Tätä kyllä sittemmin kaduin, koska ensinnäkään en kerinnyt Suomessa tekemään juuri mitään enkä tapaamaan edes omaa perhettä ja sukulaisia. Toiseksi olin juuri tehnyt hulluna töitä, jotta saan kesäkauden pakettiin, kun piti sit alottaa alusta ittelle ihan vieraassa paikassa tiimin kanssa, joka oli myöskin paikassa uusi ja kaikki tuntui alussa tosi sekavalta ja aika ei tahtonut millään riittää tekemään kaikkea. Lokakuun alusta lähtien loppuvuosi onkin mennyt sit täällä Corralejossa. En varsinaisesti kadu, että tulin tänne, sillä onhan tää ihan mukava paikka, mutta ehkä nämä Kanariansaaret ei kummiskaan ole se mun paikka. En tunne oloani niin kotoisaksi kuin Thaimaassa ja Kreikassa. Tuntuu, että täältä puuttuu jotain. Ehkä tää on vaan niin eurooppalainen, jotenkin sieluton paikka. Ehkä se johtuu siitä, että tää paikka on kansojen sulatusuuni. Harvemmin täällä törmää aitoihin ja alkuperäisiin asukkaisiin. Täällä on tosi paljon eurooppalaisia, eteläamerikkalaisia, afrikkalaisia, aasialaisia. Siis ei pelkästään matkailijoita vaan siirtolaisia. Joka tapauksessa tää loppuvuosi on ollut tosi työntäyteinen ja en ole juurikaan päässyt nauttimaan olostani täällä. Välillä tuntuu, et ei oo kerinnyt tekee mitään muuta kun tekemään töitä, syömään ja nukkumaan. Toisaalta tietysti ero M:stäkin rassaa mieltä, eikä oikeestaan edes niin huvitakaan tehdä mitään tai mennä mihinkään. Täällä on ehkä myöskin vähän liian kylmä mun makuun. Päivisin on nyt ollu tosi tosi lämpimiä päiviä, mutta illat ja yöt on viileitä ja meidän kämpilläkin on niin kylmä, et pakko koko ajan olla jossain vällyjen alla. Oon nyt kummiskin alkanu vapaapäivinä ottamaan aurinkoa aina kun mahdollista ja se on sentäs piristänyt mua vähäsen. Kun aurinko paistaa ja on lämmin, niin mä en vaan pysty olemaan kovin surullinen J

Mukava istuskelupaikka Corralejon vanhassa kaupungissa

Vuohia on Fuerteventuran saarella ehkä noin 100 000...

Ajuyn kalastajakylästä pääsee kävelemään kallionreunaa pitkin vanhoille merirosvoluolille

Ajuyn luolilla

Oasis Park -eläinpuistossa näin ensimmäistä kertaa virtahepoja!

Oasis Parkissa kirahvi nuolaisi kättäni :)

Mun uusi kaveri

Corralejon ranta

Corralejon vanhassa kaupungissa

Lähdössä pikkujouluihin

Eräänä aurinkoisena päivänä Corralejon rantakadun ravintolassa

Miten vuosi sitten saatiin päätökseen? Uudenvuodenaaton olin töissä, vetämässä meidän saarikierrosretkeä. Retki kummiskin meni tosi  hyvin, mulla oli taas mukava kuljettaja joka lauleskeli pitkin matkaa ja päästiin vielä aikataulun puitteissa takasin kotiinkin. Illalla meidät oli kutsuttu yhden hollantilaisoppaan luokse ja sinne kokoontuikin seitsemän naisen porukka. Haettiin take away –ruokaa Asia Gardenista, yhestä mun lemppariravintolasta. Puhelimessa tehty tilaus meni putkeen ja saatiin juuri sitä, mitä oli tilattukin. Tää ei ois kyl onnistunu Thaimaassa J Mä tilasin panang currya katkaravuilla ja ruoka oli ihan sairaan hyvää. Nautiskeltiin hieman siideriä ja cavaa palan painikkeeksi ja kun kello oli kymmenen, soittelin M:lle Kreikkaan ja toivottelin hyvää uutta vuotta (koska siellä aika on 2h edellä). Kun kello alkoi lähestyä puolta yötä, otettiin taksi Corralejon keskustaan. Siellä keskusaukiolle oli kerääntynyt paljon väkeä laskemaan vuoden 2013 countdownin ja juhlistamaan vuoden 2014 saapumista. Kuohuviinipullot vaan poksahteli ja musiikki raikasi, kun vuosi vaihtui. Katselimme myös ilotulituksia, jotka täällä olivat tosin aika vaatimattomat. Ei mitään Thaikkulaan verrattuna. Aukiolta jatkoimme matkaa pariin baariin, mutta kahden aikoihin olin itse valmis luovuttamaan ja päätin lähteä kämpille nukkumaan. Toiset vielä jatkoivat juhlintaa.

Uudenvuodenaaton viettoa

Uutta vuotta vastaanottamassa Corralejon keskusaukiolla

Ilotulituksia

Kun aamu valkeni, olin ihan pirteä eikä edellisilta painanut, joten aamupalaa syötyäni päätin lähteä rantsuun. Menin Corralejon keskustan Waikiki-rannalle.  Aurinko paistoi lämpimästi, mutta mereltä puhalsi kylmä tuuli. Löysin kumminkin suojaisan paikan ison kiven vierestä, joka toimi tuulensuojana, ja siinä oli tosi lämmin köllötellä. Rannalla aurinkoa ottaen vierähtikin muutamia tunteja. Auringonoton jälkeen alkoikin jo olla vähän nälkä, joten päätin lähteä käppäilemään ja etsiskelemään jotain ruokapaikkaa. Mulla ei ollu mitään tarkkaa suunnitelmaa, mihin haluaisin mennä, joten päädyinkin italialaiseen ravintolaan nimeltä San Borondon. Siellä paistetaan pizzat kiviuunissa, joten tilasin välimerellisen pizzan (Mediterranea), jossa oli tonnikalaa, katkarapua ja sipulia. Voisi sanoa, että vuosi lähti käyntiin ihan mukavissa merkeissä. Keli oli paras mahdollinen, mitä täällä voi tähän aikaan vuodesta olla, joten ei kai enempää voi vaatia. Toki mua surettaa, että jälleen kerran juhlin vuoden vaihtumista yksin. En siis tietysti varsinaisesti yksin, mutta you know what I mean.

Uudenvuodenpäivänä Corralejon rannalla

Uuden vuoden lounaalla San Borondon -ravintolassa

Päätin sit aloittaa uuden vuoden pizzalla :)

Kun näitä kaikkia kuvia kattelee, niin ei kai tässä voi muuta kuin todeta, että paljon on tullut nähtyä ja koettua vuonna 2013, ja että ei tää nyt yhtään pöllömpi vuosi kummiskaan ollu. Vaikkakin työntäyteinen vuosi on kyllä ollut, mutta joukkoon on mahtunut ihania ja ikimuistoisiakin hetkiä.

Mitä sitten odottaa vuodelta 2014? Suoraan sanottuna, en oikein tiedä. Mulla ei ole tarkkaa visiota, mitä edes haluaisin. Tai no on, mutta mikä on realistista onkin sitten eri asia. Joka tapauksessa työrintamalla sellainen muutos on tulossa, että en jatka kohdepäällikkönä ensi kesänä. Tämä oli mun oma tietoinen ja harkittu päätös. Koen olevani sen verran väsynyt ja stressaantunut, että tämän päätöksen tein ihan oman hyvinvoinnin vuoksi. Haluan, että joku muu kantaa kokonaisvastuun ja että itse saan keskittyä omaan työhöni. Haluan, että vapaapäivänäni voin olla todella vapaalla, enkä miettiä mitä on ehkä tekemättä, tai minkä olen mahdollisesti unohtanut, tai vastata puhelimeen tai istua toimistolla tekemässä jotain pakollisia hommia. Mulla ei ole vielä aavistustakaan, mihin kohteeseen menen kesäksi, mutta parin kuukauden sisällä olen asiasta jo viisaampi. Aion työtä jatkaa ainakin tulevan kesän ja oikeastaan koskaan en mieti kun yhden kauden eteenpäin. Mitä tapahtuu ensi talvena, sille en ole vielä suonut ajatustakaan. Ajatus Suomeen paluusta ei kuitenkaan houkuttele. Ennen ensi talvea on kumminkin vielä kesä ja ennen sitä on vielä tämän kauden loppu. Ja tämä kausi ei ole vielä puolivälissäkään, joten työsarkaa on vielä täällä Fuerteventurallakin 3,5 kk.

Tietysti toivon, että tulevana vuonna mulla olis aikaa viettää myös M:n kanssa ja siksi odotankin kovasti mun tulevaa kesälomaa. Mullahan on nykysin vakkarityösuhde, ja mulle kertyy kesälomat ihan normaalisti. Kesäloman ajastakaan en vielä tiedä, se riippuu ihan mun kesän kohteesta, mutta toivon, että saisin loman kesäaikaan.

Viime aikoina mun ajatukset on myöskin pyöriny monissa paikoissa, joissa haluaisin vielä elämän aikana käydä. Etenkin Aasiaan meneminen houkuttelee, mutta toki Euroopassakin olis monta paikkaa, joissa haluaisin käydä. Tai miksei lähteä jonnekin paljon eksoottisempaan paikkaan. Mutta miten ja milloin reissaaminen olis mahdollista, se onkin kysymys ihan erikseen! Oon vähän aikaa sitten alkanu lukee Eat Pray Lovea (joo tiedetään, et se on jo vanha juttu, mut mä nyt luen kirjoja vaan sillon tällön ja vaan harvat ja valikoidut kirjat pääsevät mun lukulistalle... okei ei mulla mitään lukulistaa ole, mä vaan summassa poimin kirjoja yleensä meidän toimistojen kirjastoista) ja jotenkin tommonen retriittimatka kiehtoo. Ehkä se ei kummiskaan ole 2014 suunnitelmissa, mutta eihän sitä toisaalta koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Sehän tässä elämässä onkin niin jännää. Vaikka kuinka suunnittelis, niin asiat menee todennäkösesti ihan päinvastoin. Ja oishan se aika tylsää, jos kaikki menis aina suunnitelmien mukaan. Joten 2014 – toivon, että yllätät minut! J