2011-11-30

Duunit alkoi!

Nyt oon sitten kaks päivää tehny ihan oikeeta duunia, ja hyvin on menny. Mut palailen ensin vielä viime viikonlopun tapahtumiin. Lauantaina mulla oli aamupäivä vapaata ja suunnittelin, et lähen vaan vähän kiertelemään ja kattelemaan. Sit tulikin Lauralta tekstari ja pyys mua hakemaan lääkkeitä tohtori Chusakilta, koska oli itte niin kipee et ei jaksanu sinne lähtee. No minähän sit lähin, kun paikkakin oli mulle jo tuttu. Vastaanottovirkailija varmaan katto, et taasko tuo on täällä ja kysy et tarviiko mun päästä lääkäriin. No selitin sitten asiani ja sain lääkkeet. Sen jälkeen päätin lähtee käymään toimistolla. Kimmo olikin siellä ja oli tullut ihan vapaa-ajallaan jatkamaan sitä meidän kansiourakkaa. Mä siinä eka tsekkailin ilmotustaululta tärkeet tiedotteet ja sen jälkeen päätin ruveta auttamaan Kimmoa.
Illan ohjelmassa oli Thaimaan tuliaiset –retken obsaus. Ensimäisenä stoppina oli Jim Thompson outlet. Jim Thompson on täällä Thaimaassa Marimekkoa vastaava brändi. Myy silkkikankaita, yksivärisiä ja kuviollisia ja paljon muutakin tekstiilitavaraa, kuten tyynyliinoja, pöytäliinoja, kaikenlaisia erikokoisia pussukoita ja laukkuja, jonkun verran vaatteita ja kenkiä ynnä muuta. Ihan kivannäköisiä tuotteita, mutta kun kyseessä on tunnettu brändi, ovat hinnatkin sen mukaiset. Eli ei ihan halpaa. Mut kovasti suomalaiset sieltä kuitenkin ostivat. Sen jälkeen ajettiin lyhyt matka Phuthain matkamuistomyymälään, jossa oli jos jonkinlaista krääsää. Siellä on kiinteät hinnat, mut kohtalaisen edulliset. Ostin sieltä ittelleni 150 bahtilla (n. 3,5 euroa) metallisen rannerenkaan, missä oli norsujen kuvia. Ostin myös semmoset rihkamahelmikorvakorut, jotka makso saman verran. Ja lisäks löyty avaimenperä, missä on pikkunen kilpikonnapehmolelu. Sen ostin ihan mun moponavainta varten.
Viimeisenä oli sitten illan kohokohta eli Phuket Cityn viikonloppumarkkinat. Ne oli levittäytyny aika laajalle alueelle ja oli kyllä melkonen labyrintti täytyy sanoa! Tavaraa oli joka lähtöön, mut aika paljon vaatetta ja kenkiä ja sit niitä piraatticd- ja dvd-levyjä. Niitten Suomeen vieminenhän on laitonta, ja en kyllä muutenkaan niitä ostas, kun levyt ei välttämättä edes toimi ja leffassa saattaa olla puhe japaniks ja tekstitykset kiinaks, vaikka kuinka myyjä vakuuttais et englanniks on. Sit markkina-alueen laitamilla oli kymmenittäin ruokakojuja. Alue oli katettu, ja ilma ei muutenkaan kiertäny kovin hyvin ja sit vielä kun ruokakojujen grillit hohkas lämpöö niin voitte kuvitella, et tunnelma oli aika hikinen. Päivikin kanssa testattiin kuuluisaa durian-hedelmää. Sehän on kuuluisa lähinnä hajustaan, joka on tosi epämiellyttävä ja voimakas. Sen takia sen vieminen moniin sisätiloihin ja esim. hotelleihin on kielletty. Mut eipä tuo makukaan kovin houkutteleva ollut... maistui ihan ylikypsälle pilaantuneelle ja yli-imelälle banaanille. Vähän maistettiin, mut loput jäi kyllä meiltä syömättä. Onpahan sekin nyt sit kuitenkin testattu! Markkinoilta mulle tarttu mukaan yhdet sandaalit, jotka makso 100 bahtia (n. 2,4 euroa) ja muovirannekkeinen kello, joka makso saman verran. Noita samoja kelloja oli Jungceylonissa myynnissä hintaan 199 bahtia. Eli puolet halvemmalla irtos markkinoilta. Noi sandaalit ostin lähinnä siksi, että oon kuullu noitten halppiskenkien olevan aika huonolaatusia ja saattavat hajota jo parin viikon käytön jälkeen. Ostin puoliksi testimielessä ne. Mut en oo kyl vielä niitä käyttänyt. Katsotaan nyt et levähtääkö ne alta aikayksikön vai ei...
Mun ostokset Phuthain matkamuistomyymälästä
Sunnuntaina mulla oli ansaittu vapaapäivä. Päivikin kanssa oltiin jo etukäteen suunniteltu, et vois lähtee rannalle. Aamusta sit suuntasin sinne ja vähän myöhemmin sinne tuli Laura ja lopulta Päivikkikin. Rantakaupustelijoita kierteli koko ajan kauppaamassa jotain: vaatteita, aurinkolaseja, bikineitä, hedelmiä, niskatyynyjä ja vaikka mitä. Jäätelöt sit ostettiinkin. Päivikki tykästyi yhteen rantamekkoon, mut melkonen hintapyynti oli myyjällä, muistaakseni 800 bahtia vai oliko peräti enemmänkin (siis melkein 20 euroa ja suoraan sanottuna tommosen rantamekon sais Suomestakin halvemmalla!) Johonkin puoleen hintaan myyjä tais siitä tinkiä, mut oli se siltikin vielä thaimaalaisittain aika kallis, joten jäi ostamatta. Rannalta kipastiin toimistolle kattomaan seuraavan päivän transulistoja. Halusin tietää, et mihin hotelleihin seuraavana päivänä asiakkaita vien, et voin vähän perehtyä niihin etukäteen.
Karonin ranta
Karonin rannalla oli rauhallista sunnuntaina aamupäivällä
Vapaapäivän vietossa :)
Kun vapaapäivä kuitenkin oli, niin päätettiin pitää hemmottelupäivä. Suunnattiin Patongille Jungceylon –ostoskeskukseen ja mentiin kasvohoitoon. Halvimmillaan kasvohoidon olis saanu 300 bahtilla, mut onnistuivat ylipuhumaan meidät ottamaan jonkun ”paremman ja monipuolisemman” hoidon, joka makso 500 bahtia. Hihih, oltiin siis taas mainoksen uhreja :D Hoito kesti noin tunnin ja oli se ihan rentouttava, vaivuin jo melkein horrokseen sen aikana. Hoidon jälkeen tulikin jo nälkä ja päätettiin ottaa vähän länsimaisempaa ruokaa, joten syötiin täytetyt patongit Subwayssa. Sen jälkeen lähettiin ettimään jalkahierontapaikkaa Patongin kaduilta. Jotenkin tuli tunne, et noissa Patongin hierontapaikoissa saatto olla jotain muutakin palvelua tarjolla, kun aika paljon siellä oli miesasiakkaita yksinään. Ja miehiä vietiin takahuoneisiin ja sieltä heitä myös tuli. Noh... voihan olla et oli vaan ihan hierontaa, mut tuli nyt vaan mieleen... Jotenkin mun mielestä Karonin hierontapaikat on vaikuttaneet siistimmiltä kun nää Patongin. Mut tunnin jalkahieronnat kuitenkin otettiin, hinta 250 bahtia. Täällä on kuitenkin tapana jättää hierojillekin tippiä, joten annettiin 100 bahtia mieheen. Et yhteensä tuo tunnin hieronta tuli maksamaan siis reilut 8 euroa. Ei oo hinnankiroissa täällä nää hemmottelupalvelut.
Lauran kanssa mopoiltiin takas Karonille ja salamat välkkyivät taivaalla koko ajan ja sit alko tulla vettä. Jeejee! Onneks se oli kuitenkin vaan sellasta kevyttä sadetta. Mut sit kun päästiin kämpille, niin taivas repes oikeen kunnolla, joten kylläpä tultiinkin kreivin aikaan! Siinä kelissä mopoilu ois ollu jo ihan mahdotonta, koska oli jo pimeetä, ei ois nähny eteensä mitään ja tietkin ois ollu niin liukkaita tuolla mäissä (tuossa Patongin ja Karonin väliselläkin tiellä on melkoisia mäkiä). Loppuilta menikin sit transumateriaaleihin perehtyessä ja tehdessä itselle muistilistaa, mitä pitää muistaa sanoa asiakkaille.
Maanantai-aamuna se sitten vihdosta viimein koitti! Eka ”oikea” työpäivä! Valkonen kauluspaita ja oranssi hame päälle, huivi kaulaan ja ruskeet avokkaat jalkaan ja voilà – olin valmis lähtemään lentokentälle. Ensin toimistolle hakemaan listat ja siellä on myös aina pieni kokous kaikkien transuun lähtevien kesken.  Mulla oli noudot kolmelta hotellilta. Kaikki sujui hyvin, sain asiakkaat kyytiin ja vietyä kentälle ilman ongelmia. Juttukin luisti ihan hyvin. Eipä siinä taukoa jäänyt paljoa, kun oli saatu edelliset asiakkaat lähtöselvityksestä läpi, niin piti mennä jo tsekkaamaan bussit tulevia asiakkaita varten. Pari opasta on aina lentokentän ovella toivottelemassa tervetulleiksi ja ohjaamassa eteenpäin, yksi on kenttärakennuksen ja bussien välissä näyttämässä oikeaa suuntaa ja loput seisovat rivissä bussien edustalla ohjaamassa ihmisiä oikeisiin busseihin. Itse toimitin tätä viimeksi mainittua tehtävää. Meillä oli nytkin peräti 8 bussia tulossa, joista yksi meni tosin Khao Lakiin. Mun bussissa oli asiakkaita sekä Karonille että Katalle. Matka sujui ihan hyvin Kata Palm hotellille asti. Siitä lähdimme koti Kata Thania, joka on ihan kauimpana Katan eteläisellä Kata Noi –rannalla ja selvisi, että bussista oli ilmastointi mennyt rikki. Ajattelin, että ehkä tästä selvitään, mutta yhtäkkiä bussi oli kuin sauna. Hiki valui pitkin naamaa ja paita ihan märkä. Eli ei mitään mahdollisuutta jatkaa matkaa tällä bussilla, sillä asiakkailla oli vaatetta päällä vielä enemmän kuin minulla, koska olivat kylmästä Suomesta tulossa. Paikallisopas ehdotti, että otetaan tilataksi sieltä loppujen kuuden asiakkaan kanssa Karonin hotelliin. Soitin kohdepäällikölle ja sain tuotapikaa varmistuksen, että se on ok. Joten näin teimme. Asiakkaille tuli tietysti hieman ylimääräistä vaivaa ja odotteluaikaa, ja hieman siitä purnasivat, mutta kohtalaisen kivuttomasti tuo kuitenkin järjestyi. Kello oli jo neljä kun olin takaisin toimistolla. Sit lähin käymään pikasesti suihkussa ja vaihtamassa vaattet ja kuudeksi takas toimistolle, koska meillä on maanantaisin aina kaikkien oppaitten yhteinen palaveri. Kokouksen jälkeen mentiin vielä porukalla läheiselle Woraburi-hotellille illalliselle, mutta en jaksanut siellä kovin myöhään istua, koska olin niin väsynyt ja piti vielä lähteä valmistelemaan seuraavan päivän infoa.
Eilen mulla oli siis ohjelmassa mun eka tervetulotilaisuus. Tavattiin Minnin kanssa ensin toimistolla, kun Minni oli tulossa mun infotueksi. Tilaisuus oli Orchid-hotellilla ja siellä oli vain sen hotellin asiakkaita. Se on asiakasmääriltään meidän suurin hotelli täällä. Infoon tuli porukkaa varmaan joku pari-kolmekymmentä. Kaikki meni hyvin ja Minni sanoi tilaisuuden jälkeen, että ei uskois, että se oli mun eka info. Et kuulemma oon ihan synnynnäinen opas :D Muutamia asiatietoja meni väärin, mut nekin johtu siitä, et meidän matskuissa oli vanhentunutta tietoa. Mistäs mä oisin voinu tietää, et Mekong-viskin valmistus on lopetettu viime vuonna ja et Midnight Sun ravintola on lopettanu Katalla. Noh, mut nää oli aika pikkujuttuja kuitenkin... Mun suurin moka oli kuitenkin se, et onnistuneesti olin jättäny retkilippuvihon kotiin, mut onneks Minnillä oli matkassa mukana. Ehkä en seuraavalla kerralla enää unoha :D
Tulihan tuossa transun ja infon aikana kysymyksiä, joihin en osannu vastata. Esim. kuinka suuri prosentti Thaimaan bruttokansantuotteesta tulee matkailusta. Ja että miten Phi Phi saarilta pääsee Koh Lantalle ja kauan matka kestää. Mut ei kaikkee vaan voi mitenkään tietää! Ja tässä työssä sitä tietotulvaa riittää, kun periaatteessa pitäs olla historioitsija, kasvitieteilijä, sairaanhoitaja, vakuutusasiamies ja kaikkien mahdollisten alojen ekspertti!
Tiistai-aamuna lähössä töihin
Eilen pääsin sitten vetämään mun ekan oman retkenkin, joka suuntautui Phuket Fantaseaan. Kaikki meni muuten hyvin, mutta yksi pariskunta ei ilmestynyt retkipysäkille. Kymmenen minuuttia odoteltiin, soitin heidän hotellihuoneeseenkin tuloksetta. Sitten oli vain pakko jatkaa matkaa. Soitin meidän palvelupuhlimeen ja ilmotin tilanteen, et jos asiakkaat sattuu siihen soittelemaan ja kyselemään. Liekö sitten olivat unohtaneet tai onhan mahdollista, että meidän listassa oli virhe. Noh, pitää asia tänään selvittää. Itse retki sujui sitten hyvin ja uskon, että asiakkaatkin tykkäsivät. Eilen muuten infon jälkeen yksi mies tuli kyselemään, että mistä olen kotosin, kun mulla on tämmönen murre. Mun puhe on varmaan semmosta savon ja keskisuomen sekasikiökieltä ja kaupan päälle vielä mietä ja sietäkin tulee sillon tällön. Mies sitten sanoi, että kyllähän siinä menee aikaa ennen kuin murteista pääsee eroon, mutta oli sitä mieltä, että mukavan kuuloista se vaan on ja toivoi etten siitä eroon pääsekään. Ja vielä kun selvisi, että tää oli mun eka info, niin ihmetteli asiaa, kun kuulemma niin hyvin meni J Ja eilen Fantasean retkellä yksi mies kyseli, että montako kautta olen täällä Phuketissa ollut. Sanoin, että reilut kaksi viikkoa että olen ihan uusi täällä. Sitten kysyi, että missäs kohteessa oli kesällä... niin piti sitten tunnustaa, että olen ihan tämmönen vihreä opas. Mut ilmeisesti hänkin sitten oletti, että olen jo enemmänkin kokenut. Et ainakin oon hyvin pystynyt asiakkaita hämäämään. Ja siinä kyllä suurena apuna on tietysti paikkurit eli paikallisoppaat, jotka täällä Thaimaassa on mukana joka retkellä ja myös lentokenttäkuljetuksillä. Niistä on tosi suuri apu ja he hoitavat meidän apuna monia asioita, mm. tulkkaavat meidän ja kuskin välillä, hoitelevat pääsylippujen ostamiset ja monet muutkin jutut. Ihan korvaamaton apu ovat ainakin tällaselle alottelevalle oppaalle. Eilen mulla oli Fantaseassa paikkurina mies nimeltä Doopy ja hän oli tosi mukava (tuo nimi on tietty lempinimi, koska täällä Thaimaassa kaikki käyttävät lempinimeä, kun oikeat nimet on niin pitkiä ja vaikeita). Illallisella oppaat istuvat siellä omissa pöydissään ravintolan nurkassa ja show’n ajaksi alueen ulkopuolella on tiloja oppaille. Siellä on huone, missä voi katsoa televisiota tai käyttää tietokonetta. Ja toisessa huoneessa oli semmosia leposohvia, missä voi ottaa vaikka nokoset tai lueskella jotain. Sinne sohvaan sitten viltin alle käperryin ja lepäilin sillä aikaa kun asiakkaat katselivat showta. Ja kun show päättyy, siellä oppaiden tiloissa tulee kuulutus, että show on ihan kohta päättymässä ja se on merkki, että pitää mennä asiakkaita vastaan sinne sisäänkäynnille. Kätevää :D
Ekat duunipäivät ovat siis sujuneet tosi hyvin ja eiköhän tää tästä lähe käyntiin! Ainoo mikä vaivaa, on tää mun terveys. Kun siitä flunssasta selvisin, niin mulle iski hartiaongelma. Varmaan 4-5 päivää särki vasenta hartiaa ja niskaa ja kipu säteili päähän ja käsivarteenkin. Varmaan monen tekijän yhteissumma: ilmastointi, painavien laukkujen ja reppujen kantaminen olalla ja vielä se, että mopolla ajaessa tuppaan jännittämään hartioita. Nyt oon koittanu sit aina ilmastoiduissa tiloissa pitää kaulahuivia ja pitkähihasta. Söin särkylääkkeitä ja lihasrelaksanttia ja ostin semmosta lihaskipuun soveltuvaa voidetta. Sit kokeilin vielä semmosta ihmesalvaa, mitä saatiin Phan Ngan reissulla sieltä kumipuuviljelmältä. Ja ihme ja kyllä, se tuntu auttavan. Särky on hellittäny, mut on se vieläkin semmonen jäykkä ja kipee kun sitä venyttää. Mut nyt mulle iski uudelleen flunssa päälle. Se on varmana tän ilmastoinnin syytä, kun koko ajan siirrytään kuumasta kylmään ja kylmästä kuumaan ja ilmastointilaitteet puhaltaa kylmää ilmaa suoraan päälle esim. bussissa, ravintoloissa ja kaikissa muissakin sisätiloissa. Eli käytännössä ottaen oon ollu jollain lailla kipee koko sen ajan mitä oon täällä ollut, koska sairastuin sillon heti kun tänne tulin. Noh, minkäs teet! Pitää kattoo, et jos tää ei tästä taas helpota, niin pitänee lähtee vaivaamaan tohtori Chusakia... taitaa tulla musta kanta-asiakas :D
Jeps, tänään siis mulla vapaapäivä ja taidan lähtee käymään kuitenki toimistolla selvittelmässä ne eiliset retkijutut ja sit en tiiäkään vielä mitä tekis, mut eiköhän täällä aina jotain keksi. Tai oishan sitä tekemistä vaikka mitä ja vois lähtee mihin vaan, mut toisaalta välillä on hyvä vähän levätä. Huomenna mulla onkin koko päivä päivystystä palvelutoimistolla.
Aurinkomatkat guide - at your service!! :))

2011-11-28

Patong tutuksi

Taas on vierähtänyt vähän aikaa siitä, kun viimeksi kirjoittelin johtuen ihan siitä, että mulla on ollut nettiaika lopussa ja en oo saanu aikaseks sitä ostettua, ja kaiken kukkuraks se on vielä niin kallista eli jotain 1,5 euroo minuutti tässä hotellilla. Ja sen parempaakaan (=halvempaa) yhteyttä ei olla vielä löydetty.
Viikko sitten maanantaina olin taas seuraamassa lentokenttäkuljetusta ees takasin. Sen jälkeen vielä ajeltiin mopoilla Patongille seuraamaan Miaa palvelupisteellä yhellä hotlalla. Mut Mia laittokin meidät heti duuniin, eli saatiin palvella asiakkaita vuoron perään. Joten pääsin eka kertaa kirjottamaan retkilippua. Sen jälkeen mentiin tutkailemaan Patongin suurimman ostoskeskuksen eli Jungceylonin tarjontaa. Siellähän oli kaikenlaista joka lähtöön. Oli vaatetta, kenkää, koruja, kelloja, kauneushoitoloita, leffateatteri, 4D-teatteri, taikashowteatteri, elektroniikkaliikkeitä ja rafloja. Se on kyllä aika hervoton laitos, joka koostuu useemmasta rakennuksesta ja olin itte jo ihan pihalla. Voisin varmaan eksyä sinne päiväkausiksi... sanoinkin kollegoille, et jos mua ei ala näkyä, niin tulkaa ettii mua Jungceylonista :D Mitään en kuitenkaan reissulla ostanu, koska lähinnä kulettiin paikka läpi ja kateltiin tarjontaa. Sen jälkeen meil oli treffit Mian ja Looruksen kanssa ja käytiin eka tsekkaamassa Jaspal Tailorsin liike Banglan sivukadulla sekä Midnight Sun suomalainen rafla ja sen jälkeen mentiin Buffalo Steak Houseen syömään. Iltapimeellä mopoiltiin Kimmon ja Lauran kanssa takas Karonille ja ihan meidän yläpuolella ammuttiin mahtavia ilotulitusraketteja. Et hienosti meidät toivotettiin tervetulleiks takas Karonille ;)

Jungceylon ostoskeskuksessa

Tiistai-aamuna hyppäsin mopon selkään ja ajoin eka kertaa ihan yksinäni Patongille asti. Patongin palvelutoimistolla mulla, Kimmolla ja Minnalla oli treffit ja Minna anto meille päivän tehtävänannon. Hommaksi tuli kiertää Patongia ja selvittää, mistä mikäkin paikka löytyy, mm. poliisiasema, sairaala, lääkäri, hotellit, ostospaikat, kauppahalli jne. Patongilla on se hankala puoli että noin puolet kaduista on yksisuuntasia. Eli reitit pitää suunnitella hyvin etukäteen ja joskus joutuu ajamaan pitkiäkin lenkkejä, kun haluaa pisteestä A pisteeseen B. Patong-seikkailujen jälkeen onkin aina helpottavaa ajella Karonilla, kun joka katua saa ajaa siihen suntaan kun huvittaa. Pienistä ne ilotkin pitää repiä :D

Patong Beach Centra Ashlee -hotellin katolta kuvattuna
Tiistai-iltana meil oli illallinen yhteistyökumppanimme, Katan Horn Grill Steak Housen ravintolassa. Mut kun olin päässyt Patongilta kämpille ja käyny suihkussa, niin mulla olikin niin huono olo tän flunssan tiimoilta, et soitin Minnalle, et jätän nyt iltamenot väliin ja jään huilailee. Keskiviikkoaamuna ajoinkin heti kaheksaks Kata Beachille tohtori Chusakin vastaanotolle. Tohtori oli oikeen miellyttävä mies ja puhuu myös melko hyvin suomea! Diagnoosi oli, et mulla on keuhkoputkentulehdus. Sain sit antibiootit 5 päiväks, sekä lisäks lääkkeet nuhaan ja yskään. Niitä oon nyt sitte syöny kolme päivää ja olo on helpottanu huomattavasti. Keskiviikkoaamuna olo oli edelleen aika heikko, mut päätin et suomalaisella sisulla lähen hoitaa päivän hommaa, joka oli käydä päivittämässä hotellikirjat kaikilla Patongin hotlilla. Hoidettiin se Kimmon kanssa kahestaan. Siinäpähän sit viimestään tuli Patong ja sen hotlat tutuksi.
Keskiviikko-iltana Aurinkomatkojen porukka oli kutsuttu intialaiselle illalliselle Karon Sea Sands-hotelliin. Sen omistaa intialaista sukujuurta oleva Jaspal, joka omistaa siis myös räätäliliikkeitä ympäri Phuketia. Ensin kuitenkin me uudet oppaat mentiin hänen Karonin räätälinliikkeeseen kuulemaan heidän räätälipalveluistaan ja kankaista ynnä muista niihin liittyvästä. Nyt voi hyvillä mielin suositella ko. liikettä asiakkaille, sillä sain sen kuvan, että siellä ollaan aidosti kiinnostuneita siitä, että asiakas todella on tyytyväinen lopputulokseen. Jaspalilla ei myöskään ole kaduilla sisäänheittäjiä, mitä monissa liikkeissä on. Nämä sisäänheittäjät haluaa yleensä kätellä, ja sit ne ei meinaa päästää kättä irti. Ittellenikin meinas näin käydä kun tyhmänä menin yhtä kättelemään. Ja alta aikayksikön ne saa jengin kiskottua liikkeisiinsä, tosin itse sain vedettyä käden pois ja jatkoin matkaa. Toinen riesa on lomaosakekauppiaat. Esim. Banglalla jakoivat semmosia arpakuponkeja. Mäkin sitten mukamas voitin jonkun huippupalkinnon, joka ois pitäny mennä jostain ihan erikseen lunastamaan. Mut sit kävi ilmi, et piti olla tietyn ikänen ja ollu naimisissa tai asunu yhessä vähintään kaks vuotta ja sitä ja tätä. Siis ihan ihme säännöt! Mut heillä on kai tietty kohderyhmä. Ja en mä nyt missään nimessä muutenkaan sinne ois lähteny. Ja kun tää arpalippujen jakaja kuuli, et minä ja Kimmo ei ollakaan pariskunta, niin hävis lipun kanssa äkkiä teille tietymättömille. Koska hän saa kuulemma siitä ittelleen 3000 bahtin bonuksen, mut se varmaan edellyttää, et se palkinto lunastetaan... No niin tai näin, niin moni saattaisi tähänkin lankaan mennä, kun palkinnoks lupaillaan jotain iPhonea ja luksuslomia ym. Tosin Kimmo ois voittanu ihan vaan T-paidan :D
Mut nyt sitten näköjään harhauduin itte aiheesta, joka oli siis se, et ilta Karon Sea Sandsissa sujui rattoisasti ja intialainen ruoka oli tosi hyvää. Ja isäntä oli ”meidän mieliks” tilannut ei niin tulisia ruokalajeja. Tosin joku kanajuttu oli sit vähän tulisempaa, mut sitähän mä en sit maistanu. Siinä illallisen aikana alkokin sit rankkasade ja hotellipojille tuli kiire siirtää ruokatarjoilut katoksen alle. Mut kaiken huippu oli se, et meidän pöydän vieressä oli esiintymislava, johon tuli sit esiintymään kolmen hengen ”bändi”. Taustat tuli playbackina, mut mies soitti itse kitaraa ja sit oli kaks tyttöä, jotka lauloivat. Ja kaikilla oli stetsonit päässä ja ohjelmistossa oli mm. Islands In The Stream (rivariporukoille enemmän kuin tuttu biisi!) Ja ei siinä vielä mitään: yhen kantribiisin aikana laulajatytöt tanssivat ja mä aloin kattoo et tuo on kyllä joku rivitanssi ja kaiken lisäks vielä mulle tuttu, nimittäin Rhyme or Reason!!! Siis enpä ois ihan äkkiä uskonu et tääl Phuketissa nään joittenki thaityttöjen vetävän hotlassa keikalla rivitanssia stetsonit päässä. Mietin heti et pitää käydä tyttöjä haastattelemassa ja kyselemässä, et missä ne on rivitanssia oppinu, mut ikävä kyllä me poistuttiin paikan päältä, kun niillä oli vielä setti kesken, joten tuo jäi mulle sit mysteeriks.

Sade yltyikin sitten ihan myrskyksi, ja koko yön oli hirveä tuuli. Välillä tuli semmosia puuskia, et tuntu, et täällähän kaatuu kohta talot. Tai siis siltä se lähinnä kuulosti. Mut aamulla sää oli selkiintynyt ja tuuli rauhottunut ja kaikki oli taas ihan normaalia. Päivän ohjelmassa olikin Karonin toimistolla papruhommia. Kasattiin uusia lomainfokirjoja palvelupisteille ja hotelleille. Illalla meillä oli sit ohjelmassa käynti Patongin Simon Cabaret’ssa. Lauralla oli auto käytössä ja kun sää alko näyttää taas epävakaiselta, niin päätettiin lähtee sillä liikenteeseen. Itse show oli melkoista pukuloistoa. Yleisöä oli tässä kello kuuden näytöksessä aika vähän ja se ehkä vaikutti vähän esiintyjiin ja välillä tuntu, et hymyt alko hyytyä. Toisaalta siihen voi vaikuttaa sekin, et niillä on joka ilta kolme näytöstä. Melkosta tehtailua! Tuossa Simon Cabaret’ssa erikoinen piirre on tietysti se, et kaikki naiset siellä on oikeesti alunperin miehiä. Sitä oli kyllä oikeesti vaikea uskoa, kun niitä hoikkia kaunokaisia katteli. Vartalotkin oli muokattu niin naiselliseksi, oli silikonitissit ja kaikki. Show’ssa nää mimmit imitoivat sitten aasialaisia ja kansainvälisiä tähtiä, mm. Cher, Lady Gaga ja Christina Aguilera.

Simon Cabaret'n upeita "mimmejä"
Perjantai-aamuna taas moppe alle ja suuntana Patong. Sieltä Banglan päästä Laura noukki mut, Kimmon ja Päivikin auton kyytiin ja lähettiin kohti Bangtao Beachia. Lauralla oli päivystykset Surinin, Bangtaon ja Lagunan hotelleilla ja me oltiin sit mukana tutustumassa hotelleihin ja alueisiin. Voi olla et joku päivä mekin joudutaan sinne päikille. Mäkin pääsin sit tänään eka kertaa auton rattiin täällä. Siinä olikin ihmettä kerrakseen. Ensinnäkin kun täällä on tää vasemmanpuoleinen liikenne, mut kaiken lisäks autoissa kuski istuu oikealla puolella ja sit tietty kaikki menee päinvastoin, et vikutkin on oikeella eika vasemmalla puolella. Ja sit vielä se, et auto oli automaattivaihteinen, millasella pelillä en oo itte ikinä ajanu. No arvatkaa vaan kuinka monta kertaa olin painamassa olematonta kytkintä ja kuinka monta kertaa laitoin pyyhkijät päälle, kun piti laittaa vilkku. Ja sit oli vielä kauheen vaikeen arvioida sitä kohtaa, missä auton pitää tiellä olla, että ei mee liikaa vasempaan reunaan. Mut en mä ollu ainoo, jolla oli samat ongelmat.  Ja kun siel Bangtaon alueella ne tietkin oli niin kapeita, et jos siel joku tulee vastaan ni se tietää het probleemia. Mut ehkä se siitä. Pakko vaan lähtee huristelee, jos käsky sinne käy, eihän se muukaan auta! Mut kyl täällä tuo mopolla liikkuminen paljon helpompaa on, kun sillä nyt pääsee aina moneen väliin ja parkkipaikatkin löytyy helpommin. Vaik toisaalta taas mopolla-ajo on paljon vaarallisempaa, kun siinähän on paljon suojattomampi, jos jotain sattuu. Ja täällä oikeesti niitä mopo-onnettomuuksia sattuu ja jos toisena osapuolena on ulkomaalainen, laitetaan onnettomuus aina sen syyksi, vaikkei oikeesti ees näin olisi. Mut ei näitä asioita passaa edes ajatella. Muutenhan tuonne liikenteeseen ei uskaltais ees lähtee. Et parempi kun menee sekaan vaan, eikä turhia murehdi. Mut asiakkaillehan me ei tietenkään auton ja skoottereiden/mopojen vuokraamista täällä edes suositella...
Bangtao Beach/Laguna Phuket
Hotellikierroksen jälkeen käytiin Surinin rannassa syömäs. Mä söin Pad Thaita, eli nuudeleita katkarapujen kera. Oli tosi hyvää, kun lisäsin siihen vähän chiliä (en osaa varmaan syödä enää mitään ilman chiliä, kun ei mikään maistu enää miltään ilman sitä, tosin en kuitenkaan kauheen tulisena syö). Lounaan jälkeen tultiin toimistolle ja jatkettiin kansiourakkaa, mut sit pitikin koota huomisen transumatskut (eli kaikki materiaalit mitä tarvii hotellikuljtuksille). Tulipahan sekin homma nyt sitten tutuksi! Sen jälkeen pikavisiitti hotellilla ja mopon selkään ja Kata Palm –hotelliin kauden aloitusillalliselle. Ruoat buffetpöydässä oli ylihyviä ja oli salaattia, kalaa, katkarapuja ja mustekalaa renkaina ja grillattuna sekä hedelmiä ja jälkkäreitä. Nams nams :D
Aurinkomatkojen iloista porukkaa Surinin rantaravintolassa
Ai niin, ja tulihan tässä testattuu eka kertaa paikallista pesulaakin. Mietittiin Lauran kans, et miten ne siel pesulassa muistaa, mitkä oli kenenkin vaatteita, mut se selvis kun sain pyykit takas. Kaikkiin vaatteisiin oli ommeltu johonki kokolappuun tai saumaan semmonen vihree pieni langanpätkä kiinni merkiksi. Positiivista oli se, et ainakaan pesula ei mun vaatteita mitenkään pilannu. Mut itte en henk.koht. käytä huuhteluainetta oikeastaan ollenkaan, koska mun mielestä se vaan pilaa vaatteet. Niin monissa vaatteissa on nykysin lycraa tai muuta vastaavaa ”joustoainetta” ja niillehän ei huuhteluaine ei sovi. Meidän omassa hotellissa on semmonen pesukone, jossa voi pestä koneellisen 50 bahtilla. Pesuloissa on taksa 60 bahtia/kg silitettynä ja 40 bahtia silittämättömänä. Otin ite silitettynä, mut seuraavaks ehkä koklaan ilman silitystä tai sit pesen ehkä ite tuossa hotellin koneessa. Pussillinen vaatteita paino lähemmäs 3 kg ja meni siis 180 bahtia (eli reilut neljä euroa).
Kaikkee en varmaan tässä millään muista, mitä on tullu tehtyä, mut jatkan juttua taas kunhan kerkiän. Tänään meikäläisellä alkaa sit oikeet duunit. Heti pukkaa arria ja deppiä (eli meno- ja paluukuljetukset kentälle). Sit huomenna perään info Karonilla ja illalla vielä mun eka oma retki Phuketin Fanteasea’hin. Huh huh, on pikkasen valmistautumista! Mut toisaalta tosi siistiä vihdosta viimein vetää työkuteet niskaan ja lähtee kentälle. Ja nythän vielä asiakamäärät on pienempiä, mut tän viikon lopussa alkaa pyöriä kolmas lento ja sit joulukuun puolvälis vielä neljäs, niin sit onkin täys rähinä päällä. Et sitä odotellessa...
Nyt hyppään suihkuun ja alan vetää transukamoja niskaan. Se on menoo nyt!

2011-11-20

Fantasea ja Phang Nga

Perjantaina kun vihdosta viimein sain itseni ulostettua kämpästä, lähdin kävelylenkille Karonille. Kattelin ja tutkailin, mitä mistäkin löytyy. Kun olin jo tunnin verran käppäilly, törmäsin Päivikkiin ja kuulin, että meidän pitäs ensi tilassa otattaa ittestämme passikuvat, koska ne pitäs saada Minnan mukaan Bangkokiin sunnuntaiks. No sit lähin hirveellä höyryllä toiseen päähän Karonia valokuvausliikkeeseen. Olin ihan naama punasena, hikisenä ja ilman meikkiä ja tukka pöhötti. Et just tällasen kuvanhan mä ittestäni halusinkin siihen työlupakirjaan... No ei auttanu itku markkinoilla, vaan se oli pakko ottaa se kuva, kun seuraava päivä menis kokonaan Phan Ngan retkellä.
Illalla lähettiin sit Malin johdolla retkelle Fantaseahin. Se on semmonen mieletön teemapuisto, missä on kauppoja, rafloja ja pelihalleja. Ja sit se pääjuttu on joka iltainen show, jossa on tanssia, akrobatiaa ja eläimiä joka lähtöön, mm.  elefantteja, kanoja, kilejä, hevonen ja tais siellä yks vesipuhvelikin olla. Show oli kyllä hieno spektaakkeli. Show on salissa, mihin mahtuu 3000 katsojaa, ja eipä siellä kyllä tainnu kovin hirveesti vapaita paikkoja olla. Ja kun ottaa huomioon, et se on joka ilta, niin siitä voipi laskeskella, et miten suosittu se on! Ja kyllä ehdottomasti se kantsii käyä kattomassa, jos Phuketiin tulee! Ennen showta meillä oli illallinen buffetpöydästä. Siellä oli salaattia, thaimaalaista ja kansainvälistä ruokaa, kasvisruokaa, hedelmiä ja jälkkäreitä. Kyllä tuli taas syötyä ja hyvää oli! Etenkin ne thairuoat kuten kalakku (fish cake). Se ravintolasali oli kanssa ihan hervottoman kokonen ja väittävät että sinne mahtuu 4000 ruokailijaa ja että se ois maailman suurin ravintola. Mene ja tiedä, josko jo joku isompikin on rakennettu, mutta ainakin joskus se on ollut isoin.
Auringonlasku Patongilla bussin ikkunan läpi kuvattuna
Fantasean Kinnaree-ravintola ulkoa...

... ja sisältä

Ihanat tiikerit Fantasean viidakkopolulla (sääliksi kuitenkin kävi :// ei tää oo tiikerin paikka...)
Eilen meillä oli ohjelmassa sitten retki Phan Ngan provinssiin, joka sijaitsee Phuketista pohjoiseen. Ensin mentiin vierailemaan kumipuuviljelmällä. Siellä nähtiin, miten kumipuusta valutetaan maitiaisnestettä ja miten se sit käsitellään, että siitä saadaan eteenpäin teollisuuteen myytävä kumimatto.Kumipuuviljelmän jälkeen ajettiin luolatemppelille, jota vartioi makakiapinat. Ne olikin hassuja veijareita. Niille sai syöttää banaaneja, mutta ahneimmat apinat ryöstivät toisilta apinoilta banaanit kädestä. Ja kuulemma turisteiltakin lähtee banaanit ja muutkin kamat käsistä aika altayksikön!  Temppelin sisällä oli vekotin, johon bahtin kolikon laittamalla kuului jotain aavemaista thaikielistä sepostusta ja sitten se masiina arpoi numeron. Sitten vieressä oli teline, missä oli ennustuksia ja siitä piti sit ottaa omaa numeroa vastaava lappulippunen.  Mä uskaltauduin tuota ennustuskonetta kokeilemaan ja ennustus lupasi, että menestystä ei ole mahdotonta saavuttaa, jos valmistaudun hyvin :D Ja että ei kannata muuttaa, koska se paikka missä olen, tuo mulle hyvää onnea. Ja valoisaa tulevaisuutta siinä luvattiin kanssa ja että jos oon kipee, niin paranen. Eli odotettavissa on, et tää mun flunssanpoikanen menee pian ohi :D Et ihan hyvä ennustus!
Ihmeellinen ennustuskone :)
Makakiapinan päivän lepohetki... ja kohta taas banaanijahtiin :)
Matka jatkui eteenpäin ja sit hypättiinkin isoihin pitkähäntäveneisiin ja huristeltiin niillä James Bond-saarelle. Saari on saanut nimensä siitä, että siellä kuvattiin Kultainen ase –elokuvaa 70-luvulla. Itse saari on hyvin pieni, mutta siellä on kuuluisa maisema, jossa kaikki turistit haluavat kuvauttaa itsensä. Niin mekin, mutta omalla tyylillä :D
Girl power!!
James Bond-saarelta siirryttiin veneillä Panyeen muslimikylään, joka on rakennettu mereen paalujen päälle. Siellä on noin 2000 asukasta. Kylä taitaa elää ihan turisteilla, mutta tosi köyhää siellä silti näytti olevan. Siellä oli paljon turisteille suunnattuja kauppoja, mutta hinnat tuntui olevan ihan pilvissä. Meillä oli kylässä ensin lounas ja sen jälkeen kyläkävely, jossa päästiin kurkistamaan kylän jokapäiväiseen elämään. Käytiin mm. kyläkoululla, mutta se oli kiinni, koska oli sunnuntai.
Paaluille rakennettu muslimikylä
Viimeinen pysähdys retkellä oli Phuketin saaren puolella sijaitseva cashepähkinätehtaan myymälä. Siellä oli myynnissä cashewpähkinöitä jos jonkinmoisilla mausteilla. Paras oli mun mielestä hunajalla ja sesamsiemenillä kuorrutettu versio, ja purkillisen niitä ostinkin. 250 g purkki makso 180 bahtia eli reilut neljä euroa, et ei nyt ihan ilmasia olleet nuokaan. Paikan johtaja lahjotti meille sitten vielä pullolliset cashewuutetta sisältävää omenamehua. Se on konsentraattia ja sitä voi sekottaa periaatteessa minkä tahansa nesteen kanssa. Paikan päällä maistoimme sitä soodaveden kanssa, ja ihan juotavaa se oli. Tässä tänä iltana testasin sitä kuuman veden kanssa, eli tein siitä vähän niinkun teetä. Joka tapauksessa se johtajanainen selosti meille ummet ja lammet sen terveysvaikutuksista, et kuulemma saa paljon lisää voimaa ja pysyy terveenä ja ei tuu kuulemma krapulaakaan (?!?) kun sitä juo säännööllisesti.  Antoipa meille jopa monisivuiset monisteet, missä on jotain tutkimustuloksia. No eipä se mitään ota jos ei annakaan, kun kerta pullollisen sitä sain, niin eiku vaan juomaan! Kerron sit teille, et onko sillä mitään efektiä J
Noh, retkeltä kotiuduttuamme käytiin Kimmon ja Lauran kanssa hakemassa läheisestä haisevasta kiinalaisten kaupasta vähän thaiviskiä ja lantrinki. Siellä kaupassa siis oikeesti haisee niin hirveelle, et hyvä kun siellä pystyy ees asioimaan ja yleensä me käydäänkin vastapäätä olevassa Seveneleven-marketissa. Mut nyt mentiin tänne, kun tääl on kuulemma viinakset halvempia.  Sit kämpillä otettiin muutamat drinksut, käytiin suihkussa ja sit otettiin taksi Patong Beachille. Ajettiin paikkaan, missä Patongin alueen oppaita asustaa ja sieltä lähettiin sit porukalla Patongin kuuluisalle Bangla Roadille iltaa viettämään. Kyllähän siellä populaa riittikin! Osa porukasta häipy omille teilleen ja lopulta olin Päivikin kanssa kahestaan. Sit joskus kolmen jälkeen päätettiin ottaa taksi ja se vei eka Päivikin kämpille ja sit mut takas Karonille.
Illanviettoon lähdössä.... ja kukas se olikaan taas valkosin?!
Tänään meillä oli sit ihka ensimmäinen vapaapäivä! Mä vietin sitä aika rauhallisissa merkeissä edellisillasta toipuen ja lueskellen matskuja. Kävin mä kuitenkin pedikyyrissä, joka makso 200 bahtia eli jotain 4,65 eur ja nyt mulla on hienot lakkaukset varpaankynsissä. Ja sit kävin ruokaostoksilla BigOne marketissa, kun siellä on vähän paremmat valikoimat kun noissa meidän lähimarketeissa.  Ja Lauran kanssa käytiin sit syömässä tossa elefanttipaikassa, joka on kanssa tässä lähellä kämppää.
Huomenna mulla onkin sitten transun obsaus eli suomeks sanottuna lentokenttäkuljetuksen seuranta. Ja sen jälkeen Patongin palvelupisteeseen tutustuminen. Patong onkin mulle edelleen yksi suuri kysymysmerkki. Eli ei ole vielä hanskassa se alue, kun oon toistaseks nähny sen vaan lähinnä auton/bussin ikkunasta ja sit eilen muutaman baarin ja that’s it. Onneks seuraavat kolme päivää onkin varattu Patongiin tutustumiseen.
Nyt eikun hyvää yötä ja mä vetäydyn yöpuulle ehkä vielä noitten työmatskujen kanssa... jos silmät pysyy auki! Jokohan siellä Suomessa on muuten lunta?

2011-11-18

Maalla ja merellä

Tänä aamuna ei ollut kello herättämässä. Tänään on eka päivä, kun on hieman vapaata! Mulla ei tosin ole mitään suunnitelmia, muuta kun että halusin nukkua pitkään :)

Keskiviikkona oli lähtö kahdeksan jälkeen hotellilta ja minibussi vei meidät ensin Chalongin huvisatamaan. Sieltä hypättiin pikaveneeseen ja hurautettiin noin puolen tunnin matka Raya Yain saarelle. Normaalisti saariretki tehdään isommalla paatilla ja matkaan menee noin 1,5 tuntia, mut meillä oli vähän special-ohjelma. Saarella Raya Diversin Mika kertoi meille toiminnastaan ja valotti meille heidän retkitarjontaa, joka onkin todella laaja. Jokaiselle löytyy jotakin! On saariretkeä, snorklausretkeä, sukelluskokeilua, sukelluskurssia, sukellusretkeä, yötä paratiisissa jne. Tietopläjäyksen jälkeen lähdettiin sitten kokeilemaan ihan käytännössä. Mä olin ilmottautunut snorklaukseen, eli eikun rantaan räpylät ja maski kourassa! Ensin musta tuntu, et enhän mä uskalla ees päätä laittaa sinne veteen ja tuntu et heti menee korvat vettä täyteen. Mut sit se lähti siitä sujumaan ja totesin, et eihän se ees mitään vaikeeta ollut! Siinä vaa polski menemään, ja suolainen merivesi kannatti tosi hyvin, et periaatteessa käsillä ei tartteis tehä mitään. Pinnan alla näkyi paljon erilaisia kaloja, mm. värikkäitä papukaijakaloja ja raidallisia kersanttikaloja. Siinä aikamme snorklailtiin ja sehän oli ihan kivaa! Vois kokeilla uudestaankin ja uskon, et lähen vielä Rayan snorklausretkille mukaan, koska me oppaathan päästään niille ilmasiks. Tietty sen takia, et se on Raya Diversin antama etu yhteistyökumppanille ja myös siksi, että osataan sitten meidän asiakkaille myydä retkiä paremmin, kun tiedetään mitä siellä tarkalleen ottaen tapahtuu.


Raya Yain Patak Beach


Tunnelma saarella oli rauhallinen aamutuimaan
Suurin osa meidän porukasta teki sukelluskokeilun ja muutama kokeneempi meni sitten ihan hupisukellukselle. Merenalaisen elämän tutkimisen jälkeen meillä oli lounas upean Racha hotellin ravintolassa noutopöydästä. Ruoka oli tosi hyvää. Jälkkärinä oli hedelmiä ja pääsinkin nyt maistamaan lohikäärmehedelmää, jonka hedelmäliha on valkoista ja siinä on ihan pieniä mustia siemeniä. Hurjasta ulkonäöstään huolimatta maku on tosi mieto.



Thaimaassa on tarjolla monenlaisia hedelmiä

Lounaan jälkeen Mikaela Raya Diversilta kertoi meille vähän Raya Sailingin palveluista. Eli hehän tekevät päivä- ja iltapurjehduksia katamaraanipurjevene Kuutilla. Todennäkösesti parin viikon sisällä päästään sitäkin testaamaan. Sit me lähettiin saarikävelylle. Käveltiin ensin päärannan eli Patak Beachin läpi ja toisella reunalla noustiin polulle, jonka varrella nähtiin mm. varaaneja. Jos gekot on mukavia ja lepposia pikkuotuksia, niin nää oli jo ihan eri kaliiberia. Mut ne liikkuivat tosi hitaasti ja lähinnä kököttivät paikoillaan ja lipoivat kieltään.... Kuulemma niitten puraisu voi olla vaarallinenkin, siis hoitamattomana. Matka jatkuin toiselle rannalle, joka oli ihan autio meitä lukuunottamatta. Siellä tosin oli ravintola, mut kausi on vasta täälläkin aluillaan. Saarella ylipäänsä rakennettiin tosi paljon ja itse asiassa sillon aikoinaan kun Raya Diversin perustajat on saarelle tulleet, niin ovat asuneet teltoissa! Ja saarella ei ollut sillon ees mitään teitä.


Mun uus lemmikki

Aurinkomatkojen jengiä Raya Yailla

Hiekka Rayan saarella oli aivan mahtavaa. Se oli sitä kuuluisiaa valkeaa hiekkaan, niin pehmeetä jalalle, mut silti semmosta kiinteää ja tiivistä, ja parasta oli et se ei polta jalan alla yhtään, vaan siinä kärsii kävellä hyvin paljasjaloin. Ja vesi näytti ihanan turkoosilta. Siis oikea paratiisi! Nyt alan ymmärtää, miksi näitä Thaimaan pikkusaaria sanotaan paratiisisaariksi... Kuulemma verenpainekin laskee, kun tulee Rayan saarelle, eikä ihme! Sen verran leppoisaa meno on :)

Iltapäivällä sit mentiin pikaveneellä takas Chalongiin. Veneeseen pääsy oli pikkusen haasteellista kun ponttoonilaituri heilu ees sun taas, samaten itse vene. Laiturilla kävely muistutti lähinnä surffaamista. Mut asiakkaat tuodaan kyllä aina isolla paatilla, joka jää parkkiin kauemmaks, ja sit saareen siirrytään pitkähäntäveneillä, jotka pääsee lähelle rantaa. Eli nou hätä! Chalongissa käytiin viel Rayan toimistolla ja saatiin Rayan T-paidat.

Sit meillä jäikin ilta vapaaks, mut päätettiin Kimmon ja Lauran kanssa käyttää se hyödyllisesti ja pärtsäiltiin mopoilla Kata Beachille ja käytiin tutustumassa neljään hotelliin. Tosi hulppeita hotelleja olikin ja oma suosikkini niistä oli Andaman Cannacia, jossa oli tosi yksilöllinen fiilis ja moderni ulkonäkö. Ja ylempien kerrosten ikkunoista aukesi aivan mielettömän upea näköala. Kyllä kelpaisi lomailla täällä! Ylipäänsä hotellit täällä on tosi tasokkaita, vaikka toki täälläkin löytyy majoitusta eri budjeteille. Tällä Katan reissulla mulle alko pikkusen jo hahmottua tuo Kata Beachin alue ja mopoonkin sain jo paremmin tuntumaa. Kyllä se siitä! Katan reissun jälkeen tuotiin mopot kämpille ja mentiin läheiseen paikallisravintolaan nimeltään Elephant. Se oli siisti, palvelu ystävällistä ja hinnatkin edulliset. Mietittiin, et voitas ottaa se meidän kantikseksi :)

Eilen sit oli lähtö aamuyhdeksän aikoihin obsaamaan retki, joka suuntautui Phuketin eteläosiin ja Phuket Cityyn. Retken ohjelma olikin tosi monipuolinen. Ensin ajettiin Phuketin eteläkärjen näköalapaikalle, missä on myös kuninkaan kunniaksi rakennettu majakka. Siellä maisemia ihailtuamme suuntasimme Wat Chalongin temppelialueelle. Siellä näimme mm. tupakoivan patsaan (joka tosin oli juuri pössytellyt savukkeensa loppuun) ja lasipallon sisällä muinaisjäännöksen, eli Buddhan solisluun palasen. Sieltä ajoimme Panwan niemimaalle ja kävimme meribiologisen tutkimuslaitoksen akvaariolla ja näimme jos jonkinmoista merenelävää ja tutustuimme myös Turtle Watch projektiin ja nähtiin merikilpikonnia, joita tämän suomalaisten vetämän projetkin nimissä kasvatetaan altaissa ja sitten kun on taattu niiden selviytyminen, päästetään mereen. Luonnossa merikilpikonnien poikasilla on niin paljon vihollisia, että sadasta poikasesta vain muutama elää aikuiseksi asti. Joten tämä projekti on perustettu auttamaan kilpikonnien selviytymistä ja turvaamaan kilpikonnien tulevaisuutta.


Phuketin saaren eteläkärjen maisemia

Wat Chalongin temppelialueella

Buddha-patsaita Wat Chalongissa

Läpinäkyviä kaloja

Viimeinen pysähdyspaikka oli Phuket City, joka on kohtalaisen kokoinen kaupunkin. Ehkä noin reilu satatuhatta asukasta (tarkkaa määrää tuskin kukaan tietää). Phuket Cityn hyvä puoli on se, että se on aito thaimaalainen kaupunki ja sen palveluita ei ole tehty turisteja varten. Ensin käytiin kaupungin tuoretorilla ja viimeinen pysähdyspaikka oli Robinson-tavaratalo, johon voi jäädä shoppailemaan tai sitten oli mahdollisuus lähteä tutkimaan kaupunkia. Vapaa-aikaa oli n. 1,5 tuntia. Me mentiin opasporukalla Robinsonin yläkerran raflaan syömään. Siellä lounas oli edullinen, vaikka muuten tavaratalon hinnat olivatkin aikalailla Suomen tasoa. Jotain merkkituotteita sai ehkä halvemmalla, sillä siellä oli nyt aika paljon alennuksia.


Robinsonin tavaratalon leipomossa on tarjolla myös nakkipullia

Retken jälkeen käväistiin pikasesti toimistolla ja sen jälkeen kämpille suihkuun ja valmistatutumaan iltaan. Meillä oli illallinen Raya Diversin kanssa Chalongissa Skiffer ravintolassa, jota isännöi suomalainen Janne. Hän perehdytti meidät ravintolan vieressä sijaitsevan yrttiöhöyrysaunan ja thaimaalaisen keittiön saloihin. Ilta jatkuin puolille öin asti. Mihinkään jatkoille en jaksanut lähteä, sillä olin ensinnäkin ihan poikki pitkän päivän jälkeen ja toiseksikin flunssainen olo on vaivannut jo muutaman päivän. Mulla on ääni mennyt ja nenäkin tuntuu välillä tukkoiselta. Joten eikun pää tyynyyn ja sammuin kun saunalammpu!

Tänään mulla on siis päivä vapaata ja illalla lähetään obsaamaan FantaSea retkeä. Siellä on odotettavissa illallinen ja upea thaimaalainen show, jossa on mukana mm. tanssia ja elefantteja. Eihän näillä elementeillä voi epäonnistua! :D

Toistaiseksi kaikki on sujunut todella mahtavasti, mutta jotta ette tule liian kateellisiksi, niin kerrottakoon, että kärsin jo monellekin turistille tutuista vaivoista. Ekana yönä hyttyset siis söi mut, ja mulla on käsissä ja jaloissa punasia paukamia (tosin onneksi ne ei kauheesti kutia!) ja jalat mulla on rakoilla ja ihan turvoksissa, joten on taattua et kaikki kengät hankaa. Sit oon jo onnistunut vähän käräyttämään käsiäni ja alaselkää. Niin ja sit vielä tää, et ääni on mennyt, mikä on voimakkaan ilmastoinnin tulosta. Vain turistiripuli enää puuttuu, niin sit ois koko kombo kasassa :D Mut en mä anna tämmösten pikkujuttujen haitata matkaa. Kaikkihan on ihan omasta asenteesta kiinni! :)))

Nyt mä taidan ulostautua täältä kämpästä, etten tuu ihan mökkihöperöks!

2011-11-15

Sawatdii khaa from Thailand

Täällä sitä nyt ollaan Phuketissa oltu noin kaksi päivää ja hyvin on mennyt. Lentomatka kesti sen noin 10 tuntia, mutta se meni yllättävänkin nopsaan. Aika huonosti kuitenkin sain nukuttua, joten maanantaipäivästä tuli melko raskas. Tietysti heti tullessa obsattiin (tulee sanasta observe) lentokenttäkuljetus. Sitten meidät ajettiin Karon Beachin toimistolle, missä saatiin kaikenlaista kivaa paperimatskua. Heti sen jälkeen lähdettiin yhen oppaan mukaan, kun hänellä oli päivystys läheisellä Orchid hotellilla, joka on Aurinkomatkojen suurin hotelli täällä. Käytiin tutustumassa huoneisiin ja yleisiin tiloihin. Tän jälkeen kohdepäällikkö ajoi meidät meidän majapaikkaan, joka on eräs hotelli. Se sijaitsee Karon Beachilla lähellä Aurinkomatkojen toimistoa. Kämppä on tosi tilava ja muutenkin viihtyisä. Ja kun paikka on hotelli, on meillä käytössä myös hotellin uima-allas. Sinne ei kyllä olla vielä keritty, ja tuskin ihan äkkiä keritäänkään...


Lentokoneessa

Gekko meidän majapaikan respan seinässä

Mun olohuone ja taustalla keittonurkkaus

Eka yö meni ihan hyvin eikä mulla ollu edes ilmastointi päällä, koska ei mun mielestä ollu liian lämmin. Tosin heräsin yöllä 3,5 h unien jälkeen, enkä meinannut saada enää unta, joten rupesin tutkimaan kaikkia matskuja, joita oltiin saatu. Sain sit uudelleen unta, mut olin niin väsynyt et nukuin aamulla pommiin. Onneks kollegani Laura pelasti mut, kun soitti mulle puol tuntia ennen kun meidän piti nähdä. Sit pikasuihku ja kerkisin hyvin mukaan :) Ekana yönä myös hyttyset löysivät minut.... kuulin ininää korvan juuuressa ja päivällä löytyi punaisia puremia jaloista ja käsistä. Jos ne alkaa enempi vaivaamaan niin ostan sitten semmosen pistorasiaan laitettavan karkottimen. Sellasta jo marketissa tänään katoin ja makso vajaa 200 bahtia eli alle 5 euroa.

Tänään oli taas kiireinen päivä. Ekana aamulla lähettiin seuraamaan tervetulotilaisuus Buffalo ravintolaan, joka sijaitsee Kata Beachillä. Sen jälkeen yksi opas, Mali, ajoi minut, Kimmon ja Lauran Chalongiin hakemaan meidän mopoja.... IIK IIK IIK!! Kimmo oli vanha konkari ja Laurakin ajanut kesällä Rodoksella, joten mä olin ainoo ekakertalainen. Kimmo onneks anto mulle tosi hyvän opastuksen ja semmosella piha-alueella ajelin pari kierrosta. Homma rupes sit sujumaan kohtuullisesti, joten eikun vaan liikenteeseen! Gulp! Ajetltiin sitten oikeen semmosta tosi pitkää maisemareittiä takas Karon Beachille. Matkalla oli hienoja rantamaisemia, ja bongattiin myös ihka eläviä elefantteja. Joten sain kaksi ihan uutta elämystä tälle päivää: mopolla ajo ja elefantit :)) Kyllähän toi vasemmanpuoleinen liikenne on oma epävarmuustekijänsä. Joten tosi tarkkana saa olla. Täällähän nimittäin noi mopo-onnettomuudetkaan ei oo mitään ihan harvinaisia.

Toimistolla saatiin uus tehtävä: meidän piti lähtee tarkistamaan hotellitietoja. Mä sain osakseni kaksi lähellä sijaitsevaa hotlaa: Bauman Casan ja Mövenpickin. Molemmissa hotelleissa sain ihan mahtavan vastaanoton ja ihmiset olivat tosi ystävällisiä ja palvelualttiita. Päivitysten jälkeen käytiin vielä toimistolla läpi huominen ohjelma ja sit mentiin toimiston viereiseen raflaan Kimmon ja Lauran kanssa illalliselle. Sieltä saa oppaat 30% alennuksen. Syötiin kaikkia ihania mereneläviä: katkarapua, mustekalaa, taskurapua ja morning glorya, mikä on semmonen vihreä ruoho, jota täällä syödään. En tiiä yhtään, mikä se lie suomeksi. Sen jälkeen hurautettiin vielä pimeän jo tultua mopoilla meidän majapaikkaan. Ja kun ilta oli vielä nuori, lähettiin porukalla läheiselle temppelialueelle pystytetyille iltamarkkinoilla ja käppäiltiin Karonin ns. takakatua. Mä sorruin ostaa uudet biksut... :D Ja sit ostin kämpille henkareita ja semmosta jotain ihmelääkettä, minkä pitäs tehota kurkkukipuun ja yskään (pullollinen makso vaan 19 bahtia eli alle 50 senttiä). Mä ilmeisesti vilustuin lentokoneessa, kun siel oli niin sairaan kovalla se ilmastointi. Sit otettiin markkinoilta yks annos sticky rice with mangoa (eli kookosmaidossa keitettyä makeaa kylmää riisiä mangosiivujen kera - se on tunnettu paikallinen jälkkäri) ja mentiin porukalla se syömään vielä Kimmon huoneeseen.


Meidän tän illan illallinen


Minä, Kimmo ja Laura

Markkinat ihan meidän majapaikan naapurissa sijaitsevalla temppelialueella


Markkinoilla oli tämmöistäkin tarjolla
Nyt pitäis vetäytyä yöpuulle, koska huomisaamuna on taas lähtö klo 8.15 tästä hotellilta ja suuntana meillä on Raya Yain saari. Eli vietämme päivän merellä, missä Aurinkomatkojen yhteistyökumppani Raya Divers kertoo meille toiminnastaan ja sit saadaan koklata snorklausta tai sukellusta. Mä ilmottauduin tohon ekaan, koska varmaan ihan hyvä alottaa siitä... Sen sukelluksen jätän viel hautumaan... :D

Mut kaiken kaikkiaan täällä menee hyvin, aurinko paistaa, on lämmintä (muttei liian) ja mahtava meininki!! Hirveesti uutta opittavaa, mut eiköhän tästä päästä kärryille pikku hiljaa! :)) Terkkuja sinne Suomeen!

2011-11-13

Nyt hihnalle laukku, ja viimeinen kuppi naamaan....

Aamupäivä meni lähtövalmisteluissa. Suihku, vähän sapuskaa, laukut kiinni. Puolilta päivin tilasin taksin. Iskä ja naapurin mies olivat mua taksiin saattelemassa ja onnea matkaan toivottelemassa. Bussi Jyväskylästä lähti klo 12.45 ja mulla oli Lahdessa vaihto. Kävin siel linkkiasemalla vetäsemässä yhen sämpylän ja kupin teetä.

Lahden aseman baari
Lahden asemalla
Lahdesta matka jatku kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa, jossa olin perillä puol kuuden jälkeen. Kipasin laukkuineni pari kerrosta alemmassa Airprolle hakemaan mun työvaatteita ja pakkailin ne mun Hippo-laukkuun - hyvin mahtu! Mut toimituksesta puuttu edelleenkin ruskeet pitkälahkeiset retkihousut, jotka oli jälkkärissä. No en tiiä, miten paljon niitä tuolla Thaikuissa sit ees tarviiskaan. Ja sit mun jakun koko oli 38, vaikka tilattu oli 32... et voipi olla pikkasen iso :D Mut onni onnettomuudessa on se, et sitäkään ei tuolla Thaimaassa varmaan tarvii, et sen kerkiää sitten vaihtaa. Pääasia et suurin osa vaatteista oli tullu ja oli peräti oikeeta kokoo (mikäli en oo lihonu sitten syyskuun lopun, kun niitä sovituksia tehtiin, mikä on ihan hyvin mahdollista niillä herkkumäärillä, mitä oon viime aikoina syöpötelly.... upsis :D)


Työvaatteiden pakkailua

Siinä se nyt sitten on!!

Kamat paketissa

Ready, steady, go!

Nyt tässä venailen Päivikkiä, jolla on mun passi. Sit check innin, turvatarkastuksen ja passintarkastuksen kautta portille!

"Nyt hihnalle laukku, ja viimeinen kuppi naamaan. Kohta pilvien päältä voin muistaa tämän maan. Ei mulla oo tarkkaa suuntaa, mä menen minne sattuma johtaa...."
- Haloo Helsinki: Maailman toisella puolen -

Loy Krathong

Loy Krathong on Thaimaassa vietettävä juhlapyhä, jossa juhlistetaan sadekauden päättymistä ja kiitetään veden henkeä saaduista sateista ja riisisadosta. Sitä vieteään loka-marraskuussa täydenkuun aikaan. Tänä vuonna juhlapäivä sattui torstaille 10.11.

Viime viikolla töissä kuulin yhdeltä työkaverilta, että Jyväskylässä järjestettäis joku Thaimaa-ilta lauantaina 12.11. Valorinteellä. Mietin, että vois sinne lähteäkin meininkiä katsastamaan. Tänään sit tutkin netistä, et löytyskö sieltä lisätietoa ja löytyi tämä:



Olin jo päivällä saanu pakkailutouhut hyvälle mallille, mikä oli sinänsä pieni ihme. Mä kun nimittäin inhoon pakkaamista yli kaiken, mikä taas johtuu siitä et mä en ikinä tiiä mitä mä pakkaisin. Mulla menee tuntikausia kun vatvon mun vaatteita ja mietin et käykö tää toppi nyt noitten sortsien kanssa vaiko ei jne. Mut nyt olin latonu vaatteita laukkuihin jo muuttaessa, joten homma oli sinänsä helpompi. Mulla on nyt sitten lähössä mukaan kaks laukkua, jotka painaa n. 20 kg per laukku ja toiseen tulee vielä Airpro:lta työvaatteet ja sit käsimatkatavaroihin tulee yks laukku, josta tulee varmaan aika lähelle maksimipainoinen. Mut täähän tarkottaa hyvät lukijat nyt sitä, et mulla on mahollisuus tuoda matkalaukullinen tuliaisia sit Thaikuista... wohoo!! :) Siis meillä saa olla 3 laukkuu á 23 kg plus 8 kg käsimatkatavaraa.

Mut nyt eksyin sit taas jo vähän aiheesta... eli kamat alko olee pakattuna, niin päätin sit lähtee tonne juhlaan. Käppäilin Valorinteelle, koska tästä iskältä on sinne ehkä n. 5-10 min matka. Kun saavuin paikalle noin 10 vaille kuus, niin paikka alko olee jo aika täynnä, ja koko ajan porukkaa valu sisään lisää ja lisää. Kuulinkin illan aikana, et väkee oli tullu about 200 enemmän kun järjestäjät odotti... Kyl siellä varmaan se 300 ainakin oli paikalla. Arvatenkin tila alko käydä jo vähän ahtaaks ja tilaisuuden alku vähän venähti kun järjestäjät joutu kantamaan lisää tuoleja ja siltikään kaikki ei tainneet mahtua istumaan.


Juhlaväkeä
Illan juontajat
Lavalle kiikutettiin telineessä Thaimaan kuningasparin Bhumibolin ja Sirikitin kuva ja telineeseen oli kiinnitetty myös Suomen ja Thaimaan liput. Sitten kaikki lauloivat seisaaltaan Thaimaan kansallishymnin. Sehän muuten soitetaan Thaimaassa televisiossakin kaks kertaa päivässä joka kanavalla ja sen aikana näytetään filmi kuninkaan elämän vaiheista. Thaimaalaiset ovat siis isänmaallista väkeä ja etenkin kuningashuone on heille hyvin rakas ja tärkeä. Tämä Loy Krathong -juhla oli samalla Keski-Suomen Thai Seura ry:n ensimmäinen tapahtuma. Seuran paperit on vasta lähetetty yhdistysrekisteriin eli niin tuoreesta tapauksesta on kyse. Seuran puheenjohtaja Nuttayaporn "Natti" Borgström piti aloituspuheen thaikielellä, jonka hänen miehensä käänsi meille kieltä taitamattomille.

Puheenjohtajan puhe

Puheen jälkeen nuoret tytöt esittivät tanssia ja sen jälkeen alkoi ruokailu. Tilanne näytti huolestuttavalta ruoan riittämisen suhteen. Ja välillä olikin lopussa lautaset ja sitten haarukat ja osa ruoistakin loppui, mutta jostain järjestäjät taikoivat lisää ruokaa ja sitä oli sitten tarjolla vielä myöhemmin illalla. Mulle ruoat olivat hieman liian lihapainotteisia, mutta oli siellä sentään tulista papaijasalaattia, riisiä, nuudeleita, vihanneksia. Aika paljon pöydässä oli tarjolla kanaruokia.


Tanssiryhmä

Thaitanssissa pääpaino on enemmän käsiliikkeillä ja askeleet ovat yksinkertaiset

Ruokailun jälkeen alkoi missikisat. Niissä oli kaksi eri sarjaa. Toinen nuorille, jonka ratkaisi tuomarit ja toinen yleinen sarja varttuneemmille kaunottarille, jossa voiton ratkaisi yleisö. Kaikki kilpailijat oli pukeutuneet toinen toistaan säihkyvämpiin juhla-asuihin. Kaikilla oli pitkät mekot/hameet ja yläosa oli monilla olkaimeton, mutta rinnan edestä meni kangas toisen olan yli ja roikkui sitten liehukkeena takana. Asut oli värikkäitä ja niissä oli kultakirjailuja. Monilla oli kultainen metallivyö. Hopeaa en nähnyt kellään, eli kulta on ilmeisesti thaimaalaisten juttu. Hameosa oli yleensä kuvioitu salmiakinmuotoisilla kuvioilla. Ja naiset olivat toinen toistaan kauniimpia. Missikisaan kuului myös talent-osio, jossa näimme laulua, tanssia ja piirrustusta. Kilpailijoiden hiukset oli laitettu oikein viimeisen päälle ja suurimmalla osalla oli hiuslaitteita ja näyttäviä kullanvärisiä koruja. Täytyy sanoa, että olin ihan kateellinen thaimaalaiselle kauneudelle :D Mutta toisaalta olen lukenut että thainaiset ihailevat meidän vaalea ihoa, koska se näyttää kuulemma kauniimmalle ja terveemmälle ja Thaimaassa kosmetiikkateollisuus on löytänyt suuret markkinat ihonväriä vaalentaville voiteille (jotka ilmeisesti ei kuitenkaan ole kovinkaan tehokkaita...)

Nuorten sarjan voittaja edessä aloittamassa lauluaan, toiseksi tullut vasemmalla.  Kolmanneksi tuli Suomen lipun vieressä seisova tyttö

Ilta läheni loppua ja suoritettiin vielä arvonta. Jokaisella oli arpanumero pääsylipussa. Arpaonni ei suosinut, mutta toisaalta enpä olis nyt kyllä mitään tarvinnutkaan... Ja lopuksi julistettiin missikisojen tulokset. Yleinen sarja tosiaan ratkaistiin yleisön avulla. Yleisö sai ostaa kaulaan laitettavia leitä ja antaa niitä suosikilleen. Eniten leitä saanut voitti sitten kisan.


Leikauppaa

Ylipäänsä juhlassa oli paikan päällä todella paljon thaimaalaisia - naisia, miehiä, nuoria ja lapsia. Mutta tietysti myös suomalaiset olivat hyvin edustettuina. Monilla thainaisilla näkyi olevan suomalainen mies. Thaimaalaiset olivat pukeutuneet juhlavasti ja olin ehkä heihin verrattuna hieman alipukeutunut... mutta toisaalta monilla suomalaisilla oli ihan normaalit vaatteet. Itse en ainakaan ihan tarkalleen tiennyt etukäteen, et millasesta juhlasta oikeín edes on kyse. Mutta todella mielenkiintoista oli seurata ihmisiä ja itse tapahtumaa, nähdä paljon wai-tervehdyksiä ja kuunnella thaikieltä. Näin sain viritettyä itseni oikealla aaltopituudelle näin Thaimaahan lähdön kynnyksellä.

Tanssiesitys meneillään