Okei. Ihan alkuun varotus, et tää juttu ei nyt kuvaile
Thaimaan ihania rantoja tai hyviä ruokia eikä muuta sitä, mitä matkailija
täällä näkee. Thaimaan toista puolta kuvailevia juttuja on saanut lukea netissä
ja lehdissä aikasemminkin: pilviä paratiisin yllä, huumeturismia, pedofiliaa.
No, näitä riittää. Thaimaa on ihana maa, mutta myös moniongelmainen maa. Mikäpä
maa ei tänä päivänä olisi! Tämän jutun tarkoitus ei ole myöskään mitenkään
valistaa, en edes pysty takaamaan kaikkien faktojen oikeellisuutta, sillä tieto
on monesta lähteestä koottua, tiedotusvälineistä luettua. Eikähän varmaan
kukaan tänä päivänä usko kaikkeen, mitä lehdissä kirjotetaan, eihän? Mutta nyt
tämä ”ongelma” on tullut tuohon ihan mun naapuriin, enkä voi enää siltä silmiä
ummistaa.
Yhtenä päivänä lähin työkaverin kanssa iltakävelylle.
Lähettiin kävelemään tästä Bang Niangista päätietä pitkin pohjoseen päin.
Käytiin kiertämässä lenkki lammen ympäri ja sen jälkeen ajateltiin suunnistaa
kohti rantaa erän temppelialueen ohi. Kun me käveltiin temppelialuetta kohti,
ohitettiin paikka nimeltä Phang Nga shelter for children and families. Oon sen
nähnyt aikaisemminkin, mutten ajatellut sen kummemmin, mikä paikka se on. Mutta
nyt tuo aidattu alue kiinnitti meidän huomion. Sisäpuolella oli paljon lapsia,
leikki-ikäisiä ja koulu-ikäisiä, ja naisia sylilapsineen. Naiset oli verhoutunu
peittäviin vaatteisiin ja heillä oli huivit hiusten peittona. Vanhemmilla
pojillakin oli pyöreänmallisia päälaen peittäviä lakkeja päässä. Ymmärsin heti,
että ihmisryhmä oli muslimeja. Käveltiin paikan ohi hieman kummissamme katsellen
ihmisiä. Suunnattiin kuitenki kohti meren rantaa. Käveltiin eteenpäin ja
yhtäkkiä me oltiinki ihan autionoloisilla teillä ja paikoilla. Kasvillisuus oli
vallannu tiet lähestulkoon puolelta leveydeltä. ”Päätieltä” haarautu pienempiä
teitä, jotka ei kuitenkaan johtanu mihinkään. Ne vaan päätty johonkin
pöheikköön. Ihan rantaan ei ees päässy, koska välissä tuli vesialue vastaan. Teiden
varrella oli paljon jätettä: kenkiä, laukkuja, vaatteita, tyhjiä pulloja ja
kaikenlaista muuta roskaa. Tuli jopa
vähän outo olo. Mietittiin, että ennen hyökyaaltoo täällä on varmaan ollu
jotain hotelleja/bungalow-alueita ja et ehkä niitten raunioita voi olla nää
puskat täynnänsä. Mut noi roskat ihmetytti kans. Ne nyt ei enää sieltä asti
jääneitä jätteitä voi olla. Ehkä joku dumppaa tänne jätteitä salaa, mene ja
tiedä.
Puoliksi kasvillisuuden peitossa olevat tiet ei johda mihinkään |
Mut takasin taas kun käveltiin siitä turvakodin ohi, niin
sieltä aidan välistä pikkunen poika vilkutteli meille ja huusi hello. Mä vilkutin kans ja huikkasin
jotain takasin. Mut sit kämpillä tuli tunne, et haluun selvittää ton paikan
toimintaa tarkemmin. Laitoin googleen paikan nimen hakusanaks, ja johan alko
selviimään.
Ne ihmiset, naiset ja lapset, on Rohingya-muslimeja. Tää
kansa on asutellu iät ja ajat Burman eli nykysen Myanmarin luoteisosissa,
Rakhinen (toiselta nimeltään Arakanin) alueella. Heitä on siellä noin
800 000. He eivät kuitenkaan ole burmalaisia, sillä Myanmar ei tunnusta
heitä kansalaisikseen. Kesäkuussa tapahtuneen buddhalaisen naisen raiskauksen
jälkeen ongelmat muslimien ja buddhalaisten välillä kärjistyi ja siitä alko
jatkuva väkivaltaisuuksien kierre. Etnisen puhdistuksen nimissä heitä
vainotaan; tapetaan ja koteja poltetaan. Hiedän kansalaisoikeuksia poletaan. Myanmar
ei halua heitä. Pois he on alkanu haluta itsekin, ja siksi lähtevät
epätoivoisille matkoille kohti parempaa tulevaisuutta. Suurin osa pakenee
Bangladeshiin, ja Myanmarissa heitä itse asiassa pidetäänkin laittomasti maassa
olevina bengaleina. Mutta Bangladeshkaan ei
halua heitä. Monet pakkautuvat pieniin veneisiin, joilla lähtevät kohtalokkaille
matkoille uhmaten merta ja myrskyjä. Moni näistä matkoista ei elävänä selviä.
Moni selviää vain kohdatakseen uusia ongelmia.
Miten tää juttu nyt sitten liittyy Thaimaahan ja mun
naapurustoon? Monet Rohingya-muslimeja kuljettavat veneet suuntaa Malesiaan.
Malesia on islaminuskoinen maa, ja siellä Rohingya-muslimit sulautuu paremmin
joukkoon. Siellä heitä ei vainota uskonnon takia. Mutta moni täyteen ahdettu
paatti päätyykin Thaimaahan. Niitä tulee näille samoille vesille, missä
matkailijat paistattelevat päivää huviveneillä ja suihkivat kohti saaria,
sukeltelevat ja snorklailevat. Mutta
Thaimaakaan ei halua heitä. Täällä heitä ei odota se paratiisi, mitä me
matkailijat ollaan totuttu näkemään. Täällä heitä vaanii korruptoitunut
armeijan laivasto, välinpitämättömät viranomaiset ja ihmiskauppiaat.
Mikä Thaimaahan saapuvien Rohingya-muslimien kohtalo on,
riippuu paljolti siitä, kehen he ensimmäisinä täällä törmää. Se on kuitenkin
selvää, että tänne heitä ei haluta. Heistä halutaan hankkiutua eroon. Joskus
heidät leimataan laittomasti maahantulleiksi burmalaisiksi, ja palautetaan takasin
kurjuuteen ”kotimaassaan”. Mutta uudempi käytäntö on heidän pakomatkansa
avustaminen. Annetaan ruokaa, vettä ja polttoainetta ja lähetetään takasin
armottoman meren syliin. Hei hei ja hyvää matkaa, toivottavasti emme enää
koskaan tapaa. Mutta monilla on toisenkinlainen kohtalo. Nimittäin armeija on
korruptoitunut. Se haluaa rahaa. Näin ollen venekansa päätyy useesti
salakuljettajien käsiin. Mutta mikään ei tule ilmaiseksi. Välittäjät pyytää
40000 – 60000 bahtia (1000 – 1500 euroa) per henkilö salakuljetuksesta
Malesiaan. Itse salakuljettajat tästä saa enintään neljäsosan ja loput päätyy
läpi sormien katsovien viranomaisten käsiin. Rohingya-muslimit kuljetetaan
Etelä-Thaimaan leireihin, joissa heille valkenee, että he onkin vankeja ja vain
maksamalla suuren summan rahaa aukenee tie vapauteen. Osa pakolaisista on osannut tämän aavistaa
ja heillä on sukulaisia, jotka voi lähettää rahaa. Mutta suuremmalla osalla
tällaista mahdollisuutta ei ole, jolloin he joutuu pakkotyöhön. He saattaa
joutua tekemään jopa vuodenkin työtä kalastusaluksilla ja trooleilla nälkäpalkalla,
jotta saa lunastettua menolippunsa Malesiaan. Joskus välittäjät tarvitsee
rahaa, ja vanhasta lastista on päästävä eroon ennen uutta, joten osa
pakolaisista tulee myydyksi. Jotkut haluaa ”pelastaa” heitä kohtaloltaan.
Yleensä tämä pelastus on kuitenkin erittäin kyseenalaista ja heitä odottaa vaan
toisenlainen pakkotyö ja orjuus. Joskus Thaimaan muslimiyhteisöt on keränny
varoja pakolaisten vapauttamiseksi, mutta pakolaisia on niin paljon, liian paljon.
Suurin osa tulijoista on nuoria miehiä. He lähtee paremman
tulevaisuuden toivossa, ja uskoo ehkä sen saavansakin ja voivansa siten
myöhemmin pelastaa perheensäkin. Mutta nyt myös naisia ja lapsia on alkanut
tulla. Epätoivo on suurta. Eräs alus oli rantautunut Kuraburiin, Khao Lakista
pohjoseen. Ja noin kuutisenkymmentä naista ja lasta sijotettiin tähän
turvakotiin, joka on lähestulkoon mun naapurissa. Mutta turvakodilla ei ole
resursseja pitää heistä huolta. Siksi he pyysi julkisesti apua. Ja pyyntöön vastattiin.
Keskukseen on tullu paljon ruoka- ja tavaralahjoituksia. Rahaa he ei suostu edes
ottamaankaan vastaan. Pakolaiset sai uusia vaatteita, lapset jopa leluja, joita
eivät olleet eläessään nähneet. He sai ruokaa ja kaksi lapsista tuli
ylensyönnistä kipeeksi. Mekin työkaverin kanssa haluttiin auttaa ja netistä
löysin puhelinnumeron, johon sitten laitoin meidän paikallisen
yhteistyökumppanin edustajan soittamaan. Hän oli ihan ihmeissään, ei ollut
kuullut koko asiasta. Mutta selvis, että meidän apua ei enää tarvittu, koska
lahjotuksia oli tullut niin hyvin. Hyvä niin. Ei sillä etteikö me olis oikeesti
haluttu auttaa, vaan siksi, että oli ihanaa huomata, että tässä maailmassa
vielä apua annetaan niille, ketkä sitä tarttee. Olin ehkä vähän pettyny
kummiskin, niin suuri auttamisenhalu ittessänikin oli heränny.
Turvakodin aidassa oli isot plakaatit: Stop human
trafficking. Lopettakaa ihmiskauppa! Ja uskomatonta mutta totta, ihmiskauppiaat
on väijyny turvakotia. Paljon on tullu kyselijöitä, jotka olis valmiita viemään
näitä ihmisiä mukanaan. Etenkin pieniä lapsia on jouduttu pitämään silmällä, he
olis halutuimpia. Ja tämä kaikki minun naapurustossani, iltalenkkireitin
varrella.
Itselläni ei kuvia näistä tapahtumista ole, mutta tässä on
linkki erään Phuketin lehden juttuun, missä on kuvia veneestä, jota ”autettiin
eteenpäin”.
Kuinka pitkälle laivamatkalle itte lähtisit tuommosella purtilolla
tuommosessa seurueessa? Samaisen lehden sivuilta voi lukee enemmänkin aiheesta,
jos kiinnostaa. Aiheesta on kirjoittanu myös Phuket News ja Phuket Gazette.
Mutta nämähän on kaikki ulkomaalaisille suunnattuja englanninkielisiä lehtiä
täällä. Mitä paikallinen lehdistö sitten näistä tapauksista kirjoittaa? Suoraan
sanottuna en tiedä, kun en sattuneistä syistä paikallista kieltä osaa lukea, mutta epäilen, että ei mitään.
YK:n mukaan Rohingyat on yksi maailman vainotuimpia
ihmisryhmiä. Euroopan parlamenttikin on päätöslauselmassaan tuominnut Myanmarin
toimet ja kehottanut rauhanomaseen kanssakäymiseen ja myös muita valtioita
auttamaan. Iran ainakin on tukenut uskonveljiään. Täällä ounastellaan, että
Thaimaahan saapuvien veneiden määrä tulee vaan kasvamaan lähiaikoina ennen sadekauden alkua, koska sitten kun
sadekausi alkaa, tulee venematkatkin vaarallisemmiks. Mitä mun naapuruston
Rohingya-muslimeille tapahtuu, se jää nähtäväksi. Siitä päättää Thaimaan
viranomaiset ja hallitus.
Ehkä he ovat onnekkaita, ja joku haluaa heidät - joku muukin kuin ihmiskauppiaat.