Tänään on mun vapaapäivä, mut ulkona on hirvee
tuuli ja myrsky. Se alko eilen ja ulkona vaan ei kerta kaikkisesti ole
miellyttävä olla. Eilisaamuna menin hotellipäivystyksille pyörällä. Välillä sai
puskee toden teolla tuulta vastaan ja muutamia kertoja mun piti ihan pysähtyä
paikoilleen, kun tuuli meinas temmata mut mukaan. Kaikki meriretket on peruttu
ja reittilaivatkaan ei liikennöi. Tämmösiä
arvaamattomia nää on nää luonnonvoimat!
Koska on myrsky, niin hyvällä omalla tunnolla
voi linnottautua sisälle. Eilen kun olin päikkärundilla, niin arvasin, et joku
kummiskin tulee kysymään, et mitä voi tämmösellä säällä tehdä. Olin jo
varautunut kysymykseen ja mulla oli ässä hihassa: Las Rotondas! No aika arvattava
ässä kylläkin... eli siis shoppailemaan saaren isoimpaan ostoskeskukseen
pääkaupunki Puerto del Rosarioon. Tällä kysyjällä oli nuorisoa mukana, ja
heille tämä ehdotus osui ja upposi ja sit mä neuvoin kaikki bussipysäkit,
aikataulut, hinnat, reitit ja muut ja annoin viel kartankin käteen. Täyden
palvelun paketti! Mut itse en aio tätä ehdotusta lähtee toteuttamaan, vaan
tyydyn kykkimään himassa. Paitti pakko mun on vähän ulostaa itseäni täältä,
koska jääkaappi ammottaa melkeen tyhjyyttäään. Niin ja sit vois kipasta
locutorioon postaamaan tän mun tuotoksen. Ai mikä on locutorio? No se on
espanjalaisten ”nettikahvila”. Siellä on nettipisteitä, siellä on myös
puhelinkoppeja, mistä voi käydä soittamassa ja siinä samassa on monesti
sekatavarakauppakin.
Tämmönen päivä onkin mitä mainioin bloggailuun
ja ajattelin tehdä teidän iloksi vähän vertailuja näitten maitten kesken,
joissa oon ollu töissä. Toki mun kokemukset Espanjasta rajottuu vaan Kanariansaarille,
ja täälläkin tietty vaan Fuerteventuralle, joten manner-Espanjasta en tässä
kohti voi puhua. Valitsin tähän muutamia osa-alueita, joiden erot näkyvät
mielestäni aika selkeesti täällä, vaikka oon Kanariallakin ollut vasta reilut 2
kk.
1. 1. LIIKENNEKULTTUURI
THAIMAA: Melkoista vilinää ja vilskettä!
Liikenteessä liikkuu autoja, mutta etenkin paljon skoottereita ja vauhdit
kiihtyvät. Autokanta on monen kirjavaa, on uudempaa ja kalliimpaa autoa, mutta
paljon myös lava-autoja. Skootterit toimivat perheajoneuvoina ja
kirjaimellisesti koko perhe niitten päälle mahtuukin. Niillä rahdataan myös
tavarakuormia. Thaimaassa on liikennesäännöt, mutta koska monet ajavat ilman
korttia, eivät he ole niistä tietoisia. Thaimaassa ei myöskään ole hirveästi
liikennevaloja, joten risteykset ovat monesti ongelmapaikkoja. Ei oikein tiedä,
että kenen vuoro on milloinkin mennä ja jos jää odottamaan, niin ei pääse
ikinä. Skootterilla paras taktiikka on alkaa pikku hiljaa hivuttautumaan
keskelle risteystä ja kyllä yleensä sit joku väistää ja pääsee jatkamaan
matkaa. Kuulostaa hurjalta, mut muuten voi joutua odottamaan loppupäivän.
Thaimaassa on tietystikin vasemmanpuoleinen
liikenne, joka johtuu siitä, että englantilaisia on maassa ihannoitu. Tämä
tietysti tuo oman haasteensa liikenteeseen meille suomalaisille ja tästä sekä
edellä mainituista seikoista johtuen, ei autoilu/mopoilu maassa olekaan mitään
kovin suositeltavaa. Jatkuvasti sattuu kolareita, etenkin mopoilla ja
skoottereilla. Alinomaa saa myös lukea lehdistä ulkomaalaisille sattuneista
kuolonkolareista. Tiestö ei ole mitään häävin kuntoista ja etenkin jos tiellä
on vähänkin hiekkaa, lähtee helposti ns. mopo käsistä. Yksi ikävä seikka on
myös se, että alkoholin nauttiminen ei thaimaalaisen ajamista rajoita. Etenkin
juhlapyhinä on humalaisia liikenteessä. Illalla ja yöllä taksia tai tuk tukkia
ottaessa kannattaa katsoa kuljettajaa vähän tarkemmalla silmällä, ei ole
nimittäin ennen kuulumatonta, että kuljettajatkin ovat hieman (tai hieman
enemmänkin) maistissa.
Yleisesti ottaen voisi sanoa, että Thaimaassa
liikenne on villiä ja kaiken lisäksi ruuhkaista. Bangkokissa oli melkoiset
ruuhkat ja Phuketissa myös! Turvallisuus on sivuseikka ja paikallisten
asenteissa se näkyy hyvin myös. Esim. turvavöitä tai kypäriä käytetään vain
silloin, kun tiedetään jossain olevan ratsian. Välinpitämättömyys on juurtunut
syvälle, vaikka toki liikenneturvallisuutta yritetään erilaisilla kampanjoilla
parantaa. Tosin huomasin, että thaimaalaiset eivät selkeästikään osaa edes
tehdä uusia teitä. Khao Lakissa viime talvena tehtiin uusi asfaltti päätielle.
Siitä tuli todella kuoppainen ja röpelöinen.
Uskaltaako Thaimaassa sitten liikenteessä
liikkua ollenkaan? Vaikka se välillä voikin tuntua, että siellä on henkensä
kaupalla, niin paikalliset tuntuvat kuitenkin jotenkin pystyvän kaaoksessa
luovimaan. Suurin osa sattuneista onnettomuuksista sattuukin ulkomaalaisille.
Turvallisempaa siis pysytellä itse kyydissä ja katsastaa hieman tarkemmin,
mihin ja kenen kyytiin menee. Jos Thaimaassa haluaa esim. skootteria/moottoripyörää
ajaa, niin siihen riittää ihan suomalainen kortti, mutta silloin pitää olla
moottoripyöräkortti. Yleensä
ulkomaalaisten ajolupia ja kypäriä valvotaan paljon tarkemmin kuin
paikallisten, mutta sakot ovat pieniä (300-500 bahtia).
Oma lukunsa on parkkeeraus. Ihan mihin tahansa
ei passaa parkkeerata. Monissa paikoissa on parkkeeraus kiellettyä, se ei tosin
paikallisia näytä aina rajoittavan. Parkkeeraus on ruuhkaisilla paikoilla
ongelma, sillä parkkitilaa ei yksinkertaisesti vain ole tarpeeksi. Esimerkiksi
kauppakeskusten parkkihalleihin saatetaan joskus päästää liikaa autoja,
jolloin paikkaa etsiessä ihmiset turhautuvat, ja jättävät auton vaan johonkin
kulkureitille. Yleisiä parkkialueita ei oikeastaan juurikaan ole. Teiden varret
on monesti skoottereita täynnä, ja tämä kaventaa entisestään kapeita teitä ja
hankaloittaa liikenteen sujumista. Yleisesti ottaen parkkeeraus ei ole
maksullista kuin joillakin harvoilla paikoilla.
KREIKKA: Thaimaahan verrattuna jo
eurooppalaisempi meininki, mutta... ihan kohdallaan ei ole kaikki täälläkään.
Mopoja ja skoottereita liikkuu täälläkin ja Thaimaan tapaan niilläkin on
vauhtia. Liikkeessä on myös aika paljon vanhoja ja huonokuntoisiakin autoja.
Kreikan tilanne näkyy autokannassa, mutta myöskin tiestössä. Julkisten varojen
puuttuessa ei infrastruktuuria juurikaan pystytä ylläpitämään. Liikennesäännöt
ovat samat kuin Suomessa ja yleisesti ottaen niitä kyllä noudatetaan. Etenkin
pienillä saarilla tiestö on kapeaa ja kiemuraista ja siellä paikallisetkin
ajavat maltillisesti.
Huono puoli kreikkalaisessa
liikennekulttuurissa on sama kuin Thaimaassa eli täälläkään ei ole kovin suuri
kynnys lähteä rattiin alkoholin nauttimisen jälkeen. Yleensä väki menee
baareihin ja yökerhoihin omilla autoilla ja niillä myöskin sieltä pois lähtee.
Ja turha luullakaan, että he koko illan (tai paremminkin yön, sillä Kreikassa
mennään yökerhoihin vasta puolen yön jälkeen) pelkkää vettä joisivat. Sama
juttu kuin Thaimaassa, että pyhien aikaan on etenkin oltava liikenteessä
varovaisena, sillä humalaisia on teillä liikkeellä.
Kreikassa loma-alueille saattaa syntyä ruuhkia
kuumimman sesongin, eli etenkin heinä-elokuun aikaan. Tämä ei välttämättä ole
paras ajankohta Kreikassa lomailla, jos haluaa autoilla omin päin. Muuna aikana
teillä on huomattavasti väljempää. Yksi suuri ongelma myös Kreikassa on
parkkeeraus. Suosituissa paikoissa se voi olla melkoista painajaista. Autoja
kolhiintuu helposti. Kreikassa ei ainakaan viime kesänä ollut lainkaan pysäköinninvalvontaa.
Se toiminta on varojen puutteessa lakkautettu. Se aiheuttaa sen, että
kreikkalaiset pysäköivät mihin vain. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että paikalle saa
pysäköidä, mikäli se ei tuki kulkureittiä. Ja kulkureitiksi riittää se, että
siitä mahtuu juuri ja juuri melkein kylkiä hipoen ohi. Periaatteessa monissa
paikoissa on pysäköintikieltomerkkejä, mutta niitä ei noudateta. Kreikassa
myöskin on ihan sallittua jättää auto ”hetkeksi” kielletylle paikalle – tai
vaikkapa keskelle katua – hätävilkut päällä ja mennä asioimaan viereiseen
liikkeeseen. Tätä näkee siellä alinomaa. Tai joskus joku toinen jää autoon
istumaan ja tarpeen tullen voi sitä siirtää. Nopeusratsioitakaan ei juurikaan
näy, eli valvonta juuri tällä hetkellä on todella ontuvaa varojen puuttuessa.
Silloin tällöin ajolupia tarkastetaan, joten hyvä on muistaa, että esim.
B-kortilla Kreikassa saa ajaa vain 50cc skootteria.
Kreikassa kuitenkin autoilu omin päin on
kohtalaisen turvallista ja ihan suositeltavaakin, kunhan pysyttelee
päällystetyillä teillä. Hiekkatiet voivat olla huonokuntoisia ja kuoppaisia ja
siellä tulee helposti rengas- tai alustavaurioita, joita normaalisti autojen
vakuutukset eivät korvaa.
KANARIA: Täällä Fuerteventuralla
liikennekulttuuri on maltillista. Täällä on maanteillä pääasiallisesti max 90
km/h nopeusrajoitus, ja nopeuksia myös valvotaan ja sakot ovat tuntuvia (n.
300e ylöspäin). Samat liikennesäännöt pätevät kuin Suomessakin.
Täällä myöskin liikennesääntöjä noudatetaan.
Ja mikä on itselleni ennen näkemätöntä: jalankulkijat ja pyöräilijät
huomioidaan! Jos jalankulkija on saapumassa ylittämään suojatietä, n. 99%
autoista pysähtyy. Tämä koskee sekä henkilö- että linja-autoja. Vastaavaa en
ole toistaiseksi nähnyt missään maailmassa. Paikalliset ovat tähän jopa niin
tottuneita, että voivat lähes suuttua, jos tietä ei annetakaan.
Täällä Fuerteventuralla käytetään todella
paljon liikenneympyröitä. Itseäni se alkoi lähestulkoon jo raivostuttaa. Täällä
ei pääse maantiellä kuin vähän matkaa eteenpäin, kun jo tulee liikenneympyrä vastaan.
Joka ikiseen pienen kyläpahasen tienristeykseen on rakennettu liikenneympyrä.
Myös keskusta-alueet ovat niitä täynnä. Niihin ollaan selvästikin täällä
ihastuttu! Toinen asia, joka täällä ärsyttää, on yksisuuntaiset kadut. Niitä on
esimerkiksi tämä Corralejo täynnä. Tietysti se on tullut käytännön pakosta,
koska kadut on niin kapeita, että ei niille mahdu kuin yksi auto rinnakkain,
mutta toisaalta, suurin osa kaupunkialueesta on rakennettu silloin, kun autot
ovat jo olleet olemassa, joten tämä lienee ollut tietoinen ratkaisu. Tämän
takia täällä joutuukin paljon ajelemaan ristiin rastiin esim. kun noudetaan
asiakkaita hotelleilta tai viedään heitä sinne.
Tiet ovat täällä hyväkuntoisia, paitsi
hiekkateille ei parane täälläkään normiautoilla lähteä. Jos sinne mielii, on
jeeppi ainoa järkevä vaihtoehto. Kävelyteitä on täällä myöskin hyvin joka
puolella ja samaten pyöräteitä. Pyörätiet eivät vaan aina ole kovin hyvässä
kunnossa ja joskus tienvarren koristepuskat rehottavat niin, että ne tukkivat
läpikulun. Mutta huomattavasti enemmän täällä pyöräilijöitä näkee kuin
Thaimaassa tai Kreikassa, joissa molemmissa kevyttä liikennettä ei ole
juurikaan edes otettu huomioon kaupunkisuunnittelussa.
Parkkeerauksesta täällä en ole kovin hyvin
perillä, koska liikun täällä polkupyörällä, mutta eri väriset viivat kertovat
sen, mihin saa ja ei saa parkkeerata. Yleensä parkkeeraus ei täälläkään ole
maksullista.
LIIKENNEVERTAILUN VOITTAJAKSI SELVISI: KANARIA
(turvallisuudellaan)
 |
Corralejon paikallispoliisi - heitä näkee täällä liikennettä valvomassa |
 |
Fuerteventuran taksit ovat siistejä ja edullisia |
2. 2. RUOKAKULTTUURI
THAIMAA: chili, chili ja chili. Se on Thaimaan
ruokakulttuurin tärkein ainesosa. Ainakin jos paikalliselta kysytään.
Paikalliset sanovat, että jos syövät aterian ilman chiliä, heistä tuntuu kuin
he eivät olisi syöneet mitään. Toki muitakin mausteita käytetään, kuten
inkivääriä, mustapippuria, basilikaa ja sitruunaruohoa.
Thaikeittiössä on paljon tulisia ruokia, kuten
tom yum –keitto ja curryt. Jos ei ruoassa ole chiliä, voi siihen lisätä chilirouhetta
tai chilillä maustettua kalakastiketta. Curreista ei varsinaisesti voi sanoa,
mikä on tulisin, sillä kaikkia voidaan valmistaa eri tulisuusasteilla, riippuen
siitä kuinka paljon currytahnaa käytetään. Mutta perinteisesti punainen curry
on tulista, kun thaimaalaiset itse sitä syövät. On punaista, vihreää, keltaista,
Panang ja Massaman currya. Kaikki hyviä! Toki thaikeittiössä saa myös ei
tulisia ruokia. Kastikkeista esim. sweet & sour (hapanimelä),osteri- ja
soijakastikkeet eivät ole tulisia. Hapanimeläkastike onkin monen suosikki.
Yleensä thairavintolassa valitaan ensin pääruoka, joka voi olla kana,
naudanliha, katkaravut, mustekala tai kasvikset ja sen jälkeen valitaan, missä
kastikkeessa ne halutaan. Lisukkeeksi tilataan yleensä steamed rice eli
höyrytetty riisi. Thairiisi on hyvää jasmiiniriisiä. Nuudeleitakin käytetään ja
niitäkin on monenlaisia, paksumpia ja ohuempia. Paistettua riisiä (fried rice)
voi myös tilata ja sitä saa myös erilaisilla lisukkeilla, esim. kasviksilla,
kananmunalla tai cashew-pähkinöillä. Paistetun riisin voi ottaa vaikka
pelkästäänkin vaikkapa lounaaksi. Se on myös edullinen vaihtoehto.
Omia thairuokasuosikkejani ovat pad thai
(nuudeliwokki), curryt (vaikea sanoa, mikä olisi suosikkini, kaikki ovat hyviä)
sekä tom kha –keitto (kookosmaitokeitto, jossa paljon sitruunaruohoa). Kun olen
Thaimaassa, syön yleensä hirveästi katkarapuja ja mustekalaa, koska ne ovat
siellä niin edullisia. Erikoista kyllä, mutta minulla on jopa ikävä Thaimaan
marketeissa myytäviä purkkinuudeleita (cup noodle), joissa on purkissa
nuudelit, maustepussit ja kertakäyttöhaarukka ja siihen päälle kaadetaan vaan
kuuma vesi ja annetaan hetken hautua. Luulin, että nämä olisivat samanlaisia
kaikkialla ja toiveikkaana ostin niitä täällä Kanarialla. Suuri pettymys!
Ensinnäkään eivät ole tarpeeksi tulisia ja maku ei ole muutenkaan kohdallaan.
KREIKKA: Välimerellinen ruokavalio on maailman
terveellisin – näin sanotaan. Syykin on selvä: oliiviöljyn käyttö. Ja
nimenomaan extra virgin oliiviöljyn. Oliiviöljyä Kreikassa sitten käytetäänkin.
Sitä lorotellaan desitolkulla ruokaan kuin ruokaan. Salaatin päällekin kunnon
luraus ja lopuksi leipää dipataan salaatista jääneeseen öljyliemeen. Kreikan
kielessä on tälle tapahtumalle ihan oma sanakin – papara.
Salaatti ja vihannekset ovat yleensä aterian
kulmakivi. Kreikkalaisessa salaatissa ei käytetä salaatinlehteä, vaan ainesosat
ovat tomaatti, kurkku, sipuli ja yleensä vihreä paprika. Lisäksi laitetaan oliiveja ja
kimpale fetaa päälle. Ja tietysti oliiviöljyä ja mausteita. Jos ihmettelet,
miksi et saa salaatista saman makuista kotona, voin kertoa, että samanlaisia
auringossa kypsyneitä, makeita ja mehukkaita tomaatteja ei Suomesta saa.
Vihannesten maut ovat ihan erilaiset, kun ne on tuoreita, juuri kerättyjä. Ja
kun vaeltelet kaupan oliivihyllyillä, ei kannata hinnasta tinkiä. Valitse
kivellisiä aitoja kreikkalaisia oliiveja. Ne ovat parhaita. Kivettömiä ei
kannata edes yrittääkään. Kiven poisto vie oliivista maun ja pilaa
koostumuksen. Lisäksi on tietysti feta. Älä ainakaan sorru vähärasvaisiin
kuutioihin. Osta kokonaisena palana ja älä välitä rasvaprosenteista, mikäli
pyrit autenttiseen makuun. Kaiken kruunaa tietysti salainen resepti eli
mausteet! Ilman niitä ei salaatti oikeaa makua saa.
Toki kreikkalainen keittiö on paljon muutakin
kuin salaatti. Parasta antia ovat erilaiset mezeet eli alkupalat, joista
kreikkalaiset koostavat monesti koko aterian. Mikään ei voita vaikkapa
friteerattua saganaki-juustoa tai kesäkurpitsapalleroita. Ja entäpä sitten
tzatsiki! Aaaah... Pääruuat ovat monesti lihapainotteisia, kuten moussaka
(munakoiso-lihapaistos), pastitsio (kreikkalainen makaronilaatikko) tai stifado
(lihasipulipata). Kun kreikkalaiset menevät mezepaikkoihin, he tilaavat
moneesti grillimixin ja pöytään ilmestyy erilaisia vartaissa grillattuja lihoja
ja vaikka vallan mitä. Melkoista mättöä liharuuista pitäville! Itse tyydyn
esimerkiksi gemistaan eli täytettyihin paprikoihin tai bourekiin
(peruna-kesäkurpitsapaistos, jota saa Kreetalta).
Kreikkalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu
olennaisena vielä leipomot. Kreikkalaiset haluavat käyttää tuoretta leipää,
eikä mitään lisäainepakattua kuivaa känttyä. Leipomoista saa toki paljon
kaikkea muutakin kivaa, kuten feta- ja pinaattipiiraita sekä leivonnaisia.
Lefkaksella yksi erikoisuus on esimerkiki ladopita eli öljypiiras, joka on
makea, erittäin mureneva piiras. Epäilyttävästä nimestään huolimatta hyvänmakuinen.
Vertailumaista Thaimaasta ja Kanarialta ei leipomoja löydy lähellekään samassa
suhteessa kuin Kreikasta. Kreikassa niitä on lähestulkoon vieri vieressä.
Thaimaassa ei oikeastaan käytetä leipää eikä sellaisia leivonnaisia kuin meillä,
joten ”leipomot” ovat lähinnä ulkomaalaisten pitämiä pullapuoteja. Kanarialla
on leipomoita, mutta niiden valikoimat ovat huomattavasti suppeammat kuin
Kreikassa.
Onko kreikkalainen ruokavalio sitten
terveellinen? Mene ja tiedä. Yleensä siellä ollessa voi kertyä hieman (tai
hieman enemmänkin) lisää painoa eikä kreikkalaiset laske kaloreita. He ottavat
vähän viiniä ja välillä vähän ouzoa tai jopa rakia/tsipouroa. Ja elävät
pitkään.
KANARIA: Kanarialaiseen (ja oletettavasti myös
espanjalaiseen) ruokakulttuuriin kuuluvat tapakset. Niitä on kymmeniä
erilaisia, mutta oma ehdoton suosikkini on gambas al ajillo eli
valkosipulikatkaravut. Täältä saa myöskin esimerkiksi friteerattuja sieniä,
mustekalaa erilailla valmistettuna, vuohenjuustoja tuoreesta kypsään,
kouskousia, papas arrugadas eli ryppyperunoita, joiden kanssa tarjotaan yleensä
mojo-kastikkeita (picon eli tulinen, rojo eli punainen ja verde eli vihreä).
Pääruokana täällä syödään monesti tuoretta
kalaa. Täällä on paikallisia kalalajikkeita, joiden suomenkielisiä nimiä en edes
tiedä. Kalaa saa joko kokonaisena grillattuna tai fileenä. Myös mustekalaa on
tarjolla. Ja tietysti yksi paikallinen suosikkiruoka on paella ja se
valmistetaan monessa paikassa ainoastaan vähintään kahdelle. Paella marisco on
tietysti oma suosikkini, sillä siinä on katkarapuja, simpukoita ja mustekalaa.
Palan painikkeena voi juoda viiniä tai
seurustelujuomaksi käy myös sangria, joten monet paikat valmistavat itse.
Laadussakin on eroja. Ja ”jälkiruuaksi” tuodaan monesti ron miel eli
hunajarommi.
Tuoretta maitoa ei täällä juurikaan käytetä,
koska saarella ei ole lehmiä. Maito onkin pääasiassa iskukuumennettua pitkään
säilyvää. Toki muita maitotuotteita on saatavilla, mutta kaikki lukuunottamatta
vuohenjuustoja ja vuohenmaidosta valmistettuja tuotteita, ovat tuotuja.
Fuerteventura on omavarainen ainoastaan vuohenjuuston ja tomaatin suhteen. Ja
uskoisin, että myöskin kalan, sillä ympäröivissä Atlantin vesissä uiskentelee
vielä hyvin saalista.
RUOKAVERTAILUN VOITTAJAKSI SELVISI: KREIKKA
(monipuolisuudellaan ja herkullisuudellaan)
 |
Paella marisco |
3. 3. KIELITAITO
THAIMAA: Thaimaalaisten vieraiden kielien
taito on vähintäänkin rajoitettua. Englantia osataan eniten, mutta monilla
thaimaalaisilla sanavarasto on heikko ja aksentti hyvin voimakas. Esimerkiksi
r-kirjainta ei osata lausua ollenkaan, joten sekin tuo haastetta ymmärtämiseen.
Monesti asioita saa tankata moneen kertaan, ennen kuin vastapuolen saa
ymmärtämään puoltakaan. Mutta jotenkin asiat kuitenkin yleensä ratkeavat.
Välillä tarvitaan kuitenkin erittäin paljon rautalankaa ja pitkät hermot.
Thaimaalaistenkin englantia oppii pikkuhiljaa ymmärtämään paremmin, kun huomaa
miten he eri sanoja ja äänteitä lausuvat.
KREIKKA: Kaikki kreikkalaiset eivät suinkaan
puhu englantia, eivät edes matkailualueilla. Mutta pääsääntöisesti Kreikassa
pärjää englannilla kohtalaisen hyvin. Yleensä ravintoloissa ja hotelleissa
puhutaan englantia, monissa kaupoissa ja liikkeissä myös. Kreikassa en ole
juurikaan törmännyt kieliongelmiin ja asiat ovat aina selvinneet suhteellisen
helposti.
KANARIA: Olen todella yllättynyt paikallisten
englanninkielen taidosta – tai sen puutteesta. Toki hotelleissa puhutaan
englantia, mutta esim. kaikissa ravintoloissa tarjoilijat eivät välttämättä
puhu. Saatikka muissa paikoissa. Täällä ulkomaalaisille aletaan puhua lähtökohtaisesti
espanjaa. Lähestulkoon pidetään oletuksena, että kaikkihan espanjaa nyt
osaavat. Ehkä se johtuu siitä, että espanja on yksi maailmankieli toisin kuin
kreikka tai thaikieli. Kreikassa ja Thaimaassa ei kukaan odottanut, että
ulkomaalainen osaisi puhua heidän kieliään. Kuvittelin, että Kanarialla on
matkailtu jo vuosikymmenet (tosin täällä Fuerteventuralla ei niin pitkään kuin
vaikka Gran Canarialla ja Teneriffalla, sillä täällä matkailu alkoi kehittyä
pari vuosikymmentä myöhemmin), joten oletin kielitaidon olevan paremmalla
tasolla. Täällä töitä tehdessään saa lähestulkoon pyydellä anteeksi, jos ei
itse osaa espanjaa. Ja oma espanjankielen taitonihan on aika rajallinen, toki
koko ajan opin lisää ja yritän sönköttää sillä vähällä espanjalla, mitä taidan.
Välillä menee vähän mönkään (para beber=vauvoille?!)
KIELITAITOVERTAILUN VOITTAJAKSI SELVISI:
KREIKKA (parhaalla kielitaidollaan ja asenteellaan)
4.
4. ILMASTO
THAIMAA: Thaimaassa on trooppinen ilmasto,
jota säätelee monsuunit. Kosteusprosentti on ihan eri lukemissa verrattuna
Eurooppaan, ja se aiheuttaakin ongelmaa esimerkiksi pyykkien kuivattamiselle ja
vaatteiden säilyttämiselle (pitää säilyttää mahdollismman ilmavasti, ettei
homehdu). Thaimaassa ei ole varsinaisesti kesää ja talvea, sillä siellä on aina
lämmin (tietysti vuoristoalueet ovat asia erikseen, mutta puhun nyt lähinnä
lomamatka-alueista). Vuoden aikana on viileä ja kuiva, kuuma ja kuiva sekä
sadekausi. Varsinaisella sadekaudella en ole koskaan Thaimaassa ollut.
Paikalliset sanovat, että silloin voi sataa joka päivä ja päivät läpeensä.
Mitään ei voi tehdä ja mihinkään ei voi mennä. Mutta siltikin on lämmin,
vaikka sataa.
Itseäni kosteus ei ole Thaimaassa haitannut,
vaan oikeastaan olen huomannut että oma ihoni voi tuossa ilmastossa hyvin,
koska minulla on hyvin kuiva iho, joka muuttuu koti-Suomessa ihan korpuksi.
Lisäksi Thaimaassa mulla hiukset ja kynnet kasvaa tosi hyvin, eikä kynnet
raksahtele poikki samanlailla kuin Suomessa ollessa. Thaimaassa myös aurinko
hoitaa hiustenvaalennuksen – kätevää!
Yleensä talvella Thaimaassa ei sada kovin
paljoa, ja jos sataa, niin lähinnä kuuroluonteisesti. Voi olla, että hetken
(10-15 min) tulee vettä ihan kaatamalla ja sen jälkeen paistaakin aurinko.
KREIKKA: Kreikassa on paljon kuivempi ilmasto
kuin Thaimaassa. Sen takia keskikesän 40 asteen helteet tuntuu paljon
tukalammalta. Mut ei toki mulle liian kuumalta tietystikään J Kesällä
ei paljon sada, mikä näkyy siinä, että maasto kuivaa ja maastopaloja syttyy
herkästi. Kaikki menee ruskeaksi ja kuolleen näköiseksi kevään viherloiston
jälkeen.
Talvet ovat kylmiä ja kosteita. Taloissa ei
ole sellaisia eristyksiä ja lämmityksiä kuin Suomessa, joten kostea kylmyys
tuntuu sisätiloissa paljon pahemmalta kuin kuiva pakkasilma Suomessa. Itse
asiassa olisin talvella mieluummin Suomessa kuin Kreikassa, ellen sitten saisi
kunnolla lämmitettyä taloa Kreikassa. Viime huhtikuun puolivälissä olin
Kreetalla ja meinasin jäätyä sinne. Etenkin iltaisin ja öisin oli niin kylmä,
että vaikka mulla oli samat vaatteet kuin Suomessa, en meinannut tareta.
Jotenkin kai se meri-ilmasto tekee sen. Ja välillä oli päivällä kuitenkin ihan
auringonottokelit.
KANARIA: Kanarian ilmasto on hieman
samanlainen kuin Kreikassa, mutta talvisin päivälämpötilat ovat korkeammat.
Siihen vaikuttaa Golf-virta. Täällä muutenkin lämpötilan vaihtelut kesän ja
talven välillä ei ole niin suuret. Tosin täälläkin on ilmaston lämpeneminen
havaittavissa ja kesäisin päästään joskus 40 asteen lämpötiloihin. Nyt
talvisaikaan ei ole sellaisesta vaaraa. Tosin esim. viime viikolla oli päivisin tosi lämmintä ja illatkin leudompia. Mutta
kylmempi aika on vielä edessä tammi-helmikuussa ja silloin yölämpötilat voi
pudota 10 asteen tuntumaan.
Tää on tietysti Suomesta tultaessa
ihanteellinen paikka. Sadettakin täällä saadaan suhteellisen vähän. Tosin
tuolla läntisillä Kanariansaarilla sadetta tulee enemmän kuin täällä itäisillä.
Toisaalta tuulta täällä Kanarialla riittää myös, etenkin tämä Fuerteventura on
oikein tuulten saari. Tuuletonta päivää ei taida olla olemassakaan, tosin
joskus tuuli on vähän tyynempi ja silloin onkin mukava olla.
Joskus tuuli taasen kiihtyy oikein myrskylukemiin niin kuin nyt parin päivän ajan. Kesällä tuuli on varmasti ihan hyvä, koska sitten ei ole niin kuuma.
Mut näin talvella ei tartteis kyllä ihan niin paljoo tuulla.
Kaken kaikkiaan mulle tää Kanarian ilmasto on
talvella liian kylmä. Täällä ei myöskään ole lämmityksiä taloissa ja siksi
kämpilläkin on joskus hieman koleaa. Toistaiseksi tosin vielä tarkenee, mut saa
nähdä miten käy, jos muuttuu tästä vielä viileämmäksi. Yksi juttu mua
ihmetyttää ja se on se, et miksi tänne ei tehdä Suomesta kesällä matkoja? Vai
onko syy se, että kesällä matkustetaan mieluummin lähemmäksi Välimerelle, jonne
on lyhyempi lento. No, ihan järkeenkäypä selitys, mut jos mä itte Kanarialle
haluaisin, niin kyl mä tulisin mieluummin kesällä. Tai vaikka keväällä tai
syksyllä. Mut mä oonkin mä ja kun muut makaa rannalla tai altaalla niin mä
hytisen täysissä tamineissa. Eli oon tämmönen lämpimän lapsi J
ILMASTOVERTAILUN VOITTAJAKSI SELVISI: THAIMAA
(takuuvarmalla lämmöllään ympäri vuoden)
 |
Corralejon dyynien ranta aurinkoisena päivänä |
5.
5. YLEINEN SIISTEYS, JÄTTEET JA
KIERRÄTYS
THAIMAA: Thaimaassa ei oikein kierrätystä ole
vielä laisinkaan. Kaikki roskat työnnetään samaan paikkaan ja roskaahan siellä
syntyy. Tuntuu, et kaikki myydään siellä yksittäispakattuna, joten
pakkausmateriaaleistakin kertyy varmasti melkoiset jätevuoret. Thaimaassa on
tapana pistää roskat kadunvarteen päivän päätteeksi pimeän tullen. Toki
roskalaatikoitakin on, mutta aina niihin ei mahdu, joten niiden ympärillekin
kertyy tavaraa. Ja toki roskapussit voi jättää sellaisenaankin kadulle. Niin tekevät
mm. jotkut ravintolat. Ja kun ihmiset ovat kadulta hävinneet, juhlivat rotat
roskapusseilla. Kyllä, Thaimaassa on rottia aika paljonkin, ja etenkin ihmisten
kaikottua ne tulevat esiin. Mutta kyllä niitä näkee silloin tällöin
vipeltelemässä ravintoloiden lähistölläkin ruoanetsinnässä. Torakoita on myös
ja niitäkin juoksentelee kadulla. Kerran juoksi yksi mun jalan yli, kun istuin
yhessä baarissa ulkosalla. Tosin niistähän sanotaan, etteivät ne ole
likaisuuden merkki.
Thaimaalaiset itsekään ei oo mitään ympäristötietoisimpia.
He dumppaavat roskia surutta luontoon, kun kukaan ei nää. Viime talvena muistan
lukeneeni, että Phuketissa jotain rekkoja oli pidätetty, jotka kärräsivät
lasteittain jätettä (joka oli todennäköisesti peräisin hotelleista) suoraan luontoon.
Ja Khao Lakissa viime talvena kävelyllä pusikoissa oli jos jonkinlaista
tavaraa. Hotellialueita kyllä pidetään yleensä siisteinä. Rannatkin on ainakin
vielä siistejä paikkoja. Toki matkailijan tulee tehdä oma osansa ja pitää
paikat siistinä. Tosin monet matkailijat valittavat sen olevan vaikeaa, kun
yleisiä roskiksia saa hakemalla hakea. Se on kyllä totta! Siihen Thaimaa voisi
panostaa. Mutta niin kauan kun niitä ei ole, on vaan kannettava omat roskat
mukanaan. Ei se sen kummempaa ole! Jos itse on roskan aiheuttanut, on
velvollinen huolehtimaan sen menemisestä roskikseen.
KREIKKA: Valitettavasti ei ole Kreikassa
jäteasiat paljon paremmalla tolalla kuin Thaimaassakaan. Täällä sentäs on
kehitetty jotain alkeellista kierrätystä ja erivärisiin laatikoihin tulisi
laittaa esim. lasi. Mutta käytännössä tämä ei tunnu toimivan. Ensinnäkään näitä
erivärisiä säiliöitä ei juurikaan ole, ja vaikka olisikin niin ihmiset ei niitä
käytä. Melkoinen välinpitämättömyys siis vallitsee. Myös Kreikassa on yleisiä
roskiksia vaikea löytää. Hotelleissakin monesti etsin roskista yleisistä
tiloista – tuloksetta. Kreikassa taloustilanteen myötä rahaa ei heru mihinkään
julkisiin projekteihin. Infrastruktuurin taso heikkenee koko ajan, mutta varaa
ei ole kunnostaa. Maa on kerta kaikkisesti pulassa. Ankarat säästötoimet
koettelevat kaikkia. Matkailijoille tilanne ei viikon parin aikana juurikaan
näy. Loma-alueilla on suhteellisen siistiä ja siellä matkailun avulla ihmiset
myös saavat itsensä kohtalaisen hyvin elätettyä. Mutta tarkemmin ajatellen,
monissa pienissä kylissä elellään niin kuin on aina eletty vuosikymmenet tai
jopa vuosisadat. Kreikkalaisten yleiseen asennoitumiseen ei ole kuulunut huoli
huomisesta, mikä näkyy myöskin jäteasioissa.
Kreikassa mielellään myydään ja ostetaan kaikki
isoissa pakkauksissa. Tämä johtuu siitä, että perheet asuvat yhdessä. Kreikassa
vuonna 2012 25-34 -vuotiaista miehistä 62% asui kotonaan. Tämä on ihan
normaalia. Kotoa muutetaan pois vasta, kun mennään naimisiin. Sukupolvet myös
asuvat yhdessä, eli kreikkalainen koti voi olla melkoinen kommuuni. Toki
tämäkin on muuttumassa etenkin kaupungeissa, mutta tästä johtuen kun jotain
ostetaan, sitä ostetaan paljon, ja näin ollen tarvitaan suuria pakkauksia.
Kreikassa sain etsimällä etsiä pienempiä shampoopulloja, kun en halunnut ostaa
puolta litraa kerralla yksin asuessa. Kreikkalaiset käyttävät myös erittäin
paljon lähiruokaa, joka on teollisen tuotannon ulkopuolella ja pakkaamatonta.
En voisi kuvitellakaan kreikkalaisen perheenäidin menevän markettiin ja ostavan
pakattuja valmismikroaterioita! Sehän olisi pyhäinhäväistys!
KANARIA: Täällä Fuerteventuralla on yleisesti
ottaen siistiä ja erittäin eurooppalaista. Mutta asia, joka pistää silmään
kadulla kävellessä on koirankakat! Täällä pitää todellakin katsoa jalkoihinsa,
jotta ei saa jalkaansa ruskeaa yllätystä. Niitä on etenkin tässä keskustan
jalkakäytävillä, missä on paikallisasutusta, ja missä paikalliset koiriansa
ulkoiluttavat. Täällä ei kakkoja korjata talteen. En muista törmänneeni tähän
ongelmaan muualla, joten olen miettinyt, että ovatko muualla koiranulkoiluttajat
jo niin valveutuneita, vai eikö kaupunkialueilla sitten vaan ulkoiluteta
koiria. En osaa sanoa, en ole ennen tätä kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Olen
toki nähnyt koirankakkoja tienpientareilla Suomessakin, mutta en tässä määrin
kaupungin asfaltoiduilla jalkakäytävillä. Kerrankin näin erään pikkupojan
pissivän talon seinään ihan muina miehinä. Sen jälkeen olen alkanut kiertää
seinien vieressä olevia kosteita paikkoja. Aloin epäilemään, että olisiko se
täällä yleisempikin käytäntö...
Kierrätys täällä on hyvää. Täällä on
maanalaiset säiliöt sekajätteille, sekä erivärisiä tarkoin merkittyjä
keräyslaatikoita muoville&metallille&tölkeille (nämä kaikki samaan
laatikkoon), lasille ja paperille&kartongille. Ja erikseen vielä astioille, joissa on
ollut öljyä. Näitä keräyspisteitä on useita tässä Corralejon kaupunkialueella.
Täällä on myös määräys, että roskia saa viedä vain klo 20 jälkeen. Selitys oli,
etteivät ne ala haisemaan lämpimässä. Tuo tuntui vähän oudolta, sillä en usko,
että niitä isoja maanalaisia säiliöitä esimerkiksi edes joka päivä
tyhjennetään... Ja eihän täällä nyt ole edes niin lämminkään. No, kiltisti olen
kiikuttanut roskat astioihinsa kello kahdeksan jälkeen illan pimeydessä.
YLEISTÄ VIELÄ JÄTTEISTÄ: Se mikä puuttuu
kaikista näistä maista, on myös pullojen keräys. Tai ainakaan en itse ole vielä
törmännyt. Thaimaassa ja Kreikassa olen tunkenut ne sekajätteeseen, koska en
ole parempaakaan paikkaa keksinyt. Ehkä olen ollut vain itse huonosti
valveutunut, mutta toisaalta, jos keräyslaatikoita ei löydä, niin sitten asia
on jo huonosti organisoitu. Täällä Kanarialla sentäs on selkeästi merkitty,
että keltaisiin laatikoihin laitetaan mm. muoviset juomapullot. Ehkä näissä
kaikissa maissa kierrätykseen motivoisi paremmin, jos pulloissa olisi pantti
niin kuin meillä Suomessa. Tosin mielestäni kierrätyksen ja ympäristötekojen ei
pitäisi olla rahariippuvaisia. Jokaisen pitäisi itse ymmärtää omien tekojensa
merkitys ihmiskunnan ja tämän kotiplaneettamme tulevaisuudelle. Luin juuri
mielenkiintoisen jutun italialaisesta miehestä, joka on aikaansaanut muutosta
jäteasioihin Italiassa. Siellä monet kaupungit pyrkivät nyt nollatasoon jätteissä.
Eli pyritään siihen,että sellaista jätettä joka pitäisi dumpata johonkin tai
polttaa, ei edes syntyisi. Hän on saanut jätteenpolttolaitoshankkeita
tyrehdytettyä, kun on osoittanut, miten epäterveellisiä niiden aiheuttamat
päästöt ovat lähiympäristölle ja sen ihmisille. Erittäin kannatettava ajatus,
että KAIKKI jäte saataisiin jotenkin kierrätettyä! Mutta tarkistettavaa olisi
meidän ihmisten kulutustottumuksissammekin, jotta jätettä ei kertyisi niin
paljon. Onko kaiken pakko olla pakattua? Onko pakko hankkia uutta, jos entinen
vielä toimii? Tarvitsemmeko tosiaankin kaikkia niitä hilavitkuttimia, mitä
markkinamiehet päämme menoksi suunnittelevat?
Nyt harhaannuin jo hieman aiheestakin, mutta
nämä kysymykset ovat askarruttaneet omaakin mieltäni viime vuosina. Ainakin
olen kulutusta ja ostamista rajoittanut aika paljonkin tässä opaselämässä,
sillä olen kyllästynyt tavaran rahtaamiseen paikasta toiseen. Sen vuoksi en ole
täällä Fuerteventurallakaan ollessani ostanut kuin ruokaa ja muutamia
hygienia/kosmetiikkatuotteita, joita olen tarvinnut, kun entinen on loppunut.
Mutta jotta pysytään aiheessa:
SIISTEYS- JA JÄTEVERTAILUN VOITTAJAKSI
SELVISI: KANARIA (toimivimmalla kierrätyksellään, vaikka koirankakat
ärsyttävätkin :D)
 |
Ostoskeskukset ovat täynnä tavaraa, mutta mihin tätä kaikkea tarvitaan? |
Tässäpä muutamia vertailuja. Jos näistä
kolmesta pitäisi valita ympärivuotinen asuinpaikka, niin se olisi aika vaikeaa.
Kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa, ja tässähän on vertailtu vasta
muutamia osa-alueita. Toki asuinpaikkaa valitessa pitäisi ottaa huomioon vielä
paljon muitakin asioita kuten turvallisuus, toimeentulo, elinympäristö jne. Mulle
kyllä lämpö ja hyvä sää ovat ratkaisevat tekijät, joten ihanteellisinta olisi
asua talvet Thaimaassa ja kesät Kreikassa J
Ai niin ja yks juttu vielä. Täällä oli viime
viikolla Sateenkaari-festivaalit. Se on tämmösten seksuaalivähemmistöjen
tapahtuma. Oli paraatia, konserttia, rantabiletä jne. Seurasin ihan ohimennen
yhtä esitystä ja siinä oli jotain transuja koikkelehtimassa lavalla
puolialasti. Täytyy sanoa, että tässä vertailussa Thaimaan ladyboyt löi nämä
esiintyjät laudalta ihan sata nolla!
Eikun adios vaan täältä tuulten saarelta ja
muchos besos!