Mennyttä ja tulevaa sanoin ja kuvin

Kun mietin mennyttä vuotta, niin ei tunnu siltä, kuin se olis ollut mikään varsinainen virstanpylväs elämässä tai muutenkaan merkkitapahtumien vuosi. Toki vuoden aikana on kerinnyt tapahtumaan yhtä jos toista. Alkuvuosi tuli vietettyä aurinkoisessa ja lämpimässä Khao Lakissa. Muistan, että vuoden ensimmäisenä päivänä olin rannalla viettämässä vapaapäivää. Khao Lakissa elämä oli mukavaa ja leppoisaa. Muistan monia ihania hetkiä rannalla tai samoillen vesiputouksilla ja luontopoluilla, mukavia hetkiä työkaverini kanssa viinilasin ääressä kuunnellen kreikkalaista musiikkia Youtubesta. Tammikuussa tuli pyörähdettyä myös Malesiassa hakemassa viisumia ja se oli ihan hauska reissu sekin, vaikkakin rankka pitkän bussissa istumisen vuoksi. Toki vähän ikävämpi tapahtuma helmikuussa oli mopokolari, mut onneks siinä ei käyny mitenkään pahasti. Helmikuussa tuli vietettyä pari päivää myös Krabilla tuplavapailla ja se toi mukavaa vaihtelua arjen rutiineihin ja kuun lopulla olin muutaman päivän Phuketissa koulutuksen merkeissä ja oli mahtavaa fiilistellä vanhoja kotikulmia.

Khao Lakissa Chong Fah -vesiputouksella samoilemassa hiki päässä :)

Khao Lak on ihana luonnonläheinen paikka

Hassuttelua iltapatikalla Khao Lakissa

Khao Lak beachillä

Auringonlasku Khao Lakissa

Khao Lakin ihanaa valkoista puuterihiekkaa

Penang, Malesia

Krabilla Phranang rannalla

Auringonlasku Ao Nangin rannalla Krabilla

Mopolla tuli törttöiltyä, mutta onneksi selvisin säikähdyksellä ja pienillä ruhjeilla

Khao Lakissa nautin olostani myös ihanissa thaihieronnoissa ja työkaverin kanssa löydettiin hyvä kauneushoitola, jossa laitatimme kynsiä. Thaihierontaa on ikävä etenkin juuri nyt, kun vanha niskajumitusvaiva meinaa taas nostaa päähän. Lääkinnyt olen sitä nyt (tietystikin Thaimaasta hankitulla) tiikeribalsamilla, ja tuntuisihan tuo auttavan. Suosikiksemme Khao Lakissa nousi myös Cafe Kantary, jossa tuli eräänkin kerran nautittua maittavia kreppejä ja vohveleita. Maaliskuussa käytiin paikallisen suositun reggaebändin Job 2 Don keikalla Bang Niangin rannalla. Kuun lopussa vietimmekin jo kauden lopettajaisia, sillä työkaverini Mervi lähti jo kohti kesäkohdetta ja jäin kauden viimeiseksi kahdeksi viikoksi kohteeseen yksin. Huhtikuun alku oli kovaa punnertamista, kun piti saada kausi ja kohde yksin pakettiin. Päivät venyivät, mutta kun lähdön hetki koitti, oli tippa linssissä. Thaimaasta oli toisen maassa vietetyn talven aikana muodostunut koti, jonka jättäminen tuntui tosi haikealta. Etenkin kaikille ihanille ihmisille oli vaikeaa jättää hyvästit. Uudet haasteet kuitenkin odottivat.

Kylläpä onkin ikävä Khao Lakin kauneushoitoloita ja hierontapaikkoja...

Cafe Kantaryn herkkuja

Job 2 Don keikalla Bang Niangin rannalla

Kaiken kaikkiaan nautin olostani Khao Lakissa

Kämppäni parvekkeella Khao Lakissa

Ikävä on näitä ihania Thaimaan rantojakin!

Suomessa mulla oli 3 viikkoa aikaa keväällä. Ensimmäinen viikko tosin meni pitkälti työn merkeissä Helsingissä kohdepäällikköpäivillä. Tammikuun alussa olin saanut ehdotuksen, että lähtisinkö kohdepäälliköksi Lefkakselle ja olin suostunut. Tämä olikin vuoden 2013 suuri haasteeni ja etenkin koska Lefkas on yhden oppaan kohde, tietysti hieman jännitti miten tulisin pärjäämään. Toinen Suomi-viikkoni menikin sitten Kreikassa :D Edelliskauden lopussa (2 viikkoa ennen kun mun piti lähteä Suomeen), olin tavannut miehen, joka kolahti heti niin, että tiesin jo kahden viikon (tai oikeastaan yhden päivän) jälkeen, että tässä on jotain. Hän kävi ennen Khao Lakiin lähtöäni mua Suomessakin tapaamassa, mutta koko talvi meni erossa ja onhan se tietysti rankkaa. Näin ollen päätin lähteä Kreetalle viikoksi kausien välissä. Viikko oli tietysti lyhyt aika, mutta parempi kuin ei mitään. Kreetalla oli siihen aikaan, huhtikuun puolivälissä, melko kylmä, mutta muuten viikko meni mukavasti. Sen jälkeen olikin enää viikko Suomessa ja sen jälkeen lähtö kesäkohteeseeni Lefkakselle.

Kuva mun käyntikortin takana, voisko enää paremmin mulle sopivampi olla: ihanat Santorinin maisemat ja kisu, joka muistuttaa vähän mun omaa Gilli-kissaa :)

Kreetalla Plataniaksen rannalla, taustallamme jähmettynyt merihirviö eli Agii Theodorin saari

Rodopoun niemimaalla

Naminamiruokaa Suomen visiitillä äitin luona

Lefkas on aivan mahtava paikka. Pieni, mutta erittäin kaunis ja ihmiset tosi ystävällisiä. Lefkakselle lensin huhtikuun lopussa, ja mulla oli 2 viikkoa aikaa pistää kohde pystyyn ennen kun ekat asiakkaat tulivat. Toki kauden alku oli kiirettä, kun mulla oli vielä paljon opeteltavaa kohdepäällikön hommissa. Tapasin heti mukavia ihmisiä, joiden kanssa aloin viettää aikaa. Toukokuu meni kohteeseen tutustuessa ja kuun alussa vietettiin myös ortodoksista pääsiäistä. Päivät oli lämpimiä, mutta illat ja yöt oli vielä yllättävänkin viileitä. Toukokuussa virittelin vanhaa tanssiharrastustakin ja kävin paikallisoppaan kanssa lattaritanssitunnilla. Se oli tosi kivaa. Tunnit olivat ylhäällä vuoristossa sijaitsevassa Karian kylässä, jonne aina skootterilla huristelin ja matkan varrella tuli vastaan kaikenlaisia eläimiä kuten kettuja ja lehmiä sekä upeita näköaloja. Kotiin päin ajellessa pysähdyin aina katselemaan Nidri by night näkymää ylhäältä näköalapaikalta.

Ensimmäistä kertaa meriristeilyllä, ja tätä tulikin tehtyä kesän aikana Lefkaksella 20 kertaa... :)

Kreikkalaiset pääsiäismunat maalataan punaisiksi, se symboloi Kristuksen verta

Mikros Gialoksen kaunis rantapoukama Lefkaksen etelärannikolla

Nidri by night

Kesäkuussa pääsin ihastelemaan ensimmäistä kertaa Lefkaksen upeita rantoja, Porto Katsikia ja Egremniä. Juhannuksen tienoilla mun mutsi saapui myös Lefkakselle viikoksi lomailemaan ja oli tietysti mukava, että äiti pääsi arjen keskeltä vähän erilaisiin maisemiin hetkeksi ja minä pääsin esittelemään ihanaa uutta kotisaartani. Kesäkuussa työt alkoivat jo luistaa hyvin kohteessa, tosin kuun lopulla oli muutama lennon myöhästyminen, jotka aiheuttivat pientä lisähämminkiä.

Taustalla Porto Katsikin ranta, yksi Euroopan kauneimmista

Porto Katsiki, Lefkas

Egremni, Lefkas

Äitin kanssa mässäämässä ihania kreikkalaisia ruokia

Äitin kanssa road tripillä ympäri saaren. Kuva Lefkadan kaupungista.

Heinäkuussa näin ensimmäistä kertaa kunnolla Lefkaksen upean auringonlaskun länsirannikon puolella. Vapaapäiväni käytin tutustumalla saareen lisää mm. patikoimalla Agia Kyriakin kappelille Genin niemimaan kärkeen ja kiertelemällä etelärannikon kauniita pikku rantapoukamia. Heinäkuussa kelit alkoivat olemaan minun mieleen: päivisin uskomattoman helteistä ja illallakin tarkeni lyhythihaisessa. Juuri tällaisesta säästä minä tykkään!

Auringonlasku Pefkoulian rannalla Lefkaksen länsirannikolla

Heinäkuinen patikkaretki Genin niemimaan kärkeen oli hikinen, mutta ehdottomasti kannattava reissu

Lefkaksen etelärannikolla on kauniita pieniä rantapoukamia, kuva Aftelin lahdelta

Elokuun puolivälissä pääsin viettämään aikaa herra M:n kanssa, kun hän vihdosta viimein tuli mua tapaamaan Lefkakselle. Aika vaan oli tosi lyhyt, vain 1,5 viikkoa, mutta siinä ajassa kerkisimme tekemään kaikenlaista kuten pyöräilemään vesiputouksille ja käymään länsipuolen rannoilla kuten Kathismalla ja Gaidaroksella. Olin tietty tosi surullinen, kun hän lähti pois, mutta onneksi hän lupaili tulevansa uudestaan ja näin kävikin sitten syyskuussa. Silloin saatiin olla yhdessä mun kauden 2 viimeistä viikkoa. Maisteltiin merisiilen mätiä, käytiin Pargassa yön yli reissulla, tanssittiin kauden lopettajaisissa kreikkalaisessa illassa. Kun kausi sitten loppui syyskuun lopussa, oli tippa taas linssissä kahdestakin syystä. Tietysti siksi, että en tiennyt milloin näkisin M:n taas seuraavan kerran ja osittain siksi, että piti taas sanoa hyvästit monelle mahtavalle tyypille ja kodiksi muodostuneelle Lefkaksen saarelle. Kesän aikana oli monia koetuksia. Tietysti erossaolo M:stä oli vaikeaa, etenkin kun olimme samassa maassa, mutta emme voineet olla yhdessä. Lisäksi sairastelin aika paljon kesän aikana. Oli migreeniä, vatsatautia, kuumetta ja flunssaa. Laskeskelin, että varmaan n. kolmannes koko kesästä meni jonkin vaivan kourissa. Se kävi pitemmän päälle tosi paljon voimille. Ja loppurutistus syyskuun lopussa oli jälleen melkoinen, joten sekin harmitti, että mun piti olla melkein koko ajan töissä, kum M oli mun luona. Mun työmoraali vaan ei anna periksi tehdä hommia vähän sinne päin tai jättää mitään puolitiehen. Vaadin itseltäni täydellisyyttä ja joskus vähän enemmänkin.

Illallisella Rahin kylässä

Meganissin saarella Spilian lahden rannalla meriristeilyretkellämme

Upea Mylos Beach Lefkaksen länsirannikolla

Kesämuistoja

Näköalapaikalla Lefkaksen luoteisrannikolla

Lefkadan kaupungissa iltaa viettämässä

Merisiili

Itse valmistettu ateria, vasemmalla merisiilen mätiä

Pargassa

Pargassa vanhalla venetsialaisella linnoituksella, josta näkymä Valtos Beachille

Auringonlasku Kathisman rannalla

Kausien välissä oli huimat 2 päivää aikaa olla Suomessa. Olin nimittäin jossain hulluuksissani suostunut lähtemään näin lyhyellä kääntymisajalla kohdepäälliköksi Fuerteventuralle, Kanariansaarille. Tätä kyllä sittemmin kaduin, koska ensinnäkään en kerinnyt Suomessa tekemään juuri mitään enkä tapaamaan edes omaa perhettä ja sukulaisia. Toiseksi olin juuri tehnyt hulluna töitä, jotta saan kesäkauden pakettiin, kun piti sit alottaa alusta ittelle ihan vieraassa paikassa tiimin kanssa, joka oli myöskin paikassa uusi ja kaikki tuntui alussa tosi sekavalta ja aika ei tahtonut millään riittää tekemään kaikkea. Lokakuun alusta lähtien loppuvuosi onkin mennyt sit täällä Corralejossa. En varsinaisesti kadu, että tulin tänne, sillä onhan tää ihan mukava paikka, mutta ehkä nämä Kanariansaaret ei kummiskaan ole se mun paikka. En tunne oloani niin kotoisaksi kuin Thaimaassa ja Kreikassa. Tuntuu, että täältä puuttuu jotain. Ehkä tää on vaan niin eurooppalainen, jotenkin sieluton paikka. Ehkä se johtuu siitä, että tää paikka on kansojen sulatusuuni. Harvemmin täällä törmää aitoihin ja alkuperäisiin asukkaisiin. Täällä on tosi paljon eurooppalaisia, eteläamerikkalaisia, afrikkalaisia, aasialaisia. Siis ei pelkästään matkailijoita vaan siirtolaisia. Joka tapauksessa tää loppuvuosi on ollut tosi työntäyteinen ja en ole juurikaan päässyt nauttimaan olostani täällä. Välillä tuntuu, et ei oo kerinnyt tekee mitään muuta kun tekemään töitä, syömään ja nukkumaan. Toisaalta tietysti ero M:stäkin rassaa mieltä, eikä oikeestaan edes niin huvitakaan tehdä mitään tai mennä mihinkään. Täällä on ehkä myöskin vähän liian kylmä mun makuun. Päivisin on nyt ollu tosi tosi lämpimiä päiviä, mutta illat ja yöt on viileitä ja meidän kämpilläkin on niin kylmä, et pakko koko ajan olla jossain vällyjen alla. Oon nyt kummiskin alkanu vapaapäivinä ottamaan aurinkoa aina kun mahdollista ja se on sentäs piristänyt mua vähäsen. Kun aurinko paistaa ja on lämmin, niin mä en vaan pysty olemaan kovin surullinen J

Mukava istuskelupaikka Corralejon vanhassa kaupungissa

Vuohia on Fuerteventuran saarella ehkä noin 100 000...

Ajuyn kalastajakylästä pääsee kävelemään kallionreunaa pitkin vanhoille merirosvoluolille

Ajuyn luolilla

Oasis Park -eläinpuistossa näin ensimmäistä kertaa virtahepoja!

Oasis Parkissa kirahvi nuolaisi kättäni :)

Mun uusi kaveri

Corralejon ranta

Corralejon vanhassa kaupungissa

Lähdössä pikkujouluihin

Eräänä aurinkoisena päivänä Corralejon rantakadun ravintolassa

Miten vuosi sitten saatiin päätökseen? Uudenvuodenaaton olin töissä, vetämässä meidän saarikierrosretkeä. Retki kummiskin meni tosi  hyvin, mulla oli taas mukava kuljettaja joka lauleskeli pitkin matkaa ja päästiin vielä aikataulun puitteissa takasin kotiinkin. Illalla meidät oli kutsuttu yhden hollantilaisoppaan luokse ja sinne kokoontuikin seitsemän naisen porukka. Haettiin take away –ruokaa Asia Gardenista, yhestä mun lemppariravintolasta. Puhelimessa tehty tilaus meni putkeen ja saatiin juuri sitä, mitä oli tilattukin. Tää ei ois kyl onnistunu Thaimaassa J Mä tilasin panang currya katkaravuilla ja ruoka oli ihan sairaan hyvää. Nautiskeltiin hieman siideriä ja cavaa palan painikkeeksi ja kun kello oli kymmenen, soittelin M:lle Kreikkaan ja toivottelin hyvää uutta vuotta (koska siellä aika on 2h edellä). Kun kello alkoi lähestyä puolta yötä, otettiin taksi Corralejon keskustaan. Siellä keskusaukiolle oli kerääntynyt paljon väkeä laskemaan vuoden 2013 countdownin ja juhlistamaan vuoden 2014 saapumista. Kuohuviinipullot vaan poksahteli ja musiikki raikasi, kun vuosi vaihtui. Katselimme myös ilotulituksia, jotka täällä olivat tosin aika vaatimattomat. Ei mitään Thaikkulaan verrattuna. Aukiolta jatkoimme matkaa pariin baariin, mutta kahden aikoihin olin itse valmis luovuttamaan ja päätin lähteä kämpille nukkumaan. Toiset vielä jatkoivat juhlintaa.

Uudenvuodenaaton viettoa

Uutta vuotta vastaanottamassa Corralejon keskusaukiolla

Ilotulituksia

Kun aamu valkeni, olin ihan pirteä eikä edellisilta painanut, joten aamupalaa syötyäni päätin lähteä rantsuun. Menin Corralejon keskustan Waikiki-rannalle.  Aurinko paistoi lämpimästi, mutta mereltä puhalsi kylmä tuuli. Löysin kumminkin suojaisan paikan ison kiven vierestä, joka toimi tuulensuojana, ja siinä oli tosi lämmin köllötellä. Rannalla aurinkoa ottaen vierähtikin muutamia tunteja. Auringonoton jälkeen alkoikin jo olla vähän nälkä, joten päätin lähteä käppäilemään ja etsiskelemään jotain ruokapaikkaa. Mulla ei ollu mitään tarkkaa suunnitelmaa, mihin haluaisin mennä, joten päädyinkin italialaiseen ravintolaan nimeltä San Borondon. Siellä paistetaan pizzat kiviuunissa, joten tilasin välimerellisen pizzan (Mediterranea), jossa oli tonnikalaa, katkarapua ja sipulia. Voisi sanoa, että vuosi lähti käyntiin ihan mukavissa merkeissä. Keli oli paras mahdollinen, mitä täällä voi tähän aikaan vuodesta olla, joten ei kai enempää voi vaatia. Toki mua surettaa, että jälleen kerran juhlin vuoden vaihtumista yksin. En siis tietysti varsinaisesti yksin, mutta you know what I mean.

Uudenvuodenpäivänä Corralejon rannalla

Uuden vuoden lounaalla San Borondon -ravintolassa

Päätin sit aloittaa uuden vuoden pizzalla :)

Kun näitä kaikkia kuvia kattelee, niin ei kai tässä voi muuta kuin todeta, että paljon on tullut nähtyä ja koettua vuonna 2013, ja että ei tää nyt yhtään pöllömpi vuosi kummiskaan ollu. Vaikkakin työntäyteinen vuosi on kyllä ollut, mutta joukkoon on mahtunut ihania ja ikimuistoisiakin hetkiä.

Mitä sitten odottaa vuodelta 2014? Suoraan sanottuna, en oikein tiedä. Mulla ei ole tarkkaa visiota, mitä edes haluaisin. Tai no on, mutta mikä on realistista onkin sitten eri asia. Joka tapauksessa työrintamalla sellainen muutos on tulossa, että en jatka kohdepäällikkönä ensi kesänä. Tämä oli mun oma tietoinen ja harkittu päätös. Koen olevani sen verran väsynyt ja stressaantunut, että tämän päätöksen tein ihan oman hyvinvoinnin vuoksi. Haluan, että joku muu kantaa kokonaisvastuun ja että itse saan keskittyä omaan työhöni. Haluan, että vapaapäivänäni voin olla todella vapaalla, enkä miettiä mitä on ehkä tekemättä, tai minkä olen mahdollisesti unohtanut, tai vastata puhelimeen tai istua toimistolla tekemässä jotain pakollisia hommia. Mulla ei ole vielä aavistustakaan, mihin kohteeseen menen kesäksi, mutta parin kuukauden sisällä olen asiasta jo viisaampi. Aion työtä jatkaa ainakin tulevan kesän ja oikeastaan koskaan en mieti kun yhden kauden eteenpäin. Mitä tapahtuu ensi talvena, sille en ole vielä suonut ajatustakaan. Ajatus Suomeen paluusta ei kuitenkaan houkuttele. Ennen ensi talvea on kumminkin vielä kesä ja ennen sitä on vielä tämän kauden loppu. Ja tämä kausi ei ole vielä puolivälissäkään, joten työsarkaa on vielä täällä Fuerteventurallakin 3,5 kk.

Tietysti toivon, että tulevana vuonna mulla olis aikaa viettää myös M:n kanssa ja siksi odotankin kovasti mun tulevaa kesälomaa. Mullahan on nykysin vakkarityösuhde, ja mulle kertyy kesälomat ihan normaalisti. Kesäloman ajastakaan en vielä tiedä, se riippuu ihan mun kesän kohteesta, mutta toivon, että saisin loman kesäaikaan.

Viime aikoina mun ajatukset on myöskin pyöriny monissa paikoissa, joissa haluaisin vielä elämän aikana käydä. Etenkin Aasiaan meneminen houkuttelee, mutta toki Euroopassakin olis monta paikkaa, joissa haluaisin käydä. Tai miksei lähteä jonnekin paljon eksoottisempaan paikkaan. Mutta miten ja milloin reissaaminen olis mahdollista, se onkin kysymys ihan erikseen! Oon vähän aikaa sitten alkanu lukee Eat Pray Lovea (joo tiedetään, et se on jo vanha juttu, mut mä nyt luen kirjoja vaan sillon tällön ja vaan harvat ja valikoidut kirjat pääsevät mun lukulistalle... okei ei mulla mitään lukulistaa ole, mä vaan summassa poimin kirjoja yleensä meidän toimistojen kirjastoista) ja jotenkin tommonen retriittimatka kiehtoo. Ehkä se ei kummiskaan ole 2014 suunnitelmissa, mutta eihän sitä toisaalta koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Sehän tässä elämässä onkin niin jännää. Vaikka kuinka suunnittelis, niin asiat menee todennäkösesti ihan päinvastoin. Ja oishan se aika tylsää, jos kaikki menis aina suunnitelmien mukaan. Joten 2014 – toivon, että yllätät minut! J

Joulunviettoa Corralejossa

Oppaan ammatissa joulu ja vuodenvaihde on yleensä kiireisintä aikaa. Lennot on täynnä ja samaten hotellit. Joulutunnelmaan virittäytyminen Suomen ulkopuolellakin on hankalaa. Ei saa samanlaista fiilistä kuin pimeässä hankien keskellä kynttilän hämyssä. Toki täällä Kanarialla on vähän viileämpi kuin Thaimaassa, joten joulutunnelma on vähän autenttisempi. Ja toki täällä on kadut ja ostoskeskukset koristeltu ja valaistu jouluvaloin. Mutta silti, työn ääressä puurtaessa on joulutunnelma ikävän kaukana.

Totta kai jotain spesiaalia järjestetään täällä maailmallakin. Eihän mikään joulu ole joulu ilman pikkujouluja! Paikallinen yhteistyökumppanimme järjestää täällä joka vuosi pikkujoulut, joihin ulkomaisten matkanjärjestäjienkin edustajat ovat tervetulleita. Tänä vuona näiden juhlien teemana oli Hollywood. Sai pukeutua joko joksikin tunnetuksi tähdeksi tai elokuvamaailman henkilöksi tai sitten tyytyä ”red carpet lookiin”. Itse valitsin jälkimmäisen, tosin senkin ehkä hieman vaatimattomissa mittasuhteissa. Olin Suomesta ottanut mukaan yhden vanhan mustan pikkujouluihin hankkimani koltun ihan tällaisia tilanteita varten. En tosin arvannut, että olisi pitänyt olla ennemminkin pitkä iltapuku, mutta toisaalta ei siellä juhlissa loppujen lopuksi kaikki muutkaan nyt missään linnanjuhla-asuissa olleet. Parhaat naamioitujat palkittiin ja me taviksiksi pukeutuneet pääsimme valitsijaraatiin. Muuten juhlissa oli sitten ruokaa, musiikkia, tanssia ja Elviskin esiintyi J Ihan hauskat kekkerit, mutta itseni piti poistua suht ajoissa paikalta, koska työvelvoitteet kutsuivat seuraavana aamuna.

Pikkujoulumenoa

Elvis is still alive!

Mä ja mun kavaljeeri Mr. Pole

Jouluaattoa edeltävänä sunnuntaina lähdin työkaverini kanssa pienelle joulukävelylle kaupungille. Las Palmeras –ostoskeskuksella oli mahdollisuus tavata joulupukki eli espanjalaisittain Papa Noel, joten päätimmepä mekin käydä pukkia morjestamassa, kun oli ihan Korvatunturilta asti tullut tänne! Pukilla tais olla vatsa kasvanut, kun ei nuttu mahtunut kunnolla siltä kohdin kiinni :D Mut paikalliset lapset tykkäs, ja kävivät kilvan pukin polvella istumassa ja pukki tarjoili heille karkkia. Itse tyydyin istumaan pukin reessä. Las Palmeras –ostoskeskus oli valaistu hienoin jouluvaloin. Siitä innostuneena jatkoimme matkaa El Campanario –ostoskeskukselle. Meidän oli tarkoitus etsiskellä vähän joululahjojakin, koska meidät oli kutsuttu hollantilaisoppaitten luokse jouluaaton viettoon ja oli sovittu, että jokainen ostaa n. 10 euron lahjan. Niitä sitten etsiskeltiin, mutta tämä ensimmäinen etsiskely ei vielä tuottanut tulosta. Hirmu vaikea ostaa lahjaa, jonka pitäisi soveltua ”jokaiselle”. Tehtiin sit vähän ostoskeskuksen Hiperdino-supermarketista jouluruokaostoksia, mm. perunoita, kylmäsavulohta ja katkarapucocktailia. Kotiinpäin käppäillessä pysähdyttiin vielä Mas Que Bakery –kahvilaan ja mä söin juustokakkua. Oli kyl niin tuhti pala, et tuli hirmunen imelä-ähky!

Corralejon pääkadun jouluvalaistusta

Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki

Mä istuin pukin reessä, kun en polvelle tohtinut mennä :)

Las Palmeras -ostoskeskus ihanissa jouluvaloissaan

El Campanario -ostoskeskuksen jouluvalaistusta

El Campanariolla esiintyi paikallinen orkesteri

El Campanario

Joulun alla on töissäkin kaikenlaista tehtävää. Ensinnäkin pitää selvittää, mitä muutoksia pyhäpäivät tuovat retkiohjelmaan, aukioloihin ja julkiseen liikenteeseen. On myös oltava perillä, onko jotain erityistapahtumia tai moneltako kirkossa on joulumessu. Lähes kaikissa hotelleissa on jouluillalliset, joten pitää ottaa selvää, mitä, missä, milloin, mitä maksaa, miten pitää varata jne. Tämän tiimoilta saa soitellakin eräänkin puhelun ja monesti luurin päässä vastataan, että ei nyt oikein vielä tiedetä, soita huomenna. Ja huomenna saattaa olla sama vastaus. Näitä tiedotteita pitää sitten kiikuttaa kaikille hotelleille ympäri kaupunkia. No, tämä kuuluu toimenkuvaan. Jouluaattona olin itse retkeilemässä, toisin sanoen töissä vetämässä meidän saarikierrosta. Aattona oli täällä ihana aurinkoinen sää ja retki meni oikein mukavissa merkeissä. Ajuyn kalastajakylässä saaren länsirannikolla lounaan jälkeen oli hetki vapaata aikaa. Käppäilin hieman mustalla laavahiekkarannalla. Siellä oli monia ihmisiä ottamassa aurinkoa. Yhdellä perheellä oli tonttulakit päässä. Koko joulun hassuin tapahtuma sattui, kun vein asiakkaita retken jälkeen viimeiselle hotellille. Eräs naisasiakkaani halasi oikein pitkään ja hartaasti bussinkuljettajani kanssa ja loppujen lopulta he pussata mojauttivat. Minä olin vähän ihmeissään, että oliko multa päivän aikana jääny jotain huomaamatta. Kaitpa he olivat sitten jossain kerinneet lähentymään, kun mun silmä on välttänyt J Kun kuljettajan kanssa jatkettiin matkaa, hän huokaili, piteli sydäntään ja oli melkein kyynel silmässä. Kertoili, että hän on yksin, ei ole vaimoa. Kaksi aikuista lasta hänellä kumminkin on, joilla on jo omat perheet. Miksi hän sitten on yksin, sitä tarina ei kerro. Kaikki keskusteluni hänen kanssaan kävin espanjaksi, ja kun mun espanjankielentaito on mitä on (tai itse asiassa olen yllättynyt siitä, että pystyn näinkin paljon espanjaksi kommunikoimaan, koska luulin, että en osaa espanjaa yhtään! :D), niin ihan kaikki ei aina mulle aukene, enkä saa kaikkea haluamaani sanottua. Mutta joka tapauksessa se oli yllättävä päätös retkelle. Niin ja nähtiin me hotelleille tullessa myös joulupukki, joka ratsasti kamelilla. Että kaikenlaista!

Suite Hotel Atlantiksen aulassa oleva joulukuusi

Jouluaattona Ajuyn kalastajakylän mustalla laavahiekkarannalla näkyi auringonpalvojia

Jouluaattoilta meni kummiskin sitten iltaa istuessa opasporukalla. Hollantilaiset olivat tehneet mm. kurpitsakeittoa ja salaattia. Minäkin olin edellispäivänä viimein löytänyt sopivaa sisältöä pukinkonttiin, ja suoritimmekin lahjojen vaihdon. Minun paketistani paljastui jääkaapin oveen magneetilla kiinnittyvä viestitaulu ja kynttilälyhty. Lisäksi sain yhden kuusenkoristeen, jonka sisällä on suklaata. Tosin en ole tuota palloa saanut vielä auki, joten suklaat on hyvässä jemmassa. Mähän en oikeestaan syö karkkia enkä suklaata, mut tässä joulunaikaan oon nyt sortunut syömään suklaata, kun toimistolla on välillä ollut jaossa. Hups! Mut kävin mä vastapainoksi eka kertaa tänne tulon jälkeen tuossa läheisellä kuntosalilla viime maanantaina. Siellä on kolme kertaa viikossa zumbaa, joten mietin, et voisin siellä alkaa käymään. Zumba oli ihan kivaa pitkästä aikaa! Anyway, aattoilta meni siinä tyttöporukalla istuessa. Osa jatkoi vielä yöelämään, mutta mä olin niin kuollut pitkän retkipäivän jälkeen, että olin ihan valmis pistämään pillit pussiin ja painumaan pehkuihin ja näin myös tein.

Hollantilaisia ja suomalaisia opaskavereita jouluaaton ruokapöydässä

Jouluaaton herkkuja

 

Jouluaaton vietossa (ja pöydällä näkyvät kuoharit jäi juomatta ja säästyivät uuden vuoden viettoon :)

Gracias amigo invisible! ;)

Joulupäivänä meillä oli vapaapäivä. Tosin mulla oli kyllä puhelinpäivystys, koska asiakkaat eivät pidä lomailustaan vapaapäiviä. Muutaman kerran puhelin pirisikin, mutta ei onneks ollu mitään hankalia juttuja. Tilailtiin lähinnä aloe vera –tuotteita, joita saa täällä ostettua meidän kautta. Joulupäivä valkeni kuitenkin tosi aurinkoisena ja päätin yhdistää huvin ja höydyn. Mun piti pestä pyykkiä ja koska meidän pyykkikone on talomme katolla, päätin samalla ottaa katolla aurinkoa. Siellä oli tosi lämmintä ja ihanaa. Pitkästä aikaa oikein nautin auringosta. Toki pyyhkeen päällä laattalattialla makoilu ei ollut kaikista mukavinta, mut eipä se nyt niin epämiellyttävääkään ollut, et ihan mielellään siellä oleskeli. Pikkasen tarttu jopa väriä pintaan. Illalla mun sitten pitikin kävästä toimistolla, kiitos niiden aloe vera –tilausten, sillä mun piti saada niitä tuotteita seuraavan aamun hotellitapaamisille mukaan. Illalla mentiin vielä työkaverin kanssa joulupäivän illalliselle Tapas Oscar –ravintolaan. Syötiin pitkästä aikaa valkosipulikatkarapuja ja kylläpäs ne olikin hyviä taas! Pääruoaksi otimme kalafilettä ja se oli myös tosi hyvää – ja valkosipulista J Palan painikkeeksi nautimme sangriaa. Vaikka mä suomalaisia jouluruokia kaipasinkin, niin kyllä tää oli ihan ok korvike. Kyl mielessä kummiskin kangastelee laatikot, karjalanpiirakat, rosolli ja sienisalaatti...

Joulupäivän auringonottoa

Meidän talon katolta näkyy Lanzarotelle saakka!

Maisema meidän talon katolta kohti merta ja Loboksen saarta

Joulupäivän ateria Tapas Oscar -ravintolassa

Mut näin on joulu juhlittu täällä Kanarialla ja eikun uutta vuotta odotellessa! Tosin paikallisillehan joulu ei suinkaan ole vielä ohi, sillä katolisten pääjuhla on loppiainen, jolloin itämaantietäjät saapuvat. Kaupungeissa järjestetään kulkueita, joissa tietäjät ratsastavat kameleillaan ja heittelevät lapsille karkkeja. Ja itämaan tietäjäthän täällä tuovat myös lasten lahjat, niin kuin toivat lahjat aikoinaan myös Jeesus-lapselle. Eli paikalliset lapset saavat odotella vielä reilun viikon! Kuulemma joulunvietto on jonkin verran rantautumassa tännekin ja lapsille on alettu antaa lahjoja myös jouluna. Meilläkin kiireet jatkuvat. Ensin on vielä vuodenvaihde ja sitten vielä tämä loppiaishässäkkä. Tosin tammikuun alusta tilanne taas alkaa täällä rauhoittumaan, sillä tammikuun alku ei koskaan ole sitä suosituinta matkailusesonkia. Senpä vuoksi meilläkin vielä on paikkoja tammikuulle jäljellä, vink vink J  Eli eikun matkaa varaamaan vaan tänne Fuerteventuralle!

Buenas tardes a todos! Besos xxx

Hyvä ruoka, parempi mieli

Tämän ammatin yksi suurimpia iloja on se, että saa syödä ulkona hyvällä omalla tunnolla. Ensinnäkin pitää tietysti kartoittaa paikkakunnan ravintolatarjontaa, jotta osaa suositella asiakkaille hyviä paikkoja. Toiseksi, kun on hirveä kiire, ei kotona aina jaksa ja kerkiä ruokaa laittaakaan. Ja esim. toimistolla ollessa on kätevä poiketa naapuriravintolaan lounaalle. Riippuen työskentelymaasta, on asuntojen keittiöissäkin paljon eroja. Thaimaassa asuin kaksi talvea hotellissa, jossa ainoat kodinkoneet olivat vedenkeitin ja leivänpaahdin, sekä ekana talvena peräti mikroaaltouuni! Näillä ei hirveästi ruokaa laiteta. Kämpillä tulikin syötyä lähinnä paahtoleipää ja purkkinuudeleita. Mutta jälkimmäinen olikin mun suurta herkkua (!!!), ja en koskaan kyllästynyt niihin. Kreikassa ollessa on varustus ollut jo huomattavasti monipuolisempi. Mulla ollut liesi ja uuni. Olipa Kreetalla jopa voileipägrilli. Kreikassa ollessa en ole kuitenkaan omistanut vedenkeitintä, vaan vedet olen keittänyt kattilassa hellalla, eikä mikroakaan ole ollut, joten ruuan lämmittäminen on tapahtunut aina pannulla liedellä. Samoin teen nyt täällä Fuerteventuralla. Täällä meillä ei ole uunia, mutta toisaalta enpä ole sitä montaa kertaa opasuran aikana käyttänyt. Kerran tein Kreetalla pizzaa ja kerran Lefkaksella makaronilaatikkoa (josta tuli vahingossa chilillä maustettua, kun en tarpeeks tarkkaan tutkinu sitä maustepussia, jota luulin normaaliksi paprikamausteeksi...) Joka tapauksessa siis hieman Suomen kotia rajoitetummat ovat ruoanlaittomahdollisuudet. Yleensä sitä tuleekin sit kokkailtua lähinnä pastaa tai riisiä ja sille jotain kastiketta millon mistäkin ainesosista. Leipä on tietty mun ikuinen suosikkini, vaikka sen syömistä pitäis varmaan vähentää. Etenkin kun täällä tulee syötyä vaan vaaleeta leipää.

Mut tän postauksen idea ei ollut pelkästään kertoilla mun omista kotikokkailuistani, vaikka sitä olen tällä kaudella harrastanut ehkä enemmän kuin muilla kausilla, vaan kertoilla teille mun ravintolavinkit täältä Corralejosta. Ulkona syöminen on täällä edullisempaa kuin Suomessa, ja täytyy sanoa, että edullisempaa kuin Kreikassa. Esimerkiksi tuore kala ja merenelävät eivät todellakaan ole täällä hinnan kiroissa. Tokihan täälläkin on monenhintaista paikkaa, ja kalleimmat ovat meren rannassa, rantabulevardin varrella olevat paikat. En todellakaan ole käynyt lähellekään kaikissa ravintoloissa täällä ja näiden lisäksi on varmasti paljon muitakin hyviä, mut nämä ravintolat ovat onnistuneet pääsemään mun suosioon syystä taikka toisesta. Näissä kaikissa on myöskin omasta mielestäni suhteellisen hyvin hinta-laatusuhde kohdallaan ja eivät ole kalleimmasta päästä olevia ravintoloita.

Avenida

Jos alotetaan ravintolasta, joka on ehkä kaikista paikallisin. Täältä saa tapaksia sekä paikallista ruokaa, vaikkapa kalaa. Hinnat ovat edulliset ja annokset tosi isot. Ravintola sijaitsee vanhan kaupungin laitamilla Calle Pizarro -kadulla, hieman syrjässä varsinaiselta turistialueelta ja siksipä se onkin myös kovasti paikallisten suosiossa. Toki ravintolassa käy ulkomaalaisiakin. Kannattaa mennä jo alkuillasta, sillä myöhemmin ei enää varmasti saa pöytää ilman odotusta. Ravintola on joka ilta täynnä ja baarin puolella notkuu väkeä jonottamassa pöytiin. Ravintolaan käy ainoastaan käteinen.

La Luna

Tämä on päässyt suosikkilistalleni ehkä siksi, että se sijaitsee lähellä toimistotilaamme ja monesti toimistolta tulee piipahdettua tänne lounaalle. Yksi tarjoilijoista tietää jo kysyä minulta, että otanko kenties agua con gas, eli hiilihapollista vettä (sitä juon nimittäin aina). Mutta enhän toki ravintolassa kävisi, jos se ei olisi hyvä. Ensinnäkin ravintolassa on tosi laaja ruokalista. On kevyttä lounaspurtavaa kuten leipiä ja munakkaita, tapaksia, paikallisia ruokia lihasta ja kalasta, pastaa, pizzaa ja ihania jälkkäreitä (joita aina vitriinistä kuolaan, mutta kun annokset ovat niin isoja, niin ei ole kertaakaan pystynyt enää jälkkäriä ottamaan). Pizzat ovat myöskin hyvät tässä paikassa, etenkin suosikkini pizza Canaria, jossa on vuohenjuustoa ja valkosipulia (tosin joskus sitä on vähän liikaa...) La Luna sijaitsee rantakadun Paseo Maritimon varrella, satamasta vielä hieman pohjoiseen päin kohti niemen kärkeä. Palvelu on hyvää ja ystävällistä tässä paikassa ja ennen kaikkea ruoka hyvää!

Bombay Masala

Tässä ihanassa pienessä intialaispaikassa on tullut käytyä pari kertaa. Henkilökunta on intialaista ja etenkin vanha rouva on todella herttainen. Hinnalla ei ole pilattu tämäkään paikka. Paikka sijaitsee musiikkiaukiolta hieman sivuun. Alkuun tuodaan aina rapeaa ohutta ”leipää” (en tiedä tämän virallista nimeä) erilaisilla kastikkeilla, joista yksi on hieman tulisempaa ja siitä tarjoilija aina varoittaa. Kannattaa ehdottomasti tilata naanleipää, vaikkapa valkosipulilla tai juustotäytteellä.

Bombay Masala sijaitsee musiikkiaukion laitamilla

Bombay Masalan kastikkeita

La Cantina Mexicana

Pääkadun (Avenida Nuestra Señora del Carmen) varrella Plaza-keskuksessa sijaitsee tämä tex-mex ravintola, jota pyörittävät aasialaiset. Oikeastaan se on itselleni yksi paikan viehätystä. Olemme Kanarialla, paikassa on meksikolaistyylinen sisustus ja henkilökunta puhuu keskenään kiinaa. Ja yksi tarjoilijoista ei ilmeisesti ollut kiinalainen vaikka selkeästi aasialainen oli hänkin, joten hänen kanssaan muut puhuivat espanjaa. Tämä on siis ”meksikolaisravintola” tai paremminkin tex-mex, eli Texasin meksikolaisruokaa. Meksikossa oleskellut kollegani nimittäin sanoi, ettei tämä ruoka ole meksikolaista nähnytkään. Tosin ei ole kuulemma myöskään Suomen tex-mex ravintoloiden. Cantinan ruokalistalla ovat mm. burrito, quesada, enchilada, fajita jne. sekä lisäksi kala- ja liharuokia. Alkupalaksi voi tilata vaikka nachoja quacamole-kastikkeella. Meksikolaista tai ei, ruoka on hyvää J

La Cantina Mexicana sijaitsee Plaza-ravintolakeskuksessa pääkadun varrella

Burrito marisco eli vehnätortilla täytettynä merenelävillä

Asia Garden

Minun ruokapaikkasuositukseni päättyvät tietystikin aasialaiseen. Tämän paikan listalla on mm. kiinalaisia ja thaimaalaisia ruokalajeja. Jonkun verran myös muuta aasialaista. Itse olen tietysti keskittynyt thaimaalaisiin ja tästä paikasta saa thaimaalaista ruokaa niin lähelle originaalisti valmistettuna kuin se täällä Kanarialla on mahdollista. Tietystikään täältä ei saa ihan samoja raaka-aineita, joten täysin autenttista ruoka ei ole. Mutta antaa kuitenkin vähän lohduketta, kun pahin thairuokaikävä iskee. Olen kokeillut green currya ja pad thaita tässä paikassa, eli tilasin rohkeasti omia thairuokasuosikkejani. Eivät ne ihan täysin vastanneet sitä, mitä Thaimaassa olen saanut, mutta etenkin green curry oli kyllä hyvää. Pad thaita en itse syö koskaan ilman chilirouhetta ja sitä ei Asia Gardenista saa. Joten jouduin tyytymään miedompaan versioon. Aion kyllä käydä vielä kokeilemassa muitakin curreja. Asia Garden sijaitsee aivan pääkadun varrella näkyvällä paikalla.

Suomalaista ruokaa täältä Fuerteventuralta ei saa. Lumi-kahvilasta, joka on Las Palmeras –ostoskeskuksen yläkerran terassilla, saa Juhlamokkaa ja korvapuusteja. Nyt tänne on avattu vanhaan kaupunkiin tanskalainen ravintola Ugly Duckling (ruma ankanpoikanen), mutta en ole vielä käynyt. Siellä näytti olevan aika suppea ruokalista, vain muutamia vaihtoehtoja. Joka tapauksessa tässäpä nämä minun tähän asti löytämäni suosikkipaikat. Täytyy päivitellä listaa, jos ja kun uusia suosikkeja muodostuu!

Itsenäisyyspäivän korvapuusti ja lasillinen skumppaa Lumi-kahvilassa

Löysinpä supermarketista Wasan hapankorppuja!

Tervetuloa kokeilemaan tänne Corralejoon näitä ja monia muita ravintoloita! Eipä siis muuta kuin hyvää ruokahalua, buen provezzo!

Muu maa mustikka?

Tänään on mun vapaapäivä, mut ulkona on hirvee tuuli ja myrsky. Se alko eilen ja ulkona vaan ei kerta kaikkisesti ole miellyttävä olla. Eilisaamuna menin hotellipäivystyksille pyörällä. Välillä sai puskee toden teolla tuulta vastaan ja muutamia kertoja mun piti ihan pysähtyä paikoilleen, kun tuuli meinas temmata mut mukaan. Kaikki meriretket on peruttu ja reittilaivatkaan ei liikennöi. Tämmösiä arvaamattomia nää on nää luonnonvoimat!

Koska on myrsky, niin hyvällä omalla tunnolla voi linnottautua sisälle. Eilen kun olin päikkärundilla, niin arvasin, et joku kummiskin tulee kysymään, et mitä voi tämmösellä säällä tehdä. Olin jo varautunut kysymykseen ja mulla oli ässä hihassa: Las Rotondas! No aika arvattava ässä kylläkin... eli siis shoppailemaan saaren isoimpaan ostoskeskukseen pääkaupunki Puerto del Rosarioon. Tällä kysyjällä oli nuorisoa mukana, ja heille tämä ehdotus osui ja upposi ja sit mä neuvoin kaikki bussipysäkit, aikataulut, hinnat, reitit ja muut ja annoin viel kartankin käteen. Täyden palvelun paketti! Mut itse en aio tätä ehdotusta lähtee toteuttamaan, vaan tyydyn kykkimään himassa. Paitti pakko mun on vähän ulostaa itseäni täältä, koska jääkaappi ammottaa melkeen tyhjyyttäään. Niin ja sit vois kipasta locutorioon postaamaan tän mun tuotoksen. Ai mikä on locutorio? No se on espanjalaisten ”nettikahvila”. Siellä on nettipisteitä, siellä on myös puhelinkoppeja, mistä voi käydä soittamassa ja siinä samassa on monesti sekatavarakauppakin.

Tämmönen päivä onkin mitä mainioin bloggailuun ja ajattelin tehdä teidän iloksi vähän vertailuja näitten maitten kesken, joissa oon ollu töissä. Toki mun kokemukset Espanjasta rajottuu vaan Kanariansaarille, ja täälläkin tietty vaan Fuerteventuralle, joten manner-Espanjasta en tässä kohti voi puhua. Valitsin tähän muutamia osa-alueita, joiden erot näkyvät mielestäni aika selkeesti täällä, vaikka oon Kanariallakin ollut vasta reilut 2 kk.

1.       1. LIIKENNEKULTTUURI

THAIMAA: Melkoista vilinää ja vilskettä! Liikenteessä liikkuu autoja, mutta etenkin paljon skoottereita ja vauhdit kiihtyvät. Autokanta on monen kirjavaa, on uudempaa ja kalliimpaa autoa, mutta paljon myös lava-autoja. Skootterit toimivat perheajoneuvoina ja kirjaimellisesti koko perhe niitten päälle mahtuukin. Niillä rahdataan myös tavarakuormia. Thaimaassa on liikennesäännöt, mutta koska monet ajavat ilman korttia, eivät he ole niistä tietoisia. Thaimaassa ei myöskään ole hirveästi liikennevaloja, joten risteykset ovat monesti ongelmapaikkoja. Ei oikein tiedä, että kenen vuoro on milloinkin mennä ja jos jää odottamaan, niin ei pääse ikinä. Skootterilla paras taktiikka on alkaa pikku hiljaa hivuttautumaan keskelle risteystä ja kyllä yleensä sit joku väistää ja pääsee jatkamaan matkaa. Kuulostaa hurjalta, mut muuten voi joutua odottamaan loppupäivän.

Thaimaassa on tietystikin vasemmanpuoleinen liikenne, joka johtuu siitä, että englantilaisia on maassa ihannoitu. Tämä tietysti tuo oman haasteensa liikenteeseen meille suomalaisille ja tästä sekä edellä mainituista seikoista johtuen, ei autoilu/mopoilu maassa olekaan mitään kovin suositeltavaa. Jatkuvasti sattuu kolareita, etenkin mopoilla ja skoottereilla. Alinomaa saa myös lukea lehdistä ulkomaalaisille sattuneista kuolonkolareista. Tiestö ei ole mitään häävin kuntoista ja etenkin jos tiellä on vähänkin hiekkaa, lähtee helposti ns. mopo käsistä. Yksi ikävä seikka on myös se, että alkoholin nauttiminen ei thaimaalaisen ajamista rajoita. Etenkin juhlapyhinä on humalaisia liikenteessä. Illalla ja yöllä taksia tai tuk tukkia ottaessa kannattaa katsoa kuljettajaa vähän tarkemmalla silmällä, ei ole nimittäin ennen kuulumatonta, että kuljettajatkin ovat hieman (tai hieman enemmänkin) maistissa.

Yleisesti ottaen voisi sanoa, että Thaimaassa liikenne on villiä ja kaiken lisäksi ruuhkaista. Bangkokissa oli melkoiset ruuhkat ja Phuketissa myös! Turvallisuus on sivuseikka ja paikallisten asenteissa se näkyy hyvin myös. Esim. turvavöitä tai kypäriä käytetään vain silloin, kun tiedetään jossain olevan ratsian. Välinpitämättömyys on juurtunut syvälle, vaikka toki liikenneturvallisuutta yritetään erilaisilla kampanjoilla parantaa. Tosin huomasin, että thaimaalaiset eivät selkeästikään osaa edes tehdä uusia teitä. Khao Lakissa viime talvena tehtiin uusi asfaltti päätielle. Siitä tuli todella kuoppainen ja röpelöinen.

Uskaltaako Thaimaassa sitten liikenteessä liikkua ollenkaan? Vaikka se välillä voikin tuntua, että siellä on henkensä kaupalla, niin paikalliset tuntuvat kuitenkin jotenkin pystyvän kaaoksessa luovimaan. Suurin osa sattuneista onnettomuuksista sattuukin ulkomaalaisille. Turvallisempaa siis pysytellä itse kyydissä ja katsastaa hieman tarkemmin, mihin ja kenen kyytiin menee. Jos Thaimaassa haluaa esim. skootteria/moottoripyörää ajaa, niin siihen riittää ihan suomalainen kortti, mutta silloin pitää olla moottoripyöräkortti. Yleensä ulkomaalaisten ajolupia ja kypäriä valvotaan paljon tarkemmin kuin paikallisten, mutta sakot ovat pieniä (300-500 bahtia).

Oma lukunsa on parkkeeraus. Ihan mihin tahansa ei passaa parkkeerata. Monissa paikoissa on parkkeeraus kiellettyä, se ei tosin paikallisia näytä aina rajoittavan. Parkkeeraus on ruuhkaisilla paikoilla ongelma, sillä parkkitilaa ei yksinkertaisesti vain ole tarpeeksi. Esimerkiksi kauppakeskusten parkkihalleihin saatetaan joskus päästää liikaa autoja, jolloin paikkaa etsiessä ihmiset turhautuvat, ja jättävät auton vaan johonkin kulkureitille. Yleisiä parkkialueita ei oikeastaan juurikaan ole. Teiden varret on monesti skoottereita täynnä, ja tämä kaventaa entisestään kapeita teitä ja hankaloittaa liikenteen sujumista. Yleisesti ottaen parkkeeraus ei ole maksullista kuin joillakin harvoilla paikoilla.

KREIKKA: Thaimaahan verrattuna jo eurooppalaisempi meininki, mutta... ihan kohdallaan ei ole kaikki täälläkään. Mopoja ja skoottereita liikkuu täälläkin ja Thaimaan tapaan niilläkin on vauhtia. Liikkeessä on myös aika paljon vanhoja ja huonokuntoisiakin autoja. Kreikan tilanne näkyy autokannassa, mutta myöskin tiestössä. Julkisten varojen puuttuessa ei infrastruktuuria juurikaan pystytä ylläpitämään. Liikennesäännöt ovat samat kuin Suomessa ja yleisesti ottaen niitä kyllä noudatetaan. Etenkin pienillä saarilla tiestö on kapeaa ja kiemuraista ja siellä paikallisetkin ajavat maltillisesti.

Huono puoli kreikkalaisessa liikennekulttuurissa on sama kuin Thaimaassa eli täälläkään ei ole kovin suuri kynnys lähteä rattiin alkoholin nauttimisen jälkeen. Yleensä väki menee baareihin ja yökerhoihin omilla autoilla ja niillä myöskin sieltä pois lähtee. Ja turha luullakaan, että he koko illan (tai paremminkin yön, sillä Kreikassa mennään yökerhoihin vasta puolen yön jälkeen) pelkkää vettä joisivat. Sama juttu kuin Thaimaassa, että pyhien aikaan on etenkin oltava liikenteessä varovaisena, sillä humalaisia on teillä liikkeellä.

Kreikassa loma-alueille saattaa syntyä ruuhkia kuumimman sesongin, eli etenkin heinä-elokuun aikaan. Tämä ei välttämättä ole paras ajankohta Kreikassa lomailla, jos haluaa autoilla omin päin. Muuna aikana teillä on huomattavasti väljempää. Yksi suuri ongelma myös Kreikassa on parkkeeraus. Suosituissa paikoissa se voi olla melkoista painajaista. Autoja kolhiintuu helposti. Kreikassa ei ainakaan viime kesänä ollut lainkaan pysäköinninvalvontaa. Se toiminta on varojen puutteessa lakkautettu. Se aiheuttaa sen, että kreikkalaiset pysäköivät mihin vain. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että paikalle saa pysäköidä, mikäli se ei tuki kulkureittiä. Ja kulkureitiksi riittää se, että siitä mahtuu juuri ja juuri melkein kylkiä hipoen ohi. Periaatteessa monissa paikoissa on pysäköintikieltomerkkejä, mutta niitä ei noudateta. Kreikassa myöskin on ihan sallittua jättää auto ”hetkeksi” kielletylle paikalle – tai vaikkapa keskelle katua – hätävilkut päällä ja mennä asioimaan viereiseen liikkeeseen. Tätä näkee siellä alinomaa. Tai joskus joku toinen jää autoon istumaan ja tarpeen tullen voi sitä siirtää. Nopeusratsioitakaan ei juurikaan näy, eli valvonta juuri tällä hetkellä on todella ontuvaa varojen puuttuessa. Silloin tällöin ajolupia tarkastetaan, joten hyvä on muistaa, että esim. B-kortilla Kreikassa saa ajaa vain 50cc skootteria.

Kreikassa kuitenkin autoilu omin päin on kohtalaisen turvallista ja ihan suositeltavaakin, kunhan pysyttelee päällystetyillä teillä. Hiekkatiet voivat olla huonokuntoisia ja kuoppaisia ja siellä tulee helposti rengas- tai alustavaurioita, joita normaalisti autojen vakuutukset eivät korvaa.

KANARIA: Täällä Fuerteventuralla liikennekulttuuri on maltillista. Täällä on maanteillä pääasiallisesti max 90 km/h nopeusrajoitus, ja nopeuksia myös valvotaan ja sakot ovat tuntuvia (n. 300e ylöspäin). Samat liikennesäännöt pätevät kuin Suomessakin.

Täällä myöskin liikennesääntöjä noudatetaan. Ja mikä on itselleni ennen näkemätöntä: jalankulkijat ja pyöräilijät huomioidaan! Jos jalankulkija on saapumassa ylittämään suojatietä, n. 99% autoista pysähtyy. Tämä koskee sekä henkilö- että linja-autoja. Vastaavaa en ole toistaiseksi nähnyt missään maailmassa. Paikalliset ovat tähän jopa niin tottuneita, että voivat lähes suuttua, jos tietä ei annetakaan.

Täällä Fuerteventuralla käytetään todella paljon liikenneympyröitä. Itseäni se alkoi lähestulkoon jo raivostuttaa. Täällä ei pääse maantiellä kuin vähän matkaa eteenpäin, kun jo tulee liikenneympyrä vastaan. Joka ikiseen pienen kyläpahasen tienristeykseen on rakennettu liikenneympyrä. Myös keskusta-alueet ovat niitä täynnä. Niihin ollaan selvästikin täällä ihastuttu! Toinen asia, joka täällä ärsyttää, on yksisuuntaiset kadut. Niitä on esimerkiksi tämä Corralejo täynnä. Tietysti se on tullut käytännön pakosta, koska kadut on niin kapeita, että ei niille mahdu kuin yksi auto rinnakkain, mutta toisaalta, suurin osa kaupunkialueesta on rakennettu silloin, kun autot ovat jo olleet olemassa, joten tämä lienee ollut tietoinen ratkaisu. Tämän takia täällä joutuukin paljon ajelemaan ristiin rastiin esim. kun noudetaan asiakkaita hotelleilta tai viedään heitä sinne.

Tiet ovat täällä hyväkuntoisia, paitsi hiekkateille ei parane täälläkään normiautoilla lähteä. Jos sinne mielii, on jeeppi ainoa järkevä vaihtoehto. Kävelyteitä on täällä myöskin hyvin joka puolella ja samaten pyöräteitä. Pyörätiet eivät vaan aina ole kovin hyvässä kunnossa ja joskus tienvarren koristepuskat rehottavat niin, että ne tukkivat läpikulun. Mutta huomattavasti enemmän täällä pyöräilijöitä näkee kuin Thaimaassa tai Kreikassa, joissa molemmissa kevyttä liikennettä ei ole juurikaan edes otettu huomioon kaupunkisuunnittelussa.

Parkkeerauksesta täällä en ole kovin hyvin perillä, koska liikun täällä polkupyörällä, mutta eri väriset viivat kertovat sen, mihin saa ja ei saa parkkeerata. Yleensä parkkeeraus ei täälläkään ole maksullista.

LIIKENNEVERTAILUN VOITTAJAKSI SELVISI: KANARIA (turvallisuudellaan)

Corralejon paikallispoliisi - heitä näkee täällä liikennettä valvomassa

Fuerteventuran taksit ovat siistejä ja edullisia

2.      2. RUOKAKULTTUURI

THAIMAA: chili, chili ja chili. Se on Thaimaan ruokakulttuurin tärkein ainesosa. Ainakin jos paikalliselta kysytään. Paikalliset sanovat, että jos syövät aterian ilman chiliä, heistä tuntuu kuin he eivät olisi syöneet mitään. Toki muitakin mausteita käytetään, kuten inkivääriä, mustapippuria, basilikaa ja sitruunaruohoa.

Thaikeittiössä on paljon tulisia ruokia, kuten tom yum –keitto ja curryt. Jos ei ruoassa ole chiliä, voi siihen lisätä chilirouhetta tai chilillä maustettua kalakastiketta. Curreista ei varsinaisesti voi sanoa, mikä on tulisin, sillä kaikkia voidaan valmistaa eri tulisuusasteilla, riippuen siitä kuinka paljon currytahnaa käytetään. Mutta perinteisesti punainen curry on tulista, kun thaimaalaiset itse sitä syövät. On punaista, vihreää, keltaista, Panang ja Massaman currya. Kaikki hyviä! Toki thaikeittiössä saa myös ei tulisia ruokia. Kastikkeista esim. sweet & sour (hapanimelä),osteri- ja soijakastikkeet eivät ole tulisia. Hapanimeläkastike onkin monen suosikki. Yleensä thairavintolassa valitaan ensin pääruoka, joka voi olla kana, naudanliha, katkaravut, mustekala tai kasvikset ja sen jälkeen valitaan, missä kastikkeessa ne halutaan. Lisukkeeksi tilataan yleensä steamed rice eli höyrytetty riisi. Thairiisi on hyvää jasmiiniriisiä. Nuudeleitakin käytetään ja niitäkin on monenlaisia, paksumpia ja ohuempia. Paistettua riisiä (fried rice) voi myös tilata ja sitä saa myös erilaisilla lisukkeilla, esim. kasviksilla, kananmunalla tai cashew-pähkinöillä. Paistetun riisin voi ottaa vaikka pelkästäänkin vaikkapa lounaaksi. Se on myös edullinen vaihtoehto.

Omia thairuokasuosikkejani ovat pad thai (nuudeliwokki), curryt (vaikea sanoa, mikä olisi suosikkini, kaikki ovat hyviä) sekä tom kha –keitto (kookosmaitokeitto, jossa paljon sitruunaruohoa). Kun olen Thaimaassa, syön yleensä hirveästi katkarapuja ja mustekalaa, koska ne ovat siellä niin edullisia. Erikoista kyllä, mutta minulla on jopa ikävä Thaimaan marketeissa myytäviä purkkinuudeleita (cup noodle), joissa on purkissa nuudelit, maustepussit ja kertakäyttöhaarukka ja siihen päälle kaadetaan vaan kuuma vesi ja annetaan hetken hautua. Luulin, että nämä olisivat samanlaisia kaikkialla ja toiveikkaana ostin niitä täällä Kanarialla. Suuri pettymys! Ensinnäkään eivät ole tarpeeksi tulisia ja maku ei ole muutenkaan kohdallaan.

KREIKKA: Välimerellinen ruokavalio on maailman terveellisin – näin sanotaan. Syykin on selvä: oliiviöljyn käyttö. Ja nimenomaan extra virgin oliiviöljyn. Oliiviöljyä Kreikassa sitten käytetäänkin. Sitä lorotellaan desitolkulla ruokaan kuin ruokaan. Salaatin päällekin kunnon luraus ja lopuksi leipää dipataan salaatista jääneeseen öljyliemeen. Kreikan kielessä on tälle tapahtumalle ihan oma sanakin – papara.

Salaatti ja vihannekset ovat yleensä aterian kulmakivi. Kreikkalaisessa salaatissa ei käytetä salaatinlehteä, vaan ainesosat ovat tomaatti, kurkku, sipuli ja yleensä vihreä paprika. Lisäksi laitetaan oliiveja ja kimpale fetaa päälle. Ja tietysti oliiviöljyä ja mausteita. Jos ihmettelet, miksi et saa salaatista saman makuista kotona, voin kertoa, että samanlaisia auringossa kypsyneitä, makeita ja mehukkaita tomaatteja ei Suomesta saa. Vihannesten maut ovat ihan erilaiset, kun ne on tuoreita, juuri kerättyjä. Ja kun vaeltelet kaupan oliivihyllyillä, ei kannata hinnasta tinkiä. Valitse kivellisiä aitoja kreikkalaisia oliiveja. Ne ovat parhaita. Kivettömiä ei kannata edes yrittääkään. Kiven poisto vie oliivista maun ja pilaa koostumuksen. Lisäksi on tietysti feta. Älä ainakaan sorru vähärasvaisiin kuutioihin. Osta kokonaisena palana ja älä välitä rasvaprosenteista, mikäli pyrit autenttiseen makuun. Kaiken kruunaa tietysti salainen resepti eli mausteet! Ilman niitä ei salaatti oikeaa makua saa.

Toki kreikkalainen keittiö on paljon muutakin kuin salaatti. Parasta antia ovat erilaiset mezeet eli alkupalat, joista kreikkalaiset koostavat monesti koko aterian. Mikään ei voita vaikkapa friteerattua saganaki-juustoa tai kesäkurpitsapalleroita. Ja entäpä sitten tzatsiki! Aaaah... Pääruuat ovat monesti lihapainotteisia, kuten moussaka (munakoiso-lihapaistos), pastitsio (kreikkalainen makaronilaatikko) tai stifado (lihasipulipata). Kun kreikkalaiset menevät mezepaikkoihin, he tilaavat moneesti grillimixin ja pöytään ilmestyy erilaisia vartaissa grillattuja lihoja ja vaikka vallan mitä. Melkoista mättöä liharuuista pitäville! Itse tyydyn esimerkiksi gemistaan eli täytettyihin paprikoihin tai bourekiin (peruna-kesäkurpitsapaistos, jota saa Kreetalta).

Kreikkalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu olennaisena vielä leipomot. Kreikkalaiset haluavat käyttää tuoretta leipää, eikä mitään lisäainepakattua kuivaa känttyä. Leipomoista saa toki paljon kaikkea muutakin kivaa, kuten feta- ja pinaattipiiraita sekä leivonnaisia. Lefkaksella yksi erikoisuus on esimerkiki ladopita eli öljypiiras, joka on makea, erittäin mureneva piiras. Epäilyttävästä nimestään huolimatta hyvänmakuinen. Vertailumaista Thaimaasta ja Kanarialta ei leipomoja löydy lähellekään samassa suhteessa kuin Kreikasta. Kreikassa niitä on lähestulkoon vieri vieressä. Thaimaassa ei oikeastaan käytetä leipää eikä sellaisia leivonnaisia kuin meillä, joten ”leipomot” ovat lähinnä ulkomaalaisten pitämiä pullapuoteja. Kanarialla on leipomoita, mutta niiden valikoimat ovat huomattavasti suppeammat kuin Kreikassa.

Onko kreikkalainen ruokavalio sitten terveellinen? Mene ja tiedä. Yleensä siellä ollessa voi kertyä hieman (tai hieman enemmänkin) lisää painoa eikä kreikkalaiset laske kaloreita. He ottavat vähän viiniä ja välillä vähän ouzoa tai jopa rakia/tsipouroa. Ja elävät pitkään.

KANARIA: Kanarialaiseen (ja oletettavasti myös espanjalaiseen) ruokakulttuuriin kuuluvat tapakset. Niitä on kymmeniä erilaisia, mutta oma ehdoton suosikkini on gambas al ajillo eli valkosipulikatkaravut. Täältä saa myöskin esimerkiksi friteerattuja sieniä, mustekalaa erilailla valmistettuna, vuohenjuustoja tuoreesta kypsään, kouskousia, papas arrugadas eli ryppyperunoita, joiden kanssa tarjotaan yleensä mojo-kastikkeita (picon eli tulinen, rojo eli punainen ja verde eli vihreä).

Pääruokana täällä syödään monesti tuoretta kalaa. Täällä on paikallisia kalalajikkeita, joiden suomenkielisiä nimiä en edes tiedä. Kalaa saa joko kokonaisena grillattuna tai fileenä. Myös mustekalaa on tarjolla. Ja tietysti yksi paikallinen suosikkiruoka on paella ja se valmistetaan monessa paikassa ainoastaan vähintään kahdelle. Paella marisco on tietysti oma suosikkini, sillä siinä on katkarapuja, simpukoita ja mustekalaa.

Palan painikkeena voi juoda viiniä tai seurustelujuomaksi käy myös sangria, joten monet paikat valmistavat itse. Laadussakin on eroja. Ja ”jälkiruuaksi” tuodaan monesti ron miel eli hunajarommi.

Tuoretta maitoa ei täällä juurikaan käytetä, koska saarella ei ole lehmiä. Maito onkin pääasiassa iskukuumennettua pitkään säilyvää. Toki muita maitotuotteita on saatavilla, mutta kaikki lukuunottamatta vuohenjuustoja ja vuohenmaidosta valmistettuja tuotteita, ovat tuotuja. Fuerteventura on omavarainen ainoastaan vuohenjuuston ja tomaatin suhteen. Ja uskoisin, että myöskin kalan, sillä ympäröivissä Atlantin vesissä uiskentelee vielä hyvin saalista.

RUOKAVERTAILUN VOITTAJAKSI SELVISI: KREIKKA (monipuolisuudellaan ja herkullisuudellaan)

Paella marisco

3.       3. KIELITAITO

THAIMAA: Thaimaalaisten vieraiden kielien taito on vähintäänkin rajoitettua. Englantia osataan eniten, mutta monilla thaimaalaisilla sanavarasto on heikko ja aksentti hyvin voimakas. Esimerkiksi r-kirjainta ei osata lausua ollenkaan, joten sekin tuo haastetta ymmärtämiseen. Monesti asioita saa tankata moneen kertaan, ennen kuin vastapuolen saa ymmärtämään puoltakaan. Mutta jotenkin asiat kuitenkin yleensä ratkeavat. Välillä tarvitaan kuitenkin erittäin paljon rautalankaa ja pitkät hermot. Thaimaalaistenkin englantia oppii pikkuhiljaa ymmärtämään paremmin, kun huomaa miten he eri sanoja ja äänteitä lausuvat.

KREIKKA: Kaikki kreikkalaiset eivät suinkaan puhu englantia, eivät edes matkailualueilla. Mutta pääsääntöisesti Kreikassa pärjää englannilla kohtalaisen hyvin. Yleensä ravintoloissa ja hotelleissa puhutaan englantia, monissa kaupoissa ja liikkeissä myös. Kreikassa en ole juurikaan törmännyt kieliongelmiin ja asiat ovat aina selvinneet suhteellisen helposti.

KANARIA: Olen todella yllättynyt paikallisten englanninkielen taidosta – tai sen puutteesta. Toki hotelleissa puhutaan englantia, mutta esim. kaikissa ravintoloissa tarjoilijat eivät välttämättä puhu. Saatikka muissa paikoissa. Täällä ulkomaalaisille aletaan puhua lähtökohtaisesti espanjaa. Lähestulkoon pidetään oletuksena, että kaikkihan espanjaa nyt osaavat. Ehkä se johtuu siitä, että espanja on yksi maailmankieli toisin kuin kreikka tai thaikieli. Kreikassa ja Thaimaassa ei kukaan odottanut, että ulkomaalainen osaisi puhua heidän kieliään. Kuvittelin, että Kanarialla on matkailtu jo vuosikymmenet (tosin täällä Fuerteventuralla ei niin pitkään kuin vaikka Gran Canarialla ja Teneriffalla, sillä täällä matkailu alkoi kehittyä pari vuosikymmentä myöhemmin), joten oletin kielitaidon olevan paremmalla tasolla. Täällä töitä tehdessään saa lähestulkoon pyydellä anteeksi, jos ei itse osaa espanjaa. Ja oma espanjankielen taitonihan on aika rajallinen, toki koko ajan opin lisää ja yritän sönköttää sillä vähällä espanjalla, mitä taidan. Välillä menee vähän mönkään (para beber=vauvoille?!)

KIELITAITOVERTAILUN VOITTAJAKSI SELVISI: KREIKKA (parhaalla kielitaidollaan ja asenteellaan)

4.       4. ILMASTO

THAIMAA: Thaimaassa on trooppinen ilmasto, jota säätelee monsuunit. Kosteusprosentti on ihan eri lukemissa verrattuna Eurooppaan, ja se aiheuttaakin ongelmaa esimerkiksi pyykkien kuivattamiselle ja vaatteiden säilyttämiselle (pitää säilyttää mahdollismman ilmavasti, ettei homehdu). Thaimaassa ei ole varsinaisesti kesää ja talvea, sillä siellä on aina lämmin (tietysti vuoristoalueet ovat asia erikseen, mutta puhun nyt lähinnä lomamatka-alueista). Vuoden aikana on viileä ja kuiva, kuuma ja kuiva sekä sadekausi. Varsinaisella sadekaudella en ole koskaan Thaimaassa ollut. Paikalliset sanovat, että silloin voi sataa joka päivä ja päivät läpeensä. Mitään ei voi tehdä ja mihinkään ei voi mennä. Mutta siltikin on lämmin, vaikka sataa.

Itseäni kosteus ei ole Thaimaassa haitannut, vaan oikeastaan olen huomannut että oma ihoni voi tuossa ilmastossa hyvin, koska minulla on hyvin kuiva iho, joka muuttuu koti-Suomessa ihan korpuksi. Lisäksi Thaimaassa mulla hiukset ja kynnet kasvaa tosi hyvin, eikä kynnet raksahtele poikki samanlailla kuin Suomessa ollessa. Thaimaassa myös aurinko hoitaa hiustenvaalennuksen – kätevää!

Yleensä talvella Thaimaassa ei sada kovin paljoa, ja jos sataa, niin lähinnä kuuroluonteisesti. Voi olla, että hetken (10-15 min) tulee vettä ihan kaatamalla ja sen jälkeen paistaakin aurinko.

KREIKKA: Kreikassa on paljon kuivempi ilmasto kuin Thaimaassa. Sen takia keskikesän 40 asteen helteet tuntuu paljon tukalammalta. Mut ei toki mulle liian kuumalta tietystikään J Kesällä ei paljon sada, mikä näkyy siinä, että maasto kuivaa ja maastopaloja syttyy herkästi. Kaikki menee ruskeaksi ja kuolleen näköiseksi kevään viherloiston jälkeen.

Talvet ovat kylmiä ja kosteita. Taloissa ei ole sellaisia eristyksiä ja lämmityksiä kuin Suomessa, joten kostea kylmyys tuntuu sisätiloissa paljon pahemmalta kuin kuiva pakkasilma Suomessa. Itse asiassa olisin talvella mieluummin Suomessa kuin Kreikassa, ellen sitten saisi kunnolla lämmitettyä taloa Kreikassa. Viime huhtikuun puolivälissä olin Kreetalla ja meinasin jäätyä sinne. Etenkin iltaisin ja öisin oli niin kylmä, että vaikka mulla oli samat vaatteet kuin Suomessa, en meinannut tareta. Jotenkin kai se meri-ilmasto tekee sen. Ja välillä oli päivällä kuitenkin ihan auringonottokelit.

KANARIA: Kanarian ilmasto on hieman samanlainen kuin Kreikassa, mutta talvisin päivälämpötilat ovat korkeammat. Siihen vaikuttaa Golf-virta. Täällä muutenkin lämpötilan vaihtelut kesän ja talven välillä ei ole niin suuret. Tosin täälläkin on ilmaston lämpeneminen havaittavissa ja kesäisin päästään joskus 40 asteen lämpötiloihin. Nyt talvisaikaan ei ole sellaisesta vaaraa. Tosin esim. viime viikolla oli päivisin tosi lämmintä ja illatkin leudompia. Mutta kylmempi aika on vielä edessä tammi-helmikuussa ja silloin yölämpötilat voi pudota 10 asteen tuntumaan.

Tää on tietysti Suomesta tultaessa ihanteellinen paikka. Sadettakin täällä saadaan suhteellisen vähän. Tosin tuolla läntisillä Kanariansaarilla sadetta tulee enemmän kuin täällä itäisillä. Toisaalta tuulta täällä Kanarialla riittää myös, etenkin tämä Fuerteventura on oikein tuulten saari. Tuuletonta päivää ei taida olla olemassakaan, tosin joskus tuuli on vähän tyynempi ja silloin onkin mukava olla. Joskus tuuli taasen kiihtyy oikein myrskylukemiin niin kuin nyt parin päivän ajan. Kesällä tuuli on varmasti ihan hyvä, koska sitten ei ole niin kuuma. Mut näin talvella ei tartteis kyllä ihan niin paljoo tuulla.

Kaken kaikkiaan mulle tää Kanarian ilmasto on talvella liian kylmä. Täällä ei myöskään ole lämmityksiä taloissa ja siksi kämpilläkin on joskus hieman koleaa. Toistaiseksi tosin vielä tarkenee, mut saa nähdä miten käy, jos muuttuu tästä vielä viileämmäksi. Yksi juttu mua ihmetyttää ja se on se, et miksi tänne ei tehdä Suomesta kesällä matkoja? Vai onko syy se, että kesällä matkustetaan mieluummin lähemmäksi Välimerelle, jonne on lyhyempi lento. No, ihan järkeenkäypä selitys, mut jos mä itte Kanarialle haluaisin, niin kyl mä tulisin mieluummin kesällä. Tai vaikka keväällä tai syksyllä. Mut mä oonkin mä ja kun muut makaa rannalla tai altaalla niin mä hytisen täysissä tamineissa. Eli oon tämmönen lämpimän lapsi J

ILMASTOVERTAILUN VOITTAJAKSI SELVISI: THAIMAA (takuuvarmalla lämmöllään ympäri vuoden)

Corralejon dyynien ranta aurinkoisena päivänä

5.       5. YLEINEN SIISTEYS, JÄTTEET JA KIERRÄTYS

THAIMAA: Thaimaassa ei oikein kierrätystä ole vielä laisinkaan. Kaikki roskat työnnetään samaan paikkaan ja roskaahan siellä syntyy. Tuntuu, et kaikki myydään siellä yksittäispakattuna, joten pakkausmateriaaleistakin kertyy varmasti melkoiset jätevuoret. Thaimaassa on tapana pistää roskat kadunvarteen päivän päätteeksi pimeän tullen. Toki roskalaatikoitakin on, mutta aina niihin ei mahdu, joten niiden ympärillekin kertyy tavaraa. Ja toki roskapussit voi jättää sellaisenaankin kadulle. Niin tekevät mm. jotkut ravintolat. Ja kun ihmiset ovat kadulta hävinneet, juhlivat rotat roskapusseilla. Kyllä, Thaimaassa on rottia aika paljonkin, ja etenkin ihmisten kaikottua ne tulevat esiin. Mutta kyllä niitä näkee silloin tällöin vipeltelemässä ravintoloiden lähistölläkin ruoanetsinnässä. Torakoita on myös ja niitäkin juoksentelee kadulla. Kerran juoksi yksi mun jalan yli, kun istuin yhessä baarissa ulkosalla. Tosin niistähän sanotaan, etteivät ne ole likaisuuden merkki.

Thaimaalaiset itsekään ei oo mitään ympäristötietoisimpia. He dumppaavat roskia surutta luontoon, kun kukaan ei nää. Viime talvena muistan lukeneeni, että Phuketissa jotain rekkoja oli pidätetty, jotka kärräsivät lasteittain jätettä (joka oli todennäköisesti peräisin hotelleista) suoraan luontoon. Ja Khao Lakissa viime talvena kävelyllä pusikoissa oli jos jonkinlaista tavaraa. Hotellialueita kyllä pidetään yleensä siisteinä. Rannatkin on ainakin vielä siistejä paikkoja. Toki matkailijan tulee tehdä oma osansa ja pitää paikat siistinä. Tosin monet matkailijat valittavat sen olevan vaikeaa, kun yleisiä roskiksia saa hakemalla hakea. Se on kyllä totta! Siihen Thaimaa voisi panostaa. Mutta niin kauan kun niitä ei ole, on vaan kannettava omat roskat mukanaan. Ei se sen kummempaa ole! Jos itse on roskan aiheuttanut, on velvollinen huolehtimaan sen menemisestä roskikseen.

KREIKKA: Valitettavasti ei ole Kreikassa jäteasiat paljon paremmalla tolalla kuin Thaimaassakaan. Täällä sentäs on kehitetty jotain alkeellista kierrätystä ja erivärisiin laatikoihin tulisi laittaa esim. lasi. Mutta käytännössä tämä ei tunnu toimivan. Ensinnäkään näitä erivärisiä säiliöitä ei juurikaan ole, ja vaikka olisikin niin ihmiset ei niitä käytä. Melkoinen välinpitämättömyys siis vallitsee. Myös Kreikassa on yleisiä roskiksia vaikea löytää. Hotelleissakin monesti etsin roskista yleisistä tiloista – tuloksetta. Kreikassa taloustilanteen myötä rahaa ei heru mihinkään julkisiin projekteihin. Infrastruktuurin taso heikkenee koko ajan, mutta varaa ei ole kunnostaa. Maa on kerta kaikkisesti pulassa. Ankarat säästötoimet koettelevat kaikkia. Matkailijoille tilanne ei viikon parin aikana juurikaan näy. Loma-alueilla on suhteellisen siistiä ja siellä matkailun avulla ihmiset myös saavat itsensä kohtalaisen hyvin elätettyä. Mutta tarkemmin ajatellen, monissa pienissä kylissä elellään niin kuin on aina eletty vuosikymmenet tai jopa vuosisadat. Kreikkalaisten yleiseen asennoitumiseen ei ole kuulunut huoli huomisesta, mikä näkyy myöskin jäteasioissa.

Kreikassa mielellään myydään ja ostetaan kaikki isoissa pakkauksissa. Tämä johtuu siitä, että perheet asuvat yhdessä. Kreikassa vuonna 2012 25-34 -vuotiaista miehistä 62% asui kotonaan. Tämä on ihan normaalia. Kotoa muutetaan pois vasta, kun mennään naimisiin. Sukupolvet myös asuvat yhdessä, eli kreikkalainen koti voi olla melkoinen kommuuni. Toki tämäkin on muuttumassa etenkin kaupungeissa, mutta tästä johtuen kun jotain ostetaan, sitä ostetaan paljon, ja näin ollen tarvitaan suuria pakkauksia. Kreikassa sain etsimällä etsiä pienempiä shampoopulloja, kun en halunnut ostaa puolta litraa kerralla yksin asuessa. Kreikkalaiset käyttävät myös erittäin paljon lähiruokaa, joka on teollisen tuotannon ulkopuolella ja pakkaamatonta. En voisi kuvitellakaan kreikkalaisen perheenäidin menevän markettiin ja ostavan pakattuja valmismikroaterioita! Sehän olisi pyhäinhäväistys!

KANARIA: Täällä Fuerteventuralla on yleisesti ottaen siistiä ja erittäin eurooppalaista. Mutta asia, joka pistää silmään kadulla kävellessä on koirankakat! Täällä pitää todellakin katsoa jalkoihinsa, jotta ei saa jalkaansa ruskeaa yllätystä. Niitä on etenkin tässä keskustan jalkakäytävillä, missä on paikallisasutusta, ja missä paikalliset koiriansa ulkoiluttavat. Täällä ei kakkoja korjata talteen. En muista törmänneeni tähän ongelmaan muualla, joten olen miettinyt, että ovatko muualla koiranulkoiluttajat jo niin valveutuneita, vai eikö kaupunkialueilla sitten vaan ulkoiluteta koiria. En osaa sanoa, en ole ennen tätä kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Olen toki nähnyt koirankakkoja tienpientareilla Suomessakin, mutta en tässä määrin kaupungin asfaltoiduilla jalkakäytävillä. Kerrankin näin erään pikkupojan pissivän talon seinään ihan muina miehinä. Sen jälkeen olen alkanut kiertää seinien vieressä olevia kosteita paikkoja. Aloin epäilemään, että olisiko se täällä yleisempikin käytäntö...

Kierrätys täällä on hyvää. Täällä on maanalaiset säiliöt sekajätteille, sekä erivärisiä tarkoin merkittyjä keräyslaatikoita muoville&metallille&tölkeille (nämä kaikki samaan laatikkoon), lasille ja paperille&kartongille. Ja erikseen vielä astioille, joissa on ollut öljyä. Näitä keräyspisteitä on useita tässä Corralejon kaupunkialueella. Täällä on myös määräys, että roskia saa viedä vain klo 20 jälkeen. Selitys oli, etteivät ne ala haisemaan lämpimässä. Tuo tuntui vähän oudolta, sillä en usko, että niitä isoja maanalaisia säiliöitä esimerkiksi edes joka päivä tyhjennetään... Ja eihän täällä nyt ole edes niin lämminkään. No, kiltisti olen kiikuttanut roskat astioihinsa kello kahdeksan jälkeen illan pimeydessä.

YLEISTÄ VIELÄ JÄTTEISTÄ: Se mikä puuttuu kaikista näistä maista, on myös pullojen keräys. Tai ainakaan en itse ole vielä törmännyt. Thaimaassa ja Kreikassa olen tunkenut ne sekajätteeseen, koska en ole parempaakaan paikkaa keksinyt. Ehkä olen ollut vain itse huonosti valveutunut, mutta toisaalta, jos keräyslaatikoita ei löydä, niin sitten asia on jo huonosti organisoitu. Täällä Kanarialla sentäs on selkeästi merkitty, että keltaisiin laatikoihin laitetaan mm. muoviset juomapullot. Ehkä näissä kaikissa maissa kierrätykseen motivoisi paremmin, jos pulloissa olisi pantti niin kuin meillä Suomessa. Tosin mielestäni kierrätyksen ja ympäristötekojen ei pitäisi olla rahariippuvaisia. Jokaisen pitäisi itse ymmärtää omien tekojensa merkitys ihmiskunnan ja tämän kotiplaneettamme tulevaisuudelle. Luin juuri mielenkiintoisen jutun italialaisesta miehestä, joka on aikaansaanut muutosta jäteasioihin Italiassa. Siellä monet kaupungit pyrkivät nyt nollatasoon jätteissä. Eli pyritään siihen,että sellaista jätettä joka pitäisi dumpata johonkin tai polttaa, ei edes syntyisi. Hän on saanut jätteenpolttolaitoshankkeita tyrehdytettyä, kun on osoittanut, miten epäterveellisiä niiden aiheuttamat päästöt ovat lähiympäristölle ja sen ihmisille. Erittäin kannatettava ajatus, että KAIKKI jäte saataisiin jotenkin kierrätettyä! Mutta tarkistettavaa olisi meidän ihmisten kulutustottumuksissammekin, jotta jätettä ei kertyisi niin paljon. Onko kaiken pakko olla pakattua? Onko pakko hankkia uutta, jos entinen vielä toimii? Tarvitsemmeko tosiaankin kaikkia niitä hilavitkuttimia, mitä markkinamiehet päämme menoksi suunnittelevat?

Nyt harhaannuin jo hieman aiheestakin, mutta nämä kysymykset ovat askarruttaneet omaakin mieltäni viime vuosina. Ainakin olen kulutusta ja ostamista rajoittanut aika paljonkin tässä opaselämässä, sillä olen kyllästynyt tavaran rahtaamiseen paikasta toiseen. Sen vuoksi en ole täällä Fuerteventurallakaan ollessani ostanut kuin ruokaa ja muutamia hygienia/kosmetiikkatuotteita, joita olen tarvinnut, kun entinen on loppunut. Mutta jotta pysytään aiheessa:

SIISTEYS- JA JÄTEVERTAILUN VOITTAJAKSI SELVISI: KANARIA (toimivimmalla kierrätyksellään, vaikka koirankakat ärsyttävätkin :D)

Ostoskeskukset ovat täynnä tavaraa, mutta mihin tätä kaikkea tarvitaan?

Tässäpä muutamia vertailuja. Jos näistä kolmesta pitäisi valita ympärivuotinen asuinpaikka, niin se olisi aika vaikeaa. Kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa, ja tässähän on vertailtu vasta muutamia osa-alueita. Toki asuinpaikkaa valitessa pitäisi ottaa huomioon vielä paljon muitakin asioita kuten turvallisuus, toimeentulo, elinympäristö jne. Mulle kyllä lämpö ja hyvä sää ovat ratkaisevat tekijät, joten ihanteellisinta olisi asua talvet Thaimaassa ja kesät Kreikassa J

Ai niin ja yks juttu vielä. Täällä oli viime viikolla Sateenkaari-festivaalit. Se on tämmösten seksuaalivähemmistöjen tapahtuma. Oli paraatia, konserttia, rantabiletä jne. Seurasin ihan ohimennen yhtä esitystä ja siinä oli jotain transuja koikkelehtimassa lavalla puolialasti. Täytyy sanoa, että tässä vertailussa Thaimaan ladyboyt löi nämä esiintyjät laudalta ihan sata nolla!

Eikun adios vaan täältä tuulten saarelta ja muchos besos!