Terveisiä Lefkakselta

Täällä sitä ollaan oltu Lefkaksella nyt jo yli 3 kuukautta. Tulin tänne huhtikuun lopussa lennolla Düsseldorfin kautta. Pari viikkoa oli aikaa tutkailla paikkoja ja laittaa kaikki kuntoon ennen kun ensimmäiset asiakkaat tuli. Oon täällä yksin, tai siis ainoana Aurinkomatkojen oppaana. Onhan täällä toki paljon muita oppaita suomalaisilta ja ennen kaikkea ulkomaisilta matkanjärjestäjiltä. Lähimmät oman firman kollegat on 100 km päässä Pargassa ja kerran viikossa nähdään lentokentällä. Mut siel on monesti niin kiire, et ei kerkiä paljoa kuulumisia vaihtamaan. Olen nyt eka kertaa kohdepäällikkönä, mikä tarkottaa sitä, et vastaan kaikesta, mitä täällä tapahtuu. Kaikki talousjutut ja kirjanpidot ja muut oli mulle ihan uutta, kun tänne tulin. Mut monia asioita on selvinny vaan aktiivisesti ohjeita opiskellessa ja välillä muualla olevilta kollegoilta kysymällä. Voisin sanoo, et ihan ookoo tää on tähän asti sujunut ja olen ihan tyytyväinen. Ainahan toki on parantamisen varaa ja mä tuppaan olemaan luonteeltani vähän semmonen, et viilailen kaikkea vähän liikaakin. Jos ei ole tarpeeksi tekemistä, niin kehittelen itselleni lisähommia. En oikeen osaa levätä laakereillani. Anyway, ollut aika kiirettä ja vapaa-ajallakin oon ollu normaalia enemmän menossa alkukaudesta, joten en oo kerinny tätä blogiakaan kirjottelemaan. Mutta nyt oon viime aikoina ollu vähän enemmän kotosalla ja kokkaillu täällä.

Melkein kotikatu

Nidrin ranta huhtikuun lopussa, nyt 3 kk myöhemmin on vähän toinen meininki

Panagia-kirkko Nidrin pääkadulla

Kissimirrejä täällä riittää

Oon tykännyt kyllä tästä paikasta. Tää on ennen kaikkea tosi kaunis paikka. Meri on just niin siniturkoosia kun kuvitella saattaa ja vesi on kristallinkirkasta. Rannoilla on vitivalkosia kiviä, jotka hohtaa kilvan auringon kanssa. Upeita rantoja, mahtavia maisemia, hyvää ruokaa, mukavia ihmisiä - niistä on Lefkas tehty. Just tähän vuoden aikaan täällä on kyllä aika paljon jengiä, eli jos tykkää vilkkaammasta menosta, niin sitten tänne kannattaa tulla heinäkuun lopussa - elokuussa. Mut touko-kesäkuu oli ihan rauhallista, ja eiköhän se syyskuussa taas rauhotu uudestaan. Tänne tulee paljon omilla autoilla kreikkalaisia, italialaisia, romanialaisia ja etenkin serbejä. Loppujen lopuks ei täällä teillä oo kauheita ruuhkia, muuta kun näissä pullonkaulapaikoissa eli Nidrissä ja Lefkadassa ja niitten välillä. Mut muuten teillä on suht rauhallista, eli sekaan mahtuu. Rantojen parkkipaikat ovatkin sitten luku sinänsä. Siellä voi menettää hermonsa. Mut eihän tältä saarelta saa poistua ennen kun on nähny esim. Porto Katsikin ja Egremnin rannat. Välimeren upeimpia rantoja. Mut tosiaan tähän vuodenaikaan etsiydyn itse rauhallisempiin paikkoihin. Viime viikolla vapaapäivänä ajelin bongaamaan kolme eri rantaa, joille mahtu ihan hyvin, vaikka siellä väkeä olikin: Desimi, Afteli ja Amouso. Kaikki semmosen mukavan skootterimatkan päässä. Skootterillahan mä täälläkin mennä vilistän. Tiet on vaan paikotellen kuoppasia, joten sitä pitää skootterin kanssa varoo.

Kaunista merimaisemaa Perigialissa, taustalla näkyy Kreikan manner

Uimarantaa Perigialin kylän alueella toukokuun alussa

Porto Katsikin ranta heinäkuussa

Porto Katsiki heinäkuussa - eikun sekaan vaan!

Tää Lefkas on siitä kiva paikka, et tää on suhteellisen kompakti ja mikään ei ole pitkän matkan päässä. Päivässä saaren ajaa jo hyvinkin ympäri ja matkaa kertyy alle 100 km. Mutta en kyllä tämmöstä välttämättä suosittele. Suosittelen ennemmin varaamaan pari-kolme päivää ja kiertämään ajan kanssa niin, että paikoissa kerkiää pysähtymään ja myöskin nauttimaan. Vaikka onkin pieni saari, niin itsekään en väitä vielä nähneeni kaikkea. Vielä on esim. rantoja bongattavana. Tosin kun mä ajelen tolla 50-kuutioisella skootterilla, niin sillä ei viiti lähtee ihan hirveen pitkiä matkoja köröttelemään. On se vähän semmosta jurraamista. Etenkin jos lähtee vuoristoteille. Oon kyl muutamia kertoja käyny skootterilla tuolla Karian vuoristokylässä, jonne menee aika jyrkkä ja mutkanenkin reitti. Ihan tanssituntien takia sinne lähdin, ja opeteltiin siellä mm. rumbaa, salsaa ja tangoa paritansseina. Siellä oli yleensä kolme miestä ja meitä naisia paljon enemmän, mut aina vaiheltiin paria. Ihan kivaa oli pitkän tauon jälkeen päästä taas vähän tanssahtelemaan.

Näkymä näköalapaikalta saaren länsipuolella, alhaalla näkyy Pefkoulian ranta

Minä Lefkadan kaupungissa, taustalla kävelysilta

Ruuat täällä on ihan parhaita! Kuvassa kalamarakia (mustekalaa), saganaki-juusto ja juustotäytteiset paprikat

Tänään olin meidän saarikierroksella. Alotin tekemään sitä toissaviikolla suomenkielisenä. Tähän asti se oli englanninkielisenä, mut mietin, et suomalaiset tykkää kuitenkin enempi, kun saa opastuksen omalla kielellä. Tää Lefkas on toki sellanen kohde, että meriretket ovat täällä suositumpia. Täällä on kaunis saaristo tässä ympärillä ja laivalla on mukava hyppelehtiä saarelta toiselle. Meillä on myös meriristeilyretki ja se on ehdottomasti suosituin. Siitä tykkään myös itse tosi paljon ja samaten asiakkaat. Meidän lounas on kanssa yliveto ja vaikka en ole itse niitä lihavartaita maistanutkaan niin pakko se on uskoa, kun monet sanoo, että ne on parempia kun missään ravintolassa! Mut mun mielestä ehdottomasti täällä kannattaa myös kiertää tätä saarta, ja jos ei halua ajaa itse ja haluaa myös kuulla mielenkiintosta asiaa päivän aikana, niin miksipä ei sitten lähteä opastetulle retkelle :)

Mahtava maisema meidän Meriristeily-retkeltä. Otettu Spartochorin kylästä Meganissin saarella.

Täytyy koittaa taas aktivoitua enempi tän blogin suhteen. Kautta on kummiskin tässä vielä n. 2 kk täällä jäljellä, eli hyvin yli puolivälin ollaan jo. Kyl mulla on talvenkin kuviot jo selvillä, mutta niistä enempi sitten myöhemmin...

Kalispera sas!