Muu maa mustikka?

Tänään on mun vapaapäivä, mut ulkona on hirvee tuuli ja myrsky. Se alko eilen ja ulkona vaan ei kerta kaikkisesti ole miellyttävä olla. Eilisaamuna menin hotellipäivystyksille pyörällä. Välillä sai puskee toden teolla tuulta vastaan ja muutamia kertoja mun piti ihan pysähtyä paikoilleen, kun tuuli meinas temmata mut mukaan. Kaikki meriretket on peruttu ja reittilaivatkaan ei liikennöi. Tämmösiä arvaamattomia nää on nää luonnonvoimat!

Koska on myrsky, niin hyvällä omalla tunnolla voi linnottautua sisälle. Eilen kun olin päikkärundilla, niin arvasin, et joku kummiskin tulee kysymään, et mitä voi tämmösellä säällä tehdä. Olin jo varautunut kysymykseen ja mulla oli ässä hihassa: Las Rotondas! No aika arvattava ässä kylläkin... eli siis shoppailemaan saaren isoimpaan ostoskeskukseen pääkaupunki Puerto del Rosarioon. Tällä kysyjällä oli nuorisoa mukana, ja heille tämä ehdotus osui ja upposi ja sit mä neuvoin kaikki bussipysäkit, aikataulut, hinnat, reitit ja muut ja annoin viel kartankin käteen. Täyden palvelun paketti! Mut itse en aio tätä ehdotusta lähtee toteuttamaan, vaan tyydyn kykkimään himassa. Paitti pakko mun on vähän ulostaa itseäni täältä, koska jääkaappi ammottaa melkeen tyhjyyttäään. Niin ja sit vois kipasta locutorioon postaamaan tän mun tuotoksen. Ai mikä on locutorio? No se on espanjalaisten ”nettikahvila”. Siellä on nettipisteitä, siellä on myös puhelinkoppeja, mistä voi käydä soittamassa ja siinä samassa on monesti sekatavarakauppakin.

Tämmönen päivä onkin mitä mainioin bloggailuun ja ajattelin tehdä teidän iloksi vähän vertailuja näitten maitten kesken, joissa oon ollu töissä. Toki mun kokemukset Espanjasta rajottuu vaan Kanariansaarille, ja täälläkin tietty vaan Fuerteventuralle, joten manner-Espanjasta en tässä kohti voi puhua. Valitsin tähän muutamia osa-alueita, joiden erot näkyvät mielestäni aika selkeesti täällä, vaikka oon Kanariallakin ollut vasta reilut 2 kk.

1.       1. LIIKENNEKULTTUURI

THAIMAA: Melkoista vilinää ja vilskettä! Liikenteessä liikkuu autoja, mutta etenkin paljon skoottereita ja vauhdit kiihtyvät. Autokanta on monen kirjavaa, on uudempaa ja kalliimpaa autoa, mutta paljon myös lava-autoja. Skootterit toimivat perheajoneuvoina ja kirjaimellisesti koko perhe niitten päälle mahtuukin. Niillä rahdataan myös tavarakuormia. Thaimaassa on liikennesäännöt, mutta koska monet ajavat ilman korttia, eivät he ole niistä tietoisia. Thaimaassa ei myöskään ole hirveästi liikennevaloja, joten risteykset ovat monesti ongelmapaikkoja. Ei oikein tiedä, että kenen vuoro on milloinkin mennä ja jos jää odottamaan, niin ei pääse ikinä. Skootterilla paras taktiikka on alkaa pikku hiljaa hivuttautumaan keskelle risteystä ja kyllä yleensä sit joku väistää ja pääsee jatkamaan matkaa. Kuulostaa hurjalta, mut muuten voi joutua odottamaan loppupäivän.

Thaimaassa on tietystikin vasemmanpuoleinen liikenne, joka johtuu siitä, että englantilaisia on maassa ihannoitu. Tämä tietysti tuo oman haasteensa liikenteeseen meille suomalaisille ja tästä sekä edellä mainituista seikoista johtuen, ei autoilu/mopoilu maassa olekaan mitään kovin suositeltavaa. Jatkuvasti sattuu kolareita, etenkin mopoilla ja skoottereilla. Alinomaa saa myös lukea lehdistä ulkomaalaisille sattuneista kuolonkolareista. Tiestö ei ole mitään häävin kuntoista ja etenkin jos tiellä on vähänkin hiekkaa, lähtee helposti ns. mopo käsistä. Yksi ikävä seikka on myös se, että alkoholin nauttiminen ei thaimaalaisen ajamista rajoita. Etenkin juhlapyhinä on humalaisia liikenteessä. Illalla ja yöllä taksia tai tuk tukkia ottaessa kannattaa katsoa kuljettajaa vähän tarkemmalla silmällä, ei ole nimittäin ennen kuulumatonta, että kuljettajatkin ovat hieman (tai hieman enemmänkin) maistissa.

Yleisesti ottaen voisi sanoa, että Thaimaassa liikenne on villiä ja kaiken lisäksi ruuhkaista. Bangkokissa oli melkoiset ruuhkat ja Phuketissa myös! Turvallisuus on sivuseikka ja paikallisten asenteissa se näkyy hyvin myös. Esim. turvavöitä tai kypäriä käytetään vain silloin, kun tiedetään jossain olevan ratsian. Välinpitämättömyys on juurtunut syvälle, vaikka toki liikenneturvallisuutta yritetään erilaisilla kampanjoilla parantaa. Tosin huomasin, että thaimaalaiset eivät selkeästikään osaa edes tehdä uusia teitä. Khao Lakissa viime talvena tehtiin uusi asfaltti päätielle. Siitä tuli todella kuoppainen ja röpelöinen.

Uskaltaako Thaimaassa sitten liikenteessä liikkua ollenkaan? Vaikka se välillä voikin tuntua, että siellä on henkensä kaupalla, niin paikalliset tuntuvat kuitenkin jotenkin pystyvän kaaoksessa luovimaan. Suurin osa sattuneista onnettomuuksista sattuukin ulkomaalaisille. Turvallisempaa siis pysytellä itse kyydissä ja katsastaa hieman tarkemmin, mihin ja kenen kyytiin menee. Jos Thaimaassa haluaa esim. skootteria/moottoripyörää ajaa, niin siihen riittää ihan suomalainen kortti, mutta silloin pitää olla moottoripyöräkortti. Yleensä ulkomaalaisten ajolupia ja kypäriä valvotaan paljon tarkemmin kuin paikallisten, mutta sakot ovat pieniä (300-500 bahtia).

Oma lukunsa on parkkeeraus. Ihan mihin tahansa ei passaa parkkeerata. Monissa paikoissa on parkkeeraus kiellettyä, se ei tosin paikallisia näytä aina rajoittavan. Parkkeeraus on ruuhkaisilla paikoilla ongelma, sillä parkkitilaa ei yksinkertaisesti vain ole tarpeeksi. Esimerkiksi kauppakeskusten parkkihalleihin saatetaan joskus päästää liikaa autoja, jolloin paikkaa etsiessä ihmiset turhautuvat, ja jättävät auton vaan johonkin kulkureitille. Yleisiä parkkialueita ei oikeastaan juurikaan ole. Teiden varret on monesti skoottereita täynnä, ja tämä kaventaa entisestään kapeita teitä ja hankaloittaa liikenteen sujumista. Yleisesti ottaen parkkeeraus ei ole maksullista kuin joillakin harvoilla paikoilla.

KREIKKA: Thaimaahan verrattuna jo eurooppalaisempi meininki, mutta... ihan kohdallaan ei ole kaikki täälläkään. Mopoja ja skoottereita liikkuu täälläkin ja Thaimaan tapaan niilläkin on vauhtia. Liikkeessä on myös aika paljon vanhoja ja huonokuntoisiakin autoja. Kreikan tilanne näkyy autokannassa, mutta myöskin tiestössä. Julkisten varojen puuttuessa ei infrastruktuuria juurikaan pystytä ylläpitämään. Liikennesäännöt ovat samat kuin Suomessa ja yleisesti ottaen niitä kyllä noudatetaan. Etenkin pienillä saarilla tiestö on kapeaa ja kiemuraista ja siellä paikallisetkin ajavat maltillisesti.

Huono puoli kreikkalaisessa liikennekulttuurissa on sama kuin Thaimaassa eli täälläkään ei ole kovin suuri kynnys lähteä rattiin alkoholin nauttimisen jälkeen. Yleensä väki menee baareihin ja yökerhoihin omilla autoilla ja niillä myöskin sieltä pois lähtee. Ja turha luullakaan, että he koko illan (tai paremminkin yön, sillä Kreikassa mennään yökerhoihin vasta puolen yön jälkeen) pelkkää vettä joisivat. Sama juttu kuin Thaimaassa, että pyhien aikaan on etenkin oltava liikenteessä varovaisena, sillä humalaisia on teillä liikkeellä.

Kreikassa loma-alueille saattaa syntyä ruuhkia kuumimman sesongin, eli etenkin heinä-elokuun aikaan. Tämä ei välttämättä ole paras ajankohta Kreikassa lomailla, jos haluaa autoilla omin päin. Muuna aikana teillä on huomattavasti väljempää. Yksi suuri ongelma myös Kreikassa on parkkeeraus. Suosituissa paikoissa se voi olla melkoista painajaista. Autoja kolhiintuu helposti. Kreikassa ei ainakaan viime kesänä ollut lainkaan pysäköinninvalvontaa. Se toiminta on varojen puutteessa lakkautettu. Se aiheuttaa sen, että kreikkalaiset pysäköivät mihin vain. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että paikalle saa pysäköidä, mikäli se ei tuki kulkureittiä. Ja kulkureitiksi riittää se, että siitä mahtuu juuri ja juuri melkein kylkiä hipoen ohi. Periaatteessa monissa paikoissa on pysäköintikieltomerkkejä, mutta niitä ei noudateta. Kreikassa myöskin on ihan sallittua jättää auto ”hetkeksi” kielletylle paikalle – tai vaikkapa keskelle katua – hätävilkut päällä ja mennä asioimaan viereiseen liikkeeseen. Tätä näkee siellä alinomaa. Tai joskus joku toinen jää autoon istumaan ja tarpeen tullen voi sitä siirtää. Nopeusratsioitakaan ei juurikaan näy, eli valvonta juuri tällä hetkellä on todella ontuvaa varojen puuttuessa. Silloin tällöin ajolupia tarkastetaan, joten hyvä on muistaa, että esim. B-kortilla Kreikassa saa ajaa vain 50cc skootteria.

Kreikassa kuitenkin autoilu omin päin on kohtalaisen turvallista ja ihan suositeltavaakin, kunhan pysyttelee päällystetyillä teillä. Hiekkatiet voivat olla huonokuntoisia ja kuoppaisia ja siellä tulee helposti rengas- tai alustavaurioita, joita normaalisti autojen vakuutukset eivät korvaa.

KANARIA: Täällä Fuerteventuralla liikennekulttuuri on maltillista. Täällä on maanteillä pääasiallisesti max 90 km/h nopeusrajoitus, ja nopeuksia myös valvotaan ja sakot ovat tuntuvia (n. 300e ylöspäin). Samat liikennesäännöt pätevät kuin Suomessakin.

Täällä myöskin liikennesääntöjä noudatetaan. Ja mikä on itselleni ennen näkemätöntä: jalankulkijat ja pyöräilijät huomioidaan! Jos jalankulkija on saapumassa ylittämään suojatietä, n. 99% autoista pysähtyy. Tämä koskee sekä henkilö- että linja-autoja. Vastaavaa en ole toistaiseksi nähnyt missään maailmassa. Paikalliset ovat tähän jopa niin tottuneita, että voivat lähes suuttua, jos tietä ei annetakaan.

Täällä Fuerteventuralla käytetään todella paljon liikenneympyröitä. Itseäni se alkoi lähestulkoon jo raivostuttaa. Täällä ei pääse maantiellä kuin vähän matkaa eteenpäin, kun jo tulee liikenneympyrä vastaan. Joka ikiseen pienen kyläpahasen tienristeykseen on rakennettu liikenneympyrä. Myös keskusta-alueet ovat niitä täynnä. Niihin ollaan selvästikin täällä ihastuttu! Toinen asia, joka täällä ärsyttää, on yksisuuntaiset kadut. Niitä on esimerkiksi tämä Corralejo täynnä. Tietysti se on tullut käytännön pakosta, koska kadut on niin kapeita, että ei niille mahdu kuin yksi auto rinnakkain, mutta toisaalta, suurin osa kaupunkialueesta on rakennettu silloin, kun autot ovat jo olleet olemassa, joten tämä lienee ollut tietoinen ratkaisu. Tämän takia täällä joutuukin paljon ajelemaan ristiin rastiin esim. kun noudetaan asiakkaita hotelleilta tai viedään heitä sinne.

Tiet ovat täällä hyväkuntoisia, paitsi hiekkateille ei parane täälläkään normiautoilla lähteä. Jos sinne mielii, on jeeppi ainoa järkevä vaihtoehto. Kävelyteitä on täällä myöskin hyvin joka puolella ja samaten pyöräteitä. Pyörätiet eivät vaan aina ole kovin hyvässä kunnossa ja joskus tienvarren koristepuskat rehottavat niin, että ne tukkivat läpikulun. Mutta huomattavasti enemmän täällä pyöräilijöitä näkee kuin Thaimaassa tai Kreikassa, joissa molemmissa kevyttä liikennettä ei ole juurikaan edes otettu huomioon kaupunkisuunnittelussa.

Parkkeerauksesta täällä en ole kovin hyvin perillä, koska liikun täällä polkupyörällä, mutta eri väriset viivat kertovat sen, mihin saa ja ei saa parkkeerata. Yleensä parkkeeraus ei täälläkään ole maksullista.

LIIKENNEVERTAILUN VOITTAJAKSI SELVISI: KANARIA (turvallisuudellaan)

Corralejon paikallispoliisi - heitä näkee täällä liikennettä valvomassa

Fuerteventuran taksit ovat siistejä ja edullisia

2.      2. RUOKAKULTTUURI

THAIMAA: chili, chili ja chili. Se on Thaimaan ruokakulttuurin tärkein ainesosa. Ainakin jos paikalliselta kysytään. Paikalliset sanovat, että jos syövät aterian ilman chiliä, heistä tuntuu kuin he eivät olisi syöneet mitään. Toki muitakin mausteita käytetään, kuten inkivääriä, mustapippuria, basilikaa ja sitruunaruohoa.

Thaikeittiössä on paljon tulisia ruokia, kuten tom yum –keitto ja curryt. Jos ei ruoassa ole chiliä, voi siihen lisätä chilirouhetta tai chilillä maustettua kalakastiketta. Curreista ei varsinaisesti voi sanoa, mikä on tulisin, sillä kaikkia voidaan valmistaa eri tulisuusasteilla, riippuen siitä kuinka paljon currytahnaa käytetään. Mutta perinteisesti punainen curry on tulista, kun thaimaalaiset itse sitä syövät. On punaista, vihreää, keltaista, Panang ja Massaman currya. Kaikki hyviä! Toki thaikeittiössä saa myös ei tulisia ruokia. Kastikkeista esim. sweet & sour (hapanimelä),osteri- ja soijakastikkeet eivät ole tulisia. Hapanimeläkastike onkin monen suosikki. Yleensä thairavintolassa valitaan ensin pääruoka, joka voi olla kana, naudanliha, katkaravut, mustekala tai kasvikset ja sen jälkeen valitaan, missä kastikkeessa ne halutaan. Lisukkeeksi tilataan yleensä steamed rice eli höyrytetty riisi. Thairiisi on hyvää jasmiiniriisiä. Nuudeleitakin käytetään ja niitäkin on monenlaisia, paksumpia ja ohuempia. Paistettua riisiä (fried rice) voi myös tilata ja sitä saa myös erilaisilla lisukkeilla, esim. kasviksilla, kananmunalla tai cashew-pähkinöillä. Paistetun riisin voi ottaa vaikka pelkästäänkin vaikkapa lounaaksi. Se on myös edullinen vaihtoehto.

Omia thairuokasuosikkejani ovat pad thai (nuudeliwokki), curryt (vaikea sanoa, mikä olisi suosikkini, kaikki ovat hyviä) sekä tom kha –keitto (kookosmaitokeitto, jossa paljon sitruunaruohoa). Kun olen Thaimaassa, syön yleensä hirveästi katkarapuja ja mustekalaa, koska ne ovat siellä niin edullisia. Erikoista kyllä, mutta minulla on jopa ikävä Thaimaan marketeissa myytäviä purkkinuudeleita (cup noodle), joissa on purkissa nuudelit, maustepussit ja kertakäyttöhaarukka ja siihen päälle kaadetaan vaan kuuma vesi ja annetaan hetken hautua. Luulin, että nämä olisivat samanlaisia kaikkialla ja toiveikkaana ostin niitä täällä Kanarialla. Suuri pettymys! Ensinnäkään eivät ole tarpeeksi tulisia ja maku ei ole muutenkaan kohdallaan.

KREIKKA: Välimerellinen ruokavalio on maailman terveellisin – näin sanotaan. Syykin on selvä: oliiviöljyn käyttö. Ja nimenomaan extra virgin oliiviöljyn. Oliiviöljyä Kreikassa sitten käytetäänkin. Sitä lorotellaan desitolkulla ruokaan kuin ruokaan. Salaatin päällekin kunnon luraus ja lopuksi leipää dipataan salaatista jääneeseen öljyliemeen. Kreikan kielessä on tälle tapahtumalle ihan oma sanakin – papara.

Salaatti ja vihannekset ovat yleensä aterian kulmakivi. Kreikkalaisessa salaatissa ei käytetä salaatinlehteä, vaan ainesosat ovat tomaatti, kurkku, sipuli ja yleensä vihreä paprika. Lisäksi laitetaan oliiveja ja kimpale fetaa päälle. Ja tietysti oliiviöljyä ja mausteita. Jos ihmettelet, miksi et saa salaatista saman makuista kotona, voin kertoa, että samanlaisia auringossa kypsyneitä, makeita ja mehukkaita tomaatteja ei Suomesta saa. Vihannesten maut ovat ihan erilaiset, kun ne on tuoreita, juuri kerättyjä. Ja kun vaeltelet kaupan oliivihyllyillä, ei kannata hinnasta tinkiä. Valitse kivellisiä aitoja kreikkalaisia oliiveja. Ne ovat parhaita. Kivettömiä ei kannata edes yrittääkään. Kiven poisto vie oliivista maun ja pilaa koostumuksen. Lisäksi on tietysti feta. Älä ainakaan sorru vähärasvaisiin kuutioihin. Osta kokonaisena palana ja älä välitä rasvaprosenteista, mikäli pyrit autenttiseen makuun. Kaiken kruunaa tietysti salainen resepti eli mausteet! Ilman niitä ei salaatti oikeaa makua saa.

Toki kreikkalainen keittiö on paljon muutakin kuin salaatti. Parasta antia ovat erilaiset mezeet eli alkupalat, joista kreikkalaiset koostavat monesti koko aterian. Mikään ei voita vaikkapa friteerattua saganaki-juustoa tai kesäkurpitsapalleroita. Ja entäpä sitten tzatsiki! Aaaah... Pääruuat ovat monesti lihapainotteisia, kuten moussaka (munakoiso-lihapaistos), pastitsio (kreikkalainen makaronilaatikko) tai stifado (lihasipulipata). Kun kreikkalaiset menevät mezepaikkoihin, he tilaavat moneesti grillimixin ja pöytään ilmestyy erilaisia vartaissa grillattuja lihoja ja vaikka vallan mitä. Melkoista mättöä liharuuista pitäville! Itse tyydyn esimerkiksi gemistaan eli täytettyihin paprikoihin tai bourekiin (peruna-kesäkurpitsapaistos, jota saa Kreetalta).

Kreikkalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu olennaisena vielä leipomot. Kreikkalaiset haluavat käyttää tuoretta leipää, eikä mitään lisäainepakattua kuivaa känttyä. Leipomoista saa toki paljon kaikkea muutakin kivaa, kuten feta- ja pinaattipiiraita sekä leivonnaisia. Lefkaksella yksi erikoisuus on esimerkiki ladopita eli öljypiiras, joka on makea, erittäin mureneva piiras. Epäilyttävästä nimestään huolimatta hyvänmakuinen. Vertailumaista Thaimaasta ja Kanarialta ei leipomoja löydy lähellekään samassa suhteessa kuin Kreikasta. Kreikassa niitä on lähestulkoon vieri vieressä. Thaimaassa ei oikeastaan käytetä leipää eikä sellaisia leivonnaisia kuin meillä, joten ”leipomot” ovat lähinnä ulkomaalaisten pitämiä pullapuoteja. Kanarialla on leipomoita, mutta niiden valikoimat ovat huomattavasti suppeammat kuin Kreikassa.

Onko kreikkalainen ruokavalio sitten terveellinen? Mene ja tiedä. Yleensä siellä ollessa voi kertyä hieman (tai hieman enemmänkin) lisää painoa eikä kreikkalaiset laske kaloreita. He ottavat vähän viiniä ja välillä vähän ouzoa tai jopa rakia/tsipouroa. Ja elävät pitkään.

KANARIA: Kanarialaiseen (ja oletettavasti myös espanjalaiseen) ruokakulttuuriin kuuluvat tapakset. Niitä on kymmeniä erilaisia, mutta oma ehdoton suosikkini on gambas al ajillo eli valkosipulikatkaravut. Täältä saa myöskin esimerkiksi friteerattuja sieniä, mustekalaa erilailla valmistettuna, vuohenjuustoja tuoreesta kypsään, kouskousia, papas arrugadas eli ryppyperunoita, joiden kanssa tarjotaan yleensä mojo-kastikkeita (picon eli tulinen, rojo eli punainen ja verde eli vihreä).

Pääruokana täällä syödään monesti tuoretta kalaa. Täällä on paikallisia kalalajikkeita, joiden suomenkielisiä nimiä en edes tiedä. Kalaa saa joko kokonaisena grillattuna tai fileenä. Myös mustekalaa on tarjolla. Ja tietysti yksi paikallinen suosikkiruoka on paella ja se valmistetaan monessa paikassa ainoastaan vähintään kahdelle. Paella marisco on tietysti oma suosikkini, sillä siinä on katkarapuja, simpukoita ja mustekalaa.

Palan painikkeena voi juoda viiniä tai seurustelujuomaksi käy myös sangria, joten monet paikat valmistavat itse. Laadussakin on eroja. Ja ”jälkiruuaksi” tuodaan monesti ron miel eli hunajarommi.

Tuoretta maitoa ei täällä juurikaan käytetä, koska saarella ei ole lehmiä. Maito onkin pääasiassa iskukuumennettua pitkään säilyvää. Toki muita maitotuotteita on saatavilla, mutta kaikki lukuunottamatta vuohenjuustoja ja vuohenmaidosta valmistettuja tuotteita, ovat tuotuja. Fuerteventura on omavarainen ainoastaan vuohenjuuston ja tomaatin suhteen. Ja uskoisin, että myöskin kalan, sillä ympäröivissä Atlantin vesissä uiskentelee vielä hyvin saalista.

RUOKAVERTAILUN VOITTAJAKSI SELVISI: KREIKKA (monipuolisuudellaan ja herkullisuudellaan)

Paella marisco

3.       3. KIELITAITO

THAIMAA: Thaimaalaisten vieraiden kielien taito on vähintäänkin rajoitettua. Englantia osataan eniten, mutta monilla thaimaalaisilla sanavarasto on heikko ja aksentti hyvin voimakas. Esimerkiksi r-kirjainta ei osata lausua ollenkaan, joten sekin tuo haastetta ymmärtämiseen. Monesti asioita saa tankata moneen kertaan, ennen kuin vastapuolen saa ymmärtämään puoltakaan. Mutta jotenkin asiat kuitenkin yleensä ratkeavat. Välillä tarvitaan kuitenkin erittäin paljon rautalankaa ja pitkät hermot. Thaimaalaistenkin englantia oppii pikkuhiljaa ymmärtämään paremmin, kun huomaa miten he eri sanoja ja äänteitä lausuvat.

KREIKKA: Kaikki kreikkalaiset eivät suinkaan puhu englantia, eivät edes matkailualueilla. Mutta pääsääntöisesti Kreikassa pärjää englannilla kohtalaisen hyvin. Yleensä ravintoloissa ja hotelleissa puhutaan englantia, monissa kaupoissa ja liikkeissä myös. Kreikassa en ole juurikaan törmännyt kieliongelmiin ja asiat ovat aina selvinneet suhteellisen helposti.

KANARIA: Olen todella yllättynyt paikallisten englanninkielen taidosta – tai sen puutteesta. Toki hotelleissa puhutaan englantia, mutta esim. kaikissa ravintoloissa tarjoilijat eivät välttämättä puhu. Saatikka muissa paikoissa. Täällä ulkomaalaisille aletaan puhua lähtökohtaisesti espanjaa. Lähestulkoon pidetään oletuksena, että kaikkihan espanjaa nyt osaavat. Ehkä se johtuu siitä, että espanja on yksi maailmankieli toisin kuin kreikka tai thaikieli. Kreikassa ja Thaimaassa ei kukaan odottanut, että ulkomaalainen osaisi puhua heidän kieliään. Kuvittelin, että Kanarialla on matkailtu jo vuosikymmenet (tosin täällä Fuerteventuralla ei niin pitkään kuin vaikka Gran Canarialla ja Teneriffalla, sillä täällä matkailu alkoi kehittyä pari vuosikymmentä myöhemmin), joten oletin kielitaidon olevan paremmalla tasolla. Täällä töitä tehdessään saa lähestulkoon pyydellä anteeksi, jos ei itse osaa espanjaa. Ja oma espanjankielen taitonihan on aika rajallinen, toki koko ajan opin lisää ja yritän sönköttää sillä vähällä espanjalla, mitä taidan. Välillä menee vähän mönkään (para beber=vauvoille?!)

KIELITAITOVERTAILUN VOITTAJAKSI SELVISI: KREIKKA (parhaalla kielitaidollaan ja asenteellaan)

4.       4. ILMASTO

THAIMAA: Thaimaassa on trooppinen ilmasto, jota säätelee monsuunit. Kosteusprosentti on ihan eri lukemissa verrattuna Eurooppaan, ja se aiheuttaakin ongelmaa esimerkiksi pyykkien kuivattamiselle ja vaatteiden säilyttämiselle (pitää säilyttää mahdollismman ilmavasti, ettei homehdu). Thaimaassa ei ole varsinaisesti kesää ja talvea, sillä siellä on aina lämmin (tietysti vuoristoalueet ovat asia erikseen, mutta puhun nyt lähinnä lomamatka-alueista). Vuoden aikana on viileä ja kuiva, kuuma ja kuiva sekä sadekausi. Varsinaisella sadekaudella en ole koskaan Thaimaassa ollut. Paikalliset sanovat, että silloin voi sataa joka päivä ja päivät läpeensä. Mitään ei voi tehdä ja mihinkään ei voi mennä. Mutta siltikin on lämmin, vaikka sataa.

Itseäni kosteus ei ole Thaimaassa haitannut, vaan oikeastaan olen huomannut että oma ihoni voi tuossa ilmastossa hyvin, koska minulla on hyvin kuiva iho, joka muuttuu koti-Suomessa ihan korpuksi. Lisäksi Thaimaassa mulla hiukset ja kynnet kasvaa tosi hyvin, eikä kynnet raksahtele poikki samanlailla kuin Suomessa ollessa. Thaimaassa myös aurinko hoitaa hiustenvaalennuksen – kätevää!

Yleensä talvella Thaimaassa ei sada kovin paljoa, ja jos sataa, niin lähinnä kuuroluonteisesti. Voi olla, että hetken (10-15 min) tulee vettä ihan kaatamalla ja sen jälkeen paistaakin aurinko.

KREIKKA: Kreikassa on paljon kuivempi ilmasto kuin Thaimaassa. Sen takia keskikesän 40 asteen helteet tuntuu paljon tukalammalta. Mut ei toki mulle liian kuumalta tietystikään J Kesällä ei paljon sada, mikä näkyy siinä, että maasto kuivaa ja maastopaloja syttyy herkästi. Kaikki menee ruskeaksi ja kuolleen näköiseksi kevään viherloiston jälkeen.

Talvet ovat kylmiä ja kosteita. Taloissa ei ole sellaisia eristyksiä ja lämmityksiä kuin Suomessa, joten kostea kylmyys tuntuu sisätiloissa paljon pahemmalta kuin kuiva pakkasilma Suomessa. Itse asiassa olisin talvella mieluummin Suomessa kuin Kreikassa, ellen sitten saisi kunnolla lämmitettyä taloa Kreikassa. Viime huhtikuun puolivälissä olin Kreetalla ja meinasin jäätyä sinne. Etenkin iltaisin ja öisin oli niin kylmä, että vaikka mulla oli samat vaatteet kuin Suomessa, en meinannut tareta. Jotenkin kai se meri-ilmasto tekee sen. Ja välillä oli päivällä kuitenkin ihan auringonottokelit.

KANARIA: Kanarian ilmasto on hieman samanlainen kuin Kreikassa, mutta talvisin päivälämpötilat ovat korkeammat. Siihen vaikuttaa Golf-virta. Täällä muutenkin lämpötilan vaihtelut kesän ja talven välillä ei ole niin suuret. Tosin täälläkin on ilmaston lämpeneminen havaittavissa ja kesäisin päästään joskus 40 asteen lämpötiloihin. Nyt talvisaikaan ei ole sellaisesta vaaraa. Tosin esim. viime viikolla oli päivisin tosi lämmintä ja illatkin leudompia. Mutta kylmempi aika on vielä edessä tammi-helmikuussa ja silloin yölämpötilat voi pudota 10 asteen tuntumaan.

Tää on tietysti Suomesta tultaessa ihanteellinen paikka. Sadettakin täällä saadaan suhteellisen vähän. Tosin tuolla läntisillä Kanariansaarilla sadetta tulee enemmän kuin täällä itäisillä. Toisaalta tuulta täällä Kanarialla riittää myös, etenkin tämä Fuerteventura on oikein tuulten saari. Tuuletonta päivää ei taida olla olemassakaan, tosin joskus tuuli on vähän tyynempi ja silloin onkin mukava olla. Joskus tuuli taasen kiihtyy oikein myrskylukemiin niin kuin nyt parin päivän ajan. Kesällä tuuli on varmasti ihan hyvä, koska sitten ei ole niin kuuma. Mut näin talvella ei tartteis kyllä ihan niin paljoo tuulla.

Kaken kaikkiaan mulle tää Kanarian ilmasto on talvella liian kylmä. Täällä ei myöskään ole lämmityksiä taloissa ja siksi kämpilläkin on joskus hieman koleaa. Toistaiseksi tosin vielä tarkenee, mut saa nähdä miten käy, jos muuttuu tästä vielä viileämmäksi. Yksi juttu mua ihmetyttää ja se on se, et miksi tänne ei tehdä Suomesta kesällä matkoja? Vai onko syy se, että kesällä matkustetaan mieluummin lähemmäksi Välimerelle, jonne on lyhyempi lento. No, ihan järkeenkäypä selitys, mut jos mä itte Kanarialle haluaisin, niin kyl mä tulisin mieluummin kesällä. Tai vaikka keväällä tai syksyllä. Mut mä oonkin mä ja kun muut makaa rannalla tai altaalla niin mä hytisen täysissä tamineissa. Eli oon tämmönen lämpimän lapsi J

ILMASTOVERTAILUN VOITTAJAKSI SELVISI: THAIMAA (takuuvarmalla lämmöllään ympäri vuoden)

Corralejon dyynien ranta aurinkoisena päivänä

5.       5. YLEINEN SIISTEYS, JÄTTEET JA KIERRÄTYS

THAIMAA: Thaimaassa ei oikein kierrätystä ole vielä laisinkaan. Kaikki roskat työnnetään samaan paikkaan ja roskaahan siellä syntyy. Tuntuu, et kaikki myydään siellä yksittäispakattuna, joten pakkausmateriaaleistakin kertyy varmasti melkoiset jätevuoret. Thaimaassa on tapana pistää roskat kadunvarteen päivän päätteeksi pimeän tullen. Toki roskalaatikoitakin on, mutta aina niihin ei mahdu, joten niiden ympärillekin kertyy tavaraa. Ja toki roskapussit voi jättää sellaisenaankin kadulle. Niin tekevät mm. jotkut ravintolat. Ja kun ihmiset ovat kadulta hävinneet, juhlivat rotat roskapusseilla. Kyllä, Thaimaassa on rottia aika paljonkin, ja etenkin ihmisten kaikottua ne tulevat esiin. Mutta kyllä niitä näkee silloin tällöin vipeltelemässä ravintoloiden lähistölläkin ruoanetsinnässä. Torakoita on myös ja niitäkin juoksentelee kadulla. Kerran juoksi yksi mun jalan yli, kun istuin yhessä baarissa ulkosalla. Tosin niistähän sanotaan, etteivät ne ole likaisuuden merkki.

Thaimaalaiset itsekään ei oo mitään ympäristötietoisimpia. He dumppaavat roskia surutta luontoon, kun kukaan ei nää. Viime talvena muistan lukeneeni, että Phuketissa jotain rekkoja oli pidätetty, jotka kärräsivät lasteittain jätettä (joka oli todennäköisesti peräisin hotelleista) suoraan luontoon. Ja Khao Lakissa viime talvena kävelyllä pusikoissa oli jos jonkinlaista tavaraa. Hotellialueita kyllä pidetään yleensä siisteinä. Rannatkin on ainakin vielä siistejä paikkoja. Toki matkailijan tulee tehdä oma osansa ja pitää paikat siistinä. Tosin monet matkailijat valittavat sen olevan vaikeaa, kun yleisiä roskiksia saa hakemalla hakea. Se on kyllä totta! Siihen Thaimaa voisi panostaa. Mutta niin kauan kun niitä ei ole, on vaan kannettava omat roskat mukanaan. Ei se sen kummempaa ole! Jos itse on roskan aiheuttanut, on velvollinen huolehtimaan sen menemisestä roskikseen.

KREIKKA: Valitettavasti ei ole Kreikassa jäteasiat paljon paremmalla tolalla kuin Thaimaassakaan. Täällä sentäs on kehitetty jotain alkeellista kierrätystä ja erivärisiin laatikoihin tulisi laittaa esim. lasi. Mutta käytännössä tämä ei tunnu toimivan. Ensinnäkään näitä erivärisiä säiliöitä ei juurikaan ole, ja vaikka olisikin niin ihmiset ei niitä käytä. Melkoinen välinpitämättömyys siis vallitsee. Myös Kreikassa on yleisiä roskiksia vaikea löytää. Hotelleissakin monesti etsin roskista yleisistä tiloista – tuloksetta. Kreikassa taloustilanteen myötä rahaa ei heru mihinkään julkisiin projekteihin. Infrastruktuurin taso heikkenee koko ajan, mutta varaa ei ole kunnostaa. Maa on kerta kaikkisesti pulassa. Ankarat säästötoimet koettelevat kaikkia. Matkailijoille tilanne ei viikon parin aikana juurikaan näy. Loma-alueilla on suhteellisen siistiä ja siellä matkailun avulla ihmiset myös saavat itsensä kohtalaisen hyvin elätettyä. Mutta tarkemmin ajatellen, monissa pienissä kylissä elellään niin kuin on aina eletty vuosikymmenet tai jopa vuosisadat. Kreikkalaisten yleiseen asennoitumiseen ei ole kuulunut huoli huomisesta, mikä näkyy myöskin jäteasioissa.

Kreikassa mielellään myydään ja ostetaan kaikki isoissa pakkauksissa. Tämä johtuu siitä, että perheet asuvat yhdessä. Kreikassa vuonna 2012 25-34 -vuotiaista miehistä 62% asui kotonaan. Tämä on ihan normaalia. Kotoa muutetaan pois vasta, kun mennään naimisiin. Sukupolvet myös asuvat yhdessä, eli kreikkalainen koti voi olla melkoinen kommuuni. Toki tämäkin on muuttumassa etenkin kaupungeissa, mutta tästä johtuen kun jotain ostetaan, sitä ostetaan paljon, ja näin ollen tarvitaan suuria pakkauksia. Kreikassa sain etsimällä etsiä pienempiä shampoopulloja, kun en halunnut ostaa puolta litraa kerralla yksin asuessa. Kreikkalaiset käyttävät myös erittäin paljon lähiruokaa, joka on teollisen tuotannon ulkopuolella ja pakkaamatonta. En voisi kuvitellakaan kreikkalaisen perheenäidin menevän markettiin ja ostavan pakattuja valmismikroaterioita! Sehän olisi pyhäinhäväistys!

KANARIA: Täällä Fuerteventuralla on yleisesti ottaen siistiä ja erittäin eurooppalaista. Mutta asia, joka pistää silmään kadulla kävellessä on koirankakat! Täällä pitää todellakin katsoa jalkoihinsa, jotta ei saa jalkaansa ruskeaa yllätystä. Niitä on etenkin tässä keskustan jalkakäytävillä, missä on paikallisasutusta, ja missä paikalliset koiriansa ulkoiluttavat. Täällä ei kakkoja korjata talteen. En muista törmänneeni tähän ongelmaan muualla, joten olen miettinyt, että ovatko muualla koiranulkoiluttajat jo niin valveutuneita, vai eikö kaupunkialueilla sitten vaan ulkoiluteta koiria. En osaa sanoa, en ole ennen tätä kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Olen toki nähnyt koirankakkoja tienpientareilla Suomessakin, mutta en tässä määrin kaupungin asfaltoiduilla jalkakäytävillä. Kerrankin näin erään pikkupojan pissivän talon seinään ihan muina miehinä. Sen jälkeen olen alkanut kiertää seinien vieressä olevia kosteita paikkoja. Aloin epäilemään, että olisiko se täällä yleisempikin käytäntö...

Kierrätys täällä on hyvää. Täällä on maanalaiset säiliöt sekajätteille, sekä erivärisiä tarkoin merkittyjä keräyslaatikoita muoville&metallille&tölkeille (nämä kaikki samaan laatikkoon), lasille ja paperille&kartongille. Ja erikseen vielä astioille, joissa on ollut öljyä. Näitä keräyspisteitä on useita tässä Corralejon kaupunkialueella. Täällä on myös määräys, että roskia saa viedä vain klo 20 jälkeen. Selitys oli, etteivät ne ala haisemaan lämpimässä. Tuo tuntui vähän oudolta, sillä en usko, että niitä isoja maanalaisia säiliöitä esimerkiksi edes joka päivä tyhjennetään... Ja eihän täällä nyt ole edes niin lämminkään. No, kiltisti olen kiikuttanut roskat astioihinsa kello kahdeksan jälkeen illan pimeydessä.

YLEISTÄ VIELÄ JÄTTEISTÄ: Se mikä puuttuu kaikista näistä maista, on myös pullojen keräys. Tai ainakaan en itse ole vielä törmännyt. Thaimaassa ja Kreikassa olen tunkenut ne sekajätteeseen, koska en ole parempaakaan paikkaa keksinyt. Ehkä olen ollut vain itse huonosti valveutunut, mutta toisaalta, jos keräyslaatikoita ei löydä, niin sitten asia on jo huonosti organisoitu. Täällä Kanarialla sentäs on selkeästi merkitty, että keltaisiin laatikoihin laitetaan mm. muoviset juomapullot. Ehkä näissä kaikissa maissa kierrätykseen motivoisi paremmin, jos pulloissa olisi pantti niin kuin meillä Suomessa. Tosin mielestäni kierrätyksen ja ympäristötekojen ei pitäisi olla rahariippuvaisia. Jokaisen pitäisi itse ymmärtää omien tekojensa merkitys ihmiskunnan ja tämän kotiplaneettamme tulevaisuudelle. Luin juuri mielenkiintoisen jutun italialaisesta miehestä, joka on aikaansaanut muutosta jäteasioihin Italiassa. Siellä monet kaupungit pyrkivät nyt nollatasoon jätteissä. Eli pyritään siihen,että sellaista jätettä joka pitäisi dumpata johonkin tai polttaa, ei edes syntyisi. Hän on saanut jätteenpolttolaitoshankkeita tyrehdytettyä, kun on osoittanut, miten epäterveellisiä niiden aiheuttamat päästöt ovat lähiympäristölle ja sen ihmisille. Erittäin kannatettava ajatus, että KAIKKI jäte saataisiin jotenkin kierrätettyä! Mutta tarkistettavaa olisi meidän ihmisten kulutustottumuksissammekin, jotta jätettä ei kertyisi niin paljon. Onko kaiken pakko olla pakattua? Onko pakko hankkia uutta, jos entinen vielä toimii? Tarvitsemmeko tosiaankin kaikkia niitä hilavitkuttimia, mitä markkinamiehet päämme menoksi suunnittelevat?

Nyt harhaannuin jo hieman aiheestakin, mutta nämä kysymykset ovat askarruttaneet omaakin mieltäni viime vuosina. Ainakin olen kulutusta ja ostamista rajoittanut aika paljonkin tässä opaselämässä, sillä olen kyllästynyt tavaran rahtaamiseen paikasta toiseen. Sen vuoksi en ole täällä Fuerteventurallakaan ollessani ostanut kuin ruokaa ja muutamia hygienia/kosmetiikkatuotteita, joita olen tarvinnut, kun entinen on loppunut. Mutta jotta pysytään aiheessa:

SIISTEYS- JA JÄTEVERTAILUN VOITTAJAKSI SELVISI: KANARIA (toimivimmalla kierrätyksellään, vaikka koirankakat ärsyttävätkin :D)

Ostoskeskukset ovat täynnä tavaraa, mutta mihin tätä kaikkea tarvitaan?

Tässäpä muutamia vertailuja. Jos näistä kolmesta pitäisi valita ympärivuotinen asuinpaikka, niin se olisi aika vaikeaa. Kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa, ja tässähän on vertailtu vasta muutamia osa-alueita. Toki asuinpaikkaa valitessa pitäisi ottaa huomioon vielä paljon muitakin asioita kuten turvallisuus, toimeentulo, elinympäristö jne. Mulle kyllä lämpö ja hyvä sää ovat ratkaisevat tekijät, joten ihanteellisinta olisi asua talvet Thaimaassa ja kesät Kreikassa J

Ai niin ja yks juttu vielä. Täällä oli viime viikolla Sateenkaari-festivaalit. Se on tämmösten seksuaalivähemmistöjen tapahtuma. Oli paraatia, konserttia, rantabiletä jne. Seurasin ihan ohimennen yhtä esitystä ja siinä oli jotain transuja koikkelehtimassa lavalla puolialasti. Täytyy sanoa, että tässä vertailussa Thaimaan ladyboyt löi nämä esiintyjät laudalta ihan sata nolla!

Eikun adios vaan täältä tuulten saarelta ja muchos besos!