Oo Las Palmas!

Viime syksynä, kun tulin Kreikasta, mulla oli vaan 2 pv aikaa olla Suomessa. Mulla oli passi vanhenemassa, mutta en kerinnyt sitä sitten uusimaan. Niinpä mun piti sit talvikauden aikana tehdä passinuusintareissu Suomen konsulaattiin Las Palmasiin Gran Canarialle, joka on Fuerteventuran naapurisaari. Passi oli menossa vanhaks maaliskuun alkupuolella, ja sainkin sit sovittua visiitin konsulaattiin 19.2. Fuerteventuralta, Morro Jablesta etelärannikolta on aina keskiviikkoisin laivayhteys Fred Olsenilla Las Palmasiin niin, että saman päivän aikana pääsee vielä takaisinkin. Laiva lähtee klo 9 aamulla ja paluu on puoli neljältä iltapäivällä. Matka kestää 2 tuntia. Mutta juuri 19.2. laiva liikennöi tällä aikataululla viimeistä kertaa. Ja aika tuuri oli siinäkin, et konsulaatissa keskiviikko on just se päivä, kun passianomuksia käsitellään. Tän päivän jälkeen laivayhteys muuttui niin, et lähtö Morro Jablesta on jo klo 6 aamulla ja paluu klo 20 illalla, joten tällä aikataululla reissu Corralejosta käsin olis ollu aika mahdotonta yhessä päivässä tehdä. Mulla kävi vielä hyvä tuuri sen suhteen, et mä pääsin yhdellä retkibussilla Corralejosta Morro Jableen ja takasin. Jos ois pitänyt ottaa paikallisbussi, niin mun ois ollu pakko mennä Jandiaan jo edellispäivänä ja yöpyä siellä. Takasintulokin ois venyny tosi myöhäseen iltaan.

Helmikuun 19. päivä otin sit taksin Corralejosta Riu-hotellille, mistä ensimmäinen nouto retkibussiin oli. Lähtö oli jo kuuden aikoihin aamulla. Matkan varrelta tuli vielä lisää väkeä kyytiin. Morro Jablen satamassa kävin lippuluukulta lunastamassa mun laivaliput. Sain ne oppaana erikoishintaan, maksamalla ainoastaan verot eli jotain noin 9 euroa. Normaalisti liput maksaa 41 euroa meno-paluu. Laivamatka oli aika pomppuista ja jotkut kanssamatkustajat joutuivat jo käyttämään pahoinvointipusseja.

Kun laiva saapui Las Palmasin satamaan, hyppäsin saman tien taksiin ja hurautin El Corte Inglesiin. En suinkaan shoppailemaan, vaan konsulaatista olivat neuvoneet otattamaan passikuvan siellä, koska kuulemma tietävät Suomen passiin tulevien kuvien määräykset. Ne kun ei ole samat kuin Espanjan passissa. Kävelin sisään tavarataloon ja hortoilin jonkun aikaa enkä löytäny mitään paikkaa, missä saisi kuvia otettua. Kysyin sit joltain myyjältä, joka paljasti et tien toisella puolella on toinen El Corte Inglesin rakennus ja valokuvaamo olis siellä. Myyjä kyl neuvo mut menemään alakertaan, mut kuvaamo olikin kakkoskerroksessa. Se selvisi kysymällä toiselta myyjältä. Kukaan ei oikeen puhunut kunnolla englantia. Kuvaamo kummiskin löyty ja sain ihan espanjaks kuvat tilattua. Hetken päästä piti tulla niitä hakemaan. Kuvashowssa vierähtikin joku tunnin verran ja siitä lähdin sit kartan avulla ettimään konsulaattia. Osuin oikeelle kadulle, mut taisin onnistua ekan kerran kävelee oikeesta talosta ohi. Eipä aikaakaan, kun oikea paikka löytyi.

Konsulaatissa oli juuri vanhempi suomalainen Fuerteventuralla asuva rouva myös anomassa passia, joten mä jouduin odottelemaan. Mun piti täyttää anomuskaavake, antaa kuitti siitä että olin maksanut passin (120 euroa + 5 euroa maksua siitä, että passi lähetetään mulle postissa) sekä passikuva. Sit multa otettiin sormenjäljet. Kävi samalla ilmi myös, että Suomen väestötietojärjestelmän mukaan mä asun edelleen Karon Beachilla, Phuketissa. Nice to know! Mut aika outoo, koska oon tehnyt kyl muuttoilmotuksen monta kertaa sen jälkeen ja viimeks nyt talven aikana netissä. Konsuli anto mulle taas muutospaperin täytettäväks, ja sano, et kun hän sen laittaa Suomeen, niin sit tiedon pitäs ainakin mennä eteenpäin. Seuraavat pari vuotta mä asunkin sit varmaan Fuerteventuralla ;)

Kun passihärdelli oli ohi, ei mulla ollu enää kun joku 3,5 h aikaa ennen kun laiva lähtis takasin, joten mun piti olla nopee. Kävelinkin takas El Corte Inglesille ja sieltä sain taksin ja käskin kuljettajan ajaa Santa Anan katedraalille. Kuski vähän ihmetteli outoo määränpäätä ja varmisteli vielä, et tosiaanko sille kirkolle haluan. Kun mä vahvistin asian, niin matka sinne taittui nopsaan ja perille päästyä kuski ilmotti voitonriemusena, että tässähän tää katedraali nyt sitten on. Ihmetteli varmaan, et miks mä sinne halusin. Mä olin saanu Gran Canarialla työskennelleiltä kollegoilta vinkkejä vähän siihen, mitä Las Palmasissa kannattaisi nähdä ja missä käydä ja yksi kohde oli vanha kaupunki, Vegueta ja siellä sijaitsi myös tämä kyseinen kirkko. En mä sisälle mennyt, kunhan kuvailin ulkopuolelta ja käppäilin sit siin vanhan kaupungin kortteleissa. Siel oli tosi kaunista arkkitehtuuria ja mukavia kapeita kujia ja katuja. Sieltä mä bongasin sit myös mun lounaspaikan, nimeltä Rolls. Sitä oli myös mulle suositeltu, ja sen piti olla bocadillopaikka (siis semmonen sämpyläbaari), mut joko paikka oli muuttanu konseptia tai sit kollega muisti väärin, mut tää paikka oli enemmänki tapaspaikka. Noh, ei se mitään, ruoat oli kummiskin hyvät. Mä söin friteerattua vuohenjuustoa hillolla ja tonnikalatäytteisen letun. Nam nam.

Santa Anan katedraali

Koirapatsaita oli kirkon aukiolla

Veguetan katuja

Friteerattua vuohenjuustoa hillolla - sairaan hyvää!

Rollsin ruokalistaa

Kun vatsa oli täynnä, käppäilin vielä vähän aikaa ja etsin sit lähimmän taksiaseman ja tilasin taksin Las Arenas –ostoskeskukselle. Se olikin tosi upeella paikalla, meren rannalla. Piti sit mennä ensin kuvailemaan vähän rantaa ja maisemia. Loppujen lopuksi mulle jäi tunti tehokasta shoppailuaikaa. Ja itse asiassa liike, joka mua kiinnosti, oli englantilainen ketjukauppa Primark. Eräs entinen kollega oli mua siitä vinkannut. Mähän shoppailin aikoinaan Primarkissa aina Englannissa rivitanssikisareissuilla, ja liike olikin mulle jo entuudestaan tuttu. Joten tiesin, et sieltä tulen löytämään kaikkea kivaa. Eikun shoppailukassi käteen ja taistoon. Melkoista taistoa se olikin, nimittäin Primark on tosi edullinen liike ja sieltä löytyy aina kaikenlaista. Sovitukseen mulla ei ollut aikaa, joten sulloin vaan tavaroita kassiin. Ostin parit kengät ja ne olikin ainoot, mitä mä sovitin. Mut muuten mukaan tarttu kaikenlaista: sukkia, t-paitoja, toppi, neule, rantamekko, bikinit, laukku, kaulakoru, huivi ja ehkä jotain muutakin, mitä en vaan enää muista. Rahaa ei kuitenkaan menny paljookaan. Hätäpäissäni olin jopa tunkenut kassiin parikin sukkapakettia, vaikka oli yks vaan tarkotus ottaa. No, nytpähän on ainakin sukkia! Sit vaan pikasesti kassalle ja paperipussit viuhuen metsästämään taas yhtä taksia. Taksiasemahan oli ihan ostoskeskuksen edessä, joten no problem, istuin taksissa taas alta aikayksikön. Ainoo ongelma vaan oli, et kuljettaja ei tienny, et mihin satamaan mut pitäs viedä, enkä mä osannu ittekään sanoo sille mitään sen enempää, kun että Fuerteventuralle menevään Fred Olseniin pitäs päästä. Siin olikin sit vähän jännät paikat, kun ei ollu ihan hirveesti ylimäärästä aikaa. Kuskikin sen jo hoksas. Pariin otteeseen käytiin kysyy tietä, mm. huoltsikalta, mut sit musta alko itestäkin näyttää jo suht tutulta paikka ja löytyhän se oikee laiva lopulta. Eikä se nyt menny ees ihan viime minuutille J

Vanhan kaupungin laitamilla

Ranta lähellä Las Arenas -ostoskeskusta

Alfredo Krausin patsas

PRIMARK!!!

Joskus puol yheksän aikaan olin takas Corralejossa ja kuljettaja oli niin ystävällinen, et toi mut melkeen kotiovelle saakka, vaikka oikeestaan hänen olis pitänyt jättää mut sinne Riu-hotellille. Sieltä taksi kotiin ois maksanu jotain 7-8 euroo. Ajattelin vaan kysyy, et jos kuski sattus olee menossa Corralejon keskustaan. No ei se ollu, mut sano mut vievänsä, eikä suostunu ottaa siitä ees maksua. Mukava mies J

Semmonen oli siis mun Las Palmasin reissu. Paljon tuli nähtyä ja tehtyä, kun käytti ajan tehokkaasti ja etenkin, kun oli kollegoiden hyvät vinkit käytössä. Muuten oisin varmaan palloillu jossain ihan väärissä paikoissa, enkä ois nähny mitään ja etekin toi Primark ois jääny kyl ihan varmana käymättä ja luultavasti se vanha kaupunkikin. Olihan toi melkonen pintaraapasu kaupungista ja oishan siellä kuulemma hieno Canterasin rantakin. Tosin sinä päivänä ei ollu kyl mikään rantsukeli, kun oli aika pilvistä ja tuulista. Joka tapauksessa, miksipä ei voisi mennä vielä uudestaankin, jos sattuis Granille eksymään joku päivä. Nyt just tuntuu, et en ihan äkkiä oo menossa Kanarialle takasin, mut eihän sitä taas koskaan tiedä. Elämä on yllätyksiä täynnä! Ja yksi ehkä toisaalta jo hieman odotettukin yllätys tuli toissapäivänä, kun sain tietää, et mun kohde Kreetalla tulee olemaan Hersonissos ja sieltä käsin hoidan myös Agios Nikolaosta. Ei nyt ollu ihan mun toiveissa päätyä sinne, lähinnä työn kannalta, koska oon siellä yksinäni ja pelkään, et se tietää mulle vaan hirveesti duunia. Mut mä toivon, et mä oon väärässä, koska just nyt en kyl kaipaa yhtään mitään ylimäärästä stressiä. Nimimerkillä vuoden painanu duunia putkeen vähintään 6 pv viikossa ja lomaa odotellessa!

Seuraavan kerran mä varmaan kirjottelenkin sitten Kreetalta, ja huomenna mulla loppuu paastokin, jee! Eikun hyvää pääsiäistä kaikille!