Hello world, hello sunshine!: Haloo haloo, kyllä täällä vielä ollaan!

I know, I know... on sit jäänyt tää blogin kirjottaminen tällä kaudella. Monesti asia on ollu mielessä, mutta yksinkertaisesti vain ei ole ollut aikaa. Tai varmaan aikaa ois ollu kirjottaa pari riviä, mut jotenkin en harrasta semmosia blogipäivityksiä, vaan haluan tehdä sit kerralla enempi juttua. Mut jospa nyt saisin kunnostauduttua tässä asiassa vähitellen...

Kauden alussa Katjan kanssa Hanian venetsialaisessa satamassa

Kausi on ollut tosi kiireinen. Alkuun oli taas aikamoinen shokki tulla uuteen paikkaan, opetella uudet kuviot ja uudet rutiinit. Taas oli se sama tunne kun edelliskauden alussa, et kaikki on ihan uutta ja ihmeellistä, eikä mistään saa mitään tolkkua ja et kaikilla on vielä niin kiire, et ei viitti edes kysyä ja vaivata. Mut siitä se sitten lähti, ja asiat alko selkiintyä ja nyt rutiinit alkaa olla aika hyvin hanskassa. Toki joka päivä tulee kysymyksiä eteen, joihin ei osaa vastata. Se vaan tässä työssä kuuluu asiaan – kaikkea ei voi koskaan tietää. Mut joku tietää jotain ja toinen jotain toista, ja jostain todennäkösesti saa vastauksen. Asiakkaat kun saattaa kysellä ihan mitä vaan... vaikkapa et missä on lähin paloasema! Mut sekin sit selvisi paikalliselta kysymällä J

Hanian ihanan idyllisessä vanhassa kaupungissa

Tykkään olla täällä Haniassa ja Kreetalla. Tää on kaunis paikka ja täällä on kaikenlaista tekemistä ja näkemistä. Vapaapäivinä tekis mieli aina lähtee johonkin uuteen paikkaan, mut en vielä oo kovin moneen paikkaan kerinny. Paleohorassa käytiin yhtenä vapaapäivänä ja sit kun mul oli tuplavapaa, kävin Santorinilla moikkaamassa Phuketin opaskaveria. Sit kun mul on seuraavat tuplavapaat, niin lähen varmaan saaren pääkaupunkiin Iraklioniin tutkimaan paikkaa tarkemmin. Ja Rethymnoniinkin haluan vielä mennä. Paikkoja täällä riittää missä käydä! Tosin saari on aika suuri, 260 km itä-länsi suunnassa, joten yhden päivän aikana ei viitti ihan saaren toiseen päähän lähtee. Etenkin vuoristotiet kun on aika mutkaisia ja ei niitä nopeimpia ajaa.

Paleohoraan mennessä oli upeat maisemat

Nyt täällä on kesän eka helleaalto. Lämpötilan on ennustettu nousevan noin 40 asteeseen. Ja aika lähellä ollaan jo oltu tässä parina päivänä. Kyllä nyt tarkenee! Tosin huono puoli on se, et kun lämpötilaerot sisällä ja ulkona on niin suuret (tarkoitan ilmastoituja sisätiloja), niin meinaa heti aiheuttaa mulle vilustumista. Mulla onkin nyt sitten kurkku kipee, nenä tukossa ja eilenkään ei asiaa auttanut, kun olin opastamassa meidän Knossoksen retkeä, ja siellä jouduin huutamaan 54 hengen porukalle, ja kaskaatkin koitti vielä kilpailla mun kanssa!! Olo ei oo kovin häävi ollu tänään, mut oon sinnitelly. Mul oli vielä ihan sikapitkä päivä, kun aamul oli transfer eli lentokenttä, iltapäiväl tervetulotilaisuus ja sit viel täs illal kävin lähettämässä yhen bussin kentälle. Saa nähä, mikä on olotila huomenna.

Meillä on partsilta merinäköala ja auringonlaskut on ihan mielettömiä! :)

Työt tosiaan on alkanu tääl jo luistaa ja tääl on muutenkin aika monipuolisia työtehtäviä. On lentokenttää, tervetulotilaisuuksia, retkiä, päivystyksiä, toimistotyötä, puhelinpalvelua... Ja meillä toimii tääl Haniassa myös nyt Aurinkomatkojen Kids Club, ja siellä vierailee pari kertaa viikossa myös Muumipeikko. Tiistaina sain olla eka kertaa Muumipeikkoa vastassa ja avustamassa, kun hän saapui aikakoneellaan Haniaan ja kävi lapsia (ja aikuisiakin!) tervehtimässä ja halaamassa hotelli Imperialilla Malemen lomakylässä. Vähänks oli kivaa nähdä Muumi!! J

Muumipeikko eka kertaa vierailulla meidän toimistolla toukokuussa

Päätän raporttini tähän ja jatkan istuskelua takaparvekkeella, nauttien laskevan auringon kajosta ja kaskaiden korvia huumaavasta sirityksestä. Kirjottelen taasen lisää paremmalla ajalla, ja koitan nyt kunnostautua tän blogin kanssa, ja laitella enempi kuviakin hienoista maisemista ja paikoista missä olen täällä päässyt käymään.