The Samaria Experience

Samarian rotko on Euroopan pisin ja syvin rotko. Rotko on ollut kansallispuisto 60-luvulta lähtien, koska siellä asustelee harvinaisia Kreetan villivuohia, eli kri kri –vuohia. Rotkoon on mahdollista mennä patikoimaan, paitsi talvella rotko on kiinni, koska rotkon pohjalla virtaa joki, ja sen pinta voi nousta korkeallekin. Patikan pituus rotkossa on noin 13 kilometriä ja päätepisteestä on vielä noin 3 km patikka Agia Roumelin kylään. Patikka alkaa Omalokselta ja alkumatka on laskeutumista kivikkoa ja kivisiä portaita pitkin alas kohti rotkon pohjaa. Alkumatkan saa taittaa hyvin puiden suojassa. Reitti kulkee välillä rotkon rinteellä, välillä sen pohjalla. Muutamissa kohdissa ylitetään joki puusiltoja pitkin (jotka vähän huojuu :D). Pääasiassa matka on kivikkoista polkua ja tarkkaan saa katsoa, mihin astuu, jottei nilkka nyrjähdä. Välillä kivet ovat myös liukkaita, samaten irtohiekka saattaa luistaa jalan alla, mutta muuten reitti on suht helppokulkuista.

Tientuke lähellä Omalosta

Tästä se alkaa!

Miten Samariaan oikein pitäisi valmistautua ja varustautua, ja miten itse sinne valmistauduin, siitäpä seuraavaksi pieni raportti!

Ohje 1. Nesteytä hyvin edellispäivänä ja syö hiilihydraattipitoista ruokaa.

Kuinka itse toimin? Ensinnäkin edellispäivänä olin kävellyt pitkin Paleohoraa pitkin ja poikin ja olin ihan poikki helteessä ravaamisesta. Juominen on ollut mulle aina vähän problemaattinen juttu, kun mua ei hirveesti janota. No ei sit tuu juotua. Mut ei mun kroppa silleen kaipaakaan sitä nestettä, eli pärjään kyl ihan hyvin sillä määrällä mitä juon. Eli vaikka asiakkaille mainostan, et pitäs juoda 3-4 litraa, niin ite juon ehkä pari litraa, jos aina sitäkään (eilenkin taisin juoda vaan jotain litran, plus sit vähän skumppaa Anun kans sen loman alkamisen kunniaks J). Toki jos enempi ”urheilen”, niin juon enemmän. Mut tosiaan sit edellisenä iltana ennen Samariaa menin Anun kans syömään Kapetan Dimitris –nimiseen raflaan Paliksen kivikkorannan puolelle. Se olikin tosi hyvä ruokapaikka! Tilattiin tabbouleh-salaatti, missä oli bulguria ja vihanneksia ja en ees muista mitä muuta, mut se oli tosi hyvää! Ja sit tilattiin grillattua halloumia, fetajuustolla täytettyjä paprikoita ja mustekalalla täytettyä munakoisoa. Voin sanoo, et ruuat oli SAIRAAN hyviä! Niin ja sit tilattiin ruokajuomaks viiniä. Niin ja jälkkäriks saatiin melonia ja tietty rakia, ja olihan se rakihuikkakin pakko ottaa. Eli mites mun nesteytyksen ja tankkauksen sit kävikään... no, ei ollu ehkä se ihan paras mahollinen :D

Alussa oli paaaaaljon portaita

Patikoijien tekemiä taideteoksia :)

Ohje 2. Nuku kunnon yöunet, jotta olet levännyt.

Miten itse toimin? Menin nukkuu ehkä joskus klo 23, ja herätys oli siinä viiden aikaan, et ruhtinaalliset 6 tuntia tuli sit nukuttuu...

Ohje 3. Hanki nestettä ja evästä matkaan mukaan.

Kuinka itse toimin? Oli tarkoitukseni käydä jo päivällä kaupassa hakemassa jotain juomista ja evästä, mut siinä vielä kun Anun kans oltiin syömässä ja kello oli jo yli kymmenen illalla, tajusin et marketit taitaa jo mennä kiinni. No oli sit marketti auki pääkadulla ja sieltä kävin hakemassa 2 x 0,75 l pulloo vettä (oisin ottanu vaan yhen, mut Anu sano et pitää ottaa enemmän :D) ja sit yhen puolen litran pullon energiajuomaa. Sit pikkusen pussin sipsejä ja pari hunajasesampatukkaa. Itse asiassa nää evästykset riitti aika hyvin ja itse asiassa ostin vielä lisäks yhen puolen litran limpparipullon aamulla lähtiessä Paliksen linja-autoasemalta. Eli sieltäkin saa vielä juomia ja myös  esim. sipsipusseja ostettua. Ja Omaloksen kahvilastakin saa ainakin juomaa. Omaloksella nautinkin aamiaista, johon sisälty leipää, kananmuna, voita, sulatejuustoo, marmeladia, hunajaa ja teetä (hinta 5 euroa). Matkan varrella on vedentäyttöpisteitä, joten välttämättä vettä ei kannata litratolkulla mukana kantaa. Totesin, et mulle ois se yks pullo riittänyt, kun mulla oli vielä kämpille tullessakin osa eväsjuomista juomatta... Tosin join kyl Agia Roumelissa puol litraa tuorepuristettua appelsiinimehua ja sit ostin marketista puolen litran soodavesipullon. Et kyl mä nyt vähän normaalia enempi päivän mittaan join...

Välillä reitti kulki varjossa vuoren rinteellä...

... välillä taas auringonpaahteessa kivikossa rotkon pohjalla.

Ohje 4. Laita tukevat kuviopohjaiset kengät jalkaan (lenkkarit tai vaelluskengät).

Kuinka itse toimin? Mul oli jalassa mun Niken Clima Cool lenkkarit, joissa on päällys sellasta verkkoa, joka hengittää hyvin. Ne on aika kevyet muutenkin, ja eivät ehkä tue jalkaa ihan parhaiten, joten niissä jalkaa saa ehkä tehä vähän enempi duunia. Mut ihan hyvin ne tohon keikkaan soveltu. Ja siellähän näki kyl patikoijia ihan läpsyissä ja esim. semmosissa ihan normaaleissa avonaisissa lättäpohjasissa remmisandaaleissa, joihin olivat vaan nilkkasukat tunkeneet. Nuo kuviopohjat kengissä on hyvät sen takia, koska siellä reitillä on tosiaan liukkaita kiviä ja irtohiekkaa, joka helposti luistaa jalan alla, niin kuviopohjat antaa paremmin pitoo.

Reitin loppupuolella oli hienoimmat ja jylhimmät maisemat

Reitti kulkee vuorenseinämien välissä

Ohje 5. Patikoi verkkaiseen tahtiin, nauti maisemista, ota paljon kuvia ja pidä taukoja.

Kuinka itse toimin? Alkumatka oli aika hankalaa, koska siinä laskeudutaan koko ajan alaspäin, ja välillä on jyrkempiäkin kohtia. Se on sellasta kivikkoa ja kivistä on tehty portaita. Saa kyllä tarkkaan kattoa mihin astuu ja yks tyttö liukastukin ja lens pyllylleen. Onneks ei pahemmin käyny, kun kynsi vaan katkes! :D Mut kuitenkin suht ookoo se on kulkea, ainoastaan aika kivasti se alkaa ottaa jalkoihin jo heti alkumatkasta. Kun päästään vähän alaspäin, niin reitti muuttuu enempi polkumaiseksi. Alun otin tosi varovasti ja menin aika hitaasti. Reitillä oli paljon muitakin patikoijia ja siinä peräkanaa mentiin. Mut sitten kun tuo polkuosuus alko, niin lisäsin tahtia ja välillä kuljin tavallaan yksinäni, siis niin että en nähnyt edessä enkä takana ketään. Mut kyl sieltä edestä aina välillä tuli ihmisiä vastaan, etenkin taukopaikoilla. Mut aika lailla hyvää vauhtia koitin mennä, ja ehkä välillä vauhti kiihty, kun olin yksinäni. Jos ois ollu seuraa, niin ois ehkä tullu patikoitua verkkasemmin (tai riippuu tietty seurasta J). Mut 4h 40min mulla meni aikaa tohon koko hässäkkään, eli 16 km. Taukoja pidin pari kertaa ihan lyhyen tauon, et kuhan vaan hörpin juomapullosta ja itte asiassa välillä join ihan siinä kävellessäkin. Sit oisko ollu kolme kertaa, kun pidin semmosen vähän pitemmän tauon, että istuin ihan alas ja otin vähän evästäkin. Maisemista toki nautin matkan varrella, ja paljon pysähtelin ottamaan kuvia. Matkaan itse lähdin siinä noin 8.40 ja perillä Agia Roumelissa olin noin 13.20.

Hikeä pukkaa ja naama punottaa

Välillä ylitettiin puro puusiltoja pitkin

Mikäs siinä oli näissä maisemissa patikoidessa!

Kapeimmalla kohdalla

Ohje 6. Ota uikkarit mukaan.

Kuinka itse toimin? No juuri näin toimin! Agia Roumelin pikkuiseen kylään saavuttuani käppäilin katuja, ja totesin, että kylä on todellakin pieni, vain pari kadunpätkää. Ruokapaikkoja on kuitenkin ihan hyvin tarjolla. Menin niistä yhteen (oisko ollu Calypso nimeltään) ja jotenkin siinä helteessä ei ollu kauhee nälkä, niin tilasin kreikkalaisen salaatin ja ison lasin tuorepuristettua appelsiinimehua. Se oli siis semmonen puolen litran tuoppi :D Ja siinä rauhassa ruokailtuani kävin WC:ssä vaihtamassa uikkarit alle ja suuntasin rantaan. Agia Roumelin ranta on pikkukiviranta. Pyyhe vaan kivikolle ja eikun uimaan. Sanotaan, että vesi etelärannikolla Libyanmeressä on kylmempää kuin pohjoisrannikolla Kreetanmeressä. Mene ja tiedä, itse olen toistaiseksi uinut vasta Libyanmeressä. Mut kylmältä se aina aluks tuntuu, kun sinne menee. Mut virkistää niin ihanasti! Uimisen (tai no, sitä ei mun ollessa kyseessä voi oikeestaan uimiseksi sanoo, paremminkin vedessä seisomiseksi ja pikaseksi sellaiseksi) jälkeen heitin pitkälleni pyyhkeen päälle ja kuivattelin biksuja. Sit jossain vaiheessa kyllästyin siinä lekottelemaan ja lähin viel käppäilemään kylään ja hain mm. marketista vähän juotavaa. Sit vaan oottelin paattia, joka vei mut Agia Roumelista Paleohoraan. Paatti lähtee klo 17.30, joten Agia Roumelissa jää hyvin aikaa. Ja paatteja itse asiassa lähtee kaksi: Daskalogiannis kohti Hora Sfakionia ja Samaria I kohti Sougiaa ja Paleohoraa. Ja tietty mun paatti oli jotain puol tuntii myöhässä kun oli tulossa Gavdoksen saarelta.

Agia Roumelin rannalla ei ollut vielä ruuhkaa kun kylään saavuin

Agia Roumelin ranta

Samaria on kohtalaisen rankka patikka, mut kyl sen normaalikunnolla vetää läpi. Ittelleni se ei käynyt fyysisesti liian rankaksi, ettenkö olis jaksanut, mut jalkoihin se otti aika kivasti. Jo alkumatkasta musta alko tuntua, et mun toinen kenkä hankaa. Onneks mul oli rakkolaastareita mukana ja liimasin sen kantapäähän, ja sen jälkeen ei ollu enää mitään ongelmaa. Aamulla olin myös voidellu jalkoja Compeedin rakonestopuikolla. Seuraavana päivänä jalat oli kipeet, mut kyl mä nyt kävelemään pystyin, et on mul joskus ollu kipeemmätkin. Eniten mulla patikka otti lonkkiin, pakaroihin ja nilkkoihin, ja tietty sit pohkeisiin ja reisiinkin, et aika kokonaisvaltaisesti. Ja seuraavana päivänä viel pyöräilin pitkästä aikaa pari tuntia, niin takapuolikin tuli viel kipeeks. Ja kahen päivän päästä tein viel melkein samanmoisen patikan, mut siitä pitääkin kertoo taas enempi ihan omassa blogipäivityksessä J

Aamulla nää oli vielä mustat :P

Kaiken kaikkiaan Samaria oli käymisen arvoinen. Täältä Paliksesta käsin se vielä oli kätevämpi ja lyhyemmät matkat. Bussi lähti aamulla noin puol seittemän aikaan (piti lähtee 6.15, mut tää kreetalainen aikakäsitys...) ja kaheksan jälkeen oltiin perillä Omaloksella. Ja Agia Roumelista paatilla semmonen joku vajaa puoltoista tuntia ni olin takasin Paleohorassa. Olihan se pitkä päivä, mut kyl maisemat oli sen arvoset ja muutenkin oli kiva pitkästä aikaa vähän kuntoilla J Mikä ettei vois lähtee joskus uudestaankin tuon patikoimaan. Tai oishan mul käymättä viel esim. Imbrosin rotko ja Agia Irinin rotko... hmm... et ei kun kohti uusia patikoita!

Laivamatkalla sai ihailla Kreetan karunkauniita maisemia mereltä käsin

Mun paatti Samaria I saapuneena Paliksen satamaan

Toivottelisin teille kaikille lukijoille mukavaa ja seikkailurikasta maanantaipäivää!