Viime syksynä, kun tulin Kreikasta, mulla oli vaan 2 pv
aikaa olla Suomessa. Mulla oli passi vanhenemassa, mutta en kerinnyt sitä
sitten uusimaan. Niinpä mun piti sit talvikauden aikana tehdä
passinuusintareissu Suomen konsulaattiin Las Palmasiin Gran Canarialle, joka on
Fuerteventuran naapurisaari. Passi oli menossa vanhaks maaliskuun alkupuolella,
ja sainkin sit sovittua visiitin konsulaattiin 19.2. Fuerteventuralta, Morro
Jablesta etelärannikolta on aina keskiviikkoisin laivayhteys Fred Olsenilla Las
Palmasiin niin, että saman päivän aikana pääsee vielä takaisinkin. Laiva lähtee
klo 9 aamulla ja paluu on puoli neljältä iltapäivällä. Matka kestää 2 tuntia.
Mutta juuri 19.2. laiva liikennöi tällä aikataululla viimeistä kertaa. Ja aika
tuuri oli siinäkin, et konsulaatissa keskiviikko on just se päivä, kun
passianomuksia käsitellään. Tän päivän jälkeen laivayhteys muuttui niin, et
lähtö Morro Jablesta on jo klo 6 aamulla ja paluu klo 20 illalla, joten tällä
aikataululla reissu Corralejosta käsin olis ollu aika mahdotonta yhessä
päivässä tehdä. Mulla kävi vielä hyvä tuuri sen suhteen, et mä pääsin yhdellä
retkibussilla Corralejosta Morro Jableen ja takasin. Jos ois pitänyt ottaa
paikallisbussi, niin mun ois ollu pakko mennä Jandiaan jo edellispäivänä ja
yöpyä siellä. Takasintulokin ois venyny tosi myöhäseen iltaan.
Helmikuun 19. päivä otin sit taksin Corralejosta
Riu-hotellille, mistä ensimmäinen nouto retkibussiin oli. Lähtö oli jo kuuden
aikoihin aamulla. Matkan varrelta tuli vielä lisää väkeä kyytiin. Morro Jablen
satamassa kävin lippuluukulta lunastamassa mun laivaliput. Sain ne oppaana
erikoishintaan, maksamalla ainoastaan verot eli jotain noin 9 euroa.
Normaalisti liput maksaa 41 euroa meno-paluu. Laivamatka oli aika pomppuista ja
jotkut kanssamatkustajat joutuivat jo käyttämään pahoinvointipusseja.
Kun laiva saapui Las Palmasin satamaan, hyppäsin saman tien
taksiin ja hurautin El Corte Inglesiin. En suinkaan shoppailemaan, vaan
konsulaatista olivat neuvoneet otattamaan passikuvan siellä, koska kuulemma
tietävät Suomen passiin tulevien kuvien määräykset. Ne kun ei ole samat kuin
Espanjan passissa. Kävelin sisään tavarataloon ja hortoilin jonkun aikaa enkä
löytäny mitään paikkaa, missä saisi kuvia otettua. Kysyin sit joltain myyjältä,
joka paljasti et tien toisella puolella on toinen El Corte Inglesin rakennus ja
valokuvaamo olis siellä. Myyjä kyl neuvo mut menemään alakertaan, mut kuvaamo
olikin kakkoskerroksessa. Se selvisi kysymällä toiselta myyjältä. Kukaan ei
oikeen puhunut kunnolla englantia. Kuvaamo kummiskin löyty ja sain ihan
espanjaks kuvat tilattua. Hetken päästä piti tulla niitä hakemaan. Kuvashowssa
vierähtikin joku tunnin verran ja siitä lähdin sit kartan avulla ettimään
konsulaattia. Osuin oikeelle kadulle, mut taisin onnistua ekan kerran kävelee
oikeesta talosta ohi. Eipä aikaakaan, kun oikea paikka löytyi.
Konsulaatissa oli juuri vanhempi suomalainen
Fuerteventuralla asuva rouva myös anomassa passia, joten mä jouduin
odottelemaan. Mun piti täyttää anomuskaavake, antaa kuitti siitä että olin
maksanut passin (120 euroa + 5 euroa maksua siitä, että passi lähetetään mulle
postissa) sekä passikuva. Sit multa otettiin sormenjäljet. Kävi samalla ilmi
myös, että Suomen väestötietojärjestelmän mukaan mä asun edelleen Karon
Beachilla, Phuketissa. Nice to know! Mut aika outoo, koska oon tehnyt kyl
muuttoilmotuksen monta kertaa sen jälkeen ja viimeks nyt talven aikana netissä.
Konsuli anto mulle taas muutospaperin täytettäväks, ja sano, et kun hän sen
laittaa Suomeen, niin sit tiedon pitäs ainakin mennä eteenpäin. Seuraavat pari
vuotta mä asunkin sit varmaan Fuerteventuralla ;)
Kun passihärdelli oli ohi, ei mulla ollu enää kun joku 3,5 h
aikaa ennen kun laiva lähtis takasin, joten mun piti olla nopee. Kävelinkin
takas El Corte Inglesille ja sieltä sain taksin ja käskin kuljettajan ajaa
Santa Anan katedraalille. Kuski vähän ihmetteli outoo määränpäätä ja varmisteli
vielä, et tosiaanko sille kirkolle haluan. Kun mä vahvistin asian, niin matka
sinne taittui nopsaan ja perille päästyä kuski ilmotti voitonriemusena, että tässähän
tää katedraali nyt sitten on. Ihmetteli varmaan, et miks mä sinne halusin. Mä
olin saanu Gran Canarialla työskennelleiltä kollegoilta vinkkejä vähän siihen,
mitä Las Palmasissa kannattaisi nähdä ja missä käydä ja yksi kohde oli vanha
kaupunki, Vegueta ja siellä sijaitsi myös tämä kyseinen kirkko. En mä sisälle
mennyt, kunhan kuvailin ulkopuolelta ja käppäilin sit siin vanhan kaupungin
kortteleissa. Siel oli tosi kaunista arkkitehtuuria ja mukavia kapeita kujia ja
katuja. Sieltä mä bongasin sit myös mun lounaspaikan, nimeltä Rolls. Sitä oli
myös mulle suositeltu, ja sen piti olla bocadillopaikka (siis semmonen
sämpyläbaari), mut joko paikka oli muuttanu konseptia tai sit kollega muisti
väärin, mut tää paikka oli enemmänki tapaspaikka. Noh, ei se mitään, ruoat oli
kummiskin hyvät. Mä söin friteerattua vuohenjuustoa hillolla ja
tonnikalatäytteisen letun. Nam nam.
Santa Anan katedraali |
Koirapatsaita oli kirkon aukiolla |
Veguetan katuja |
Friteerattua vuohenjuustoa hillolla - sairaan hyvää! |
Rollsin ruokalistaa |
Kun vatsa oli täynnä, käppäilin vielä vähän aikaa ja etsin
sit lähimmän taksiaseman ja tilasin taksin Las Arenas –ostoskeskukselle. Se
olikin tosi upeella paikalla, meren rannalla. Piti sit mennä ensin kuvailemaan
vähän rantaa ja maisemia. Loppujen lopuksi mulle jäi tunti tehokasta
shoppailuaikaa. Ja itse asiassa liike, joka mua kiinnosti, oli englantilainen
ketjukauppa Primark. Eräs entinen kollega oli mua siitä vinkannut. Mähän
shoppailin aikoinaan Primarkissa aina Englannissa rivitanssikisareissuilla, ja
liike olikin mulle jo entuudestaan tuttu. Joten tiesin, et sieltä tulen
löytämään kaikkea kivaa. Eikun shoppailukassi käteen ja taistoon. Melkoista
taistoa se olikin, nimittäin Primark on tosi edullinen liike ja sieltä löytyy
aina kaikenlaista. Sovitukseen mulla ei ollut aikaa, joten sulloin vaan
tavaroita kassiin. Ostin parit kengät ja ne olikin ainoot, mitä mä sovitin. Mut
muuten mukaan tarttu kaikenlaista: sukkia, t-paitoja, toppi, neule, rantamekko,
bikinit, laukku, kaulakoru, huivi ja ehkä jotain muutakin, mitä en vaan enää
muista. Rahaa ei kuitenkaan menny paljookaan. Hätäpäissäni olin jopa tunkenut
kassiin parikin sukkapakettia, vaikka oli yks vaan tarkotus ottaa. No, nytpähän
on ainakin sukkia! Sit vaan pikasesti kassalle ja paperipussit viuhuen
metsästämään taas yhtä taksia. Taksiasemahan oli ihan ostoskeskuksen edessä,
joten no problem, istuin taksissa taas alta aikayksikön. Ainoo ongelma vaan
oli, et kuljettaja ei tienny, et mihin satamaan mut pitäs viedä, enkä mä osannu
ittekään sanoo sille mitään sen enempää, kun että Fuerteventuralle menevään
Fred Olseniin pitäs päästä. Siin olikin sit vähän jännät paikat, kun ei ollu
ihan hirveesti ylimäärästä aikaa. Kuskikin sen jo hoksas. Pariin otteeseen
käytiin kysyy tietä, mm. huoltsikalta, mut sit musta alko itestäkin näyttää jo
suht tutulta paikka ja löytyhän se oikee laiva lopulta. Eikä se nyt menny ees
ihan viime minuutille J
Vanhan kaupungin laitamilla |
Ranta lähellä Las Arenas -ostoskeskusta |
Alfredo Krausin patsas |
PRIMARK!!! |
Joskus puol yheksän aikaan olin takas Corralejossa ja
kuljettaja oli niin ystävällinen, et toi mut melkeen kotiovelle saakka, vaikka
oikeestaan hänen olis pitänyt jättää mut sinne Riu-hotellille. Sieltä taksi
kotiin ois maksanu jotain 7-8 euroo. Ajattelin vaan kysyy, et jos kuski sattus
olee menossa Corralejon keskustaan. No ei se ollu, mut sano mut vievänsä, eikä
suostunu ottaa siitä ees maksua. Mukava mies J
Semmonen oli siis mun Las Palmasin reissu. Paljon tuli
nähtyä ja tehtyä, kun käytti ajan tehokkaasti ja etenkin, kun oli kollegoiden
hyvät vinkit käytössä. Muuten oisin varmaan palloillu jossain ihan väärissä
paikoissa, enkä ois nähny mitään ja etekin toi Primark ois jääny kyl ihan
varmana käymättä ja luultavasti se vanha kaupunkikin. Olihan toi melkonen
pintaraapasu kaupungista ja oishan siellä kuulemma hieno Canterasin rantakin.
Tosin sinä päivänä ei ollu kyl mikään rantsukeli, kun oli aika pilvistä ja
tuulista. Joka tapauksessa, miksipä ei voisi mennä vielä uudestaankin, jos
sattuis Granille eksymään joku päivä. Nyt just tuntuu, et en ihan äkkiä oo
menossa Kanarialle takasin, mut eihän sitä taas koskaan tiedä. Elämä on
yllätyksiä täynnä! Ja yksi ehkä toisaalta jo hieman odotettukin yllätys tuli
toissapäivänä, kun sain tietää, et mun kohde Kreetalla tulee olemaan
Hersonissos ja sieltä käsin hoidan myös Agios Nikolaosta. Ei nyt ollu ihan mun
toiveissa päätyä sinne, lähinnä työn kannalta, koska oon siellä yksinäni ja
pelkään, et se tietää mulle vaan hirveesti duunia. Mut mä toivon, et mä oon
väärässä, koska just nyt en kyl kaipaa yhtään mitään ylimäärästä stressiä.
Nimimerkillä vuoden painanu duunia putkeen vähintään 6 pv viikossa ja lomaa
odotellessa!
Seuraavan kerran mä varmaan kirjottelenkin sitten Kreetalta,
ja huomenna mulla loppuu paastokin, jee! Eikun hyvää pääsiäistä
kaikille!