Viisumijuoksulla Kuala Lumpurissa

Helmikuun 8.-10. päivä olin viisumijuoksulla Kuala Lumpurissa eli Kullissa niinkuin me täällä tuota kaupunkia tuttavallisemmin kutsutaan. Tuo viisumijuoksu on ihan mun oma käännös englanninkielen termistä visa run, joka tarkottaa sitä et poistutaan maasta ihan vaan sen takia et pitää hommata uus viisumi. Meillähän on täällä 3 kk:n non immigrant viisumit ja ne on yhdellä entryllä, eli siis niillä saa tulla maahan vaan kerran.

Matkaan lähettiin AirAsian iltalennolla Phuketin kentältä. Lento kesti vaan n. 1h 15min. Kullin kentältä otettiin taksi, joka vei meidät kaupungin keskustaan Nova hotelliin. Kyyti oli melkoista formulaykköstä, ja ihmekös tuo, kun matkalla ajettiin Sepangin formularadan ohikin :) Muita kyydissäolijoita hirvitti, mut mulla on ilmeisesti tää joku tämmönen tauti nimeltään vauhtisokeus...

Lentokoneessa on myös tunnelmaa...

Meille oli kerrottu et meidän hotelli on tosi perushotla. No se ei ois kauheesti haitannu ja hotelli oli kyllä ihan perussiisti, mut se homeenhaju, se oli aika paha. Itse asiassa siellä paikan päällä se ei niin kauheesti mua haitannut, vaikka aika voimakas olikin, kun ajattelin, että ei tässä kuitenkaan olla kun kaks yötä. Mut sit oikeestaan vasta takas Phuketiin tullessa sen tajusin, kun kaikki vaatteet ja muutkin kamat tuoksu ihanasti homeelle. Eikun pesuun vaan kaikki vaatteet, nekin mitä en ollu ees käyttänyt, ja muut tavarat tuuletukseen. Aamupala ei ollu erityisen monipuolinen, mut oli siel paahtoleipää, paistettua munaa, papuja ja jotain riisijuttua, et vatsa tuli kuitenkin ihan täyteen.

Näköala hotellihuoneen ikkunasta oli ihan hieno :)

Ja ei se huone sisältäpäinkään paha ollut

Ekana iltana mentiin heti syömään, kun oltiin hotelliin saavuttu. Siinä hotellikadulla oli hirveesti muovituolipaikkoja ja jopa thaikkuravintoloita ja mentiinkin sit yhteen thaikkupaikkaan ja tilasin kotoisasti pad thaita. Annos oli tosi suuri ja oli hyvää :) Sen jälkeen mentiin nukkumaan, koska seuraavana aamuna olis aikanen herätys.

Aamulla sitten aamupalan jälkeen suunnattiin heti Thaimaan suurlähetystöön. Siel oltiin ehkä joskus puol ysin aikoihin. Paikalle oli jo kerääntynyt väkeä odottamaan porttien ulkopuolelle. Portti aukesi vähän ennen yheksää ja porukkaa alettiin ottaa sisään ja mies portilla kirjasi kaikkien tiedot ylös ja antoi viisumihakemuskaavakkeita. Meillä oli kuitenkin jo kaikki kaavakkeet valmiiks täytettynä, joten paineltiin suorinta tietä lähetystörakennuksen ovelle. Kun se aukes, piti rynniä sisälle (no ei me oikeesti rynnitty, mut kuulin kollegalta et sillon kun se oli ollu, niin jotkut miehet oli koittanu käyttää jopa kyynärpäätekniikkaa) ottamaan jonotusnumero. Me saatiin numerot 10-13 ja päästiin luovuttamaan paperimme aika nopsaan. Sit saatiin kuitti ja ohjeet tulla seuraavana päivänä viisumeita hakemaan.

Kotikatumme Kuala Lumpurissa

Tämä kuva kertoo hyvin kaupungin moninaisuudesta

Tuossa ovenrivassa oltiin aamulla kiinni Thaimaan suurlähetystössä

Sit meillä olikin vapaata aikaa. Päätettiin lähtee kiertää Kuala Lumpuria hop on hop off -bussilla, joka lähtee liikkeelle Petronas torneilta. Lähettiin siis kävelemään kohti torneja, joita ei voi olla näkemättä, nimittäin ovat 452 metriä korkeita. Olleet aikoinaan maailman korkeimmat rakennukset. Tuol KL:n keskustassa noita korkeita rakennuksia kyl riittää muutenkin. Matkalla torneille pysähyttiin yhen puiston kulmalla olleeseen kahvilaan. Juotiin hieman aamuteetä, kahvia - ja Baileysiä! :D

KL on täynnä korkeita rakennuksia

Petronas twin towers

Baileys maistui jäiden kera - nams nams :)

Tornien luota löydettiin sit bussin alkupysäkki ja ostettiin liput jotka makso 38 ringgittiä. Se tekee noin 430 bahtia eli vajaat 11 euroa. Sillä hinnalla sai sit ajella sillä bussilla 24 tunnin ajan. Siel bussissa tuli englanniks selostusta paikoista mitä matkan varrella näkyi. Ajettiin mm. KL Towerin ja keskustan baari- ja ostoskatujen ohi. Kuala Lumpurissa on myös kiinalainen kaupunginosa eli Chinatown ja intilainen kaupunginosa eli Little India. Päätettiin sit jäädä kyydistä pois jälkimmäisessä ja käydä lounaalla. Ihastuinkin tuohon kaupunginosaan, koska siellä soi intialainen musiikki liikkeistä kaduille ja aloin jo mielessäni kuvitella, miten mahtavaa olisi jos katu suljettaisiin liikenteeltä ja siinä järjestettäisiin bollywood-tanssifestivaali. No siinä huimissa unelmissani käppäillessä aloin vähän tanssahdella, ja johan alkoi ohikulkijat ja bussikuskitkin tuijotella ja hymyillä. Ois pitänyt varmaan pistää oikeen kunnolla tanssiksi! :)

KL Tower bussin ikkunasta kuvattuna

Aukio Little India -kaupunginosassa

Ruokapaikka mihin Little Indiassa päädyimme oli hyvinkin intialainen. Erittäin vaatimaton ruokalatyyppinen rafla, ja me oltiin paikan ainoat ulkomaalaiset ja lähestulkoon ainoat naisetkin. Saatiin sitten senmukaiset katseetkin osaksemme. Tarjoilijapojat kyllä erittäin ystävällisesti ja innolla meille tarjoilivat :D

Eipä muita falangeja näy...

Intiasta hyppäsimme taas takaisin bussiin. Kävimme mm. kuninkaallisella palatsilla, missä oli lyhyt pysähdys. Meidän seuraava pysähdyspaikka oli kuitenkin lintupuiston luona. Sinne emme kuitenkaan menneet vaan kävelimme vähän matkan päässä sijaitsevaan perhospuistoon. Siellä oli vaikka minkä väristä ja kokoista perhosta.Perhoset liihottelivat ympärillämme ja etenkin tuntuivat ihastuneet Lauran Aurinkomatkojen reppuun... oranssit perhoset varmaan luulivat sitä lajitoverikseen :D Lammikossa ui myös aika värikkäitä kaloja. Puiston kierrettyämme reitti kulki vielä sisätiloihin, missä oli näytillä kaikenlaisia sekä kuolleita ja eläviä ökkömönkiäisiä. Ne oisin kyl voinu jättää kattomatta. Ihan hirveen kokosia ötököitä ja kaikenmaailman ällöttäviä örkkejä. Semmoset kun tulis jossain vastaan, ni saisin varmaan sydänkohtauksen. No itse asiassa kun puistolta käveltiin takas bussipysäkille, niin mä kävelin tien laitaa ja yhtäkkiä karjasin... nimittäin ihan tien laidassa mun vieressä oli lisko. Ei mikään hirveen iso, mut kuitenkin paljon isompi kun joku gekko. Se siinä kaiveli hiekkapenkerettä. Aikamme sitä tarkkailtuamme tulimme siihen tulokseen, että se oli pieni varaani, ja varaanin puremahan on vaarallinen. Et tämmönenkin voipi tulla vastaan melkeinpä suurkaupungin keskusta-alueella.

KL hop-on hop-off -bussi ja taustalla Kuala Lumpur

Hei, ollaanks me sukua??

Puistossa oli paljon upeita perhosia

Tämä tuli vastaan ihan vapaana - hui!

Jatkoimme bussilla vähän matkaa, mutta olimme jo niin väsyneitä että päätimme, ettei jakseta enää kierrosta istua loppuun asti. Jäätiinkin sit yhellä pysäkillä pois ja siitä jatkettiin ilmajunalla suoraan meidän hotellia lähimpänä olevalle asemalle. Ilmajunalla oli kiva körötellä. Se oli nopsa ja hyvin ilmastoitu.

Ilmajunassa on myös tunnelmaa...

Kun tultiin hotellille, sovittiin et pidetään parin tunnin lepotauko ja sit lähetään syömään ja iltaa viettämään. Tällä kertaa mentiin kiinalaiseen ravintolaan meidän kotikadulla, mut ainakin mun ruoka oli aika pettymys. Se oli tosi mautonta ja aika epämääräsen näköstäkin. Ihan tuli ikävä thaikkupöperöitä :) Ruokailun jälkeen lähettiin ettimään baarikatua. Meillä oli tunne et se on jossain ihan lähellä, mut ei vaan keksitty et missä. No nähtiin sit matkan varrella yks baari ja päätettiin mennä siihen yhelle ja ajateltiin et sieltä saadaan varmaan suuntaohjeita. No ne yhet vaihtukin sit kahdeks tai peräti kolmeks ja lopulta kävi niin et saatiin sieltä yks saksalainen mies mukaan meille tietä näyttämään. Hän oli asunut jo pitkään KL:ssa ja tunsi kaupungin tosi hyvin.

Saksalaisen Mathiaksen opastuksella päästiin sit vihdosta viimein baarikadulle. Käytiin illan aikana parissakin baarissa ja vastaan tuli jopa mun mittapuulla paras näkemäni reggae-baari... nimittäin siellä soitettiin reggaemusan sijasta ihan normidiscohumppaa. Ja sit pääs joraamaan, jee :)) Taksilla kotiuduttiin joskus aika aikaisin... aamulla...

Kuala Lumpurin baarikatu

Viinilasillinen maistui

Seuraavana aamuna meil ei ollu mitään kiirettä, mut huoneet piti tietty luovuttaa 12 mennessä. Kun se oltiin saatu tehtyä, niin lähettin istumaan yhteen kuppilaan. Sit taas taksi alle ja suurlähetystöön hakemaan viisumeita. Mulla oli koko ajan pelko, et mun papereissa on jotain häikkää enkä saa viisumia, mut onneks tuo pelko osottautui ihan aiheettomaks. Viisumit plakkarissa lähettiin sit taksilla KL Sentraliin, mistä otettiin Aerobus (8 ringgittiä per nenä) Kullin kentälle. Siellä meidän alko tehdä mieli roskaruokaa ja mentiin mässäämään Mäkkäriin.

Matkalla kentälle ajettiin Sepangin formularadan ohi

Alettiin olla jo reissussa rähjääntyneitä ja väsähtäneitä. Jotain viime hetken shoppailuita kentällä tehtiin, koska muuten meillä olikin jäänyt shoppailut koko reissulla väliin, kun priorisoitiin kuitenkin kaupungin katselu shoppailun edelle. Mulla ei tosin ollut enää kauheesti ränkylöitä jälellä ja ne riittikin sitten vaan yhteen pullolliseen mintunmakusta Baileysia (tärkeimmät ensin :D). Lento takas Phuketiin suju mukavasti ja ei voi muuta sanoo, kun että Kuala Lumpur oli hieno ja mukava kaupunki ja saatiin siellä ystävällistä palvelua, mutta kylläpä vaan oli ihana palata kotiin. Eniten kaipas omaa ei-homeenhajuista kämppää ja sänkyä sekä kotoista thaikkuruokaa. Home sweet home <3

Hieman väsähtänyttä mutta hilpeää porukkaa lentokentällä