Viisumireissulla Malesiassa

Tiedän, etten oo taas vähään aikaan... okei no pitkään aikaan... kirjotellut, mutta nyt meinasin tehdä muutoksen asiaan. Pyydän anteeksi teiltä mun vakituisilta lukijoilta, jotka ootte ootellut mun kuulumisia. Hengissä täällä edelleen ollaan ja tällä hetkellä opastelenkin Khao Lakissa ja ilmeisesti oon nyt sitten täällä koko kauden, vaikka aluks mun piti olla täällä vaan vähän aikaa ja siirtyy sitten Phuketiin. Mut tykkään kyl olla täällä, vaikka tää onkin huomattavasti rauhallisempi paikka kuin Phuket. En mä nyt niin mitään ihmeellistä kaipaa. Töitä täällä kyllä riittää aamusta iltaan, joten eipä sitä niin ihmeitä kerkiäis tekemäänkään. Ja vapaapäivänä mulle riittää yleensä ranta, hieronta ja hyvä ruoka J

Mut tässä kirjotuksessa ajattelin kuiteski kertoilla teille vähän mun viimesimmästä reissustani, nimittäin viisuminhakureissusta eli visa runista. Ensin oli tarkotus, et kaikki tekis viisumimatkan bussilla Penangiin, Malesian puolelle. Mut sit saatiinkin lupa, et voidaan mennä Kuala Lumpuriin. Mä kuitenkin jossain hulluuskohtauksessa päätin, et haluun mennä Penangiin. Joten lähin sinne sit ihan ittekseni. Mä olin vielä eka, joka ylipäänsä viisumimatkalle lähti.

Viime viikon keskiviikkona olin sitten opastamassa meidän Phuketin retkee ja jäin sitte siltä tieltä Phuketiin, koska se järjestetty matka lähti sieltä. Phuketissa on tosiaan firmoja, jotka järjestää näitä reissuja ja totesin matkan aikana, et se on varmaan ihan hyvä bisnes täällä, koska tääl on paljon ulkomaalaisia jotka viisumia tarttee. No mun reissuun lähtö ei alkanut ihan mallikkaasti. Olin sovitussa paikassa sovittuun aikaan, mut kyytiä ei näkyny. Sit kohta soittaa huonosti englantia puhuva kuski ja sanoo et kaks minuuttia menee. No menee enempi ja sit soittaa toinen mies, joka puhuu jo vähän parempaa englantia, et poliisi on sulkenut jonku tien Patongilla, eikä minibussi pääsekään mua hakee sieltä mistä piti. Soittaja kehottaa mua ettimään mopotaksin ja soittamaan sit hänelle takasin, jotta hän antaa ajo-ohjeet. No mä tein sit työtä käskettyä. Mun pitäiskin päästä toiselle hotellille rannan toiseen päähän. Sieltähän se minibussi sit lopulta löytyy. Siellä on mun lisäks pari ihmistä. Ajetaan eteenpäin ja bussi pysähtyy ja meidät käsketään siirtymään toiseen minibussiin. No siellä ei sit ookaan kaikille paikkoja. Mä istun jonku miekkosen kanssa samalla penkillä, mut onneks vaan vähän matkaa, kunnes taas pitäis vaihtaa bussia. No taaskin on se bussi täynnä, mihin mun pitäis vaihtaa (!) ja lopulta mut käsketään menee sen toisen bussin apukuskin paikalle. Eka vähän mietin, et mitähän tästäkin matkasta vielä tulee, mut lopulta päästään matkaan ja kaikki on ihan ookoo.

Kello tais olla sit jotain 23 illalla kun vihosta viimein alotetaan varsinainen matka. Busseja on useampia ja ajetaan yhtä matkaa. Joskus kahen aikaan yöllä pysähytään kahvi/tupakka/wc-tauolle. Joten kuten oon nukkunu siihen asti, ja penkkiä saa ihan hyvin taaksepäin, mut aika huonoo untahan se kumminkin on ja en oikeen saa kunnon asentoo. Oon tyytyväinen, et oon ottanu fleeceviltin mukaan, koska bussissa ilmastointi puhaltaa aika kovalla. Tosin firman puolestakin siel jotain peittojaon. Sit matka jatkuu ja kuski päättää laittaa musan kovalla soimaan, varmaan siks ettei itte nukahtais (on muutenkin energiajuomia kiskonut, et pysyis hereillä). Ja siihen eteenhän se musa kuuluu oikeen hyvin, kun kajarit on siinä vieressä! Ja ei siinä vielä mitään, sitten kuski alkaa laulamaan!! Hyvästi yöunet...

Viiden aikaan aamulla ollaan sit Thaimaan rajalla. Noustaan autosta ja mennään jonottamaan. Osalla onkin menny jo oleskeluaika yli ja menevät immigrationiin maksamaan sakkopäiviä, ilmeisesti 500 bahtia per päivä, jos oikein ymmärrän. Siellä on suomalainen mieskin, jolla ilmeisesti on jotain 26 päivää menny yli, eikä se oo ite sitä edes tajunnut... Kyselevät vaan siltä, et onko sillä tarpeeks cashia mukana. Mies on ihan ymmyrkäisenä. No, itte pääsen passintarkastuksesta, enkä jää enää näkemään, et miten miehelle käy. Bussilla kuski antaa meille viisumihakukaavakkeet ja täyttöohjeita niihin. Osa tiedoista on jo valmiiks täytetty. Suurin osa meidän bussissa olijoista hakee turistiviisumia, mut pari muutakin on hakemassa non immigrant viisumia, eli sitä, millä saa tehdä töitäkin.

Meidän bussi on melko ylikansallinen. Meitä viisumimatkailijoita on yhteensä 10 ja meidän bussissa on edustettuna Suomen lisäksi Norja, USA, Iso-Britannia, Venäjä, Kazakstan, Kreikka ja Thaimaa. Thaimaalainen on yhden venäläisen tytön apuna. Matkaa jatketaan ja tuota pikaa ollaankin Malesian rajalla. Siellä sitten taas passintarkastukseen ja laukut läpivalasuun. Sitten jatkuu matka kohti Penangia.

Penang on saari ja sen pääkaupunki on Georgetown ja se on siis meidän matkan päämäärä. Sinne tosin menee silta, eli ei tartte sentäs millään lautalla mennä. Malesian puolella tiet on hyviä ja muutenkin maisema siistimmän olosta kun Thaimaan puolella. Kuski ajaa helpostikin jotain 150-170 km/h. Kuulen, et sillä aikaa kun oon nukkunu, on menty 180:äkin. No ei mua hirvitä, oon tainnu ennenki mainita, et mul on vähän tämmönen paha vaiva kun vauhtisokeus. Ja mikäs sitä on suoraa tietä ajellessa J

Aamulla saavutaan meidän majotuspaikkaan ja päästään heti aamupalalle. Ja tuota pikaa saadaan myös huoneen avaimet. Meen mun huoneeseen ilman mitään sen kummempia odotuksia, ja TADAA! Sehän onki kunnon sviitti! Poreamme ja kaikki! Ikkunoita on tosin vaan yks ja siinäkin värilliset lasit, joten ulos ei näe, mut eipä sieltä tarvi nähäkään :D Huoneessa on sohva ja telkkari ja iso parivuode. Ja sisustus on tosi kiva semmonen kivilaatoista tehty. Mut mua väsyttää ja päätän ottaa nokoset. Nukunki sit jotain 4 tuntii. Kahden aikaan iltapäivällä havahdun ja meen suihkuun. Kolmen aikaan lähen liikenteeseen.

Poreamme, jota en kyl kerinny käyttämään

Ihana sänky :)

Oon netistä tulostanu Georgetownin piirroskartan. Siihen on merkattu jotain paikkojakin. Lähen sit käppäilee tarkotuksenani käydä ainakin kattoo yks iso moskeija, pari kellotornia, merenranta ja ostarit. Ne kaikki näänkin. Sen lisäksi nään Little India –kaupunginosan, jossa soi intialainen musa, ja taas tekee mieli ruveta tanssii bollywoodia (vähän niinku viime vuonna Kuala Lumpurissa, jossa taisin herättää pahennusta :D). Mut nyt jätän tanssit sikseen. Georgetownissa ei ole mitään kovin ihmeellistä nähtävää. Mut se on kuitenkin ihan sympaattinen paikka. Paljon samantapaista arkkitehtuuria, eli kiinalais-siirtomaatyylistä, kun Etelä-Thaimaassakin. Käyn kattomassa pari kiinalaista temppeliä. Hipsin sitten kohti korkeaa Komtar Toweria ja sen vieressä olevia ostareita. Ihan hulppeen kokosia paikkoja! Mut mitään en osta, lukuunottamatta yhtä ”tonnikalapullaa” ja paria juomapulloa. Tavara on taas jotenkin sellasta, jota ei vaan osaa ostaa. Vaatetyyli samaa kun Bangkokissa – ei meikäläisen tyyliä. En oikeen osaa kuvailla sitä tyyliä, se on jotenki halvanolosta, mautonta, tyttömäistä... mut no, paikallisille se sopii, mulle vaan ei.

Kapitan Keling moskeija

Victoria Memorial kellotorni

Näkymä rannasta

Prangin Mall - ihan mukavan kokonen ostari

Kävelin ympäri ämpäri Penangia neljän tunnin ajan ja palasin sit hotlalle, koska siel tarjoiltiin meidän reissun hintaan kuuluva illallinen. Kun oon istumassa erääseen pöytään, toisesta pöydästä huikataan ja pyydetään mua sinne. Siellä istuu porukkaa meidän bussista. Liityn seuraan. Ryhmä on aikeissa mennä yhteen baariin hotlan lähelle ja saavat sit ylipuhuttua mutkin mukaansa. Johonkin yhteen asti jaksankin siellä notkua, mut sen jälkeen korjaa nukkumatti. Lähen kämpille nukkumaan. Aamulla on kuiteski aikanen herätys, aamupala alkaa jo puol seiskalta.

Rakkauden katu :) Monilla kaduilla on englanninkieliset nimet

Näkymää Georgetownin kaduilta

Ihana taivas!

No ihan niin aikasin en aamupalle hyökkää, vaan tuntia myöhemmin, koska uloskirjautuminen hotellista on puol ysin aikaan. Aamupalan jälkeen ootellaan bussia ja kellään ei oikeen tunnu olevan käsitystä, mihin aikaan meidän pitäis oikeen lähtee. Muutamia tyyppejä meidän bussista on majotettu toiseen hotlaan ja heidät onkin menty hakemaan ensin. Mekin päästään bussin kyytiin.

Talonseinätaidetta Georgetownissa

Lisää talonseinätaidetta

Niin, suurin yllätys koko reissulla on se, että konsulaattiin ei tarvitse itse mennä ollenkaan! Ekana päivänä kuski on keränny meidän passit, viisumihakemukset, valokuvat, liitepaperit ja rahat ja aamulla kun bussi tulee meitä hakemaan, niin saan passin kouraani, missä on viisumi valmiina. Aika helppoo sanoisin! J

Komtar Tower, varmaankin Georgetownin korkein rakennus

Kotimatka alkaa. Taas on proseduurit rajalla. Ensin ulos Malesiasta ja sit Thaimaan puolelle. Immigrationin virkailija lyö leimat passiini ja saan taas oleskella Thaimaassa huhtikuun 10.:een päivään saakka. Hiphei! Thaimaan puolella pysähdytään lounaalle, joka sekin kuuluu reissun hintaan. Paljoo ei ainakaan tällä reissulla rahaa kulu! Etelä-Thaimaan puolella katselen maisemia. Mieleen jää puhvelit (ja lehmät.. vai onko nekin puhveleita, en tiedä), joita on tien varsilla ja melkein tielläkin tosi paljon. Jopa liikennemerkit varoittavat puhveleista. Ja toinen mieleenpainuva näky on kymmenet rekat tien varsilla, jotka on lastattu täyteen öljypalmun hedelmiä. Bussi jättää mut Kokloin linja-autoasemalle, jossa mua oottaakin meidän paikallisen yhteistyökumppanin järjestämä kyyti takasin Khao Lakiin. Perillä oon iltakaheksan aikaan.

Täytyy sanoo, et reissu oli ihan mukava ja missään nimessä en kadu, et lähin Penangiin Kuala Lumpurin sijaan. Tietty toi bussissa istuminen (varmaan semmonen about 20 tuntii kahen päivän aikana) otti aika koville. Mulla veti yläselän aika kivasti jumiin, sen verta hassuissa asennoissa koitin nuokkua. Mut onneksi Thaimaa on hierojien luvattu maa! Heti seuraavana päivänä paluun jälkeen menin yhelle hyväksi havaitsemalleni hierojalle ja otin thaihieronnan. Hieroja hieroi vielä tiikeribalsamia mun selkään ja itte toistin balsamikäsittelyn vielä parina iltana nukkumaan mennessä. Jo seuraavana päivänä hieronnan jälkeen oli olo aika normaali taas.

Majoituspaikkani Banana Boutique Hotel

Sawasdee kha ja hyvää yötä kaikille. Mä painun unten maille ja huomisaamuna lähen saattamaan taas yhtä porukkaa kotimatkalle ja hakemaan uusia lomalaisia tänne Khao Lakiin J Paratiisi hiljenee, mutta toivottavasti vain hetkeksi (eli yritän kirjotella nyt taas vähän useemmin...)!