Ei kenenkään kansa

Okei. Ihan alkuun varotus, et tää juttu ei nyt kuvaile Thaimaan ihania rantoja tai hyviä ruokia eikä muuta sitä, mitä matkailija täällä näkee. Thaimaan toista puolta kuvailevia juttuja on saanut lukea netissä ja lehdissä aikasemminkin: pilviä paratiisin yllä, huumeturismia, pedofiliaa. No, näitä riittää. Thaimaa on ihana maa, mutta myös moniongelmainen maa. Mikäpä maa ei tänä päivänä olisi! Tämän jutun tarkoitus ei ole myöskään mitenkään valistaa, en edes pysty takaamaan kaikkien faktojen oikeellisuutta, sillä tieto on monesta lähteestä koottua, tiedotusvälineistä luettua. Eikähän varmaan kukaan tänä päivänä usko kaikkeen, mitä lehdissä kirjotetaan, eihän? Mutta nyt tämä ”ongelma” on tullut tuohon ihan mun naapuriin, enkä voi enää siltä silmiä ummistaa.

Yhtenä päivänä lähin työkaverin kanssa iltakävelylle. Lähettiin kävelemään tästä Bang Niangista päätietä pitkin pohjoseen päin. Käytiin kiertämässä lenkki lammen ympäri ja sen jälkeen ajateltiin suunnistaa kohti rantaa erän temppelialueen ohi. Kun me käveltiin temppelialuetta kohti, ohitettiin paikka nimeltä Phang Nga shelter for children and families. Oon sen nähnyt aikaisemminkin, mutten ajatellut sen kummemmin, mikä paikka se on. Mutta nyt tuo aidattu alue kiinnitti meidän huomion. Sisäpuolella oli paljon lapsia, leikki-ikäisiä ja koulu-ikäisiä, ja naisia sylilapsineen. Naiset oli verhoutunu peittäviin vaatteisiin ja heillä oli huivit hiusten peittona. Vanhemmilla pojillakin oli pyöreänmallisia päälaen peittäviä lakkeja päässä. Ymmärsin heti, että ihmisryhmä oli muslimeja. Käveltiin paikan ohi hieman kummissamme katsellen ihmisiä. Suunnattiin kuitenki kohti meren rantaa. Käveltiin eteenpäin ja yhtäkkiä me oltiinki ihan autionoloisilla teillä ja paikoilla. Kasvillisuus oli vallannu tiet lähestulkoon puolelta leveydeltä. ”Päätieltä” haarautu pienempiä teitä, jotka ei kuitenkaan johtanu mihinkään. Ne vaan päätty johonkin pöheikköön. Ihan rantaan ei ees päässy, koska välissä tuli vesialue vastaan. Teiden varrella oli paljon jätettä: kenkiä, laukkuja, vaatteita, tyhjiä pulloja ja kaikenlaista muuta roskaa.  Tuli jopa vähän outo olo. Mietittiin, että ennen hyökyaaltoo täällä on varmaan ollu jotain hotelleja/bungalow-alueita ja et ehkä niitten raunioita voi olla nää puskat täynnänsä. Mut noi roskat ihmetytti kans. Ne nyt ei enää sieltä asti jääneitä jätteitä voi olla. Ehkä joku dumppaa tänne jätteitä salaa, mene ja tiedä.

Puoliksi kasvillisuuden peitossa olevat tiet ei johda mihinkään

Mut takasin taas kun käveltiin siitä turvakodin ohi, niin sieltä aidan välistä pikkunen poika vilkutteli meille ja huusi hello. Mä vilkutin kans ja huikkasin jotain takasin. Mut sit kämpillä tuli tunne, et haluun selvittää ton paikan toimintaa tarkemmin. Laitoin googleen paikan nimen hakusanaks, ja johan alko selviimään.

Ne ihmiset, naiset ja lapset, on Rohingya-muslimeja. Tää kansa on asutellu iät ja ajat Burman eli nykysen Myanmarin luoteisosissa, Rakhinen (toiselta nimeltään Arakanin) alueella. Heitä on siellä noin 800 000. He eivät kuitenkaan ole burmalaisia, sillä Myanmar ei tunnusta heitä kansalaisikseen. Kesäkuussa tapahtuneen buddhalaisen naisen raiskauksen jälkeen ongelmat muslimien ja buddhalaisten välillä kärjistyi ja siitä alko jatkuva väkivaltaisuuksien kierre. Etnisen puhdistuksen nimissä heitä vainotaan; tapetaan ja koteja poltetaan. Hiedän kansalaisoikeuksia poletaan. Myanmar ei halua heitä. Pois he on alkanu haluta itsekin, ja siksi lähtevät epätoivoisille matkoille kohti parempaa tulevaisuutta. Suurin osa pakenee Bangladeshiin, ja Myanmarissa heitä itse asiassa pidetäänkin laittomasti maassa olevina bengaleina. Mutta Bangladeshkaan ei halua heitä. Monet pakkautuvat pieniin veneisiin, joilla lähtevät kohtalokkaille matkoille uhmaten merta ja myrskyjä. Moni näistä matkoista ei elävänä selviä. Moni selviää vain kohdatakseen uusia ongelmia.

Miten tää juttu nyt sitten liittyy Thaimaahan ja mun naapurustoon? Monet Rohingya-muslimeja kuljettavat veneet suuntaa Malesiaan. Malesia on islaminuskoinen maa, ja siellä Rohingya-muslimit sulautuu paremmin joukkoon. Siellä heitä ei vainota uskonnon takia. Mutta moni täyteen ahdettu paatti päätyykin Thaimaahan. Niitä tulee näille samoille vesille, missä matkailijat paistattelevat päivää huviveneillä ja suihkivat kohti saaria, sukeltelevat ja snorklailevat. Mutta Thaimaakaan ei halua heitä. Täällä heitä ei odota se paratiisi, mitä me matkailijat ollaan totuttu näkemään. Täällä heitä vaanii korruptoitunut armeijan laivasto, välinpitämättömät viranomaiset ja ihmiskauppiaat.

Mikä Thaimaahan saapuvien Rohingya-muslimien kohtalo on, riippuu paljolti siitä, kehen he ensimmäisinä täällä törmää. Se on kuitenkin selvää, että tänne heitä ei haluta. Heistä halutaan hankkiutua eroon. Joskus heidät leimataan laittomasti maahantulleiksi burmalaisiksi, ja palautetaan takasin kurjuuteen ”kotimaassaan”. Mutta uudempi käytäntö on heidän pakomatkansa avustaminen. Annetaan ruokaa, vettä ja polttoainetta ja lähetetään takasin armottoman meren syliin. Hei hei ja hyvää matkaa, toivottavasti emme enää koskaan tapaa. Mutta monilla on toisenkinlainen kohtalo. Nimittäin armeija on korruptoitunut. Se haluaa rahaa. Näin ollen venekansa päätyy useesti salakuljettajien käsiin. Mutta mikään ei tule ilmaiseksi. Välittäjät pyytää 40000 – 60000 bahtia (1000 – 1500 euroa) per henkilö salakuljetuksesta Malesiaan. Itse salakuljettajat tästä saa enintään neljäsosan ja loput päätyy läpi sormien katsovien viranomaisten käsiin. Rohingya-muslimit kuljetetaan Etelä-Thaimaan leireihin, joissa heille valkenee, että he onkin vankeja ja vain maksamalla suuren summan rahaa aukenee tie vapauteen. Osa pakolaisista on osannut tämän aavistaa ja heillä on sukulaisia, jotka voi lähettää rahaa. Mutta suuremmalla osalla tällaista mahdollisuutta ei ole, jolloin he joutuu pakkotyöhön. He saattaa joutua tekemään jopa vuodenkin työtä kalastusaluksilla ja trooleilla nälkäpalkalla, jotta saa lunastettua menolippunsa Malesiaan. Joskus välittäjät tarvitsee rahaa, ja vanhasta lastista on päästävä eroon ennen uutta, joten osa pakolaisista tulee myydyksi. Jotkut haluaa ”pelastaa” heitä kohtaloltaan. Yleensä tämä pelastus on kuitenkin erittäin kyseenalaista ja heitä odottaa vaan toisenlainen pakkotyö ja orjuus. Joskus Thaimaan muslimiyhteisöt on keränny varoja pakolaisten vapauttamiseksi, mutta pakolaisia on niin paljon, liian paljon.

Suurin osa tulijoista on nuoria miehiä. He lähtee paremman tulevaisuuden toivossa, ja uskoo ehkä sen saavansakin ja voivansa siten myöhemmin pelastaa perheensäkin. Mutta nyt myös naisia ja lapsia on alkanut tulla. Epätoivo on suurta. Eräs alus oli rantautunut Kuraburiin, Khao Lakista pohjoseen. Ja noin kuutisenkymmentä naista ja lasta sijotettiin tähän turvakotiin, joka on lähestulkoon mun naapurissa. Mutta turvakodilla ei ole resursseja pitää heistä huolta. Siksi he pyysi julkisesti apua. Ja pyyntöön vastattiin. Keskukseen on tullu paljon ruoka- ja tavaralahjoituksia. Rahaa he ei suostu edes ottamaankaan vastaan. Pakolaiset sai uusia vaatteita, lapset jopa leluja, joita eivät olleet eläessään nähneet. He sai ruokaa ja kaksi lapsista tuli ylensyönnistä kipeeksi. Mekin työkaverin kanssa haluttiin auttaa ja netistä löysin puhelinnumeron, johon sitten laitoin meidän paikallisen yhteistyökumppanin edustajan soittamaan. Hän oli ihan ihmeissään, ei ollut kuullut koko asiasta. Mutta selvis, että meidän apua ei enää tarvittu, koska lahjotuksia oli tullut niin hyvin. Hyvä niin. Ei sillä etteikö me olis oikeesti haluttu auttaa, vaan siksi, että oli ihanaa huomata, että tässä maailmassa vielä apua annetaan niille, ketkä sitä tarttee. Olin ehkä vähän pettyny kummiskin, niin suuri auttamisenhalu ittessänikin oli heränny.

Turvakodin aidassa oli isot plakaatit: Stop human trafficking. Lopettakaa ihmiskauppa! Ja uskomatonta mutta totta, ihmiskauppiaat on väijyny turvakotia. Paljon on tullu kyselijöitä, jotka olis valmiita viemään näitä ihmisiä mukanaan. Etenkin pieniä lapsia on jouduttu pitämään silmällä, he olis halutuimpia. Ja tämä kaikki minun naapurustossani, iltalenkkireitin varrella.

Itselläni ei kuvia näistä tapahtumista ole, mutta tässä on linkki erään Phuketin lehden juttuun, missä on kuvia veneestä, jota ”autettiin eteenpäin”.

http://phuketwan.com/tourism/rohingya-helped-phuket-photo-special-17499/

Kuinka pitkälle laivamatkalle itte lähtisit tuommosella purtilolla tuommosessa seurueessa? Samaisen lehden sivuilta voi lukee enemmänkin aiheesta, jos kiinnostaa. Aiheesta on kirjoittanu myös Phuket News ja Phuket Gazette. Mutta nämähän on kaikki ulkomaalaisille suunnattuja englanninkielisiä lehtiä täällä. Mitä paikallinen lehdistö sitten näistä tapauksista kirjoittaa? Suoraan sanottuna en tiedä, kun en sattuneistä syistä paikallista kieltä osaa lukea, mutta epäilen, että ei mitään.

YK:n mukaan Rohingyat on yksi maailman vainotuimpia ihmisryhmiä. Euroopan parlamenttikin on päätöslauselmassaan tuominnut Myanmarin toimet ja kehottanut rauhanomaseen kanssakäymiseen ja myös muita valtioita auttamaan. Iran ainakin on tukenut uskonveljiään. Täällä ounastellaan, että Thaimaahan saapuvien veneiden määrä tulee vaan kasvamaan lähiaikoina ennen sadekauden alkua, koska sitten kun sadekausi alkaa, tulee venematkatkin vaarallisemmiks. Mitä mun naapuruston Rohingya-muslimeille tapahtuu, se jää nähtäväksi. Siitä päättää Thaimaan viranomaiset ja hallitus.

Ehkä he ovat onnekkaita, ja joku haluaa heidät - joku muukin kuin ihmiskauppiaat.