Elämää Khao Lakissa

Nyt kun pääsin vauhtiin taas tän blogin kanssa, ni voisin kirjotella vähän vaikka tästä Khao Lakistakin. Tää on tosiaan pieni ja rauhallinen paikka niinku sanottu. Asukkaita semmonen muutama tuhat. Ja vaikka meil Aurinkomatkoilla onki ollu täällä tänä talvena ihan mukavasti porukkaa, niin yleisesti ottaen sesonki on ollu normaalia hiljasempi. Tämmöstä viestiä on paikallisilta kuulunu ja kyllä sen omilla silmilläki pystyy toteemaan. Mut tosiaan mä viihdyn kyl tämmösessä rauhallisemmassa ilmapiirissä enkä kaipaa mitään vilkasta yöelämää enkä ostoskeskuksia. Okei, välillä on ihan kiva päästä Phuketiin shoppailemaan ja sehän onnistuu, kun meil on kerran viikossa retki Phuketiin.

Khao Lakin pääkatu

On täällä Mäkkärikin:)

Ensimmäistä kertaa uusi työasu päällä!

Oma sänky kullan kallis :)

Kun tulin Khao Lakiin niin yllätyin et tää on niin luonnonläheinen paikka. Kylä on kutakuinkin viidakon keskellä. Ja Khao Lakin keskustakin on käytännössä ottaen yksi vähän leveempi päätie ja sen varrella n. 1,5 km matkalla on kaikki palvelut. Tosi helppoa! Mut luonto on ihan vieressä ja täällä voi tosi helposti lähtee tutustumaan luontoon joko omin päin tai järjestetyillä retkillä. Meillä on yhden päivän retki Khao Sokin luonnonpuistoon. Siinä ratsastetaan norsuilla, käydään näköalapaikalla, karstikallion luolaan rakennetussa temppelissä syöttämässä pyhiä kaloja ja mennään kanooteilla pitkin Sok-jokea. Etenkin tuolla joella on tosi upeat maisemat. Viime viikollakin yks asiakas totes, et kyllä ois jäänyt paljosta paitsi, jos ei olis lähtenyt mukaan tälle retkelle J Sehän oli mukava kuulla, ja kyllähän tuo retki onkin mahtava kokemus ja upea mahdollisuus tutustua Thaimaan luontoon. Kävinhän mä muuten 2 päivän retkelläkin Khao Sokissa, siitä pitäneekin kirjottaa ihan oma juttu!

Khao Lakin ympäristössä on paljon vesiputouksia

Norsuleirissä

Norsutkin tykkää banaaneista

Khao Sokin kansallispuiston maisemia

Kanoottisafarin aikana voi nähdä vaikkapa mangrovekäärmeen

Sok-joella on upean jylhät ja vihreät maisemat

Täällä on myös mahdollista patikoida omatoimisesti Khao Lak Lamru –kansallispuistossa, jonka pääportti on parin kilometrin päässä Khao Lakin keskustasta etelään päin, päätien varressa. Siellä on noin 1,5 km mittainen merkitty reitti. Mutta tukevat kengät on siellä tarpeen, koska polulla on paljon juurakoita ja kivikoita. Ja metsikössä on tosi kosteeta myös, eli hiki virtas, kun siellä patikoin, sen voin sanoa! Nestettä kului ihan mukavasti. Mut matkan varrella on myös pikkunen hiekkaranta ja siihen oikasin sit itteni aurinkoo ottamaan ja huilaamaan ennen kuin jatkoin viimeset 400 metriä tien varteen. Reitin varrella on myös englanninkielisiä opastetauluja, mut vaikka englantia mielestäni ihan kohtuullisesti osaankin, en kyl ymmärtäny niistä juuri hölkäsen pölkästä. Laitan tuossa yhen kuvan, niin voitte itse katsoo... J

Lamru-puistossa voi nähdä tämmöisiäkin eliöitä

Polun ensimmäinen etappi on "jalanjälki"

Ja tässä selitys jalanjäljille...

Tässä liaani, missä Tarzan?

Näköaloja Lamru-puistosta

Small Sandy Beach - ihana levähdyspaikka

Khao Lakin paras valtti on ranta. Ja rantaa täällä riittää. Täällähän rannat on rauhotettua aluetta, eli tossa ihan keskustassa ei saa laittaa rantapetejä edes hiekalle ollenkaan. Ei saa myöskään vuokrata mitään kovaa ääntä pitäviä vesiurheiluvälineitä kuten vesiskoottereita, eikä kaupustella. Jonkin verran kaupustelijoita sakonkin uhalla rannoilla kiertelee, mut eivät oo yhtään hyökkääviä. Ne vaan kävelee ees taas ja ehkä joskus huikkaavat, et mitä heil on tarjolla, mut eivät tule luokse ollenkaan. Eilenkin olin rannalla ja täytyy sanoo, et sääliks kyl kävi niitä kaupustelijoita. Pitkähihasissa paidoissa ja muutenkin verhoutuneina siel kulkevat ja auringonpaahde on ihan armoton... Ei kyl oo hääviä hommaa! Melkein tekis mieli säälistä ihan ostaa jotain, vaikkei tarviiskaan... Mut täällä tosiaan on sit semmosia ”autioita” rantoja myös. Yks vapaapäivä kävin Bangsakin rannalla, joka on n. 15 km keskustasta pohjoseen päin ja siel näin muutaman ihmisen koko pitkällä rannalla koko päivän aikana. Muutama paikallinen poika pelas jalkapalloa ja pari hassua pariskuntaa käveli rannalla. Rantaravintolassa oli paikallisia syömässä ja pari paikallista kalastajaa selvitteli verkkojaan. Siinä kaikki. Siellä sai olla kun herran kukkarossa konsanaan. Ehkä suosituin ranta on White Sand Beach n. 10 km keskustasta pohjoseen. Siel on ehkä pikkasen vaaleempaa hiekkaa, mut ei se muuten nyt mikään ihmeellinen paikka ole. Mut ihan mukava ranta siinä missä muutkin J Keskustan ja Bang Niangin kylän välisellä rantapätkällä on sit rantapetejä ja varjojakin, jotka yleensä omistaa jokin rafla, baari tai hierontapaikka. Ja eivät yleensä ota niistä maksuakaan, jos jotain juomaa/ruokaa tilaa.

Bang Niang Beach

Nang Thong Beach (Khao Lakin keskustan ranta)

Bansak Beach - autiota silmän kantamattomiin

White Sand Beach

Yöelämää täällä on ihan riittävästi ainakin mulle. Keskustassa on muutamia baareja, joista suosituin ehkä Happy Snapper, jossa on lähes joka ilta livemusaa. Ja baarin oma bändi on vieläpä tosi hyvä! Sit Bang Niangissa on Moo Moo Cabaret, missä on ladyboy-esitys joka ilta kymmenen hujakoilla eikä edes sisäänpääsymaksua.

Happy Snapperin livebändi esiintyy

Sulkaa ja höyhentä riittää Moo Moo Cabaret'ssa

Pelottava "täti"

Tääl on myöskin ihan edullista elää, on tosi halpojakin ruokapaikkoja ja hintataso tosiaan ehkä vähän edullisempi kun esim. Phuketissa. Tietty kyllähän Phuketistakin niitä edullisempia paikkoja löytää, kun poistuu pikkasen niiltä suosituimmilta turistikaduilta. Ja ihanaa on ollu taas pitkästä aikaa syödä thairuokaa. En oikeen tahdo osata taas syödä mitään ilman chiliä. Tosin välillä kaipaa ruisleipää, ja sitä herkkua ollaankin viime aikoina saatu. Viime viikolla yks pariskunta toi meille ison pussillisen, ja sitä oli niin paljon, et vein sit Raya Diversinkin porukoille. Ja tänään oli Mervi saanut yheltä naiselta oikein itseleivotun ruislimpun! Kiitos kiitos kiitos meidän ihanat asiakkaat!! J

Som Tam (tulinen papaijasalaatti) ja papaija shake

Ruisleipä ja markkinoilta ostetut kevätkääryleet ja friteeratut katkaravut - nam!

Khao Lakhan on se surullisen kuuluisa paikka, jossa oli suurimmat tuhot tsunamin aikaan. Tai hyökyaallon niin kuin nykyisin sanon. En halua käyttää tsunami-sanaa, koska se on kansainvälinen sana, jonka kaikki ymmärtää. Ja monet paikalliset ei täällä välitä asiasta puhua, enkä halua siitä ketään edes muistuttaa. Täällä on hyökyaallosta muistomerkkinä poliisivene, jonka aalto oli heittänyt mereltä sisämaahan päin parin kilometrin matkan. Ja sen lähellä on myös pienimuotoinen aallosta kertova museo. Siellä en ole itse sisällä ees käynyt, mut oon kuullut, et siel on livekuvaa tapahtumista. Eikä se ole mitään mukavaa katseltavaa. Pari iltaa sitten sain tutulta linkin radio-ohjelmaan, jonka kuuntelin netissä. Siinä oli aiheena tuskaturismi. Et miten ihmiset nykyään menee tarkotuksella pakoille, missä on jotain ikävää tapahtunut. Esim. keskitysleireille, taistelupaikoille, sotahistorian paikoille, haudoille jne. Jotkut ehkä menevät niihin mitään sen kummempia ajattelematta ja jotkut ihan varta vasten. Mut on tässä ehkä vähän sitäkin, et näillä jutuilla halutaan jotenkin mässäillä. Mene ja tiedä. Kovasti tsunamikin edelleen matkailijoita kuitenkin kiinnostaa ja meiltäkin kysellään siitä koko ajan. Täällähän on tsunamihautausmaa, jonne on haudattuna sellaiset alueelta löydetyt aasialaiset henkilöt, joita ei ole tunnistettu ja joita kukaan ei ole kaivannut. Tällaisia henkilöitä on peräti 369. Tuolla hautausmaalla vieraillaan meidän Takuapan retkellä (Takuapa on lähin hieman suurempi kaupunki, n.30 km Khao Lakista pohjoiseen). Kyllä monet matkailijat käyvät poliisiveneellä ja museossakin. Asia siis edelleen kiinnostaa. Ehkä siinä on osittain sitäkin, että ihmiset haluaa tavallaan järkyttää itseään. Sen jälkeen voi ajatella, miten hyvin itsellä on asiat ja olla onnellinen siitä, että itse on ollut turvassa. Se on kuitenkin selvää, että Khao Lak on ponnistellut jaloilleen näiden 8 vuoden aikana, ja mitä ei enää silmin ole nähtävissä uudelleen rakennettujen hotellien lomasta, on kuitenkin piirtyneenä syvälle alueen asukkaiden sisimpään ja elää siellä ikuisesti. Ja silti thaimaalainen hymyilee. Mai pen rai, mikään ei ole pysyvää.