2013-03-07

Thaimaassa kaikki on pinkimpää

Pinkkiä, oranssia, kirkkaan vihreää, keltaista, violettia... Thaimaassa värejä on joka puolella eikä niitä arkailla käyttää. Jokaisella viikonpäivällä on täällä oma värinsä, ja jotkut ihmiset jopa saattavat pukeutua niiden mukaisesti. Tosin keskiviikkona tätä ei noudateta, sillä keskiviikon väri vihreä on epäonnen väri. Torstaisin olen Aurinkomatkojen oransseissa oikein pukeutunut.

Särkylääkkeetkin on täällä pinkkejä

Värejä ei käytetä pelkästään pukeutumisessa. Taloja maalataan jos minkäkin värisiksi ja täällä onkin paljon ihan kirkkaan oranssejakin taloja. Ei myöskään tunnu siltä, että täällä noudatettaisiin mitään maisemasuunnittelua, joka määräisi, minkä värinen talon pitää olla. Täällä ilmeisesti ajatellaan niin, että mitä värikkäämpää, sen nätimpää. Ympärille katsellessa Suomen tarkat määräykset alkavat tuntua ihan pöljiltä. Miksi ei Suomessakin vois olla vähän enempi väriä? Toisiko se enemmän hymyäkin suomalaisten naamalle? Toisaalta voi ajatella, että värit sopivat paremmin tänne tropiikin lämpimiin olosuhteisiin kuin meidän kylmään ja pimeään Suomeen. Miltä pinkit talot sitten näyttäisivät lumihangen keskellä tai syksyn pimeissä illoissa? Ehkä hyvä pointti. Mutta voisivathan ihmiset sentäs itse laittaa päälle jotain räväkämmän väristä.

Kiinalaiset temppelit on tosi värikkäitä, kuva Takuapan vanhasta kaupungista
Oranssi Walkers Inn -hostelli ja ravintola

Hengille rakennetut talot ovat myös värikkäitä


Hymy. Ystävällisyys. Palvelualttius. Näitä peräänkuulutan enemmän Suomeen. Ja voisiko sen piponkin ottaa useammin pois kirstämästä päätä? Thaimaalaisilla on ihan yhtä paljon ongelmia ja murheita kuin meillä suomalaisillakin, ellei jopa enemmänkin, mutta he ovat silti paljon huolettomamman oloisia ja jaksavat hymyillä ja nauttia elämän pienistä asioista.

Jopa rekisterikilvet ovat täällä hauskempia

Eilen kävin eräässä ravintolassa lounaalla. Kun menin sinne, oli siellä henkilökunta täydessä touhussa - nimittäin laittelemassa uusia koristuksia. Paikan päällä oli ehkä omistajat, pariskunta siisteihin vaatteisiin pukeutuneena. Heidän lisäkseen tarjoilijat olivat myös esittämässä omia mielipiteitään. Tuntui olevan todella tärkeää puuhaa. Mitä siellä sitten tehtiin? No, laitettiin ravintolan edustalle katosta roikkumaan semmoisia muovisia värikkäitä kierretankoja, jotka heijastivat valoa kun pyörivät ympäri. Ja oli tosi tarkkaa, et mihin näitä tankoja kiinnitettiin ja useampaan paikkaan niitä testailivat. Ravintolan nimi on Orchid, ja koristuksena siellä on myös mitäpäs muuta kuin orkideoita. Ja niitäkin juoksetettiin paikasta toiseen ja ripusteltiin ties minne ennen kuin oikeat paikat löytyivät. Hieman huvittuneena seurasin puuhaa ja lopputuloksesta ylpeinä henkilökunta vielä varmisti minultakin, että onko tämä sijoittelu nyt varmasti okei. Okei okei, vahvistin. Kun kaikki oli paikoillaan, pariskunta haki takahuoneesta pienen parivuotiaan lapsen ja hyvästelivät henkilökuntaa. Kuulin naisen mainitsevan sanan falang (=ulkomaalainen) ja sitten jo käännettiin lapsi katsomaan minuunkin päin ja vilkuttelin hyvästiksi. Vielä minulle kovasti nyökkäilivät kun nousivat autoon ja ajoivat pois. Olen tuossa ravintolassa käynyt pari kertaa akaisemmin, edellisen kerran hieman reilu viikko sitten. Kun ravintolaan saavuin niin tarjoilija muisti, että minulla oli ollut polvi paketissa edellisellä visiitillä ja ehätti jo kyselemään, että onko jalka nyt kunnossa.

Tässä vain yksi esimerkki thaimaalaisesta ystävällisyydestä. Paikallisen yhteistyökumppanin edustaja, joka istuu myös meidän toimistossa, on toinen hyvä esimerkki. Hän on aina tarjoamassa apuaan. Kyselee, että tarvitseeko hakea minulle syötävää tai juotavaa. Kauden alussa, kun mun piti siirtää kamojani paikasta toiseen ja toimistolta kämpille, niin hän kaverinsa kanssa siirti mm. mun isot matkalaukut mopolla! Samaten mopolla kulkivat isot ja korkeat vaaterekit, kenkätelineet, silityslauta jne. Kyselee, pitääkö faksata tai kopioida jotain ja tarviiko sulkea/käynnistää ilmastointi. Täytyy sanoa, että en ole ehkä ikinä törmännyt yhtä auttavaiseen ihmiseen.

Okei, ei kaikki ehkä ole ihan samanlaisia. Joskus sitä hymyä saa hakea. Mut senkin olen huomannut, että kun itse muistaa vaan hymyillä, niin kyllä se hymy ennen pitkää sieltä vastapuoleltakin irtoaa. Ehkä kaikki paikalliset ei täällä tykkää ulkomaalaisista. Olen kuullut joiltain Thaimaassa pitempään asuneilta, että joskus se ystävällisyys on teeskenneltyäkin ja sitten saattavat arvostella ja haukkuakin meitä ulkomaalaisia omalla kielellään, kun tietävät ettemme ymmärrä. Mutta itse olen ainakin kokenut niin paljon aitoa ystävällistä palvelua, että ne harvat hapannaamat on kyllä unohtunu.


Iloisia thaimaalaisia koululaisa Sok-joella Loy Krathong -juhlapäivänä


Viime päivinä mulla on ollu jotenkin kevättä rinnassa. Ihan outo fiilis, kun täällä ei tosiaan oo mikään kevät! Just on siirrytty kuumalle kaudelle ja täällä on lämpötilat vaan lähteneet kohoamaan. Paikallisetkin valittelee, et kun on niin kuuma. Mut jotenkin mulla on vaan semmonen kevätfiilis. Semmonen samanlainen kun Suomessa keväisin, kun lumet sulaa ja luonto herää henkiin ja odottaa kesää ja tulee vaan semmonen uudistunut ja virkeämpi mieli. En tiedä, mistä se yhtäkkiä tänne helteen keskelle on tullu :) Toisaalta mulla on ollu semmonen fiilis, että oon kotona täällä. Nää kaikki hupsut ja hauskat thaimaalaiset jutut ja ihmiset sen vaan tekevät. Siltikin ootan jo innolla kesää ja kaikkia uusia ihania juttuja, mitä se tuo tullessaan. Eilen meidän kesän kohdesijotukset tulivatin julki, joten paljastettakoon nyt sitten täälläkin, et kesäksi mun tie vie Lefkaksen saarelle Kreikkaan. Paljon uusia tuulia ja uusia haasteita on siis luvassa, koskapa olen tuolla kohteessa yksin. Mutta päätin tarttua härkää sarvista, ja ottaa haasteen vastaan. Ja Lefkaksesta olen kuullutkin pelkkää hyvää. Kuulemma aivan ihana ja kaunis saari ja upeat rannat. Näihin kreikkatunnelmiin onkin hyvä päättää tämä kirjoitus. Filia polla! xxx ;-)


Kuva Lefkakselta, Porto Katsikin rannalta (kuva sivulta www.aurinkomatkat.fi)

Ja täältä eikun sitten lomia katselemaan ja varailemaan:

2 kommenttia:

  1. Olipa kiva juttu ! Hymyllä tosiaan pärjää hyvin, meikäkin vaan hymyili leveästi kun hierojanaiset kilvan kävivät nipistelemässä vaaleaa ihoani. Olin kuulemma niin kaunis kun olin niin valkoinen ( possun punainen omasta mielestäni ).

    VastaaPoista
  2. Oli niin kiva juttu, että oli pakko hymyillä lukiessa, vaikka tällä hetkellä ei sattuneesta syystä muuten niin hymyilyttäiskään!

    VastaaPoista