Seikkailua kerrakseen

Viime viikolla pääsin kokeilemaan kaikenlaista uutta ja ihmeellistä. Tiistaina oli ohjelmassa viidakkoseikkailu, missä liidettiin vaijerikaapeleita pitkin puusta toiseen latvojen tasalla. Pisin liuku oli 400 metriä ja vauhti on maksimissaan 60 km/h (tosin ihan niin nopeelta se ei kyllä tuntunut). Liuku tapahtui valjaissa istumalla ja kädetkin pysty pitämään ihan vapaana, pakko ei ollut pitää mistään kiinni. Alkuun tietysti oma suojeluvaisto käski puristamaan köysistä, mut sit kun homma tuli tutuksi niin uskalsi irrottaa jo kädetkin :D Parissa kohtaa käppäiltiin pitkin riippusiltoja ja radalla on myös kaksi kohtaa, missä laskeuduttiin köysien varassa alaspäin, enimmillään 40 metriä. Mut siinäkään ei tarvinnu itse mitenkään ponnistella, kunhan vaan istui valjaissa. Kyl toi reissu kuitenkin jonkinmoista yleiskuntoa vaati, kun ensimmäiselle etapille piti kivuta kohtalaisen jyrkkää vuorenrinnettä ja sit reitin varrellakin joutu kiipeemään kierreportaita pitkin puunrunkoa ylöspäin. Mut täytyy sanoo, et huisin hauska seikkailu se oli (vaikka Joonas sanokin, et liian turvallinen, kun koko ajan oltiin köydellä kiinni jossain, joko vaijerissa tai puun ympärillä olevassa köydessä).

Kimmo, Minna ja minä varusteet päällä valmiina lähtöön

Maisemat yläilmoista olivat upeat

Minna katoaa viidakon siimekseen

Sit keskiviikkona päästiin tutustumaan Siam Safarin elefanttileiriin. Se on ainoa elefanttileiri koko Etelä-Thaimaan alueella, joka on saanut sertifikaatin siitä, että siellä kohdellaan elefantteja hyvin. Joten siinä mielessä pysty sitten kevyin mielin siellä olemaan. Välillä kun täällä näkee elefantteja ihan katujen varsilla näytillä tai tien vieressä sijaitsevissa leireissä, niin tulee kyllä paha mieli fanttien puolesta. Kyllä elefantin arvoinen paikka on kuitenkin metsäisissä maisemissa eikä missään keskellä kaupunkia tai vilkasliikenteisen tien reunassa. Siam Safarilla päästiin tutustumaan heidän Elefanttielämys-retkeen, jota mekin välitetään. Tutustuttiin riisinviljelyyn, maisteltiin paikallista teetä ja kahvia ja päästiin pienelle kärryajelulle vesipuhvelin vetäminä. Sitten käytiin pikkunorsujen koulussa ja siellä Punok ja Hatchu (liekö kirjotetaan noin?) esitteli meille oppimiaan juttuja, nähtiin mm. taidetta ilman käsiä :D Ja retken kohokohta oli tietty se, kun lähdettiin norsuja hoitamaan. Pilkottiin hedelmiä ja syötettiin niitä norsuille, nähtiin kun norsu polski uima-altaassa ja lopuksi päästiin pesemään norsuja kookosharjojen ja vesiletkujen kera. Voih, fantit veivät sydämeni <3 Haluan kyllä ehdottomasti lähteä vielä joku kerta sinne uudestaan. Tiesittekö muuten, että elefantit elävät noin 60-70 vuotiaiksi, syövät n. 250 kg ravintoa päivässä, ovat kasvissyöjiä, ja voivat täysikasvuisena painaa 2000-3000 kg? No, nyt tiedätte :D

Vesipuhveliajelulla

Pikkunorsut

Mä syötän fantille välipalaa :)

Meneillään fantin pesu!

Viikon viimeinen seikkailu oli purjehduspäivä Raya Diversin vieraana katamaraanipurjevene Kuutilla. Matkaan lähdettiin Patongin laiturilta ensin kumiveneellä ankkurissa olevalle veneelle ja siitä sitten länsirannikkoa seuraillen eteläkärjen ympäri ja lopulta päädyttiin Chalongin satamaan. Päivä oli aika tuulinen, joten vene kulki ihan hyvää vauhtia. Se hyvä puoli katamaraanissa on, että se ei kallistele niin kuin tavallinen purjevene (ja näin ollen sopi hyvin tällaiselle purjehduskammoisellekin :D) Matkan aikana olisi itsekin saanut osallistua purjehtimiseen, mutta päätin omalta osaltani jättää sen osaavampiin käsiin... Onneksi näillä rannikoilla ei kareja olekaan, että eipä sitä vaaraa tosin olisi ollut. Veneellä oli ihana istuskella ja ottaa aurinkoa merituulen puhaltaessa vilvoittavasti. Maisemat oli myös ihan erinäköiset mereltä kuin maalta päin katsottuna. Nai Harnin rannassa ankkuroiduttiin hetkeksi ja sai käydä pulahtamassa vedessä, mutta itse jätin sen väliin, kun kuulin, et vesi oli aika kylmää.... :D :D

Mut koko viikko oli kyllä taas täynnänsä niin upeita kokemuksia, että monta kertaa tuli sellanen fiilis, et kyl tää elämä on vaan aika mahtavaa täällä! En kyllä kadu hetkeekään, että tähän duuniin lähdin. Vaikka toki tässä on pitkiä päiviä ja työtä 6 päivää viikossa, mut vastapainona on nämä hienot elämykset, joiden avulla taas jaksaa eteenpäin. Ja itse asiassa oon kyl nauttinut työstäkin täällä, koska tykkään asiakaspalvelutyöstä. Aina on ihan voittajafiilis, kun saa jonkun homman hoidettua hyvin ja kaikki menee putkeen. Pitää kai ihan puuta koputtaa, ettei mun kohdalle oo vielä osunu mitään isompia ongelmia tai muita hankaluuksia...

p.s. Hyvää joulunaikaa ja tulevaa uutta vuotta tässä samalla kaikille lukijoille! Oli meillä joulujuhlatkin tuossa, mut kerron niistä sit seuraavalla kerralla J Ja laittakaahan rohkeesti kommentteja ja kysyäkin saa, jos joku asia mieltä askarruttaa!