Duunit alkoi!

Nyt oon sitten kaks päivää tehny ihan oikeeta duunia, ja hyvin on menny. Mut palailen ensin vielä viime viikonlopun tapahtumiin. Lauantaina mulla oli aamupäivä vapaata ja suunnittelin, et lähen vaan vähän kiertelemään ja kattelemaan. Sit tulikin Lauralta tekstari ja pyys mua hakemaan lääkkeitä tohtori Chusakilta, koska oli itte niin kipee et ei jaksanu sinne lähtee. No minähän sit lähin, kun paikkakin oli mulle jo tuttu. Vastaanottovirkailija varmaan katto, et taasko tuo on täällä ja kysy et tarviiko mun päästä lääkäriin. No selitin sitten asiani ja sain lääkkeet. Sen jälkeen päätin lähtee käymään toimistolla. Kimmo olikin siellä ja oli tullut ihan vapaa-ajallaan jatkamaan sitä meidän kansiourakkaa. Mä siinä eka tsekkailin ilmotustaululta tärkeet tiedotteet ja sen jälkeen päätin ruveta auttamaan Kimmoa.

Illan ohjelmassa oli Thaimaan tuliaiset –retken obsaus. Ensimäisenä stoppina oli Jim Thompson outlet. Jim Thompson on täällä Thaimaassa Marimekkoa vastaava brändi. Myy silkkikankaita, yksivärisiä ja kuviollisia ja paljon muutakin tekstiilitavaraa, kuten tyynyliinoja, pöytäliinoja, kaikenlaisia erikokoisia pussukoita ja laukkuja, jonkun verran vaatteita ja kenkiä ynnä muuta. Ihan kivannäköisiä tuotteita, mutta kun kyseessä on tunnettu brändi, ovat hinnatkin sen mukaiset. Eli ei ihan halpaa. Mut kovasti suomalaiset sieltä kuitenkin ostivat. Sen jälkeen ajettiin lyhyt matka Phuthain matkamuistomyymälään, jossa oli jos jonkinlaista krääsää. Siellä on kiinteät hinnat, mut kohtalaisen edulliset. Ostin sieltä ittelleni 150 bahtilla (n. 3,5 euroa) metallisen rannerenkaan, missä oli norsujen kuvia. Ostin myös semmoset rihkamahelmikorvakorut, jotka makso saman verran. Ja lisäks löyty avaimenperä, missä on pikkunen kilpikonnapehmolelu. Sen ostin ihan mun moponavainta varten.

Viimeisenä oli sitten illan kohokohta eli Phuket Cityn viikonloppumarkkinat. Ne oli levittäytyny aika laajalle alueelle ja oli kyllä melkonen labyrintti täytyy sanoa! Tavaraa oli joka lähtöön, mut aika paljon vaatetta ja kenkiä ja sit niitä piraatticd- ja dvd-levyjä. Niitten Suomeen vieminenhän on laitonta, ja en kyllä muutenkaan niitä ostas, kun levyt ei välttämättä edes toimi ja leffassa saattaa olla puhe japaniks ja tekstitykset kiinaks, vaikka kuinka myyjä vakuuttais et englanniks on. Sit markkina-alueen laitamilla oli kymmenittäin ruokakojuja. Alue oli katettu, ja ilma ei muutenkaan kiertäny kovin hyvin ja sit vielä kun ruokakojujen grillit hohkas lämpöö niin voitte kuvitella, et tunnelma oli aika hikinen. Päivikin kanssa testattiin kuuluisaa durian-hedelmää. Sehän on kuuluisa lähinnä hajustaan, joka on tosi epämiellyttävä ja voimakas. Sen takia sen vieminen moniin sisätiloihin ja esim. hotelleihin on kielletty. Mut eipä tuo makukaan kovin houkutteleva ollut... maistui ihan ylikypsälle pilaantuneelle ja yli-imelälle banaanille. Vähän maistettiin, mut loput jäi kyllä meiltä syömättä. Onpahan sekin nyt sit kuitenkin testattu! Markkinoilta mulle tarttu mukaan yhdet sandaalit, jotka makso 100 bahtia (n. 2,4 euroa) ja muovirannekkeinen kello, joka makso saman verran. Noita samoja kelloja oli Jungceylonissa myynnissä hintaan 199 bahtia. Eli puolet halvemmalla irtos markkinoilta. Noi sandaalit ostin lähinnä siksi, että oon kuullu noitten halppiskenkien olevan aika huonolaatusia ja saattavat hajota jo parin viikon käytön jälkeen. Ostin puoliksi testimielessä ne. Mut en oo kyl vielä niitä käyttänyt. Katsotaan nyt et levähtääkö ne alta aikayksikön vai ei...

Mun ostokset Phuthain matkamuistomyymälästä

Sunnuntaina mulla oli ansaittu vapaapäivä. Päivikin kanssa oltiin jo etukäteen suunniteltu, et vois lähtee rannalle. Aamusta sit suuntasin sinne ja vähän myöhemmin sinne tuli Laura ja lopulta Päivikkikin. Rantakaupustelijoita kierteli koko ajan kauppaamassa jotain: vaatteita, aurinkolaseja, bikineitä, hedelmiä, niskatyynyjä ja vaikka mitä. Jäätelöt sit ostettiinkin. Päivikki tykästyi yhteen rantamekkoon, mut melkonen hintapyynti oli myyjällä, muistaakseni 800 bahtia vai oliko peräti enemmänkin (siis melkein 20 euroa ja suoraan sanottuna tommosen rantamekon sais Suomestakin halvemmalla!) Johonkin puoleen hintaan myyjä tais siitä tinkiä, mut oli se siltikin vielä thaimaalaisittain aika kallis, joten jäi ostamatta. Rannalta kipastiin toimistolle kattomaan seuraavan päivän transulistoja. Halusin tietää, et mihin hotelleihin seuraavana päivänä asiakkaita vien, et voin vähän perehtyä niihin etukäteen.

Karonin ranta

Karonin rannalla oli rauhallista sunnuntaina aamupäivällä

Vapaapäivän vietossa :)

Kun vapaapäivä kuitenkin oli, niin päätettiin pitää hemmottelupäivä. Suunnattiin Patongille Jungceylon –ostoskeskukseen ja mentiin kasvohoitoon. Halvimmillaan kasvohoidon olis saanu 300 bahtilla, mut onnistuivat ylipuhumaan meidät ottamaan jonkun ”paremman ja monipuolisemman” hoidon, joka makso 500 bahtia. Hihih, oltiin siis taas mainoksen uhreja :D Hoito kesti noin tunnin ja oli se ihan rentouttava, vaivuin jo melkein horrokseen sen aikana. Hoidon jälkeen tulikin jo nälkä ja päätettiin ottaa vähän länsimaisempaa ruokaa, joten syötiin täytetyt patongit Subwayssa. Sen jälkeen lähettiin ettimään jalkahierontapaikkaa Patongin kaduilta. Jotenkin tuli tunne, et noissa Patongin hierontapaikoissa saatto olla jotain muutakin palvelua tarjolla, kun aika paljon siellä oli miesasiakkaita yksinään. Ja miehiä vietiin takahuoneisiin ja sieltä heitä myös tuli. Noh... voihan olla et oli vaan ihan hierontaa, mut tuli nyt vaan mieleen... Jotenkin mun mielestä Karonin hierontapaikat on vaikuttaneet siistimmiltä kun nää Patongin. Mut tunnin jalkahieronnat kuitenkin otettiin, hinta 250 bahtia. Täällä on kuitenkin tapana jättää hierojillekin tippiä, joten annettiin 100 bahtia mieheen. Et yhteensä tuo tunnin hieronta tuli maksamaan siis reilut 8 euroa. Ei oo hinnankiroissa täällä nää hemmottelupalvelut.

Lauran kanssa mopoiltiin takas Karonille ja salamat välkkyivät taivaalla koko ajan ja sit alko tulla vettä. Jeejee! Onneks se oli kuitenkin vaan sellasta kevyttä sadetta. Mut sit kun päästiin kämpille, niin taivas repes oikeen kunnolla, joten kylläpä tultiinkin kreivin aikaan! Siinä kelissä mopoilu ois ollu jo ihan mahdotonta, koska oli jo pimeetä, ei ois nähny eteensä mitään ja tietkin ois ollu niin liukkaita tuolla mäissä (tuossa Patongin ja Karonin väliselläkin tiellä on melkoisia mäkiä). Loppuilta menikin sit transumateriaaleihin perehtyessä ja tehdessä itselle muistilistaa, mitä pitää muistaa sanoa asiakkaille.

Maanantai-aamuna se sitten vihdosta viimein koitti! Eka ”oikea” työpäivä! Valkonen kauluspaita ja oranssi hame päälle, huivi kaulaan ja ruskeet avokkaat jalkaan ja voilà – olin valmis lähtemään lentokentälle. Ensin toimistolle hakemaan listat ja siellä on myös aina pieni kokous kaikkien transuun lähtevien kesken.  Mulla oli noudot kolmelta hotellilta. Kaikki sujui hyvin, sain asiakkaat kyytiin ja vietyä kentälle ilman ongelmia. Juttukin luisti ihan hyvin. Eipä siinä taukoa jäänyt paljoa, kun oli saatu edelliset asiakkaat lähtöselvityksestä läpi, niin piti mennä jo tsekkaamaan bussit tulevia asiakkaita varten. Pari opasta on aina lentokentän ovella toivottelemassa tervetulleiksi ja ohjaamassa eteenpäin, yksi on kenttärakennuksen ja bussien välissä näyttämässä oikeaa suuntaa ja loput seisovat rivissä bussien edustalla ohjaamassa ihmisiä oikeisiin busseihin. Itse toimitin tätä viimeksi mainittua tehtävää. Meillä oli nytkin peräti 8 bussia tulossa, joista yksi meni tosin Khao Lakiin. Mun bussissa oli asiakkaita sekä Karonille että Katalle. Matka sujui ihan hyvin Kata Palm hotellille asti. Siitä lähdimme koti Kata Thania, joka on ihan kauimpana Katan eteläisellä Kata Noi –rannalla ja selvisi, että bussista oli ilmastointi mennyt rikki. Ajattelin, että ehkä tästä selvitään, mutta yhtäkkiä bussi oli kuin sauna. Hiki valui pitkin naamaa ja paita ihan märkä. Eli ei mitään mahdollisuutta jatkaa matkaa tällä bussilla, sillä asiakkailla oli vaatetta päällä vielä enemmän kuin minulla, koska olivat kylmästä Suomesta tulossa. Paikallisopas ehdotti, että otetaan tilataksi sieltä loppujen kuuden asiakkaan kanssa Karonin hotelliin. Soitin kohdepäällikölle ja sain tuotapikaa varmistuksen, että se on ok. Joten näin teimme. Asiakkaille tuli tietysti hieman ylimääräistä vaivaa ja odotteluaikaa, ja hieman siitä purnasivat, mutta kohtalaisen kivuttomasti tuo kuitenkin järjestyi. Kello oli jo neljä kun olin takaisin toimistolla. Sit lähin käymään pikasesti suihkussa ja vaihtamassa vaattet ja kuudeksi takas toimistolle, koska meillä on maanantaisin aina kaikkien oppaitten yhteinen palaveri. Kokouksen jälkeen mentiin vielä porukalla läheiselle Woraburi-hotellille illalliselle, mutta en jaksanut siellä kovin myöhään istua, koska olin niin väsynyt ja piti vielä lähteä valmistelemaan seuraavan päivän infoa.

Eilen mulla oli siis ohjelmassa mun eka tervetulotilaisuus. Tavattiin Minnin kanssa ensin toimistolla, kun Minni oli tulossa mun infotueksi. Tilaisuus oli Orchid-hotellilla ja siellä oli vain sen hotellin asiakkaita. Se on asiakasmääriltään meidän suurin hotelli täällä. Infoon tuli porukkaa varmaan joku pari-kolmekymmentä. Kaikki meni hyvin ja Minni sanoi tilaisuuden jälkeen, että ei uskois, että se oli mun eka info. Et kuulemma oon ihan synnynnäinen opas :D Muutamia asiatietoja meni väärin, mut nekin johtu siitä, et meidän matskuissa oli vanhentunutta tietoa. Mistäs mä oisin voinu tietää, et Mekong-viskin valmistus on lopetettu viime vuonna ja et Midnight Sun ravintola on lopettanu Katalla. Noh, mut nää oli aika pikkujuttuja kuitenkin... Mun suurin moka oli kuitenkin se, et onnistuneesti olin jättäny retkilippuvihon kotiin, mut onneks Minnillä oli matkassa mukana. Ehkä en seuraavalla kerralla enää unoha :D

Tulihan tuossa transun ja infon aikana kysymyksiä, joihin en osannu vastata. Esim. kuinka suuri prosentti Thaimaan bruttokansantuotteesta tulee matkailusta. Ja että miten Phi Phi saarilta pääsee Koh Lantalle ja kauan matka kestää. Mut ei kaikkee vaan voi mitenkään tietää! Ja tässä työssä sitä tietotulvaa riittää, kun periaatteessa pitäs olla historioitsija, kasvitieteilijä, sairaanhoitaja, vakuutusasiamies ja kaikkien mahdollisten alojen ekspertti!

Tiistai-aamuna lähössä töihin

Eilen pääsin sitten vetämään mun ekan oman retkenkin, joka suuntautui Phuket Fantaseaan. Kaikki meni muuten hyvin, mutta yksi pariskunta ei ilmestynyt retkipysäkille. Kymmenen minuuttia odoteltiin, soitin heidän hotellihuoneeseenkin tuloksetta. Sitten oli vain pakko jatkaa matkaa. Soitin meidän palvelupuhlimeen ja ilmotin tilanteen, et jos asiakkaat sattuu siihen soittelemaan ja kyselemään. Liekö sitten olivat unohtaneet tai onhan mahdollista, että meidän listassa oli virhe. Noh, pitää asia tänään selvittää. Itse retki sujui sitten hyvin ja uskon, että asiakkaatkin tykkäsivät. Eilen muuten infon jälkeen yksi mies tuli kyselemään, että mistä olen kotosin, kun mulla on tämmönen murre. Mun puhe on varmaan semmosta savon ja keskisuomen sekasikiökieltä ja kaupan päälle vielä mietä ja sietäkin tulee sillon tällön. Mies sitten sanoi, että kyllähän siinä menee aikaa ennen kuin murteista pääsee eroon, mutta oli sitä mieltä, että mukavan kuuloista se vaan on ja toivoi etten siitä eroon pääsekään. Ja vielä kun selvisi, että tää oli mun eka info, niin ihmetteli asiaa, kun kuulemma niin hyvin meni J Ja eilen Fantasean retkellä yksi mies kyseli, että montako kautta olen täällä Phuketissa ollut. Sanoin, että reilut kaksi viikkoa että olen ihan uusi täällä. Sitten kysyi, että missäs kohteessa oli kesällä... niin piti sitten tunnustaa, että olen ihan tämmönen vihreä opas. Mut ilmeisesti hänkin sitten oletti, että olen jo enemmänkin kokenut. Et ainakin oon hyvin pystynyt asiakkaita hämäämään. Ja siinä kyllä suurena apuna on tietysti paikkurit eli paikallisoppaat, jotka täällä Thaimaassa on mukana joka retkellä ja myös lentokenttäkuljetuksillä. Niistä on tosi suuri apu ja he hoitavat meidän apuna monia asioita, mm. tulkkaavat meidän ja kuskin välillä, hoitelevat pääsylippujen ostamiset ja monet muutkin jutut. Ihan korvaamaton apu ovat ainakin tällaselle alottelevalle oppaalle. Eilen mulla oli Fantaseassa paikkurina mies nimeltä Doopy ja hän oli tosi mukava (tuo nimi on tietty lempinimi, koska täällä Thaimaassa kaikki käyttävät lempinimeä, kun oikeat nimet on niin pitkiä ja vaikeita). Illallisella oppaat istuvat siellä omissa pöydissään ravintolan nurkassa ja show’n ajaksi alueen ulkopuolella on tiloja oppaille. Siellä on huone, missä voi katsoa televisiota tai käyttää tietokonetta. Ja toisessa huoneessa oli semmosia leposohvia, missä voi ottaa vaikka nokoset tai lueskella jotain. Sinne sohvaan sitten viltin alle käperryin ja lepäilin sillä aikaa kun asiakkaat katselivat showta. Ja kun show päättyy, siellä oppaiden tiloissa tulee kuulutus, että show on ihan kohta päättymässä ja se on merkki, että pitää mennä asiakkaita vastaan sinne sisäänkäynnille. Kätevää :D

Ekat duunipäivät ovat siis sujuneet tosi hyvin ja eiköhän tää tästä lähe käyntiin! Ainoo mikä vaivaa, on tää mun terveys. Kun siitä flunssasta selvisin, niin mulle iski hartiaongelma. Varmaan 4-5 päivää särki vasenta hartiaa ja niskaa ja kipu säteili päähän ja käsivarteenkin. Varmaan monen tekijän yhteissumma: ilmastointi, painavien laukkujen ja reppujen kantaminen olalla ja vielä se, että mopolla ajaessa tuppaan jännittämään hartioita. Nyt oon koittanu sit aina ilmastoiduissa tiloissa pitää kaulahuivia ja pitkähihasta. Söin särkylääkkeitä ja lihasrelaksanttia ja ostin semmosta lihaskipuun soveltuvaa voidetta. Sit kokeilin vielä semmosta ihmesalvaa, mitä saatiin Phan Ngan reissulla sieltä kumipuuviljelmältä. Ja ihme ja kyllä, se tuntu auttavan. Särky on hellittäny, mut on se vieläkin semmonen jäykkä ja kipee kun sitä venyttää. Mut nyt mulle iski uudelleen flunssa päälle. Se on varmana tän ilmastoinnin syytä, kun koko ajan siirrytään kuumasta kylmään ja kylmästä kuumaan ja ilmastointilaitteet puhaltaa kylmää ilmaa suoraan päälle esim. bussissa, ravintoloissa ja kaikissa muissakin sisätiloissa. Eli käytännössä ottaen oon ollu jollain lailla kipee koko sen ajan mitä oon täällä ollut, koska sairastuin sillon heti kun tänne tulin. Noh, minkäs teet! Pitää kattoo, et jos tää ei tästä taas helpota, niin pitänee lähtee vaivaamaan tohtori Chusakia... taitaa tulla musta kanta-asiakas :D

Jeps, tänään siis mulla vapaapäivä ja taidan lähtee käymään kuitenki toimistolla selvittelmässä ne eiliset retkijutut ja sit en tiiäkään vielä mitä tekis, mut eiköhän täällä aina jotain keksi. Tai oishan sitä tekemistä vaikka mitä ja vois lähtee mihin vaan, mut toisaalta välillä on hyvä vähän levätä. Huomenna mulla onkin koko päivä päivystystä palvelutoimistolla.

Aurinkomatkat guide - at your service!! :))