Patong tutuksi

Taas on vierähtänyt vähän aikaa siitä, kun viimeksi kirjoittelin johtuen ihan siitä, että mulla on ollut nettiaika lopussa ja en oo saanu aikaseks sitä ostettua, ja kaiken kukkuraks se on vielä niin kallista eli jotain 1,5 euroo minuutti tässä hotellilla. Ja sen parempaakaan (=halvempaa) yhteyttä ei olla vielä löydetty.

Viikko sitten maanantaina olin taas seuraamassa lentokenttäkuljetusta ees takasin. Sen jälkeen vielä ajeltiin mopoilla Patongille seuraamaan Miaa palvelupisteellä yhellä hotlalla. Mut Mia laittokin meidät heti duuniin, eli saatiin palvella asiakkaita vuoron perään. Joten pääsin eka kertaa kirjottamaan retkilippua. Sen jälkeen mentiin tutkailemaan Patongin suurimman ostoskeskuksen eli Jungceylonin tarjontaa. Siellähän oli kaikenlaista joka lähtöön. Oli vaatetta, kenkää, koruja, kelloja, kauneushoitoloita, leffateatteri, 4D-teatteri, taikashowteatteri, elektroniikkaliikkeitä ja rafloja. Se on kyllä aika hervoton laitos, joka koostuu useemmasta rakennuksesta ja olin itte jo ihan pihalla. Voisin varmaan eksyä sinne päiväkausiksi... sanoinkin kollegoille, et jos mua ei ala näkyä, niin tulkaa ettii mua Jungceylonista :D Mitään en kuitenkaan reissulla ostanu, koska lähinnä kulettiin paikka läpi ja kateltiin tarjontaa. Sen jälkeen meil oli treffit Mian ja Looruksen kanssa ja käytiin eka tsekkaamassa Jaspal Tailorsin liike Banglan sivukadulla sekä Midnight Sun suomalainen rafla ja sen jälkeen mentiin Buffalo Steak Houseen syömään. Iltapimeellä mopoiltiin Kimmon ja Lauran kanssa takas Karonille ja ihan meidän yläpuolella ammuttiin mahtavia ilotulitusraketteja. Et hienosti meidät toivotettiin tervetulleiks takas Karonille ;)

Jungceylon ostoskeskuksessa

Tiistai-aamuna hyppäsin mopon selkään ja ajoin eka kertaa ihan yksinäni Patongille asti. Patongin palvelutoimistolla mulla, Kimmolla ja Minnalla oli treffit ja Minna anto meille päivän tehtävänannon. Hommaksi tuli kiertää Patongia ja selvittää, mistä mikäkin paikka löytyy, mm. poliisiasema, sairaala, lääkäri, hotellit, ostospaikat, kauppahalli jne. Patongilla on se hankala puoli että noin puolet kaduista on yksisuuntasia. Eli reitit pitää suunnitella hyvin etukäteen ja joskus joutuu ajamaan pitkiäkin lenkkejä, kun haluaa pisteestä A pisteeseen B. Patong-seikkailujen jälkeen onkin aina helpottavaa ajella Karonilla, kun joka katua saa ajaa siihen suntaan kun huvittaa. Pienistä ne ilotkin pitää repiä :D

Patong Beach Centra Ashlee -hotellin katolta kuvattuna

Tiistai-iltana meil oli illallinen yhteistyökumppanimme, Katan Horn Grill Steak Housen ravintolassa. Mut kun olin päässyt Patongilta kämpille ja käyny suihkussa, niin mulla olikin niin huono olo tän flunssan tiimoilta, et soitin Minnalle, et jätän nyt iltamenot väliin ja jään huilailee. Keskiviikkoaamuna ajoinkin heti kaheksaks Kata Beachille tohtori Chusakin vastaanotolle. Tohtori oli oikeen miellyttävä mies ja puhuu myös melko hyvin suomea! Diagnoosi oli, et mulla on keuhkoputkentulehdus. Sain sit antibiootit 5 päiväks, sekä lisäks lääkkeet nuhaan ja yskään. Niitä oon nyt sitte syöny kolme päivää ja olo on helpottanu huomattavasti. Keskiviikkoaamuna olo oli edelleen aika heikko, mut päätin et suomalaisella sisulla lähen hoitaa päivän hommaa, joka oli käydä päivittämässä hotellikirjat kaikilla Patongin hotlilla. Hoidettiin se Kimmon kanssa kahestaan. Siinäpähän sit viimestään tuli Patong ja sen hotlat tutuksi.

Keskiviikko-iltana Aurinkomatkojen porukka oli kutsuttu intialaiselle illalliselle Karon Sea Sands-hotelliin. Sen omistaa intialaista sukujuurta oleva Jaspal, joka omistaa siis myös räätäliliikkeitä ympäri Phuketia. Ensin kuitenkin me uudet oppaat mentiin hänen Karonin räätälinliikkeeseen kuulemaan heidän räätälipalveluistaan ja kankaista ynnä muista niihin liittyvästä. Nyt voi hyvillä mielin suositella ko. liikettä asiakkaille, sillä sain sen kuvan, että siellä ollaan aidosti kiinnostuneita siitä, että asiakas todella on tyytyväinen lopputulokseen. Jaspalilla ei myöskään ole kaduilla sisäänheittäjiä, mitä monissa liikkeissä on. Nämä sisäänheittäjät haluaa yleensä kätellä, ja sit ne ei meinaa päästää kättä irti. Ittellenikin meinas näin käydä kun tyhmänä menin yhtä kättelemään. Ja alta aikayksikön ne saa jengin kiskottua liikkeisiinsä, tosin itse sain vedettyä käden pois ja jatkoin matkaa. Toinen riesa on lomaosakekauppiaat. Esim. Banglalla jakoivat semmosia arpakuponkeja. Mäkin sitten mukamas voitin jonkun huippupalkinnon, joka ois pitäny mennä jostain ihan erikseen lunastamaan. Mut sit kävi ilmi, et piti olla tietyn ikänen ja ollu naimisissa tai asunu yhessä vähintään kaks vuotta ja sitä ja tätä. Siis ihan ihme säännöt! Mut heillä on kai tietty kohderyhmä. Ja en mä nyt missään nimessä muutenkaan sinne ois lähteny. Ja kun tää arpalippujen jakaja kuuli, et minä ja Kimmo ei ollakaan pariskunta, niin hävis lipun kanssa äkkiä teille tietymättömille. Koska hän saa kuulemma siitä ittelleen 3000 bahtin bonuksen, mut se varmaan edellyttää, et se palkinto lunastetaan... No niin tai näin, niin moni saattaisi tähänkin lankaan mennä, kun palkinnoks lupaillaan jotain iPhonea ja luksuslomia ym. Tosin Kimmo ois voittanu ihan vaan T-paidan :D

Mut nyt sitten näköjään harhauduin itte aiheesta, joka oli siis se, et ilta Karon Sea Sandsissa sujui rattoisasti ja intialainen ruoka oli tosi hyvää. Ja isäntä oli ”meidän mieliks” tilannut ei niin tulisia ruokalajeja. Tosin joku kanajuttu oli sit vähän tulisempaa, mut sitähän mä en sit maistanu. Siinä illallisen aikana alkokin sit rankkasade ja hotellipojille tuli kiire siirtää ruokatarjoilut katoksen alle. Mut kaiken huippu oli se, et meidän pöydän vieressä oli esiintymislava, johon tuli sit esiintymään kolmen hengen ”bändi”. Taustat tuli playbackina, mut mies soitti itse kitaraa ja sit oli kaks tyttöä, jotka lauloivat. Ja kaikilla oli stetsonit päässä ja ohjelmistossa oli mm. Islands In The Stream (rivariporukoille enemmän kuin tuttu biisi!) Ja ei siinä vielä mitään: yhen kantribiisin aikana laulajatytöt tanssivat ja mä aloin kattoo et tuo on kyllä joku rivitanssi ja kaiken lisäks vielä mulle tuttu, nimittäin Rhyme or Reason!!! Siis enpä ois ihan äkkiä uskonu et tääl Phuketissa nään joittenki thaityttöjen vetävän hotlassa keikalla rivitanssia stetsonit päässä. Mietin heti et pitää käydä tyttöjä haastattelemassa ja kyselemässä, et missä ne on rivitanssia oppinu, mut ikävä kyllä me poistuttiin paikan päältä, kun niillä oli vielä setti kesken, joten tuo jäi mulle sit mysteeriks.

Sade yltyikin sitten ihan myrskyksi, ja koko yön oli hirveä tuuli. Välillä tuli semmosia puuskia, et tuntu, et täällähän kaatuu kohta talot. Tai siis siltä se lähinnä kuulosti. Mut aamulla sää oli selkiintynyt ja tuuli rauhottunut ja kaikki oli taas ihan normaalia. Päivän ohjelmassa olikin Karonin toimistolla papruhommia. Kasattiin uusia lomainfokirjoja palvelupisteille ja hotelleille. Illalla meillä oli sit ohjelmassa käynti Patongin Simon Cabaret’ssa. Lauralla oli auto käytössä ja kun sää alko näyttää taas epävakaiselta, niin päätettiin lähtee sillä liikenteeseen. Itse show oli melkoista pukuloistoa. Yleisöä oli tässä kello kuuden näytöksessä aika vähän ja se ehkä vaikutti vähän esiintyjiin ja välillä tuntu, et hymyt alko hyytyä. Toisaalta siihen voi vaikuttaa sekin, et niillä on joka ilta kolme näytöstä. Melkosta tehtailua! Tuossa Simon Cabaret’ssa erikoinen piirre on tietysti se, et kaikki naiset siellä on oikeesti alunperin miehiä. Sitä oli kyllä oikeesti vaikea uskoa, kun niitä hoikkia kaunokaisia katteli. Vartalotkin oli muokattu niin naiselliseksi, oli silikonitissit ja kaikki. Show’ssa nää mimmit imitoivat sitten aasialaisia ja kansainvälisiä tähtiä, mm. Cher, Lady Gaga ja Christina Aguilera.



Simon Cabaret'n upeita "mimmejä"

Perjantai-aamuna taas moppe alle ja suuntana Patong. Sieltä Banglan päästä Laura noukki mut, Kimmon ja Päivikin auton kyytiin ja lähettiin kohti Bangtao Beachia. Lauralla oli päivystykset Surinin, Bangtaon ja Lagunan hotelleilla ja me oltiin sit mukana tutustumassa hotelleihin ja alueisiin. Voi olla et joku päivä mekin joudutaan sinne päikille. Mäkin pääsin sit tänään eka kertaa auton rattiin täällä. Siinä olikin ihmettä kerrakseen. Ensinnäkin kun täällä on tää vasemmanpuoleinen liikenne, mut kaiken lisäks autoissa kuski istuu oikealla puolella ja sit tietty kaikki menee päinvastoin, et vikutkin on oikeella eika vasemmalla puolella. Ja sit vielä se, et auto oli automaattivaihteinen, millasella pelillä en oo itte ikinä ajanu. No arvatkaa vaan kuinka monta kertaa olin painamassa olematonta kytkintä ja kuinka monta kertaa laitoin pyyhkijät päälle, kun piti laittaa vilkku. Ja sit oli vielä kauheen vaikeen arvioida sitä kohtaa, missä auton pitää tiellä olla, että ei mee liikaa vasempaan reunaan. Mut en mä ollu ainoo, jolla oli samat ongelmat.  Ja kun siel Bangtaon alueella ne tietkin oli niin kapeita, et jos siel joku tulee vastaan ni se tietää het probleemia. Mut ehkä se siitä. Pakko vaan lähtee huristelee, jos käsky sinne käy, eihän se muukaan auta! Mut kyl täällä tuo mopolla liikkuminen paljon helpompaa on, kun sillä nyt pääsee aina moneen väliin ja parkkipaikatkin löytyy helpommin. Vaik toisaalta taas mopolla-ajo on paljon vaarallisempaa, kun siinähän on paljon suojattomampi, jos jotain sattuu. Ja täällä oikeesti niitä mopo-onnettomuuksia sattuu ja jos toisena osapuolena on ulkomaalainen, laitetaan onnettomuus aina sen syyksi, vaikkei oikeesti ees näin olisi. Mut ei näitä asioita passaa edes ajatella. Muutenhan tuonne liikenteeseen ei uskaltais ees lähtee. Et parempi kun menee sekaan vaan, eikä turhia murehdi. Mut asiakkaillehan me ei tietenkään auton ja skoottereiden/mopojen vuokraamista täällä edes suositella...

Bangtao Beach/Laguna Phuket

Hotellikierroksen jälkeen käytiin Surinin rannassa syömäs. Mä söin Pad Thaita, eli nuudeleita katkarapujen kera. Oli tosi hyvää, kun lisäsin siihen vähän chiliä (en osaa varmaan syödä enää mitään ilman chiliä, kun ei mikään maistu enää miltään ilman sitä, tosin en kuitenkaan kauheen tulisena syö). Lounaan jälkeen tultiin toimistolle ja jatkettiin kansiourakkaa, mut sit pitikin koota huomisen transumatskut (eli kaikki materiaalit mitä tarvii hotellikuljtuksille). Tulipahan sekin homma nyt sitten tutuksi! Sen jälkeen pikavisiitti hotellilla ja mopon selkään ja Kata Palm –hotelliin kauden aloitusillalliselle. Ruoat buffetpöydässä oli ylihyviä ja oli salaattia, kalaa, katkarapuja ja mustekalaa renkaina ja grillattuna sekä hedelmiä ja jälkkäreitä. Nams nams :D

Aurinkomatkojen iloista porukkaa Surinin rantaravintolassa

Ai niin, ja tulihan tässä testattuu eka kertaa paikallista pesulaakin. Mietittiin Lauran kans, et miten ne siel pesulassa muistaa, mitkä oli kenenkin vaatteita, mut se selvis kun sain pyykit takas. Kaikkiin vaatteisiin oli ommeltu johonki kokolappuun tai saumaan semmonen vihree pieni langanpätkä kiinni merkiksi. Positiivista oli se, et ainakaan pesula ei mun vaatteita mitenkään pilannu. Mut itte en henk.koht. käytä huuhteluainetta oikeastaan ollenkaan, koska mun mielestä se vaan pilaa vaatteet. Niin monissa vaatteissa on nykysin lycraa tai muuta vastaavaa ”joustoainetta” ja niillehän ei huuhteluaine ei sovi. Meidän omassa hotellissa on semmonen pesukone, jossa voi pestä koneellisen 50 bahtilla. Pesuloissa on taksa 60 bahtia/kg silitettynä ja 40 bahtia silittämättömänä. Otin ite silitettynä, mut seuraavaks ehkä koklaan ilman silitystä tai sit pesen ehkä ite tuossa hotellin koneessa. Pussillinen vaatteita paino lähemmäs 3 kg ja meni siis 180 bahtia (eli reilut neljä euroa).

Kaikkee en varmaan tässä millään muista, mitä on tullu tehtyä, mut jatkan juttua taas kunhan kerkiän. Tänään meikäläisellä alkaa sit oikeet duunit. Heti pukkaa arria ja deppiä (eli meno- ja paluukuljetukset kentälle). Sit huomenna perään info Karonilla ja illalla vielä mun eka oma retki Phuketin Fanteasea’hin. Huh huh, on pikkasen valmistautumista! Mut toisaalta tosi siistiä vihdosta viimein vetää työkuteet niskaan ja lähtee kentälle. Ja nythän vielä asiakamäärät on pienempiä, mut tän viikon lopussa alkaa pyöriä kolmas lento ja sit joulukuun puolvälis vielä neljäs, niin sit onkin täys rähinä päällä. Et sitä odotellessa...

Nyt hyppään suihkuun ja alan vetää transukamoja niskaan. Se on menoo nyt!